Voi turskan perskarvat! Nyt on LJ:kin löytänyt niuhottamisen jalon taidon! Sääntöihin on niin kivoja muutoksia, että yksi omistaja saa ilmoittaa vain kolme hevosta per lähtö ja jos lähtöihin tulee enemmän kuin 15 hevosta, sen saa jakaa ainoastaan kahteen osaan ja näinkin saa tehdä vain silloin jos osallistujia on 22 tai enemmän. Voi luoja...
Okei, tuo osallistumisrajoitus on varmaan ihan paikallaan xx-lähdöissä, joihin on paljon tunkua, mutta muiden rotujen kohdalla tuo pahimmassa tapauksessa tappaa sen vähäisenkin kilpailu- ja sitä kautta jalostustoiminnan. Ainakin venäläisten kohdalla tilanne on hyvin pitkälle se, että aktiivisia kilpailuttajia ei ole montaa, mutta niillä muutamalla sitten on useampia hevosia. Tähän asti yksi omistaja on ainakin GA:n kisoihin voinut ilmoittaa 5 hevosta ja se on ollut ihan hyvä rajoitus minun mielestäni. Aika moni muukin kisajärjestäjä on sallinut kolmea suuremmat osallistumismäärät ja se on ollut hyvä juttu. Kolme hevosta per lähtö on isommille omistajille hieman liian vähän, erityisesti maiden-lähdöissä, joissa on aina eniten tungosta. Ja maidenista on pakko saada voitto, että pystyy jatkamaan korkeammille tasoille.
Tuo 22 hevosen rajoitus kahta lähtöä varten on myös vähän kökkö, erityisesti venäläispuolella. Ei tarvitse haaveilla siitä, että noiden osallistumisrajoitusten kanssa saisi juuri koskaan kahta lähtöä täyteen.
Ilmeisesti myös tuo kymmenen hevosen minimimäärä lähdöissä on uusi sääntö. Se kohta säännöissä on kuitenkin ristiriidassa ranking-pisteiden kohdalla lukevasta "Mikäli lähdössä juoksee alle kolme hevosta, ei rankingpisteitä jaeta, mutta lähdön voi silti pitää". Min. 10 hevosta per lähtö tarkoittaa käytännössä sitä, että G3-tasolta alkaen ei venäläislähtöjä järjestetä enää lainkaan. Ei esimerkiksi G1-tasolla kilpailevia venäläisiä ole kuin muutama aina kerrallaan.
Ja koska yksi omistaja saa tuoda vain 3 hevosta lähtöä kohti, ei tuota 10 hevosen rajaa välttämättä saada täyteen jokaisessa maiden- ja allowance-lähdössäkään. Kilpailuolosuhteet huononevat aika radikaalisti.
Voin siis omalta kohdaltani ennustaa, että näillä säännöillä tulevat laukkahevoseni kiertävät maiden-lähtöjä kauemmin kuin nyt ja koska kilpailuikä on rajoitettu, yhä harvempi pääsee G2-/G1-tasolle. Grade-tasoilla taas ei pysty minimirajoituksen vuoksi kilpailemaan. Se vaikuttaa huonontavasti jalostukseen, kun varsojen kilpailutasoon vaikuttaa vanhempien tasot.
Katson nyt toukokuun laukat läpi, että miten niiden kanssa käy ja jos homma menee mahdottomaksi, alan järjestää vain villejä laukkoja. Todennäköisesti käytän niissä suunnilleen samanlaisia tasomäärityksiä, rotujakoja ja matka- ja voittosummasuosituksia kuin LJ:kin käyttää. Voisinpa ehkä alkaa jopa jakamaan omia ranking-pisteitäkin...
Tai sitten on muutettava laukkahevosten ikääntymistä hitaammaksi, jolloin on enemmän aikaa koluta noita tasoja läpi vaikka lähtöjä onkin huonommin. Se kyllä aiheuttaa harmia, koska kaikilla hevosilla molemmissa talleissa on käytössä VHKR ja jos sekaan nyt ilmestyy muita, niin sekaisinhan tässä menee.
Ja jos tänne joku LJ:n edustaja eksyy kommentoimaan, ei tarvitse erikseen kertoa, että kyllä nämä muutokset ovat ihan tarkkaan harkittuja ja loppuun asti mietittyjä. Varmasti ovatkin, mutta miettiessä on tasan tarkkaan unohdettu se, että on muitakin laukkarotuja kuin vain englantilainen täysiverinen. Harvinaisempien laukkarotujen kanssa nuo rajoitukset pahimmillaan saattavat tappaa koko kilpailu- ja jalostustoiminnan. Ainakin ne heikentävät niiden kilpailuolosuhteita huomattavasti.
perjantaina, toukokuuta 09, 2008
keskiviikkona, huhtikuuta 23, 2008
Mitäs me julkkikset
Tässä joitain päiviä sitten julkaistiin ensimmäinen numero uudesta virtuaalihevoslehdestä, Pfiffistä. Kuten asiallista onkin, uutta lehteä on mainostettu foorumeissa ja lukuunottamatta pdf-formaattia (mikä on ihan perseestä, jos suoraan sanotaan) lehti on saanut kehuja. Ja yllätys, yllätys: siellä on myös meidän haastattelu!
Joku jo ehti jossain foorumissa napistakin siitä, että taas noi Ionicin omistajat, kun niistä on juttua joka toisessa Vippoksessa. No, ei puututa siihen että meillä oli hetken aikaa oma palsta Vippoksessa eikä siihen että Vippos ei ole ilmestynyt kuukausimääriin. Koskaanhan ei tietysti voi kaikkia miellyttää, mutta miettikääpä hetkinen ihan hiljaa, että miksi me taas kerran olemme päätyneet haastattelun kohteeksi ja miksi taas kerran sellaista ruputallia kuin Ionic tuodaan esille.
Lopullisia syitä minä en tietystikään teidä, mutta minulla on hyvä arvaus: pysyvyys. Minä olen liikuskellut virtuaalimaailmassa 7 vuotta. Sinä aikana minulla on ollut pääpiirteissään vain kaksi eri nimimerkkiä: Gin ja Virginia. Jos minua olisi haastateltu johonkin lehteen 7 vuotta sitten, minut tunnistettaisiin vielä tänäkin päivänä siitä artikkelista ihan jo pelkän nimen vuoksi. Minä en ole tähdenlento, joka katoaa ensi viikolla virtuaalipiireistä kokonaan. Tai "aloittaa puhtaalta pöydältä" uuden nickin ja uuden tallin voimin.
Ionickaan ei ole tähdenlento, se täytti alkuvuodesta 4 vuotta. Joka tänään kirjoittaa artikkelin Ionicista, voi olla kohtuullisen varma, että se artikkelin on ainakin jossain määrin ajankohtainen vielä vuonna 2010 ja silloin sitä lukevat ihmiset tunnistavat sekä tallin että sen omistajat. Ja sitten vielä ihmetellään, miksi jotkut ihmiset ja tallit ovat niin kuuluisia. Oikeata kuuluisuutta ei saavuteta yhdessä yössä eikä ainakaan vaihtelemalla nimeä ja talleja joka toinen kuukausi.
Joku jo ehti jossain foorumissa napistakin siitä, että taas noi Ionicin omistajat, kun niistä on juttua joka toisessa Vippoksessa. No, ei puututa siihen että meillä oli hetken aikaa oma palsta Vippoksessa eikä siihen että Vippos ei ole ilmestynyt kuukausimääriin. Koskaanhan ei tietysti voi kaikkia miellyttää, mutta miettikääpä hetkinen ihan hiljaa, että miksi me taas kerran olemme päätyneet haastattelun kohteeksi ja miksi taas kerran sellaista ruputallia kuin Ionic tuodaan esille.
Lopullisia syitä minä en tietystikään teidä, mutta minulla on hyvä arvaus: pysyvyys. Minä olen liikuskellut virtuaalimaailmassa 7 vuotta. Sinä aikana minulla on ollut pääpiirteissään vain kaksi eri nimimerkkiä: Gin ja Virginia. Jos minua olisi haastateltu johonkin lehteen 7 vuotta sitten, minut tunnistettaisiin vielä tänäkin päivänä siitä artikkelista ihan jo pelkän nimen vuoksi. Minä en ole tähdenlento, joka katoaa ensi viikolla virtuaalipiireistä kokonaan. Tai "aloittaa puhtaalta pöydältä" uuden nickin ja uuden tallin voimin.
Ionickaan ei ole tähdenlento, se täytti alkuvuodesta 4 vuotta. Joka tänään kirjoittaa artikkelin Ionicista, voi olla kohtuullisen varma, että se artikkelin on ainakin jossain määrin ajankohtainen vielä vuonna 2010 ja silloin sitä lukevat ihmiset tunnistavat sekä tallin että sen omistajat. Ja sitten vielä ihmetellään, miksi jotkut ihmiset ja tallit ovat niin kuuluisia. Oikeata kuuluisuutta ei saavuteta yhdessä yössä eikä ainakaan vaihtelemalla nimeä ja talleja joka toinen kuukausi.
maanantaina, huhtikuuta 21, 2008
Kasvattaja = paras omistaja?
Tulipahan taas mietittyä syntyjä syviä.
Kuvitellaan että me myymme kasvattimme ostajalle, joka etsii kilpahevosta. Me emme vaadi kasvateilta kisaamista, mutta emme sen paremmin kielläkään sitä (paitsi ehkä joistain erittäin pätevistä ja harvinaisista syistä, joista en nyt tähän hätään kykene keksimään edes esimerkkiä). Me emme sen paremmin pidätä kasvateillamme mitään takaisinotto-oikeutta emmekä vaadi, että uusi omistaja edes tarjoaisi kasvattia meille takaisin ennen kuin myisi sen eteenpäin.
Alkutilanne on siis tämä. Kuvitellaan nyt, että uusi omistaja vähentää hevosiaan ja aikoo myydä myös meidän kasvattimme. Hän saa sen siis tehdä ilman meidän lupaamme eikä hän tarjoa sitä meille takaisin. Myyntitopikissa sanotaan, että hevosille halutaan aktiivinen koti, mikä nyt yleensä tarkoittaa paljoa kilpailemista. Syystä tai toisesta haluan tehdä ostotarjouksen omasta kasvatistani, ajattelen että voin sen nyt takaisinkin ottaa.
Voiko uusi omistaja kieltäytyä myymästä kasvattia takaisin kasvattajalle? Tässä tapauksessa peruste olisi selvä: me emme tarjoa hevoselle aktiivista kisakotia. Vaikka siis olisinkin kasvattaja, en täyttäisi myyntiehtoja. Onko uudella omistajalla jokin "moraalinen velvoite" myydä takaisin kasvattajalle hevonen, jonka kanssa on ehkä aloitellut menestyksekästä kisauraa ja johon on ehtinyt jo kiintyäkin jossain määrin?
Monesta varmasti kuulostaa suorastaan pyhäinhäväistykseltä, ettei kasvattaja saisi kasvattiaan takaisin. Sehän on ihan nurinkurista virtuaalimaailmassa. Käännetään kysymys toisin päin: onko kasvattaja ainoa oikea päättämään, mikä on hevoselle hyväksi ja mikä ei? Onko kasvattaja aina paras mahdollinen omistaja?
Kuvitellaan että me myymme kasvattimme ostajalle, joka etsii kilpahevosta. Me emme vaadi kasvateilta kisaamista, mutta emme sen paremmin kielläkään sitä (paitsi ehkä joistain erittäin pätevistä ja harvinaisista syistä, joista en nyt tähän hätään kykene keksimään edes esimerkkiä). Me emme sen paremmin pidätä kasvateillamme mitään takaisinotto-oikeutta emmekä vaadi, että uusi omistaja edes tarjoaisi kasvattia meille takaisin ennen kuin myisi sen eteenpäin.
Alkutilanne on siis tämä. Kuvitellaan nyt, että uusi omistaja vähentää hevosiaan ja aikoo myydä myös meidän kasvattimme. Hän saa sen siis tehdä ilman meidän lupaamme eikä hän tarjoa sitä meille takaisin. Myyntitopikissa sanotaan, että hevosille halutaan aktiivinen koti, mikä nyt yleensä tarkoittaa paljoa kilpailemista. Syystä tai toisesta haluan tehdä ostotarjouksen omasta kasvatistani, ajattelen että voin sen nyt takaisinkin ottaa.
Voiko uusi omistaja kieltäytyä myymästä kasvattia takaisin kasvattajalle? Tässä tapauksessa peruste olisi selvä: me emme tarjoa hevoselle aktiivista kisakotia. Vaikka siis olisinkin kasvattaja, en täyttäisi myyntiehtoja. Onko uudella omistajalla jokin "moraalinen velvoite" myydä takaisin kasvattajalle hevonen, jonka kanssa on ehkä aloitellut menestyksekästä kisauraa ja johon on ehtinyt jo kiintyäkin jossain määrin?
Monesta varmasti kuulostaa suorastaan pyhäinhäväistykseltä, ettei kasvattaja saisi kasvattiaan takaisin. Sehän on ihan nurinkurista virtuaalimaailmassa. Käännetään kysymys toisin päin: onko kasvattaja ainoa oikea päättämään, mikä on hevoselle hyväksi ja mikä ei? Onko kasvattaja aina paras mahdollinen omistaja?
perjantaina, huhtikuuta 11, 2008
Hevostalli.netin ylläpidon suuria ajatuksia
Liitänpä tähän pari lainausta Hevostalli.netin nykyiseltä ylläpitäjältä Hannulta (viestiketjun voi lukea täältä, linkki toimii niin kauan kuin se toimii):
Ei kovin korrektia, ei.
Ensinnäkin sana "virtuaalipenskat". Virtuaalipuolella liikkuu aika paljon täysi-ikäisiä harrastajia, itsekin heihin lukeudun muhkealla 28 vuoden ikäsaldolla. Tällä iällä ei tunnu kauhean mairittelevalta, että joku sanoo virtuaalipenskaksi, joku joka voi hyvin olla minua nuorempi.
Toiseksi, Hannu ei siis kunnioita virtuaalihevostelijoita. Miksi? Mitä hän tietää virtuaalihevostelijoista muuta kuin että he harrastavat virtuaalihevosia? Voiko harrastuksen perusteella määritellä, ketä kunnioittaa ja ketä ei? Sanooko Hannu, näin: tuo harrastaa golfia, kunnioitan häntä (ehkä kyse onkin likaisin keinoin rahansa saaneesta liikemies-golffarista, joka käy pari kertaa vuodessa Thaimaassa panemassa paikallisia lapsia) ja tuo harrastaa lenkkeilyä, en kunnioita häntä (ups, olikin oma pomo).
Lisäksi hevostalli.netin ylläpitoa ei kiinnosta virtuaalihevostelijat. Virtuaalihevos-foorumi on kuitenkin säännönmukaisesti kolmanneksi aktiivisin foorumi koko puljussa, vain seniori- ja yleinen puoli ovat aktiivisempia, ainakin jos on luottamista ilmoitettuihin viestimääriin. Virtuaalipuolelle kirjoitetaan joka päivä muutama tuhat uutta viestiä, hevostalli.netiä ei kiinnosta.
Ja kolmanneksi, kuka haluaa hymiöitä ja väritettyä tekstiä? Käykää kysymässä Nuorten Nurkasta, siellä voisi olla tarvetta, mutta virtuaalitallipuoli on toistaiseksi tullut oikein hyvin toimeen ilmankin. Ja tosiaan ei, kaikki virtuaalihevostelijat eivät ole niitä 8-vuotiaita pikkutyttöjä, jotka ehkä haluavatkin tekstiinsä kaikkia sateenkaaren värejä. Itse asiassa Ht.net on tässä suhteessa Hevoset.comia parempi, Hevoset.comissa saa viesteihinsä liian paljon kaikenlaisia turhia härpäkkeitä, ht.net on ollut simppeli ja siitä huolimatta tai ehkä juuri siksi niin suosittu.
Mutta koska suhtautuminen on tämä, taidan heittää ht.netille hyvästit. Hevoset.comissakin selviää ja onhan aina suljettu foorumi FVP, joka onkin oikeastaan suosikkini. Hannu saa pitää virtuaalipenskansa ja kehitellä hymiöitä minun puolestani ihan rauhassa, minä en ole selkeästikään tervetullut tuonne.
Toivottavasti Meepu täyttää uhkauksensa omasta foorumista, tosin pelkään pahoin, että tämä koko jupakka on huomenna unohdettu.
virtuaalitallit oli jätetty ulkopuolelle noiden kitkemisestä, mutta ilmeisesti iskevät sinnekin.
Nuohan on helppo poimia pois sillä, että estää usean linkin laittamisen samaan viestiin. Mutta kun tämä on taas jotain, mitä virtuaalipenskat tekevät itsekin.
Pidän virtuaalipenskoja arvossa.
Kunnioitusta - ei.
Kiinnostusta - ei.
Välttämätön hyvä. Joskus kun löydän aikaa, niin teen pennuille oman foorumin jossa saa laittaa hymiöitä ja värittää tekstiä.
Ei kovin korrektia, ei.
Ensinnäkin sana "virtuaalipenskat". Virtuaalipuolella liikkuu aika paljon täysi-ikäisiä harrastajia, itsekin heihin lukeudun muhkealla 28 vuoden ikäsaldolla. Tällä iällä ei tunnu kauhean mairittelevalta, että joku sanoo virtuaalipenskaksi, joku joka voi hyvin olla minua nuorempi.
Toiseksi, Hannu ei siis kunnioita virtuaalihevostelijoita. Miksi? Mitä hän tietää virtuaalihevostelijoista muuta kuin että he harrastavat virtuaalihevosia? Voiko harrastuksen perusteella määritellä, ketä kunnioittaa ja ketä ei? Sanooko Hannu, näin: tuo harrastaa golfia, kunnioitan häntä (ehkä kyse onkin likaisin keinoin rahansa saaneesta liikemies-golffarista, joka käy pari kertaa vuodessa Thaimaassa panemassa paikallisia lapsia) ja tuo harrastaa lenkkeilyä, en kunnioita häntä (ups, olikin oma pomo).
Lisäksi hevostalli.netin ylläpitoa ei kiinnosta virtuaalihevostelijat. Virtuaalihevos-foorumi on kuitenkin säännönmukaisesti kolmanneksi aktiivisin foorumi koko puljussa, vain seniori- ja yleinen puoli ovat aktiivisempia, ainakin jos on luottamista ilmoitettuihin viestimääriin. Virtuaalipuolelle kirjoitetaan joka päivä muutama tuhat uutta viestiä, hevostalli.netiä ei kiinnosta.
Ja kolmanneksi, kuka haluaa hymiöitä ja väritettyä tekstiä? Käykää kysymässä Nuorten Nurkasta, siellä voisi olla tarvetta, mutta virtuaalitallipuoli on toistaiseksi tullut oikein hyvin toimeen ilmankin. Ja tosiaan ei, kaikki virtuaalihevostelijat eivät ole niitä 8-vuotiaita pikkutyttöjä, jotka ehkä haluavatkin tekstiinsä kaikkia sateenkaaren värejä. Itse asiassa Ht.net on tässä suhteessa Hevoset.comia parempi, Hevoset.comissa saa viesteihinsä liian paljon kaikenlaisia turhia härpäkkeitä, ht.net on ollut simppeli ja siitä huolimatta tai ehkä juuri siksi niin suosittu.
Mutta koska suhtautuminen on tämä, taidan heittää ht.netille hyvästit. Hevoset.comissakin selviää ja onhan aina suljettu foorumi FVP, joka onkin oikeastaan suosikkini. Hannu saa pitää virtuaalipenskansa ja kehitellä hymiöitä minun puolestani ihan rauhassa, minä en ole selkeästikään tervetullut tuonne.
Toivottavasti Meepu täyttää uhkauksensa omasta foorumista, tosin pelkään pahoin, että tämä koko jupakka on huomenna unohdettu.
"Harvinainen" ja oikeasti harvinainen
Tervetuloa päivän ärsytyksen pariin.
Aina joskus eri foorumeilla näkee hevosten myynti-topikkeja, jotka on otsikoitu tyyliin "myydään harvinaisia" "myynnissä paljon eri rotuja" "erikoisuuksia kaupan". Minä tietysti innoissani laukkaan katsomaan, että olisiko siellä nyt jotakin oikeasti harvinaista, kiinnostavaa ja sopivilla ehdoilla. Miten monta kertaa (lue: lähestulkoon joka kerta) olen saanutkaan pettyä, kun "paljon eri rotuja" tarkoittaa suomenhevosia, fwb:itä ja gotlanninrusseja? Ei kolme eri rotua ole vielä "paljon".
Ja sitten kun puhutaan harvinaisuuksista tai erikoisemmista roduista, niin mitäpä sieltä löytyy: hannovereja, westfaleneita ja belgianpuoliverisiä (mukamas kovinkin harvinaisia, mutta käytännössä niitä samoja massamössöpuoliverisiä kuin mikä tahansa FWB), newforesteja, welsh C:tä, ratsuponeja, ehkä joskus angloarabi, friisiläinen, haflinger ja curly. No voi hellanlettas, onpas siinä harvinaisia rotuja, kun minä kaipailisin terskejä, kladrubeja, lipizzoja, kisbereitä, gidraneita, sleesianhevosia, orlov-rostoptsinejä, criolloja ja shagyoita. Niinpä niin, eihän tämmöisiä ihmisiltä löydy, Kerppaa lukuunottamatta, niin että taas saan itse keksiä hevoseni.
Käyhän se niinkin, nimittäin se hevosten keksiminen. Meillä on jo muutenkin niin paljon suvuttomia hevosia, ettei muutama (kymmenen) lisää tunnu missään. Voisin tietysti pyytää ihmisiä tuomaan, mutta se on aina pahuksenmoista riskipeliä. Foorumeissa liikkuvilla ihmisillä ei tunnu olevan mitään käsitystä siitä, mikä voisi olla sovelias nimi hevoselle. Jos terskinhevosen nimi on Beautiful Lady tai klardubin Götterdämmerung, niin minulta jää ostamatta, vaikka kuinka olisi minua varten keksitty hevonen. Hyi olkoon.
Aina joskus eri foorumeilla näkee hevosten myynti-topikkeja, jotka on otsikoitu tyyliin "myydään harvinaisia" "myynnissä paljon eri rotuja" "erikoisuuksia kaupan". Minä tietysti innoissani laukkaan katsomaan, että olisiko siellä nyt jotakin oikeasti harvinaista, kiinnostavaa ja sopivilla ehdoilla. Miten monta kertaa (lue: lähestulkoon joka kerta) olen saanutkaan pettyä, kun "paljon eri rotuja" tarkoittaa suomenhevosia, fwb:itä ja gotlanninrusseja? Ei kolme eri rotua ole vielä "paljon".
Ja sitten kun puhutaan harvinaisuuksista tai erikoisemmista roduista, niin mitäpä sieltä löytyy: hannovereja, westfaleneita ja belgianpuoliverisiä (mukamas kovinkin harvinaisia, mutta käytännössä niitä samoja massamössöpuoliverisiä kuin mikä tahansa FWB), newforesteja, welsh C:tä, ratsuponeja, ehkä joskus angloarabi, friisiläinen, haflinger ja curly. No voi hellanlettas, onpas siinä harvinaisia rotuja, kun minä kaipailisin terskejä, kladrubeja, lipizzoja, kisbereitä, gidraneita, sleesianhevosia, orlov-rostoptsinejä, criolloja ja shagyoita. Niinpä niin, eihän tämmöisiä ihmisiltä löydy, Kerppaa lukuunottamatta, niin että taas saan itse keksiä hevoseni.
Käyhän se niinkin, nimittäin se hevosten keksiminen. Meillä on jo muutenkin niin paljon suvuttomia hevosia, ettei muutama (kymmenen) lisää tunnu missään. Voisin tietysti pyytää ihmisiä tuomaan, mutta se on aina pahuksenmoista riskipeliä. Foorumeissa liikkuvilla ihmisillä ei tunnu olevan mitään käsitystä siitä, mikä voisi olla sovelias nimi hevoselle. Jos terskinhevosen nimi on Beautiful Lady tai klardubin Götterdämmerung, niin minulta jää ostamatta, vaikka kuinka olisi minua varten keksitty hevonen. Hyi olkoon.
torstaina, maaliskuuta 20, 2008
Suvun vaikutus laukkahevosilla
Voi untamo minun kanssa! Tajusin vasta äsken herättyäni (hehhee, joo, virtuaaliasiat pyörivät tänä yönä unissa), että nyt kun meillä alkaa olla jo muutama laukoissa kilpailleista vanhemmista periytyviä varsoja, niin LJ:n mukaanhan vanhempien kisasaavutukset "periytyvät" varsalle. Lukekaa vaikka itse LJ:n sivuilta: toimintaperiaatteet ja sieltä otsikko "Hevosen kilpailutaso; suvun vaikutus". Eli jos hevosen molemmat vanhemmat ovat G1-tasolla, hevonen voidaan heti maiden-lähdön voiton jälkeen siirtää G1-tasolle itsekin. No Ganymede BHE ainakin on sellainen, molemmat vanhemmat kilpailleet G1:ssä, joten nyt riitti allowance-lähtöjen kiertely, heti suoraan vain G1:een. Vautsi! Täytyy vilkaista nuo muutkin hevoset läpi, jos sieltä löytyy joitain, jotka hyppivät tuolla tapaa. Eihän niitä varmaan paljoa ole, koska iso osa omista tammoistani on kilpailemattomia, oriit ovat sitten eri asia.
lauantaina, maaliskuuta 15, 2008
RBSH-tamma
Menin tänä aamuna varaamaan Grdotan kasvatin, RBSH-tamma DOTA' Zanian. Sen isä on ima kasvattimme, tersk-ori Agakhan Ion ja emäkin on ionicilainen, RBSH-tamma Zinaida Ion. Kaikkein hienointa Zanian suvussa on tuo terski-painotteisuus, tyttö on 3/4-tersk, loppu on täysiveristä. Hieno yhdistelmä minusta, ensinnäkin siksi että tersk on aika vähän käytetty rotu RBSH-jalostuksessa, missä budjonnyt ovat perinteisesti jyränneet ja toiseksi sen takia, että tersk on hieno rotu. Arabityyppinen rotu yhdistettynä täysiveriseen, tuloksen voi hyvin kuvitella olevan lähellä angloarabia. Tuon kun astuttaa aikuisena täysiverisellä tai toisella tersk-xx-risteytyksellä, niin wahauu!
keskiviikkona, maaliskuuta 12, 2008
Tasainen suku, ei vai joo
Tänäänpä sain aiheen purkautua Hevostalli.netissä aiheesta "Miksi jotkut tyhmät haluavat virtuaalihevosilleen tasaisen suvun". Tasaisella suvulla tässä tarkoitetaan sitä, että hevosen suvussa sekä isän että emän puolella on suunnilleen saman verran sukupolvia, ts. ei ole astutettu suvutonta hevosta 6 polvea sukua omaavalla hevosella.
Minä itse ja myös Virginia olemme vannoutuneita tasaisten sukujen kannattajia ja tasaisia sukuja jalostavia, tosin muutamin poikkeuksin, aina ei voi valita tasasukuista vaihtoehtoa. Htnetin topikissa jotkut kirjoittajat antoivat ymmärtää, että moinen jalostus on turhaa ja koska se on pelkkää estetiikkaa (epätasainen suku näyttää rumalta), se on myös typerää. Mutta onko se?
Tai no, kysyn ensin, että onko esteettisyyden tavoittelu ja sen perusteella jalostaminen jotenkin naurettavaa? Jos joku vastaa, että onhan se, todella naurettavaa, niin ratkean röhönauruun. Jos se todellakin olisi naurettavaa, miksi ihmeessä hevosten kauniit ja hyvälaatuiset (eli esteettisesti miellyttävät) kuvat ovat niin tärkeitä? Jos ei halua jalostaa esteettisyyden perusteella, voisi ihan hyvin valita tammalleen kuvattoman oriin tai käyttää jalostuksessa tammaa, jonka kuva on suttuinen ja kuvan hevonen näyttää kitaran ja naistenpyörän risteytykseltä sillä erotuksella, että sillä on kolme jalkaa. Jos kuvilla on mitään merkitystä jalostuksessa, on se silkkaa turhamaisuutta ihan yhtä paljon kuin tasasukuistenkin tavoittelu.
Älkääkä vikiskö siellä takanurkassa, että kuvat kertovat hevosen rakenteesta ja että tietysti varsalle halutaan hyvärakenteiset vanhemmat. Höpö höpö, virtuaalivarsa ei peri vanhemmiltaan rakennetta, vaikka se olisi kuinka hyvä tai huono tahansa, mutta suvun se perii. Ja sitä paitsi vanhempien rakennehan vaihtuu joka jumalan kerta kun niille vaihdetaan kuvat. Suku ja sen tasaisuus on siis paljon pysyvämpi jalostusperuste kuin kuvat, jotka tuntuvat olevan virtuaalimaailmassa Se Kaikkein Tärkein Asia.
Kilpailutuloksilla on oikeastaan vielä vähemmän jalostusarvoa kuin suvulla tai kuvilla. Kilpailutuloksilla tai edes sijoituksilla ei ole oikeastaan mitään arvoa, nehän ovat arvottuja eivätkä ne kerro hevosesta yhtään mitään. Omistajasta ne kertovat sen, että on viitsinyt uhrata kisaamiseen aikaa, mutta eihän tässä nyt omistajia jalosteta. Jonain kauniina päivänä toteutan Ginin kanssa uhkaukseni virtuaalisesta patalapusta tai kuittimapista, jolla kilpailemme kaikissa mahdollisissa kilpailuissa ja koska kisatulokset arvotaan, kyllä meidän "super-ratsullemme" ajan kanssa kerääntyy voittoja ja sijoituksia. Kuka haluaa käyttää jalostukseen hevosta, joka hyppää huonommin kuin patalappu tai häviää kouluradalla kuittimapille, kysyn vain? Että niin paljon niistä kisatuloksista.
NJ, kantakirjat ja muu rakennearvostelu nojaavat yksinomaan amatöörien (joita myös tuomareiksi kutsutaan) arvioihin siitä, miltä kuvattu hevonen näyttää, joten niidenkin arvo jalostuksessa on vähintään kyseenalainen. Ja korostetaan nyt vielä sitä, että eihän sillä vanhempien rakenteella väliä ole, ei varsa sitä peri. Laatuarvostelupalkinnot nojaavat paljolti kisaamiseen, sekä hevosen omiin että sen vanhempien kisoihin, joten laatuarvostelut eivät kelpaa jalostusperusteeksi ainakaan meille. Luonnekuvaus? Joka vaihtuu lähestulkoon joka kerta kun hevonen myydään tai omistaja muuten vain kyllästyy ja kirjoittaa/kirjoituttaa muilla uuden luonnekuvauksen. Ei tästäkään oikein kunnon jalostusperustetta saa.
Mitä jäi jäljelle? Suku. Kun suku kerran on ainoa vähänkän järkevä jalostusperuste, miksei suvun tasaisuus sitten ole? Lopultahan tämä on oikeastaan vain leikkiä (jonka jotkut ottavat vähän turhan ryppyotsaisesti), joten miksi suvun tasaisuus ei muka ole ihan yhtä hyvä jalostusperuste kuin mikä tahansa edellä luetelluista?
Minä itse ja myös Virginia olemme vannoutuneita tasaisten sukujen kannattajia ja tasaisia sukuja jalostavia, tosin muutamin poikkeuksin, aina ei voi valita tasasukuista vaihtoehtoa. Htnetin topikissa jotkut kirjoittajat antoivat ymmärtää, että moinen jalostus on turhaa ja koska se on pelkkää estetiikkaa (epätasainen suku näyttää rumalta), se on myös typerää. Mutta onko se?
Tai no, kysyn ensin, että onko esteettisyyden tavoittelu ja sen perusteella jalostaminen jotenkin naurettavaa? Jos joku vastaa, että onhan se, todella naurettavaa, niin ratkean röhönauruun. Jos se todellakin olisi naurettavaa, miksi ihmeessä hevosten kauniit ja hyvälaatuiset (eli esteettisesti miellyttävät) kuvat ovat niin tärkeitä? Jos ei halua jalostaa esteettisyyden perusteella, voisi ihan hyvin valita tammalleen kuvattoman oriin tai käyttää jalostuksessa tammaa, jonka kuva on suttuinen ja kuvan hevonen näyttää kitaran ja naistenpyörän risteytykseltä sillä erotuksella, että sillä on kolme jalkaa. Jos kuvilla on mitään merkitystä jalostuksessa, on se silkkaa turhamaisuutta ihan yhtä paljon kuin tasasukuistenkin tavoittelu.
Älkääkä vikiskö siellä takanurkassa, että kuvat kertovat hevosen rakenteesta ja että tietysti varsalle halutaan hyvärakenteiset vanhemmat. Höpö höpö, virtuaalivarsa ei peri vanhemmiltaan rakennetta, vaikka se olisi kuinka hyvä tai huono tahansa, mutta suvun se perii. Ja sitä paitsi vanhempien rakennehan vaihtuu joka jumalan kerta kun niille vaihdetaan kuvat. Suku ja sen tasaisuus on siis paljon pysyvämpi jalostusperuste kuin kuvat, jotka tuntuvat olevan virtuaalimaailmassa Se Kaikkein Tärkein Asia.
Kilpailutuloksilla on oikeastaan vielä vähemmän jalostusarvoa kuin suvulla tai kuvilla. Kilpailutuloksilla tai edes sijoituksilla ei ole oikeastaan mitään arvoa, nehän ovat arvottuja eivätkä ne kerro hevosesta yhtään mitään. Omistajasta ne kertovat sen, että on viitsinyt uhrata kisaamiseen aikaa, mutta eihän tässä nyt omistajia jalosteta. Jonain kauniina päivänä toteutan Ginin kanssa uhkaukseni virtuaalisesta patalapusta tai kuittimapista, jolla kilpailemme kaikissa mahdollisissa kilpailuissa ja koska kisatulokset arvotaan, kyllä meidän "super-ratsullemme" ajan kanssa kerääntyy voittoja ja sijoituksia. Kuka haluaa käyttää jalostukseen hevosta, joka hyppää huonommin kuin patalappu tai häviää kouluradalla kuittimapille, kysyn vain? Että niin paljon niistä kisatuloksista.
NJ, kantakirjat ja muu rakennearvostelu nojaavat yksinomaan amatöörien (joita myös tuomareiksi kutsutaan) arvioihin siitä, miltä kuvattu hevonen näyttää, joten niidenkin arvo jalostuksessa on vähintään kyseenalainen. Ja korostetaan nyt vielä sitä, että eihän sillä vanhempien rakenteella väliä ole, ei varsa sitä peri. Laatuarvostelupalkinnot nojaavat paljolti kisaamiseen, sekä hevosen omiin että sen vanhempien kisoihin, joten laatuarvostelut eivät kelpaa jalostusperusteeksi ainakaan meille. Luonnekuvaus? Joka vaihtuu lähestulkoon joka kerta kun hevonen myydään tai omistaja muuten vain kyllästyy ja kirjoittaa/kirjoituttaa muilla uuden luonnekuvauksen. Ei tästäkään oikein kunnon jalostusperustetta saa.
Mitä jäi jäljelle? Suku. Kun suku kerran on ainoa vähänkän järkevä jalostusperuste, miksei suvun tasaisuus sitten ole? Lopultahan tämä on oikeastaan vain leikkiä (jonka jotkut ottavat vähän turhan ryppyotsaisesti), joten miksi suvun tasaisuus ei muka ole ihan yhtä hyvä jalostusperuste kuin mikä tahansa edellä luetelluista?
tiistaina, maaliskuuta 11, 2008
Vierivä kivi ei sammaloidu
Ionicin vieraskirjaan oli pitkästä aikaa tullut negatiivinen kommentti: ruma leiska, ruma nimi, ruma kuva, liikaa hevosia jadajadajada. Perusvastaus tähän on vanha tuttu: "Voi voi, emme voi asiaa auttaa, perusta me-vihaamme-Ionicia-kerho, jos se helpottaisi".
Ajatus kuitenkin lähti laukkaamaan tuosta kommentista vaikken osaa noita henkilökohtaisesti ottaakaan, jokaisella on toki oikeus mielipiteisiinsä (arvostaisin mielipiteitä suunnattomasti enemmän, jos niitä ei huudeltaisi anonyymeina). Mitä jos me vaihtaisimme Ionicin ulkoasun tai nimen tai pienentäisimme tallia rajusti?
Me emme voi tehdä sitä. Se ei ole mahdollista. Ionic on lähtenyt pyörimään kuin mahtava kivenjärkäle alamäkeen emmekä me omistajat voi tehdä muuta kuin yrittää pysytellä vauhdissa mukana. Emme voi jarruttaa, pysäyttämisestä puhumattakaan, emme vaihtaa suuntaa, emme mitään muuta kuin roikkua kyydissä ja katsella miten jyräämme kaiken eteen osuvan.
Ulkoasua ei voi muuttaa. Vaikka hevosmäärämme on naurettavan pieni, vain vajaa 400 yksilöä (huomatkaa ironia), uuden ulkoasun implementointi kaikkien hevosten sivuille olisi liian suuri urakka. Me mukavuudenhaluisina emme ole edes halukkaita yrittämään.
Tiedän kyllä, Ionicin ulkoasu on todella tökerösti toteutettu. Ei, ei se näytä huonolta, musta teksti valkoisella pohjalla ja siniset linkit ovat maailman paras idea, mutta toteutus, koodi on kaikkea muuta kuin eleganttia. Se suorastaan hävettää. Koko ulkoasun ei koskan pitänyt päätyä julkiseen käyttöön alunperin, mutta kokeilin sitä, aloin rakentaa tallia (jota ei pitänyt koskaan enää tulla) ja siitä se sitten lähti. Nyt on turha katua, kivi on pyöräytetty liikkeelle eikä sitä käy pysäyttäminen.
Hevosten määrää ei voi pienentää. No okei, voisimme myydä pois ehkä muutaman kymmenen hevosta ja lopettaa useita vanhuksia, mutta mitä sitten? Sitten meillä olisi neljänsadan hevosen sijasta "vain" kolmesataa. Olen uhrannut niin paljon aikaa, vaivaa ja ajatusta Ionicin kasvatustoiminnan eteen etten voi noin vain lyödä sitä lahtipenkkiin. En voi jättää tammojani varsottamatta, en voi tappaa orejani ilman, että ne ovat jättäneet orilinjalleen jatkajan, en vain voi. Katson sukulinjojeni olevan liian arvokkaita, että voisin tuhota ne. Eli ei, hevosia ei voi vähentää. Ei ainoatakaan.
Entäs sitten nimenmuuton? Jos jokin on pyhää, niin Ionicin nimi! Eli ei tule kuuloonkaan. Se on juuri hyvä tuollaisena, lyhyenä, ytimekkäänä, joukosta erottuvana. Neljän vuoden olemassaolon jälkeen se on jo eräänlainen brändi, tunnettu nimi, kasvattajatunnuskin on tunnettu jo monessa paikassa. Ei sitä kannata muuttaa, samanlaisen nimen ja maineen luominen vie neljä vuotta. Miksi heittää hukkaan tehty työ ja aloittaa alusta? Minusta ei ole koskaan ollut mitään järkeä "aloittaa puhtaalta pöydältä", kuten niin monet ilmaisevat sen, että he loettavat ja aloittavat talleja jatkuvasti.
Mutta tuossa kommentissa eniten suututti tämä kohta: "ettette voi mitenkään pitää tätä tallia oikeasti tunteella". Mitä hittoa kommentoija tietää minun ja meidän tunteista? Onko ainoa "tunteella tekemisen" hyväksytty muoto pitkät kisakalenterit ja pitkät (toisilla kirjoitetut) luonnekuvaukset? Jos näin on, niin kuka hemmetti tuon kommentoijan on mennyt aivopesemään?
Voin väittää, että meillä on tässä tallissa taatusti tuhat kertaa enemmän tunnetta mukana kuin niillä, jotka teettävät ulkoasunsa, tallien ja hevosten nimet, tekstit ja kisakalenteritkin muilla. Ionic on alusta asti itse tehty, omin käsin, kuvat ovat muiden ottamia, mutta nekin ovat yhtä kaikki tärkeitä, hienoja ja juuri oikeille hevosille valittuja joka ikinen. Näihin meidän hevosiin on uhrattu varmasti paljon enemmän tunnetta kuin niihin läkähdyksiin asti kisattuihin suorituskoneisiin, joiden tärkein meriitti ei ole tunnearvo vaan arvonimet, sijoitukset, kantakirjapalkinto, kisatut varsat ja laatuarvostelupalkinnot. Ilman tunnetta talli ei olisi selvinnyt pystyssä neljää vuotta, läpi kaikkien vaikeuksien, ajanpuutteen, työmatkojen, lomien. Ja sitten joku puolivillainen tampio tulee tärkeänä selittämään, ettei meillä olisi tunnetta mukana. Voi jeesus mitä paskaa!
Ajatus kuitenkin lähti laukkaamaan tuosta kommentista vaikken osaa noita henkilökohtaisesti ottaakaan, jokaisella on toki oikeus mielipiteisiinsä (arvostaisin mielipiteitä suunnattomasti enemmän, jos niitä ei huudeltaisi anonyymeina). Mitä jos me vaihtaisimme Ionicin ulkoasun tai nimen tai pienentäisimme tallia rajusti?
Me emme voi tehdä sitä. Se ei ole mahdollista. Ionic on lähtenyt pyörimään kuin mahtava kivenjärkäle alamäkeen emmekä me omistajat voi tehdä muuta kuin yrittää pysytellä vauhdissa mukana. Emme voi jarruttaa, pysäyttämisestä puhumattakaan, emme vaihtaa suuntaa, emme mitään muuta kuin roikkua kyydissä ja katsella miten jyräämme kaiken eteen osuvan.
Ulkoasua ei voi muuttaa. Vaikka hevosmäärämme on naurettavan pieni, vain vajaa 400 yksilöä (huomatkaa ironia), uuden ulkoasun implementointi kaikkien hevosten sivuille olisi liian suuri urakka. Me mukavuudenhaluisina emme ole edes halukkaita yrittämään.
Tiedän kyllä, Ionicin ulkoasu on todella tökerösti toteutettu. Ei, ei se näytä huonolta, musta teksti valkoisella pohjalla ja siniset linkit ovat maailman paras idea, mutta toteutus, koodi on kaikkea muuta kuin eleganttia. Se suorastaan hävettää. Koko ulkoasun ei koskan pitänyt päätyä julkiseen käyttöön alunperin, mutta kokeilin sitä, aloin rakentaa tallia (jota ei pitänyt koskaan enää tulla) ja siitä se sitten lähti. Nyt on turha katua, kivi on pyöräytetty liikkeelle eikä sitä käy pysäyttäminen.
Hevosten määrää ei voi pienentää. No okei, voisimme myydä pois ehkä muutaman kymmenen hevosta ja lopettaa useita vanhuksia, mutta mitä sitten? Sitten meillä olisi neljänsadan hevosen sijasta "vain" kolmesataa. Olen uhrannut niin paljon aikaa, vaivaa ja ajatusta Ionicin kasvatustoiminnan eteen etten voi noin vain lyödä sitä lahtipenkkiin. En voi jättää tammojani varsottamatta, en voi tappaa orejani ilman, että ne ovat jättäneet orilinjalleen jatkajan, en vain voi. Katson sukulinjojeni olevan liian arvokkaita, että voisin tuhota ne. Eli ei, hevosia ei voi vähentää. Ei ainoatakaan.
Entäs sitten nimenmuuton? Jos jokin on pyhää, niin Ionicin nimi! Eli ei tule kuuloonkaan. Se on juuri hyvä tuollaisena, lyhyenä, ytimekkäänä, joukosta erottuvana. Neljän vuoden olemassaolon jälkeen se on jo eräänlainen brändi, tunnettu nimi, kasvattajatunnuskin on tunnettu jo monessa paikassa. Ei sitä kannata muuttaa, samanlaisen nimen ja maineen luominen vie neljä vuotta. Miksi heittää hukkaan tehty työ ja aloittaa alusta? Minusta ei ole koskaan ollut mitään järkeä "aloittaa puhtaalta pöydältä", kuten niin monet ilmaisevat sen, että he loettavat ja aloittavat talleja jatkuvasti.
Mutta tuossa kommentissa eniten suututti tämä kohta: "ettette voi mitenkään pitää tätä tallia oikeasti tunteella". Mitä hittoa kommentoija tietää minun ja meidän tunteista? Onko ainoa "tunteella tekemisen" hyväksytty muoto pitkät kisakalenterit ja pitkät (toisilla kirjoitetut) luonnekuvaukset? Jos näin on, niin kuka hemmetti tuon kommentoijan on mennyt aivopesemään?
Voin väittää, että meillä on tässä tallissa taatusti tuhat kertaa enemmän tunnetta mukana kuin niillä, jotka teettävät ulkoasunsa, tallien ja hevosten nimet, tekstit ja kisakalenteritkin muilla. Ionic on alusta asti itse tehty, omin käsin, kuvat ovat muiden ottamia, mutta nekin ovat yhtä kaikki tärkeitä, hienoja ja juuri oikeille hevosille valittuja joka ikinen. Näihin meidän hevosiin on uhrattu varmasti paljon enemmän tunnetta kuin niihin läkähdyksiin asti kisattuihin suorituskoneisiin, joiden tärkein meriitti ei ole tunnearvo vaan arvonimet, sijoitukset, kantakirjapalkinto, kisatut varsat ja laatuarvostelupalkinnot. Ilman tunnetta talli ei olisi selvinnyt pystyssä neljää vuotta, läpi kaikkien vaikeuksien, ajanpuutteen, työmatkojen, lomien. Ja sitten joku puolivillainen tampio tulee tärkeänä selittämään, ettei meillä olisi tunnetta mukana. Voi jeesus mitä paskaa!
keskiviikkona, maaliskuuta 05, 2008
Laukkatamma tulossa
Pitkästä, pitkästä, pitkästä aikaa Ionic saa oman laukka-täysiverisensä. Menin varaamaan ht.netissä 29.2. syntyneen xx-tamman nimeltä Adalina BAY (i. SJ Rundecker Monarch, e. Adeline CTB). Ihastuin ensimmäiseksi Adalinan nimeen, mutta varsinainen syy ostopäätökseen oli se, ettei meillä ole yhtään laukka-täysiveristä Ionicissa ja sellainen olisi erittäin tarpeellinen laukka-RBSH- ja x-jalostusta varten. Laukkapainotteisia tekkejä ja terskejä meillä jo on olemassa, mutta täysiverisiä ei. Vielä tarvittaisiin pari laukka-arabia...
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)