Otsikon yksinkertainen kysymys esitettiin ht.netissä (ketju). Vastasin siihen omasta puolestani jotain lyhyttä ja ytimekästä, mutta aihe kyllä ansaitsee enemmänkin pohdiskelua, koska onhan suku oikeastaan se ainoa asia, joka virtuaalihevosella on pysyvä ja jonka se periyttää varsoilleen. Meidän näkemyksen mukaan se on myös ainoa järkevä jalostusperuste.
Tässä minun top-lista niistä tekijöistä, jotka tekevät suvusta mielenkiintoisen:
1. Erilainen suku
Koska olen kasvattaja, tämä vastaus on itsestäänselvä: mielenkiintoisessa suvussa on nimiä, joita ei omilta hevosilta löydy. Tällainen hevonen on kasvatuksen kannalta tärkeä ja arvokas, siis kaiken mielenkiinnon arvoinen. Mitä harvinaisempi rotu, sen tärkeämpiä tällaiset hevoset ovat ja sitä vaikeampi niitä on löytää. Tällaisia hevosia pyrin hankkimaan aina kun se on mahdollista.
2. Vanha suku
Kun on virtuaalihevostellut vuosikymmenen Virginian välittömässä vaikutuspiirissä, jotakin on tarttunut, tässä tapauksessa siis kiinnostus vanhoihin sukuihin. Ja onhan se nyt hieno asia, että 10-15 vuotta sitten eläneet hevoset näkyvät edelleen nykyisten hevosten suvuissa. Virtuaalimaailmassa kuitenkin jatkuvasti hukataan niin paljon hevosia ja tietoja eivätkä pitkäsukuiset ole aina olleet mitenkään suuressa huudossa harrastajien keskuudessa, että jokainen vanhasukuinen hevonen on minusta sinänsä jo arvokas harvinaisuutensa vuoksi. Toki nämä ovat usein arvokkaita myös jalostuksen kannalta, erityisesti yhdistettynä uudempiin sukuihin.
Erityisen mielenkiintoinen on sellainen suku, josta löytyy vanhoja, mutta vähemmän tunnettuja hevosia. Puoliveristen puolelta hyvä esimerkki tällaisesta on edesmenneen trakehner-ori Sioux de Poemén suku: suku on ehdottomasti vanhahko, mutta siitä puuttuvat tyystin virtuaalisten trakehnerien vanhat kuuluisuudet, kuten Oroaq, My Name Is Bond, Cinchin Fox, Nadine Tanzer, Gothard, Jitterbell, Alté, Diabolica, Temporal Katrel, Skyé, Bellantine's Pavlova, Brokster, ja niin edelleen.
3. Tuttu suku
Kuulostaa ristiriitaiselta, mutta totta kai minua kiinnostavat sellaiset hevoset, joiden suvussa on itselle tuttuja hevosia, kenties jopa omia kasvatteja. Ionicista ja muilta talleilta on vuosien mittaan kuitenkin myyty paljon hevosia ulos, mutta koska emme kysele niiden perään, melkoisen suuri osa on myös kadonnut. Aina siis jos joku ionicilainen/pinkkiläinen/Gin-tekke on vaikuttanut jonkin toisen tallin jalostuksessa, se luonnollisesti kiinnostaa. Ja vaikka tällaisten hevosten hankkiminen omaan talliin onkin sukujen ja jalostuksen kannalta suhteellisen typerää, sitäkin tulee tehtyä.
4. Suosikkihevoset
Menepä tarjoamaan Virginialle ostettavaksi hevosta, jonka suvussa on jossain kaukana Wizzerria. Voin luvata, että kyllä se sen ostaa, ainakin jos ei tarvitse kilpailla. Wizzerria on toki vain yksi esimerkki, meillä kummallakin on muitakin suosikkihevosia, sellaisia jotka ovat jostain yhteydestä jääneet mieleen ja joita mielellämme näemme omien hevosten suvuissa. Syyn ei tarvitse olla erityisen merkittävä, esimerkiksi Solon omistamasta FWB-ori Ironskysta Virginia joskus minullekin vinkkasi, oriilla on kiva kuva ja ehdottoman kiva nimi. Joten miksipä sitä ei mielellään näkisi omienkin hevosten suvuissa...
5. Erikoisvärit ja niiden polveutuminen
Erikoisvärit kiinnostavat aina ja erityisesti silloin, jos niiden polveutuminen on jotenkin realistista, ts. esimerkiksi voikkoväri ei vain pulpahda jostain yllättäen esiin vaan sen polveutumislinja voidaan katkeamattomasti johtaa johonkin voikkoväriseen kantahevoseen. Tämä on kiinnostavaa paitsi värin, myös sen suvun kannalta.
6. Tekijä X
Sitten on sukuja, jotka eivät oikein täytä mitään edellämainituista asioista, mutta silti niissä vain on... jotakin. Ehkä komeat kuvat vanhemmilla, ehkä suvusta löytyvä erikoisempi lajipainotus, ehkä persoonallinen luonnekuvaus, ehkä jotain muuta. Ei näistä aina tiedä.
– S
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti