Tajusin taannoin kauhean asian: kun jonkin rodun hevosmäärä kasvaa liian suureksi, kasvatustoiminnan pyörittämisestä tulee liian työlästä ja kiinnostus hiipuu.
Näin kävi jo vuosia sitten ahaltekeille, näin on paraikaa käymässä arabeille, terskeille, knabstrupeille, ja kalliovuortenponeille. Puoliveriset ja RBSH:t ovat listalla varmaankin seuraavana ja niiden perässä tennesseenwalker.
Tilannetta ei yhtään paranna se, että suuri määrä hevosia tarkoittaa useimmiten myös sitä, että suvut ovat pitkiä. Ja se vaikeuttaa kasvattien suunnittelua entisestään.
Kymmenen vuotta siihen meni, että tämänkin tajusi. Tai oikeammin halusi myöntää itselleen ja sanoa ääneen.
Lääke on selvä: hevosten vähennys näistä isoista roduista. Vaan kun ei niistä oikein haluaisi luopuakaan, sielua särkee lopettaa hevosia, joilla ei ole varsoja jatkamaan linjaa. Toisaalta lopetinhan juuri keväällä suuren lauman arabeja, niitä joilla oli edes yksi varsa, viis siitä jäikö tammasta tammalinjan jatkaja tai oriista orilinjan jatkaja. Enkä ole toistaiseksi erityisesti kaivannut yhtään hevosta.
Minun pitäisi kehittää jokin järkevä keino siihen, miten pystyn suuresta hevosmäärästä seulomaan pois ne, jotka eivät ole suvultaan sellaisia, että niitä kannattaisi säästää. Ehkä pitäisi katsoa, onko samoista vanhemmista jäänyt muita varsoja, tai jopa isovanhemmista. Orien kohdalla voi tietenkin aina turvautua pakastesperman käyttöön, jos talliin jää tamma, jolle ei sopivaa elossaolevaa oria löydy.
Minä luulen, että menen ensimmäiseksi teurastamaan ahaltek-laumaa ja katson miten siinä käy. Ahaltekien tilanne kuitenkin kaikkein katastrofaalisin on tällä hetkellä.
Lupaan palata aiheeseen.
–S
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti