Joutessani järkkäilin kaikille arabeille kuvat sivuille (ei näy vielä netissä, päivitän kun ehdin/jaksan) ja huvikseni laskin, miten paljon eri värejä meidän arabilaumastamme löytyy. Reaaliarabien värijakauma Suomessa on seuraava: kimo 49%, rautias 26%, ruunikko 24% ja mustia on vain muutama, prosentiaalisesti jotain nolla-pilkku-nolla-nolla-nolla...
Arvata saattaa ettei Ionicissa nuo värit mene ihan tuohon malliin. Tilastot näyttävät tältä:
kimo 34% (32 hevosta)
ruunikko 33% (31 hevosta)
rautias 22% (20 hevosta)
musta 11% (10 hevosta)
Kimojen suhteelliseen pieneen määrään on selitys: Virginialla on jokin ihme kimokammo. Melkeinpä joka rodun kanssa hän suosii tummia värejä kimon kustannuksella.
Tämän kimokammon vuoksi meillä syntyy aika paljon tummia varsoja heterotsygooteista kimoista vaikka niiden varsoista tilastollisesti puolen pitäisi olla kimoja. Homotsygootteja kimoja (jotka jättävät aina kimoa) meillä on erittäin vähän ja nekin vähät olen saanut melkein väkivalloin tunkea Ginin kurkusta alas. Puoliveristen, erityisesti RBSH:iden ja ahaltekien kohdalla ymmärrän kimokammon täysin, niille hyvien/kivojen kimojen kuvien löytäminen on hankalaa. Arabeilla tilanne sen sijaan on päinvastainen.
Rautias on myös geneettisesti vähän hankala väri, koska kahden rautiaan varsa on aina rautias ja se rajoittaa kuvia, sekin. Ruunikot sen sijaan ovat kivoja, koska aika moni meidän ruunikoista voi jättää rautiaita ja/tai mustia varsoja. Vaihtoehtoja on siis enemmän ruunikoiden kanssa.
Molempien suosikkiväri musta sen sijaan on arabeillamme harvinainen, koska mustien arabien kuvat ovat kiven alla. Ei se ole kovin yleinen väri Suomen ulkopuolellakaan.
tiistaina, kesäkuuta 24, 2008
torstaina, kesäkuuta 19, 2008
Esittelyssä uudet kasvatit
Olemme viime viikkoina ottaneet S:n kanssa pienimuotoisen rypistyksen ja tehtailleet Ionicin kasvateille sivuja. Jossain vaiheessa kevättä olimme nimittäin kymmeniä varsoja jäljessä kasvattilistalla. Eilen saimme vielä päivitettyä sivut nettiin asti, niin että nyt kelpaa lähteä juhannuksen viettoon. Tässä muutama otos tuoreimmista tulokkaista.
NSH-tamma Daciana Ion, suvussa 75% arabia
TWH-tamma Hermine Ion, pitkä sukutaulu ja muutama vanha Ion-hevonen löytyy seasta.
TWH-tamma Lilac Ion, olen erittäin ihastunut tuohon kuvaan
TWH-ori Merry Red Ion, perinteinen komistus
tersk-tamma Radine Ion, kuva ei ole ehkä maailman paras, mutta halusin aivan välttämättä ruunivoikon varsan ruunivoikosta Radoslavista.
xx-tamma Aminda Ion, sinisilmäinen kaunotar
RBSH-ori Dariuz Ion, isä ahaltek, emä angloarabi
xx-tamma Jessamine Ion ja joku kehtaa sitten vielä haukkua a. pääkuvia b. Slawikin kuvia?!
cleveland-xx-risteytys Paul Ion, taas näitä brittiristeytyksiä, joista en tiedä mitä niille tekisin. Voi olla että ruunaan tai sitten alan kehittää virtuaalirotua täysiveristen ja clevelandien pohjalta. Hmm, Cleveland Hunter?
x-ori Fenix Ion, kymmenen pistettä sille, joka tunnistaa kuvan hevosen rodun. Taitaa olla ensimmäinen anglokasvatti pitkiin aikoihin.
Ja onhan meillä pari uuttakin hankintaa, egyptinarabitamma Caifa Astarte ja laukkapainotteinen RBSH-tamma CRX Ellisha. Ellisha aloitti jo laukkauransa, mutta varsin vaatimattomasti. Toivotaan että jatkossa se pärjäileen paremmin, onhan se sentään meidän ainoa RBSH-laukkuri.
NSH-tamma Daciana Ion, suvussa 75% arabia
TWH-tamma Hermine Ion, pitkä sukutaulu ja muutama vanha Ion-hevonen löytyy seasta.
TWH-tamma Lilac Ion, olen erittäin ihastunut tuohon kuvaan
TWH-ori Merry Red Ion, perinteinen komistus
tersk-tamma Radine Ion, kuva ei ole ehkä maailman paras, mutta halusin aivan välttämättä ruunivoikon varsan ruunivoikosta Radoslavista.
xx-tamma Aminda Ion, sinisilmäinen kaunotar
RBSH-ori Dariuz Ion, isä ahaltek, emä angloarabi
xx-tamma Jessamine Ion ja joku kehtaa sitten vielä haukkua a. pääkuvia b. Slawikin kuvia?!
cleveland-xx-risteytys Paul Ion, taas näitä brittiristeytyksiä, joista en tiedä mitä niille tekisin. Voi olla että ruunaan tai sitten alan kehittää virtuaalirotua täysiveristen ja clevelandien pohjalta. Hmm, Cleveland Hunter?
x-ori Fenix Ion, kymmenen pistettä sille, joka tunnistaa kuvan hevosen rodun. Taitaa olla ensimmäinen anglokasvatti pitkiin aikoihin.
Ja onhan meillä pari uuttakin hankintaa, egyptinarabitamma Caifa Astarte ja laukkapainotteinen RBSH-tamma CRX Ellisha. Ellisha aloitti jo laukkauransa, mutta varsin vaatimattomasti. Toivotaan että jatkossa se pärjäileen paremmin, onhan se sentään meidän ainoa RBSH-laukkuri.
perjantaina, kesäkuuta 13, 2008
Lupaamani uudet amerikkalaiset
Kas niin, tein taas päivityksen nettiinkin asti ja tällä esittelyt uusista tulokkaista:
- Heliodoro GA, perunpaso-ori. Se keksittiin ensisijaisesti Paloman sulhaseksi ja ensimmäinen varsa syntyy kesäkuun lopussa.
- Remigio de Lago Blanco, paso fino-ori. Tämäkin tulee ennen kaikkea siitosoriiksi, ensimmäinen paso-ori pitkiin, pitkiin aikoihin. Remigion ja Primaveran ensimmäinen varsa syntyy heinäkuun alkupuolella.
- Mabyela GA, mangalarga-tamma. Tulee vähäiseen kisakäyttöön ja myöhemmin sitten siitotammaksi.
- Virgilio de Itojana, mangalarga-ori. Mabyelan ja Silvian tuleva sulhanen
- paintit Hot Rod Shot GA (ori), Kicking'n Alive GA (ori), Last Day Alive GA (ori), Hot Rod Dot GA (tamma), Image In Me GA (tamma), Poietical Days GA (tamma) ja Pretty Much The Same GA (tamma). Ehkä aloitamme jotain pienimuotoista paint-kasvatusta, mutta kyllä nämä kaunokaiset ja komistukset keksittiin ihan vain väriä tuomaan Ionicin hevoslaumaan.
- morgan-tammat Astonishing Bronze GA ja Red Currant GA. Kun päätin luopua morganien varsinaisesta jalostuksesta, kaikki tammat menivät kaupaksi. Yhtään ei jäänyt itselle sekalaista risteytysjalostusta varten. No, näillä tilannetta sitten korjataan. Suunnitteilla on morab- ja moriesian-varsoja.
Ja sokerina pohjalla on vielä kimo andalusiaori Novato GA, joka tuli sekin jalostusoriiksi risteytyksiä varten ja kisber-tamma Aida Adrienn GA.
- Heliodoro GA, perunpaso-ori. Se keksittiin ensisijaisesti Paloman sulhaseksi ja ensimmäinen varsa syntyy kesäkuun lopussa.
- Remigio de Lago Blanco, paso fino-ori. Tämäkin tulee ennen kaikkea siitosoriiksi, ensimmäinen paso-ori pitkiin, pitkiin aikoihin. Remigion ja Primaveran ensimmäinen varsa syntyy heinäkuun alkupuolella.
- Mabyela GA, mangalarga-tamma. Tulee vähäiseen kisakäyttöön ja myöhemmin sitten siitotammaksi.
- Virgilio de Itojana, mangalarga-ori. Mabyelan ja Silvian tuleva sulhanen
- paintit Hot Rod Shot GA (ori), Kicking'n Alive GA (ori), Last Day Alive GA (ori), Hot Rod Dot GA (tamma), Image In Me GA (tamma), Poietical Days GA (tamma) ja Pretty Much The Same GA (tamma). Ehkä aloitamme jotain pienimuotoista paint-kasvatusta, mutta kyllä nämä kaunokaiset ja komistukset keksittiin ihan vain väriä tuomaan Ionicin hevoslaumaan.
- morgan-tammat Astonishing Bronze GA ja Red Currant GA. Kun päätin luopua morganien varsinaisesta jalostuksesta, kaikki tammat menivät kaupaksi. Yhtään ei jäänyt itselle sekalaista risteytysjalostusta varten. No, näillä tilannetta sitten korjataan. Suunnitteilla on morab- ja moriesian-varsoja.
Ja sokerina pohjalla on vielä kimo andalusiaori Novato GA, joka tuli sekin jalostusoriiksi risteytyksiä varten ja kisber-tamma Aida Adrienn GA.
keskiviikkona, kesäkuuta 11, 2008
Jämähtääkö vai eikö jämähtää?
Meepun tuorein kirjoitus jämähtämisestä herätti ajatuksia.
Tunnustan olevani jämähtänyt ja Ginin puolesta tunnustan hänenkin olevan ehkä vielä pahemmin jämähtänyt. Olemme jämähtäneet virtuaalihevosteluun. Gin on yrittänyt tätä lopettaakin, mutta tuloksen voi jokainen arvata. Olemme myös jämähtäneet ahaltekeihin. Jos Virginian ensimmäinen ahaltek-kasvatti syntyi miltei 7 vuotta sitten ja nyt niitä on maailmaan pullahtanut useita satoja näiden vuosien aikana, niin mitä muuta se on kuin pahimmanlaatuista jämähtämistä?
Kolikon toinen puoli on se, että harva ahaltekkien kanssa pyörivä voi väittää, ettei ole koskaan kuullutkaan sellaisista hevosista, joiden nimi alkaisi tunnuksella Gin. Harva minkään rodun kasvattaja voi ylpeillä suvullisella hevosella, jonka sukujuuret yltävät viidenteen, kuudenteen, jopa seitsemänteen polveen asti ja voi sanoa itse omistaneensa jonkin näistä viiden polven takaisista yksilöistä. Tai että hevosen suvun kolme ensimmäistä polvea ovat lähestulkoon täynnä omia kasvatteja.
Mutta että muuten olisimme jämähtäneitä? No joo, Ionic on Ionic edelleen, nimi ei ole vaihtunut, osoite ei ole vaihtunut, ulkoasu ei ole vaihtunut, idea ei ole vaihtunut. Surkeata jämähtämistä yhden ainoan asia ympärille, eikö vain?
Sallikaa olla eri mieltä. Ionic on ainakin minun mielestäni kaikkea muuta kuin jämähtänyt. Kasvatusrotuja putoaa pois, niitä tulee lisää, pari vuotta sitten olimme erittäin aktiivinen ravien järjestäjä ja orlov- sekä peitsaripuolen kohtuullisen iso tekijä.
Nykyisin kilpailutamme tekkejä sekä muutamia muita rotuja laukoissa sekä kilpailemme ARJ:ssä. Itse asiassa eri rotujen askellajihevosia on tullut lisää viime päivinä, esittelen niitä sitten kun saan ladattua sivuja nettiin asti.
Ennakkoluulottomasti olemme keksineet 5 kladrubia ja aiomme aloittaa pienimuotoisen kladrub-kasvatuksen näiden voimalla. Kladrub ei ole sellainen rotu,jota voisi kasvattaa massoittain, sopivien kuvien puute on huutava, mutta muutamalle yksilölle aina löytyy kuva ja onneksi Slawik pelastaa sitten loput. Uutta ja käsittääkseni kohtuullisen ennennäkemätöntä virtuaalimaailmassa on myös voikkojen koulupuoliveristen kasvatus.
Ja aina jos jämähtäminen alkaa pelottaa, voi aina tempaista ja teettää jonkin hullunhauskan risteytysvarsan. Roduissa nimittäin riittää. Asia olisi huomattavasti vaikeampi, jos kasvattaisimme vain niitä ravirusseja. Yhden rodun ja yhden lajipainotuksen kanssa on paha lähteä tappelemaan jämähtämistä vastaan.
Tunnustan olevani jämähtänyt ja Ginin puolesta tunnustan hänenkin olevan ehkä vielä pahemmin jämähtänyt. Olemme jämähtäneet virtuaalihevosteluun. Gin on yrittänyt tätä lopettaakin, mutta tuloksen voi jokainen arvata. Olemme myös jämähtäneet ahaltekeihin. Jos Virginian ensimmäinen ahaltek-kasvatti syntyi miltei 7 vuotta sitten ja nyt niitä on maailmaan pullahtanut useita satoja näiden vuosien aikana, niin mitä muuta se on kuin pahimmanlaatuista jämähtämistä?
Kolikon toinen puoli on se, että harva ahaltekkien kanssa pyörivä voi väittää, ettei ole koskaan kuullutkaan sellaisista hevosista, joiden nimi alkaisi tunnuksella Gin. Harva minkään rodun kasvattaja voi ylpeillä suvullisella hevosella, jonka sukujuuret yltävät viidenteen, kuudenteen, jopa seitsemänteen polveen asti ja voi sanoa itse omistaneensa jonkin näistä viiden polven takaisista yksilöistä. Tai että hevosen suvun kolme ensimmäistä polvea ovat lähestulkoon täynnä omia kasvatteja.
Mutta että muuten olisimme jämähtäneitä? No joo, Ionic on Ionic edelleen, nimi ei ole vaihtunut, osoite ei ole vaihtunut, ulkoasu ei ole vaihtunut, idea ei ole vaihtunut. Surkeata jämähtämistä yhden ainoan asia ympärille, eikö vain?
Sallikaa olla eri mieltä. Ionic on ainakin minun mielestäni kaikkea muuta kuin jämähtänyt. Kasvatusrotuja putoaa pois, niitä tulee lisää, pari vuotta sitten olimme erittäin aktiivinen ravien järjestäjä ja orlov- sekä peitsaripuolen kohtuullisen iso tekijä.
Nykyisin kilpailutamme tekkejä sekä muutamia muita rotuja laukoissa sekä kilpailemme ARJ:ssä. Itse asiassa eri rotujen askellajihevosia on tullut lisää viime päivinä, esittelen niitä sitten kun saan ladattua sivuja nettiin asti.
Ennakkoluulottomasti olemme keksineet 5 kladrubia ja aiomme aloittaa pienimuotoisen kladrub-kasvatuksen näiden voimalla. Kladrub ei ole sellainen rotu,jota voisi kasvattaa massoittain, sopivien kuvien puute on huutava, mutta muutamalle yksilölle aina löytyy kuva ja onneksi Slawik pelastaa sitten loput. Uutta ja käsittääkseni kohtuullisen ennennäkemätöntä virtuaalimaailmassa on myös voikkojen koulupuoliveristen kasvatus.
Ja aina jos jämähtäminen alkaa pelottaa, voi aina tempaista ja teettää jonkin hullunhauskan risteytysvarsan. Roduissa nimittäin riittää. Asia olisi huomattavasti vaikeampi, jos kasvattaisimme vain niitä ravirusseja. Yhden rodun ja yhden lajipainotuksen kanssa on paha lähteä tappelemaan jämähtämistä vastaan.
sunnuntaina, kesäkuuta 08, 2008
Lisää uusia jenkkitulokkaita
Huomasin tuossa, että meidän kilpailevat saddlebredimme ja National Show Horsemme alkavat ikääntyä ja kun kumpaakaan rotua ei ole kuin yksi, niin kohta meiltä ei löydy enää hevosia ARJ:n sdb/nsh-luokkiin. Asiaan ei ole kuin yksi lääke: hankkia lisää!
Koska saddler-kanta ei ole mikään järin suuri, keksin pari uutta hevosta. Tutustukaan siis saddler-ori Hologram GA:han ja saddler-tamma Krakatau GA:han!
Lisäksi jouduin korkean iän vuoksi lopettamaan likipitäen kai kaikki meidän quarterimme, oriit Reflector-Nonstopin ja Revolution IF:n sekä tammat Jannett's Goldilocksin ja Okarito Lagoonin. Vaikka Ionicissa ei varsinaisesti quartereita kasvatetakaan, niin silti tuo rotu on kovasti lähellä molempien omistajien sydäntä. Eikä vähiten siksi, että quartereista löytyy niin montaa eri väriä, harvinaisiakin. Kuolleiden tilalle keksin kolme tammaa lisää: rautiaanpäistärikkö B Buzzzing GA, hiirakko Dun Mahogany GA ja voikko Tic Tac Toe GA.
Suunnitelmissa olisi keksiä lisää morganeita, missourinfoxtrottereita ja muita amerikkalaisrotuja. Ionicissa on selkeästi menossa jenkkibuumi!
Koska saddler-kanta ei ole mikään järin suuri, keksin pari uutta hevosta. Tutustukaan siis saddler-ori Hologram GA:han ja saddler-tamma Krakatau GA:han!
Lisäksi jouduin korkean iän vuoksi lopettamaan likipitäen kai kaikki meidän quarterimme, oriit Reflector-Nonstopin ja Revolution IF:n sekä tammat Jannett's Goldilocksin ja Okarito Lagoonin. Vaikka Ionicissa ei varsinaisesti quartereita kasvatetakaan, niin silti tuo rotu on kovasti lähellä molempien omistajien sydäntä. Eikä vähiten siksi, että quartereista löytyy niin montaa eri väriä, harvinaisiakin. Kuolleiden tilalle keksin kolme tammaa lisää: rautiaanpäistärikkö B Buzzzing GA, hiirakko Dun Mahogany GA ja voikko Tic Tac Toe GA.
Suunnitelmissa olisi keksiä lisää morganeita, missourinfoxtrottereita ja muita amerikkalaisrotuja. Ionicissa on selkeästi menossa jenkkibuumi!
keskiviikkona, toukokuuta 28, 2008
Hankala sabino
Meillähän noita värien periytymisiä seurataan lähestulkoon pilkuntarkasti, erityisesti ahaltekien, arabien ja terskien kohdalla, niille pyritään merkitsemään värien genotyypit kohdilleen. Näillä roduilla homma on yksinkertaista pääpiirteissään, arabilla esiintyy vain perusvärit (musta, ruunikko, rautias) ja näiden kimovärit. Terskeillä ja tekeillä näiden lisäksi on voikkovärit, terskeillä harvinaisina, tekeillä yleisinä. Näiden kaikkien periytyminen on selvääkin selvempää.
Tekeille olen alkanut nyt merkitä sabino-väritystä, GA:sta löytyy useitakin isomerkkisiä hevosia, jotka ovat mielestäni sabinoita. Sieltä selkeimmästä päästä on tamma Gin Karelia, jolla on valkoista niin jaloissa, päässä kuin mahan allakin. Värinsä Karelia on perinyt isältään KF Stakanilta. Sitten seuraakin se suurin mutta: mistä Stakan on sabinon saanut? Sen molemmat vanhemmat ovat pienimerkkisiä!
Sabino ei nähtävästi polveudu suoraviivaisen dominoivasti, ts. vähintään toisen vanhemman on oltava sabino, jotta varsa voi olla sabino. Coat Color Calculator käsittelee sabinon kuitenkin dominoivasti periytyvänä geeninä, en sitten tiedä että onko se oikein vai ei. Reaalimaailman esimerkiksi kelpaa suomenhevosori Vekselin Ihme, joka on äärimmäisen suurimerkkinen sabino. Kumpikaan sen vanhemmista ei ole mikään räikeä sabino, kummallakaan ei taida olla edes sanottavan korkeita sukkia. Joko sabino polveutuu piilevänä tai sitten jotkut (useat?) sabinot ovat niin pienimerkkisiä, ettei niitä sabinoiksi tunnista pelkän ulkonäön perusteella. Asiaan vielä lisähaastetta tuo se, että ruunikoilla ja mustilla valkeat merkit ovat usein vielä pienemmät kuin rautiailla. En muista oliko tähän olemassa jokin tieteellinen selityskin, mutta näin asia vain tuntuu olevan. Tiedättehän, harvassa on sellaiset mustat hevoset, joilla on isoja valkeita merkkejä. Rautiailla merkkejä näkyy enemmän ja laajempina.
Virtuaalihevosmaailmassa tämä tietysti on vähän ongelmallista, juuri tuon tähden, että kun ei oikein voi koskaan sanoa, että onko jokin yksilö nyt sabino vai ei. Selkeät tapaukset kuten Karelia ja Stakan tietysti tunnistetaan, harmaita hiuksia teettävät ne, joilla on pienempiä merkkejä. Samoin myös kimot ja tuplavoikot ovat ongelma, koska vaalean värin vuoksi niiden merkeistä ei läheskään aina saa selvää. Olenkin toistaiseksi tyytynyt vain merkitsemään sabinon niille hevosille, jotka selkeästi ovat sabinoita. Pienimerkkisemmät, mahdollisesti sabinot voivat sitten periyttää sabinoa jälkeläisiinsä, vaikkeivät itse sabinoilta näytäkään.
Tekeille olen alkanut nyt merkitä sabino-väritystä, GA:sta löytyy useitakin isomerkkisiä hevosia, jotka ovat mielestäni sabinoita. Sieltä selkeimmästä päästä on tamma Gin Karelia, jolla on valkoista niin jaloissa, päässä kuin mahan allakin. Värinsä Karelia on perinyt isältään KF Stakanilta. Sitten seuraakin se suurin mutta: mistä Stakan on sabinon saanut? Sen molemmat vanhemmat ovat pienimerkkisiä!
Sabino ei nähtävästi polveudu suoraviivaisen dominoivasti, ts. vähintään toisen vanhemman on oltava sabino, jotta varsa voi olla sabino. Coat Color Calculator käsittelee sabinon kuitenkin dominoivasti periytyvänä geeninä, en sitten tiedä että onko se oikein vai ei. Reaalimaailman esimerkiksi kelpaa suomenhevosori Vekselin Ihme, joka on äärimmäisen suurimerkkinen sabino. Kumpikaan sen vanhemmista ei ole mikään räikeä sabino, kummallakaan ei taida olla edes sanottavan korkeita sukkia. Joko sabino polveutuu piilevänä tai sitten jotkut (useat?) sabinot ovat niin pienimerkkisiä, ettei niitä sabinoiksi tunnista pelkän ulkonäön perusteella. Asiaan vielä lisähaastetta tuo se, että ruunikoilla ja mustilla valkeat merkit ovat usein vielä pienemmät kuin rautiailla. En muista oliko tähän olemassa jokin tieteellinen selityskin, mutta näin asia vain tuntuu olevan. Tiedättehän, harvassa on sellaiset mustat hevoset, joilla on isoja valkeita merkkejä. Rautiailla merkkejä näkyy enemmän ja laajempina.
Virtuaalihevosmaailmassa tämä tietysti on vähän ongelmallista, juuri tuon tähden, että kun ei oikein voi koskaan sanoa, että onko jokin yksilö nyt sabino vai ei. Selkeät tapaukset kuten Karelia ja Stakan tietysti tunnistetaan, harmaita hiuksia teettävät ne, joilla on pienempiä merkkejä. Samoin myös kimot ja tuplavoikot ovat ongelma, koska vaalean värin vuoksi niiden merkeistä ei läheskään aina saa selvää. Olenkin toistaiseksi tyytynyt vain merkitsemään sabinon niille hevosille, jotka selkeästi ovat sabinoita. Pienimerkkisemmät, mahdollisesti sabinot voivat sitten periyttää sabinoa jälkeläisiinsä, vaikkeivät itse sabinoilta näytäkään.
maanantaina, toukokuuta 26, 2008
Jadynista miljonääri
Nyt se sitten tapahtui mitä edellisessä postauksessa kovasti odottelin: GA:n oma kasvatti, ori Gin Jadyn on ylittänyt miljoonan euron rajan. Se tapahtui eilisissä Ilyan laukoissa, joista Jadyn kuittasi nelospalkinnon 40000v€. Hienoa Jadyn!
lauantaina, toukokuuta 24, 2008
Ensimmäinen miljonääri!
Ahaltek-oriimme Ganymede BHE on ylittänyt ensimmäisenä laukkahevosenamme miljoonan euron palkintosumman. Erittäin hieno saavutus! Tosin Ganymeden uraa on kovasti siivittänyt se, että sen molemmat vanhemmat ovat G1-tason hevosia ja niinpä "Käntty" pääsi maiden-lähdön voitettuaan suoraan isorahaisiin G1-lähtöihin itsekin. Ei tarvinnut kiertää niitä pienien rahojen lähtöjä. Ori on tällä hetkellä 6-vuotias ja voi kilpailla vielä hetken aikaa, mutta voipi olla, että katson vielä nuo muutamat kisat läpi ja sen jälkeen se saa siirtyä siitosoriin tehtäviin.
Aivan karvaa vaille miljoona euroa on myös Gin Jadynin tilillä ja jos onni on vähänkään myötä muutamassa sueraavassa kilpailussa, milli tulee tällekin täyteen. Jadynin menestys on ehkä vieläkin hienompi asia siinä mielessä, että se on oma kasvatti. Lisäksi se on tunnollisesti kahlannut läpi kaikki tasot, se kun polveutuu kilpailemattomista vanhemmista.
Noita isorahaisia laukkaoreja meillä on vaikka muille jakaa, mutta tammojen puolella on vähän heikompi tilanne. Onneksi sekin on parantumassa, koska siitokseen ovat siirtyneet nyt Gin Elegia (vs yli 700000 v€) ja Gin Karelia (vs yli 500000v€). Muilla eläketammoillamme on vaatimattomammat voittosummat. Vaikka eihän voittosumma kerro koko totuutta, pitäisi laskeskella vähän noita voitto- ja sijoitusprosenttejakin.
Aivan karvaa vaille miljoona euroa on myös Gin Jadynin tilillä ja jos onni on vähänkään myötä muutamassa sueraavassa kilpailussa, milli tulee tällekin täyteen. Jadynin menestys on ehkä vieläkin hienompi asia siinä mielessä, että se on oma kasvatti. Lisäksi se on tunnollisesti kahlannut läpi kaikki tasot, se kun polveutuu kilpailemattomista vanhemmista.
Noita isorahaisia laukkaoreja meillä on vaikka muille jakaa, mutta tammojen puolella on vähän heikompi tilanne. Onneksi sekin on parantumassa, koska siitokseen ovat siirtyneet nyt Gin Elegia (vs yli 700000 v€) ja Gin Karelia (vs yli 500000v€). Muilla eläketammoillamme on vaatimattomammat voittosummat. Vaikka eihän voittosumma kerro koko totuutta, pitäisi laskeskella vähän noita voitto- ja sijoitusprosenttejakin.
torstaina, toukokuuta 22, 2008
Jenkkitulokkaita
Kerppa tarjoili muutamia RDN:n nuoria kasvatteja myyntiin FVP:ssä ja menin tietysti sortumaan moisiin. Tervehtikää siis oreja Benito Radon (azteca A), Burtonberry RDN (missourinfoxtrotter) ja Iron Radon (quarter).
Näistä Burtonberryllä ajattelin joskus kilpailla ARJ:tä, Iron tulee lähinnä sekalaiseen jalostukseen ja Benito ihan vain tallinkoristeeksi. Omistan jo muuten valmiiksi Beniton vanhemman puoliveljen, Ixaka Radonin. En oikein ymmärrä miksi olen noita aztecoita keräillyt, en pidä siitä rodusta mitenkään hirvittävästi ja kuvat ovat krooninen ongelma. Silti minulla on kolme oria (kahden kuvissa mangalarga, yhdellä paso fino), yksi vielä oma kasvatti.
RDN ja muut Kerpan tallit ovat ihan ykkössuosikkitallejani. Ensinnäkin rotuja löytyy laidasta laitaan. Halusitpa sitten suvullisen altain, pottockin, mangalargan tai novokirgiisin, Kerpalta voi ainakin kysäistä ellei satu sopivaa olemaan juuri sillä hetkellä myynnissä. Toinen, ehkä tätäkin tärkeämpi seikka on se, ettei hevosella tarvitse kilpailla eikä muutenkaan panikoida aktiivisuuden suhteen. Se sopii oikein hyvin juuri meille Ioniciin. Ja kolmas syy on se, että Kerppa hankkii uskollisesti harvinaisimmillekin roduille kuvat. Niitä on ihana selailla ja katsella. Ilman Kerppaa minun virtuaaliharrastukseni oli todella paljon tylsempää.
Näistä Burtonberryllä ajattelin joskus kilpailla ARJ:tä, Iron tulee lähinnä sekalaiseen jalostukseen ja Benito ihan vain tallinkoristeeksi. Omistan jo muuten valmiiksi Beniton vanhemman puoliveljen, Ixaka Radonin. En oikein ymmärrä miksi olen noita aztecoita keräillyt, en pidä siitä rodusta mitenkään hirvittävästi ja kuvat ovat krooninen ongelma. Silti minulla on kolme oria (kahden kuvissa mangalarga, yhdellä paso fino), yksi vielä oma kasvatti.
RDN ja muut Kerpan tallit ovat ihan ykkössuosikkitallejani. Ensinnäkin rotuja löytyy laidasta laitaan. Halusitpa sitten suvullisen altain, pottockin, mangalargan tai novokirgiisin, Kerpalta voi ainakin kysäistä ellei satu sopivaa olemaan juuri sillä hetkellä myynnissä. Toinen, ehkä tätäkin tärkeämpi seikka on se, ettei hevosella tarvitse kilpailla eikä muutenkaan panikoida aktiivisuuden suhteen. Se sopii oikein hyvin juuri meille Ioniciin. Ja kolmas syy on se, että Kerppa hankkii uskollisesti harvinaisimmillekin roduille kuvat. Niitä on ihana selailla ja katsella. Ilman Kerppaa minun virtuaaliharrastukseni oli todella paljon tylsempää.
keskiviikkona, toukokuuta 14, 2008
Vanhanaikaiset virtuaalitallit
Itsestäni riippumattomista syistä olen viime ajat joutunut surffaamaan 3G:n/3,5G:n ylitse, käyttäen joko puhelinta tai Nokia N810-internettablettia. Käytännössä tämä tarkoittaa melko hidasta yhteyttä, erittäin pieniä näyttöjä ja jotain muuta selainta kuin kotoista IE:tä tai Firefoxia.
Arvatkaa tekeekö mieli surffailla ainoatakaan virtuaalitallia (lukuunottamatta omiani)? Ei! Te pahukset olette tunkeneet tallinne täyteen grafiikkaa, isoja kuvia, skaalautumattomia ulkoasuja ja unohtaneet muut selaimet kuin omanne. Miksi te halveksitte minua? Miksi te ette halua minun pystyvän käymään talleillanne? Miksi te ette ole ottaneet huomioon, ettei kaikilla ole aina käytössä sitä 21-tuumaista laajakuvamonitoria, uusinta Firefoxia ja useiden kymmenien megojen laajakaistayhteyttä?
Tällä kertaa ette voi väittää, että minä olisin vanhanaikainen, vaan te olette vanhanaikaisia. Asia on juuri päinvastoin, lisäksi osa käyttämästäni tekniikasta on niin uutta että te voitte vain nähdä päiväunia sellaisesta. Mobiilisurffaus on tulevaisuutta, internet kulkee yhä useammalla taskussa. Siihen internettiin eivät kuulu isot näytöt eikä ainakaan toistaiseksi mitenkään huippunopea yhteys. Nykyisellä muotilla tehdyt virtuaalitallit eivät toimi kunnolla uudella tekniikalla, huonompi juttu, teidän kannaltanne. Miksette saman tien laittaisi lappua luukulle kokonaan, jos haluatte blokata tieten tahtoen osan kävijöistä pois huonolla/puuttuvalla suunnittelulla?
Arvatkaa tekeekö mieli surffailla ainoatakaan virtuaalitallia (lukuunottamatta omiani)? Ei! Te pahukset olette tunkeneet tallinne täyteen grafiikkaa, isoja kuvia, skaalautumattomia ulkoasuja ja unohtaneet muut selaimet kuin omanne. Miksi te halveksitte minua? Miksi te ette halua minun pystyvän käymään talleillanne? Miksi te ette ole ottaneet huomioon, ettei kaikilla ole aina käytössä sitä 21-tuumaista laajakuvamonitoria, uusinta Firefoxia ja useiden kymmenien megojen laajakaistayhteyttä?
Tällä kertaa ette voi väittää, että minä olisin vanhanaikainen, vaan te olette vanhanaikaisia. Asia on juuri päinvastoin, lisäksi osa käyttämästäni tekniikasta on niin uutta että te voitte vain nähdä päiväunia sellaisesta. Mobiilisurffaus on tulevaisuutta, internet kulkee yhä useammalla taskussa. Siihen internettiin eivät kuulu isot näytöt eikä ainakaan toistaiseksi mitenkään huippunopea yhteys. Nykyisellä muotilla tehdyt virtuaalitallit eivät toimi kunnolla uudella tekniikalla, huonompi juttu, teidän kannaltanne. Miksette saman tien laittaisi lappua luukulle kokonaan, jos haluatte blokata tieten tahtoen osan kävijöistä pois huonolla/puuttuvalla suunnittelulla?
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)