Pakko minunkin on purkautua tuosta tekijänoikeusterrorismista omasta puolestanikin ja jotta olisin tasapuolinen, täytyy linkittää tänne vielä suurien hurskastelijoiden blogiteksti ja kommentit (turha muuten poistaa sitä blogitekstiä ja kommentteja, ovat jo tallessa)
Kellekään ei pitäisi olla enää epäselvää, että Mewy ei ole tehnyt mitään väärää. Toistan: Mewy ei ole tehnyt mitään väärää. Tekijänoikeuslaki ei suojele meidän vaatimattomia ja tavanomaisia ulkoasuja, tekijänoikeuslaki suojelee teoksia, jotka ylittävät omaperäisyydellään teoskynnyksen. Nettisivujen ulkoasu tekee sitä hyvin harvoin.
Sen lisäksi ei ole olemassa mitään lakia, joka suojelisi vaivannäköä. Jos joku siis näkee vaivaa vaikkapa ulkoasun eteen, ei se tuota sille ulkoasulle mitään suojaa. Vaivannäkö ei ole siis mikään itseisarvo. Vanha sanontakin sanoo: "Tyhmä paljon työtä tekee, viisas pääsee vähemmällä". Kaikki hyvät ideat on melkeinpä jo keksitty kertaalleen, miksi siis todellakin pitäisi yrittää itse päkistää jotakin väkisin omasta päästä, kun joku on tehnyt jo kaiken valmiiksi?
Mitä tulee sitten tähän mistä Viivuska narisi tuolla TuplaH:n blogin kommenteissa, että jos toinen piirtää kuvistunnilla hienon hevosen ja toinen ottaa mallia ja samalla puolet kunniasta ja se on mukamas väärin. Minä kuvittelin tuon kuuluvan lähinnä lastentarhaan: "Mä piirrän prinsessan, niin sä et saa piirtää prinsessaa", josta jopa tytöt kasvavat yli viimeistään ala-asteella. Mutta näköjään väärässä olin.
Toivottavasti Viivuska itse ei piirrä tai valokuvaa hevosia, koska silloin hän kopioi ja samalla varastaa kunnian Lascaux'n luolamaalareilta, jotka maalasivat hevosia luolansa seinälle jo 10000 vuotta sitten...
Joku tietysti voi olla sitä mieltä, ettei pidä siitä, jos jonkun tekemä ulkoasu kopioidaan suoraan. Tämä heille suotakoon, mielipiteitähän saa toki olla. Omista mielipiteistään ei kuitenkaan saa tehdä lakia, jonka kuvittelee koskevan kaikkia, jopa niitä, joilla on eriävä mielipide. En minäkään mene sanomaan suomenhevos- tai puoliverikasvattajille, että eipä teilläkään ole järkeä päässä, miten kehtaatte, ei olisi teistäkään uskonut ikinä, että tuolle tasolle vajoatte. Olisiko tämä teidän mielestänne oikein ja fiksua? Ei varmaankaan.
Minority, Viivuska, Tiffany, Crius: te olette käyttäytyneet todella törkeästi Mewyä kohtaan.
Niin, juuri te, jotka kuvittelitte olevanne mukamas suuriakin sankareita paljastaessanne kopioijan, joka ei lopulta ollutkaan tehnyt mitään väärää, vain ollut teidän kanssa eri mieltä asioista. Te olette anteeksipyynnön velkaa Mewylle, teidän käytös ei kertakaikkiaan kestä päivänvaloa. Voisin vaatia teiltä julkista anteeksipyyntöä (kommenttikenttä on vapaa), mutta tiedän ettei teistä ole siihen. Se vaatii näet selkärankaa tunnustaa olleensa väärässä ja käyttäytyneensä ala-arvoisesti.
Tätähän te ette varmasti ikinä osanneet odottaa? Oletitte kaiketi että tulisimme Sirpan kanssa kiittämään teitä ja silittämään päätä? Kuvittelitte, ettemme tiedä mikä on tekijänoikeuslaki ja mitä se oikeasti suojaa ja mitä ei. Luulitte ehkä saavanne sädekehän päänne päälle. Toivottavasti opitte tästä pikkuisen löysäämään pipojanne ja olemaan puuttumatta asioihin, jotka teille eivät kuulu ja joista ette näemmä ymmärrä mitään.
torstaina, marraskuuta 20, 2008
tiistaina, marraskuuta 18, 2008
Tekijänoikeusterroristit
Olen taas jäänyt paitsi kaikesta hauskasta ja myöhästyin pahemman kerran.
Jupakka alkoi siitä kun Daren Sporthorsesilla oli samanlainen ulkoasu kuin Gin Ahaltekissä on. Hevoset.comissa se huomattiin ja lytättiin todella rumilla sanoilla. Okei, tunnustan, että käytin itse ehkä ruminta mahdollista kieltä, mutta paloi hihat kertakaikkiaan. Onhan kopiointi toki kamalaa, eikö totta? Kun ei ole. Olen täysin Darrenin omistajan Mewyn puolella. Kirjoitan tähän oman vastineeni koko viestiketjuun, koska on epäiltävissä, että koko viestiketju tai minun postaukseni poistetaan kielenkäytön takia, vaikken edes kiroillut.
Ja oikeasti, olen todella tätä mieltä. Plus että olen perehtynyt aika tavalla tekijänoikeuslakiin. Minun mielestäni niinkutsuttu "oma idea" on yliarvostettu juttu, jos toisella on hyvä idea, miksi ihmeessä pitäisi keksiä pyörä uudestaan ja yrittää päkistää joku oma idea sen sijaan että kopioisi toisen ideaa? Parhaat ideat on käytetty jo aikoja sitten.
Jos joku pitää meidän ulkoasua niin hienona ja onnistuneena että haluaa kopioida sen itselleen, niin me olemme oikeastaan ylpeitä siitä. Tämä onkin ensimmäinen kerta ja toivon, että tuo kaunis, upea ja ihastuttava (omakehu haisee hyvältä) ulkoasu palaa Darrenin sivuille.
Jupakka alkoi siitä kun Daren Sporthorsesilla oli samanlainen ulkoasu kuin Gin Ahaltekissä on. Hevoset.comissa se huomattiin ja lytättiin todella rumilla sanoilla. Okei, tunnustan, että käytin itse ehkä ruminta mahdollista kieltä, mutta paloi hihat kertakaikkiaan. Onhan kopiointi toki kamalaa, eikö totta? Kun ei ole. Olen täysin Darrenin omistajan Mewyn puolella. Kirjoitan tähän oman vastineeni koko viestiketjuun, koska on epäiltävissä, että koko viestiketju tai minun postaukseni poistetaan kielenkäytön takia, vaikken edes kiroillut.
Voi venäjä teidän kanssanne että menette sitten puuttumaan asiaan, joka ei teille kuulu pätkääkään. Senkin hemmetin tekopyhät tekijänoikeusterroristit
AINOA, jolla voisi olla huomautettavaa Mewylle ulkoasusta olen MINÄ, joka ulkoasun on suunnitellut ja toteuttanut. Kukaan ei vaivautunut kysymään MINUN mielipidettä koko jupakasta.
Koodia ei suojaa mikään laki, painakaa se nyt jo paksuihin kalloihinne! Ideaa ei suojaa mikään laki, ellei se ole todella omaperäinen. GA:n ulkoasu ei ole niin omaperäinen että se nauttisi minkään lain antamaa suojaa. Etsikää netistä mitä tarkoittaa termi teoskynnys. Gin Ahaltekin ulkoasun koodia ja ideaa saa siis käyttää jokaikinen, olkaa hyvät, ei tarvitse kysyä edes lupaa! (sitä pikkukuvaa ei teknisesti ottaen saa, koska se ei ole meidän)
Joka tuon ulkoasun tuollaisenaan kopioi on VIISAS, toisin kuin te! Te osaatte tehdä niin hienoja ja omaperäisiä ulkoasuja, etteivät ne toimi kunnolla kaikilla näytöillä eikä kaikilla selaimilla ja jotka ovat niin raskaita että kännykän kanssa surffaillessa huutaa liittymä hoosiannaa vaikka olisi jopa 3G-peitto. Linkit eivät erotu tekstistä, teksti ei erotu taustasta, kuvat megan mönttejä suoraan kamerasta, kuulostaako tutulta?
Gin Ahaltek on toteutettu viimeisen päälle järkevästi ja elegantisti, se on kevyt, siisti, helppokäyttöinen, helppo päivittää. Se on järkevä ulkoasu. Ja mitä te teette?! Haukutte, lyttäätte, pidätte Mewyä huonona ihmisenä! Katsoititte peiliin ja häpeäisitte.
Mewy, pyydän anteeksi noiden muiden puolesta ja jos suinkin tämän jupakan jälkeen vielä haluat käyttää tuota ulkoasua (joka on muuten kaikkein hienoin ulkoasu ikinä), niin tee se kaikessa rauhassa. Ihan oikeasti, tämä ei ole mitään sarkasmia tai irvailua. Turha sinun on tuhrata aikaasi uuden tekemiseen, kun kerran vanhakin on olemassa ja täysin käyttökelpoinen, vai mitä?
Ja oikeasti, olen todella tätä mieltä. Plus että olen perehtynyt aika tavalla tekijänoikeuslakiin. Minun mielestäni niinkutsuttu "oma idea" on yliarvostettu juttu, jos toisella on hyvä idea, miksi ihmeessä pitäisi keksiä pyörä uudestaan ja yrittää päkistää joku oma idea sen sijaan että kopioisi toisen ideaa? Parhaat ideat on käytetty jo aikoja sitten.
Jos joku pitää meidän ulkoasua niin hienona ja onnistuneena että haluaa kopioida sen itselleen, niin me olemme oikeastaan ylpeitä siitä. Tämä onkin ensimmäinen kerta ja toivon, että tuo kaunis, upea ja ihastuttava (omakehu haisee hyvältä) ulkoasu palaa Darrenin sivuille.
maanantaina, marraskuuta 17, 2008
Raviura alkuun!
Lainaravurimme Boogey oli ilmoitettu 15.11. pidettyyn opetuslähtöön. Tulokset tulivat tänään ja Boogey selvitti sen hyväksytysti. Hieno juttu!
Seuraava etappi on koelähtö 1.12. jolloin Boogey täyttää kolme vuotta. Toivottavasti sekin sujuu kunnialla.
Seuraava etappi on koelähtö 1.12. jolloin Boogey täyttää kolme vuotta. Toivottavasti sekin sujuu kunnialla.
Miksi omat domainit ovat syvältä?
Monessa paikassa olemme Ginin kanssa vihjailleet suorasti ja epäsuorasti siihen suuntaan, että virtuaalimaailman typerin villitys (kestänyt jo valitettavan kauan) on omat domainit, nuo virtuaalihevostelijoiden statussymbolit. Mitä niin pahaa voi olla siinä, että hankkii oman domainin?
No minäpä kerron.
Syy nro 1. Anonymiteetin katoaminen
Okei, tämä ei välttämättä ole paha juttu, jos sen tiedostaa ja ymmärtää. Turhan monelle on kuitenkin yllätys, ettei domainia voi hankkia nimettömänä ja että kuka tahansa voi saada helposti selville, kuka omistaa jonkin domainin. Samalla voi selvitä muitakin mielenkiintoisia tietoja, kuten vaikkapa kotiosoite... Jos siis haluat virtuaalihevostella nimettömänä, älä hanki omaa domainia.
Syy nro 2. Domainien pysymättömyys
Jos virtuaalihevoselle tekee sivut jonnekin ilmaispalveluun, mutta sitten virtuaalihevostelu ei enää kiinnostakaan, hevosen sivut voivat silti jäädä sinne palvelimelle hamaan tulevaisuuteen asti (paitsi jos käy kuten Geocitiesille ja palvelu ajetaan alas kokonaan). Jos tekee sivut omalle domainilleen ja kiinnostus loppuu, myös domainin maksaminen yleensä loppuu ja hevosen sivut katoavat ikuisiksi ajoiksi. Tämä on perin ikävää niiden kannalta, joiden omien hevosten suvuissa tai jälkeläislistoissa on se kadonnut hevonen. Kun domain irtisanotaan, menetys on totaalinen.
Ja koska virtuaalihevostelijat ovat häilyväistä sakkia, joilla ei ole pätkän vertaa pitkäjänteisyyttä tahi kykyä ajatella eteenpäin, domainit tulevat katoamaan kuitenkin jossain vaiheessa. Domain on kuin kesäkissa, se hnakitaan vuodeksi ja todetaan ettei tämä olekaan kivaa ja irtisanotaan se tai vaihdetaan nimi (ks. kohta 3) ja taas kanssavirtuaalihevostelijat kiristelevät hampaitaan.
Tämä on se tärkein syy, miksi itse paheksun virtuaalihevostelijoiden hankkimia omia domaineja. Ilmaispalvelimille on helppo jättää hevosten sivut ja ne pysyvät siellä usein vuosikausia ilman mitään toimenpiteitä. Ja mitä pidempään sivu on netissä, sen varmemmin se myös tallentuu esimerkiksi Web Archiveen, josta sitä voi yrittää etsiä, jos sivut katoavat netistä.
Suku on kuitenkin nimen ohella oikeastaan ainoa asia, mikä virtuaalihevosella on suhteellisen pysyvää ja siksi olen niin intohimoinen sen säilymisen suhteen. Ilman historiaa ei ole tulevaisuutta, tämä pätee myös virtuaalimaailmassa ja mistäpä siitä historiasta löytyisi tietoa, ellei vanhoilta sivuilta? Meillä on käynyt jo mielessä tehdä radikaaleja toimenpiteitä virtuaalihevostelijoiden omia domaineja vastaan, kuten esimerkiksi kaikkien niiden kasvattien selittämätön palauttaminen, jos kasvattajan talli on omalla tai lainatulla domainilla sekä kaikkien niiden hevosten joukkotuho, joiden suvuista löytyy linkkejä muualle kuin omiin hevosiin tai ilmaispalvelimien sivuille (tämä ei koskisi Kerpan hevosia). Ehkä emme kuitenkaan ihan tälle linjalle lähde, vaikka mieli kyllä tekisi...
Syy nro 3. Typerät nimet
Huh sentään, tästä voisin paasata kokonaisen kirjan verran! Pääperiaate kuitenkin tuntuu olevan, että mitä typerämpi ja sisältöön liittymättömämpi domainin nimi on, sen parempi. Yhtään ei tajuta sitä, että se domainin nimi on ensimmäinen käyntikortti koko sivustolle. Eikä sitä, että typerällä domain-nimellä saa itselleen kyseenalaisen maineen internetissä (katso kohta 1). Eikä tajuta sitäkään, että sillä päätteellä on oikeasti merkitystä. Tai ei ylipäänsä tajuta YHTÄÄN MITÄÄN.
Ensinnäkin, domainin nimen pitäisi kuvata sivujen sisältöä ja sitä, mitä sen nimen takaa löytyy. Jos menet osoitteeseen nokia.fi, voit olla hyvin varma siitä, että sen takaa löytyy juttua Nokiasta. Jos menet osoitteeseen hevostalli.net, voit sivustoa tuntematta arvata, että se liittyy jotenkin varmaan hevosiin. Ja jos URL on jotain tyyliin hotlesbians.jotakin, niin se on ilman muuta K18-kamaa eikä sitä tarvitse edes vilkaista (ellei sitten ole sitä etsimässä). Domainin nimen täytyy tarkoittaa jotakin! Kuten sanoin, se on ensimmäinen käyntikortti, se kertoo jotakin sivustosta. Jos ei kerro, se on huono ja omistaja tyhmä (okei, tyhmiä ihmisiä on netti pullollaan).
Vielä pahempaa on se, että nimi valitaan täysin sattumanvaraisesti eikä tajuta tarkistaa, onko nimi käytössä jo toisella päätteellä (ja ennen kaikkea: mitä se sisältää!) ja mitä assosiaatioita nimestä tulee ns. normaalille nettisurffailijalle. Joitain vuosia sitten joku onneton kyseli sopivia domain-nimiä ja ehdotuksena sai jonkun rautakanki.comin. Vastikään oli televisiossa ollut erektiolääkkeiden mainoskamppanja, jossa ohjattiin rautakanki.net-sivustolle, joka tarjosi tietoa erektiohäiriöistä ja niiden lääkehoidosta. Rautakanki.jotakin-osoite ei siis olisi ollut fiksu valinta nimeksi lainkaan. Huomautin tästä ja vastaukseksi sain nokkavan "Ei me voida kaikkia tommosia tietää". Ei voi tietää, niin, mutta selvää voi ottaa. Toivoakseni rautakanki-ehdotus ei päätynyt kuitenkaan nimeksi lainkaan.
Suosikki-inhokkini on olionet.org, joka on varmasti tosi khuul sisäpiirivitsi ja oikein hauska juttu, mutta kun sieltä luulee löytävänsä jotain olio-ohjelmointiin liittyvää. On vähän orpo olo kun huomaakin osuneensa jollekin valokuvasivustolle, mites minä nyt tämmöiseen päädyin kun etsiskelin suomenkielistä apua ohjelmoinnin harkkoihin? Sisäpiirivitsit eivät kuulu julkisuuteen, varsinkaan jos ne ovat suorastaan tahallista harhaanjohtamista.
Ja se pääte ei ole suinkaan yhdentekevä, vaikka se saattaa siltä tuntuakin! Net on oikeastaan ainoa järkevä valinta niin kauan kuin sivusto ei ole varattu kaupalliseen käyttöön (.com) tai jollekin organisaatiolle (.org). Näitä käytetään väärin maailmalla hirveän paljon, muttei se tee siitä yhtään hyväksyttävämpää.
Tämä liittyy osin myös tuohon kakkoskohtaan, sillä kun domainin nimi on valittu huonosti, kiusaus sen vaihtamiseen on myös suuri. Tällaiset teinijeejee-domainit häipyvät yleensä viimeistään siinä vaiheessa netistä kun omistaja aikuistuu ja tajuaa miten typerä se nimi onkaan. Ja siinähän sitten taas metsästetään kadonneita virtuaalihevosia...
Kas niin, nyt on saarnattu suu vaahdossa ja tullaan siihen tosiseikkaan, että hei, onhan sekä Ionic että GA molemmat hevosmaailma.net-domainilla. Jep, niin ovat. Ja tulevat siellä myös pysymäänkin. Domainilla ja domainilla on eroa. Hevosmaailma.net-domain on ollut pystyssä kohta 8 vuotta, joten se painii täysin eri sarjassa kuin joku 3 kuukautta sitten hetken mielijohteesta hankittu, kavereiden keksimä mielisairas.com. Moni nyt teini-ikäinen harrastaja tavaili 8 vuotta sitten aakkosiaan, joten siinä hieman perspektiiviä domainin pysyvyydestä. Siirtäkää vain virtuaalitalli omalle domainillenne, siinä vaiheessa kun domain on ollut pystyssä 5 vuotta, kyllä se sitten käy.
No minäpä kerron.
Syy nro 1. Anonymiteetin katoaminen
Okei, tämä ei välttämättä ole paha juttu, jos sen tiedostaa ja ymmärtää. Turhan monelle on kuitenkin yllätys, ettei domainia voi hankkia nimettömänä ja että kuka tahansa voi saada helposti selville, kuka omistaa jonkin domainin. Samalla voi selvitä muitakin mielenkiintoisia tietoja, kuten vaikkapa kotiosoite... Jos siis haluat virtuaalihevostella nimettömänä, älä hanki omaa domainia.
Syy nro 2. Domainien pysymättömyys
Jos virtuaalihevoselle tekee sivut jonnekin ilmaispalveluun, mutta sitten virtuaalihevostelu ei enää kiinnostakaan, hevosen sivut voivat silti jäädä sinne palvelimelle hamaan tulevaisuuteen asti (paitsi jos käy kuten Geocitiesille ja palvelu ajetaan alas kokonaan). Jos tekee sivut omalle domainilleen ja kiinnostus loppuu, myös domainin maksaminen yleensä loppuu ja hevosen sivut katoavat ikuisiksi ajoiksi. Tämä on perin ikävää niiden kannalta, joiden omien hevosten suvuissa tai jälkeläislistoissa on se kadonnut hevonen. Kun domain irtisanotaan, menetys on totaalinen.
Ja koska virtuaalihevostelijat ovat häilyväistä sakkia, joilla ei ole pätkän vertaa pitkäjänteisyyttä tahi kykyä ajatella eteenpäin, domainit tulevat katoamaan kuitenkin jossain vaiheessa. Domain on kuin kesäkissa, se hnakitaan vuodeksi ja todetaan ettei tämä olekaan kivaa ja irtisanotaan se tai vaihdetaan nimi (ks. kohta 3) ja taas kanssavirtuaalihevostelijat kiristelevät hampaitaan.
Tämä on se tärkein syy, miksi itse paheksun virtuaalihevostelijoiden hankkimia omia domaineja. Ilmaispalvelimille on helppo jättää hevosten sivut ja ne pysyvät siellä usein vuosikausia ilman mitään toimenpiteitä. Ja mitä pidempään sivu on netissä, sen varmemmin se myös tallentuu esimerkiksi Web Archiveen, josta sitä voi yrittää etsiä, jos sivut katoavat netistä.
Suku on kuitenkin nimen ohella oikeastaan ainoa asia, mikä virtuaalihevosella on suhteellisen pysyvää ja siksi olen niin intohimoinen sen säilymisen suhteen. Ilman historiaa ei ole tulevaisuutta, tämä pätee myös virtuaalimaailmassa ja mistäpä siitä historiasta löytyisi tietoa, ellei vanhoilta sivuilta? Meillä on käynyt jo mielessä tehdä radikaaleja toimenpiteitä virtuaalihevostelijoiden omia domaineja vastaan, kuten esimerkiksi kaikkien niiden kasvattien selittämätön palauttaminen, jos kasvattajan talli on omalla tai lainatulla domainilla sekä kaikkien niiden hevosten joukkotuho, joiden suvuista löytyy linkkejä muualle kuin omiin hevosiin tai ilmaispalvelimien sivuille (tämä ei koskisi Kerpan hevosia). Ehkä emme kuitenkaan ihan tälle linjalle lähde, vaikka mieli kyllä tekisi...
Syy nro 3. Typerät nimet
Huh sentään, tästä voisin paasata kokonaisen kirjan verran! Pääperiaate kuitenkin tuntuu olevan, että mitä typerämpi ja sisältöön liittymättömämpi domainin nimi on, sen parempi. Yhtään ei tajuta sitä, että se domainin nimi on ensimmäinen käyntikortti koko sivustolle. Eikä sitä, että typerällä domain-nimellä saa itselleen kyseenalaisen maineen internetissä (katso kohta 1). Eikä tajuta sitäkään, että sillä päätteellä on oikeasti merkitystä. Tai ei ylipäänsä tajuta YHTÄÄN MITÄÄN.
Ensinnäkin, domainin nimen pitäisi kuvata sivujen sisältöä ja sitä, mitä sen nimen takaa löytyy. Jos menet osoitteeseen nokia.fi, voit olla hyvin varma siitä, että sen takaa löytyy juttua Nokiasta. Jos menet osoitteeseen hevostalli.net, voit sivustoa tuntematta arvata, että se liittyy jotenkin varmaan hevosiin. Ja jos URL on jotain tyyliin hotlesbians.jotakin, niin se on ilman muuta K18-kamaa eikä sitä tarvitse edes vilkaista (ellei sitten ole sitä etsimässä). Domainin nimen täytyy tarkoittaa jotakin! Kuten sanoin, se on ensimmäinen käyntikortti, se kertoo jotakin sivustosta. Jos ei kerro, se on huono ja omistaja tyhmä (okei, tyhmiä ihmisiä on netti pullollaan).
Vielä pahempaa on se, että nimi valitaan täysin sattumanvaraisesti eikä tajuta tarkistaa, onko nimi käytössä jo toisella päätteellä (ja ennen kaikkea: mitä se sisältää!) ja mitä assosiaatioita nimestä tulee ns. normaalille nettisurffailijalle. Joitain vuosia sitten joku onneton kyseli sopivia domain-nimiä ja ehdotuksena sai jonkun rautakanki.comin. Vastikään oli televisiossa ollut erektiolääkkeiden mainoskamppanja, jossa ohjattiin rautakanki.net-sivustolle, joka tarjosi tietoa erektiohäiriöistä ja niiden lääkehoidosta. Rautakanki.jotakin-osoite ei siis olisi ollut fiksu valinta nimeksi lainkaan. Huomautin tästä ja vastaukseksi sain nokkavan "Ei me voida kaikkia tommosia tietää". Ei voi tietää, niin, mutta selvää voi ottaa. Toivoakseni rautakanki-ehdotus ei päätynyt kuitenkaan nimeksi lainkaan.
Suosikki-inhokkini on olionet.org, joka on varmasti tosi khuul sisäpiirivitsi ja oikein hauska juttu, mutta kun sieltä luulee löytävänsä jotain olio-ohjelmointiin liittyvää. On vähän orpo olo kun huomaakin osuneensa jollekin valokuvasivustolle, mites minä nyt tämmöiseen päädyin kun etsiskelin suomenkielistä apua ohjelmoinnin harkkoihin? Sisäpiirivitsit eivät kuulu julkisuuteen, varsinkaan jos ne ovat suorastaan tahallista harhaanjohtamista.
Ja se pääte ei ole suinkaan yhdentekevä, vaikka se saattaa siltä tuntuakin! Net on oikeastaan ainoa järkevä valinta niin kauan kuin sivusto ei ole varattu kaupalliseen käyttöön (.com) tai jollekin organisaatiolle (.org). Näitä käytetään väärin maailmalla hirveän paljon, muttei se tee siitä yhtään hyväksyttävämpää.
Tämä liittyy osin myös tuohon kakkoskohtaan, sillä kun domainin nimi on valittu huonosti, kiusaus sen vaihtamiseen on myös suuri. Tällaiset teinijeejee-domainit häipyvät yleensä viimeistään siinä vaiheessa netistä kun omistaja aikuistuu ja tajuaa miten typerä se nimi onkaan. Ja siinähän sitten taas metsästetään kadonneita virtuaalihevosia...
Kas niin, nyt on saarnattu suu vaahdossa ja tullaan siihen tosiseikkaan, että hei, onhan sekä Ionic että GA molemmat hevosmaailma.net-domainilla. Jep, niin ovat. Ja tulevat siellä myös pysymäänkin. Domainilla ja domainilla on eroa. Hevosmaailma.net-domain on ollut pystyssä kohta 8 vuotta, joten se painii täysin eri sarjassa kuin joku 3 kuukautta sitten hetken mielijohteesta hankittu, kavereiden keksimä mielisairas.com. Moni nyt teini-ikäinen harrastaja tavaili 8 vuotta sitten aakkosiaan, joten siinä hieman perspektiiviä domainin pysyvyydestä. Siirtäkää vain virtuaalitalli omalle domainillenne, siinä vaiheessa kun domain on ollut pystyssä 5 vuotta, kyllä se sitten käy.
perjantaina, marraskuuta 14, 2008
Askellajihevoset unholassa
Tänne blogiinkaan on kukaan vain harvoin kirjoitellut mitään meidän askellajihevosten alati kasvavasta laumasta. Ja tuostahan puuttuvat vielä meidän päärodut, tennesseenwalker ja kalliovuortenponi. Kilpailuikäisten askellajihevosten määrä siis huitelee hyvinkin päälle parissa kymmenessä elukassa.
Kuten tilanne on muidenkin rotujen kanssa, Ionicin askellajipuoli lienee tunnettu siitä, että meiltä löytyy mitä eksoottisempaa kaviokasta. Ainakin toivon että olisimme tunnettuja siitä. Kalliovuortenponithan ovat olleen aika harvinainen näky virtuaalisilla askellajikentillä, walkerit nyt ovat vähän yleisempiä.
Onhan meillä toki noita yleisiäkin rotuja, saddlebredejä, National Show Horseja, nyt uutena myös missourinfoxtrotter ja issikoita.
Walkereiden kanssa meidän tilanne on aika hyvä, meillä on vajaan parinkymmenen hevosen lauma, josta löytyy vanhoja siitoshevosia, kisahevosia ja varsojakin. Ionicissahan kasvatettiin walkereita sen alkuvuosina, mutta kasvatus- ja samalla myös kisatoiminta loppui tuossa joskus 2005 tai niihin aikoihin. Hermostuimme sitten walkereiden surkeaan tilanteeseen virtuaalimaailmassa ja päätimme työntää nokkamme taas tähän maailmaan.
Harmi vain että olimme tuohon mennessä hankkiutuneet eroon melkein kaikista vanhoista walkereistamme. Meillä taisi olla jäljellä enää yksi tamma, Harriet Ion. Onneksi saimme kuitenkin ostettua muutamia oreja muilta kasvattajilta ja näiden suvuista löytyi vanhoja ionicilaisiakin, ne eivät olleet onneksi kadonneet tyystin. Sekaan muutama uusi tuontihevonen, niin jalostuspohja alkaa olla jo kohtuullinen. Tällä hetkellä asiat ovat hyvin ja onneksi tarjolla on muidenkin omistamia oreja astumaan meidän tammoja ja varsoja, joita voi ostaa itselleen. Monen rodun kasvatuksessa olemme ns. omavaraisia, meidän ei tarvitse käyttää ulkopuolisia hevosia, koska oma kantamme on niin laaja ja monipuolinen, ettei sisäsiitoksen pelkoa ole vielä pitkään aikaan. Walker ei ole sellainen rotu.
Walkereiden kilpailutus on kohtuullisen helppoa, kisoja on tuntunut olevan aika kivasti ja luokkia on yleensä paljon, niin että useamman kuin kolmen hevosen kilpailutus onnistuu järkevästi.
Kalliovuortenponi on roikkunut mukana Ionicin hämärästä historiasta asti ja lienemme ensimmäinen vakavasti otettava ja vähänkään pitkäaikainen kasvattaja sekä ainoa suuri kasvattaja. Toisin kuin walkerien tapauksessa, rockyjen kanssa olemme jalostuksen suhteen omavaraisia. Meillä on paljon jalostusmateriaalia eikä meidän tarvitse välttämättä ostaa vieraita kasvatteja eikä käyttää muiden siitoseläimiä.
Huomatkaa, ettei tämä ole meidän mielestämme mikään hieno juttu, olisi paljon hienompaa jos voisimme tehdä yhteystyötä. Tosiasia on valitettavasti se, että luotettavinkin yhteistyökumppani saattaa lyödä minä päivänä tahansa pillit pussiin, tuhota kaikkien hevosten sivut ja häipyä kuin pieri Saharaan. Milläs siinä sitten enää teet yhteistyötä kun puolet omien poniesikin suvuista on kadonnut?
Kalliovuortenponien kilpailutus on viheliäistä puuhaa. Yleensä kilpailuissa on vain yksi luokka kalliovuortenponeille ja siihen saa tuoda maksimissaan kolme hevosta per omistaja, joskus hienoina juhlapäivinä viisi. Milläs kilpailutat kymmenenkin ponin laumaa? Et mitenkään! Ja pahinta kaikesta on se, että omistaa ison kasan rotuja, jotka menevät sekaluokkiin ja jos rockyille ei ole omaa luokkaansa, mihis ne ilmoittaa, siihen sekaluokkaanko, johon olisi tulossa jo muitakin rotuja?
Issikkapuoli lepää kokonaan yhden tamman varassa, meidän suloisen Snotran. Hankimme Snotran kasvattajalta puhtaana heräteostoksena vuosi sitten, kilpailimme sillä jonkin verran ja nyt olemme aloittaneet pienimuotoisen jalostuksen, käyttäen Snotralle muiden oreja. Kolme frá Jón-issikkavarsaa on syntynyt jo, neljäs tulee kuun lopulla. Ensimmäinen, tamma Skýfaxa frá Jón aloittelee kilpauraansa ensi vuoden alusta. Se on hieno juttu, emme ole hetkeen päässeetkään kisaamaan issikkaluokissa kun Snotra on ollut mammalomalla.
Toinen varsa, ori Vakri-Skjóni frá Jón myytiin Kerpalle ja lokakuussa syntynyt Otra frá Jón odottelee myös kisakentille pääsyä.
Saddlebredit kuuluivat aikoinaan myös Ionicin rotuvalikoimaan, mutta ne hävitettiin myös. Nyt harmittaa, koska olisi kiva käyttää siitoksessa omia, vanhoja linjoja nykyisinkin, mutta niitä ei taida juuri löytyä. Niinpä aloitellessamme uudestaan saddlebredien kanssa olemme joutuneet turvautumaan keksittyihin hevosiin. Meidän saddler-laumamme tukipilarit siis ovat suvuttomat tammat Too Hot To Touch ja Krakatau GA sekä suvuton ori Hologram GA. Kaikkia näitä käytetään arabien kanssa myös NSH-jalostukseen. Vaatimaton lauma, mutta tarkoitus onkin pitää tämä juttu pienenä.
NSH:ita meillä ei ole tällä hetkellä kuin melkein kolmikymppinen ori Get Silver Ion, jonka emä oli meidän lemmikki Silverado Ion ja isä komeaakin komeampi Getyasome D. Silverillä ei ole yhtään varsaa ja jostain täytyisi äkkiä kaivaa tamma tai pari, että saisimme tuosta muutaman muiston itsellemme.
Pasoista meiltä löytyy sekä perunpasoja että paso finoja. Kumpaakaan ei ole montaa yksilöä, lähinnä vain pari-kolme suvutonta yksilöä ja näiden ne varsat, jotka eivät ole menneet kaupaksi. Pasoilla kuitenkin on kiva kisata, kun niille on luokkia ainakin joskus.
Mangalargojen tilanne on aika pitkälle sama kuin pasojenkin, on pari suvutonta yksilöä ja niillä on teetetty muutama varsa. Mangalarga on kuitenkin erittäin harvinainen rotu virtuaalimaailmassa ja epäilen, löytyykö niitä juuri muualta kuin meiltä ja Kerpalta. Jos löytyy niin kiva, kuulisin niistä mielelläni! Sinänsä vähän ihme, koska mangalarga-kuvia (ei välttämättä mitään järin laadukkaita kyllä) löytyy netistä jonkin verran, että kyse ei ole mistään eksoottisten maiden perämetsäponista.
Sitten on pari foxtrotteria, vastikään kisaikäiseksi tullut ori Burtonberry RDN ja siitoskäyttöön hankittu tamma Honey, joiden molempien suvusta löytyy Ginin yksi monista lemmikeistä, ori Sparkling Luminary. Tarkoitus olisi kilpailla Burtonilla jonkin verran ja teettää Honeysta jokunen varsa, mutta laajamittaisempaa kasvatusta ei ole tarkoitus aloittaa.
Ja sitten meillä on kaksi ihan tuoretta tulokasta, gaited baroquet Gasparo Ion ja tamma Romanca Ion. Noista gaited baroqueista juttelinkin jo aiemmin risteytysrotuja käsittelevässä blogitekstissäni. Molemmat meidän varsamme ovat paso fino-andalusia-risteytyksiä. Jos jotakuta kiinnostaa takuulla eksoottinen ja mielenkiintoinen rotu, niin ottakoon yhteyttä, saattavat olla myynnissä hyvälle ostajalle.
Jokohan sitä pikkuhiljaa rohkaistuisi pitämään ARJ-kisat itsekin?
Kuten tilanne on muidenkin rotujen kanssa, Ionicin askellajipuoli lienee tunnettu siitä, että meiltä löytyy mitä eksoottisempaa kaviokasta. Ainakin toivon että olisimme tunnettuja siitä. Kalliovuortenponithan ovat olleen aika harvinainen näky virtuaalisilla askellajikentillä, walkerit nyt ovat vähän yleisempiä.
Onhan meillä toki noita yleisiäkin rotuja, saddlebredejä, National Show Horseja, nyt uutena myös missourinfoxtrotter ja issikoita.
Walkereiden kanssa meidän tilanne on aika hyvä, meillä on vajaan parinkymmenen hevosen lauma, josta löytyy vanhoja siitoshevosia, kisahevosia ja varsojakin. Ionicissahan kasvatettiin walkereita sen alkuvuosina, mutta kasvatus- ja samalla myös kisatoiminta loppui tuossa joskus 2005 tai niihin aikoihin. Hermostuimme sitten walkereiden surkeaan tilanteeseen virtuaalimaailmassa ja päätimme työntää nokkamme taas tähän maailmaan.
Harmi vain että olimme tuohon mennessä hankkiutuneet eroon melkein kaikista vanhoista walkereistamme. Meillä taisi olla jäljellä enää yksi tamma, Harriet Ion. Onneksi saimme kuitenkin ostettua muutamia oreja muilta kasvattajilta ja näiden suvuista löytyi vanhoja ionicilaisiakin, ne eivät olleet onneksi kadonneet tyystin. Sekaan muutama uusi tuontihevonen, niin jalostuspohja alkaa olla jo kohtuullinen. Tällä hetkellä asiat ovat hyvin ja onneksi tarjolla on muidenkin omistamia oreja astumaan meidän tammoja ja varsoja, joita voi ostaa itselleen. Monen rodun kasvatuksessa olemme ns. omavaraisia, meidän ei tarvitse käyttää ulkopuolisia hevosia, koska oma kantamme on niin laaja ja monipuolinen, ettei sisäsiitoksen pelkoa ole vielä pitkään aikaan. Walker ei ole sellainen rotu.
Walkereiden kilpailutus on kohtuullisen helppoa, kisoja on tuntunut olevan aika kivasti ja luokkia on yleensä paljon, niin että useamman kuin kolmen hevosen kilpailutus onnistuu järkevästi.
Kalliovuortenponi on roikkunut mukana Ionicin hämärästä historiasta asti ja lienemme ensimmäinen vakavasti otettava ja vähänkään pitkäaikainen kasvattaja sekä ainoa suuri kasvattaja. Toisin kuin walkerien tapauksessa, rockyjen kanssa olemme jalostuksen suhteen omavaraisia. Meillä on paljon jalostusmateriaalia eikä meidän tarvitse välttämättä ostaa vieraita kasvatteja eikä käyttää muiden siitoseläimiä.
Huomatkaa, ettei tämä ole meidän mielestämme mikään hieno juttu, olisi paljon hienompaa jos voisimme tehdä yhteystyötä. Tosiasia on valitettavasti se, että luotettavinkin yhteistyökumppani saattaa lyödä minä päivänä tahansa pillit pussiin, tuhota kaikkien hevosten sivut ja häipyä kuin pieri Saharaan. Milläs siinä sitten enää teet yhteistyötä kun puolet omien poniesikin suvuista on kadonnut?
Kalliovuortenponien kilpailutus on viheliäistä puuhaa. Yleensä kilpailuissa on vain yksi luokka kalliovuortenponeille ja siihen saa tuoda maksimissaan kolme hevosta per omistaja, joskus hienoina juhlapäivinä viisi. Milläs kilpailutat kymmenenkin ponin laumaa? Et mitenkään! Ja pahinta kaikesta on se, että omistaa ison kasan rotuja, jotka menevät sekaluokkiin ja jos rockyille ei ole omaa luokkaansa, mihis ne ilmoittaa, siihen sekaluokkaanko, johon olisi tulossa jo muitakin rotuja?
Issikkapuoli lepää kokonaan yhden tamman varassa, meidän suloisen Snotran. Hankimme Snotran kasvattajalta puhtaana heräteostoksena vuosi sitten, kilpailimme sillä jonkin verran ja nyt olemme aloittaneet pienimuotoisen jalostuksen, käyttäen Snotralle muiden oreja. Kolme frá Jón-issikkavarsaa on syntynyt jo, neljäs tulee kuun lopulla. Ensimmäinen, tamma Skýfaxa frá Jón aloittelee kilpauraansa ensi vuoden alusta. Se on hieno juttu, emme ole hetkeen päässeetkään kisaamaan issikkaluokissa kun Snotra on ollut mammalomalla.
Toinen varsa, ori Vakri-Skjóni frá Jón myytiin Kerpalle ja lokakuussa syntynyt Otra frá Jón odottelee myös kisakentille pääsyä.
Saddlebredit kuuluivat aikoinaan myös Ionicin rotuvalikoimaan, mutta ne hävitettiin myös. Nyt harmittaa, koska olisi kiva käyttää siitoksessa omia, vanhoja linjoja nykyisinkin, mutta niitä ei taida juuri löytyä. Niinpä aloitellessamme uudestaan saddlebredien kanssa olemme joutuneet turvautumaan keksittyihin hevosiin. Meidän saddler-laumamme tukipilarit siis ovat suvuttomat tammat Too Hot To Touch ja Krakatau GA sekä suvuton ori Hologram GA. Kaikkia näitä käytetään arabien kanssa myös NSH-jalostukseen. Vaatimaton lauma, mutta tarkoitus onkin pitää tämä juttu pienenä.
NSH:ita meillä ei ole tällä hetkellä kuin melkein kolmikymppinen ori Get Silver Ion, jonka emä oli meidän lemmikki Silverado Ion ja isä komeaakin komeampi Getyasome D. Silverillä ei ole yhtään varsaa ja jostain täytyisi äkkiä kaivaa tamma tai pari, että saisimme tuosta muutaman muiston itsellemme.
Pasoista meiltä löytyy sekä perunpasoja että paso finoja. Kumpaakaan ei ole montaa yksilöä, lähinnä vain pari-kolme suvutonta yksilöä ja näiden ne varsat, jotka eivät ole menneet kaupaksi. Pasoilla kuitenkin on kiva kisata, kun niille on luokkia ainakin joskus.
Mangalargojen tilanne on aika pitkälle sama kuin pasojenkin, on pari suvutonta yksilöä ja niillä on teetetty muutama varsa. Mangalarga on kuitenkin erittäin harvinainen rotu virtuaalimaailmassa ja epäilen, löytyykö niitä juuri muualta kuin meiltä ja Kerpalta. Jos löytyy niin kiva, kuulisin niistä mielelläni! Sinänsä vähän ihme, koska mangalarga-kuvia (ei välttämättä mitään järin laadukkaita kyllä) löytyy netistä jonkin verran, että kyse ei ole mistään eksoottisten maiden perämetsäponista.
Sitten on pari foxtrotteria, vastikään kisaikäiseksi tullut ori Burtonberry RDN ja siitoskäyttöön hankittu tamma Honey, joiden molempien suvusta löytyy Ginin yksi monista lemmikeistä, ori Sparkling Luminary. Tarkoitus olisi kilpailla Burtonilla jonkin verran ja teettää Honeysta jokunen varsa, mutta laajamittaisempaa kasvatusta ei ole tarkoitus aloittaa.
Ja sitten meillä on kaksi ihan tuoretta tulokasta, gaited baroquet Gasparo Ion ja tamma Romanca Ion. Noista gaited baroqueista juttelinkin jo aiemmin risteytysrotuja käsittelevässä blogitekstissäni. Molemmat meidän varsamme ovat paso fino-andalusia-risteytyksiä. Jos jotakuta kiinnostaa takuulla eksoottinen ja mielenkiintoinen rotu, niin ottakoon yhteyttä, saattavat olla myynnissä hyvälle ostajalle.
Jokohan sitä pikkuhiljaa rohkaistuisi pitämään ARJ-kisat itsekin?
torstaina, marraskuuta 13, 2008
Lainahöyhenissä
Juuri eilenhän mietin täälläkin, miten kivaa olisikaan tehdä pienimuotoinen paluu ravimaailmaan lainahevosten voimin. Yhden yön nukuttuamme totesin sen olevan ainakin kokeilemisen arvoinen idea.
Niinpä marssin VRER:n foorumiin kyselemään kahta vuokrahevosta, lämminveriravuria ja peitsaria. Etusijalla tietysti venäläissukuiset ja sellaiset, joiden suvusta löytyy meidän vanhoja hevosia.
Ei tarvinnut kauaa odottaa kun alkoi jo löytyä. Ensimmäinen tarjottu lämminverinen oli ori Boogey Boogey Ugo, isä meidän kasvattama Jan Iostream, isänemä Karelija III, meidän ensimmäisiä orlov-tuonteja, emä amerikkalaistamma, joten mitä sitä enempää kyselemään. Siinä on meidän kilpuri. Boogey on nyt 2-vuotias ja ilmoitettu opetuslähtöön. Jos se menee putkeen, ilmoitamme sen koelähtöön 1.12. jolloin se täyttää 3 vuotta.
Peitsarista ei ole vielä päätöstä tehty, useita hienoja varsoja on tarjolla ja monella suvussa meidän hevosia.
Mutta ravimaailma on kokenut kyllä muutoksen tässä parin vuoden aikana, mitä me olemme olleet poissa, enkä minä ainakaan ole yhtään tyytyväinen muutokseen. Silloin "vanhaan hyvään aikaan" 50 starttia ravurin koko uralle oli jo ihan ok suoritus. Meidän parhaat hevoset kilpailivat koko ikänsä aikana semmoiset 70-90 starttia ja se oli jo paljon. Rahaahan ei tällaisilla starttimäärillä kertynyt mitenkään hirveästi, koska VRER on rajoittanut ravien ykköspalkinnon 2500 euroon, joten laukkamaailman miljonääreistä ei voi missään tapauksessa puhua. Niinpä 50.000 euroa ravurille oli jo huikea summa, yli 100 tuhannen pääsivät yleensä vain ne onnelliset, jotka sattuivat voittamaan tai sijoittumaan jossain todella rahakkaassa arvokisassa.
Nyt puhutaan sadasta startista ja kahdesta sadasta startista. 30 startin hevonen on kuoppatavaraa ja voittosummankin pitäisi olla yli sadan tuhannen. Ei herran jumala. Mihin on unohtunut ravimaailman paljon toitotettu realistisuus (se oli kova sana vuosina 05-06, ravi-ihmiset olivat tuolloin NIIN paljon ratsuihmisiä parempia ja rennompia)?
Ovatkohan nämä vilkaisseet milloin viimeksi reaaliravureiden starttimääriä? Sata starttia reaaliravurin uralla on tosi hieno saavutus eikä siihen suinkaan yllä kaikki. Tietysti joidenkin HARVOJEN YKSILÖIDEN starttimäärät hipovat sitä kahta sataa tai menevät yli (mm. Vekseli 281 starttia) mutta että näyttäkää minulle ravitalli, jonka kaikki hevoset juoksevat 200 starttia uransa aikana. Nauraisin oikein räkäisen pilkkanaurun, mutta kun olen itse lykännyt käteni tähän samaan paskaan. Ja arvatkaa mitä? Ei naurata, ei niin pätkän vertaa.
Vilkuilin tuossa satunnaisten ravihevosten starttimääriä Hippoksen tietokannasta. Kyllä sellainen "normaali" starttimäärä reaalimaailmassa liikkuu siinä 50 startin molemmin puolin. Eihän tämä tietysti mikään tilastollinen fakta ole, muutaman kymmenen hevosen tiedot vilkaisin vain läpi. Huiput ovat tietysti huippuja, ne jotka säilyvät terveenä rankasta kilpailutuksesta huolimatta ja joilla pää kestää. Ja niitähän on niinkin paljon kuin ehkä prosentti kustakin ikäluokasta? Kaksi prosenttia? Kymmenen maksimissaan.
Minua pelottaa nähdä, mitä on tapahtunut ravurien ennätyksille. VRER:llä on edelleen aikataulukot, mutta miten niitä noudatetaan ja käytetäänkö sitä nopeinta päätä? Juostaanko paljonkin alle 1.10-kilometriaikoja?
Olin aluksi innoissani tuosta Boogeysta ja siitä, että pääsemme taas kilpailemaan raveissa, mutta nyt alkaa oikeastaan hirvittää. Ravimaailma on tullut todella paljon alaspäin kahden vuoden aikana ja voi olla, että kun saamme Boogeyn pois käsistämme, pysymme mahdollisimman kaukana mistään virtuaaliraveihin liittyvästä.
Niinpä marssin VRER:n foorumiin kyselemään kahta vuokrahevosta, lämminveriravuria ja peitsaria. Etusijalla tietysti venäläissukuiset ja sellaiset, joiden suvusta löytyy meidän vanhoja hevosia.
Ei tarvinnut kauaa odottaa kun alkoi jo löytyä. Ensimmäinen tarjottu lämminverinen oli ori Boogey Boogey Ugo, isä meidän kasvattama Jan Iostream, isänemä Karelija III, meidän ensimmäisiä orlov-tuonteja, emä amerikkalaistamma, joten mitä sitä enempää kyselemään. Siinä on meidän kilpuri. Boogey on nyt 2-vuotias ja ilmoitettu opetuslähtöön. Jos se menee putkeen, ilmoitamme sen koelähtöön 1.12. jolloin se täyttää 3 vuotta.
Peitsarista ei ole vielä päätöstä tehty, useita hienoja varsoja on tarjolla ja monella suvussa meidän hevosia.
Mutta ravimaailma on kokenut kyllä muutoksen tässä parin vuoden aikana, mitä me olemme olleet poissa, enkä minä ainakaan ole yhtään tyytyväinen muutokseen. Silloin "vanhaan hyvään aikaan" 50 starttia ravurin koko uralle oli jo ihan ok suoritus. Meidän parhaat hevoset kilpailivat koko ikänsä aikana semmoiset 70-90 starttia ja se oli jo paljon. Rahaahan ei tällaisilla starttimäärillä kertynyt mitenkään hirveästi, koska VRER on rajoittanut ravien ykköspalkinnon 2500 euroon, joten laukkamaailman miljonääreistä ei voi missään tapauksessa puhua. Niinpä 50.000 euroa ravurille oli jo huikea summa, yli 100 tuhannen pääsivät yleensä vain ne onnelliset, jotka sattuivat voittamaan tai sijoittumaan jossain todella rahakkaassa arvokisassa.
Nyt puhutaan sadasta startista ja kahdesta sadasta startista. 30 startin hevonen on kuoppatavaraa ja voittosummankin pitäisi olla yli sadan tuhannen. Ei herran jumala. Mihin on unohtunut ravimaailman paljon toitotettu realistisuus (se oli kova sana vuosina 05-06, ravi-ihmiset olivat tuolloin NIIN paljon ratsuihmisiä parempia ja rennompia)?
Ovatkohan nämä vilkaisseet milloin viimeksi reaaliravureiden starttimääriä? Sata starttia reaaliravurin uralla on tosi hieno saavutus eikä siihen suinkaan yllä kaikki. Tietysti joidenkin HARVOJEN YKSILÖIDEN starttimäärät hipovat sitä kahta sataa tai menevät yli (mm. Vekseli 281 starttia) mutta että näyttäkää minulle ravitalli, jonka kaikki hevoset juoksevat 200 starttia uransa aikana. Nauraisin oikein räkäisen pilkkanaurun, mutta kun olen itse lykännyt käteni tähän samaan paskaan. Ja arvatkaa mitä? Ei naurata, ei niin pätkän vertaa.
Vilkuilin tuossa satunnaisten ravihevosten starttimääriä Hippoksen tietokannasta. Kyllä sellainen "normaali" starttimäärä reaalimaailmassa liikkuu siinä 50 startin molemmin puolin. Eihän tämä tietysti mikään tilastollinen fakta ole, muutaman kymmenen hevosen tiedot vilkaisin vain läpi. Huiput ovat tietysti huippuja, ne jotka säilyvät terveenä rankasta kilpailutuksesta huolimatta ja joilla pää kestää. Ja niitähän on niinkin paljon kuin ehkä prosentti kustakin ikäluokasta? Kaksi prosenttia? Kymmenen maksimissaan.
Minua pelottaa nähdä, mitä on tapahtunut ravurien ennätyksille. VRER:llä on edelleen aikataulukot, mutta miten niitä noudatetaan ja käytetäänkö sitä nopeinta päätä? Juostaanko paljonkin alle 1.10-kilometriaikoja?
Olin aluksi innoissani tuosta Boogeysta ja siitä, että pääsemme taas kilpailemaan raveissa, mutta nyt alkaa oikeastaan hirvittää. Ravimaailma on tullut todella paljon alaspäin kahden vuoden aikana ja voi olla, että kun saamme Boogeyn pois käsistämme, pysymme mahdollisimman kaukana mistään virtuaaliraveihin liittyvästä.
keskiviikkona, marraskuuta 12, 2008
Suosi suomalaista
Joskus (yleensä kesken puuduttavan työpäivän) iskee ihmeellinen mieliteko. Tämän päivän mieliteko oli suomenhevosten kasvatus. Iso osa lukijoistahan tietää Ginin suoranaisen suomenhevoskammon ja sen, ettei hän osaa niitä arvostella. En voi väittää itseänikään miksikään suomenhevosasiantuntijaksi noin virtuaalisesti, vaikka olen siitä(kin) rodusta haalinut kasakaupalla reaalitietoa.
No mikä minua nyt niin kovasti viehkoo suokeissa, kun ei tähän asti ole kiinnostanut kuin muutaman yksilön verran (perimätieto kertoo Ionicissa olleen alkuaikoina pari yksittäistä oria ja sitten oli raviori Mörkö-Majuri, joka myytiin)? Nimet! Suomenhevosille olisi niin ihanaa keksiä nimiä, alkaa olla tuo ulkomaisten rotujen nimipolitiikka jo niin tiukille vedettyä kun kasvatteja on kuitenkin syntynyt melkein puolitoista tuhatta.
Miettikää vaikka näitä:
Ionin Höpläys
Ionin Nollakohta
Ionin Patruuna (tammaversio Ionin Patrunessa)
Ionin Auliterhikki
Ionin Mutavoro
Ionin Tähtimän
Ionin Derivaatta
Ionin Joulusukka
Ionin Savusumu
Ionin Reissu-Roope
Ionin Tolopannokka
Ionin Annamunkaikkikestää (tälle on jo luonnekuvauskin melkein valmiina)
Ionin Räppiäijä
Ionin Arimatti
Ionin Kesakko
Ionin Joojoo-Mies
Ionin Ukko Untamo
Ionin Himmeä Halava
Ionin Teksta
Lyökää minua päähän jollain kovalla. Ja äkkiä.
No mikä minua nyt niin kovasti viehkoo suokeissa, kun ei tähän asti ole kiinnostanut kuin muutaman yksilön verran (perimätieto kertoo Ionicissa olleen alkuaikoina pari yksittäistä oria ja sitten oli raviori Mörkö-Majuri, joka myytiin)? Nimet! Suomenhevosille olisi niin ihanaa keksiä nimiä, alkaa olla tuo ulkomaisten rotujen nimipolitiikka jo niin tiukille vedettyä kun kasvatteja on kuitenkin syntynyt melkein puolitoista tuhatta.
Miettikää vaikka näitä:
Ionin Höpläys
Ionin Nollakohta
Ionin Patruuna (tammaversio Ionin Patrunessa)
Ionin Auliterhikki
Ionin Mutavoro
Ionin Tähtimän
Ionin Derivaatta
Ionin Joulusukka
Ionin Savusumu
Ionin Reissu-Roope
Ionin Tolopannokka
Ionin Annamunkaikkikestää (tälle on jo luonnekuvauskin melkein valmiina)
Ionin Räppiäijä
Ionin Arimatti
Ionin Kesakko
Ionin Joojoo-Mies
Ionin Ukko Untamo
Ionin Himmeä Halava
Ionin Teksta
Lyökää minua päähän jollain kovalla. Ja äkkiä.
tiistaina, marraskuuta 11, 2008
Ei vieläkään vieroitusoireita
Kukaan ei varmaan enää muista, miten ht.netin ylläpitoa ei kiinnosta virtuaalipenskat, jota tosin Hannu yritti pehmitellä kertoen olleensa yhteydessä jopa VRL:ään (hurjaa, tehdään kaikki aaltoja, onhan yhteydenpito VRL:n kanssa suunnaton saavutus). Tuolloin asiasta heräsi melkoinen älämölö virtuaalihevostelijoiden keskuudessa ja ihan aiheestakin. Moni aikoi lähteä koko foorumista lopullisesti, mutta seuraavana päivänä ei kukaan enää muistanutkaan koko episodia. Meepu lupaili tehdä oman foorumin, mutta se on joko unohtunut tai korveutunut VRL:n foorumilla.
Näin 29-vuotiaana pennuttelu pelkän harrastuksen perusteella (vaikka kuinka hellittelevästi tahansa) ei tunnu enää mitenkään upealta, varsinkin kun Hannu ei välttämättä ole yhtään minua vanhempi. Uhosin itsekin lähteväni ht.netistä ja lienen ainoa, joka tämän on todella tehnyt, muutamaa kysely- ja hevostenmyyntitopikkia lukuunottamatta.
Seurailen foorumia aina joskus, tarkoittaa käytännössä sitä että käyn katsomassa onko minua feikattu ja onko joku maininnut Ionicin. Ja joskus käyn vilkaisemassa, jos kuulen jotain muuta kautta siellä tapahtuneen jotakin shokeeraavaa. Kuten esimerkiksi sen, miten jotkut lopettivat (tai ainakin uhkasivat lopettaa) koko virtuaalihevosharrastuksen, kun seurakisojen pitoa rajoitettiin.
Ja arvatkaa mitä? Ihan hyvin tässä tullaan toimeen ilman ht.netiä. Itse asiassa jopa paljon paremmin kuin ennemmin. Aikaa jää paljon kaikkeen muuhun, tallien päivittämiseen, jopa kilpailemiseen, FVP:lle, harvinaisten foorumille ja muutamien muiden foorumien seuraamiseen. Ht.netissä on niin vähän asiaa ja niin paljon turhaa töhnää, etten edes kaipaa sinne takaisin.
Näin 29-vuotiaana pennuttelu pelkän harrastuksen perusteella (vaikka kuinka hellittelevästi tahansa) ei tunnu enää mitenkään upealta, varsinkin kun Hannu ei välttämättä ole yhtään minua vanhempi. Uhosin itsekin lähteväni ht.netistä ja lienen ainoa, joka tämän on todella tehnyt, muutamaa kysely- ja hevostenmyyntitopikkia lukuunottamatta.
Seurailen foorumia aina joskus, tarkoittaa käytännössä sitä että käyn katsomassa onko minua feikattu ja onko joku maininnut Ionicin. Ja joskus käyn vilkaisemassa, jos kuulen jotain muuta kautta siellä tapahtuneen jotakin shokeeraavaa. Kuten esimerkiksi sen, miten jotkut lopettivat (tai ainakin uhkasivat lopettaa) koko virtuaalihevosharrastuksen, kun seurakisojen pitoa rajoitettiin.
Ja arvatkaa mitä? Ihan hyvin tässä tullaan toimeen ilman ht.netiä. Itse asiassa jopa paljon paremmin kuin ennemmin. Aikaa jää paljon kaikkeen muuhun, tallien päivittämiseen, jopa kilpailemiseen, FVP:lle, harvinaisten foorumille ja muutamien muiden foorumien seuraamiseen. Ht.netissä on niin vähän asiaa ja niin paljon turhaa töhnää, etten edes kaipaa sinne takaisin.
maanantaina, marraskuuta 10, 2008
670 hevosta!
Tämän päivän laskenta tuotti tulokseksi 670 hevosta Ionicissa. Se on aika hyvin, koska tuossa puolitoista vuotta sitten määrä putosi säälittävän vähäiseen 400 hevoseen, jopa alle. Mutta nyt ollaan taas oikeilla raiteilla ja hevosten määrä on vakio: kasvamaan päin.
GA:sta ei laskelmia tehdä, en enää edes uskalla, koska siellä saattaa hyvinkin olla 200-300 hevosta, on niitä sen verran paljon. Käytännössä tämä tarkoittaisi sitä, että meidän yhteenlaskettu hevosmäärä saattaisi alkaa hipoa jo tuhatta kaviokasta.
GA:sta ei laskelmia tehdä, en enää edes uskalla, koska siellä saattaa hyvinkin olla 200-300 hevosta, on niitä sen verran paljon. Käytännössä tämä tarkoittaisi sitä, että meidän yhteenlaskettu hevosmäärä saattaisi alkaa hipoa jo tuhatta kaviokasta.
maanantaina, marraskuuta 03, 2008
Mielenkiintoinen marraskuu
Marraskuu nyt sitten alkoi ja tämän kuun kasvatit on suunniteltu jo valmiiksi. Muutama mahdollinen tilausvarsa saattaa vielä mahtua loppukuun syntyviin varsoihin, mutta muuten marraskuun varsat on lukkoonlyötyjä.
Marraskuussa onkin todella paljon kaikkea mielenkiintoista tulossa. Arabeja, tietysti, ne ovat aina mielenkiintoisia sukujensa takia. Nyt kun on tullut uusia jalostushevosia, homma on entistä mielenkiintoisempaa. Kun vain jaksaisi väkertää niille kaikille sivut...
Arabien lisäksi on tulossa vanhoja tuttuja knabstrupeja ja kladrubeja. Myös melkein kaikki askellajitammat varsovat marraskuussa, meille syntyy pari mangalargaa, paso fino, perunpaso, islanninhevonen (on muuten jo 4. issikkavarsa!), saddlebred ja NSH. Muutama hajayksilö morganeita, morabeja ja quartereita on myös tuloillaan.
Nämä ovat vanhoja, tuttuja rotuja jo Ionicissa, mutta tulossa on jotain ihan uutta ja outoa: pari gaited baroqueta (paso fino-PRE-risteytyksiä), yksi Spanish Norman (perche-PRE) ja spotted draft (paint-shire). Näistä Gin jo kirjoittikin jotain yleistä viime kuussa.
Tuntuu siltä, että viime aikoina on syntynyt kamalat määrät kasvatteja. Nimeämisen kanssa on aina vähän tekemistä, onhan meillä jo yli 1200 kasvattia syntynyt tai suunniteltu vuosien varrella. Ja kun minä en ole ollut mukana alusta asti ja Gin oli hetken aikaa pois, ei kumpikaan voi mitenkään muistaa kaikkia kasvattien nimiä. Joudumme siis käyttämään (ja päivittämään) ahkerasti kasvattien nimilistaa, ihan vain siksi, että tarkistamme, onko jokin uudelle varsalle suunniteltu nimi jo käytetty. Tästä huolimatta tulee aina varsinaisia "läheltä liippaa"-tilanteita, kuten Sheena Ion ja Sheela Ion.
Tästä huolimatta joskus päähän pälkähtää oikeita helmiä, nytkin on tulossa useita varsoja, joihin olen ihastunut jo valmiiksi ihan vain nimen perusteella. Vai mitä olette mieltä seuraavista nimistä: Lyda Wanda, Cesium Ion, B Shiny Ion, Iris Dun Ion, All That Jazz Ion, Tambora Ion, Mikeno Obi-Wan, Aida Csilla Ion, Aviarejs Ion tai Tsessa Ion?
Marraskuussa onkin todella paljon kaikkea mielenkiintoista tulossa. Arabeja, tietysti, ne ovat aina mielenkiintoisia sukujensa takia. Nyt kun on tullut uusia jalostushevosia, homma on entistä mielenkiintoisempaa. Kun vain jaksaisi väkertää niille kaikille sivut...
Arabien lisäksi on tulossa vanhoja tuttuja knabstrupeja ja kladrubeja. Myös melkein kaikki askellajitammat varsovat marraskuussa, meille syntyy pari mangalargaa, paso fino, perunpaso, islanninhevonen (on muuten jo 4. issikkavarsa!), saddlebred ja NSH. Muutama hajayksilö morganeita, morabeja ja quartereita on myös tuloillaan.
Nämä ovat vanhoja, tuttuja rotuja jo Ionicissa, mutta tulossa on jotain ihan uutta ja outoa: pari gaited baroqueta (paso fino-PRE-risteytyksiä), yksi Spanish Norman (perche-PRE) ja spotted draft (paint-shire). Näistä Gin jo kirjoittikin jotain yleistä viime kuussa.
Tuntuu siltä, että viime aikoina on syntynyt kamalat määrät kasvatteja. Nimeämisen kanssa on aina vähän tekemistä, onhan meillä jo yli 1200 kasvattia syntynyt tai suunniteltu vuosien varrella. Ja kun minä en ole ollut mukana alusta asti ja Gin oli hetken aikaa pois, ei kumpikaan voi mitenkään muistaa kaikkia kasvattien nimiä. Joudumme siis käyttämään (ja päivittämään) ahkerasti kasvattien nimilistaa, ihan vain siksi, että tarkistamme, onko jokin uudelle varsalle suunniteltu nimi jo käytetty. Tästä huolimatta tulee aina varsinaisia "läheltä liippaa"-tilanteita, kuten Sheena Ion ja Sheela Ion.
Tästä huolimatta joskus päähän pälkähtää oikeita helmiä, nytkin on tulossa useita varsoja, joihin olen ihastunut jo valmiiksi ihan vain nimen perusteella. Vai mitä olette mieltä seuraavista nimistä: Lyda Wanda, Cesium Ion, B Shiny Ion, Iris Dun Ion, All That Jazz Ion, Tambora Ion, Mikeno Obi-Wan, Aida Csilla Ion, Aviarejs Ion tai Tsessa Ion?
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)