Huhtikuun orivalinta osui clevelandinruunikko Douglas Chickasaw'hon, tammaksi valittiin terskinhevostamma Agressija Ion ja kuukauden talli on Southern E Arabs eli lyhyemmin SEA.
Clevelandinruunikko kuului Ionicin aivan alkuperäiseen kasvatusrotuvalikoimaan ja vuosina 2004-06 meillä syntyi 46 cleveland-varsaa. Sittemmin kasvatus lopetettiin, pääsyy oli se, että osa hevosista alkoi olla kovin pitkäsukuisia ja tietenkin samalla sukua kaikille muille, joten niiden jalostuskäyttö oli aika mahdotonta. Lisäksi Hämypuron oli tuolloin lopetellut cleveland-kasvatusta eikä Kerppakaan kovin aktiivinen ollut, joten olimme rodun kanssa kokolailla yksin. Joten lopetimme kasvatuksen, myimme hevosia pois sen verran kuin kiinnostuneita ostajia löytyi ja loput sitten joutivat monttuun. Osaa kuitenkin käytettiin xx-risteytyksissä, ns. cleveland hunter –varsojen vanhempina.
Koska rotu kuitenkin on hieno ja harvinainen, minua on vuosien mittaan nyppinyt tuo lopettaminen säännöllisesti ja yhtälailla säännöllisesti olen vannonut, että meille vielä clevelandeja hankitaan. Nyt se on sitten tapahtunut.
Uusi cleveland-talli Douglasville aloitteli toimintaansa syksyllä ja se valikoitui myös meillä tammikuussa kuukauden talliksi. Sieltä olisi siis helppo hankkia ensimmäiset clevelandit moneen vuoteen, Chickasaw'n lisäksi ostimme tamma Douglas Estellen. Kuten tuolla Douglasvillen esittelyssä kerroin, osalla Douglasin kasvateista on isänä vanha ionicilainen cleveland-ori. Chickasaw'n isälinja menee WF Cherokeehen, joka oli aikansa huippuoreja, Waterfallin (myöh. Classic) kasvatti ja tuona aikana paljonkin kisoja kiertänyt ori. Ioniciin ostimme sen kasvattajan kiinnostuksen lopahdettua clevelandeihin ja meillä se oli käytössä ihan puhtaasti siitosoriina. Cherokeen isä oli EVM-ori, emä puolestaan paljon kilpaillut WF Canona Intensity, joka jätti mm. CL Caucasuksen.
Olenkin siis innoissani Chickasaw'sta ja Estellestä, jotka ovat suvullisesti sopivia toisilleen ja tarkoitus onkin tulevaisuudessa teettää niillä varsoja. Jos ja kun tammavarsa syntyy, yritän valikoida sille sitten oriin joistain meidän vanhoista, jo kuolleista oreista. Ja tottakai niitä tullaan astuttamaan myös täysiveristen ja puoliveristen kanssa.
Chickasaw'n kuvaan en tosin ole 100% tyytyväinen. Pidän kyllä sen rotevasta rungosta, mutta kaula saisi olla pidempi ja pää on luvalla sanoen kylmäverimäinen, mikä taas ei ole mikään meriitti clevelandille, joka ei ole kylmäverinen. Mutta tuolla nyt mennään, kun sattui löytymään vanhoista arkistoista.
Meidän tersk-kasvatus on ollut viime ajat vähän heikoilla kantimilla ja tällä hetkellä kovin harvalla on kuvaakaan olemassa. Agressija on poikkeus tästä ja vieläpä suht harvinaisen värinen, musta kun on. Agressija on lyhytsukuinen, sen vanhemmat ovat meidän suht uusia (2010) tuonteja. Meidän tersk-kanta alkaa olla samassa tilassa kuin arabitkin, suurin osa hevosista on kovin pitkäsukuisia ja jos joukosta löytyy lyhytsukuisia, ei niille aina välttämättä löydy sopivaa oria/tammaa, joka ei olisi läheistä sukua. Agressijan tilanne ei onneksi ole ihan niin lohduton, sille löytyy ainakin joitain oreja. Vielä kun joku jaksaisi miettiä noita varsoja sillekin...
Southern E Arabsia eli SEA:aa eivät laukkaharrastajat ole voineet olla huomaamatta. SEA on ylivoimaisesti suurin (ja toisinaan myös ainoa) kisajärjestäjä ryhmille s, 3, 4, ja 5. Se myös kilpailuttaa näitä ryhmiä varsin aktiivisesti ja niin monta kertaa on ollut SEA:n järjestämiä startteja, joissa juoksee vain meidän ja SEA:n hevosia... Ei siis liene vaikea arvata, miten paljon me arvostamme SEA:aa, sen kilpailuja ja kilpahevosia. Ja kaiken lisäksi omistaja hoitaa kilpailut erinomaisen säntillisesti, tulokset tulevat aina ajallaan.
–Gin
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti