Mitäpä luulette, olisiko lokakuun ensimmäinen päivä sopiva heti päättää blogin pitkäksi venähtänyt kesätauko?
Ei kuitenkaan kannata ehkä mitään riemujuhlaa julistaa blogin paluun kunniaksi, koska tässä kävi nyt vähän vanhanaikaisesti. Se jo keväällä vihjailtu tarinaharrastus on tainnut nielaista meikäläisen melko täydelleen. Käytännössä se tarkoittaa sitä, että kirjoitan nykyään paljon niitä tarinoita enkä ole yhtään varma, miten aikaa, inspiraatiota ja ideoita riittää tälle blogille. Yritän kyllä kovasti pitää kiinni siitä tahdista, että jos kerran viikkoon saisi jotakin ulos tännekin, muttei välttämättä aina tiukasti maanantaiaamuisin, kuten vanhastaan ja jos ei irtoa, en aio ottaa siitä suurempaa stressiä.
Tämä tarinaharrastuksen perkelöityminen on vaikuttanut jopa lempilapseeni Ioniciin: sekin on ollut vähän tuuliajolla. Sain kauhealla vaivalla pungerrettua pääkasvatuslistalta vuoden 2025 varsat valmiiksi tuossa taannoin ja pidän sitä saavutuksena. Uusia kasvatteja en ole suunnitellut hyvään toviin, tosin kasvattilista on täynnä vissiin vuoteen 2028 asti jo muutenkin, että kyllä tässä varsoja syntyy. Arabeista ja Gin Ahaltekistä en halua edes puhua. Enkä muista, milloin olen viimeksi kilpailuttanut mitään hevosiani porrastetuissa tai edes rekisteröinyt hevosia VRL:oon.
Kuulostaa ehkä tallien tappotuomiolta, muttei se ole sitä. En todellakaan aio panna pillejä pussiin Ionicin tai Gin Ahaltekin kanssa. Hommat vain hidastuvat, ehkä jollain aikavälillä pienentyvät hieman, mutta aion kyllä jatkaa tätä ns. normaaliharrastustanikin. Ja mistä sitä tietää taas, mitä keksin tulevaisuudessa. En minä tätäkään nähnyt tulevaksi!
Yhdestä perinteestä en luovu ja se on pieni listaus siitä, mitä kesääni on kuulunut tietokoneeni ulkopuolella:
- Kerta se on ensimmäinenkin, kun siskonsa näkee kesäteatterin lavalla esiintymässä. Hyvin meni!
- Turun kasvitieteellinen puutarha on aivan mahtava paikka. Kasvihuoneisiin pääsee museokortilla, ulkopuutarhat taitavat olla ilmaisia. Niin ja kahvilaan tulee Eduroamin wifi.
- Tukholma on aina vain nam. Tänä vuonna uutta oli Hagaparken ja erityisesti siellä oleva linnanraunio.
- Raaseporin linnanraunio se vasta nam olikin! Upea, upea paikka.
- Ei ihan hirveästi naurata joutua maailmanlopun kaatosateeseen, jossa toivoo, että auton pyyhkijöistä löytyisi vielä yksi vaihde lisää.
- Uskaltauduin pitkästä aikaa optikolle, kun aloin kaivata liikennemerkkeihin pistekirjoitusta. Sain monitehot! Olen virallisesti just näin vanaha!! Niistä tai jostain sain myös kolmen päivän migreenin, mutta alkaa tasoittua vähitellen.
Mites lukijoiden kesä on mennyt?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti