Jos joku vielä muistaa, niin joulukuun lopussa teimme julkisia uuden vuoden lupauksia. Nyt kun kesäkuu alkoi, lienee syytä tehdä pieni tsekkaus, että mitä niille kuuluukaan.
... järjestää edelleen aktiivisesti laukkoja
Tässä olemme kyllä onnistuneet, tämän vuoden puolella Pinkissä on järjestetty jo 50 laukat ja lisää on tulossa.
... kasvattaa ja keksiä paljon uusia hevosia monista eri roduista
Kasvattilistalla on ihan ähky menossa kun varsoja syntyy niin paljon ja tuttuun tapaan rotuvalikoimaa riittää. Keksimisen suhteen emme ole olleet ehkä niin aktiivisia, mutta kyllä uusia hevosia meille on tullut. Siinä on kyllä silti vielä parantamista.
... ottaa entistäkin rennommin
Eiköhän tämäkin ehto ole täytetty.
... kommentoida muiden blogeja useammin
Nyt tulee sapiskaa, koska edelleen me käymme varsin harvoin sanomassa mitään kenenkään blogiin... Niskasta kiinni vain ja menoksi.
... olla unohtamatta omaa blogiamme
No ei tätä unohdettu ole, vaikka hiljaisempaa on viime kuukausina ollutkin.
... yrittää olla aktiivisempia suhteissa muihin talleihin
Hah ja hah. Olemme ihan samanlaisia oman navan kaivelijoita kuin ennenkin. Tätä pitää parantaa.
... jatkaa edelleen ahaltek-kasvatusta
Juu, sitä jatketaan edelleen. Vielä kun joku vääntäisi niille sadoille kasvateille sivuja...
... yrittää saada vihdoin ne VRER-ravit järjestettyä
Järjestetty! Itse asiassa useammatkin. Voisi taas harkita.
... tehdä tästä harrastuksesta vieläkin hauskempaa
Tähän on nyt vaikea sanoa mitään, mutta ei virtuaalihevostelu nyt ainakaan tylsemmäksi ole muuttunut.
... piirtää tai maalata edes yksi hevoskuva ja käyttää sitä jollain hevosistamme
Oi voi, tämä oli se kohta, jonka olemme unohtaneet tyystin.
... olla muuttamatta radikaalisti tallien toimintaa tai ulkoasua
Logon uusimista ei voitane pitää radikaalina ulkoasun muutoksena. Muuten homma jatkuu samoilla suuntaviivoilla niin toiminnan kuin ulkoasujenkin suhteen.
Tekikö kukaan muu uuden vuoden lupauksia ja mikä niiden tilanne on?
tiistaina, kesäkuuta 01, 2010
sunnuntai, toukokuuta 30, 2010
Ionicin bannerit
Ionicin bannerit ovat ihastuttaneet ja vihastuttaneet kävijöitä jo nelisen vuotta. Sitä en muista, kumman idea ne olivat, minun vai S:n, mutta ei sillä ole väliä. Kumpi tahansa sen ensin keksi, oli toinen heti täysillä mukana. Viime aikoina ei ole kuitenkaan banneri-inspiraatio ollut kohdillaan eikä uusia ideoita ole syntynyt kuin satunnaisesti. Tosin mitäpä väliä sillä on, kun meillä on jo varsin kattava ja paljon sanova bannerikokoelma.
Tässä minun suosikit.
Tämä pottuilee ihan suoraan näille "Toimintaa jo vuodesta 2010"-mainoslauseille, jotka ovat oikeastaan aika säälittäviä. Ionichan ei ole toiminut kuin vasta kuutisen vuotta.
Näitä voisi sanoa jo poliittiseksi kommentoinniksi. Haastaa ajattelemaan kilpailemisen mielekkyyttä, toivon ainakin niin. Tai jos ei ajatteluun ole fyysisiä tai henkisiä edellytyksiä, toivottavasti tämä edes heittää herneen syvälle nenään.
Oikeastaan harmi että luovuimme tuosta ahaltekin kuvasta alkuvuodesta, kun se oli niin monta vuotta keikkunut meidän "tunnuksena". Vuosien mittaan on tullut niin monta kommenttia siitä, että Ionic on ihan arsesta ja rumakin vielä kaiken päätteeksi, että tämä banneri oli ihan pakko tehdä. Ja se onkin niitä ensimmäisiä, mitä tehtiin koskaan.
Mitä sitä suotta olemaan turhan vaatimaton? Ionichan on kaikkia noita! Lisäksi tämä irvii jo vuosia etuajassa eräälle yleiselle B2B-/B2C-mainosten kliseelle (B2B = business to business, B2C = business to customer)
Poliittista kommentointia tämäkin. Todelliset mestarit porskuttavat vuodesta toiseen antamatta muoti-ilmiöiden hetkauttaa itseään.
Meidän ei-niin-hienovarainen kommenttimme siihen, että tallin elämä alkaa ulkoasusta, jatkuu ulkoasun vaihtelemisella ja päättyy siihen kun ei löydykään enää hienoa ulkoasua. Ja tietysti myös siihen, että ulkoasun tärkeimpänä määritelmänä pidetään sitä, että se näyttää hienolta eikä suinkaan sitä, että se olisi helppo ja fiksu käyttää.
Voi olla, että Ionic ei ehkä olekaan maailmankaikkeuden paras virtuaalitalli, mutta eipä kukaan ole koskaan viitsinyt kumota tätä väitettä ja esitellä sitä maailmankaikkeuden oikeasti parasta virtuaalitallia.
Tämä on eräs ensimmäisistä bannereista ja ehkä suurin suosikkini. Muistaakseni tämän idea saatiin kuitenkin jostain foorumilta, joku sanoi jotain viitaten Ionicissa asuviin eksoottisiin ja omituisiin rotuihin. Ja kaikkihan tietävät Röllin "Omituisten otusten kerho"-laulun, se sopii meille kuin cowboy satulaan.
Voin ihan rehellisesti sanoa, että tämä jopa pilkkaa muita harrastajia, niitä jotka juoksevat valtavirran mukana joka asiassa.
Näitä ihania tikkuhevosia ei voi olla rakastamatta! Ja tottahan on, että Ionicissa tuskin yksikään hevonen saa minkäänlaista yksilöllistä kohtelua, kaikki ovat vain tietoja ja sukuja, tarkoitettu jalostukseen. Ei ole hauskaa virtuaalihevosen elämää se.
Meidän motto.
Yksinkertainen ja tyylikäs, kertoo kaiken oleellisen. Vai väitättekö ettei Ionic ala olla jo jonkinasteinen legenda?
Edelleen liian hienojen (lue: huonojen) ulkoasujen kommentointia.
Idea on varastettu Elina Eläimen bannerista.
Pysykää vain pois alta, siitä on leikki kaukana kun Ionicin hevosten voimin lähdetään liikkeelle. Pisteet sille, joka tietää mistä lainaus on peräisin (tosin hieman muutettuna). Teidän pitäisi se tietää, rakkaat suomalaiset.
S ei kuulemma anna ikinä anteeksi sitä, ettei löytänyt tähän kuvaan pystyssä sojottavaa pikkurilliä. Diivalla mennään nyt kuitenkin. Viittaa ylenmääräiseen kilpailemiseen.
Nämä sanaristikot ovat kivoja ideoita. Tämäkin kertoo jotain varsin olennaista Ionicista.
Tämä alkaa olla jo hyvän maun rajoilla, mutta menköön nyt tämän kerran.
Taitaa olla suosikkini noista antibannereista. Oikeastaan käsinkirjoitetun tekstin pitäisi olla "Heppaki kuali". Onhan Ionic toki niin nolo talli että virtuaalihevosetkin kuolevat häpeästä.
Tässä minun suosikit.
Tämä pottuilee ihan suoraan näille "Toimintaa jo vuodesta 2010"-mainoslauseille, jotka ovat oikeastaan aika säälittäviä. Ionichan ei ole toiminut kuin vasta kuutisen vuotta.
Näitä voisi sanoa jo poliittiseksi kommentoinniksi. Haastaa ajattelemaan kilpailemisen mielekkyyttä, toivon ainakin niin. Tai jos ei ajatteluun ole fyysisiä tai henkisiä edellytyksiä, toivottavasti tämä edes heittää herneen syvälle nenään.
Oikeastaan harmi että luovuimme tuosta ahaltekin kuvasta alkuvuodesta, kun se oli niin monta vuotta keikkunut meidän "tunnuksena". Vuosien mittaan on tullut niin monta kommenttia siitä, että Ionic on ihan arsesta ja rumakin vielä kaiken päätteeksi, että tämä banneri oli ihan pakko tehdä. Ja se onkin niitä ensimmäisiä, mitä tehtiin koskaan.
Mitä sitä suotta olemaan turhan vaatimaton? Ionichan on kaikkia noita! Lisäksi tämä irvii jo vuosia etuajassa eräälle yleiselle B2B-/B2C-mainosten kliseelle (B2B = business to business, B2C = business to customer)
Poliittista kommentointia tämäkin. Todelliset mestarit porskuttavat vuodesta toiseen antamatta muoti-ilmiöiden hetkauttaa itseään.
Meidän ei-niin-hienovarainen kommenttimme siihen, että tallin elämä alkaa ulkoasusta, jatkuu ulkoasun vaihtelemisella ja päättyy siihen kun ei löydykään enää hienoa ulkoasua. Ja tietysti myös siihen, että ulkoasun tärkeimpänä määritelmänä pidetään sitä, että se näyttää hienolta eikä suinkaan sitä, että se olisi helppo ja fiksu käyttää.
Voi olla, että Ionic ei ehkä olekaan maailmankaikkeuden paras virtuaalitalli, mutta eipä kukaan ole koskaan viitsinyt kumota tätä väitettä ja esitellä sitä maailmankaikkeuden oikeasti parasta virtuaalitallia.
Tämä on eräs ensimmäisistä bannereista ja ehkä suurin suosikkini. Muistaakseni tämän idea saatiin kuitenkin jostain foorumilta, joku sanoi jotain viitaten Ionicissa asuviin eksoottisiin ja omituisiin rotuihin. Ja kaikkihan tietävät Röllin "Omituisten otusten kerho"-laulun, se sopii meille kuin cowboy satulaan.
Voin ihan rehellisesti sanoa, että tämä jopa pilkkaa muita harrastajia, niitä jotka juoksevat valtavirran mukana joka asiassa.
Näitä ihania tikkuhevosia ei voi olla rakastamatta! Ja tottahan on, että Ionicissa tuskin yksikään hevonen saa minkäänlaista yksilöllistä kohtelua, kaikki ovat vain tietoja ja sukuja, tarkoitettu jalostukseen. Ei ole hauskaa virtuaalihevosen elämää se.
Meidän motto.
Yksinkertainen ja tyylikäs, kertoo kaiken oleellisen. Vai väitättekö ettei Ionic ala olla jo jonkinasteinen legenda?
Edelleen liian hienojen (lue: huonojen) ulkoasujen kommentointia.
Idea on varastettu Elina Eläimen bannerista.
Pysykää vain pois alta, siitä on leikki kaukana kun Ionicin hevosten voimin lähdetään liikkeelle. Pisteet sille, joka tietää mistä lainaus on peräisin (tosin hieman muutettuna). Teidän pitäisi se tietää, rakkaat suomalaiset.
S ei kuulemma anna ikinä anteeksi sitä, ettei löytänyt tähän kuvaan pystyssä sojottavaa pikkurilliä. Diivalla mennään nyt kuitenkin. Viittaa ylenmääräiseen kilpailemiseen.
Nämä sanaristikot ovat kivoja ideoita. Tämäkin kertoo jotain varsin olennaista Ionicista.
Tämä alkaa olla jo hyvän maun rajoilla, mutta menköön nyt tämän kerran.
Taitaa olla suosikkini noista antibannereista. Oikeastaan käsinkirjoitetun tekstin pitäisi olla "Heppaki kuali". Onhan Ionic toki niin nolo talli että virtuaalihevosetkin kuolevat häpeästä.
torstaina, toukokuuta 27, 2010
Mielikuvitustalli
Lueskelin tässä joutessani vanhoja blogitekstejä, niiden kommentteja ja kaikkea muuta aiheeseen liittyvää. Joka kerta kun me kritisoimme jotain epärealistista tms. tulee aina joku huutamaan jostain: "Hei, tää on vaan virtuaalimaailmaa!" ja rivien välistä voi lukea jatkon, joka kuuluu näin: "Löydää vähän pipoasi, nipo".
Kuitenkin useimmat näistä huutelijoista vetäisivät herneen hengityselimiin, jos minä/me päästäisimme mielikuvituksemme täysin valloilleen virtuaalimaailmassa. Kun alan esitellä erilaisia ideoitani, harva huutelija kehtaa tässä vaiheessa esittää enää vastalauseita, koska tulisi tällöin puhuneensa itsensä pussiin. Niinpä monet väittävät, että hulluimmatkin ehdotukset ovat ainakin heille ihan ok, niin kauan kun en esittele niitä valtaosalle virtuaalihevostelijoista, vaan pitää jutut omana tietonaan (eräs lähde, ks. kommentit).
Mutta mitä iloa siitä olisi? Eikö juuri nimenomaan violetti-keltaisia shire-haflinger-risteytyksiä pitäisi esitellä suurelle yleisölle, esimerkkinä siitä, että tämähän on vain virtuaalimaailmaa, jossa kaikki on mahdollista ja kukin saa harrastaa haluamallaan tavalla?
Virginialla oli vuosia suunnitteilla keksiä virtuaalinen patalappu/matontamppausteline/kuittimappi/whatever, jolla hän olisi kilpaillut koulua ja esteitä korkeimmissa luokissa. Ja tietysti niin paljon, että tammanomistajien olisi ollut kisatulosten perusteella pakko huomioida tämä orivalinnoissaan. Ja että tätä virtuaaliesinettä huonommin sijoittuneet hevoset häviäisivät todistettavasti kouluratsastuksessa lypsyjakkaralle ja hyppäisivät huonommin kuin nojatuoli.
Alunperin tämän taustalla oli ärsyynnys siitä, että ihmiset eivät ymmärrä, että kyseessä on vain arvotut tulokset ja että mikä tahansa voi voittaa arvotussa kilpailuluokassa, jopa se lintulauta. Nykyisin tämä ei enää onnistu, kiitos VRL:n hevosrekisteröinnin. Ellei sitten tee totaalihuijausta ja rekisteröi jotain tilastohevosta ja myöhemmin vaihda sen tietoihin kuvitteellisen limsa-automaatin.
Viitsisiköhän sitä perustaa sivuprojektikseen "Mielikuvitustallin"? Sieltä löytyisi hevosia kaikissa sateenkaaren väreissä, siis kirjaimellisesti sinisiä, keltaisia, vihreitä ja muita. Yksisarvisia, pegasoksia, sikakisattuja puoliverisiä, siilinpiikkisiä sotaratsuja, meressä eläviä hevosia (kidukset!), brandenburgeja jotka ovat ihan erilaisia kuin muut puoliveriset, tulenlieskahevosia, orlovin ja oldenburgin risteytyksiä jotka olisivat suomenhevosia ja jotka kilpailisivat laukoissa ja muita tämänkaltaisia mielikuvitusotuksia.
Okei, minuuttitalli on keksitty jo ja kadonnutkin aikoja sitten. Ehkä se pitäisi oikeasti herättää henkiin, vähän toisenlaisena...
Kuitenkin useimmat näistä huutelijoista vetäisivät herneen hengityselimiin, jos minä/me päästäisimme mielikuvituksemme täysin valloilleen virtuaalimaailmassa. Kun alan esitellä erilaisia ideoitani, harva huutelija kehtaa tässä vaiheessa esittää enää vastalauseita, koska tulisi tällöin puhuneensa itsensä pussiin. Niinpä monet väittävät, että hulluimmatkin ehdotukset ovat ainakin heille ihan ok, niin kauan kun en esittele niitä valtaosalle virtuaalihevostelijoista, vaan pitää jutut omana tietonaan (eräs lähde, ks. kommentit).
Mutta mitä iloa siitä olisi? Eikö juuri nimenomaan violetti-keltaisia shire-haflinger-risteytyksiä pitäisi esitellä suurelle yleisölle, esimerkkinä siitä, että tämähän on vain virtuaalimaailmaa, jossa kaikki on mahdollista ja kukin saa harrastaa haluamallaan tavalla?
Virginialla oli vuosia suunnitteilla keksiä virtuaalinen patalappu/matontamppausteline/kuittimappi/whatever, jolla hän olisi kilpaillut koulua ja esteitä korkeimmissa luokissa. Ja tietysti niin paljon, että tammanomistajien olisi ollut kisatulosten perusteella pakko huomioida tämä orivalinnoissaan. Ja että tätä virtuaaliesinettä huonommin sijoittuneet hevoset häviäisivät todistettavasti kouluratsastuksessa lypsyjakkaralle ja hyppäisivät huonommin kuin nojatuoli.
Alunperin tämän taustalla oli ärsyynnys siitä, että ihmiset eivät ymmärrä, että kyseessä on vain arvotut tulokset ja että mikä tahansa voi voittaa arvotussa kilpailuluokassa, jopa se lintulauta. Nykyisin tämä ei enää onnistu, kiitos VRL:n hevosrekisteröinnin. Ellei sitten tee totaalihuijausta ja rekisteröi jotain tilastohevosta ja myöhemmin vaihda sen tietoihin kuvitteellisen limsa-automaatin.
Viitsisiköhän sitä perustaa sivuprojektikseen "Mielikuvitustallin"? Sieltä löytyisi hevosia kaikissa sateenkaaren väreissä, siis kirjaimellisesti sinisiä, keltaisia, vihreitä ja muita. Yksisarvisia, pegasoksia, sikakisattuja puoliverisiä, siilinpiikkisiä sotaratsuja, meressä eläviä hevosia (kidukset!), brandenburgeja jotka ovat ihan erilaisia kuin muut puoliveriset, tulenlieskahevosia, orlovin ja oldenburgin risteytyksiä jotka olisivat suomenhevosia ja jotka kilpailisivat laukoissa ja muita tämänkaltaisia mielikuvitusotuksia.
Okei, minuuttitalli on keksitty jo ja kadonnutkin aikoja sitten. Ehkä se pitäisi oikeasti herättää henkiin, vähän toisenlaisena...
Myymisen ihanuus
Vaikka hevosten myyminen voi joskus olla todellista tuskaa (ketään ei kiinnosta, vaikka pakko olisi saada kaupaksi, varaajat eivät koskaan ilmoita sivuja jne), on se joissain tapauksissa todella palkitsevaa, mahtavaakin.
Sain eilen mailiimme kyselyn isommasta määrästä Pinkin laukkahevosia. Meillä on ollut tapana kirjoittaa myyntiin kysytyistä laukkahevosista pienet arviot niiden urasta ja siitä, mihin me niiden kanssa suuntaisimme, jos hevonen jäisi meille. Tietenkin nämä tiedot näkyvät ostajille jo niiden kisakalenterista, mutta yleisesti näistä lyhyistä esittelyistä on tunnuttu pidettävän. Ja joskus joudumme kysymään ihan suoraan, että haluatko nyt oikeasti ostaa juuri tämän hevosen, se kun ei ole pärjännyt yhtään ja parempiakin olisi tarjolla. Usein näissä tapauksissa haluttu hevonen onkin vaihdettu johonkin toiseen. Meitä nolottaisi myydä kehnoja elukoita ainakaan radoille.
Eilinen ostaja on mitä ilmeisimmin aloitteleva laukkaharrastaja ja haaveilee samalla myös pienimuotoisesta kasvatustoiminnasta, ainakin sitten kun alkaa tallista löytyä sopivaa jalostusmateriaalia. Ensin hän esitti listaa kiinnostavista hevosista, joista kerroin omat kommenttini. Joukossa oli muutama mainittu "Oletko nyt ihan varma..."-hevonen. Seuraavassa postissa hän pyysi lisää mielipiteitä muutamasta muusta hevosesta ja saikin ne. Seuraavaksi hän pyysi minua esittelemään vielä tietyntyyppisiä hevosia, jos niistä löytyisi soveliaita hevosia ostettavaksi. Esittelin vielä muutaman hevosen, joukossa oli myös yksi jo radoilta vetäytynyt hevonen, joka olisi suoraan valmis siitokseen pärjättyään vähintäänkin kohtuullisesti radoilla. Lopulta ostaja ilmoitti lopullisen listan hevosista, jotka hän haluaa ostaa. Kuten arvattua, alkuperäinen toivelista eroaa aika paljon tuosta lopullisesta listasta.
Olen tyytyväinen, uskon että aloitteleva harrastaja sai tästä aika pätevän lauman hevosia. Joukossa on vähän joka matkan juoksijaa, nuorta ja kokematonta, mutta myös jokunen vähän enemmänkin juossut. Niin ja myös pari vanhempaa, uraansa lopettelevaa tai jo lopettanutta tammaa, joille voi alkaa heti katsella oreja ja suunnittella ensimmäisiä varsoja.
Ja mikäpä voisi olla meille omistajina mukavampaa kuin se, että pääsee höpöttämään omista hevosistaan! Harva varmasti olisi missään foorumissa kiinnostunut lukemaan meidän kommentteja omista hevosistamme, niiden menestyksestä, tulevaisuudensuunnitelmista ja sen sellaisesta. Mutta tämä omistaja ainakin oli todella kiinnostunut kuulemaan näitä useista eri hevosista. Ja toivon niiden auttavan ostajaa uuden harrastuksen alkuun muutenkin.
Sain eilen mailiimme kyselyn isommasta määrästä Pinkin laukkahevosia. Meillä on ollut tapana kirjoittaa myyntiin kysytyistä laukkahevosista pienet arviot niiden urasta ja siitä, mihin me niiden kanssa suuntaisimme, jos hevonen jäisi meille. Tietenkin nämä tiedot näkyvät ostajille jo niiden kisakalenterista, mutta yleisesti näistä lyhyistä esittelyistä on tunnuttu pidettävän. Ja joskus joudumme kysymään ihan suoraan, että haluatko nyt oikeasti ostaa juuri tämän hevosen, se kun ei ole pärjännyt yhtään ja parempiakin olisi tarjolla. Usein näissä tapauksissa haluttu hevonen onkin vaihdettu johonkin toiseen. Meitä nolottaisi myydä kehnoja elukoita ainakaan radoille.
Eilinen ostaja on mitä ilmeisimmin aloitteleva laukkaharrastaja ja haaveilee samalla myös pienimuotoisesta kasvatustoiminnasta, ainakin sitten kun alkaa tallista löytyä sopivaa jalostusmateriaalia. Ensin hän esitti listaa kiinnostavista hevosista, joista kerroin omat kommenttini. Joukossa oli muutama mainittu "Oletko nyt ihan varma..."-hevonen. Seuraavassa postissa hän pyysi lisää mielipiteitä muutamasta muusta hevosesta ja saikin ne. Seuraavaksi hän pyysi minua esittelemään vielä tietyntyyppisiä hevosia, jos niistä löytyisi soveliaita hevosia ostettavaksi. Esittelin vielä muutaman hevosen, joukossa oli myös yksi jo radoilta vetäytynyt hevonen, joka olisi suoraan valmis siitokseen pärjättyään vähintäänkin kohtuullisesti radoilla. Lopulta ostaja ilmoitti lopullisen listan hevosista, jotka hän haluaa ostaa. Kuten arvattua, alkuperäinen toivelista eroaa aika paljon tuosta lopullisesta listasta.
Olen tyytyväinen, uskon että aloitteleva harrastaja sai tästä aika pätevän lauman hevosia. Joukossa on vähän joka matkan juoksijaa, nuorta ja kokematonta, mutta myös jokunen vähän enemmänkin juossut. Niin ja myös pari vanhempaa, uraansa lopettelevaa tai jo lopettanutta tammaa, joille voi alkaa heti katsella oreja ja suunnittella ensimmäisiä varsoja.
Ja mikäpä voisi olla meille omistajina mukavampaa kuin se, että pääsee höpöttämään omista hevosistaan! Harva varmasti olisi missään foorumissa kiinnostunut lukemaan meidän kommentteja omista hevosistamme, niiden menestyksestä, tulevaisuudensuunnitelmista ja sen sellaisesta. Mutta tämä omistaja ainakin oli todella kiinnostunut kuulemaan näitä useista eri hevosista. Ja toivon niiden auttavan ostajaa uuden harrastuksen alkuun muutenkin.
tiistaina, toukokuuta 25, 2010
Laukkamania!
Pakko se on myöntää: virtuaalinen laukkaurheilu elää nousukauttaan.
Laukkoja on melkein joka päivälle useammat, harvinaisempiakaan roturyhmiä ei ole unohdettu, ei edes risuestehevosia. Ja meitä aina ilahduttaa myös nurmilähtöjen yleistyminen (lähinnä ykkösryhmän nurmilähdöt meitä kiinnostavat). Pinkissä onkin jo pidemmän aikaa painotuttu melkein kokonaan ykkösryhmän nurmilähtöihin, mutta näemmä se alkaa kiinnostaa muitakin kisajärjestäjiä.
Meidän huomisiin maiden-laukkoihin on tulossa niin paljon osallistujia, etten hetkeen muista nähneeni tuollaista määrää hevosia kaikissa lähdöissä, jopa yleensä vähän suosituissa 5-ryhmän starteissa. Osallistujien joukossa on tietysti useita suuria omistajia, joilta löytyy hevosia melkein joka roturyhmään useita, mutta seassa on aina joku pienempikin omistaja.
Meille on viimeisimmän viikon, parin aikana tullut myös enemmän ostokyselyjä laukkahevosistamme kuin pitkään aikaan. Se luo uutta uskoa siihen, että meidän toiminnalla on todellakin merkitystä: että joku tuo jatkuvasti uutta verta laukkapuolelle, kilpailuttaa hevosia, myy niitä kilpailu- ja siitoskäyttöön.
Erityisen iloinen olen siitä, että entistä useampi laukkatalli alkaa nähtävästi olla Pinkin kaltainen: iso ja useampien roturyhmien kotitalli. Laukkamaailmassa ei olla kai koskaan uskottu suuremmin näihin ratsumaailman kliseisiin "Pieni on kaunista" tai "Vähän mutta laadukasta", mutta nyt se alkaa toden teolla näkyä tallien toiminnassa.
Toivottavasti tällainen aktiivisuus jatkuu myös sen jälkeen, kun VRL palaa tauoltaan. Ettei laukkainnostus ole johtunut vain siitä, ettei ole oikein muitakaan kilpailuja ollut...
Laukkoja on melkein joka päivälle useammat, harvinaisempiakaan roturyhmiä ei ole unohdettu, ei edes risuestehevosia. Ja meitä aina ilahduttaa myös nurmilähtöjen yleistyminen (lähinnä ykkösryhmän nurmilähdöt meitä kiinnostavat). Pinkissä onkin jo pidemmän aikaa painotuttu melkein kokonaan ykkösryhmän nurmilähtöihin, mutta näemmä se alkaa kiinnostaa muitakin kisajärjestäjiä.
Meidän huomisiin maiden-laukkoihin on tulossa niin paljon osallistujia, etten hetkeen muista nähneeni tuollaista määrää hevosia kaikissa lähdöissä, jopa yleensä vähän suosituissa 5-ryhmän starteissa. Osallistujien joukossa on tietysti useita suuria omistajia, joilta löytyy hevosia melkein joka roturyhmään useita, mutta seassa on aina joku pienempikin omistaja.
Meille on viimeisimmän viikon, parin aikana tullut myös enemmän ostokyselyjä laukkahevosistamme kuin pitkään aikaan. Se luo uutta uskoa siihen, että meidän toiminnalla on todellakin merkitystä: että joku tuo jatkuvasti uutta verta laukkapuolelle, kilpailuttaa hevosia, myy niitä kilpailu- ja siitoskäyttöön.
Erityisen iloinen olen siitä, että entistä useampi laukkatalli alkaa nähtävästi olla Pinkin kaltainen: iso ja useampien roturyhmien kotitalli. Laukkamaailmassa ei olla kai koskaan uskottu suuremmin näihin ratsumaailman kliseisiin "Pieni on kaunista" tai "Vähän mutta laadukasta", mutta nyt se alkaa toden teolla näkyä tallien toiminnassa.
Toivottavasti tällainen aktiivisuus jatkuu myös sen jälkeen, kun VRL palaa tauoltaan. Ettei laukkainnostus ole johtunut vain siitä, ettei ole oikein muitakaan kilpailuja ollut...
maanantaina, toukokuuta 17, 2010
Virtuaaliblogeja
Pahoittelen, että tuossa oikealla puolella, tunnistelistan alla oleva virtuaaliblogien linkkilista on vähän ajastaan jäljessä. Olemme siirtyneet käyttämään blogien seurantaan lähes yksinomaan Google Readeria, jonka avulla emme koskaan missaa päivityksiä, mutta toisaalta meidän ei tarvitse käydä joka päivä läpi seuraamiemme blogien listaa käsin. Harmi kyllä, Readerin sisältö ei näy muille virtuaalihevostelijoille.
Uusista blogeista (tai ainakin meille uusista) ilahduttavin on Ruutilan blogi, joka on viime aikoina ollut varsin aktiivinen. Sinänsä harmi, etteivät russit ole se meidän juttu, joten siinä mielessä blogi ei kiinnosta, mutta siitä huolimatta tulee kyllä kaikki tekstit luettua läpi.
Se onkin sitten oikeastaan ainoa mainitsemisen arvoinen tulokas. Tietysti Readerissa roikkuvat sellaiset vanhat tuttavuudet kuin Tijuana, Chigeon Ponies, Viivuska ja Virtuaaliblogger, jotka edelleen jatkavat eloaan, päivittyen omaan tahtiinsa, joku harvoin, joku useammin.
Silti virtuaalimaailmassa olisi tilaan muutamalle tai useammallekin aktiiviselle blogille. Voi tietysti olla, ettei blogattavaa riitä juuri omien tallien ulkopuolelta. Onhan meilläkin menossa jonkin sortin blogilama, tuntuu siltä että kaikki aiheet on kaluttu läpi jo kertaalleen ja niihin, joita emme ole käsitelleet, emme haluakaan käsitellä.
Meillä on tuossa juuri menossa kysely videobloggauksista ja tällä hetkellä näyttää tilanne siltä, että aika moni kyllä voisi videobloggauksia katsella. Minulla vain on mielessäni eräs aihe, josta kirjoittaminen ei oikein toimi ja juttu olisi muutenkin paljon havainnollisempi videona. Eri asia sitten on, että riittääkö kalusto laadultaan edes kohtalaisen videon kuvaamiseen, se täytyy kokeilla.
Uusista blogeista (tai ainakin meille uusista) ilahduttavin on Ruutilan blogi, joka on viime aikoina ollut varsin aktiivinen. Sinänsä harmi, etteivät russit ole se meidän juttu, joten siinä mielessä blogi ei kiinnosta, mutta siitä huolimatta tulee kyllä kaikki tekstit luettua läpi.
Se onkin sitten oikeastaan ainoa mainitsemisen arvoinen tulokas. Tietysti Readerissa roikkuvat sellaiset vanhat tuttavuudet kuin Tijuana, Chigeon Ponies, Viivuska ja Virtuaaliblogger, jotka edelleen jatkavat eloaan, päivittyen omaan tahtiinsa, joku harvoin, joku useammin.
Silti virtuaalimaailmassa olisi tilaan muutamalle tai useammallekin aktiiviselle blogille. Voi tietysti olla, ettei blogattavaa riitä juuri omien tallien ulkopuolelta. Onhan meilläkin menossa jonkin sortin blogilama, tuntuu siltä että kaikki aiheet on kaluttu läpi jo kertaalleen ja niihin, joita emme ole käsitelleet, emme haluakaan käsitellä.
Meillä on tuossa juuri menossa kysely videobloggauksista ja tällä hetkellä näyttää tilanne siltä, että aika moni kyllä voisi videobloggauksia katsella. Minulla vain on mielessäni eräs aihe, josta kirjoittaminen ei oikein toimi ja juttu olisi muutenkin paljon havainnollisempi videona. Eri asia sitten on, että riittääkö kalusto laadultaan edes kohtalaisen videon kuvaamiseen, se täytyy kokeilla.
sunnuntai, toukokuuta 16, 2010
Laukkojen palkintorahojen maksu: paluu vanhaan
Pinkin laukoissa on ollut nyt puolisen vuotta käytössä systeemi, jossa lähdön viimeinen jätetään aina ilman rahaa, vaikka olisi periaatteessa siihen oikeutettu, ts. neljän parhaan joukossa. Luovumme nyt siitä käytännöstä ja palaamme vanhaan eli kaikki mahdolliset rahat jaetaan aina.
Syy tähän on se, että meidän tapaa on alettu kopioida. Eihän siinä muuten mitään vikaa olisi, mutta koska muut kisajärjestäjät eivät ole tulosten ja palkintorahojen merkitsemisessä niin pikkutarkkoja kuin me, niin tällä hetkellä joistain laukoista ei todellakaan tiedä, kuka on saanut rahaa ja kuka ei. Suurin osa laukkajärjestäjistä ei merkitse tuloslistalle hevosten kohdalle niiden saamia palkintorahoja kuten me teemme. Tämä olisi kuitenkin vähimmäisedellytys sille, jos aletaan tehdä jotain poikkeavia järjestelyjä palkintorahojen kanssa.
Osa kisajärjestäjistä merkitsee tummennetulla lähdössä sijoittuneet, toiset puolestaan boldaavat ne, jotka saavat palkintorahoja. Joskus on kisakutsussa erikseen ilmoitettu, että vain boldatut hevoset saavat rahaa, mutta sekaannuksen vaara on suuri.
Jotkut järjestäjät ovat alkaneet tiputella pois enemmänkin palkintorahoja, kuten esimerkiksi tehtiin Huolettomassa 4.2., katsokaa esimerkiksi lähtö 3, jossa on 4 osallistujaa, mutta vain sijat 1. ja 2. saavat rahaa. Tai lähtö 7, jossa on niinikään 4 hevosta, mutta vain voittaja saa rahat. Onni onnettomuudessa on se, että tuloslistoihin on merkitty selkeästi rahojen saajat ja ne jotka jäävät ilman.
Tässä ei kuitenkaan ole mitään logiikkaa suhteessa siihen, että LJ sanoo voittorahoista vain sen, että neljälle parhaalle niitä on jaettava. Tämä meidän käytäntö on ollut alusta asti vähän ristiriidassa tuon säännön kanssa, mutta koska meillä on ollut hyvät perustelut eikä LJ:stä kukaan ole älähtänyt asiasta, olemme niin toimineet. Mutta nyt kun muut alkavat noudattaa samaa sääntöä ja keksiä itse omia lisäjuttujaan, niin se ei ole hyvä asia enää.
Niin että kaikki te laukkajärjestäjät, luopukaa tekin käytännöstä jättää lähdön viimeinen ilman rahaa. Me kiitämme.
Syy tähän on se, että meidän tapaa on alettu kopioida. Eihän siinä muuten mitään vikaa olisi, mutta koska muut kisajärjestäjät eivät ole tulosten ja palkintorahojen merkitsemisessä niin pikkutarkkoja kuin me, niin tällä hetkellä joistain laukoista ei todellakaan tiedä, kuka on saanut rahaa ja kuka ei. Suurin osa laukkajärjestäjistä ei merkitse tuloslistalle hevosten kohdalle niiden saamia palkintorahoja kuten me teemme. Tämä olisi kuitenkin vähimmäisedellytys sille, jos aletaan tehdä jotain poikkeavia järjestelyjä palkintorahojen kanssa.
Osa kisajärjestäjistä merkitsee tummennetulla lähdössä sijoittuneet, toiset puolestaan boldaavat ne, jotka saavat palkintorahoja. Joskus on kisakutsussa erikseen ilmoitettu, että vain boldatut hevoset saavat rahaa, mutta sekaannuksen vaara on suuri.
Jotkut järjestäjät ovat alkaneet tiputella pois enemmänkin palkintorahoja, kuten esimerkiksi tehtiin Huolettomassa 4.2., katsokaa esimerkiksi lähtö 3, jossa on 4 osallistujaa, mutta vain sijat 1. ja 2. saavat rahaa. Tai lähtö 7, jossa on niinikään 4 hevosta, mutta vain voittaja saa rahat. Onni onnettomuudessa on se, että tuloslistoihin on merkitty selkeästi rahojen saajat ja ne jotka jäävät ilman.
Tässä ei kuitenkaan ole mitään logiikkaa suhteessa siihen, että LJ sanoo voittorahoista vain sen, että neljälle parhaalle niitä on jaettava. Tämä meidän käytäntö on ollut alusta asti vähän ristiriidassa tuon säännön kanssa, mutta koska meillä on ollut hyvät perustelut eikä LJ:stä kukaan ole älähtänyt asiasta, olemme niin toimineet. Mutta nyt kun muut alkavat noudattaa samaa sääntöä ja keksiä itse omia lisäjuttujaan, niin se ei ole hyvä asia enää.
Niin että kaikki te laukkajärjestäjät, luopukaa tekin käytännöstä jättää lähdön viimeinen ilman rahaa. Me kiitämme.
lauantaina, toukokuuta 01, 2010
FVP-jäsenhaku
Silläkin uhalla että minut bannataan koko FVP:stä, aion kirjoittaa tähän nyt vähän juttua kyseisestä paikasta. Nythän on näet menossa jäsenhaku FVP:hen, joka vastoin odotuksiani ei ole nostanut ht.netissä kauheata "no mä en ainakaan semmoseen bessewisser-paikkaan halua"-uhoa. Tosin se käytiinkin kyllä jo ennen jäsenhakua ja Java ikuisti sen loistavasti blogiinsa. Niin että varsinainen haku on näemmä sujunut hyvin siististi ilman turhaa draamaa. Kuten pitääkin.
Pointti haussa on se, että hakijat kirjoittavat hakemuksen, johon pitäisi kirjata nykyiset ja entiset nimimerkit, säpo-osoite ja mitä yleisesti on touhunnut virtuaalimaailmassa. Nämä hakemukset lisätään foorumille nykyisten jäsenten nähtäväksi ja jokainen saa äänestää puolesta tai vastaan hakemuksen tai muiden tietojen perusteella.
Hyvät hakijat, ottakaa huomioon, että tällä hetkellä luultavasti puolet, ellei peräti suurempikin osa FVP:n nykyjäsenistä ei harrasta itse enää aktiivisesti virtuaalihevosia. Eivätkä näinollen luultavasti liiku aktiivisesti esimerkiksi ht.netissä. Teidän nimimerkkinne eivät siis sano mitään juuri kellekään. Luultavasti teidän tallinnekaan ei sano mitään, ellei se nyt satu olemaan perustettu joskus ennen vuotta 2005 tai mieluummin jo aikaisemmin.
Itse kuulun osin tähän samaan jengiin, sillä vaikka olenkin aktiivinen virtuaalihevostelija, en juuri käy sen paremmin ht.netissä tai hevoset.comissa. Niinpä nytkin, kun hakupalstalla on 21 hakemusta, pystyin yhdestä nimimerkistä sanomaan heti "kyllä" ja toisesta yhtälailla varmasti "ei", mutta muut ovat pimeätä ainetta.
Ergo, hakemuksen tärkeyttä ei voi tarpeeksi korostaa. Hyvällä hakemuksella pääsee varmemmin FVP:n jäseneksi kuin suhteilla tai foorumijulkisuudella.
Hakemuksessa olisi kiva nähdä nykyisten tallien nimet ja linkit, moni käy ainakin uteliaisuudesta katsomassa hakijoiden tallit. Myös entisten tallien nimet voi olla hyvä mainita, koska sieltä aina joku saattaa muistaa: "Ai tää oli TÄÄ tyyppi, joka piti tota-ja-tota tallia". Ei se tietysti aina ole hyvä asia, jos on onnistunut möhlimään asiansa tai muuten menettelemään tallinsa kanssa asiattomasti. Useat nopeasti perustetut ja nopeasti unohdetut tallit eivät sen paremmin nosta osakkeita.
FVP:hen kuitenkin haetaan aktiivisia, fiksuja keskustelijoita, jotka harrastavat aktiivisesti virtuaalihevosia. Kuten sanoin, FVP:ssä on tällä hetkellä paljon ihmisiä, jotka eivät enää virtuaalihevosten kanssa pyöri itse, mutta luumuilevat lähinnä FVP:n off topic-osastolla juttelemassa kaikkea muuta. Virtuaalimaailmaa koskevia alueita vaivaa pienimuotoinen hiljaisuus ja tähän haetaan uudella jäsenhaulla apua.
Millainen keskustelija olet? Siihen kysymykseen olisi kiva saada vastauksia, vaikka toisaalta yleensä ne ovat juuri ne muut ihmiset, jotka ovat parempia tätä arvioimaan kuin hakija itse. Siksi minun lisäkseni varmasti jokunen muukin FVP:n nykyjäsen käy katsomassa, mitä kyseinen hakija on viime aikoina kirjoitellut foorumeille. Ja se nyt ei vain anna kovin hyvää kuvaa, jos foorumipostaukset koostuvat omien ruinausviestien upittelusta, yhden sanan vastauksista ja virtuaalimaailmaan liittymättömistä postauksista. Tietysti erityisesti ht.netin kanssa täytyy olla vähän armollinen, sieltä on kaikki vähäiseenkin pohdiskeluun yllyttävä kadonnut vuosia sitten. Sitten jos omasta viestihistoriasta löytyy haukkumista, solvaamista, nälvimistä ja muuta riidanhaastoa, voi jättää hakemuksen tekemättä ihan suosiolla. FVP:ssä tappelevat asiat, eivät ihmiset (harvoin asiatkaan, mutta samaa mieltä ei tarvitse kaikkien kanssa olla).
Varsinaista alaikärajaa FVP:ssä ei taida virallisesti olla, mutta rehellinen ollakseni sieltä löytyy off topicin puolelta sellaisia juttuja, jotka eivät todellakaan sovellu kovin nuorille. Suurin osa tämänhetkisistä jäsenistä on nimittäin täysi-ikäisyyden ylittäneitä ja elämänkuviot sen mukaisia.
Mikä FVP sitten on? Yksinkertaista: keskustelupalsta. Ei mitään hienoa, ei seurapiiri, siellä ei tehdä salaisia päätöksiä eikä suunnitella virtuaalimaailman valloitusta. Yllättyisitte jos tietäisitte, miten hiljaista siellä oli esimerkiksi viime vuoden puolella. Nyt siirto uudelle foorumille on tuonut jonkinasteista piristystä ja lisäpiristettä kaivataan uusista, aktiivisista käyttäjistä.
Pointti haussa on se, että hakijat kirjoittavat hakemuksen, johon pitäisi kirjata nykyiset ja entiset nimimerkit, säpo-osoite ja mitä yleisesti on touhunnut virtuaalimaailmassa. Nämä hakemukset lisätään foorumille nykyisten jäsenten nähtäväksi ja jokainen saa äänestää puolesta tai vastaan hakemuksen tai muiden tietojen perusteella.
Hyvät hakijat, ottakaa huomioon, että tällä hetkellä luultavasti puolet, ellei peräti suurempikin osa FVP:n nykyjäsenistä ei harrasta itse enää aktiivisesti virtuaalihevosia. Eivätkä näinollen luultavasti liiku aktiivisesti esimerkiksi ht.netissä. Teidän nimimerkkinne eivät siis sano mitään juuri kellekään. Luultavasti teidän tallinnekaan ei sano mitään, ellei se nyt satu olemaan perustettu joskus ennen vuotta 2005 tai mieluummin jo aikaisemmin.
Itse kuulun osin tähän samaan jengiin, sillä vaikka olenkin aktiivinen virtuaalihevostelija, en juuri käy sen paremmin ht.netissä tai hevoset.comissa. Niinpä nytkin, kun hakupalstalla on 21 hakemusta, pystyin yhdestä nimimerkistä sanomaan heti "kyllä" ja toisesta yhtälailla varmasti "ei", mutta muut ovat pimeätä ainetta.
Ergo, hakemuksen tärkeyttä ei voi tarpeeksi korostaa. Hyvällä hakemuksella pääsee varmemmin FVP:n jäseneksi kuin suhteilla tai foorumijulkisuudella.
Hakemuksessa olisi kiva nähdä nykyisten tallien nimet ja linkit, moni käy ainakin uteliaisuudesta katsomassa hakijoiden tallit. Myös entisten tallien nimet voi olla hyvä mainita, koska sieltä aina joku saattaa muistaa: "Ai tää oli TÄÄ tyyppi, joka piti tota-ja-tota tallia". Ei se tietysti aina ole hyvä asia, jos on onnistunut möhlimään asiansa tai muuten menettelemään tallinsa kanssa asiattomasti. Useat nopeasti perustetut ja nopeasti unohdetut tallit eivät sen paremmin nosta osakkeita.
FVP:hen kuitenkin haetaan aktiivisia, fiksuja keskustelijoita, jotka harrastavat aktiivisesti virtuaalihevosia. Kuten sanoin, FVP:ssä on tällä hetkellä paljon ihmisiä, jotka eivät enää virtuaalihevosten kanssa pyöri itse, mutta luumuilevat lähinnä FVP:n off topic-osastolla juttelemassa kaikkea muuta. Virtuaalimaailmaa koskevia alueita vaivaa pienimuotoinen hiljaisuus ja tähän haetaan uudella jäsenhaulla apua.
Millainen keskustelija olet? Siihen kysymykseen olisi kiva saada vastauksia, vaikka toisaalta yleensä ne ovat juuri ne muut ihmiset, jotka ovat parempia tätä arvioimaan kuin hakija itse. Siksi minun lisäkseni varmasti jokunen muukin FVP:n nykyjäsen käy katsomassa, mitä kyseinen hakija on viime aikoina kirjoitellut foorumeille. Ja se nyt ei vain anna kovin hyvää kuvaa, jos foorumipostaukset koostuvat omien ruinausviestien upittelusta, yhden sanan vastauksista ja virtuaalimaailmaan liittymättömistä postauksista. Tietysti erityisesti ht.netin kanssa täytyy olla vähän armollinen, sieltä on kaikki vähäiseenkin pohdiskeluun yllyttävä kadonnut vuosia sitten. Sitten jos omasta viestihistoriasta löytyy haukkumista, solvaamista, nälvimistä ja muuta riidanhaastoa, voi jättää hakemuksen tekemättä ihan suosiolla. FVP:ssä tappelevat asiat, eivät ihmiset (harvoin asiatkaan, mutta samaa mieltä ei tarvitse kaikkien kanssa olla).
Varsinaista alaikärajaa FVP:ssä ei taida virallisesti olla, mutta rehellinen ollakseni sieltä löytyy off topicin puolelta sellaisia juttuja, jotka eivät todellakaan sovellu kovin nuorille. Suurin osa tämänhetkisistä jäsenistä on nimittäin täysi-ikäisyyden ylittäneitä ja elämänkuviot sen mukaisia.
Mikä FVP sitten on? Yksinkertaista: keskustelupalsta. Ei mitään hienoa, ei seurapiiri, siellä ei tehdä salaisia päätöksiä eikä suunnitella virtuaalimaailman valloitusta. Yllättyisitte jos tietäisitte, miten hiljaista siellä oli esimerkiksi viime vuoden puolella. Nyt siirto uudelle foorumille on tuonut jonkinasteista piristystä ja lisäpiristettä kaivataan uusista, aktiivisista käyttäjistä.
maanantaina, huhtikuuta 19, 2010
Kisauutisia
Pinkin kisatoiminta on päässyt jälleen vauhtiin. Toukokuun koittaessa meillä on jo hyväksyttynä kuudet laukat ja lisää kaavaillaan.
Kuitenkin CAS-vuosi on kääntymässä lopuilleen, uusi alkaa 17.5. joten kovin montaa viikkoa (eli CAS-kuukautta) ei ole enää jäljellä. Viitos- ja kolmosryhmän kisamäärät ovat tässä vaiheessa CAS-vuotta järkyttävän pienet. Risuestehevosista en halua edes puhua. Vaan minkäs teet, kun avoimia lähtöjä ei ole ja jos onkin, niistä osa perutaan, kun sinne ei ole tulossa tarpeeksi osallistujia. Ei meiltäkään riitä sitä maksimimäärää hevosia joka lähtöön. Olemme pohtineet, jos näiden ryhmien kohdalla luopuisimme kokonaan siitä rajoituksesta, että jos johonkin meidän laukkojen lähtöön olisi tulossa vain meidän omia hevosia, se perutaan. Liian moneen lähtöön nimittäin ei ole tulossa kuin meidän hevosia, joten tähän asti ne eivät sitten ole kilpailleet lainkaan. Mutta pakkohan tässä on jotain alkaa tehdä, että saataisiin niillekin edes muutama startti.
Mutta ei se niin loistavaa aina ole ykkösryhmänkään kanssa, vaikka siellä onkin startteja tarjolla. Meillä on silti useitakin hevosia, joille ei ole maaliskuun jälkeen löytynyt sopivia startteja lainkaan. Useimmat näistä ovat allowance-tasolla kilpailevia nurmiradoille erikoistuneita laukkureita. Muiltakin tasoilta tällaisia kyllä löytyy, ne puolestaan ovat aika usein pitkien matkojen hevosia.
Hiljattain mainittu xx-tamma Adagietto GA sitten voitti Santa Anita Oaksin, joka on preppilähtö BC Ladies' Cupiin, joten Ada nähdään siellä sitten. Ada on nyt voittanut putkeen kolme viimeisintä starttiaan eli kaikki grade-tasot, joten odotamme siltä kyllä paljon Breedersissä.
Ionicissa on taas pitkästä aikaa ravit 4.5.. Tarjolla on mailin ryhmälähtöjä lämminverisille ja peitsareille. Muutama osallistuminen onkin jo tullut, joten eiköhän tästä saada lähtöihin hevosia ennen viimeistä osallistumispäivää.
Kuitenkin CAS-vuosi on kääntymässä lopuilleen, uusi alkaa 17.5. joten kovin montaa viikkoa (eli CAS-kuukautta) ei ole enää jäljellä. Viitos- ja kolmosryhmän kisamäärät ovat tässä vaiheessa CAS-vuotta järkyttävän pienet. Risuestehevosista en halua edes puhua. Vaan minkäs teet, kun avoimia lähtöjä ei ole ja jos onkin, niistä osa perutaan, kun sinne ei ole tulossa tarpeeksi osallistujia. Ei meiltäkään riitä sitä maksimimäärää hevosia joka lähtöön. Olemme pohtineet, jos näiden ryhmien kohdalla luopuisimme kokonaan siitä rajoituksesta, että jos johonkin meidän laukkojen lähtöön olisi tulossa vain meidän omia hevosia, se perutaan. Liian moneen lähtöön nimittäin ei ole tulossa kuin meidän hevosia, joten tähän asti ne eivät sitten ole kilpailleet lainkaan. Mutta pakkohan tässä on jotain alkaa tehdä, että saataisiin niillekin edes muutama startti.
Mutta ei se niin loistavaa aina ole ykkösryhmänkään kanssa, vaikka siellä onkin startteja tarjolla. Meillä on silti useitakin hevosia, joille ei ole maaliskuun jälkeen löytynyt sopivia startteja lainkaan. Useimmat näistä ovat allowance-tasolla kilpailevia nurmiradoille erikoistuneita laukkureita. Muiltakin tasoilta tällaisia kyllä löytyy, ne puolestaan ovat aika usein pitkien matkojen hevosia.
Hiljattain mainittu xx-tamma Adagietto GA sitten voitti Santa Anita Oaksin, joka on preppilähtö BC Ladies' Cupiin, joten Ada nähdään siellä sitten. Ada on nyt voittanut putkeen kolme viimeisintä starttiaan eli kaikki grade-tasot, joten odotamme siltä kyllä paljon Breedersissä.
Ionicissa on taas pitkästä aikaa ravit 4.5.. Tarjolla on mailin ryhmälähtöjä lämminverisille ja peitsareille. Muutama osallistuminen onkin jo tullut, joten eiköhän tästä saada lähtöihin hevosia ennen viimeistä osallistumispäivää.
torstaina, huhtikuuta 15, 2010
Virtuaalimaailman paluumuuttajat
Harva se päivä ht.netissä tulee vastaan topikkeja, joissa joku virtuaalihevostelun kertaalleen (tai ehkä useampaankin kertaan) lopettanut joko harkitsee tai ilmoittaa palaavansa takaisin tämän harrastuksen pariin. Muut harrastajat jaksavat aina arvuutella, että kukakohan vanha pieru sieltä NYT on tulossa uuden henkilöllisyyden turvin uudestaan kuvioihin. Eivätkä nämä pohdinnat aina ole kovin ystävällissävyisiä. Ihan kuin siinä olisi jotain pahaa?
Yksi ja toinen meistä on tehnyt typeryyksiä virtuaalimaailmassa. Valehtelet jos väität muuta. Minäkin olen tehnyt ja monta, onneksi en kuitenkaan mitään niin äärimmäisen vakavaa, että minun olisi pitänyt vaihtaa "virtuaalihenkilöllisyyttä" tyystin. Jokaista typeryyksien tekijää varmasti lohduttaa se, että harva möhläys on niin iso ja merkityksellinen, että sitä kukaan muistaisi enää viikon kuluttua. Minä muistan joitain muiden tekemiä toilauksia jo ihan harrastukseni alkuvuosilta, mutta on tunnustettava, että vuodet ovat syöneet toilailijoiden nimet muistista. Muistan siis tapahtumat, muttei minulla ole pienintäkään käsitystä siitä, kuka ne teki.
Silti, mitä niin pahaa siinä on, jos tulee uudella nimellä ja uuden tallin ja periaatteessa myös uuden identiteetin turvin takaisin virtuaalimaailmaan? Kun se kerran täällä on mahdollista. Kai siinä "puhtaalta pöydältä aloittamisessa" on joillekin ihan oikeata hyötyä ja sallittakoon se heille. Toisaalta pitkän linjan harrastajat ovat varmasti niin urautuneet jo tiettyihin asioihin: kirjoitusasuun, foorumikäytökseen, tallien ulkoasuihin yms, että heille kokonaan piiloutuminen uuden henkilöllisyyden taakse voi olla vaikeata, jopa mahdotonta, jos he ovat olleet kovinkin aktiivisia ja tunnettuja.
Kuitenkin herää kysymys, kannattaako palaaminen? Ei välttämättä, sillä ne seikat, joiden takia harrastuksen lopetti alunperin ovat mitä suurimmalla todennäköisyydellä olemassa edelleen. Ei virtuaalimaailma niin paljon ole muuttunut vuodessa eikä parissa, ei edes viidessä vuodessa. Paitsi ehkä aina vain piirun verran hullumpaan suuntaan. Jos siis tuskastuit liian kovaan kisatahtiin, nyt vaaditaan kahta kauheampaa kisaamista (tai ainakin sitten kun VRL palaa tauolta). Jos sait tarpeeksesi ilkeistä kommenteista foorumeilla, nyt saat luultavasti todella häijyjä kommentteja. Älä siis luule, että paluun jälkeen kaikki olisi niin paljon paremmin. Todennäköisesti valut uudestaan siihen samaan läjään, josta pois päästäksesi alunperin lopetit virtuaalihevostelun.
Ellet sitten todella keksi jotain sellaista, jota haluat ja joka ehkä keikauttaa koko virtuaalihevosharrastuksen rattaat täysin uuteen malliin. Tämä on ainoa keino tehdä palaamisesta jotenkin järkevää. Ja sanon tämän kokemuksen syvällä rintaäänellä, 2000-luvun alkupuolella minut nimittäin tunnettiin kai jatkuvana on-off-virtuaalihevostelijana. Aloitin, innostuin, haalin hevosia, totesin ettei aika ja resurssit riitä, lopetin, aloitin taas ja niin edelleen. Stressinaiheena olivat ne vanhat tutut: piti saada kisatuloksia, piti saada hevosia kantakirjaan, piti saada mahdollisimman hyvät kuvat, piti yrittää valita vain muutama rotu kasvatettavaksi, piti rajoittaa hevosten määrää, ettei niitä olisi tolkuttomasti ja sitten lopulta ei ollutkaan enää hauskaa.
Kun lopulta tajusin, mistä kenkä puristi, syntyi Ionic. Ionic sotii kaikkia noita stressinaiheuttajia vastaan ja enpä ole vuoden 2004 jälkeen edes salaa mielessäni harkinnut virtuaalihevostelun lopettamista. Jokaiselle tietysti on se oma juttunsa, joka saa jaksamaan tämän harrastuksen parissa vuodesta toiseen. Mikä sopii minulle, ei välttämättä sovi kaikille. Mutta se on varmaa, että sitä omaa juttuaan ei suurella todennäköisyydellä löydä juoksemalla valtavirran mukana.
Yksi ja toinen meistä on tehnyt typeryyksiä virtuaalimaailmassa. Valehtelet jos väität muuta. Minäkin olen tehnyt ja monta, onneksi en kuitenkaan mitään niin äärimmäisen vakavaa, että minun olisi pitänyt vaihtaa "virtuaalihenkilöllisyyttä" tyystin. Jokaista typeryyksien tekijää varmasti lohduttaa se, että harva möhläys on niin iso ja merkityksellinen, että sitä kukaan muistaisi enää viikon kuluttua. Minä muistan joitain muiden tekemiä toilauksia jo ihan harrastukseni alkuvuosilta, mutta on tunnustettava, että vuodet ovat syöneet toilailijoiden nimet muistista. Muistan siis tapahtumat, muttei minulla ole pienintäkään käsitystä siitä, kuka ne teki.
Silti, mitä niin pahaa siinä on, jos tulee uudella nimellä ja uuden tallin ja periaatteessa myös uuden identiteetin turvin takaisin virtuaalimaailmaan? Kun se kerran täällä on mahdollista. Kai siinä "puhtaalta pöydältä aloittamisessa" on joillekin ihan oikeata hyötyä ja sallittakoon se heille. Toisaalta pitkän linjan harrastajat ovat varmasti niin urautuneet jo tiettyihin asioihin: kirjoitusasuun, foorumikäytökseen, tallien ulkoasuihin yms, että heille kokonaan piiloutuminen uuden henkilöllisyyden taakse voi olla vaikeata, jopa mahdotonta, jos he ovat olleet kovinkin aktiivisia ja tunnettuja.
Kuitenkin herää kysymys, kannattaako palaaminen? Ei välttämättä, sillä ne seikat, joiden takia harrastuksen lopetti alunperin ovat mitä suurimmalla todennäköisyydellä olemassa edelleen. Ei virtuaalimaailma niin paljon ole muuttunut vuodessa eikä parissa, ei edes viidessä vuodessa. Paitsi ehkä aina vain piirun verran hullumpaan suuntaan. Jos siis tuskastuit liian kovaan kisatahtiin, nyt vaaditaan kahta kauheampaa kisaamista (tai ainakin sitten kun VRL palaa tauolta). Jos sait tarpeeksesi ilkeistä kommenteista foorumeilla, nyt saat luultavasti todella häijyjä kommentteja. Älä siis luule, että paluun jälkeen kaikki olisi niin paljon paremmin. Todennäköisesti valut uudestaan siihen samaan läjään, josta pois päästäksesi alunperin lopetit virtuaalihevostelun.
Ellet sitten todella keksi jotain sellaista, jota haluat ja joka ehkä keikauttaa koko virtuaalihevosharrastuksen rattaat täysin uuteen malliin. Tämä on ainoa keino tehdä palaamisesta jotenkin järkevää. Ja sanon tämän kokemuksen syvällä rintaäänellä, 2000-luvun alkupuolella minut nimittäin tunnettiin kai jatkuvana on-off-virtuaalihevostelijana. Aloitin, innostuin, haalin hevosia, totesin ettei aika ja resurssit riitä, lopetin, aloitin taas ja niin edelleen. Stressinaiheena olivat ne vanhat tutut: piti saada kisatuloksia, piti saada hevosia kantakirjaan, piti saada mahdollisimman hyvät kuvat, piti yrittää valita vain muutama rotu kasvatettavaksi, piti rajoittaa hevosten määrää, ettei niitä olisi tolkuttomasti ja sitten lopulta ei ollutkaan enää hauskaa.
Kun lopulta tajusin, mistä kenkä puristi, syntyi Ionic. Ionic sotii kaikkia noita stressinaiheuttajia vastaan ja enpä ole vuoden 2004 jälkeen edes salaa mielessäni harkinnut virtuaalihevostelun lopettamista. Jokaiselle tietysti on se oma juttunsa, joka saa jaksamaan tämän harrastuksen parissa vuodesta toiseen. Mikä sopii minulle, ei välttämättä sovi kaikille. Mutta se on varmaa, että sitä omaa juttuaan ei suurella todennäköisyydellä löydä juoksemalla valtavirran mukana.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)