Väriteoriaa: perusvärit

Tämä postaus on osa väriteoria-sarjaa.

Hevosten kolme perusväriä ovat rautias, ruunikko, ja musta. Perusväreiksi näistä sanotaan sen takia, että nämä kolme väriä ovat kaikkien muiden värien pohjalla. Muut geenit voivat muuttaa karvan väriä paljonkin ja joskus pohjaväriä ei pysty luotettavasti päättelemään hevosen ulkoasusta, mutta pohjaväri on silti siellä "alla" ja selvitettävissä viimeistään geenitesteillä. Esimerkiksi voikko on rautias hevonen, jonka karvaa vaalentaa voikko-geeni, ja hiirakko on musta, jota vaalentaa hallakko-geeni.

Useimmiten kaikkia muita värejä kutsutaan erikoisväreiksi paitsi näitä perusvärejä ja kimoja, joiden pohjaväri on jokin perusväreistä. Kimoa ei lueta erikoisväriksi sen yleisyyden takia, kimoa esiintyy hyvin laajalti ja jos se ei yleisyydessä yllä perusvärien tasolle, ei sitä voida pitää mitenkään harvinaisena ja sen takia erikoisena. Erikoisväreillä viitataan siis ensisijaisesti diluutioväreihin ja kirjavuuskuvioihin, jotka ovat selkeästi harvinaisempia.

Perusvärit ovat siis yleisesti ottaen kaikkein yleisimpiä hevosten värejä, vain aniharvalla rodulla ei pelkkiä perusvärejä esiinny lainkaan tai ne eivät ole toivottuja. Tällaisia rotuja ovat ainakin seuraavat:
– Vuonohevonen: kaikki vuonohevoset ovat hallakkovärisiä, joillain on myös voikkogeeni.
– Knabstrupinhevonen: tiikerinkirjavuus on tavoiteltua ja yleistä, tosin tietyin perustein myös yksivärisiä voidaan hyväksyä rekisteriin ja jalostukseen.
– Paint Horse: lehmänkirjavuus on tavoiteltua ja yleistä, tosin tietyin perustein myös yksivärisiä voidaan hyväksyä rekisteriin ja jalostukseen.
– Appaloosa: tiikerinkirjavuus on tavoiteltua ja yleistä, tosin tietyin perustein myös yksivärisiä voidaan hyväksyä rekisteriin ja jalostukseen.
– Camarguenhevonen, lipizzanhevonen, ja kladrubinhevonen: kimot ovat yleisiä, camargueilla ei taida tummia värejä esiintyä lainkaan, lipizzoilla ja kladrubeilla ne ovat erittäin harvinaisia, mutta eivät kuitenkaan välteltyjä.
– Konik: hiirakko on yleisin väri ja ilmeisesti myös ainoa, joka hyväksytään rekisterissä vaikka satunnaisesti rotuun syntyy mustia, rautiaita, ja punahallakoita.
– Kalliovuortenhevonen: hopeavärit (hopeanmusta ja hopeanruunikko) ovat tavoitelluimpia värejä, vaikka perusvärejä ei erityisesti vältellä.
– Irlannincobit ja lähisukuiset rekisterit: tobiano-kirjavuus on tavoiteltua ja yleistä, mutta perusvärisiäkään ei vältellä.