Harvinaisten rotujen dilemma

Pohdinpas tässä joutessani vähän tätä Ionicin touhua.

Sydän verta valuen tapoin tuossa jokin aika sitten kaikki meidän bardianponit, aztecat ja ariegenponit, taisi mennä meidän ainokainen criollo-ori ja suurin osa doneistakin samalla kertaa. Tappolistalla on monta muutakin rotua: Gaited Baroquet, Georgian Grandet, kabardiinit, kladrubit, maremmat, mangalargat, lipizzat... Ei vain riitä aika ja innostus jatkaa noiden rotujen kanssa ja jalostuskin on yleensä umpikujassa kun kaikki ovat sukua toisilleen. Pitäisi keksiä uusia hevosia suht paljon, kun noita rotuja ei muillakaan harrastajilla juuri ole (tai jos on, ovat suvuiltaan sopimattomia).

Mutta vaikka olisin nyt keksinyt ison lauman uusia hevosia näihin rotuihin, olisin vain lykännyt tätä ongelmaa eteenpäin. Olisin pystynyt teettämään uusia varsoja sukupolven tai pari, mutta muutaman vuoden kuluttua olisin ollut taas samassa tilanteessa. Tai ehkä vähän vielä pahemmassa, kun ne sulhasia ja morsiamia odottavat hevoset olisivat olleet pitkäsukuisempia kuin nyt. On hyvin, hyvin epätodennäköistä, että tässä muutaman vuoden kuluessa jostain puskasta putkahtaisi toinen noiden rotujen kasvattaja, joka olisi tuonut ja jalostanut uusia sukulinjoja, joita olisin voinut risteyttää omiini.

Ollakseni rehellinen, tämä sama tarina on edessä kaikilla muilla pikkuroduilla. Ionicissa on reilu 80 eri rodun hevosia, näistä roduista tältä kohtalolta ovat "turvassa" vain isoimmat ja/tai yleisimmät: arabi, knabstrup, kalliovuortenponi, tersk, puoliveriset, welshit ja toivottavasti myös tennesseenwalker ja saddlebred. Luultavasti myös nyffi, connemara, morgan, ratsutäysiverinen, sekä risteytysrodut RBSH ja angloarabi. Osalla näistä meidän oma kanta alkaa olla niin vahva ja laaja (ja kantahevosten vähyys hukkuu armeliaasti sinne 6+ sukupolveen), että jalostus rullaa eteenpäin kyllä, kunhan vain jaksan tehtailla tarpeeksi varsoja erilaisista yhdistelmistä. Useille roduille pystyn hakemaan piristysruisketta myös muilta omistajilta, kyllähän virtuaalimaailmasta arabeja, puoliverisiä, ja yleensä myös welshejä löytyy.

Tulevaisuuden Ionic on kuitenkin todella näivettynyt, jos siellä kasvatetaan vain ehkä tusinaa eri rotua, joista suurin osa on peräti yleisiä. Mikä Ionic se semmoinen on?! Mutta sitten toisaalta: mitä hyötyä on pitää tallissaan muutamaa harvaa takavinkuintianponia, kun ne eivät koskaan vaikuta mihinkään eivätkä pidemmällä tähtäimellä jätä minkäänlaista jälkeä virtuaalimaailmaan? Eikä minulla yksinkertaisesti ole mitään resursseja alkaa pyörittää kaikkien rotujen kohdalla sitä muutaman sadan hevosen laumaa.

Vaan eipä tällaisia rotufriikkejä kuin minä ja Gin pysty yksinkertaisesti pitämään erossa kaikenmoisista eksoottisista otuksista. Näkihän sen siitäkin, että meidän oli pakko hankkia niitä campolinoja vaikka tämän tekstin pohjalta ajatellen se oli aivopieru pahimmasta päästä. Ionic, ja siinä samalla meidän koko virtuaaliharrastus, muuttuisi todella tylsäksi, jos kasvattaisimme vain niitä rotuja, joiden kasvatus on edelläkerrotun perusteella jotenkin järkevää. Siitä ei ole siis pelkoa, vaikka noin periaatteessa meitä närästääkin se, että monien harvinaisten rotujen kohdalla meidän kasvatustyö on turhaa ja valuu aikanaan hukkaan. Meistä olisi niin mukavaa jättää pysyvä jälki itsestämme virtuaalimaailmaan, mutta ehkä voimme lohduttautua sillä, että eiköhän Ionic ole aika tunnettu talli jo nyt ja monen rodun historiasta ja jalostuksesta ei voi puhua mainitsematta meitä. Jos me emme pysty jalostamaan ja säilyttämään jonkin pienen, harvinaisen rodun sukulinjoja hamaan tulevaisuuteen, sen kanssa pystyy elämään. Vaikka se toki ottaa päähän...

Sitten voisinkin mennä ostamaan hackneyn ja vjatkanponin.

- S