camp-t. Elisângela de Íon
Campolino on sieltä eksoottisemmasta päästä rotuja Ionicissa. En ole varma, onko niitä oikeastaan missään muualla edes. Joitain yksilöitä on vuosien mittaan mennyt kaupaksi ja kun sanon "joitain", tarkoitan ehkä yksi tai kaksi. Välillä vähän tuntuu siltä, että tämä on jälleen yksi epäonnistumaan tuomittu projekti, mutta sama sen väliä. Voipa sitten joskus sanoa virtuaalimaailmassa olleen campolinoja edes joskus.
Campolino on askellajirotu ja niinpä meidän hevosen ovatkin ARJ-kisattuja. Jokunen on käynyt myös pokkaamassa ARJ:n laatispalkintoja ja se näkyy Elisângelan sukutaulussa. Sen kaksipolvisesta suvusta on palkittuja kaikki paitsi emä, jolla on vasta yksi varsa (Elisângela itse) eikä kuvaa. Ehkä jonain päivänä on ja sitten sekin on laatiskelpoinen.
Jos jotakin campolinojen historiasta pitäisi sanoa, niin ensimmäiset tuontihevoset tulivat Ioniciin 2014, ori Pimento do Campesso, ja tammat Danuta da Miranta ja Estrela da Miranta. Nämä kaikki elivät sen verran pitkään, että kisasivat porrastetuissa ja ne on kaikki myös ARJ-palkittu kolmosilla. Myöhemmin olen keksinyt useampiakin suvuttomia hevosia, joten tällä hetkellä campolinojen tilanne on aika hyvä.
Oikeastaan koko campolino-villitys lähti Virginiasta. Hänhän oli parikymmentä vuotta sitten Brasiliassa miehensä työkomennuksen vuoksi (tämä oli se syy, miksi hän tarvitsi kakkosomistajaa ylläpitämään Ionicia ja minä siihen sitten lähdin). Siellä hän tutustui rotuun jossain määrin ja mainitsi siitä aina silloin tällöin. Vuonna 2013 sain aikaiseksi kirjoittaa rotuesittelyn tänne blogiin. Viimeistään silloin se alkoi kutitella itseänikin, joten kun teki taas vaihteeksi mieli keksiä jotakin tosi eksoottista, valinta osui campolinoon. Tai campolinaan, millä nimellä tuo rotuesittely on tehty ja sillä nimellä VRL:kin rodun tuntee. En tiedä, miksi olen jumittunut termiin campolino, mutta yhtä kaikki sekin on tunnistettava.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti