Mikä maa, mikä valuutta?

Välillä tulee hevosenostajilta kysymys, että missäköhän maassa meiltä ostettu kasvatti on syntynyt. He haluaisivat rekisteröidä sen ja jotta rekisterihakemus olisi mahdollisimman täydellinen, pitäisi tietää myös hevosen syntymämaa. Ja kun kaikilla muillakin hevosilla syntymämaa on, niin konsistenssin takia pitäisi se syntymämaa merkitä myös sille yhdelle ionicilaiselle.

Mielestäni nämä ovat ihan päteviä perusteluita, mutta homman ongelma on se, että meidän tallimme eivät sijaitse missään maassa. Kasvateillamme ei ole siis yksiselitteistä syntymämaata. Jo alusta asti Ionicin ja muidenkin tallien periaate on ollut se, että ne sijaitsevat virtuaalimaailmassa, paikassa jota ei ole olemassa. Tai ehkä omassa maailmankaikkeudessaan, Ionicillahan on sanottu olevan oma manner, ehkä nyt jo oma planeettakin. Aikaisemmin tällä asialla ei ollut käytännön merkitystä, kyseessä oli lähinnä ideologinen juttu, mutta nyt kun VRL:n rekisteriin voidaan ja halutaan syntymämaa merkitä, on siitä tullut pienimuotoinen ongelma nimenomaan kasvatieomistajille, kun vaihtoehtona ei tarjota virtuaalimaailmaa.

Yleensä kasvatinomistajien kanssa on päästy yhteisymmärrykseen asiasta, maaksi on saatettu merkitä vaikkapa Suomi tai kyseisen rodun kotimaa. Pinkin laukkahevosilla maa on saattanut olla myös Yhdysvallat, Ranska, tai Iso-Britannia. Suvuttomille tuontihevosille paras vaihtoehto on yleensä rodun kotimaa, RBSH:illa se on yleensä Venäjä. Pitäisi ehkä vastaisuudessa mainita myyntipostauksissa se, että syntymämaata ei ole määritelty, jos haluaa, sen voi itse päättää. Eihän sillä käytännössä ole juuri merkitystä.

Törmäsin näihin maa-asioihin itsekin taannoin, kun rekisteröin muutaman ratsuponin ja ratsuponihan on roduista ainoa, jolta tieto syntymämaasta vaaditaan, muilla se on vapaaehtoinen. Kyseessä olivat helpot ensimmäisen polven connemara-puoliveri-risteytykset, jotka täyttävät ihan suoraan suomalaisen ratsuponin polveutumismääritelmän. Harmittelin itse hieman mielessäni, että miksen ollut kirjannut ponien sivuille roduksi virtuaalista ratsuponia, joka on erillinen rotunsa VRL:n rekisterissä ja siltä ei syntymämaata vaadita rekisteröitäessä. Täyttäväthän ne ponit toki myös VRP:n jalostussäännön. Tällä olisin näppärästi kiertänyt syntymämaan merkitsemisen, mutta laiskana en jaksanut päivittää rotumuutosta ponien sivuille. Merkitsin syntymämaaksi sitten Suomen, se on yksinkertaista ja helppoa kaikille osapuolille. Tosin mielessä kävi kokeilla, mitä tapahtuu jos valitsen syntymämaaksi Surinamin tai Amerikan Samoan tai jonkin muun eksoottisemman kohteen. Olisi tullut ehkä bumerangina takaisin.

Omille kasvateille syntymämaata en siis merkitse rekisteröidessäni, mutta yleensä suvulliset tai suvuttomat tuontihevoset saavat syntymämaakseen rodun kotimaan. Tämä käytäntö juontaa siihen, että toisinaan olemme saaneet hylkäyksiä rekisteristä sen perusteella, että hevoselle pitää olla rekisterihakemuksessa merkitty kasvattajatunnus, kun sitä luullaan meidän kasvattamaksi, vaikkei se ehkä ole. Useimmilla tuontihevosillamme on GA-tunnus, joka on tuontitunnus, ei kasvattajatunnus, ja niillä voi tosiaan olla sukuakin. Tällaisten hevosten sivuilla lukee aina "Omistaja ja maahantuoja: Ionic" eikä kasvattajasta puhuta mitään, mutta siitä huolimatta kasvattajatunnusta toisinaan hieman virheellisesti vaaditaan. Oma perstuntuma on ollut se, että näitä turhia hylkyjä tulee vähemmän, jos tuontihevoselle on merkitty syntymämaa samalla kun omille kasvateille sitä ei merkitä. Kyseessä voi olla, ja todennäköisesti onkin, pelkkä sattuma, mutta silti tapa on jäänyt päälle.

– S