Heinäkuussa jonkinlaisena teemana on harvinaisemmat jutut. Niinpä oriina esitellään missourinfoxtrotter Twisty Thing Ion, tammana Szarość GA ja talliksi valikoitu Serein Camargues.
Ionicissa ei ole koskaan ollut monia missourinfoxtrottereita, sanottakoon se nyt heti. Luultavasti niiden määrän pystyy laskemaan yhden käden sormilla, ainakin melkein. Mutta näistä ensimmäinen oli se tärkein, Virginian vanha lemmikkiratsu, ori Sparkling Luminary. Ja sen tietää mitä tapahtuu, jos myynnissä on hevonen, jonka suvussa on jokin Ginin vanhoista suosikeista: kyllä se meille korjataan nopeammin kuin ehtii kissaa sanoa! Niin kävi Leevinkin parille varsalle. Näin meille löysi tiensä myös vanha tamma Honey, joka on vanhan Vista Ridgen kasvatteja samoin kuin emänsä (joku vanha harrastaja saattaa tunnistaa tuon Milli's-tunnuksen) ja sukulinjat menevät aina sinne 2000-luvun alkuvuosille. Honey itsekin oli syntynyt 2004 ja se tuli meille vasta 2008.
Honeysta on kuitenkin aika jättänyt, mutta pari varsaa se ehti tehdä Ionicin piikkiin ennen sitä. Ori Twisty Thing on toinen, sen isä oli Djoehemin oreja ja isän puolen suvun hevosista moni katosi Djoehemin myötä.
Tämä kuukauden valinta onkin epätoivoinen orimainos: onko kellään foxtrotter-tammaa, jolla olisi edes vähän sukua? Yksikin polvi riittäisi, kaksi olisi parempi ja kolmepolvisen, mutta erisukuisen tamman löytymiseen en edes usko. Twistystä olisi kiva saada varsa itselle ennen kuoppaamista, mutta mistäs tuolle tamman pieraiset? Kieltämättä kyllä houkuttaa keksiä yksi tamma sukuineen ja aloittaa laajempikin jalostus. Foxtrotter on hieno rotu ja ansaitsisi paikkansa virtuaalimaailmassa. Ja Twisty ansaitsisi varsan tai pari, sen verran vanhoja nimiä herran taustalta löytyy.
Sleesianhevostamma Szarość GA on ainoa, mitä on jäljellä meidän sleesianhevoslaumasta. Vuonna 2009 meillä syntyi peräti 5 sleesianhevosta, edellisenä vuonna oli syntynyt jo kaksi, mutta se riemu loppui siihen. Syyt lopettamiseen oli kelvollisten kuvien puute (menkääpä itse etsimään kuvia sleesianhevosista. Szarośćinkin kuvassa taitaa olla orlov) ja se perinteinen, että kahden polven jälkeen kaikki olivat sukua toisilleen. Myöhemmin meidän kasvatit päätyivät Camelotiin, jonka piti aloittaa sleesianhevosten kasvatus yhdessä kymmenien muiden rotujen kanssa, mutta talli ei koskaan päässyt jaloilleen ja on nyt kadonnut.
Szarość pitäisi kuopata mahdollisimman äkkiä. Syy miksi tätä ei ole tehty on se perinteinen: jos jostain löytyisi vielä sille ori, niin siitä saisi yhden varsan... Mikä taas johtaisi siihen, että sitten sille varsalle pitäisi saada varsa ja niin edelleen. Maailman paras vaihtoehto toki olisi se, että jos joku kasvattamisesta kiinnostunut ostaisi tamman (ja että sille kävisi paremmin kuin Camelotiin myydyille hevosille), mutta kun kyseessä on näinkin eksoottinen rotu, ei se ole kovin todennäköistä.
Piti Virginialta varmistaa, muistaako hän virtuaalimaailman alkuhämäristä yhtään tallia, joka olisi kasvattanut camarguenhevosia. Ei osannut nimetä yhtään. Joitain yritelmiä on ehkä ollut ja joitain hajanaisia yksilöitä, muttei koskaan sen enempää hänen muistikuviensa mukaan. Niinpä Serein Camargues -tallia voidaan pitää jonkinlaisena tiennäyttäjänä. Joku voisi pitää camargue-siittolaa hölmönäkin ideana, eihän villeinä eläviä camarguenhevosia varsinaisesti jalosteta reaalimaailmassa. Mutta tämähän on virtuaalimaailmaa, joten mikä ettei.
Etusivun mukaan Serein olisi perustettu jo vuonna 2011, mutta on ilmeisesti viettänyt jonkinlaista hiljaiseloa viime aikoihin asti. Omaan silmääni se osui ht.netin esittelytopikista. Kasvatteja on syntynyt tosiaan vuodesta 2011 lähtien jonkin verran ja niitä on myynnissä aika monta. Pitäisiköhän tästä mennä itsekin ostamaan yksi camargue... Ehkä.
Talli ainakin vaikuttaa siltä, että sen hoitamiseen suhtaudutaan varsin rennosti, leväperäisesti, sanoisi joku toinen. Etusivulla jo sanotaan, että hevosilla kisataan satunnaisesti ja siltä tuo näyttääkin useimpien kohdalla. Tallin hevosilla on sekaisin piirrettyjä kuvia ja valokuvia, jälkimmäisistä osa on peräisin vapaasti kopioitavien joukosta, kuten Bob Langrishilta. Osalta hevosista puuttuu luonnekuvaus tyystin, osalla se on lauseen tai parin mittainen ja ne pisimmätkin, jotka löysin, ovat inhimillisen mittaisia.
Serein olisi varsin sympaattinen talli ja esittelyn arvoinen ilman harvinaista rotuaankin. Toivottavasti talli jaksaa tehdä tulevaisuudessa paljon pr:ää rotunsa eteen ja olla luovuttamatta, vaikka ketään muuta ei kiinnostaisikaan.
– S
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti