maanantaina, marraskuuta 01, 2021

Virtuaalimaailma, eettisyys ja vastuu

Olen pohtinut tätä aihetta ja tästä kirjoittamista valehtelematta jo vuosia enkä vieläkään saa aikaiseksi muuta kuin sekavan puoli-aggressiivisen postauksen, josta on turha etsiä minkäänlaista ratkaisuehdotusta tai edes punaista lankaa. Aiheena on vaatimattomasti virtuaalimaailma ja etiikka tai sillä työnimellä aihe nyt minun päässäni on pyörinyt vaikka etiikka ei välttämättä ole se kaikkein osuvin termi tähän. Nyt kuitenkin aihepiiri on noussut esille muuallakin ja teksti on pakko saada koneesta ulos.

Ensimmäinen (muistaakseni) sysäys asiaan oli Nintsun vuonna 2018 kirjoittama blogiteksti Virtuaalikoirat ja eettinen pulma, jossa hän pohti sairaaksi jalostettuja koirarotuja ja sitä, että miten eettistä ylipäänsä on omistaa tällaisia virtuaalimaailmassakaan vaikka periaatteessa rodusta tykkäisikin ja virtuaalikoirat eivät kärsi. Kommentoin sitä jo tuolloin pääasiassa tennesseenwalkerien ja big lick -hevosten näkökulmasta, jota olin miettinyt suunnilleen kai siitä asti kun itse aloitin kirjoittamisen blogissa tekstillä Walkerit ja soring.

Alkusyksystä lusikkansa soppaan työnsi Pölhö kirjoittaessaan myös eettisestä harrastuksesta ja siitä, että jos kuvitteellisessa maailmassa tekee jotakin, onko se ja tulkitaanko se saman asian ihannoimiseksi ja tukemiseksi myös reaalimaailmassa. (Tarina-asiaan minulla on vastaus: kirjoitettuja hahmoja ei tulisi pitää autofiktiivisinä, ellei kirjoittaja erikseen kerro hahmon olevan sellainen. Jos siis hahmo lyö raipalla hevosta, se ei tarkoita että kirjoittaja tekisi niin tai edes pitäisi sitä jotenkin puolusteltuna. Itselläni on toki oma lehmä ojassa, koska oman hahmoni toiminta ei tällä hetkellä kestä päivänvaloa, tosin se ei liity hevosiin ja niiden kohteluun.)

Viimeisin naula arkkuun oli WRJ:n keskusteluketju Keskustassa, jossa kävi ilmi, että ainakin jotkut harrastajat dissaavat koko WRJ:tä tai ainakin sen karjalajeja eettisistä syistä. Tapetille nousi varsinkin calf roping, jossa vasikka lassotaan ja sen jalat sidotaan. Teoriassa vasikka ei vahingoitu tässä lajissa, mutta hurjalta se näyttää ja väkisinkin tulee mieleen myös lajin stressaavuus vasikalle. Karjalajeista cutting ja reined cow horse ovat pehmeämpiä lajeja, koska niissä nautaa vain ohjaillaan pääpiirteissään koskematta siihen. 

Tietenkin voitaisiin puhua myös siitä, että mites raviurheilu. Ei ole vielä kuukauttakaan siitä, kun uutisoitiin siitä, että tarkastuksissa yli puolella kilpailevista ravureista oli jonkinasteisia suuvaurioita (lähde). Se on aika paljon. Ravi- ja laukkamaailma myös tuottavat  paljon ns. ylijäämähevosia, niitä joista ei kilpahevosiksi ole ja joiden kohtalo on sitten pahimmillaan todella karu. Laukkapuolella raipankäyttö on edelleen melko säälimätöntä ainakin näin amatöörin silmin, vaikka sitä on kaiketi yritetty suitsia.

Eivät nämä perinteiset olympialajitkaan selviä mitenkään puhtain jaloin. Verta suussa tai kyljissä, ylikireitä turpahihnoja, rollkuria, sähkökannuksia, barringia, kovia kuolaimia, vain muutaman kiistanalaisen asian mainitakseni. Näistä moni tapahtuu toki piilossa, koska kisapaikoilla niitä ei sallita, mutta on niitä kisoista diskattujakin.

Askellaji- ja saddleseat-hevosten puolelta menin jo mainitsemaan tuon soringin, mutta eiväthän ne siihen lopu. Toisilla roduilla annetaan kavioiden kasvaa ylipitkiksi, toisilla kohotetaan häntä (en tiedä tarkalleen mitä keinoja siihen käytetään enkä ole varma haluanko tietääkään, epäilen niitä silti), niinsanottu gingering eloisan vaikutelman luomiseksi, listaa olisi varmasti enemmänkin.

Aina ei tarvita edes kilpailemista, sillä samalla tavoin kuin koirillakin, tiettyjen piirteiden jalostus hevosilla voi aiheuttaa ongelmia. Arabien äärimmäisen pieneen ja koveraksi jalostettuun päähän eivät mahdu enää kaikki hampaat ja hengitystietkin voivat olla ahtaat. Friisiläisillä esiintyy dwarfismia ja vesipäisyyttä perinnöllisenä. Miniatyyreillä esiintyy rakenteellisia ongelmia kun tavoitellaan aina vain pienempää kokoa.

Virtuaalimaailmassa nämä kaikki voitaisiin kuitata yksinkertaisesti toteamalla, että tämä on keksitty maailma ja siksi ns. täydellinen maailma. Täällä kaikki hevoset ovat terveitä, niitä käsitellään ja pidetään aina fiksusti, ne eivät loukkaannu ja kaikin puolin homma on eettistä. Tähän on ihan hyvät perusteetkin kyllä olemassa, sillä virtuaalimaailmasta puuttuu raha, joka on nähdäkseni tärkein tekijä likipitäen kaikkiin epäkohtiin. Jos virtuaalihevonen ei pärjää kisoissa, sitä ei tarvitse alkaa valmentaa epäeettisin menetelmin vaan sillä yksinkertaisesti kilpaillaan vähän enemmän että se saa täyteen tarvitun sijoitusmäärän.

Virtuaalihevoset ovat siis turvassa, mutta ei lopeteta pohdintoja vielä tähän. Jos me harrastamme täällä virtuaalimaailmassa esimerkiksi raveja, tulemmeko samalla tukeneeksi asenteita, jotka auttavat pitämään reaalimaailmassa tämän lajin ongelmia pystyssä jatkossakin? Olemmeko me niitä, jotka kiusaamista nähdessämme katsomme pois ja sanomme, että tämä ei kuulu meille? Ja mihin vedetään raja? Onko kaikki kilpaileminen hevosilla vahingollista, sillä eihän se ole luonnollista hevosille? Pitäisikö meidän siis tyytyä vain ihailemaan vapaana laukkaavia virtuaalihevoslaumoja, jotta emme tulisi tukeneeksi minkäänlaista hevosten kaltoinkohtelua?

Sitten on tietenkin kuvat, virtuaalihevostelun suola, jos minulta kysytään. Olen vuosia pyrkinyt jättämään Ionicin tennesseenwalkereilta pois ne räikeimmät big lick -hevosten kuvat, mutta joskus olen niihinkin sortunut (todiste). Tarkoittaako tuo kuva sitä, että hyväksyn ja kenties jopa ihannoin tuollaista? Haluaisin huutaa täyteen ääneen että ei, todellakaan ei, käytin kuvaa vain siksi että se nyt sattui olemaan varastossa, pyydetty yhtä aikaa monen muun kuvan kanssa ja kun se hevonen on kimo ja kimojen walkereiden kuvia ei turhan paljon ole. Onko se jokin hyvä syy?

Eivät big lick -kuvat ole ainoa ongelma. Ionicin hevosilla näkee kohotettuja häntiä, epäluonnollisen korkeita liikkeitä, pitkiä kavioita, kouluratsuja luotiviivan takana ja tässähän on listattuna vain ne muutamat asiat, jotka minä tiedän potentiaalisiksi ongelmiksi. Olenhan sanonut rakastavani erityisesti kouluratsastuskuvia ja niitä hevosilla paljon onkin, mutta toiset tahot sanovat nykymuotoisen kouluratsastuksen olevan jos nyt ei suoraan rääkkäystä, niin epäluonnollista ainakin ja ehkä heillä on pointtinsa. En ole asiantuntija, joten en voi kyseenalaistaa. Ja pahoin pelkään, että mahdollisten ongelmien lista ei ole vielä edes tässä, jos oikein tarkoin alettaisiin tonkia.

Ja sitten on näitä muitakin eläimiä meillä. Toinen kissoista on maatiais-rotukissa-mix, potentiaalista pentutehtailua ja reaalimaailmassa en pidä lainkaan tästä ideasta. Meillä on typistetty dobermanni. Mitä terveysongelmia sitten rakastamiltani vinttikoirilta löytyy, en edes tiedä. Että jos joku näkee typistetyn dobberin ja haluaa itse samanlaisen, koska näyttäähän se nyt tyylikkäältä, niin olenko minä jonkinlaisessa moraalisessa vastuussa?

Tässä on siis ongelmia ongelmien perään. Joku voisi tietysti todeta, että myrsky vesilasissa, leikki leikkinä ja mitä minä nyt tällaista edes mietin, idiootti. Tai että jos ei pannu kestä, niin lopeta koko harrastus, sillä siitä pääsee. Tai vaihda kaikkien hevosille varmasti vapaana elävien villihevosten kuvat. No, vähän menisi oudoksi Ionic. 

Toistaiseksi olen päättänyt luopua calf ropingista (vielä kun muistaisin tämän päätökseni), koska se on jo pelkkänä lajina lievän epäilyttävä vasikan kannalta. Kiitos niille, jotka asiasta sanoivat, sillä en ole varsinaisesti niin perehtynyt että olisin tajunnut itse kyseenalaistaa tuota luokkaa. Muuten olen sitten vähän umpikujassa. ARJ:ssä olen kilpaillut hyvillä mielin, ajatellen että virtuaalimaailmassa tämä laji on täysin eettinen ja humaani, kuten varmasti onkin, koska kuvittelemme sen sellaiseksi.

– S

6 kommenttia:

Taciturn kirjoitti...

Tämä on sellainen aihe mikä alkoi itseäni kiinnostaa nimenomaan tuon WRJ:n kyselyn takia. Jotenkin minulle henkilökohtaisesti on ollut aina itsestäänselvää että virtuaaliset lajit ei nyt missään nimessä ole epäeettisiä, ja että esim. askellajikisoissa ei näin virtuaalisesti tietenkään käytetä mitään kyseenalaisia menetelmiä (vaikka Hazardistakin löytyy useita hevosia joiden kuvissa ei ole todellakaan hevonen luonnollisessa tilassa)! Löytyy varsinkin noita korotettuja häntiä, koska nehän on niin hienon näköisiä. Sitä ei ole aiemmin ajatellut edes että millä verukkeilla se häntä on kohotettu vaikka eihän se nyt näytä luonnolliselta. Viime aikoina vasta olen alkanut kiinnittämään huomiota...

Mitä virtuaalikoiriin tulee niin itse en kasvattaisi mitään sairaaksi jalostettua rotua, en tosin tiedä mikä erottaa tässä tapauksessa koiran hevosesta. Saattaa toki olla, että kun koiriin on perehtynyt enemmän IRL ja hevoset ovat olleet minulle jo kymmenkunta vuotta lähinnä virtuaalisia otuksia minkä terveydellä ei tietenkään ole väliä. Ja eipä sillä että koiraroduista muut kiinnostaakaan sen kummemmin kuin collie. :D

Se Ionicin Sirpa kirjoitti...

Siinä olen samaa mieltä, että virtuaalisia kilpailuita ei voida pitää oikein mitenkään epäeettisinä, jos laji on sellainen, että se ei sitä lähtökohtaisesti edellytä. Siksi olen itse pähkinyt tuota calf ropingia ja päätin jättää sen nyt pois omasta valikoimastani. Breakaway roping on kuitenkin vähän eri asia: siinä vasikkaa ei sidota vaan köysi katkeaa kun vasikka on saatu lassottua. Tässä tuli mieleen sellainenkin asia, että mitä jos joku yrittäisi tuoda virtuaalimaailmaan härkätaistelun? Olen aika varma, että siinä vaiheessa nousisi asiasta jonkinasteinen metakka juurikin eettisyyden takia enkä hyväksyisi sitä itsekään tai ainakin pysyttelisin siitä erossa.

Mutta sitten nuo kohotetut hännät ja muut. Myönnän että ne miellyttävät kyllä toisinaan omaa silmäänikin vaikka pidänkin niitä toisaalta keinotekoisen näköisinä. Ja korkeasti askeltava hevonen, onhan ne nyt hienoja! Tässä se ongelma onkin, että tulenko nyt ihailleeksi epäinhimillisin menetelmin aikaansaatuja lopputuloksia ja onko se ongelma.

Toisaalta sitten taas mietin sitäkin, että koska en ole noista ulkomaisten farmien kuvista (joista ne pahimmat ongelmat löydän) maksanut mitään kellekään, niin ainakaan taloudellisesti en tule tukeneeksi mitään tällaista.

Pölhö kirjoitti...

"Virtuaalihevoset ovat siis turvassa, mutta ei lopeteta pohdintoja vielä tähän. Jos me harrastamme täällä virtuaalimaailmassa esimerkiksi raveja, tulemmeko samalla tukeneeksi asenteita, jotka auttavat pitämään reaalimaailmassa tämän lajin ongelmia pystyssä jatkossakin?"

Tässä miusta tämä villakoiraongelman ydin. Kilpaileminen on aika tärkeä osa virtuaalimaailmaa, mutta olenko virtuaalihevosia kilpailuttaessa tekopyhä kun irl sitten vastustan koko kilpailupuolta aina kouluratsastuksesta raveihin? Eettiset kysymykset ovat aina vaikeita, ihan sitten vain pikseliponijutuissakin. Tulee pää ihan kipeäksi kun tätä lähtee miettimään.

Uskon että moni osaa erottaa fiktiivisen tekstin kirjoittajasta, mutta olen monesti tullut huomanneeksi että se ei todellakaan koske kaikkia, varsinkaan nuorimpia lukijoita. Siksi esimerkiksi Stall Lumoksen kilpahevosista kirjoittaminen on tällä hetkellä miulle tosi vaikeaa, kun mietin koko ajan millaisia asioita joku saattaisi minun hyväksyvän tarinoiden perusteella. Jo ajatus siitä että jonkun anonyymin mielestä minusta on ok ahdistaa hevosta eteen raipalla saa puntit tutisemaan. Halloween is not over yet!

Ps. Onpa kiva kuulla että joku lukee blogiani. Luulin kirjoittavani ihan itselleni, se näkyy varmasti tekstien laadussakin :D

Se Ionicin Sirpa kirjoitti...

Kiitos kommentista Eetuperkele! Hyvä että joku saa jotakin tolkkua tästä minun tekstistäni, joka on aika tavalla jäsentelemätöntä ajatuksenvirtaa aiheesta ja vähän sen vierestäkin. Ja tunnustan tuon tekopyhyyden tunteen itsekin, koska paheksun kaikenlaista hevosten kaltoinkohtelua, olivat syyt siihen mitkä tahansa, mutta sitten omat hevoseni kisaavat kaikenlaista ja tosiaan Ionicin kuvissa näkyy kaikenlaista myös, epäluonnollistakin.

Joskus olisi todellakin vain helpompi olla miettimättä asiaa, mutta kun tätäkin nyt kannettiin useammasta tuutista eteen, niin ei sitä vain voi. Jollain tavoin kuitenkin lohdullista tietää, etten olekaan ainoa näitä miettimässä.

HM kirjoitti...

Mielenkiintoinen aihe!

Rehellisesti sanoen en ole ikinä miettinyt mitä kuvia hevosillani käytän joten joillain on varmasti käytössä ääripään kuvia. Täytyykin jatkossa tähän kiinnittää huomiota. Olen esimerkiksi soringiin tutustunut enkä haluaisi missään tapauksessa tukea sitä toimintamuotoa url. Tai ylipäätänsä kaikki jotka saavat jalat nousemaan korkeammalle epäeettisin keinoin.

Kiitos, tämä antoi kieltämättä paljon ajattelemisen aihetta. Virtuaaliharrastus ei onneksi tue näitä epäeettisiä muotoja reaalimaailmassa eli sinänsä siitä ei ole haittaa, mutta moraalinen taso on sitten eri.

Toisaalta jos miettii nykymaailman eläinjalostusta ihan minkä tahansa lajin ja rodun kannalta niin niitähän riittää joten virtuaalimaailmassa on ihan täysi mahdottomuus välttyä näiltä etenkin jos on kyse harvinaisesta rodusta joilla kuvatarjonta on rajoitettu. Onneksi on myös niitä kasvattajia jotka oikeasti miettii eläimen terveyttä ennen jalostuskäyttöä tai välttää käyttämästä epäeettisiä keinoja halutun tuloksen saavuttamiseen.

Se Ionicin Sirpa kirjoitti...

Kiitos kommentista, HM.
Tuossa olikin monta asiaa, josta voisin kirjoittaa jotakin sekavaa pari sivullista. Ensinnäkin tuo kuva-asia, joka minuakin tietyllä tapaa kaivelee, mutta sitten taas toisaalta: se on kuva. Siitä ei ole maksettu. Kukaan meistä tuskin on käynyt paikan päällä kuvaamassa esimerkiksi noita saddleseat-luokkia, joissa korkeita liikkeitä täytyy esittää. Me emme siis käytännössä mitenkään tue tätä lajia, vaikka meillä on niitä kuvia käytössä. Onko se väärin silti? Normalisoimmeko me jotenkin sitä nyt näiden kuvien kautta? Ja mitä jos jollain hevosella on luonnostaan korkeat liikkeet ja se on valmennettu ihan inhimillisin keinoin esittämään korkeata askellusta? (Haluan uskoa että tällaisiakin on olemassa, edes jossain...) Moraali on joka tapauksessa vaikea asia.