Arabien rakennearvostelu

Tulinpa tuossa järjestäneeksi VSN-näyttelyt, joissa oli tarjolla luokat myös arabioreille ja -tammoille. Edellisestä arabien tuomaroinnista onkin vierähtänyt tovi, VSN:n kalenteria katsoessa voi todeta, etteivät arabien näyttelyt ole viime aikoina olleet kovassa suosiossa. En nyt ajatellut puuttua tähän seikkaan, vaan arabien rakennearvosteluun.

Arabeja on periaatteessa helppo rotu tuomaroida. Rotu on tuttu, kasvatan niitä itsekin, rotumääritelmä löytyy helposti suomeksi ja englanniksi, reaalimaailman näyttelytuloksia on saataville kuvien kera. Lisäksi niitä on kiva tuomaroida, koska se on rotuna hyvin kaunis, usein näyttäväkin ja kaikin tavoin miellyttävännäköinen, mutta sille ei aseteta niin tiukkoja tavoitteita kuin esimerkiksi puoliverisille, joilla tulee rangaista kaikesta, mikä poikkeaa ihanteellisesta ratsun rakenteesta.

Mutta toisaalta se on samalla myös hyvin haastava rotu tuomaroida. Ylivoimaisesti suurin osa arabeista on hyvin kauniita, kuten yllä jo totesin ja varsinkin jonkin puoliveriluokan jälkeen tekisi mieli antaa arabeille pelkkiä vitosia! Luoja nähköön, ovathan ne nyt nättejä! Asiaa ei helpota se, että arabeissa on erilaisia tyyppejä, yksi voi olla hyvinkin kevyt ja silti hyvärakenteinen ja tyypikäs, toinen taas on rotevampi, mutta yhtälailla rotumääritelmään sopiva ja arabiksi helposti tunnistettavissa.

Yritän tässä nyt koota ajatuksiani siitä, mitä missäkin VSN:n rakennearvostelukohdassa haluan arabeilta nähdä.

Yleisvaikutelma
Tämä on erittäin vaikea pistekohta, haluaisin yleensä antaa pelkkiä vitosia osallistujille juurikin siksi, että ne ovat kauniita ja miellyttäviä katsella. Joudun toisinaan potkimaan itseäni tästä asiasta, etten ala liian lepsuksi yleisvaikutelman kanssa.

Ehkä tärkein asia arabien yleisvaikutelmassa on sopusuhtaisuus ja jos siinä on huomautettavaa, pientäkin, rokotan siitä ainakin jonkin verran. Toinen tärkeä seikka on tietynlainen liioittelemattomuus, se tietysti liittyy osin tähän sopusuhtaisuuteen. Arabilla on tietyt omat piirteensä, siro pää, pitkä kaula, tasainen lautanen, korkealla kannettu häntä, mutta jos nämä esiintyvät liioiteltuina, pisteitä menee paitsi kyseisestä rakennekohdasta, myös yleisvaikutelmasta.

Valokuvista arvostelu tuo tähän omat haasteensa. Monilla hevosilla on näyttelyistä otetut kuvat, joissa hevonen pyritään esittämään mahdollisimman "tyypikkäänä" ja se taas menee minun silmissäni helposti liioittelun puolelle, kun häntä on selän päällä, takajalat metrin jäljessä runkoa, ja pää taivaissa, noin karrikoiden. Koska tälle nyt ei voi mitään, on asioita pakko katsoa vähän sormien läpi.

Itse en halua suosia arabeilla sellaista äärimmäisen kevyttä tyyppiä, joka on mielestäni jo liian hento ja ilmava, sanoisin hämähäkkimäinen. Niitä näkee aina joskus, kevyt pitkähkö runko ja melko pitkät jalat. Arabi on alunperin kuitenkin käyttöhevonen, ratsu, ja sen takia en pidä liian kevyistä hevosista. Mielestäni ihanteellisen arabin tulee olla jossain määrin lihaksikas, tietty atleettisuus ei ole pahasta jos se kuitenkin yhdistyy jalouteen.

Rotuleima
Rotuleima on toinen vaikea kohta, koska siitäkin tekisi mieli antaa vain vitosia. Suurin osa näyttelyihin osallistuvista arabeista menisi arabeista vaikka niistä näkisi vain pelkän pään! Tästä on kirjoitettu jo aiemmin, että joillain roduilla pelkkä pää on niin omanlaisensa (mainittu arabit ja welshit), että jo siitä tunnistaa rodun helposti. Jotta VSN-arvostelu ei rotuleiman kohdalla menisi pelkäksi vitosten jakelemiseksi, katson hevosta usein pää peitettynä, toisinaan myös kaula peitettynä. Jos runko ja jalat vielä näyttävät siltä, että kyllä tässä arabi selkeästi on, niin kyllä sillä hyvät pisteet saa. Yleensä arabit saavat rotuleimasta minulta kyllä hyvät pisteet.

Sukupuolileima
Tammojen kohdalla tämä on helppo, useimmat arabitammat ovat hyvinkin feminiinisiä ja ilman muuta odotan sitä tammoilta.
Oriiden kanssa homma on haastavampi, koska lopulta kovin harva arabiori on mitenkään mielettömän maskuliininen. Ryhdikkkäitä suurin osa toki on, mutta ehkä se on se sirous ja kauneus, joka vähän hämää. Toisaalta oreilta ei ymmärtääkseni edes odoteta samanlaista maskuliinisuutta kuin vaikkapa puoliverisiltä.

Loistavana tukena sukupuolileiman kanssa painiessa toimii AHSA:n erinomainen dokumentti The STANDARD OF EXCELLENCE for the PUREBRED ARABIAN HORSE: sivulla 3 on yksinkertaiset piirroskuvat arabioriista ja -tammasta. Näistä kuvista eron näkee selkeästi ja yritän pitää tuon aina mielessäni tuomaroidessani arabeja.

Pää
Pää on seuraava hankala kohta, josta tekisi mieli jakaa vain pelkkiä vitosia. Jos olisin pelkkä arabituomari, homma voisi olla helpompaa, vaan kun en ole. Arabeilla on usein ylivertaisen kaunis pää verrattuna muihin rotuihin, eräänlainen rodun tavaramerkkihän sekin on. Vaikka puoliverisillä tai poneillakin on usein jaloja ja kauniitakin päitä, kaikki ne kalpenevat parhaiden arabien rinnalla. En toki tarkoita tällä sitä, että haluaisin nähdä puoliverisillä tai poneilla arabien päitä! Mutkun ne nyt vaan on niin nättejä...

Vaikka kyllä arabeillakin täyden vitosen saaminen päästä on suhteellisen harvinaista. Pää on merkittävä rakennekohta arabeilla ja siksi tulee helposti nipistettyä pisteitä, jos siinä ei ole kaikki asiat kohdallaan. Ihanteellinen pää on kuvattu hyvin tarkoin rotumääritelmissä ja niillä mennään.

Itse en ole fiksoitunut siihen, että arabeilla pitäisi aina olla kovera profiili. Se on toki varsin normaalia, mutta satunnaisesti näkee myös hevosia, joiden profiili on suora tai lähes suora. Suora profiili on ihan sallittua rotumääritelmien mukaan, profiilia tärkeämpiä asioita ovat jalous, kiilamainen muoto, hyvinmuodostuneet leukaperät, suuret kirkkaat silmät, pienet hienomuotoiset korvat, pieni turpa, suuret sieraimet, ja pieni koko.

Pään koon arvostelusta tekee joskus ongelmallista se, että pää saattaa vaikuttaa hentoon, pitkään kaulaan verrattuna liian isolta, varsinkin kun taas päänliittymä on usein varsin ohut (kuten sen pitäisikin olla). Se luo optisen harhan siitä, että pää on iso, vaikka ongelma on varsinaisesti kaulassa eikä sekään välttämättä ole ongelma.
Toisaalta pää ei saa olla liian pienikään, sitä asiaa on puitu enemmän vanhassa joulukalenteripostauksessa Pää rakennearvostelussa ja se pätee myös arabeihin.

Kaula
Jälleen sellainen kohta, josta useimmiten haluaisin antaa vähintään nelosta, ellei peräti vitosta. Kuitenkin myös kaula on varsin olennainen asia arabien rakenteessa, ei voi sokkona heitellä pelkkiä hyviä numeroita mille tahansa. Päänliittymä on tärkeä, sen tulisi olla ohut ja taipuissa. Pituus on myös tärkeä asia, lyhytkaulainen arabi ei ole rotumääritelmän mukainen. Kaarevuus on tavoiteltua ja yleistä. Kevytkin kaulan pitäisi olla, edes oreilla ei saa olla muhkeaa orikaulaa. Ja lisäksi sen pitäisi olla kiinnittynyt ylös lapoihin. Alakaulaisuus ei ole hyvä juttu.

Siinä on jo paljon haastavia asioita, plus että itse toivon edelleen sitä sopusuhtaisuutta, liioittelemattomuutta (varsinkin tämän kohdalla kyllä joudun tekemään paljon kompromisseja!) ja sopivasti pitäisi lihaksiakin olla. Tässä on listattu jo paljon ominaisuuksia, joita täydellisellä kaulalla pitäisi olla. Ja kuten sanoin, se kaulakin on olennainen osa arabien rakennetta ja tyyppiä, saatan olla joskus vähän liiankin kitsas jakelemaan pisteitä.

Etuosa
Arabeilta oletetaan selväpiirteistä, pitkää säkää ja pitkää, viistoa lapaa. Lapa on usein hyvä, pituudessa on joskus huomauttamista, mutta useimmilla lapa on sopivan viisto. Säkä sen sijaan on murheenkryyni, kun tuntuu siltä, että kohtuullisen suuri prosentti arabeista on melkoisen sä'ättömiä! Tai ainakin säkä on varsin matala eikä minun mielestäni mikään erityisen selväpiirteinen. Toisaalta liian erottuva, puoliverimäinen säkäkään ei oikein istu yleensä muuhun ylälinjaan nähden, niin että säkän kanssa olen antanut yleensä anteeksi sitä mataluutta.

Rotumääritelmä ei mainitse asiasta mitään, mutta viitaten itse ylläkirjoittamaani ihannekuvaan arabista, haluaisin nähdä jonkin verran syvyyttä rungossa, ettei hevonen olisi ihan rimpula.

Runko
Rungosta rotumääritelmät sanovat kovin vähän mitään. Sen pitäisi kuitenkin olla lyhyt, jotkin lähteet (jonka hukkasin juuri) mainitsevat myös ratsulle soveltuvan ylälinjan, ja lanteen pitäisi olla lyhyt ja vahva. Jos noin mutu-tuntumalta pitäisi sanoa, niin runko on yleensä se kohta, josta tulee kehnoimmin pisteitä. Pitkä ja/tai liian kevyt runko tuntuu olevan melko yleinen. Lisäksi myös lanne on toisinaan mielestäni liian pitkä.

Myös runkoon liitän toiveeni sopusuhtaisuudesta, liioittelemattomuudesta ja lihaksikkuudesta. Liian ylös vetäytyvä vatsalinja ei saa armoa minun silmissäni, ei sen paremmin pitkä selkä tai lanne. Usein ylälinjan ja lanteen arvostelua kuitenkin hankaloittaa näyttelyasento, jossa takajalat on venytetty taakse.

Takaosa
Edellä tuli jo mainittua tuo arabien tyypillinen näyttelyasento, jossa takajalat on venytetty taakse. Se tekee usein takaosankin arvostelusta helvettiä enemmän tai vähemmän arpomista. Lisäksi minua aina hämmästyttävät hevoset, joiden runko ja lautanen näyttävät olevan maahan nähden vaakasuorassa, vaikka takajalat on venytetty taakse, en voi olla miettimättä miltä hevonen näyttäisi jos se seisoisi normaalisti. Olisiko se takakorkea? Pahastikin? Se taas ei ole ihanteellista.

Lautasen tulisi olla melko tasainen, en rokota vähäisestä kulmasta rististä hännäntyveen. Lautasen tulisi olla myös sopivan pitkä, usein tasaiset lautaset ovat melko lyhyitä, mutta jos laskeva lautanen on samalla lyhyt, napsahtaa korkeintaan kolmonen. Ja jälleen pitäisi löytyä niitä lihaksia takaosastakin.

Etujalat ja takajalat
Jalat taitavat olla ainoa asia, joissa arabien kohdalla ei tarvitse ottaa huomioon mitään erityistä. Hyväasentoiset jalat ovat rotumääritelmän mukainen ihanne näilläkin. Kunpa vain jalkojen arvostelu ei noin muuten olisi niin kovin hankalaa! Ja taas se takajalkojen taaksevenytetty näyttelyasento haittaa kovin.

Pelkkiä ongelmia toisensa perään, vai mitä? No, tämä virtuaalinen rakennearvostelu on monin kohdin suhteellisen haastavaa, olen siitä maininnut aiemminkin tekstissä VSN-tuomarin kootut valitukset. Arabeilla tuo moneen kertaan mainittu näyttelyasento tuo puuhaan omat lisähaasteensa, toki muillakin roduilla sitä käytetään, joillain venytykset ovat vielä hurjempia kuin arabeilla (vilkaiskaapa vaikka tätä walkeria ja sanokaa mikä pistemäärä takasista tai takaosasta pitäisi antaa).

Ainakin kohtuullisena apuna tuomaroinnissa toimii taannoin netistä löytämäni Floridan yliopiston dokumentti Arabian Conformation, jossa käsitellään arabien rakennetta ja erityisesti listataan vakavuusjärjestyksessä mahdollisia rakennevirheitä. Osa ei toki ole sovellettavissa virtuaalimaailmaan, liikkeitähän täällä ei arvostella ja vain harvalla hevosella näkee jalkojen asennon edestä tai takaa. Saman yliopiston sivuilta löytyy muutamista muistakin roduista kaikenlaista kiinnostavaa rakenneinfoa: http://animal.ifas.ufl.edu/youth/horse/HorseJudgingInfo.shtml.

–S