Ionicin suomenhevosten värit

Sain tuossa joulun tienoilla Ionicin suomenhevoslauman sellaiseen malliin, että kaikilla on kuvat eli myös väri määritelty. Suurin kiitos siitä kuuluu Pikseleiden vapaastikopioitaville hevoskuville ja sieltä löytyville parille tuhannelle suomenhevoskuvalle. Kerrankin on suorastaan valinnanvaikeutta eikä edes erikoisempien värien kanssa tarvinnut tehdä hillittömiä kompromisseja.

Nopealla googlauksella löysin netistä tiedon, että reaalimaailman suomenhevosista 85 % on rautiaita tai prosenttiosuus voi olla tätäkin suurempi. Loput ovat sitten muita: ruunikoita, mustia, kimoja, päistärikköjä, voikkovärisiä, hopeanruunikoita ja -mustia. Toki ehkä jonkinlainen osa noista raudikoista on käytännössä rautiaankirjavia, joko suomenkirjavia (SW1) tai W20-kirjavia, mutta aika iso osa niistä ei näytä erityisen kirjavilta ja ne ovat rekisterissä tavan rautiaina. En kuitenkaan usko, että niiden määrä olisi ihan hillittömän suuri, vaikka W20:stä ei tietysti koskaan tiedä.

Kun tuntee meikäläisen kiinnostuksen erikoisväreihin, ei todennäköisesti ylläty pätkän vertaa siitä, että Ionicin suomenhevosten väritilastot ovat tosi paljon toisen näköiset. Raudikko ei juhli lähellekään tuollaisella prosenttiosuudella vaan niiden määrä jää alle puoleen.

Tässä on ne värit esitetty kaaviona:

Kuva suurenee klikkaamalla. Oreja on yhteensä 39 ja tammoja 46 kappaletta, joten kuten näkyy, tammoillakin rautiaiden osuus on karvan verran alle 40 %. Oreilla se on niukin naukin 30 %.

Kimoissa pohjavärit ovat seuraavat:

• Rautiaankimo: oriit 2, tammat 1
• Hopeanmustankimo: oriit 1, tammat 1
• Hopeanruunikonkimo: oriit 1
• Ruunikonkimo: oriit 1, tammat 2
• Mustankimo: oriit 1

Suomenkirjavien pohjavärit ovat seuraavat:

• Rautiaankirjava: oriit 2, tammat 3
• Ruunikonkirjava: oriit 1
• Voikonkirjava: tammat 1

Lisäksi rautiaista tai raudikkopohjaisista väreistä löytyy 3 hopeageenin kantajaa, yksi ori ja kaksi tammaa.

Noin yleisesti kiinnostaisi tietää, minkä värisiä virtuaalisuokkeja muilla omistajilla on ja miten paljon. Jos minun pitäisi tehdä jotakin olettamuksia ihan noin näppituntumalta, niin rautias on varmasti yleisin väri, mutta onko se ihan niin yleinen kuin reaalimaailmassa? Vai suosivatko muutkin omistajat näitä vähän harvinaisempia värejä? En tiedä, mutten välttämättä olisi kovin hämmästynyt, jos näin olisi.

ARJ:n laatuarvostelun tilastot 2023

Joulukuussa ARJ:n laatuarvostelu piti taukoa, niinpä vuoden tilastoja pääsi laskemaan jo ennen vuoden vaihtumista. Koska tunnetusti pidän kaikenlaisesta tilastodatasta, päätin vähän katsastaa, mitä ARJ:n laatiksessa tapahtui viime vuonna numeroiden valossa. Tässä on vain varsinaisen laatuarvostelun tiedot, tällä kertaa jätin varsalaatiksen välistä.

Vuonna 2023 ARJ:n laatiksessa palkittiin 82 hevosta (viime vuonna palkittuja oli 87 kappaletta). Valitettavasti minulla ei ole tietoa siitä, miten paljon mukaan ilmoitettuja hevosia jäi palkinnotta, sillä niitä ei tietenkään ole merkitty palkittujen listalle. Epäilen palkinnotta jääneitä olevan hyvin vähän jos lainkaan, koska olettaisin suurimman osan harrastajista osaavan laskea sen verran, etteivät tuo pahasti keskeneräisiä hevosia laatuarvosteluun. 

Ionicin hevosia palkittiin 39 kappaletta eli lähes 48 % kaikista palkituista. Sen siitä saa kun on tuomari ja voi tuoda kahdeksan hevosta tilaisuutta kohti...

Palkittuja hevosia on 11 eri rodusta ja rotujakauma on seuraava:

• Islanninhevonen, 21 hevosta (25,61 %)
• Morganinhevonen, 11 hevosta (13,14 %)
• Kalliovuortenhevonen, 10 hevosta (12,2 %)
• Saddlebred, 9 hevosta (10,98 %)
• Hackneyponi, 8 hevosta (9,76 %)
• Dutch Harness Horse, 5 hevosta (6,1 %)
• Hackney, 4 hevosta (4,88 %)
• Tennesseenwalker, 4 hevosta (4,88 %)
• Campolino, 4 hevosta (4,88 %)
• Arabianhevonen, 3 hevosta (3,66 %)
• Georgian Grande, 3 hevosta (3,66 %)

Mitäpä tästä nyt voisi sanoa? Se ei ollut mikään yllätys, että islanninhevonen pitää kärkipaikkaa, onhan se tutuin ja yleisin askellajiroduista. Muuten rotulista on aika sekalainen eikä tänä vuonna ollut palkittujen joukossa yhtään National Show Horsea, missourinfoxtrotteria tai paso finoa. Ehkä ensi vuonna on. Ja mikäli katsoin oikein, tänä vuonna saatettiin palkita ensimmäiset hevoskokoiset hackneyt ikinä. Minun hevosiani, tietenkin!

Palkintojakauma on tämmöinen:

• ARJ-I, 7 palkintoa (8,54 %)
• ARJ-II, 16 palkintoa (19,51 %)
• ARJ-III, 59 palkintoa (71,95 %)

Vissiin ARJ-kisaajat ovat tavanomaista lunkimpaa joukkoa, sillä vertailun vuoksi vilkaisin ERJ:n ja KRJ:n laatisten muutama viimeisintä tilaisuutta. Niissä palkintojakauma on todella toisenlainen: ykköspalkinnon saa ehkä puolet osallistujista tai reilu kolmannes ainakin (massahevosia, niinhän minä olen sanonut), kakkospalkintojakin on paljon ja kolmospalkintoja varsin vähän, ehkä kymmenkunta prosenttia tai vähän reilu. ARJ:n prosenttiosuudet ovat näihin verrattuna varsin poikkeavat. Täytyy kuitenkin pitää mielessä, etten laskenut mitään kovin kattavaa otosta ERJ:n ja KRJ:n laatispalkintojen jakaumasta. Nuo heittämäni osuudet ovat tosiaan vain parin tuoreimman tilaisuuden pohjalta tehtyjä karkeita arvioita.

Arvelin ensin, että ARJL:n tilastoja vääristää se seikka, että lähes puolet ARJ-palkituista hevosista on minun hevosia, joille kolmonen on oletus, kakkospalkinto jotakin suorastaan huikeaa ja ykkönen täysin mahdoton. Mutta ei! Laskeskelin vähän tuossa osuuksia ilman Ionicin hevosia eikä se vaikuttanut mitenkään järjettömästi prosenttilukemiin. Toki ykköspalkintojen osuus nousee 16 prosenttiin, mutta kakkospalkintojen osuus laskee ja kolmospalkintojen osuus pysyy hyvin samana. En kyllä ymmärrä ja epäilin jo lasku- tai logiikkavirheitä, mutten saa niitä kiinni.

Eri pistekategorioiden keskiarvot näyttävät tältä:

• Rakennepisteet: ka 5,8 (max. 10 p)
• Kisapisteet: ka 42,6 (max. 45 p)
• Sukupisteet: ka 11,9 (max. 35 p)
• Jälkeläispisteet: ka 27,8 (max. 35 p)
• Lisäpisteet: ka 3,3 (max. 27 p)

Yleisesti ottaen askellajihevosilla tuntuu olevan noita lisäpisteitä tosi vähän. Varsin isolla osalla palkituista hevosista tämä oli nollissa. Tietenkin siellä on edelleen ne 39 Ionicin hevosta, joilla mitään tekstejä ei ole eikä yleensä ktk-palkintoja tai muitakaan meriittejä. Mutta yleisestikin voisi sanoa, että ARJ:n laatikseen tuodut hevoset ovat valmiiksi kisattuja ja niiden varsat myös. Osalla on kisatut vanhemmatkin, muttei suinkaan kaikilla. Tunnistan tämän: olen itse hakenut monille suvuttomille tuonneilleni sen kolmospalkinnon, jonka saa kohtuullisella kuvalla, kisatuloksilla ja kisatuilla varsoilla.

Tuttuun tapaan nämä numerot ovat kaikkien katsottavissa Google Sheets -taulukossa: ARJ-palkitut 2023.

Hyvää joulua!

 

Suomenhevosten nimet vuonna 2023

Vuodesta 2018 lähtien Ionicin suomenhevoskasvatit on nimetty vuosittain vaihtuvan teeman mukaan. Tänä vuonna teemana oli alkuaineet tai oikeastaan yhdyssanat, joiden ensimmäinen osa on alkuaineen nimi. Lähdin lisäksi vielä keksimään nimiä alkuaineiden järjestysluvun mukaan, ensimmäiselle varsalle vety, toiselle helium, kolmannelle litium ja niin edelleen. Ainoastaan argon (18) jäi välistä, kun en keksinyt siitä mitään kivaa nimeä.

Tässä lista tämän vuoden suomenhevosvarsoista:

• Ionin Vetypommi (ori, s. 1.4.23, Ionin Halkaistu Varakreivi - Ionin Kultakäpynen)
  
• Ionin Heliumpallo (tamma, s. 5.4.23, Ionin Halkaistu Varakreivi - Ionin Naispaholainen)
  
• Ionin Litiumkiille (ori, s. 6.4.23, Ionin Halkaistu Varakreivi - Jeilin Hattarankukkia)
  
• Ionin Berylliumpronssi (tamma, s. 7.4.23, Ionin Merimiesnuttuinen Auervaara - Ionin Jättimelba)
  
• Ionin Boorihappo (tamma, s. 9.4.23, Ionin Merimiesnuttuinen Auervaara - Ionin Nahkatakkinen Tyttö)
  
• Ionin Hiilikuitu (tamma, s. 10.4.23, Ionin Merimiesnuttuinen Auervaara - Ionin Ruusuomena)
  
• Ionin Typpihapoke (ori, s. 11.4.23, Ionin Merimiesnuttuinen Auervaara - Kaarnan Tunturitaika)
  
• Ionin Happikato (ori, s. 14.4.23, Ionin Astrakaani - Ionin Laventelinainen)
  
• Ionin Fluorivety (tamma. s. 20.4.23, Jeilin Hui Hunajameloni - Ionin Tähtiamatsoni)
  
• Ionin Neonvalo (ori, s. 2.5.23, Ionin Astrakaani - Maantiekiitäjä)
  
• Ionin Natriumkloridi (tamma, s. 12.5.23, Ionin Karvanoppaelvis - Kaarnan Tunturitaika)
  
• Ionin Magnesiumsulfaatti (tamma, s. 14.5.23, Ionin Herra Huu - Ionin Laventelinainen)
  
• Ionin Alumiinivanne (ori, s. 20.5.23, Ionin Pitkä Kanto Kaskessa - Ionin Tähtiamatsoni)
  
• Ionin Piikide (tamma, s. 2.6.23, Ionin Halkaistu Varakreivi - Maantiekiitäjä)
  
• Ionin Fosforimyrkytys (tamma, s. 5.6.23, Senaattori Risuparta - Äksy-Äyriäinen)
  
• Ionin Rikkikiisu (tamma, s. 12.6.23, Ionin Sokerimiron - Kaarnan Tunturitaika)
  
• Ionin Klooriyhdiste (ori, s. 3.7.23, Ionin Herra Huu - Maantiekiitäjä)
  
• Ionin Kaliumsyanidi (tamma, s. 12.7.23, Muriseva Mutakakku - Kaarnan Tunturitaika)
  
• Ionin Kalsiumkarbidi (ori, s. 3.8.23, Ionin Kultainen Kitaika - Maantiekiitäjä)
  
• Ionin Titaanivalkoinen (tamma, s. 3.9.23, Ionin Saapasnahkatorni - Maantiekiitäjä)

Ensi vuoden nimiteema on sienet. Siellä jos missä vasta hauskoja nimiä on! Vai miltä kuulostaa nokilakki, mesihelokka, kermaraspikka tai suklaakesikkä?

Ja loppuun vielä linkit aiempien vuosien kasvattilistoihin ja teemoihin:

• 2022: biisien nimet
• 2021: omenalajikkeet
• 2020: Seitsemän veljestä
  
• 2019: Aku Ankka
  
• 2018: sisällissota
   

Viimeaikaisia havaintoja

Tässä lista asioista, joita olen tullut ajatelleeksi viime aikoina.

Järkevä ajankäyttö: joo ei ole näkynyt

Järkevä ajankäyttö on asia, jossa minä en ole mikään varsinainen mestari. Vai mitäpä sanotte tästä: minulla olisi muutamat VSN-näyttelyt tuomaroitavana ja sadoittain kasvatteja ilman sivuja ynnä muuta päivitettävää tallien suunnalla. Sitten minä kulutan aikani siihen, että kaivan vuosittaisia kasvattilistoja läpi merkitäkseni Ionicin kasvattilistalle kasvattien syntymävuodet. En nimittäin ole tehnyt sitä aikaisemmin, ylipäänsä lisäsin tuon Syntymävuosi-sarakkeen tuonne vasta vuosi tai pari sitten. Kun syntyneitä kasvatteja on lähemmäs kahdeksan tuhatta, niin onhan tässä vähän askartelemista.

Toisaalta tästä on ollut hyötyäkin. Kasvattilistalta on puuttunut joitain hevosia, joten olen saanut niitä sinne tämän projektin tiimoilta. Samoin olen bongannut muutamia aiemmin havaitsematta jääneitä tuplanimiä (tätä minä kyllä vihaan) ja kirjoitusvirheitäkin olen löytänyt. Tässä ne jäävät kiinni. Ja minkä sitä ihminen itselleen mahtaa, jos tykkää nysväämisestä?

Vanhat VRL-rekisteröinnit: kiitos, kiitos ja kiitos

Kun olen tässä samalla myös puuhannut tuon kadonneiden hevosten listan kanssa, niin sanonpahan vain olevani aivan ylitsevuotavaisen kiitollinen jokaiselle omistajalle, joka on näiden vuosien aikana lykännyt hevosiaan rekisteriin. Varsinkin monet vanhat omistajat, jotka ovat tunnollisesti rekisteröineet isojakin hevosmääriä, ovat tehneet jälkipolville palveluksen, jota minä ainakin kiitän ja arvostan. Sillä kun muutakaan ei löydy, VRL-profiilisivu kelpaa oikein mainiosti minulle linkiksi sukutauluun. Se on kuitenkin hyvin kouriintuntuva todiste siitä, että tämmöinen virtuaalihevonen on ollut olemassa.

Harvinaistahan tämä on, mutta voin sentään sanoa, että tässä asiassa minä itse olen myös hyvisten kerhossa. Vaikka se aina ottaa aikansa, niin kyllä jokainen Ioniciin päätynyt tai syntynyt hevonen rekisteröidään jossain vaiheessa. Nykyään se toki on jotakuinkin oletusarvo, koska ilman rekisteröintiä ei pääse kilpailemaan eikä näyttelyihin, mutta menneinä vuosina se ei ollut niin justiinsa.

Rotuesittelyt: ei niin helppoa kuin äkkiä luulisi

Joku saattaisi kuvitella että noiden rotuesittelyiden tekeminen on hyvinkin helppoa. Ensin vain summamutikassa plärää hevosroturaamatusta (Hendriksin International Encyclopedia of Horse Breeds) jonkin aukeaman, valikoi siltä rodun ja sitten kirjoittaa siitä. Vaihtoehtoisesti voi tulostaa VRL:n rotulistan seinälle ja heittää siihen tikkaa. Niinhän sitä luulisi!

Mutta ei. Ensinnä sille rotuesittelylle pitäisi olla tarve, aivan sama miten teoreettinen tarve tahansa, mutta jokin tarve. Tämän takia minä tykkään siitä, että minulta pyydetään näitä rotuesittelyitä, sillä jos jokin rotu kiinnostaa jotakuta muutakin kuin vain minua, niin onhan se tarve.

Pelkkä tarve ei kuitenkaan riitä. Rodusta pitäisi löytyä jotakin tietoa jostain lähteistä. Olisi melko toivotonta kirjoittaa mitään vaikkapa naryminhevosesta, josta tuo hevosroturaamattuni kertoo kahden lyhyen kappaleen verran ja Wikipedia saman verran, samat asiat. Ei siitä kovin kummoista esittelyä saa aikaiseksi, vaikka miten yrittäisi. Tuo deliboz oli vähän siinä rajoilla, että materiaalia ei ollut todellakaan riesaksi asti. Olen oikeastaan jopa ylpeä, että sain raavittua edes tuon verran asiaa kasaan keksimättä itse varsinaisesti mitään.

Mutta ei se siellä toisessakaan päässä helppoa ole. Minulla olisi tässä suunnitteilla murgenhevosen esittely ja siitä on tarjolla tietoa vähän turhankin paljon! Laiska ei jaksaisi kahlata kaikkea läpi ajatuksella ja tehdä vielä muistiinpanoja, että pääsisi jonkinlaiseen kokonaiskuvaan.

Ionicin kansiorakenne: logiikkaakaan ei ole näkynyt

Vajaa kymmenen vuotta sitten uudistin Ionicin hevoslistausta ja sillä ollaan nyt menty sen jälkeen, koska se on hyvä. Uudistus ei vain koskaan mennyt sinne konepellin alle. Eihän se käyttäjälle näy juurikaan eikä vaikuta käyttökokemukseen, mutta itseäni välillä nakertaa Ionicin kansiorakenne. Pahinta lienee ehkä johdonmukaisuuden puute.

Osalle roduista on oma kansionsa (Arabit, Walkerit, Rockyt, XXt, Terskit, Knabstrupit, Frederiksborgit), osan sivut majailevat kokoelmakansioissa (PV, Gaited, Ponit) ja sitten kaikki loput ovat Muut-kansiossa. Tarkimmat huomaavat tuossa jo nimeämis-mokia, kun on yksi englanninkielinen nimi (Gaited) vaikka muut ovat suomalaisia, osa on lyhenteitä, Rockyt on suomalaistettu versio englanninkielisestä nimestä, PV ei ole monikossa vaikka kaikki muut ovat ja niin edelleen. Näille nyt tietysti ei voi tehdä tässä vaiheessa enää mitään.

Kansioiden käyttökään ei ole ihan kauhean järkiperäistä. RBSH:t asuvat PV-kansiossa, SGSH:t Muut-kansiossa. DHH:t ovat myös Muut-kansiossa vaikka oikeasti kyseessä on puoliverirotu. DHH, hackney, hackneyponi, morgan ja muutamat muutkin rodut ovat teknisesti ottaen ARJ-rotuja, vaikka Gaited-termi kyllä viittaa minun mielestäni enemmän erikoisaskellajirotuihin ja niitä taas siitä kansiosta löytyy.

Olen tässä hautonut ajatusta tehdä enemmän ja järkevämpää kansiojaottelua roduille. Moni rotu alkaa olla sen verran iso, että oma kansio voisi olla ihan perusteltu. Kylmäveriset kaipaisivat omaa kimppakansiotaan, samaan tapaan kuin poneilla on jo. Muutamilla roduilla on olemassa ikivanha kansio sieltä Ionicin alkuajoilta (esimerkiksi clevelandeilla, saddlebredeillä, muistaakseni morganeillakin), joten niitäkin voisi ottaa uudelleen käyttöön, vaikka nykyiset hevoset ovatkin Muut-kansiossa.

Rotuesittelyssä North American Spotted Draft Horse

Jatkan kylmäverirodulla näitä rotuesittelyitäni ja vuorossa on North American Spotted Draft Horse (NASDH). On syytä huomata, että VRL:oon rekisteröitävä Spotted Draft Horse (SDH) on todennäköisesti hieman eri asia tai on ainakin ollut. Minulla on nimittäin hatara käsitys, että kyseessä olisi virtuaalinen rotu, joka kylläkin olisi luotu aika pitkälti NASDH:n tai vastaavan pohjalta. Tavoitteena oli sama asia (kirjava kylmäverinen) ja käytössä samat keinot (risteyttää vakiintuneita kylmäverirotuja kevyempien lehmänkirjavien rotujen kanssa). Muistelen, että SDH:lle olisi ollut olemassa jonkinlainen jalostusmääritelmä ja rotumääritelmäkin, mutta ne ovat kadonneet jälkiä jättämättä. 

Tässä kuitenkin käyn läpi NASDH:n rotumääritelmää. Yhdysvalloissa on ainakin yksi toinenkin vastaava rekisteri, Spotted Draft Horse Registry, mutta sen säännöt näyttävät olevan erilaiset.

Historia
Varsinaisesti NASDH:n historia ei liene pitkä, North American Spotted Draft Horse Association (NASDHA) perustettiin 1995. Sinänsä hevostyyppi, lehmänkirjava kylmäverinen, on kyllä hyvinkin vanhaa perua.

Jalostus

NASDHA hyväksyy jalostukseen 6 puhdasta kylmäverirotua:

• American Cream Draft
• Belgiantyöhevonen (brabant)
• Clydesdalenhevonen
• Perchenhevonen
• Shirenhevonen
• Suffolkinhevonen

Näiden lisäksi Drum Horse -yksilöitä voidaan käyttää jalostuksessa, jos NASDHA on myöntänyt sille jonkinlaisen tunnistusasiakirjan (certification of identification). Yhdistyksen säännöistä ei suoraan selviä, mitä tämä varsinaisesti tarkoittaa ja mitä sen saamiseksi vaaditaan.

Kylmäveristen lisäksi on sallittua käyttää lämminverirotuja, joilta yleensä tulee se lehmänkirjava väritys. Näiden käyttöön on seuraavia rajoituksia:

• Hevosen tulee olla korkeudeltaan vähintään 152 cm (15 hh).
• Suvussa ei saa olla appaloosaa (mahdollisesti ei muitakaan tiikerinkirjavia hevosia).
• Suvussa ei saa olla aasia tai muulia.
• Suvussa ei saa olla erikoisaskellajirotuja eikä saddlebrediä.
• Suvussa ei ilmeisesti saa olla ponirotuja.
• Suvussa ei ilmeisesti saa olla Gypsy Vanneria tai Irish Tinkeriä (irlannincob).

Paintit ja pintot lienevät värinsä takia yleisimpiä risteytysrotuja. Dutsonin mukaan percheron on suosituin kylmäverirotu. Tässä kohdin on syytä muistaa, että suurin osa Yhdysvaltojen percheroneista on mustia ja kimot ovat varsin harvinaisia, toisin kuin rodun kotimaassa Ranskassa.

NASDHA rekisteröi hevosia kolmessa luokassa:

• Premium Class: lehmänkirjava hevonen, jonka suvussa on vähintään 87,5 % (7/8) sallittua kylmäveristä.
• Regular Class: lehmänkirjava hevonen, jonka suvussa on 50-87,5 % sallittua kylmäveristä. Tähän luokkaan voidaan rekisteröidä myös ruunat, joiden suku on tuntematon, mutta jotka täyttävät muuten rodun ulkonäkövaatimukset.
• Breeding Stock: yksivärinen hevonen, joka sukunsa puolesta olisi kelvollinen joko Premium Classiin tai Regular Classiin ja jonka toinen vanhempi vähintään on väriltään lehmänkirjava. Tämä on avoin vain tammoille ja oreille.

Näiden lisäksi on ollut myös ns. Indexing Registry, johon on rekisteröity hevoset, jotka eivät ole täyttäneet sukuvaatimuksia, mutta jotka muuten on katsottu soveltuviksi NASDHA:n rekisteriin ja jalostuskäyttöön. Tämä rekisteri on ilmeisesti suljettu vuonna 2003.

Rakenne

NASDHA ei tarjoa kovinkaan kummoista rakennemääritelmää. Toisaalta kun katsoo jo noita jalostuksessa sallittuja kylmäverirotuja, ne ovat rakenteeltaan melko erityyppisiä keskenään. On siis mahdollista, että NASDH:ssa on olemassa erilaisia linjoja, belgialaistyyppinen linja, perche-linja jne. Usein NASDH on hieman kevyempi kuin sen kylmäveriset kantavanhemmat, koska seassa on kevyempää rotua jonkin verran.

Tavoitteena on kuitenkin selkeän kylmäverityyppinen hevonen. Rakennemääritelmä on oma käännökseni ja tulkintani eikä virallinen.

• Pää on hyvämuotoinen.
• Kaula on kaareva, päänliittymä suhteellisen avoin.
• Lavat ovat usein pystyt.
• Runko on syvä ja leveä.
• Selkä on lyhyt, leveä ja vahva.
• Takaosa on leveä ja takaosan tulisi olla jossain määrin tasainen. Usein se kyllä ei omien havaintojeni perusteella ole, vaan selkeästi laskeva lautanen tuntuu olevan kenties jopa tyypillinen.
• Jalat ovat vahvat ja tukevat ja sijoittuneet hyvin rungon alle.
• Kyynärvarsi etujaloissa ja reisi ja koipi takajaloissa ovat lihaksikkaat.
• Jaloissa ei aina ole pitkää vuohiskarvaa, mutta oletan että joillain yksilöillä voi olla, erityisesti jos suvussa on shireä tai clydesdalea.
• Säkäkorkeuden tulee olla yli 152 cm (15 hh). Yleensä se on välillä 162-172 cm (16-17 hh), mutta voi olla korkeampikin.
• Hevosen rakenteessa tai ulkomuodossa yleisesti ei saa näkyä merkkejä aasi- tai muuli-perimästä tai ponista.
• Hevonen ei saa osoittaa taipumusta erikoisaskellajeihin.

Väri

Väri tuli jo mainittua: NASDH:n tulee olla lehmänkirjava. Tobiano on kirjavuuskuvioista yleisin, mutta myös overo (frame, mahdollisesti myös sabino ja splashed white) sekä tovero hyväksytään. Kuviosta riippumatta hevosella tulee kuitenkin olla vähimmillään määrätynkokoinen valkoinen laikku jalkojen ja pään ulkopuolella. Jos hevonen on kokovalkoinen, sillä tulee olla vastaavan kokoinen tumma laikku.

Pohjaväriä ei ole rajoitettu, mutta perusvärit ovat yleisimpiä. Kimosta pohjaväristä ei ole mainintaa, joten olettaisin ettei se ole ongelma, muttei välttämättä kovin toivottukaan. Siniset silmät ovat ok. Tiikerinkirjavuuden tuntomerkkejä ei saa olla.

Käyttö

Muiden keskiraskaiden kylmäveristen tavoin NASDH on ennen kaikkea työhevonen, mutta soveltuu moneen muuhunkin käyttöön, kuten valjakkohevoseksi ja harrasteratsuksi. Luonteeltaan niiden tulisi olla rauhallisia, sitkeitä ja miellyttämisenhaluisia.

Mites virtuaalimaailma?

Virtuaalimaailmassa ei taida olla ikinä ollut varsinaista NASDH:ta, tällä rotunimikkeellä siis. Niitä SDH:eja on ollut jonkin verran, mutta kuten kirjoitin yllä, se ei välttämättä ollut ihan prikulleen sama asia kuin tämä NASDH vaan luotu virtuaalimaailman tarpeisiin. Koska jäljetkin SDH:n mahdollisista rotu- ja jalostusmääritelmistä ovat kadonneet, minusta voisimme käyttää jatkossa SDH:n määritelmänä tätä.

Lähteet

Dutson, J: 96 Horse Breeds of North America.

Lynghaug, F: The Official Horse Breeds Standards Guide.

NASDHA: Breed Description.

NASDHA: Rules and Regulations.

Rotuesittelyssä deliboz

Tällä kertaa rotuesittelyyn pääsee deliboz.

Historia

Deliboz on kotoisin Azerbaidžanin luoteiskulmasta Ağstafasta, Qazaxista ja Tovuzista, ja sentyyppisiä hevosia löytyy myös lähivaltioista Armeniasta ja Georgiasta. Rodun historia on vähän hämärä lähteiden epämääräisyyden vuoksi. Se polveutuu azerbaidžaninhevosesta tai on mahdollisesti yksi azerbaidžaninhevosen alalinjoista. Muut alatyypit olisivat Quba, Shirvan ja (Lesser) Caucasian, en tiedä tälle suomenkielistä käännöstä. 

Azerbaidžanista on kotoisin myös karabahinhevonen, joka joskus ilmeisesti luetaan azerbaidžaninhevosen tyypiksi samaan tapaan kuin deliboz, mutta toiset lähteet väittävät, että se eroaisi näistä muista ainakin siinä, että sitä olisi jalostettu puhtaana, kun taas azerbaidžaninhevoseen ja sen alatyyppeihin olisi alettu 1800-luvulla risteyttää muita rotuja, mm. juuri karabahinheosta.

Nämä kaikki rodut, tyypit, linjat tai mitä ne ikinä nyt ovatkaan, ovat ainakin alunperin olleet suhteellisen samankaltaisia hevosia: itämaistyyppisiä (ei kuitenkaan arabialaistyyppisiä) ratsu- ja kuormahevosia. Kaukasuksen alueella lienee ollut oma paikallinen hevoskantansa kenties jo vuosituhansia ja niihin on sekoittunut jonkin verran lähialueiden hevosia (iranilaiset hevoset, turkmeeni).

Deliboz-tyyppi syntyi 1800-luvun lopulla, ilmeisesti karabah-risteytyksistä. Myöhemmin, 1930-40-luvuilla paikallisista hevosista etsittiin deliboz-tyyppiset ja niitä parannettiin arabianhevosilla ja ratsutyyppisillä karabahinhevosilla. Myöhemmin on käytetty edelleen arabianhevosia ja myös terskinhevosia kannan parantamiseen. 

Rakenne

Delibozista on vaikea sanoa yleisesti mitään, sillä se ei ole mitenkään erityisen erottuva rotu. Toki olen nähnyt siitä kuvia hyvin vähän. Tämän verran lähteet siitä kuitenkin kertovat:

• Pää on lyhyt ja kuiva.
• Otsa on leveä mutta pää kapenee turpaa kohden.
• Kaula on kompakti, raskaahko, voi olla myös lyhyt.
• Runko on massiivinen, ylälinja hyvä.
• Selkä on pitkähkö ja tasainen.
• Lautanen on melko tasainen.
• Jalat ovat kuivat ja niissä on erittäin vankka luusto.
• Korkeajalkaisuus saattaa olla jossain määrin yleistä.
• Säkäkorkeus on 137-152 cm.
• Väriltään se on yleensä ruunikko tai kimo, muut värit (rautias, musta) ovat harvinaisia, sikäli jos niitä esiintyy lainkaan.
• Ainakin joillain yksilöillä on periytyvä taipumus jonkinlaiseen passikäyntiin.

Käyttö

Delibozit ovat olleet vuoristoisen kotialueensa ratsuja ja kantojuhtia. Ilmeisesti ne ovat myös vetäneet vaunuja, milloin mahdollista ja niitä on käytetty myös kevyisiin maatöihin. Yleisesti ottaen ne ovat käyttökelpoisia, vahvoja ja varmajalkaisia hevosia. Niitä on käytetty myös laukkakilpailuissa ja saatetaan käyttää edelleen. 

Rotu virtuaalimaailmassa

Deliboz on eittämättä sieltä harvinaisimmasta päästä rotuja. VRL:n rekisterissä niitä on kolmisenkymmentä, joista melkein puolet on rekisteröity ennen vuotta 2011. Sen jälkeen niitä on rekisteröity lähinnä vain yksittäisiä hevosia vuodessa. Kasvattajia ei ole juurikaan ollut, Aavistuksen Immortelle Parkissa syntyi aikoinaan joitain varsoja ja sitten bongasin VRL:stä Rasselas-nimisen tallin, joka mainitsi itsensä deliboz-siittolaksi, mutten tiedä pääsikö talli ja toiminta koskaan jaloilleen. 

Deliboz on sallittu rotu RBSH:n jalostuksessa, mutta hyvin harvoin, jos koskaan, sitä näkee siinä käytetyn.

Lähteet

Alakbarli, F: Horses of Azerbaijan - A Historical Survey.

Hendricks, B: International Encyclopedia of Horse Breeds.

Oklahoma State University: Deliboz Horses.

Wikipedia: Azerbaijan Horse.

Wikipedia: Deliboz.

Wikipedia: Dilbaz atı.

Muut määrittelemättömät lähteet.

Rotuesittelyssä schwarzwaldinrautias

Tällä kertaa rotuesittelyssä on kylmäverirotu, saksalainen schwarzwaldinrautias. Katsotaan sitten, jos jatkan koko loppuvuoden rotuesittelyillä, sillä onhan maailmassa kymmenittäin kiinnostavia rotuja.

© Bob Langrish

Historia

Schwarzwaldinrautias on nimensä mukaisesti kotoisin Schwarzwaldista, metsäiseltä vuoristoalueelta lounais-Saksasta. Se on läheistä sukua eteläsaksankylmäveriselle ja joskus schwarzwaldinrautiasta on pidetty eteläsaksankylmäverisen kevyempänä tyyppinä. Niin tai näin, molemmat polveutuvat norikerista tai sen tyyppisestä kannasta ja ovat hyvinkin vanhoja rotuja, oletettavasti peräisin jo keskiajalta. 

Schwarzwaldinrautiasta on kasvatettu St. Märgenin luostarissa, mistä juontaa rodun vanha nimi St. Märgener (Fuchs). Luostari perustettiin jo 1100-luvulla. Myös muut alueen luostarit ovat ilmeisesti kasvattaneet näitä. Toisaalta paikalliset maanviljelijät tarvitsivat hevosia maa- ja metsätöihin, kuljetuksiin ja muuhun sellaiseen. Koska kaikki maanviljelijät eivät suinkaan olleet varakkaita, he tarvitsivat monikäyttöisen hevosen, joka oli sopeutunut alueen oloihin ja taloudellinen pitää.

Rotuyhdistys perustettiin 1896 ja kantakirja avattiin samana vuonna. Ilmeisesti tässä vaiheessa yritettiin rotua parantaa ja sen kokoa kasvattaa käyttämällä belgialaisia kylmäverioreja, mutta nämä eivät olleet kovin soveltuvia käyttöön. Sinänsä vieraiden hevosten, erityisesti orien, käyttö schwarzwaldinrautiaan jalostuksessa ei ollut mikään uusi asia, sitä lienee tehty aiemminkin.  Vierasta verta on käytetty myös sittemmin rodun parantamiseen, mutta paremmin tuloksin. Hevosten määrä väheni 1970-luvulle tultaessa radikaalisti ja jos tulkitsin oikein, tässä vaiheessa on rotuun tuotu harkitusti muutamia vieraita rotuja, kuten norikeria, freiberginhevosta ja schleswig-holsteininhevosta, ehkä myös tanskalaista jyllanninhevosta. Nykyään rotua kasvatetaan Marbachin siittolassa.

Rakenne

Schwarzwaldinrautias on kylmäverinen, mutta sieltä kevyemmästä päästä. Minun tekisi vähän mieli lukea se samankaltaiseksi yleishevoseksi kuin suomenhevonen on, toki schwarzwaldinrautias on suokkia raskaampi. 

Tämä rakennepiirteiden listaus on oma käännökseni ja tulkintani, joten se ei ole virallinen.

• Yleiskuva on tiivis, voimakas ja kompakti hevonen, joka ei kuitenkaan ole liian raskas.
• Pää on lyhyt, viehättävä ja hienostunut.
• Otsa on leveä, mutta pää kapenee turpaa kohti.
• Silmät ovat suuret ja ilmeikkäät.
• Korvat ovat pienet.
• Kaula on lyhyt ja lihaksikas, päänliittymä on kuitenkin avoin.
• Kaula on kiinnittynyt hyvin lapoihin.
• Säkä ei ole kovin korkea ja erottuva.
• Lapa on viisto, voimakas ja lihaksikas.
• Runko on leveä ja syvä.
• Selkä on lyhyt.
• Lautanen on laskeva ja hännänkiinnitys matala.
• Jalat ovat vahvat.
• Pitkää vuohiskarvoitusta ei juurikaan ole, sen sijaan jouhet ovat yleensä runsaat, kihartuvat ja pitkät.
• Tammojen säkäkorkeus 148-156 cm, orien säkäkorkeus menee 160 cm:iin asti, yleensä välillä 150-160 cm.
• Luonteeltaan ne ovat työteliäitä, vilkkaita ja hyväluontoisia.

Väri

Kuten nimikin kertoo, schwarzwaldinrautias on tavallisimmin rautias. Tyypillinen ja ehkä tavoitelluinkin väri on tumma rautias vaalein jouhin. Väri on toisinaan hyvin tumma, mustaa lähentelevä, kuten tämän kirjoituksen kuvituskuvassa. Päämerkit ovat yleisiä, erityisesti piirrot ja läsit. Jaloissa sen sijaan ei ole sukkia ihan niin usein, vaikkeivät ne mitään tavattomia ole. Jalostusvalinta erityisesti tähän tummaan liinakkoväritykseen aloitettiin ilmeisesti jo 1800-luvulla ennen kantakirjan avaamista.

Rodussa on satunnaisia ruunikoita yksilöitä ja kimoista ja mustistakin puhutaan, vaikka niistä en ole nähnyt kuvia kyllä missään ainakaan toistaiseksi. Marbachista löytyy pari kappaletta ruunikoita schwarzwald-oreja. Ne ovat harvinaisia värejä, väittäisin ehkä että jopa erittäin harvinaisia.

Schwarzwaldinrautiaalta on löydetty harvinaisena myös hopeageeni. Koska suurin osa hevosista on raudikoita, hopeageeni ei tietenkään näy, mutta teknisesti ottaen olisi mahdollista syntyä hopeanruunikko tai hopeanmusta schwarzwaldinrautias. Rodun tyypillinen tumma liinakkoväritys muistuttaa kyllä hopeanmustaa, mutta kyseessä on kuitenkin raudikko.

Käyttö

Kuten historia-osiossa kerroin, schwarzwaldinrautias on alunperin ollut työhevonen, niin kuin kylmäveriset yleensäkin. Nykyisin työkäyttö on toki vähäistä tai peräti olematonta. Schwarzwaldinrautias kevyehkönä, enemmänkin ehkä yleishevosen tyyppisenä rotuna soveltuu hyvin valjakkohevoseksi ja myös harrasteratsuksi.

Rodun nimet

Schwarzwaldinrautias tunnetaan kotimaassaan nimillä Schwarzwälder Kaltblutpferd (schwarzwaldinkylmäverinen) tai lyhyemmin Schwarzwälder Kaltblut tai sitten Schwarzwälder Fuchs (schwarzwaldinrautias). Tuossa yllä tuli jo mainittua myös vanhempi nimitys St. Märgener tai St. Märgener Fuchs. Näiden lisäksi Oklahoma State University listaa myös Wälderpferdin. Englanniksi rotu tunnetaan useimmiten nimellä Black Forest Horse, mutta joskus näkee käytettävän myös termejä Black Forest Coldblood tai Black Forest Chestnut.

Rotu virtuaalimaailmassa

Nyt on nostettava kädet pystyyn ja sanottava, ettei ole kyllä hajuakaan schwarzwaldinrautiaan historiasta virtuaalimaailmassa. Ennen vuotta 2011 niitä on rekisteröity VRL:oon reilu 30 kappaletta. Kerpalla oli näistä muutamia ja jokunen RDN-kasvattikin syntyi. Minulla on hämärä muistikuva, että jokin yksittäinen hevonen olisi ostettu Ioniciinkin, mutta ensinnäkään ei ole mahdotonta ettenkö sekoittaisi sitä johonkin toiseen ja eipä se ole ainakaan varsaa täällä tehnyt. Ensimmäiset Ionicin schwarzwald-varsat syntyivät 2021.

Vuoden 2010 jälkeen schwarzwaldinrautiaita on rekisteröity vain muutamia vuotta kohti ja välivuosiakin on ollut, jolloin ei ole yhtään rekisteröintiä. Nyt tänä vuonna käyrä näyttää ylöspäin, koska Ioniciin syntyi kymmenkunta kasvattia ja sen lisäksi toin kymmenen suvutonta hevostakin. Lisäksi Lavender Fieldsissä näyttäisi olevan yksi tamma.

Lähteet

Haupt- und Landgestüt Marbach: Das Schwarzwälder Kaltblut.

Hendricks, B: International Encyclopedia of Horse Breeds.

Lehner, Schrimpf, Dierks, Distl: Incidence of Mutation for Silver Coat Color in Black Forest Horses.

Oklahoma State University: Schwarzwälder Fuchs Horses.

Schwarzwälder Pferdezuchtgenossenschaft e.V.: Das Schwarzwälder Kaltblutpferd (St. Märgener Fuchs).

Wikipedia: Black Forest Horse.

Muut määrittelemättömät lähteet.

Kadonneiden hevosten lista

Kadonneista hevosista ja toimimattomista linkeistä olen paahtanut aiemminkin vaan en kyllä mitenkään tarpeeksi enkä varsinkaan turhaan, sillä se on virtuaaliharrastuksen ehdottomasti ärsyttävin asia. Kasvatin sivujen tekemiseen uppoaa melkoinen määrä aikaa ja vaivaa, jos pitkäsukuisen varsan sukutauluun tarvitsee kaivaa pahimmassa tapauksessa jopa kymmeniä osoitteita vanhojen ja toimimattomien tilalle. Google, Web Archive ja VRL vain laulavat, mutta minua ei laulata (paitsi jos päänsisäisessä karaokessa sattuu soimaan Ismo Alangon Vittu kun vituttaa). Lisäksi monta kertaa kaivan myös omien hevosteni sivuja, kun muistan että juuri viime viikolla tai joskus löysin tälle ja tuollekin hevoselle osoitteet, mutta kenen hevosen sivuille se nyt tulikaan, kun ei voi muistaa...

Tähän jälkimmäiseen ongelmaan olen yrittänyt kehitellä ratkaisua: listaa hevosista, joiden jokin osoite on kadonnut, mutta joille löytyy jokin uusi osoite jostain tai sitten ei. Näitä listoja olen koonnut arabianhevosista ja tennesseenwalkereista, mutta eihän se tietysti mihinkään riitä. Lisäksi tuommoinen lista on vähän kömpelö päivittää.

Sittemmin olen siirtynyt käyttämään Google Sheetsiä ja tätä nykyä sieltä löytyykin Kadonneet hevoset -niminen dokumentti, johon kaikilla on katselu- ja kommentointioikeudet. Siitä on siis mahdollisesti hyötyä muillekin, vaikken yritä siitä tehdä mitään kaikenkattavaa kadonneiden hevosten listaa. Se olisi mahdotonta. Kerään sinne lähinnä vain sellaisten hevosten osoitteita, joita löytyy omien hevosteni suvuista. Kuten näkyy, on se jo silti melko laaja. Listan tarkoitus on se, että kun hevoselle sivuja tehdessäni törmään toimimattomaan osoitteeseen, löytäisin listalta toimivan osoitteen tai sitten ainakin tiedon, jos hevonen on kadonnut tyystin.

Seuraavaksi pieni katsaus siihen, mitä listalta löytyy ja miten sitä käytetään.

• A-sarakkeessa (1) näkyy kullakin välilehdellä se rotu, jonka hevosia sille välilehdelle on listattu ja sitten se nimilista. 
• B-sarakkeessa (2) on hevosen sukupuoli. 
• C-sarakkeesta (3) löytyy VRL-tunnus tai yleisimmin linkki VRL-profiiliin, jos hevosella sellainen on, tai sitten tieto, että hevonen ei ole VRL:n rekisterissä (merkintä NA). Jos tämä sarake on tyhjä, niin en ole ehtinyt vielä tarkistaa onko hevonen rekisterissä.
• D-sarakkeessa (4) on toimiva URL, jos hevosella on sellainen.
• E-sarakkeesta (5) ja sitä seuraavissa sarakkeissa on listattuna hevosen vanhoja osoitteita, jos niitä on tiedossa. Joskus E-sarakkeesta tai sitä seuraavissakin sarakkeissa on lisää hevosen toimivia osoitteita, jos niitä löytyy useampia.

Sivun alareunassa (6) näkyvät dokumentin välilehdet, joiden nimenä on aina kunkin rodun lyhenne. Ensimmäinen välilehti on ns. mallilehti, jonka pohjalta teen uudet välilehdet. Välilehdet on järjestetty lyhenteen mukaan aakkosjärjestykseen.

Koska välilehtiä on kovin paljon, kaikki eivät näy, mutta niitä pääsee selaamaan oikean reunan nuoli-ikoneista (7). Kolme viivaa -ikonin (6a) takaa löytyy myös valikko, josta voi valita haluamansa välilehden.

Pyrin siihen, että hevoslistaukset olisivat aina aakkosjärjestyksessä, mutta ihan aina en muista järjestää listaa päivittämisen jälkeen. Pystyt kuitenkin itse järjestämään hevoslistauksen aakkosjärjestykseen (tarvittaessa myös muiden sarakkeiden mukaan) näin:

• Vie hiiren kursori sarakkeen otsikkosolun päälle.
• Paina otsikkosolun oikeaan reunaan ilmestyvää alasvetovalikon ikonia (8). Alasvetovalikko aukeaa. 
• Valitse haluamasi lajittelujärjestys (9).

Kopioi URL tai avaa linkki näin:

• Jos URL ei ole linkitetty (se näkyy solussa mustalla tekstillä ilman alleviivausta), valitse solu, kopioi sen sisältö ja liitä selainikkunan osoiteriville.
• Jos URL on linkitetty (se näkyy solussa sinisellä tekstillä alleviivattuna), vie hiiren kursori solun päälle. Solun alapuolelle aukeaa valikko. Paina osoitetta (10), jos haluat avata sivun uuteen selaimen välilehteen. Paina Kopioi-ikonia (11), jos haluat kopioida URL:n.

Se on tuosta listasta kuitenkin sanottava, että mitenkään täydellinen ja virheetön se ei ole, eikä siitä koskaan sellaista tulekaan. Saattaa hyvinkin olla, että jollain hevosella onkin VRL-tunnus, vaikken minä ole sitä itse hakiessani löytänyt. Ja aina on varmasti niitäkin hevosia, jotka ovat löytäneet tiensä uudelle omistajalle ja minun listalla on linkki Web Archiveen jonnekin kivikautiseen osoitteeseen. Siksipä siellä on kommentointimahdollisuus ja muutenkin jos ihmisiä kiinnostaa osallistua tuon päivittämiseen, niin kuulen mielelläni vinkkejä listan hevosista ja myös listan ulkopuolisista hevosista.

Esittelyssä muutama mielenkiintoinen uusi tulokas

Keskustassa oli taannoin lopetusmyynti, jossa Welby myi Einfallin puoliverisiä ja Carterin laukka-täysiverisiä. Tapani mukaan olisin halunnut ostaa kaikki tai ainakin melkein, mutta pystyin jollain ihme konstilla tiivistämään ostoslistani suunnilleen puoleen tusinaan hevoseen. Sitä auttoi myös se, etten ollut paikalla ensimmäisenä ja muutama kiinnostava hevonen oli ehditty jo varata. Pahus!

Joka tapauksessa onnistuin kaivamaan sieltä muutaman suvullisesti niin mielenkiintoisen tapauksen, että ne on pakko esitellä nyt heti. Tai oikeastaan ne kaikki ovat suvullisesti kiinnostavia.

Ainoa mukaan tarttunut puoliverinen on trakehner-ori Weyanoke. Sillä on hieman epätasainen suku, mutta pääosin kuitenkin pitkä. Ja toki vanha, sillä kun sanon "mielenkiintoinen suku", tarkoitan lähes aina "vanha suku".

Emän puolelta löytyy Alté peräti niinkin läheltä kuin neljännestä polvesta. Enpä taida olla hetkeen nähnyt tällaista hevosta, kun yleensä Alté kumppaneineen on siellä jossain viidennen polven takana ja siis käytännössä jo näkymättömissä. Lisäksi Alté löytyy isän puolelta peräti kolme kertaa, jos laskin oikein! Weird Relationship SZ:n suvussa se on kaksi kertaa ja Greymask's Opalin suvussa kerran. Altén lisäksi isän puolen suvusta löytyy kasakaupalla kaikkea muutakin vanhaa: Oroaq, My Name Is Bond Cinchin Fox, Regina Orwill, Echo V, Autumn Avenue ja Lady Graniit, isoimmat nimet mainitakseni.

Mutta näiden tuttujen nimien lisäksi Weyanoken suvusta löytyy vieraitakin nimiä ja nehän toki ovat jalostuksellisesti enemmän kuin tervetulleita. Isän ja sen vanhempien kasvattaja Manór on itselleni ihan tuntematon nimi ja isänemän vanhemmat vieraita. Emän puolella on jonkin verran tuollaista semi-tuttua nimeä, mutta tokkopa niitäkään nyt liiaksi asti Ionicista löytyy.

Se pääasia Weyanoken hankintaan tulikin jo mainittua: iiee. Greymask's Opal. Tamma oli meidän omistuksessa viimeisen vuotensa ja jätti sinä aikana neljä Ion-kasvattia. Harmi kyllä tuolloin oli menossa puoliverisistä luopuminen ja ne kaikki lähtivät myyntiin. On vähän sylettänyt nyt myöhemmin, mutta onneksi sain Weyanoken korjaamaan vähän tilannetta!

Laukka-täysiveristen sukujen kanssa olen pääasiassa ihan ulapalla, sillä minä en ole kymmeneen vuoteen seurannut yhtään mitä laukkamaailmassa tapahtuu. Sitä ennenkin se jalostustoiminta oli lähinnä omien hevosten astuttamista toisillaan. Mutta laukka-täysiverisissä on yleensä se hyvä puoli, että niiden suvut ovat niin erilaiset verrattuna ratsupuolen täysiverisiin, että ne tuovat ratsukasvatukseen sitä paljon kaivattua uutta verta. Itse olen päättänyt ihan surutta yhdistää noita laukkahevosia omiin ratsuhevosiini ja väittää varsoja ratsuiksi. Niin olen tehnyt ennemminkin ja siksi nyt hyökkäsin Carterin pitkän hevoslistan kimppuun.

No, minullahan oli todellakin "pätevät" kriteerit ostamilleni täysiverisille: olisi kiva jos löytyisi Pinkin tuontihevosia tai kasvatteja suvusta. Onnistuinkin niitä muutaman löytämään enkä vienyt vielä edes kaikkia. Kiva nähdä että Pinkin toiminnalla on ollut jotain väliä.

Kolmipolvisia täysiverisiä tarttui mukaan kolme, oriit Rio De Janeiro CTB ja Solario CTB sekä tamma Teresaofcalcutta CTB. Teresan molempien vanhempien isälinja menee pinkkiläisiin, suosikkeihini The Stig GA:han ja JM Fangio GA:han. Molemmat olivat ihan kovan luokan tekijöitä radalla, mutta tärkeämpää toki ovat niiden kivat nimet. Jep, prioriteetit kunnossa jne. 

Solarion suvussa on pari Pinkin kasvattia, Pink Argentine ja Pink Never Again ja tamma Neva Eva GA kertautuu 3+3. Linjaus ei haittaa pätkän vertaa, koska kyseessä on ihan huippuluokan siitostamma, jota on blogissa esitelty kymmenen vuotta sitten.

Rion suvussa on kolme kappaletta pinkkiläisiä tammoja, joista yksikään ei ole erityisen huomionarvoinen omilta tuloksiltaan, mutta varsoista löytyy parempia laukkahevosia.

Pitkäsukuisempia täysiverisiä ostin kaksi kappaletta. Toinen on ori Plantagenet CTB, josta tunnustan suoraan, että se on ihan nimen perusteella ostettu. Historianörtti vauhdissa taas. Muttei sen sukua voi moittia, tulee sopimaan meidän pitkäsukuisille ratsutammoille kuin nenä päähän.

Sitten on tamma Gentle Storm CTB, jonka suvusta löytyi paljon mieluisia yllätyksiä, kun aloin sitä perata sivuille. Ensimmäiseksi on mainittava emänisä GVR Double Falcon, joka ei minulle suoraan sanonut mitään, mutta oli jonkinlainen kutina, että ihan kuin olisin kuullut nimen joskus, jossain. Sen varsalistasta löytyi parikin Marinean kasvattia vuodelta 2003! Virginia osasi kertoa, että kyseessä oli jonkinlainen nimiori aikoinaan vai mahtoiko olla vain hänen ja Marinkan supersuosikki. Ainakin sillä oli kuulemma upeat kuvat, joista osa vielä jopa toimii. Kuvissa on todennäköisesti RL-ori Hopalong Cassidy. Giniltä sain peukkua Gentle Stormin ostosta.

Isän puolelta löytyi sitten seuraava yllätys, nimittäin Gold Kid. Sinänsä se ei kaiketi ole mitenkään erityisen huomionarvoinen ori, mutta se on meillä hyvin, hyvin tuttu nimi, sillä se on MVS Lord Fentonin isä. Fentonhan on Marinean kasvatti ja sen emä on Wizzerria. Fenton esiintyy meidän pitkäsukuisten täysiveristen ja vähän muunrotuistenkin hevosten (RBSH, FWB, anglo-trakehner) suvuissa useammin kuin kukaan jaksaa laskea, sillä Fenton ja erityisesti sen poika SK Grand Duke olivat todella paljon käytettyjä oreja, ei vähiten sen Wizzerrian takia. Joka tapauksessa on kiva saada Gold Kid mukaan sukuihin muutenkin kuin vain Fentonin kautta.

Emän puolelta löytyy mm. Oré, joka kuulemma oli jonkinlainen nimiori sekin, sekä tamma OG Amélie. Itse en tiedä tästä tammasta sen enempää enkä juuri sen suvustakaan, paitsi että sieltä löytyy jostain kauempaa ori Faraol de Trans, jonka osaan myös nimetä ainakin tosi vanhaksi oriiksi, mahdollisesti suosituksikin. Mutta Virginia tiesi heti kertoa että OG on ikivanhan Oak's Gnomen kasvattajatunnus ja että hän ennen Marinean perustamista kävi kenttävalmennuksissa OG:ssä tersk-ori Dopizalla, jos muisti ei pahoin petä. Tässä puhutaan taas yli 20 vuoden takaisista asioista, että tulipahan kerralla ostettua kasa historiaa Ioniciin.