Viime aikojen kuulumisia, ajatuksia ynnä muuta silppua

Olisihan minulla muutakin kirjoitettavaa blogiin, mutta mennään nyt tämmöisellä pienellä ajatuksenvirta-postauksella kaikesta siitä, mitä tässä viime aikoina on ollut mielen päällä. Sillä kaikenlaistahan on ollut!

Ne bulgarialaiset rodut

Minä viime viikolla esittelin ne kolme (Rotuesittelyssä bulgarialaiset: itäbulgarianhevonen, plevnanhevonen ja tonavanhevonen), mutta kuten tuon postauksen alussa oleva listakin kertoo, bulgarialaisia rotuja on enemmänkin. Tuota postausta kirjoittaessani tongin muitakin rotuja, kun alunperin oli tarkoitus tehdä lyhyet esittelyt kaikista roduista yhteen ja samaan postaukseen. Tulin sitten järkiini ja totesin, että siitä tulisi pienen romaanin mittainen postaus. Päädyin sitten kirjoittamaan noista itselleni tutuimmista ja jätin muut hautumaan.

Tuossa selaintabissa on auki noita lähteinä käytettyjä sivuja, joista löytyy jotakin tiedonmurusta muistakin roduista. Tiedonmuruset ovat kuitenkin melko pieniä, harvassa ja epämääräisiä, pahimmillaan ristiriitaisiakin keskenään, joten ei ole liian helppoa koostaa näistä mitään järkevää ja mahdollisimman paikkaansapitävää tietopostausta.

Criolloja

Argentiinalainen criollo kuului Ionicin ihan ensimmäisiin kasvatusrotuihin silloin vuonna 2004. Kasvatus loppui kyllä lyhyeen, tuona vuonna syntyi viisi varsaa ja siinä se sitten olikin. Vuonna 2009 syntyi vielä yksi, kun sattui olemaan yksi criollotamma, jota käytettiin pääasiassa azteca-jalostukseen. Tammalle löytyi jostain vieras ori sulhaseksi ja siitä syntyi Cristobal Ion.

Mutta nyt criollot tekivät paluun! Nikki myi Keskustassa omia kasvattejaan ja ex tempore päätin ostaa pari. Tervehtikää siis ori Flor Cágadoa ja tamma Flor Árticaa! Cristobal tosiaan kuoli vuonna 2014, joten tässä on kymmenen vuotta menty ilman criolloja. En minä tiedä, mitä noilla teen, mutta ainakin niitä voi käyttää SGSH-jalostuksessa. Ja eihän sitä tiedä, jos innostuisi uudestaan criollokasvatuksesta. Myönnän, että se(kin) rotu on välillä vähän kutitellut ajatuksissa, että mitä jos.

SGSH

Minä sen SGSH:n menin mainitsemaan ja olen maininnut sen joitain kertoja aiemminkin. Nyt olen tehnyt sen, mitä uhkailinkin ja olen ottanut rodun ns. haltuuni. Olen siis tehnyt sille uuden infosivun ja päivittänyt sen rotumääritelmää ja erityisesti jalostusohjetta.

Tuota jalostusohjetta miettiessäni olen ajautunut riitaan itseni kanssa, muiden harrastajien kanssa onneksi en, vielä ainakaan. Ottaen huomioon, miten yksinkertaisena olen pitänyt sen jalostusta, siinä on yllättävän monta mutkaa ja kommervenkkiä, jotka pitäisi saada kaikki käsiteltyä, ettei harrastajille jää epäselvyyksiä.

Pahimmat murheet koskevat erilaisia täysiveriristeytyksiä ja sellaisia rotuja, jotka itse ovat risteytyksiä jo alkuunsakin. Miten niitä pitäisi käsitellä jalostuksessa ja ennen kaikkea miten haluamani asiat ilmaisisi selkeästi ja napakasti tekstimuodossa. Siinäpä sitä miettimistä ja esimerkkisukujen lista on jo kammottavan pitkä.

Ai niin: tuo pirun leiska ei toimi mobiiliselaimilla. En tiedä miksi.

Leiskasivustoja, onko niitä?

Törmäsin tuota SGSH-sivustoa suunnitellessani sellaiseen seikkaan, että onko enää olemassa mitään sivustoja, jotka tarjoavat järkeviä valmisleiskoja? Jotakin löysin, mutta niiden leiskat olivat liian skaalautumattomia minun makuuni. Olen sillä tavalla vanhakantainen, etten halua mitään kiinteitä, pikselimääräisiä leveysmäärityksiä. Mobiiliselaimillakin ne ovat todennäköisesti kauhistus.

Googlausyritykseni eivät tuottaneet juuri mitään järkeviä tuloksia, mutta se nyt ei tarkoita mitään. Canvaa en halua käyttää tähän tarkoitukseen, en ole löytänyt sieltä mitään oikein järkevää, sieltäkään. Ansioluetteloiden, työhakemuspohjien ja sen sellaisten tekemiseen se on ihan passeli, mutta nettisivujen kanssa karsastan sitä. Plus etten halua sen kanssa naimisiin (lue: maksaa täydestä versiosta maailman tappiin asti).

Päivitys?

Miksikö minä leiskoja ja leiskasivustoja kaipailen? No, tulin miettineeksi muutamaa seikkaa:

a. Ionicin nykyinen leiska on vähän huono, varsinkin mobiiliselaimilla. Kyllä se nyt toimii, mutta...

b. Edellisestä kohdasta seuraa väistämättä se ajatus, että Ionicin ulkoasun voisi päivittää. Ekan kerran kymmeneen vuoteen.

c. Olen liian laiska jaksaakseni vääntää sitä enää itse atomeista lähtien.

Rakastan Ionicin muiden eläinten hempeätä kukkaleiskaa ja taistelen tässä sitä mielihalua vastaan, että käyttäisin samaa leiskaa Ionicissakin. Vaikka... miksei? Se kuitenkin toimii. Tällä menolla kohta myös Gin Ahaltek on vaaleanpunainen. Mutta olisiko tosiaan joitakin muita kivoja leiskoja tarjolla?

Welshien jalostus ja umpikuja

Katselin tuossa vanhimpia B-welshejäni sillä silmällä, että teettäisin niille varsoja ja kuoppaisin sitten. Umpikujassa ollaan: kaikki ovat pitkäsukuisia ja ihan liian moni on sukua keskenään. Ne vuosi tai pari sitten ostetut ponit eivät riitä. Harkitsin jo tekeväni Crialltit ja keksiväni sadoittain suvuttomia tuontiponeja. Olisivatkin ekat laatuaan pariinkymmeneen vuoteen, sillä Ioniciin ei ole omia welsh-linjoja keksitty sitten tallin alun.

Askellajeista tieteellistä tutkimusta

Löysin erään tieteellisen artikkelin erikoisaskellajeista. Superkiinnostava! Toki myös superhaastavaa luettavaa. Mutta aion kirjoittaa tästä, kun saan ensin asiat pureksittua sellaiseen muotoon, että ymmärrän edes itse.

Idiootti

Tein tuossa melko massiivista kuvien kaivelua venäjänratsuhevosilleni. Niistä tosi iso osa oli kuvattomia, mutta nyt sitä asiaa on vähän autettu.

Vasta tämän kuvajumpan jälkeen tajusin, että laumassa on aika monta sellaista hevosta, jonka voisin lopettaa tai myydä pois. Ovat vanhoja jo ja tehneet tarpeellisen määrän varsoja. Joten värkkäsin kuvia hevosille, jotka lopetan kohta. Hyvä minä.

Rotuesittelyssä bulgarialaiset: itäbulgarianhevonen, plevnanhevonen ja tonavanhevonen

Lähteiden kääntämisessä on käytetty tekoälyä.

Tekstin editoinnissa on käytetty tekoälyä.

Bulgarian hevosrodut yleisesti ottaen ovat varsin tuntemattomia. Yksikään näistä ei ole edes VRL:n rotulistalla ja liekö niitä ollut ikinä virtuaalimaailmassa muutenkaan. Toki ne ovat harvinaisia reaalimaailmassakin.

Hendricks, FAO ja Wikipedia listaavat kukin hieman erilaisen listan bulgarialaisia rotuja (rodunnimien käännökset pääosin omiani):

• Bulgariankylmäverinen (Bulgarian Heavy Draft)
• Bulgarianmaatiaishevonen (Bulgarian Native), saattaa olla sama asia kuin bulgarianvuoristoponi, mahdollisesti kuollut sukupuuttoon
• Bulgarianpuoliverinen (Bulgarian Sport Horse)
• Bulgarianvuoristoponi (Bulgarian Mountain)
• Deli-Orman (bulgarianmaatiaisen muunnos, mahdollisesti kuollut sukupuuttoon)
• Dolny Iskar (bulgarianmaatiaisen muunnos, mahdollisesti kuollut sukupuuttoon)
• Itäbulgarianhevonen
• Kamtshijanhevonen (bulgarianmaatiaisen muunnos, mahdollisesti kuollut sukupuuttoon)
• Plevnanhevonen
• Rilanhevonen, engl. Rila Mountain (bulgarianmaatiaisen muunnos, mahdollisesti kuollut sukupuuttoon)
• Rodupi
• Sarakatsaninhevonen, engl. Karakachan
• Stara Planina (bulgarianmaatiaisen muunnos, mahdollisesti kuollut sukupuuttoon)
• Tonavanhevonen

Tämä kirjoitus esittelee nuo ehkä tunnetuimmat tai ne, jotka minä tunnen eli puoliverityyppiset itäbulgarianhevosen, plevnanhevosen ja tonavanhevosen. Bulgarianpuoliverinen jää esiteltäväksi myöhemmin.

Itäbulgarianhevonen

Itäbulgarianhevosen kehitys aloitettiin 1800-luvun lopulla. Se polveutuu pääosin arabeista, angloarabeista, englantilaisista täysiverisistä ja erilaisista täysiveriristeytyksistä. Todennäköisesti mukana on ollut myös paikallisia hevosia ja niiden ja täysiveristen risteytyksiä. Tarkoituksena oli luoda sovelias hevonen armeijan ratsuksi ja kevyisiin maatöihin. Tärkeimmät siittolat olivat Kabiuk ja Bojurishte. Rotu virallistettiin 1951 tai 1959.

Aiemmin itäbulgarianhevonen oli paljolti käytetty laukka- ja risuestehevosena ja myös jalostusvalinta perustui menestykseen laukkaradoilla. Rodun yksilöt ovat menestyneet esimerkiksi Velká Pardubickássa. Viime vuosikymmeninä jalostustavoitteet ovat siirtyneet kohti olympialajeja ja rotua on parannettu harkituilla puoliveriristeytyksillä. Bulgariankielinen Wikipedia listaa itäbulgarianhevosesta löytyneen kolmea eri tyyppiä sen virallistamisen aikoihin:

• Kevyt: laukka- ja risuestelaukkahevonen
• Keskiraskas: olympialajeihin soveltuva ratsuhevonen, nykyinen itäbulgarianhevonen muistuttanee eniten tätä
• Raskas: työkäyttöön soveltuva hevonen, mahdollisesti jo kadonnut

Itäbulgarianhevonen on harvinainen ja vaarassa kadota. Vuonna 2024 niitä oli FAO:n tilaston mukaan vain 158 jalostusyksilöä, 39 oria ja 119 tammaa. Ilmeisesti lukumäärä on kuitenkin jonkinlaisessa nousussa tänä vuonna.

Modernin itäbulgarianhevosen tulisi olla jalo, tasapainoinen ja hyvä ratsuhevonen:

• Kevyt, kuiva ja jalo pää, suora profiili, hyvin asettuneet korvat, suuret eloisat silmät
• Hyvämuotoinen, suora ja keskipitkä tai pitkä kaula
• Erottuva säkä
• Viisto ja lihaksikas lapa
• Syvä ja leveä rintakehä
• Pitkähkö ja suora selkä
• Pitkä, voimakas ja hieman laskeva lautanen
• Vahvat, suhteessa sirot jalat, selväpiirteiset nivelet
• Hyvämuotoiset kaviot, kavioaines kovaa
• Sulavat liikkeet
• Säkäkorkeus 162-170 cm.
• Yleisimmät värit ruunikko, rautias ja musta; kimot ovat harvinaisia, mutta ilmeisesti niitä kuitenkin esiintyy. FAO mainitsee myös kirjavuuden (todennäköisesti lehmänkirjava, "skewbald")

Tonavanhevonen

Tonavanhevosen kehitys alkoi vuonna 1924 G. Dimitrovin (aiemmin Klementina) siittolassa lähellä Pleveniä. Rotu virallistettiin 1951 tai 1959. Jalostuksessa käytettiin noniuksia, joita risteytettiin angloarabeihin ja muihin täysiveriristeytyksiin (halfbred), mahdollisesti myös muihin paikallisiin hevosiin. Ranskankielinen Wikipedia listaa myös gidranit ja donit kantaroduiksi. Tarkoituksena oli luoda alueen oloihin soveltuva työhevonen, massiivinen, mutta kompakti, hyväluonteinen ja taloudellinen pitää. 

Rotu on yleisin Tonavan laakson alueella, mutta se on harvinainen ja vaarassa kadota. Vuonna 2024 niitä on ollut nelisensataa siitosyksilöä, satakunta oria ja 300 tammaa.

Huolimatta siitä, että tonavanhevonen on luotu työhevoseksi, se ei ole kylmäverinen. Nuo kantarodutkin se paljastavat, että kyseessä on tukeva lämminverihevonen. Nyt myöhemmin on haluttu ilmeisesti luoda parempaa ratsuhevosta ja rotuun on risteytetty täysiverisiä. Mahdollisesti tästä johtuu saksankielisen Wikipedian maininta siitä, että rodussa olisi kahta tyyppiä, kevyempi ratsu ja raskaampi vetohevostyyppi. 

Mielenkiinnon vuoksi: ruotsinkielinen Wikipedia tuntee kaksi rotua, donauhästin (joka ilmeisesti tarkoittaa tätä rotua) ja danubierin (jota on parannettu täysiveri- ja plevnanhevos-risteytyksillä). Tosin donauhästin kuvaus ei ole ihan linjassa muiden lähteiden kanssa.

Yleisesti ottaen tonavanhevonen on tasapainoinen, sopusuhtainen ja voimakasrakenteinen:

• Keskikokoinen pää, suora profiili
• Keskipitkä, leveä ja lihaksikas kaula, oreilla voi olla massiivisempi orikaula
• Leveä ja syvä rintakehä
• Melko suora selkä
• Leveä ja vahva lanne
• Voimakas ja hieman laskeva lautanen
• Vahvat jalat, selväpiirteiset jänteet, lyhyet sääriluut
• Liikkeet energiset ja kevyet
• Säkäkorkeus noin 162 senttiä, vaihteluväli 150-163 cm, mahdollisesti korkeampikin
• Luonne sopiva työkäyttöön
• Yleisimmät värit ruunikko ja musta, rautias  harvinaisempi.

Plevnanhevonen

Plevnanhevonen on kotoisin samasta G. Dimitrovin siittolasta kuin tonavanhevonenkin, mutta plevnanhevosen jalostus aloitettiin aikaisemmin, 1898 tai 1895. Sekin virallistettiin vuonna 1951 (1959?). Rotua kutsutaan joskus bulgarialaiseksi angloarabiksi, koska se polveutuu paljolti arabeista, täysiverisistä ja näiden risteytyksistä. Jalostukseen käytettiin myös unkarilaista gidrania, joka sekin on enimmäkseen arabi- ja täysiveritaustainen. FAO ja Kabiuk listaavat kantaroduiksi myös paikalliset hevoset ja streletsinhevosen.

Jos FAOn tilastotietoihin on luottaminen, plevnanhevonen on erittäin harvinainen ja akuutissa vaarassa kadota. Vuonna 2024 siitosyksilöitä oli 34, mikä on hälyttävän vähän. En tiedä, mitä on tapahtunut, koska edellisenä vuonna niitä oli vielä parisataa. Mahdollisesti plevnanhevostenkin ominaisuuksia on viime vuosikymmeninä parannettu täysiverisellä.

Plevnanhevosta on käytetty kevyisiin maatöihin ja vaunuhevoseksi, ja se palveli aikoinaan myös Bulgarian armeijan ratsuna. Se on kauttaaltaan enemmän ratsutyyppinen kuin tonavanhevonen. Hendricks luonnehtii rotua erinomaiseksi este- ja kouluratsuksi. 

Rotu on nykyisellään varsin yhtenäinen, ja ulkonäössä on paljon samaa kuin gidranissa:

• Yleisesti voimakas ja hyvä ratsuhevonen
• Pää sopusuhtainen ja ilmeikäs; suora profiili, suuret sieraimet, avara kaulanliittymä
• Kaula suora, keskipitkä, lihaksikas; liittyy hyvin lapoihin
• Säkä melko erottuva ja pitkä
• Rintakehä syvä ja leveä
• Selkä suora, lyhyt ja leveä
• Lanne suora ja leveä
• Takaosa vahva ja lihaksikas, hyvät kulmaukset, lautanen pitkä ja hieman laskeva
• Jalat kuivat ja vahvat, nivelet ja jänteet selväpiirteiset
• Liikkeet kevyet ja laadukkaat
• Säkäkorkeus: tammat 159-162 cm, oriit 163-166 cm
• Luonne eloisa, joskus jopa kuuma
• Väri: useiden lähteiden mukaan yleisin tai jopa ainoa väri on rautias

Lähteet

European Agrobiodiversity Network: Rare Breeds and Varieties of the Balkan, Atlas 2009.

FAO: DAD-IS datasheet

Hendricks, B.: International Encyclopedia of Horse Breeds.

Kabiuk: East Bulgarian - Detail info

Kabiuk: Породи коне

Popova, M. et al: Study on growth and development of horses from East Bulgarian breed.

Wikipedia: Danubien (cheval)

Wikipedia: Danubier

Wikipedia: Danubier

Wikipedia: Donauhäst

Wikipedia: Pleven (cheval)

Wikipedia: Дунавски кон

Wikipedia: Източнобългарски кон

Wikipedia: Плевенски кон

Zooferma: Дунавски (Danube(Danubian))

Zooferma: Източнобългарски кон (East Bulgarian)

Асоциация "Източнобългарски кон": Genealogical structure

Асоциация "Източнобългарски кон": Екстериорно-конституционален тип

Muut määrittelemättömät lähteet

Erilaiset askellajirodut ja SGSH

Olen tässä viime ajat pähkinyt SGSH:ta, sen jalostusta ja erityisesti sen jalostukseen sallittuja rotuja. Kyselin jo aiemmin tänä vuonna, että mitä muut harrastajat olisivat mieltä siitä, jos "kaappaisin" SGSH:n itselleni ja alkaisin kehittää sitä. Eihän siihen suuria muutoksia ole tulossa enkä käy tässä postauksessa läpi niitä, mutta SGSH:n pohdinta johti myös askellajiasioihin.

Yleisesti ottaen olen kyllä kirjoittanut paljonkin askellajihevosista. Moni askellajirotu on iso rotu Ionicissa ja ARJ-kisaaminen on lempiasioitani. Itse askellajeihin olen varsinaisesti puuttunut hyvin vähän. Sivusin aihetta vähäsen vuoden 2020 joulukalenterissa (3-, 4- ja 5-käyntiluokkien ongelmat) ja vuonna 2016 kirjoitin jotakin pientä yleiskatsausta erikoisaskellajeista (Pintaraapaisu erikoisaskellajeista), mutta ainakin tuo jälkimmäinen saattaisi kaivata täydennystä, korjausta ja muuta parantelua. Sitten oli toki tuo tuore eteläamerikkalaisten pasorotujen esittely. Tässäpä se oikeastaan onkin. Syykin on selvä: noista ei välillä ota pirukaan tolkkua!

Eräässä foorumipostauksessani SGSH:n tiimoilta tulin kuitenkin vähän vahingossa jakaneeksi askellajirodut kolmeen ryhmään ja ajattelin kirjoittaa sen talteen tännekin:

1. Rodut, joissa vain osalla yksilöistä on jokin erikoisaskellaji
2. Rodut, jonka yksilöille on mahdollista opettaa erikoisaskellaji
3. Rodut, joiden kaikki yksilöt hallitsevat erikoisaskellajin tai useamman.

Käyn nyt läpi vähän näitä ryhmiä, mutta korostan, että kyseessä on ihan vain itse keksimäni jaottelu, jolla ei ole mitään vastinetta reaalimaailmassa.

1. Rodut, joissa vain osalla yksilöistä on jokin erikoisaskellaji

Tämän nimi jo kertoo aika paljon: on olemassa rotuja, joita ei pidetä varsinaisesti askellajirotuina, mutta joiden jotkin yksilöt osaavat jonkin erikoisaskellajin. Pitäisin vähintään jossain määrin todennäköisenä, että taipumus erikoisaskellajeihin kulkee sukulinjoittain, sillä perinnöllinen ominaisuushan se pitkälti on, ymmärtääkseni.

Tällaisia rotuja on minun tietääkseni jonkin verran. Monen aasialaisen rodun kohdalla on mainittu, että ainakin osa yksilöistä osaa jotakin (yleensä) ravista poikkeavaa askellajia. Näitä ovat ainakin kabardinhevonen, deliboz, marwarinhevonen, kathiawarinhevonen ja mahdollisesti jotkin kiinalaiset hevoset. 

Huomattavaa myös on, että tähän lukeutuvat sellaiset tutut rodut kuin morganinhevonen ja arabi! Gaited Morgan -haulla löytyy paljonkin tietoa näistä, ja askellajiarabeista TK on kirjoittanut blogiinsa jo vuosia sitten (Arabianhevonen ja erikoisaskellajit). Myös joistain appaloosa-linjoista löytyy erikoisaskellaji. Oletettavasti näitä on muitakin.

Näissä on paljon kaikenlaista vaihtelua. Osalla roduista ei erikoisaskellajeista tykätä ja se voi olla periaatteessa hylkääväkin tekijä kantakirjauksessa, mutta sitten on harrastajia, jotka säilyttävät näitä askellajilinjoja. Ovathan ne käyttökelpoisia hevosia. Joissain roduissa erikoisaskellajia ei pidetä ongelmana. Osalla hevosista askellajitaipumus voi olla vahva niin, että varsatkin osaavat niitä, toisilla taas on enemmänkin taipumus erikoisaskellajiin, joka tulee esille vasta vahvistamalla tätä taipumusta.

Virtuaalimaailmassa näiden käsittely on vähän sekalaista. Muutamaa rotua (ainakin mongolianhevonen ja marwari) pidetään erikoisaskellajirotuina ja ne löytyvät myös ARJ:n roturyhmästä 1 (ARJ:n rotulistat), vaikka ei voitane pitää erityisen todennäköisenä, että kaikilla rodun yksilöillä se erikoisaskellaji olisi. Toisaalta voimme virtuaalimaailmassa ehkä olettaa näin ja jos jollain yksilöllä ei erikoisaskellajia ole, omistaja varmaan mainitsee asiasta hevosen sivuilla eikä kilpaile ARJ:n askellajiluokissa. 

Toisaalta emme oleta, että jokainen morgan tai arabianhevonen osaisi erikoisaskellajeja, koska se nyt ei pidä paikkaansa, vaan näissä roduissa ne askellajihevoset ovat pieni vähemmistö. Jos joku haluaisi omistaa askellaji-morganin tai -arabin, sen sivuille tulisi minun mielestäni merkitä tieto siitä, että tämä nimenomainen yksilö hallitsee askellajin xyz. Sitten voisimme alkaa ARJ:ssa keskustella siitä, tulisiko kyseinen rotu lisätä roturyhmään 1, jolloin se voisi osallistua erikoisaskellajiluokkiin. Toki rotu tulisi lisätä rajoituksin, samaan tapaan kuin Gaited mule (askellaji-muuli): kaikki muulit eivät saa osallistua ARJ:n askellajiluokkiin, vain ne, joilla on erikoisaskellaji.

2. Rodut, jonka yksilöille on mahdollista opettaa erikoisaskellaji

Tämä kuulostaa ehkä vähän oudolta, että hevoselle voisi noin vain opettaa jonkin perusaskellajeista poikkeavan askellajin. Ei kai voikaan, ei ainakaan ilman, että hevosella on jonkinlaista taipumusta moiseen. Näin olen ainakin ollut ymmärtävinäni. 

Tiedän oikeastaan varmasti vain yhden tällaisen rodun ja se on saddlebred. Sama taipumus slow gaitiin ja rackiin esiintyy myös niillä roduilla, joiden jalostuksessa on käytetty ja käytetään saddlebrediä (NSH, buurinhevonen). Saddlebred-varsat eivät osaa slow gaitia tai rackia, mutta niille on mahdollista opettaa nämä askellajit ratsastajan alla. 

Vanha Horse Illustratedin artikkeli American Saddlebred Gaits kertoo ainakin jotakin, miten tämä käytännössä tapahtuu. Siellä myös mainitaan se seikka, että viisikäynti-hevosten tulee olla voimakkaita, koska askellajit ovat vaativia hevosen fysiikalle. Sirommat hevoset soveltuvat paremmin kolmikäyntihevosiksi.

3. Rodut, joiden kaikki yksilöt hallitsevat erikoisaskellajin

Nämä rodut ovat sitten niitä varsinaisia erikoisaskellajirotuja ja ARJ listaa niitä roturyhmässä 1 (ARJ:n rotulistat). Lista tosin ei ole täydellinen, mutta kattaa nyt ainakin ne rodut, joita VRL rekisteröi ja pari muuta, tuntemattomampaa rotua. Ja kuten edellä mainitsin, en ole ihan varma, ovatko kaikki mongolianhevoset tai marwarit askellajihevosia, ja on tuolla listalla muitakin rotuja, joista voisin esittää epäilyjä, mutta ei mennä nyt siihen.

Periaatteessa kaikissa näissä roduissa tulisi kaikkien yksilöiden osata se rodun erikoisaskellaji, se on rodun tavaramerkki ja jalostustavoite. Tietenkin varmaan joka rodussa on aina niitä yksilöitä, jotka eivät osaa lainkaan erikoisaskellajeja tai osaavat vääräntyyppisen askellajin, mutta tällaiset yksilöt ovat aina niitä poikkeuksia eivätkä missään määrin tavoiteltuja. Monissa tapauksessa näitä hevosia ei hyväksytä jalostukseen lainkaan tai niitä ei ainakaan haluta käyttää. Ja ymmärtääkseni näillä askellajitaipumus on niin vahva, että jo varsatkin osaavat niitä.

Se SGSH?

Mitä näillä sitten on tekemistä SGSH:n kanssa? No, SGSH:n on tarkoitus olla perinteisiin lajeihin soveltuva urheiluhevonen ja erikoisaskellajit eivät sovi siihen kuvaan. Jalostuksessa sallitut rodut pitää miettiä myös sen perusteella, että erikoisaskellajeja ei rotuun tule, joten näille eri askellajiroduille on erilaiset käytännöt SGSH-jalostuksessa.

Ryhmän 1 hevosia saa käyttää, jos sillä SGSH-jalostuksessa käytetyllä yksilöllä ei ole erikoisaskellajeja. Joidenkin rotujen kohdalla tästä erityisesti huomautetaan, mutta se pätee kaikkiin rotuihin kyllä. Eli vaikka morgan on sallittu risteytysrotu, erikoisaskellajin hallitseva morgan-yksilö ei ole sallittu.

Ryhmän 2 hevoset eli pääasiassa saddlebred ja NSH ovat sallittuja ilman rajoituksia. Ajatus tässä taustalla on se, että nämä hevoset eivätkä niiden jälkeläiset varsinaisesti osaa mitään erikoisaskellajia ilman opettamista. Taipumus voi toki periytyä saddlered-sukuiselle SGSH:lle ja teoriassa olisi mahdollista opettaa tällaiselle SGSH:lle slow gait ja rack, mutta se olisi sitten rotumääritelmän vastainen SGSH, koska niillä tulee olla kolme ja vain kolme perusaskellajia.

Ryhmän 3 hevoset ovat yksiselitteisesti kiellettyjä. Koko tämä askellajiasia nousi keskusteluun nimenomaan kysymyksestä, että mitä jos on askellajirodun yksilö, joka ei osaa sitä rotunsa erikoisaskellajia, vaan tavallista ravia. Minä kieltäisin ne kahdella perusteella, jotka keskustelussakin esitin:

• Näillä se askellajitaipumus on sukupolvia jalostettu ja pidän ainakin teoriassa mahdollisena, että vaikka jokin yksittäinen hevonen ei sitä osaa, askellaji voi silti periytyä sen kautta eteenpäin. 
• SGSH-jalostuksessa käytettyjen hevosten tulisi olla hyviä oman rotunsa edustajia. Askellajia taitamaton askellajirodun hevonen ei ole hyvä rotunsa edustaja, koska useimmiten se oikea askellaji on jalostusperuste.

Tämä on mielestäni ihan hyödyllinen pohdinta SGSH:n jalostusohjeen kannalta. Tällä hetkellä jalostusohje ei ole täysin yhteneväinen näiden suhteen. Esimerkiksi kabardiini ja deliboz kielletään sillä perusteella, että ne voivat periyttää erikoisaskellajia (deliboz on toki myös usein ponikokoinen), mutta marwari sallitaan, jos käytetyllä yksilöllä ei ole erikoisaskellajia.

Miten Ionic toimii: kasvattilista

Tämä postaus on osa Miten Ionic toimii -sarjaa.

Tällä kertaa käsittelyssä on kasvattilista tai jos ihan ollaan tarkkoja, tältä nimenomaiselta sivulta löytyvät uusimmat ja tulevat kasvatit, jotka eivät ole arabeja. Sillä Ionicissa on aika pahuksen monta kasvattilistaa...

Joka tapauksessa tämä on se sivu, joka on minulle itselleni sieltä tärkeimmästä päästä. Sinne menen, kun haluan tehdä sivuja uusille kasvateille ja sinne kirjaan myös suunnitellut kasvatit. Käytin jossain tästä sivusta termiä "Ionicin sydän" ja se kyllä on sitä, sillä tämä on se, missä tapahtuu asioita.

Kasvattilistan yläosassa on sama yläpalkki kuin joka paikassa muuallakin, joten ei siitä sen enempää.

1. Arabikasvatit

Arabien suuren määrän takia ne on jo aikoja sitten erotettu vähän niinkuin omaksi osastokseen. Tältä pääkasvattilistalta on joka tapauksessa suora linkki arabien vastaavaan kasvattilistaan. Se on samanlainen ja toimii samalla tavalla kuin tämä pääkasvattilistakin.

2. Kasvatussivu

Tämä kasvatussivu ansaitsee oman postauksensa ja se tulee joskus tulevaisuudessa. Lyhyesti: kasvatussivulta löytyvät kaikki vanhat kasvattilistat ja muuta tärkeätä ja hyödyllistä Ionicin kasvatuksesta.

3. Aiemmat varsat kuluvana vuonna

Kun nyt eletään vuotta 2025, tässä lukee "Aiemmat varsat vuonna 2025". Ensi vuonna vuosiluku muuttuu 2026:ksi. Koska tämä kasvattilista on aina pitkä kuin nälkävuosi, siirrän ns. valmiita kuukausia sen vuoden omalle kasvattilistalle. Valmiilla kuukaudella tarkoitan sitä, että kaikki kyseisenä kuukautena syntyneet varsat ovat saaneet sivunsa, ainakin jos ne ovat itselle jääviä varsoja.

Sitten päästään itse siihen kasvattilistaan, joka kylläkin on melko lailla itsestäänselvä tekele.

4. Kasvatin nimi

Vasemmanpuoleisessa sarakkeessa on kasvatin nimi, jos se on jo tiedossa. Nimen eteen merkitään lyhenteenä myös sukupuoli ja nykyään määrittelen varsan sukupuolen usein jo siinä vaiheessa, kun suunnittelen kasvattia. Aiemmin oli siis paljon tyhjiä soluja, joissa oli pelkkä viiva sen merkkinä, että kasvatista ei tiedetä vielä sukupuolta eikä nimeä. Nyt se alkaa olla katoavaa perinnettä, kun se sukupuolimerkintä tulee tähän soluun jo heti alkuvaiheessa.

Kun kasvatti saa sivut, linkitän sen tähän sarakkeeseen.

5. Rotu

Rotu kertoo tietenkin kasvatin rodun. Käytän tässä sarakkeessa vähän sekaisin sekä täydellisiä rodunnimiä että lyhenteitä. Yhtenäisyyden vuoksi pitäisi kaiketi päättää, kumpaa käyttää, mutta olkoon nyt.

Nykyään päätän kasvatin rodun jo siinä vaiheessa kun suunnittelen kasvattia. Joskus aikaisemmin tässä saattoikin lukea esimerkiksi "Welsh C/D", jos kyseessä oli jokin sopiva risteytys, jonka säkäkorkeudesta riippui se rotu tai tässä tapauksessa sektio. Ja säkäkorkeuden, kuten muutkin tiedot, päätän vasta siinä vaiheessa, kun teen kasvatille sivuja. 

6. Syntymäaika

Kasvattilista on järjestetty syntymäajan perusteella eli tämä on se määräävä sarake. Tosin useimpina päivinä syntyy vähintään kaksi kasvattia, toisinaan kolme tai joskus enemmänkin.

7. Isä

Tässä sarakkeessa on merkittynä ja linkitettynä kasvatin isä. Nimi on boldattu, jos kyseessä on ulkopuolinen ori.

8. Emä

Tässä sarakkeessa on merkittynä ja linkitettynä kasvatin emä. Jos kyseessä olisi leasing-varsa jonkun vieraan omistamasta tammasta, mutta joka syntyisi kuitenkin Ionicin kasvatiksi, kirjaisin senkin tähän listaan ja boldaisin emän nimen, kuten loogista on. Eipä sellaisia kuitenkaan ole syntynyt vuosikausiin.

Sitten on vielä oikeassa reunassa Muuta-sarake. Useimmiten se on tyhjä, kirjaan siihen nykyään lähinnä vain tiedon, jos varsa on tilausvarsa ("Tilausvarsa") tai jos se on syntynyt pakasteesta ("Siemennetty pakasteella"). Muinoin tässä on saattanut lukea tietoja siitä, että kasvatti on myynnissä tai myyty, mutta nykyään harvemmin teen tällaista.