Campolina (cavalo campolina, joskus myös campolino) on vilahtanut eri blogiteksteissä useinkin, se nimittäin on vahva kandidaatti seuraavaksi ihan uudeksi kasvatusroduksi. Syypää tähän on Virginia, joka on Brasiliassa käydessään näihin kieltämättä vähän oudonnäköisiin otuksiin tutustunut. Tässä lyhyt esittely rodusta.
HISTORIA
Campolina on kotoisin Brasiliasta, Minas Geraisin alueelta. Se on saanut nimensä kehittäjänsä Cassiano Campolinon (1836-1904) mukaan. Rodun kantaori oli Monarca (1870-1898), sen emä oli musta paikallinen tamma ja isä puhdasrotuinen andalusianhevonen. Monarcaa ja sen jälkeläisiä risteytettiin useiden eri rotujen yksilöiden kanssa, jalostukseen on käytetty paljon espanjalais- ja portugalilaisperäisiä hevosia, joita Brasilian alueella eniten oli, mutta niiden lisäksi myös täysiveristä, anglo-normannia, saddlebrediä, holsteinia, toista brasilialaista rotua mangalargaa ja vähän jopa perchenhevosta. Cassiano Campolinon tarkoituksena oli jalostaa hevosia, jotka olivat näyttäviä ja sopivia sekä ratsuiksi että valjakkohevosiksi, ja joilla oli pehmeä erikoisaskellaji.
Rodun jalostusta jatkettiin Campolinon kuoleman jälkeen. Rotu suljettiin vierailta risteytyksiltä vuonna 1934 ja tällöin luotiin myös ensimmäinen rotumääritelmä. Neljä vuotta myöhemmin perustettiin rotuyhdistys. Rotumääritelmää on päivitetty pariin otteeseen myöhemmin.
RAKENNE
Campolinan espanjalainen verenperintö näkyy rakenteessa, se on tiivis ja melko massava hevonen ja sen silmiinpistävin ominaisuus on kyömy pää. Säkäkorkeus vaihtelee, vanhoissa lähteissä korkeuden sanotaan liikkuvan välillä 145-152 cm, uudemmat lähteet sanovat sen olevan isompi, 152-168 cm. Useimmat nyky-campolinot ovatkin ihan reilusti hevoskokoisia.
Väreistä hyväksytään kaikki. Perusvärien lisäksi campolinoilla esiintyy hallakkovärejä ja tobiano-kirjavaa. Kimoakin saattaa esiintyä, voikkoväreistä ei ole varmuutta ja muita värejä tuskin löytyy.
Pää
Pää on campolinan paras tuntomerkki yleensä, kuten sanottiin. Ideaali pään muoto on lievästi kyömy, otsa on tasainen ja nenäluut ovat ulkonevat. Toivottua ei sen sijaan ole liian kyömy pää tai ns. kladrub-tyyppinen pää, jossa profiili alkaa kaareutua korvien välistä alkaen. Pää on toisinaan melko iso verrattuna runkoon, mutta tämäkään ei ole erityisen toivottua. Pään pitäisi olla sopusuhtainen.
Muuten pään tulee olla kuiva ja jalo, silmät ovat suuret. Usein varsinkin tammoilla on varsin isot korvat. Tätä korostaa vielä paikallinen tapa ajella harja pois.
Kaula ja etuosa
Kaula on kaareva, lihaksikas, sopusuhtainen, ja hyvin asettunut lapoihin.
Säkä on pitkä ja erottuva, muttei liioiteltu. Lavat ovat pitkät, loivat ja lihaksikkaat. Rintakehän tulisi olla leveä ja syvä.
Runko ja takaosa
Selkä on keskipituinen, lanne lyhyt ja lihaksikas. Lautasen tulisi olla hieman laskeva, lihaksikas, muttei liioiteltu. Häntä ei ole kiinnittynyt kovin ylös, mutta liian matala hännänkiinnitys ei ole toivottavaa.
Jalat
Jalkojen tulisi olla vahvat kaikin puolin vahvat ja hyvärakenteiset.
Askellajit
Campolinalla on ravin tilalla erikoisaskellaji. Se on nelitahtinen askellaji ilman liitovaihetta, mutta lähteet eivät kerro onko se diagonaalinen vai lateraalinen, vai esiintyy kenties molempia muotoja.
CAMPOLINA REAALIMAAILMASSA
Campolina on Brasiliassa varsin suosittu rotu, vuosittain syntyy useampi tuhat varsaa. Campolina on brasilialaisista askellajiroduista suurikokoisin. Rodun tilanteesta Brasilian ulkopuolella ei ole tietoa.
LÄHTEET (sis. kuvia)
B. Hendricks: International Encyclopedia of Horse Breeds
Wikipedia: Campolina
The Equinest: Campolina
ABCCCampolina: História
ABCCCampolina: Morfologija
ABCCCampolina: Marcha
Virginian tiedot
- S
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti