tiistaina, helmikuuta 16, 2010

Sabino ja sen periytyminen virtuaalimaailmassa

Sabinokuvioiduista suomenhevosista puhutaan ht.netissä ja minä "värifriikkinä" tietysti kiinnostuin asiasta. On hieno juttu, että väritietous leviää virtuaalimaailmassakin tai ainakin minusta se on hienoa.
Enemmän perustietoa sabinosta löytyy meidän väriteoriasarjan lehmänkirjavuus-osasta enkä lähde tässä nyt sen enempää kirjoittamaan siitä, mikä on sabino.

Virtuaalimaailmassa ja värien perinnöllisyyden kanssa sabino on kuitenkin yksi pahuksen murheenkryyni. Ensinnäkään edes reaalimaailmassa ei tiedetä, miten se oikein periytyy. Sabino ei ole selkeästi dominoiva tai resessiivinen geeni, tosin asiaa vaikeuttaa paljon se, että sabino ei välttämättä näytä mitenkään erikoiselta. Pienimerkkisimmillä sabinoilla ei välttämättä oli kuin "perusmerkit", jokunen matalahko sukka, joku päämerkki. Tai sitten ei näitäkään. On siis oletettavaa, että sabino ja sen esiintyminen hevosten ulkoasussa riippuu ehkä useammasta kuin yhdestä geenistä, vaikka joissain yhteyksissä (esim. Coat color calculator) sabino käsitellään yksinkertaisuuden vuoksi tavallisena, yhdestä geenistä riippuvana dominoivana kuviona.

Mieliesimerkkini on erittäin suurimerkkinen suomenhevosori Vekselin Ihme, jolla siis oli erittäin laajat sabinomerkit niin että koko hevonen oli käytännössä ihan valkoinen ja vain jossain korvien tienoilla oli vähän perusväriä näkyvillä. Tällaiset ovat erittäin harvinaisia, mutta aina joskus niitä syntyy eri rotuihin.

Vekselin Ihmeen isä oli Vekseli, joka on Sukupostissa merkitty sabinoksi, mutta kuten näkyy, se ei ole mitenkään erityisen isomerkkinen sabino vaan näyttää ihan "tavalliselta". Sen varsoissakaan ei ole mitenkään erityisen paljon isomerkkisiä varsoja, vaikka merkkejä kyllä yleisesti ottaen on ainakin jonkin verran.
Vekselin Ihmeen emä Haaveri ei sekään ole mitenkään erikoisen isomerkkinen, kuvassa ei tosin näy jalat kunnolla, takasissa näyttää olevan korkeahkot sukat ja päässä pitkä läsi. Ei siis mitään kovin ihmeellistä.

Miten kahdesta tällaisesta hevosesta voi syntyä Vekselin Ihmeen kaltainen äärimmäinen sabinokirjava? Jaa-a, hyvä kysymys, johon en ole löytänyt vielä vastausta kuin sen, että sabinon periytyminen on toistaiseksi mysteeri. Vekselin Ihmeellä on myös kaksi varsaa, joista kumpikaan ei ole mitenkään verrattavissa isäänsä, vaikka merkkejä onkin.

S on sabinoiden hankaluudesta kirjoittanutkin jo aiemmin. Kuitenkin sabino on sellainen asia vielä toistaiseksi, jonka harva tunnistaa ja kuten reaalimaailmassakin, kaikki sabinot eivät näytä sabinoilta. Siksi voidaan olettaa, että virtuaalihevosissa on sabinoita vaikkei niitä ole merkittykään sabinoiksi. Niinpä siis sabino-suomenhevosten omistaminen ei ole mitenkään ihmeellistä, onhan niitä ollut virtuaalimaailmassa lähestulkoon aina vaikkei niitä ole erityisesti merkittykään sabinoiksi.

Siksi mekin olemme päättäneet olla varsinkin ahaltek-puolella välittämättä siitä, että joskus suvuista putkahtaa sopivien kuvien löytyessä yllättäviä sabinoita. Tamma Gin Kaitlyn ja sen poika Gin Averki ovat esimerkkejä tällaisesta. Kaitlynin suvusta ei löydy mitään kirjoitettua merkintää sabinosta, mutta toisaalta mehän emme tiedä jos vaikka Kaitlynin isänisä Istrebitel on pienimerkkinen sabino. Toisaalta taas emänisä Gepard on aika varma sabino, vaikkei sitä nyt ole huomattu kirjoittaa sivuille. Myös emänemä Koroleva saattaa olla sabino, sen kaikilla varsoilla on aika tavalla valkoisia merkkejä, vaikka tammalla itsellään ei merkkejä värin takia näykään.

Kuitenkin aika harvat rodut ovat täysin vapaita sabinokirjavuudesta, vaikka monella rodulla (kuten suomenhevonen ja arabi) ei kirjavuutta periaatteessa hyväksytäkään. Lähinnä ne rodut, joilla on rajoitettu merkkien kokoa ja laajuutta eivät kanna sabinotekijöitä perimässään. Toisaalta myös jotkin hyvin alkukantaiset, eristyksissä olleet alkuperäisrodut lienevät vapaita sabinotekijöistä, koska niillä ei isoja merkkejä esiinny, vaikkei niitä olisi virallisesti ehkä rajoitettukaan. Tällaisia rotuja ovat ainakin exmoorinponi, friisiläinen, clevelandinruunikko, dartmoorinponi, kalliovuortenponi, ariegenponi, bardianponi ja jossain määrin myös newforestinponi.

2 kommenttia:

Latu kirjoitti...

Minä yleensä vain yritän jotenkin niin sumplia sen periytymisen -yllätys, plusmiinusnolla. Joskus sabinokuvioisen varsalla ei ole mtn sabinokuvioihin viittaavaa, joskus on suuria "tavallisia" merkkejä ja joskus jopa joku pieni sabinolaikku. Esimerkiksi tamman Okde Gush, jolla on pieni sabinolaikku vatsassa, ensimmäisellä varsalla Zdat VEC:llä on vain korkeat, hiukan epäsäännölliset sukat ( http://www.vecno.webs.com/zdat.htm ), kun taas Zdatin puoliveljellä Arkij Drakonilla on myöskin vatsalaikku sekä massiivinen päänmerkki + korkeat sukat. ( http://www.latua.net/vecno/ari.htm )
En jaksa vaivata päätäni yrittämällä selvittää sabinokirjavuuden salaisuutta, kun on vain virtuaalihevosista kyse. Tosin kyllä kutkuttaisi tietää siitä periytymisestä ihan näin yleispätevästi, sabino-geenin salaisuuden paljastuminen olisi minulle yhtä iso asia kuin sekin, että dinosaurusten värejä pystytään nyt määrittämään. ^_^

Gin kirjoitti...

Oikeastihan se menee juuri noin reaalimaailmassakin: Vekselillä (Vekselin Ihmeen isä siis) on varsoja, joilla ei ole yhtään valkoista karvaa, vaikka Vekseli on sabinoksi merkitty SuPossa ja jotain siihen viittaavaa siinä on oltavakin, kun kerran Vekselin Ihme syntyi.
Enemmän asiaa tutkittuani hevosista on löydetty SB1-geeni, joka homotsygoottina (samanperintäisenä, tultava molemmilta vanhemmilta) aiheuttaa juuri tämän erittäin suurimerkkisen sabinon. Näyttää kuitenkin siltä, että hevonen voi olla sabinon näköinen, vaikkei sillä tuota mainittua SB1-geeniä olisikaan, joten samannäköistä kuviota aiheuttanee jokin muukin geeni.