Reilu vuosi sitten kirjoittelin russikuvaa vastaan kouluvalmennuksen Harlakan omistamalle, tuolloin varsin nuorelle connemaraori Scamall Caoimhínille eli Kamulle. Jotta valmennusteksti ei aikojen saatossa joudu kateisiin syystä tai toisesta, kirjoitan sen nyt tähänkin.
Kouluvalmennuksen aiheena tänään on siirtymiset. Alkunverryttelyn Rachin ja Kamu saivat tehdä omine nokkineen, katselin ratsukon menoa kentän laidalla. Kamulla näyttäisi olevan suhteellisen kivat askellajit ja kuuliaiseksikin sitä on etukäteen mainostettu, mutta keskittymisessä ratsastajaan on vähän parantamisen varaa ja siinä se kuuliaisuuskin sitten kärsii. Siirtymiset vaativat kuuliaisuutta, joten jospa tämä valmennus vähän parantaisi sitä puolta.
Kun verryttely oli hoidettu, pyysin ratsukkoa siirtymään keskiraviin ja ratsastamaan pitkän sivun keskellä kymmenmetrisen voltin. Tarkoitus oli saada poni taipumaan nätisti ja se onnistuikin. Voltin jälkeen palattiin kaviouralle ja pyysin Rachinia kokoamaan ravia hieman. Kamun koulutustaso ei yllä vielä kouluhevosmaiseen koottuun raviin, mutta tarkoitus olikin saada poni astumaan hieman paremmin alleen ja kulkemaan vähän ryhdikkäämmin.
Muutama ensimmäinen askel näyttikin ihan hyvältä, mutta sitten Kamu alkoi vastustella ja pyysin siirtymään takaisin keskiraviin. Vähän ajan päästä pyysin ratsastajaa kokoamaan ravia parin, kolmen askeleen ajaksi ja ratsastamaan sitten taas pidemmässä muodossa ja sitten taas kokoamaan ja taas pidentämään. Tämä sujuikin jo varsin mukavasti eikä Kamun vastusteluista ollut tietoakaan. Kokoaminen ei ole helppoa nuorelle hevoselle, jonka lihaksisto ei ole vielä kehittynyt niin pitkälle, joten kootussa muodossa ei saa ratsastaa liian kauaa, muuten seuraa vastustelua. Kun muutaman askelen kokoaminen sujuu, voidaan matkaa pidentää vähitellen. Tällä kertaa ei kuitenkaan ratsastettu kootummassa muodossa kuin muutamia askeleita kerrallaan ja kun se sujui hyvin, annoin ohjeeksi siirtyä käyntiin ja antaa Kamulle pitkät ohjat.
Kun Kamu oli rentoutunut käynnissä, pyysin ratsastajaa ottamaan ohjat ja siirtymään keskikäyntiin. Pitkällä sivulla pyysin siirtymään lisättyyn käyntiin ja lyhyelle sivulle tultaessa taas keskikäyntiin. Pitkät käyntiosuudet kuitenkin tylsistyttivät Kamua, joten pyysin siirtymään käynnistä raviin ja muutaman askeleen jälkeen laukkaan. Tässä vaiheessa ei ole niin väliä, nouseeko juuri haluttu laukka, kunhan laukka nousee. Sitten taas siirtyminen raviin ja muutaman askeleen jälkeen käyntiin. Siirtymisten laadun tuli olla hyvä eli poni ei "kaadu" etupainoisena käynnistä raviin tai ravista laukkaan eikä siirtymisiä alaspäin hoideta pelkästään ohjista pidättämällä. Tätä tehtiin muutaman askeleen välein muutama kerta ja vähitellen piti alkaa nousemaan myös se halutun puoleinen laukka. Kamulla ei ole näemmä mitään ongelmaa nostaa juuri oikeata laukkaa, joten sitä ei tarvinnut hioa sen enempää. Myös ratsastajan istunta- ja pohjeavut olivat kohdillaan eli siirtymiset olivat nähdäkseni niin laadukkaita kuin tämän tasoisella ponilla voi olla.
Lopuksi harjoiteltiin vielä pysähdyksistä suoraan raviin lähtöä ja pysähtymistä suoraan ravista. Ne eivät toimi ihan vielä moitteettomasti, väkisin tahtoi tulla käyntiaskel tai pari väliin, mutta tätä saatiin korjattua apujenkäyttöä neuvomalla. Ihan vielä silläkään ei päästy täydelliseen lopputulokseen, mutta aika kelvolliseen kuitenkin. Siitä on hyvä jatkaa. Valmennus oli tällä kerralla tässä, taputukset, kiitokset ja Kamun loppujäähdyttely.
–Gin
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti