Hei vain kaikille kesän jälkeen! Nyt tarttisi palata arkeen ja jatkaa esimerkiksi tämän blogin kanssa säännöllisesti. Aloitinkin jo viime viikolla, mutta toisella aiheella, sillä se olisi ollut manaamista kirjoittaa kesän loppuvan ja syksysuunnitelmien painavan päälle kun itse on vielä lomareissussa.
Varsinaisesti tauko ei näkynyt virtuaalihevosten suhteen, sillä sehän koski vain tätä blogia. Noin muuten olen ollut varsin aktiivinen kesällä, ainakin joiltain osin.
Ensimmäinen ja ehkä eniten muillekin näkyvä aktiivisuus on koskenut porrastettuja kilpailuita. Kirjoitin keväällä siitä, että porrastettuihin, erityisesti ARJ-kisoihin osallistuminen hakee vielä muotoaan (Kilpaileminen – hourupäiden hommaa?). Nyt on tainnut löytyä jonkinlainen käytännöllinen rutiini, joka tyydyttää ajoittaisen pilkunniistäjänkin tarpeet noiden luokkien suhteen. ARJ:n lisäksi olen alkanut kilpailuttaa hevosiani muissakin lajeissa. Kyllä, olen koukussa.
Tämänhetkinen ongelma porrastettujen kanssa onkin positiivinen ongelma: hevoset etenevät niin kovin vauhdilla, että minulla ei ole alempien tasojen luokkiin monessakaan lajissa yhtään osallistujaa! Minä kun en rekisteröidessä merkitse hevosille syntymäpäiviä, joten päästäkseen mukaan kisalistoille, minun täytyy käydä muokkaamassa ensin ne syntymäpäivät hevosten profiiliin. Siinä minä olen ollut vähän laiska ja saamaton. Samalla tarkistan myös maksimitasot ja ylipäänsä sen, onko hevonen hengissä edes. Keväällä kävi nimittäin pienimuotoinen moka, kun muutama aikoja sitten kuollut hevonen kilpaili ihan iloisesti porrastettuja, koska en ollut ikinä käynyt merkitsemässä niitä kuolleiksi VRL:ssä.
Lisäksi olen puuhastellut eri rotujen kanssa tässä kesällä. Paso finojen ja paintien joukkoon tuli uusia tulokkaitakin ja muiden kanssa olen puuhastellut kasvattien sivuja ja muuta sen sellaista. Pari sadan hevosen rykäisyä sain rekisteriinkin tässä, puhumattakaan pienemmistä seteistä. Se alkaa tuo hevosten massarekisteröintikin sujua. Pitäisi ehkä joskus kirjoittaa siitäkin ja ennen kaikkea kysellä, että miten muut harrastajat koostavat sen vaaditun csv-muodon.
Syksyksi ei ole sinänsä luvassa mitään kovin suuria muutoksia, uutta ja ihmeellistä. Ajattelin lähiaikoina tehdä vihdoin ja viimein Keskustaan sen lupaamani "ostan melkein mitä vain" -ketjun ja katsotaan sitten mitä kaikkea mielenkiintoista sieltä löytyy. Pointti on se, että myyjien kannattaa tarjota sellaisia rotuja, joita Ionicissa jo on, koska tarvitsen uutta verta jalostukseen kumminkin, mutta myös sellaisia rotuja joita ei ole, koska joskushan pitää se ensimmäinenkin hankkia!
Yleensä olen kertonut vähän jotakin siitä, mitä reaalipuolen kesääni on kuulunut, mutta tänä vuonna koronan vuoksi mitään kovin kummallisia ei ole tullut tehtyä. Mutta jos jotakin pitäisi listata, niin ehkä seuraavat asiat:
- Hellettä
- Lisää hellettä
- Ilmastoitu toimisto heinäkuussa, kun kaikki muut olivat lomalla
- Banksy-näyttely Mäntässä
- Lappeenranta-viikonloppu ja liuta yllättävänkin hyviä ravintoloita
- Saimaan kanava-risteily (edellinen liittyy, kuva samoin)
- Olympia-kouluratsatusta (ikävää ettei Ruoste pärjännyt)
- Viikko etätöissä maaseudulla ja ylituottelias kirsikkapuu
- Juhannusperinteet: maalle paljuun ja syömään, yöllä kotiin ja auton keula täynnä liiskaantuneita itikoita (kyllä, tämä on juhannusperinne jo että reissun jälkeen tarttee pesettää auto)
- Juhannusbonus: pieni ajelukierros Audi S8:lla (reilu 300 hv V8, oli kiva mutta suuri, en päätynyt uutisotsikoihin)
Mitäpä muiden harrastajien kesään ja syksyyn kuuluu? Suuria suunnitelmia?
– S
2 kommenttia:
Hahaa, pidän tuon "Ostan melkein mitä vain"-ketjun mielessä. Miulla on säilössä vaikka mitä cembalotamburiiniponeja, joiden kanssa mietin että mitä ihmettä näilläkin oikein teen. Ilmeisesti yritän kaupata Ioniciin. :D
Kesän loppuminen on kurjaa, mutta kiva kun blogi jatkaa taas sisältöään. Sitä olen hellepäivinä kaivannut!
Joo, kannattaa yrittää kaupata mitä vaan, mutta on kuitenkin syytä muistaa, että ihan mitä tahansa en kyllä talliin haali. Jotkin rodut eivät vain nappaa sillä tavalla. Toisaalta, hyvällä myyntipuheella ja persoonallisella hevosella saattaa kuitenkin saada ujutetuksi niitä vähemmän kiinnostavia rotuja Ioniciin. Kasvattaja on kasvattaja, mutta toisinaan kiintoisat yksilötkin iskevät. Minun selkärankani on tunnetusti heikkoa sorttia, siihen kannattaa siis yrittää iskeä. Sitten jos pystyy tarjoamaan jonkinlaiset kuvat mukaan, niin olen aika varma uhri.
Asteikolla 1-10, miten pahasti ihminen voi ampua itseään jalkaan kirjoittamalla tämän julki? 12?
Kiva että blogia on kaivattu! Tyhmä-tyhmä blogger meni poistamaan ensin sen valmiin kysely-gadgetin ja sitten ne "luin"-valintaruudut, mikä pahus sen nimi nyt oli, joita jokaisen tekstin perässä tapasi olla, niin en sillä tavalla näe kävijöitä enää, elleivät he kommentoi. No, kävijätilastoissa tietenkin, mutta silti. Se on kurjaa ja minusta tuntuu että Google on ajamassa Bloggeria alas tai että minun ainakin pitäisi vaihtaa johonkin muuhun pohjaan.
Mutta että minä en mitenkään paheksu jos joku kirjoittaa tänne kommentiksi ihan pelkästään että "Luin!". Se alkaa olla ihan arvossaan tätä nykyä. Jos vielä keksii muutaman lisäsanan, niin johan sitä on kirjoittaja jo ihan onnessaan.
Lähetä kommentti