VRL:n rekisteröintitilastot 2025, osa 2

Viime viikolla esittelin suurimmat VRL:oon viime vuonna rekisteröidyt rodut. Jotta postauksesta ei olisi tullut kilometrin pituinen järkäle, päätin jättää seuraavat rodut omaan postaukseensa. Tässä siis käyn läpi niitä rotuja, joita on rekisteröity 100-200 kappaletta.

Tässä ensin kuvaajan muodossa esitetty lista.

Kuva suurenee klikkaamalla.

Tämän porukan kärjessä on hollanninpuoliverinen, jolla oli historian valossa varsin tavanomainen vuosi. Sen rekisteröinnit ovat roikkuneet kauan aikaa suunnilleen parissa sadassa hevosessa.

Toisena on sitten heti taas yllättäjä, nimittäin C-welsh! Se teki vuosikohtaisen ennätyksensä eikä sitä muutenkaan kovin usein olla nähty näissä graafeissa. Useimpina vuosina sen rekisteröintimäärä on jäänyt alle sataan. Kun viime viikolla kirjoitin, että welsheillä on ollut hyvä vuosi, niin tämä nyt vain alleviivaa sitä.

Ja welsheillä jatketaan, kun part-bredit ovat seuraavana, vain pari ponia pienemmällä lukemalla kuin C-sektio. Part-bredille 174 rekisteröintiä on kuitenkin sellainen ihan normaalina pidettävä lukema. Vuodesta 2020 lähtien part-bredejä on rekisteröity joka vuosi sata tai enemmän.

Newforestinponin vuosilukemaa voisi myös luonnehtia tavanomaiseksi. Jos viimeistä kymmentä vuotta katsotaan, niin nyffien rekisteröintimäärät ovat lähes poikkeuksetta välillä 100-200. Vuonna 2016 oli vielä vähän päälle 200 ponia. Hyvin tasaista menoa, sanoisin.

Gotlannirussi romahti vuonna 2024, kun oli vain 48 rekisteröintiä. Viime vuonna se triplaantui. Jos pidemmällä aikavälillä tarkastelee, sanoisin tästäkin, että aika tyypilliseltä näyttää. Yleinen rekisteröintimäärä vuosittain on sellaista 100:n ja 200:n ponin välillä, satunnaisesti tulee näitä "romahduksia", joissa rekisteröintimäärä jää alle sataan, mutta siitä toivutaan. 

Budjonnyjen lukumäärä oli tuommoinen peruskiva tai ehkä hyvän puoleinen. Myös connemaralla oli ihan normaali vuosi. Niiden rekisteröinnit ovat tosi pitkään olleet samassa haarukassa eli 100-200, joskus harvoin mennään yli tämän, koskaan toistaiseksi ei vielä alle.

Sitten on andalusianhevonen, jolla silläkin oli paras vuosi ikinä. Vuonna 2012 niitä rekisteröitiin 131 kappaletta ja sadan hevosen raja ylittyi myös 2014 ja 2023, mutta 141 on tosi hyvä määrä. Ionicin kasvatteja näistä on vain noin 10 %, Namyshillin tunnus nousee myös esiin, jossain määrin myös Sierra, Blacklake ja jokunen muukin. Nimien perusteella seassa on myös jonkin verran tuontihevosia ja se ilahduttaa minua.

Myös tennesseenwalker teki vuosiennätyksensä. Toki hieman yli puolet noista 138 hevosesta on Ionicin kasvatteja ja tuonteja, mutta on siellä nyt muitakin sentäs! Glowdalen kasvatteja on aika paljon, mutta myös tuontihevosia. Henkilökohtaisesti olen iloinen tästäkin.

Ennätyksenparantajiin kuuluu myös SGSH. 137 hevosta on tuplasti enemmän kuin aiempi vuosikohtainen ennätys, joka sattui olemaan muuten viime vuonna. SGSH:llakin on ollut tämmöistä nousukautta tässä jo muutama vuosi. Sehän oli painua kokonaan unholaan rotunimikkeenä, mutta näemmä se on nyt löydetty uudestaan. Eikä asiaa varmaan haittaa se, että minä menin pykäämään pystyyn sen uuden infosivuston rodulle. Pitäisi sitäkin varmaan korjailla tässä joskus.

Ja ennätykset jatkuvat, sillä terskinhevosiakin rekisteröitiin enemmän kuin koskaan aiemmin ja ensimmäistä kertaa myös yli sata kappaletta vuodessa. Ionic on tietysti osasyyllinen asiaan ja Namyshill samoin, mutta seassa on jonkinlainen prosentti myös tuontihevosia, mm. Anarchien laukkureita.

Quarter sen sijaan oli ehkä vähän laskusuunnassa: 134 rekisteröintiä on huonoin lukema sitten vuoden 2019, joka nyt muutenkin on ollut toistaiseksi se vuosi, jolloin rekisteröintejä kaiken kaikkiaan oli vähiten ikinä.

Ahaltekeillä oli semmoinen tavallinen vuosi, mutta rekisteröidyistä hevosista paistaa kauas se seikka, että tosi iso määrä niistä on tuontihevosia tai ainakaan en bongaile sieltä yhtään yksittäistä suurta kasvattajaa. Anarchien laukkahevosia on taas paljon, mutta myös muita. Itsehän lusmuilin viime vuonna ahaltekien kanssa ja taisin rekisteröidä peräti kolme tekkeä. Kyllä, hävettää.

Friisiläisen rekisteröintimäärä, 124 hevosta, on ehkä sellainen tavallinen. Friisien määrä on vähän heitellyt, joskus on ollut vain viitisenkymmentä rekisteröintiä, joskus 150 tai vähän päällekin, ja sitten oli tietenkin vuosi 2013, jolloin rekisteröitiin 680 friisiläistä. Mitähän silloin tapahtui?

RBSH teki melkein ennätystuloksen, aiempi ennätys on 112 (2015) eli yksi enemmän kuin viime vuonna. Kasvattajanimistä nousee esiin erityisesti Yemene ja Karma. RBSH:nkin rekisteröintiluvut ovat olleen noususuunnassa nyt muutaman vuoden ajan ja se on minusta kiva juttu, sillä haluan pitää RBSH:nkin aktiivisena rotuna. 
Ehkä minun pitäisi ottaa myös RBSH haltuuni ja alkaa kehittää sitä, nimittäin senkin rotumääritelmä ja jalostusohje saattaisivat kaipailla korjailemista, päivitystä ja muuta yleistä pölyjen pyyhkimistä. Tähän en aio kysellä keltään edes mitään lupia, koska minulla on rodun kehittäjän täysi valtuutus tehdä mitä haluan.

Lusitano kuuluu sekin ennätyksenrikkojiin ja niihin, jotka ensimmäistä kertaa pääsevät toiselle sadalle rekisteröinneissä. Namyshill on ollut näiden kanssa isohko tekijä ja Blacklakenkin kasvattajatunnuksia näkyy jonkin verran. Tietysti myös Ionicin.

Saddlebredillä oli kova vuosi, ensimmäinen sadan hevosen ylitys sitten vuoden 2016, jolloin rekisteröitiin peräti 216 saddleriä. Mitähän silloinkin tapahtui? No, vastaan itse itselleni: silloin tapahtui ainakin Hawa ja Cala, molemmat isoja kasvattajia ja Hawan kasvatteja rekisteröitiin tuolloin peräti 91 kappaletta. Tällaisista lukemista lienee nykyään enää turha haaveilla, mutta 105 hevosta on kyllä ilahduttava lukema.

Seuraavana on vjatkanponi, jonka lukumäärä riippuu nähtävästi yksinomaan siitä, miten paljon Namyshill niitä rekisteröi! Vjatkanponi on superpieni ja superharvinainen rotu noin muuten ja sen rekisteröintimäärät ovat olleet aivan minimaaliset vuosien mittaan, mutta sitten tuli Namyshill. Koska se on todella suuri talli, myös eri rotujen rekisteröintimäärät voivat olla isoja. Vuosittainen vaihtelu on kuitenkin suurta, sillä vuonna 2024 vjatkanponeja rekisteröitiin vain kolmisenkymmentä. 

Westfaleneillakin meni mukavasti, sillä sekään rotu ei ole sadan hevosen rekisteröintimäärää ylittänyt sitten vuoden 2015.

Listan hänniltä löytyy vielä belgianpuoliverinen, joka on pienimuotoinen yllätys. Sekin teki vuosikohtaisen ennätyksensä ja ekan kerran niitä rekisteröitiin yli sata kappaletta. Sillä on historiassa ollut joitain lähes sadan hevosen vuosia (90 yksilöä 2017 ja 85 yksilöä 2018), mutta toisaalta sitten sellaisiakin vuosia, jolloin hevosmäärä on jäänyt alle 20:n. 

VRL:n rekisteröintitilastot 2025, osa 1

Se olisi taas numeronörttien lempivuodenaika, kun viime vuoden rekisteröinnit on tehty ja pääsee katsomaan, miltä virtuaalimaailman tila viime vuonna näytti. Rekisteröintistatistiikka on saatavissa VRL:n sivuilta, tässä postauksessa olen pureskellut sen graafeiksi ja jonkinlaiseksi analyysiksi.

Tai ihmettelyksi. Viime vuoden numeroissa nimittäin riittää ihmeteltävää: vuosi 2025 tulee jäämään historiaan ensimmäisenä vuotena, jolloin suomenhevonen ei ollut suurin rekisteröity rotu. Ja kaikista yli kolmesta sadasta vaihtoehdosta kärkeen kiilasi... aasit.

Ennen kuin lähden tarkemmin noita numeroita esittelemään, totean sellaisen seikan, että viime vuoden kokonaisrekisteröintimäärä oli 12514 hevosta. Se on oikeinkin mukava lukema. Kymppitonnin ylitys on tietenkin aina hieno juttu, mutta katsellessani aiempia vuosia, on mentävä vuoteen 2015 ennen kuin päästään tätä isompaan lukemaan.

Osasyynä näinkin suureen rekisteröintimäärään ovat ne muutamat suuromistajat. Anarchy taisi olla vuoden ahkerin rekisteröijä yli 2000 hevosella. Namyshillistä löytyy toista tuhatta viime vuonna rekisteröityä hevosta, joten Ionic jätettiin tylysti kolmannelle sijalle. Pitkälle on tultu niistä vuosista, kun Ionicin lukemat olivat jotakin aivan omaa luokkaansa, mutten minä valita, päinvastoin! Muitakin suuria rekisteröijiä voi olla, nämä ovat vain ne, jotka itse tiedän. Kuulisin mielelläni muista suurista omistajista.

Hevosia rekisteröitiin 194:stä eri rodusta ja se on myös tosi kiva määrä. Ei vielä mitään suunnattoman poikkeuksellista, mutta siellä normaalin skaalan yläpäässä kuitenkin. Muutama vuosi sitten esittelin noita rekisteröityjen rotujen määriä (VRL:oon rekisteröityjen rotujen lukumäärät vuosittain). Tuossa mainittiin, että kuluvana vuonna eli 2023 oli tosi paljon rotuja rekisterissä jo syksyllä ja lopulta vuoden rotusaldo oli aika huikea 268 rotua (VRL:n rekisteröintitilastot 2023). Vuonna 2024 oltiin sitten normilukemissa 177 rodulla (VRL:n rekisteröintitilastot 2024). Esitin tuossa kokoelmatilastossani vuonna 2023, että yleinen vaihteluväli näyttäisi olevan 150-200 eri rotua vuosittain ja tämänkin vuoden lukema osuu siihen väliin, mutta kuten todettua, ollaan siellä yläpäässä. Se on kiva, vaihtelu virkistää!

Sitten ne eniten rekisteröidyt rodut. Tässä graafi roduista, joita on rekisteröity enemmän kuin 200 yksilöä viime vuonna. Niitä oli yhteensä 15.

Kuvaaja suurenee klikkaamalla.

Kuten sanoin, aasit ovat kärjessä yli tuhannella rekisteröinnillä. Tällaiseen saavutukseen on päässyt ylipäänsä harva rotu koko sinä aikana, kun näitä vuosikohtaisia tilastoja on saatavilla eli vuodesta 2011 lähtien. Suomenhevonen tietysti, sen vuosirekisteröinnit olivat pitkään päälle tuhannessa hevosessa, joskus jopa päälle kahdessa tuhannessa. Arabeja rekisteröitiin 1010 kappaletta vuonna 2012 ja FWB:itä rekisteröitiin vuosina 2014-16 yli tuhat hevosta vuosittain. Ja siinäpä ne tuhannen ylittäjät ovatkin, paitsi nyt sitten aasit.

Aasien määrästä on lähes kokonaan vastuussa Anarchy ja minä häneltä kysyin, että mikä tämän tällaisen aasivyöryn takana on. No, kuulemma ihan vain halu tuoda aaseja ja kilpailuttaa niitä, sillä hänen aaseistaan useimmat, elleivät peräti kaikki, kisaavat porrastettuja eri lajeissa. Aasien hyväksyminen VRL:n alaisiin kisoihin oli melko kivinen tie, mutta kun se onnistui, niin nyt niitä aaseja sitten on kisakentillä.

Suomenhevonen pitää kakkossijaa ja 799 hevosta on nykyään tosi hyvä määrä. Viime vuonnahan voivotin suomenhevosten määrän suoranaista romahdusta, kun niiden rekisteröintimäärä jäi alle 500 hevoseen. Se oli täysin poikkeuksellista, mutta ilmeisesti vain tilapäinen notkahdus. Nyt ollaan tultu tosi paljon ylöspäin.

Kolmantena on pienimuotoinen yllättäjä, englantilainen täysiverinen. Onhan se lähes aina ollut kymmenen kärjessä mukana, mutta taitaa olla eka kerta se pääsi kolmen parhaan joukkoon. Ja sillä oli muutenkin ennätysvuosi: koskaan aiemmin ei ole rekisteröity tuollaista lukumäärää yhden vuoden aikana. Nopea vilkaisu näyttäisi kertovan, että Namyshillin kasvatteja on rekisteröity merkittävä määrä. Niiden lisäksi laukkahevosia tuntuu olevan jonkin verran.

Neljäs sija menee hannoverille, joka tänä vuonna päihitti FWB:n. Siinä ei varsinaisesti ole mitään uutta tai ihmeellistä, sillä hannover ja FWB useimmiten kisaavat suosituimman puoliverisen tittelistä. Harvoin siihen mikään muu puoliverinen pääsee tunkemaan sekaan, joskus tosin näinkin on käynyt. Useimpina vuosina FWB on voittaja, mutta ei aina. Ihan ei ollut hannoverin ennätysvuosi, paljon ei kuitenkaan puutu. Vuonna 2014 rekisteröitiin 612 hannoveria ja tämän vuoden 583 hevosta on toiseksi paras lukema.

Viidentenä on sitten FWB, kärkikahinoissa mukana, kuten yleensäkin. Hävisi suht selkeästi hannoverille, mutta jos katsotaan vaikka nyt 2020-luvun rekisteröintejä, niin ihan ollaan tavanomaisissa määrissä.

Arabianhevonen on kuudentena eikä sekään mikään varsinainen uutinen ole. Arabi on yleensä myös vähintään siellä kymmenen kärjessä. Rekisteröintimäärä 402 on varsin hyvä myös. Kun historiaa katsoo, niin se on paras sitten vuoden 2015.

Welsh mountain on yllättäjä tässä joukossa. Aika usein se vuosien mittaan on ollut vuosituloksissa 15 parhaan joukossa, mutta yleensä siellä häntäpäässä, sijoilla 10.-15. Nyt sitten seitsemäs suurimmalla rekisteröintimäärällä ikinä.

Myös welsh cobilla menee kovaa. Se nyt satunnaisesti on ollut kymmenen parhaan joukossa, muttei aina ole välttämättä yltänyt edes siihen 15 parhaan joukkoon. Melkein ennätysvuosi silläkin on, sillä historiassa joudutaan menemään vuoteen 2012 asti ennen kuin löytyy enemmän kuin 311 rekisteröityä cobia.

Trakehner on taas vanha tuttu näky tilastojen kärkikymmenikössä, vain aniharvoin se on pudonnut kymmenen joukosta pois. 300 rekisteröityä trakehneria on tosi hyvä lukema, muttei erityisen poikkeuksellinen kuitenkaan. Ja tähän tekisi mieli lisätä myös ne 30 rekisteröityä anglo-trakehneria.

Holstein ei sekään ole mikään jättiyllätys tässä joukossa, se on aika usein myös suosituimpien puoliveristen joukossa. Tämän vuoden lukema 298 on tosi hyvä, parina viime vuonna rekisteröinnit ovat olleet vähän päälle 200 hevosta, joten mitenkään erityisen poikkeusellinen ei tämänkään vuoden lukema ole. Mutta hyvä, kuten sanoin.

Shetlanninponi oli aiempina vuosina tosi usein kolmen kärjessä, usein heti toinen suomenhevosen jälkeen. Kunnes sitten tapahtui jotakin. Vuonna 2022 se oli neljäs, 2023 viides ja vuonna 2024 se oli peräti viidestoista 139 rekisteröidyn yksilön lukemalla. Siihen nähden 267 ponia on aika huikea parannus. Ja huomautettakoon, että jos katsotaan VRL:n koko rekisteröintidataa, shetlanninponi pitää edelleen toista sijaa.

Ratsuponi on sijalla 12. Se on historian valossa ehkä vähän heikonlainen sijoitus. Ratsuponien rekisteröintimäärä on heilahdellut tässä vuosien saatossa jonkin verran ja sanoisin, että 259 ponia ei ole mitenkään huono, jos nyt ei mikään vuosiennätyskään, aika kaukana siitä (699 ponia vuonna 2015).

Welsh B:stä voisi myös puhua jonkinasteisena yllättäjänä, sillä erittäin harvoin se on ollut 15 rekisteröidyimmän rodun joukossa. Yllätys tuo 251 rekisteröityä ponia on muutenkin, sillä se rikkoo kirkkaasti edellisen ennätyksen, 207 ponia vuonna 2022. Welsheillä on todellakin ollut hyvä vuosi!

Islanninhevonen ei tehnyt sentään samanlaista tulosta kuin vuonna 2022 (VRL:n rekisteröintitilastot 2022), jolloin se oli viidenneksi suosituin rotu yli 300 rekisteröinnin kera. Issikka ei ole mitenkään harvinainen näky 15 suosituimman rodun listalla. Joka tapauksessa 241 on erinomainen lukema islanninhevoselle.

Sitten se viidestoista on taas yhden sortin superyllättäjä: zangersheide! Sen vuosirekisteröintimäärät ovat liikkuneet alle sadassa hevosessa, joten 235 hevosta on jotain todella hämmentävää. Osaisiko joku selittää tätä? Mitä nyt satunnaisia hevosia katselin, yhtä yksittäistä isoa omistajaa en huomannut vaan hevosia tuntui olevan aika monella eri omistajalla. Se on tietysti aina hyvä, koska virtuaalihevostenkin kasvatuksessa pätee vanha viisaus siitä, ettei yksi pääsky kesää vielä tee.

Lyhyesti voisin siis sanoa, että yllätyksiä oli, mutta niin oli vanhoja tuttujakin. Jatkan seuraavien rotujen lukumäärien esittelyä seuraavissa postauksissa. Sieltäkin nimittäin löytyy yllätyksiä!

Gin Ahaltekin kuulumisia

Toivottavasti joku vielä muistaa, että minulla on Ionicin lisäksi toinenkin talli, Gin Ahaltek! Lyhyesti GA:n historia on se, että kun Ionicia perustettiin, Gin-tekkejalostus oli sen alla. Ionicin kasvattitilastoihin onkin merkitty alkuvuosilta toistasataa syntynyttä Gin-tekkeä. Vuonna 2006ish erotin ahaltekit kuitenkin omaksi tallikseen ja nimesin sen Gin Ahaltekiksi.

Se erottaminen oli ehkä virhe, näin kahdenkymmenen vuoden perspektiivillä, sillä GA on ollut vuosikausia ihan lapsipuolen asemassa. Minä vain unohdan sen aina, kun puuhaan tiiviisti Ionicin parissa! Miten monta kertaa olenkaan tehnyt uudenvuoden lupauksen, että nyt tänä vuonna aktivoidun GA:n kanssa. Ja sitten se on jäänyt kuitenkin. Monta kertaa on käynyt mielessä myös se, että pitäisikö teket kuitenkin palauttaa takaisin Ionicin alle, mutta niitä on ihan liian paljon. Joten näillä on nyt mentävä. Onneksi virtuaalihevoset eivät kärsi.

Nyt taas innostuin kaivelemaan GA:ta läpi. Rekisteröin lähes sata tekkeä, olen sivuttanut kymmenittäin kasvatteja ja kaikenlaista muutakin sekalaista ylläpitohommaa olen tehnyt. Panin myös ison lauman hevosia myyntiin Keskustaan, lähes kaikki pitkäsukuisia ja seassa melkoisia ikänestoreita. Vanhimmat taisivat olla syntyneet 2009, mutta 2010 syntyneitä nyt ainakin oli jo useita. 

Mainitsin ne varsat ja sivujen tekemisen, ja kun käsillä oli pitkäsukuisia kasvatteja, hautauduin taas virtuaaliahaltekien historiaan. Sitähän riittää GA:ssa, sillä Virginia ja vähän myös minä otamme lähes kaiken kunnian siitä, että nuo ahaltekien vanhimmat sukulinjat ovat ylipäänsä säilyneet nykyisyyteen. Ja tässä taas puhutaan ajasta ennen Ionicia, ennen Marineaakin, jopa ennen ensimmäistä Gin-tekkeä, joka muuten syntyi 16.11.2001. Siitä tulee 25 vuotta!

Gin-kasvateista puheen ollen, päivitin myös pätkän matkaa kaikkien Gin-kasvattien listaa. Niitä on vajaassa 25 vuodessa syntynyt yli 1300 kappaletta. Ylivoimaisesti suurin osa niistä on ahaltekejä, mutta silloin alkuvuosina syntyi muutaman muunkin rodun edustaja. Shagya-ori Gin Noir on mainittu blogissakin pariin kertaan, mutta on niitä muitakin. 

Törmäsin myös erääseen vanhaan mokaan. Jossain maailman vaiheessa tapahtui pieni virhe, ja tamma Crossing Hills K:n emäksi kirjattiin Linba, vaikka se on Nice-n-Easy Cross Your Brains. Tästä on huomautukset kaikkien asianosaisten muistosivuilla, että asia pitäisi olla tiedossa. Silti se kummitteli edelleen erään tosi vanhan oriin sivulla. Kaivoin nyt läpi Gin Ahaltekin ja Ionicin vanhat tekkesivut, ja korjasin virheen joka paikasta, mistä sen löysin.

Tämä mainittu vanha ori oli Winterhill's Celmar, jonka pakastetta käytin nykytammalle. Celmarin emälinjalle oli tosiaan vielä merkitty Linba, vaikka piti olla Nice-n-Easy Cross Your Brains, joka nyt sitten korjauksen jälkeen kertautuu suvussa 2+3. Elinaikanaan Celmar jätti muutaman varsan, mutta ne menivät joko myyntiin tai niitä ei pahemmin käytetty jalostuksessa. En tiedä miksi, mutta ehkä osasyy on oriin melkoisen epätasainen suku. Sehän jää isän puolelta toiseen polveen, kun taas emän puolella menee paikoin neljänteenkin polveen. Tuolloin Ionicin ja GA:n alkuvuosina suvun tasaisuus oli tärkeä seikka varsinkin Virginialle, mutta nyt myöhemmin se tuntuu vähän nipottamiselta. Toinen syy saattoi olla se, että ori oli tuolloiseksi tekeksi kovin pitkäsukuinen ja se saattoi tehdä jalostuskäytöstä hankalaa.

Katsotaan nyt sitten jatkossa, saisinko pidettyä Gin Ahaltekiä paremmin pystyssä ja ajan tasalla. En lupaa mitään, mutta toivon. Ja jos omistat ahaltekejä, millaisia vain, niin kuulisin mielelläni!

Suomenhevoskasvattien nimet vuonna 2025

Jo vuosien ajan olen päättänyt suomenhevoskasvateille vuosittaisen nimiteeman, jonka mukaan varsat nimetään. Se on ollut hauskaa ja tuottanut kivoja nimiä, niin että perinne on jatkunut ja jatkuu edelleen.

Viime vuoden teema oli yhdyssanat, nimenomaisesti kolmiosaiset yhdyssanat, joista kaksi ensimmäistä osaa muodostavat käytetyn yhdyssanan ja kaksi jälkimmäistä samoin, mutta että kokonaisuudessa ei ole pahemmin järkeä. Niitä oli hauska keksiä! Usein jokin sanan osa saattoi olla jommaltakummalta vanhemmalta peräisin tai muuten liittyä vanhempiin tai sukuun muuten.

Tämä vuonna syntyivät seuraavat kasvatit:

– Ionin Elosalamasota, tamma
– Ionin Haamurajatuomari, tamma
– Ionin Happipulloharja, ori
– Ionin Happovakionopeus, tamma
– Ionin Hunajakukkakaali, tamma
– Ionin Häivehävittäjä-Ässä, ori
– Ionin Johtolankakerä, tamma
– Ionin Kaunokirjanpitäjä, tamma
– Ionin Kermavaahtosammutin, tamma
– Ionin Kesäkuu-Ukko, ori
– Ionin Kiiltomatopeli, ori
– Ionin Loppusummamutikka, tamma
– Ionin Nykyaikaparadoksi, ori
– Ionin Palovahingonilo, ori
– Ionin Pallosalamavalo, tamma
– Ionin Sokerimassahysteria, tamma
– Ionin Supertähtisumu, tamma
– Ionin Tihkusadepilvi, ori
– Ionin Ukkospilvipalvelu, ori
– Ionin Verkkovirtahepo, ori
– Ionin Vetyatomiteoria, ori

Omaa suosikkia näistä on vaikea valita, mutta korkealla listoilla ovat ainakin Hunajakukkakaali, Kaunokirjanpitäjä, Häivehävittäjä-Ässä ja Ukkospilvipalvelu. Niin ja tietysti Verkkovirtahepo!

 

Tämän vuoden teemana on herkut, karkit ja muu hyvä syötävä. Minulla on jo pitkä lista nimi-ideoita, katsotaan sitten, syntyykö ensi vuonna Napalminalle, Jättistuutti tai Mantelipulla. Muriseva Mutakakkuhan Ionicissa on jo. 

 

Tähän loppuun haluan vielä jakaa pikku-uutisen suomenhevosista, sillä tuorein hankintani ansaitsee maininnan. Ostin nimittäin yksipolvisen oriin Liian Tosikko. Sinänsä siinä ei olisi mitään erikoista, ellei se sattuisi olemaan ravuri! Ionicissa ei ole ollut minkäänlaista ravuria vuosikausiin. Aktiivisista ravivuosista on parikymmentä vuotta aikaa, mutta olen aina satunnaisesti miettinyt, että pitäisikö laitella joku hevonen. No, nyt olisi valmis hevonen tallissa, vielä kun olisi startteja.