Uhosimme joitain aikoja sitten keksivämme uusia knabstrupeja ja nyt on niille saatu sivutkin nettiin asti. Kuvia ei vielä ole läheskään kaikille, mutta tutustukaa silti Gunvor Lundsvangiin, täysiveli Harald Lundsvangiin ja näiden sukuihin, jota on siis kolme polvea.
Nämä ovat koulupainotteisia, joten samanlainen setti estehevosia pitäisi myös keksiä jossain vaiheessa. Nimipää vaan kolisee tyhjyyttään, kun ei viitsisi käyttää samoja "sukunimiä" ja sitten kun pakolla vääntää, niin kyllä niistä nimistä tulee pakolla väännetyn kuuloisia. Vaan eiköhän noilla saada knabstrup-jalostus pelastettua ja uuteen nousuun.
Mietiskelin joskus melkein puolitosissani, että jos alkaisi käyttää jalostuksessa joitain knabstrup-muu rotu-risteytyksiä. Lähinnä toisena rotuna olisi englantilainen täysiverinen, arabi ja puoliveriset. Näinhän tehdään Tanskassakin, itse asiassa Tanskan knn-orilistaa selatessa osuu silmiin vain harvoja oreja, joilla ei ole kolmessa polvessa mitään muuta kuin knabstrupia. Ratsurodut parantavat rakennetta ja suorituskykyä, joten niiden käyttö harvinaisen rodun jalostuksessa on perusteltua. Tosin meidän knn-risteytykset ovat aika pitkälle ruunattu, joten tällä hetkellä ei niitä ole tarjolla jalostukseen.
Toinenkin idea kävi mielessä: uusi rotu, spotted baroque! Yksinkertaisesti barokkityyppisten knabstrupien risteyttämistä muilla barokkiroduilla, andalusialaisilla, lipizzoilla, lusitanoilla ja kladrubeilla. Ainoa ongelma tässä on se, että nämä muut rodut ovat kimoja pääasiassa ja ne periyttävät kimoa väriään vahvasti. Joten täplä-barokeista tulisi kimoja, jotka sitten sen kimon alla saattaisivat olla täplikkäitä. Mitäs hauskaa on hevosessa, joka on täplikäs, muttei näytä siltä? Tietysti jalostuskäytön voisi rajata tummiin hevosiin... No, aika näyttää mutta on meillä jo ensimmäinen "mallikappale" valmiina: ruuna Yves Ion.
keskiviikkona, lokakuuta 29, 2008
perjantaina, lokakuuta 24, 2008
Liikaa vaikutusvaltaa?
Pohdin tässä moraalista ongelmaa.
Olen rakenneasiantuntijana mukana VNT:n toiminnassa. Se tarkoittaa käytännössä sitä, että pyörin tällä hetkellä näyttelytoiminnan foorumilla opastamassa tuomarikokeilaita, kirjoittelen tuntemistani roduista rotuinfoja, teen arvostelutehtäviä, vastailen, paimennan ja muuta sen sellaista. Vakaa aikomus olisi myös ryhtyä tuomariksi kunhan toiminta polkaistaan käyntiin.
Olen myös hakenut NJ-tuomarinkoulutukseen, jälleen kerran. Epäilin jo, ettei vastaukseni mennyt perille tai minua ei hyväksytty, mutta löysin tässä päivänä muutamana NJ:ltä tulleen vastauksen spämmilaatikostani. Olen siis edelleen mukana myös NJ:n tuomarikoulutuksessa ja toivon mukaan jonain päivänä olen täysivaltainen NJ-tuomari.
Huomasin eilen ht.netissä myös Kerpan ktk-tuomarihaun. Mielessäni kävi, jos lähtisi mukaan. Olenhan toiminut hevosten ktk-tuomarina jonkin aikaa vuonna 2003 ja monien rotujen rakennearvostelu onnistuu. Varatuomariksi varmaan kelpaisin, miksen ihan "oikeaksikin" ktk-tuomariksi. Mietin kuitenkin edelleen tätä hommaa.
Kyselin jo aiemmin tuosta VNT:stä ja NJ:stä eikä kellään tunnu olevan mitään sitä vastaan, että toimisin tuomarina molemmissa järjestöissä. Ktk-tuomarin homma on vielä ihan auki enkä ole asiasta maininnut vielä julkisesti missään muualla kuin täällä. Minua epäilyttää kyllä tämä juttu pahemman kerran. Jos yksi ihminen arvostelee rakennetta kahdessa eri järjestössä, eikö se tee siitä ihmisestä hieman liian vaikutusvaltaisen?
Rakennearvostelu ei ole mitään eksaktia tiedettä, tuomarin mieltymykset vaikuttavat aina jonkin verran ja varsinkin virtuaalimaailmassa yleisten rotujen luokissa, joissa on paljon huippulaatuisia osallistujia. Kun kymmenessä osallistuvassa hevosessa ei ole mitään vakavaa rakenteellista vikaa, on ne laitettava järjestykseen jollain muulla perusteella. Tyyppi, kuvan laatu, sukupuolileima, yleisvaikutelma ja myös se, mistä kukin tuomari pitää. Sille ei voi mitään eikä tuomareilta voida olettaa sataprosenttista objektiivisuutta arvostelussa, koska se on mahdotonta. Jotenkin ne hevoset on saatava johonkin järjestykseen.
Tässä tulee nyt vastaan se, että jos yksi ihminen arvostelee useita rotuja kahdessa eri yhdistyksessä (ja pahimmassa tapauksessa myös ktk:ssa), hänen mieltymyksensä väistämättä tulevat näkymään tuloksissa. Vaikuttavatko ne liikaa? Tulisiko minusta tällä menolla virtuaalimaailman suuri guru, jonka mielipiteet menevät ohi muiden mielipiteistä, koska satun olemaan tuomari?
Koska VNT:hen olen sotkeutunut kaulaani myöten enkä haluakaan sen toiminnasta pois, mietin nyt ankarasti, mitä vastaan NJ:lle. Jatkanko tuomarikoetta vai sanonko "Ei kiitos, ei sittenkään"? Ja sitä ktk-tuomarointia harkitsen vielä ankarammin. Joku raja sentään pitäisi olla.
Olen rakenneasiantuntijana mukana VNT:n toiminnassa. Se tarkoittaa käytännössä sitä, että pyörin tällä hetkellä näyttelytoiminnan foorumilla opastamassa tuomarikokeilaita, kirjoittelen tuntemistani roduista rotuinfoja, teen arvostelutehtäviä, vastailen, paimennan ja muuta sen sellaista. Vakaa aikomus olisi myös ryhtyä tuomariksi kunhan toiminta polkaistaan käyntiin.
Olen myös hakenut NJ-tuomarinkoulutukseen, jälleen kerran. Epäilin jo, ettei vastaukseni mennyt perille tai minua ei hyväksytty, mutta löysin tässä päivänä muutamana NJ:ltä tulleen vastauksen spämmilaatikostani. Olen siis edelleen mukana myös NJ:n tuomarikoulutuksessa ja toivon mukaan jonain päivänä olen täysivaltainen NJ-tuomari.
Huomasin eilen ht.netissä myös Kerpan ktk-tuomarihaun. Mielessäni kävi, jos lähtisi mukaan. Olenhan toiminut hevosten ktk-tuomarina jonkin aikaa vuonna 2003 ja monien rotujen rakennearvostelu onnistuu. Varatuomariksi varmaan kelpaisin, miksen ihan "oikeaksikin" ktk-tuomariksi. Mietin kuitenkin edelleen tätä hommaa.
Kyselin jo aiemmin tuosta VNT:stä ja NJ:stä eikä kellään tunnu olevan mitään sitä vastaan, että toimisin tuomarina molemmissa järjestöissä. Ktk-tuomarin homma on vielä ihan auki enkä ole asiasta maininnut vielä julkisesti missään muualla kuin täällä. Minua epäilyttää kyllä tämä juttu pahemman kerran. Jos yksi ihminen arvostelee rakennetta kahdessa eri järjestössä, eikö se tee siitä ihmisestä hieman liian vaikutusvaltaisen?
Rakennearvostelu ei ole mitään eksaktia tiedettä, tuomarin mieltymykset vaikuttavat aina jonkin verran ja varsinkin virtuaalimaailmassa yleisten rotujen luokissa, joissa on paljon huippulaatuisia osallistujia. Kun kymmenessä osallistuvassa hevosessa ei ole mitään vakavaa rakenteellista vikaa, on ne laitettava järjestykseen jollain muulla perusteella. Tyyppi, kuvan laatu, sukupuolileima, yleisvaikutelma ja myös se, mistä kukin tuomari pitää. Sille ei voi mitään eikä tuomareilta voida olettaa sataprosenttista objektiivisuutta arvostelussa, koska se on mahdotonta. Jotenkin ne hevoset on saatava johonkin järjestykseen.
Tässä tulee nyt vastaan se, että jos yksi ihminen arvostelee useita rotuja kahdessa eri yhdistyksessä (ja pahimmassa tapauksessa myös ktk:ssa), hänen mieltymyksensä väistämättä tulevat näkymään tuloksissa. Vaikuttavatko ne liikaa? Tulisiko minusta tällä menolla virtuaalimaailman suuri guru, jonka mielipiteet menevät ohi muiden mielipiteistä, koska satun olemaan tuomari?
Koska VNT:hen olen sotkeutunut kaulaani myöten enkä haluakaan sen toiminnasta pois, mietin nyt ankarasti, mitä vastaan NJ:lle. Jatkanko tuomarikoetta vai sanonko "Ei kiitos, ei sittenkään"? Ja sitä ktk-tuomarointia harkitsen vielä ankarammin. Joku raja sentään pitäisi olla.
torstaina, lokakuuta 23, 2008
Uusin muoti-ilmiö: filmikamerakuvat
Olin ht.netissä käydessäni pudottaa taas suomut silmistäni: Etsin filmikuvia.
Topikista selvisi, että aloittaja haluaa kuvia, jotka on otettu filmikameralla. Ei liian hyviä eikä liian huonoja. Tunnelmallisia pitää olla. Filmikamerahan takaa nämä seikat sataprosenttisella varmuudella.
Öööh...? Tämä filmikuva on juuri samanlainen nonsense-sana kuin on "järkkäritasoinen". Ei se tarkoita mitään. Se, että kuva on otettu järkkärillä tai filmikameralla (tai filmijärkkärillä) ei takaa mitään kuvan laadusta. Nyt kaikki toistavat perässä yhteen ääneen: se, että kuva on otettu järkkärillä tai filmikameralla ei takaa mitään kuvan laadusta. Selkiskö? Toivottavasti.
Aloitetaan vyyhdin purkaminen noista järjestelmäkameroista. Okei, järkkärillä saa erittäin hyvälaatuisia kuvia, jos osaa käyttää sitä, säätää asetuksia, putkia ja muuta sen sellaista. Eikä vähäisin tekijä ole suinkaan kuvaajan "silmä". Järkkärillä saa taitamaton kuvaaja aikaiseksi tusinakuvia, joiden laatu saattaa jäädä jopa tavan pokkaria huonommaksi. Ja jos sitä silmää ei ole, ei niistä kuvista tule yhtään parempia järkkärillä vaikka miten säätäisi ja sähläisi. Silmää ei saa kaupasta järkkäripaketin lisukkeena, tämä huomatkaa.
Toisaalta, hyvällä säällä, kohtuullisella digipokkarilla ja ehkä myös kuvankäsittelytaidolla saadaan pokkarilla otetuista kuvista niin edustavia, ettei niitä järkkärikuvista erota. Monta kertaa kuvien ruinaajat ovat menneet ns. lankaan kun he ovat oikein painottamalla painottaneet haluavansa järkkärikuvia ja olleet oikein tyytyväisiä pokkarilla otettuihin kuviin. Niin kovasti olisi tehnyt mieli osoitella sormella ja huutaa ääneen: "Olet tyhmä, olet tyhmä, olet aivan jumalattoman tyhmä!"
Mitä sitten tulee filmikuviin, niin tämä hössötys on vielä tyhmempi, jos mahdollista. Filmipokkarien ominaisuudet eivät yleensä riitä dikipokkarien tasolle, mutta filmijärkkärit eivät jää yhtään jälkeen digijärkkäreistä. Eli filmikameralla saa kokenut kuvaaja huomattavasti parempaa jälkeä aikaiseksi kuin joku toistaitoinen tumpelo hienoimmallakaan digikameralla.
Ja jos kaivataan huonolaatuista kuvaa, niin hyvästä digikuvasta saa aina muokattua huonomman, jos niin kerran halutaan. Huonosta hyväksi muokkaaminen vaatii yleensä jo enemmän taitoa eikä aina edes onnistukaan. Vanhojen valokuvien oranssi tai kellertävä väri tulee helposti väritasapainon muokkauksella ja yleensä kai kehnoimmissakin kuvankäsittelyohjelmissa on jonkinlainen blur-toiminto. Valokuvien skannaus on tietysti oma taiteen- ja tekniikkalajinsa ja huono skanneri voi tehdä ja tekeekin hyvistä valokuvista huonoja digikuvia.
Vaan kun ei, pitää olla muodin aallonharjalla ja kerjätä filmikuvia, digikuvat on nyt auttamatta passé (tässä kohtaa kuuluu nostaa pikkurilli pystyyn, mutristaa huuliaan tyylikkäästi ja kimittää).
Topikista selvisi, että aloittaja haluaa kuvia, jotka on otettu filmikameralla. Ei liian hyviä eikä liian huonoja. Tunnelmallisia pitää olla. Filmikamerahan takaa nämä seikat sataprosenttisella varmuudella.
Öööh...? Tämä filmikuva on juuri samanlainen nonsense-sana kuin on "järkkäritasoinen". Ei se tarkoita mitään. Se, että kuva on otettu järkkärillä tai filmikameralla (tai filmijärkkärillä) ei takaa mitään kuvan laadusta. Nyt kaikki toistavat perässä yhteen ääneen: se, että kuva on otettu järkkärillä tai filmikameralla ei takaa mitään kuvan laadusta. Selkiskö? Toivottavasti.
Aloitetaan vyyhdin purkaminen noista järjestelmäkameroista. Okei, järkkärillä saa erittäin hyvälaatuisia kuvia, jos osaa käyttää sitä, säätää asetuksia, putkia ja muuta sen sellaista. Eikä vähäisin tekijä ole suinkaan kuvaajan "silmä". Järkkärillä saa taitamaton kuvaaja aikaiseksi tusinakuvia, joiden laatu saattaa jäädä jopa tavan pokkaria huonommaksi. Ja jos sitä silmää ei ole, ei niistä kuvista tule yhtään parempia järkkärillä vaikka miten säätäisi ja sähläisi. Silmää ei saa kaupasta järkkäripaketin lisukkeena, tämä huomatkaa.
Toisaalta, hyvällä säällä, kohtuullisella digipokkarilla ja ehkä myös kuvankäsittelytaidolla saadaan pokkarilla otetuista kuvista niin edustavia, ettei niitä järkkärikuvista erota. Monta kertaa kuvien ruinaajat ovat menneet ns. lankaan kun he ovat oikein painottamalla painottaneet haluavansa järkkärikuvia ja olleet oikein tyytyväisiä pokkarilla otettuihin kuviin. Niin kovasti olisi tehnyt mieli osoitella sormella ja huutaa ääneen: "Olet tyhmä, olet tyhmä, olet aivan jumalattoman tyhmä!"
Mitä sitten tulee filmikuviin, niin tämä hössötys on vielä tyhmempi, jos mahdollista. Filmipokkarien ominaisuudet eivät yleensä riitä dikipokkarien tasolle, mutta filmijärkkärit eivät jää yhtään jälkeen digijärkkäreistä. Eli filmikameralla saa kokenut kuvaaja huomattavasti parempaa jälkeä aikaiseksi kuin joku toistaitoinen tumpelo hienoimmallakaan digikameralla.
Ja jos kaivataan huonolaatuista kuvaa, niin hyvästä digikuvasta saa aina muokattua huonomman, jos niin kerran halutaan. Huonosta hyväksi muokkaaminen vaatii yleensä jo enemmän taitoa eikä aina edes onnistukaan. Vanhojen valokuvien oranssi tai kellertävä väri tulee helposti väritasapainon muokkauksella ja yleensä kai kehnoimmissakin kuvankäsittelyohjelmissa on jonkinlainen blur-toiminto. Valokuvien skannaus on tietysti oma taiteen- ja tekniikkalajinsa ja huono skanneri voi tehdä ja tekeekin hyvistä valokuvista huonoja digikuvia.
Vaan kun ei, pitää olla muodin aallonharjalla ja kerjätä filmikuvia, digikuvat on nyt auttamatta passé (tässä kohtaa kuuluu nostaa pikkurilli pystyyn, mutristaa huuliaan tyylikkäästi ja kimittää).
Sopu sijaa antaa - virtuaalimaailmassakin
S kitisi tuossa joitain aikoja sitten jakautuneesta hevospersoonasta eli arabitammasta, joka löytyi sekä meiltä että muualta. Laittelimme virtuaalimaailmasta tiettävästi poistuneelle kasvattajalle mailia asiasta, mutta vastausta ei kuulunut. Päätimme sitten hoitaa asian omin nokkinemme ja pääsimme asiasta sopimukseen.
Sopimus oli sellainen, että tamma meni toiselle tallille, mutta meille jäi siitä kuun alussa syntynyt orivarsa. Meillä olisi myös optio toiseen tilausvarsaan, jos haluaisimme sellaisen. Nähtäväksi jää, käytämmekö tuon option vai emme.
Tietysti hyvä- ja vierassukuisen nuoren tamman "menettäminen" korventaa siinä mielessä, että tätä ostaessamme olimme ihan vakuuttuneita siitä että haluamme JUURI TÄMÄN HEVOSEN. Yleensähän me ostamme varsinkin noita erikoisempia rotuja lähinnä kannatuksen vuoksi ja ne jäävät enemmän tai vähemmän tallinkoristeiksi (miksi ne toki hankitaankin). Tälle tammalle sen sijaan olisi ollut ihan oikeata käyttöä arabijalostuksessa.
Mutta mutta... Totuus on että meillä on varaa olla "jalomielisiä" ja luovuttaa yksi tamma viidenkymmenen muun joukosta. Toisin olisi ollut tamman toisella omistajalla, jolla hevosia on huomattavasti vähemmän ja jonka tallissa jo yhdenkin hevosen menetys tekee melkoisen loven. Joten mitä sitä suotta tappelemaan tammasta.
En yritä tuolla "jalomielisyys"-kommentilla mitenkään kirkastaa meidän sädekehää tyyliin "katsokaa miten jalomielisiä me olemme pienempiämme kohtaan, ihailkaa meitä". Ei, kyse ei ole siitä vaan ihan puhtaasta järjestä: meillä on oikeasti varaa antaa yksi tamma pois, toinen talli taas selkeästi tarvitsee tammaa, ehkä meitäkin enemmän. Ja jos saamme siitä tammavarsan vielä oman laumamme jatkoksi, niin emme me ole mitään häviäjiä. Lisäksi sopu säilyi eikä tammasta tarvinnut lähteä taittamaan peistä. Hyvä näin.
Sopimus oli sellainen, että tamma meni toiselle tallille, mutta meille jäi siitä kuun alussa syntynyt orivarsa. Meillä olisi myös optio toiseen tilausvarsaan, jos haluaisimme sellaisen. Nähtäväksi jää, käytämmekö tuon option vai emme.
Tietysti hyvä- ja vierassukuisen nuoren tamman "menettäminen" korventaa siinä mielessä, että tätä ostaessamme olimme ihan vakuuttuneita siitä että haluamme JUURI TÄMÄN HEVOSEN. Yleensähän me ostamme varsinkin noita erikoisempia rotuja lähinnä kannatuksen vuoksi ja ne jäävät enemmän tai vähemmän tallinkoristeiksi (miksi ne toki hankitaankin). Tälle tammalle sen sijaan olisi ollut ihan oikeata käyttöä arabijalostuksessa.
Mutta mutta... Totuus on että meillä on varaa olla "jalomielisiä" ja luovuttaa yksi tamma viidenkymmenen muun joukosta. Toisin olisi ollut tamman toisella omistajalla, jolla hevosia on huomattavasti vähemmän ja jonka tallissa jo yhdenkin hevosen menetys tekee melkoisen loven. Joten mitä sitä suotta tappelemaan tammasta.
En yritä tuolla "jalomielisyys"-kommentilla mitenkään kirkastaa meidän sädekehää tyyliin "katsokaa miten jalomielisiä me olemme pienempiämme kohtaan, ihailkaa meitä". Ei, kyse ei ole siitä vaan ihan puhtaasta järjestä: meillä on oikeasti varaa antaa yksi tamma pois, toinen talli taas selkeästi tarvitsee tammaa, ehkä meitäkin enemmän. Ja jos saamme siitä tammavarsan vielä oman laumamme jatkoksi, niin emme me ole mitään häviäjiä. Lisäksi sopu säilyi eikä tammasta tarvinnut lähteä taittamaan peistä. Hyvä näin.
sunnuntaina, lokakuuta 19, 2008
Risteytysrotuja
Varsinkin USA:ssa on paljon rekistereitä, virallisempia ja epävirallisempia, erilaisille risteytyksille. Tunnetuimpia ja vakiintuneimpia lienevät azteca, morab, quarab ja tietyssä mielessä myös pintabian ja ara-appaloosa. Yritän kuitenkin tähän viestiin koota harvinaisempia ja vähemmän tunnettuja risteytysrotuja. Laittakaa kommenttia, jos ja kun olen unohtanut jotain (tai en ole kuullutkaan moisesta).
FRIESIAN SPORT HORSE
- yleisnimitys erilaisille friisilläisristeytyksille, joissa on 25%-99% friisiläistä
- käytetään myös Friesian cross, mutta tämä nimitys tarkoittaa kaikkia mahdollisia friisiläisristeytyksiä, Friesian Sport Horseen käytettävät rodut saattavat olla rajoitettuja, FSHR:n sivuilla ei toistaiseksi mainita asiaa
- myöhempänä esitellään monia Friesian Sport Horseiksi lueteltuja rotuja, joilla on oma nimityksensä (ja yleensä myös oma rekisteri)
MORIESIAN
- morgan + friisiläinen
- min. 25% toista rotua & max. 75% toista rotua
ARABO-FRIESIAN (suomenkielinen nimiehdotus arabi-friisi)
- arabi + friisiläinen
- tulisi olla 6-25% arabiverta, loppu friisiläistä
- muistuttaa hyvin paljon friisiä, jalompi pää ja vähemmän vuohiskarvaa
- jos näitä lähtee jalostamaan arabeista ja friiseistä, tulee aluksi "hukkahevosia", joissa on 50% arabia eivätkä siis ole luettavissa arabi-friiseiksi, mutta tärkeitä jalostuksen kannalta
GEORGIAN GRANDE
- saddlebred + "kylmäverinen"
- "kylmäverinen" voi olla friisiläinen, shire, percheron, clydesdale, belgiantyöhevonen (brabant) tai irlannintyöhevonen. Myös drum horset ja irlannincobit (tinker), samoin spotted draft, jos se periytyy perchestä, shirestä, clydesdalesta tai belgialaisesta
- saddlebrediä saa olla 25-75%
WARLANDER
- friisiläinen + andalusia/lusitano
- 25-75% friisiläistä
GAITED BAROQUE
- teoriassa barokkihevosen ja askellajihevosen risteytys
- ryhmä 1: barokkihevosiksi luetaan andalusia, lusitano, lipizza, friisi, sorraianponi, berberihevonen ja myös kladrub, vaikka se onkin reaalimaailmassa erittäin harvinainen. Nämä katsotaan 100% barokkihevosiksi
- ryhmä 2: hyväksyttyjä askellajirotuja ovat pääasiassa paso fino, perunpaso, mangalarga, campolino, gaited Galiceno, Florida Cracker ja gaited Spanish mustang. Näissä katsotaan olevan vähintään 50% barokkiverta
- ryhmä 3: näiden lisäksi on sallittua käyttää useita muita rotuja, joilla on espanjalaista perimää (vähemmän kuin 50%): American Spanish Barb, Sorraia mustang, Kiger mustang, Sulphur mustang, Cerbat mustang, Cruce mustang, Spanish Colonial Horse, Morgan (vanha tyyppi, lippitt?), quarter (foundation type), paint (vanha tyyppi?), appaloosa (vanha tyyppi), perche, boulonnais, shire, clydesdale, Spanish Gaited Pony, Cayuse Indian Pony, arravani, normandiancob, kalliovuortenponi (vanha tyyppi), Kentucky Mountain Saddle Horse (vanha tyyppi), Mountain Pleasure Horse (vanha tyyppi), tennesseenwalker (vanha tyyppi), Racking Horse (vanha tyyppi), Missouri Foxtrotter
- ryhmä 1:n hevoset eivät ole askellajihevosia, joten niitä voi risteyttää ryhmien 2 ja 3 askellajihevosiin ja varsat merkitään joko breeding stockiksi tai foundation stociksi
- ryhmä 2:n hevosia voi risteyttää luonnollisesti ryhmän 1 rotuihin, mutta myös ryhmän 3 hevosiin, varsoista tulee ns. pleasure-ryhmää
- jalostus on aika hämärää GBHA:n sivujen perusteella, virtuaalimaailmassa lienee syytä suosia ryhmän 1 ja 2 risteytyksiä ja jättää ryhmä 3 kokonaan ulkopuolelle huolimatta siitä, että siitä löytyy yleisimmät askellajirodut eli twh ja mft
HISPANO-ARABI
- andalusia + arabi
- jaettu eri polveutumistyyppeihin aztecan tavoin, lisää niistä
- ihanteellinen hispano-arabi on 5/8 andalusia ja 3/8 arabi
SPANISH NORMAN
- andalusia + perche
- andalusiaverta vähintään 50%
IBERIAN WARMBLOOD / IBERIAN SPORT HORSE
- nimitykset teoriassa yleisnimityksiä erilaisille andalusia- tai lusitano-risteytyksille, kuten pre+xx, pre+morgan
BAROCK-PINTO / BAROQUE PINTO
- teoriassa barokkihevostyyppinen ja lehmänkirjava
- pinton ja barokkihevosen (pre, lusitano, friisi, kladrub, sorraia, lipizza, jotkut mainitsevat myös frederiksborgin ja barokkityyppisen knabstrupin)
SPOTTED DRAFT
- nimestään huolimatta lehmänkirjava (ei siis tiikerinkirjava) kylmäverinen, muttei tinker-taustainen
- enemmän rodusta löytyy harvinaisten rotujen foorumista
MORAB
- morgan + arabi
- 25-75% arabia
QUARAB
- quarter + arabi
- 12,5-87,5% arabia
IRLANNINHUNTER / IRISH HUNTER / IRISH SPORT HORSE
- irlannintyöhevonen + xx
CLEVELAND HUNTER
- clevelandinruunikko + xx
- toistaiseksi täysin epävirallinen nimitys, tarkoitus olisi jossain vaiheessa luoda tästä virallinen rotu virtuaalimaailmaan rotumääritelmineen päivineen
FRIESIAN SPORT HORSE
- yleisnimitys erilaisille friisilläisristeytyksille, joissa on 25%-99% friisiläistä
- käytetään myös Friesian cross, mutta tämä nimitys tarkoittaa kaikkia mahdollisia friisiläisristeytyksiä, Friesian Sport Horseen käytettävät rodut saattavat olla rajoitettuja, FSHR:n sivuilla ei toistaiseksi mainita asiaa
- myöhempänä esitellään monia Friesian Sport Horseiksi lueteltuja rotuja, joilla on oma nimityksensä (ja yleensä myös oma rekisteri)
MORIESIAN
- morgan + friisiläinen
- min. 25% toista rotua & max. 75% toista rotua
ARABO-FRIESIAN (suomenkielinen nimiehdotus arabi-friisi)
- arabi + friisiläinen
- tulisi olla 6-25% arabiverta, loppu friisiläistä
- muistuttaa hyvin paljon friisiä, jalompi pää ja vähemmän vuohiskarvaa
- jos näitä lähtee jalostamaan arabeista ja friiseistä, tulee aluksi "hukkahevosia", joissa on 50% arabia eivätkä siis ole luettavissa arabi-friiseiksi, mutta tärkeitä jalostuksen kannalta
GEORGIAN GRANDE
- saddlebred + "kylmäverinen"
- "kylmäverinen" voi olla friisiläinen, shire, percheron, clydesdale, belgiantyöhevonen (brabant) tai irlannintyöhevonen. Myös drum horset ja irlannincobit (tinker), samoin spotted draft, jos se periytyy perchestä, shirestä, clydesdalesta tai belgialaisesta
- saddlebrediä saa olla 25-75%
WARLANDER
- friisiläinen + andalusia/lusitano
- 25-75% friisiläistä
GAITED BAROQUE
- teoriassa barokkihevosen ja askellajihevosen risteytys
- ryhmä 1: barokkihevosiksi luetaan andalusia, lusitano, lipizza, friisi, sorraianponi, berberihevonen ja myös kladrub, vaikka se onkin reaalimaailmassa erittäin harvinainen. Nämä katsotaan 100% barokkihevosiksi
- ryhmä 2: hyväksyttyjä askellajirotuja ovat pääasiassa paso fino, perunpaso, mangalarga, campolino, gaited Galiceno, Florida Cracker ja gaited Spanish mustang. Näissä katsotaan olevan vähintään 50% barokkiverta
- ryhmä 3: näiden lisäksi on sallittua käyttää useita muita rotuja, joilla on espanjalaista perimää (vähemmän kuin 50%): American Spanish Barb, Sorraia mustang, Kiger mustang, Sulphur mustang, Cerbat mustang, Cruce mustang, Spanish Colonial Horse, Morgan (vanha tyyppi, lippitt?), quarter (foundation type), paint (vanha tyyppi?), appaloosa (vanha tyyppi), perche, boulonnais, shire, clydesdale, Spanish Gaited Pony, Cayuse Indian Pony, arravani, normandiancob, kalliovuortenponi (vanha tyyppi), Kentucky Mountain Saddle Horse (vanha tyyppi), Mountain Pleasure Horse (vanha tyyppi), tennesseenwalker (vanha tyyppi), Racking Horse (vanha tyyppi), Missouri Foxtrotter
- ryhmä 1:n hevoset eivät ole askellajihevosia, joten niitä voi risteyttää ryhmien 2 ja 3 askellajihevosiin ja varsat merkitään joko breeding stockiksi tai foundation stociksi
- ryhmä 2:n hevosia voi risteyttää luonnollisesti ryhmän 1 rotuihin, mutta myös ryhmän 3 hevosiin, varsoista tulee ns. pleasure-ryhmää
- jalostus on aika hämärää GBHA:n sivujen perusteella, virtuaalimaailmassa lienee syytä suosia ryhmän 1 ja 2 risteytyksiä ja jättää ryhmä 3 kokonaan ulkopuolelle huolimatta siitä, että siitä löytyy yleisimmät askellajirodut eli twh ja mft
HISPANO-ARABI
- andalusia + arabi
- jaettu eri polveutumistyyppeihin aztecan tavoin, lisää niistä
- ihanteellinen hispano-arabi on 5/8 andalusia ja 3/8 arabi
SPANISH NORMAN
- andalusia + perche
- andalusiaverta vähintään 50%
IBERIAN WARMBLOOD / IBERIAN SPORT HORSE
- nimitykset teoriassa yleisnimityksiä erilaisille andalusia- tai lusitano-risteytyksille, kuten pre+xx, pre+morgan
BAROCK-PINTO / BAROQUE PINTO
- teoriassa barokkihevostyyppinen ja lehmänkirjava
- pinton ja barokkihevosen (pre, lusitano, friisi, kladrub, sorraia, lipizza, jotkut mainitsevat myös frederiksborgin ja barokkityyppisen knabstrupin)
SPOTTED DRAFT
- nimestään huolimatta lehmänkirjava (ei siis tiikerinkirjava) kylmäverinen, muttei tinker-taustainen
- enemmän rodusta löytyy harvinaisten rotujen foorumista
MORAB
- morgan + arabi
- 25-75% arabia
QUARAB
- quarter + arabi
- 12,5-87,5% arabia
IRLANNINHUNTER / IRISH HUNTER / IRISH SPORT HORSE
- irlannintyöhevonen + xx
CLEVELAND HUNTER
- clevelandinruunikko + xx
- toistaiseksi täysin epävirallinen nimitys, tarkoitus olisi jossain vaiheessa luoda tästä virallinen rotu virtuaalimaailmaan rotumääritelmineen päivineen
Knabstrupeista
Tänään tapahtui meidän knabstrup-tallissa melkoinen joukkokuolema: parikymmentä vanhusta lähtivät bittitaivaaseen. Joukossa oli muutamia todellisia fossiileja, 2005 syntyneitäkin, tahtoo sanoa siis että olivat VHKR:n mukaan reilusti yli 30-vuotiaita.
Sinne jäi vielä muutamia vanhoja hevosia, joilla ei ole yhtään varsaa tehty ja niitä pitäisi nyt alkaa kiireellä teettämään. Vaan milläs teetät, kun ei ole sopivansukuisia hevosia? Kaikki vähänkään pidempisukuiset ovat jo sukua keskenään. Knabstrup-kanta vaatii äkkiä paljon uutta verta lisää. Pikaensiapuna pitäisi keksiä kolmen polven sukuja pari kappaletta, este- ja koulupainotteiset suvut. Myös jatkossa täytyy tuoda lisää knabstrupeja, ettei tilanne pääse tulevaisuudessa tähän jamaan.
Myönnän kyllä, että knabstrupit ovat olleet kovin taka-alalla viime aikoina ja se näkyy. Aiempina vuosina knabstrup on ollut kasvattimäärien perusteella ihan kärkijoukkoa, mutta nyt määrät ovat tipahtaneet aika tavalla.
Vertailun vuoksi:
Vuosi 2005: 26 knn-varsaa
Vuosi 2006: 36 knn-varsaa
Vuosi 2007: 13 knn-varsaa
Vuosi 2008: 16 knn-varsaa toistaiseksi
Sinne jäi vielä muutamia vanhoja hevosia, joilla ei ole yhtään varsaa tehty ja niitä pitäisi nyt alkaa kiireellä teettämään. Vaan milläs teetät, kun ei ole sopivansukuisia hevosia? Kaikki vähänkään pidempisukuiset ovat jo sukua keskenään. Knabstrup-kanta vaatii äkkiä paljon uutta verta lisää. Pikaensiapuna pitäisi keksiä kolmen polven sukuja pari kappaletta, este- ja koulupainotteiset suvut. Myös jatkossa täytyy tuoda lisää knabstrupeja, ettei tilanne pääse tulevaisuudessa tähän jamaan.
Myönnän kyllä, että knabstrupit ovat olleet kovin taka-alalla viime aikoina ja se näkyy. Aiempina vuosina knabstrup on ollut kasvattimäärien perusteella ihan kärkijoukkoa, mutta nyt määrät ovat tipahtaneet aika tavalla.
Vertailun vuoksi:
Vuosi 2005: 26 knn-varsaa
Vuosi 2006: 36 knn-varsaa
Vuosi 2007: 13 knn-varsaa
Vuosi 2008: 16 knn-varsaa toistaiseksi
torstaina, lokakuuta 16, 2008
Puolikieli on huono kieli, osa 3
Törmäsinpä uuteen ahaltek-talliin nimeltä Лыкан Ахалтекес.
Onhan se toki hieno juttu, jos osaa vieraita kieliä ja on vielä viitsinyt ladata kielten fontit koneelleen. Aplodeja, aplodeja!
Paitsi että ne, jotka osaavat kyrilliset aakkoset, huomaavat tuossa lukevan Lykan Ahaltekes. Siis virheellistä englantia kirjoitettuna kyrillisin kirjaimin. Mitä järkeä? Ahaltekes ei ole venäjää, rodun nimi olisi jotain tyyliin ahaltekinsk venäjäksi. Ahaltekes ei ole englantiakaan, koska rodun nimi kirjoitetaan englanniksi Akhal-Teke tai jotain sinne päin, johtuen suomen ja englannin erilaisista translitteraatioista ja monikossa siis Akhal-Tekes. Suomeksi rotu toki tunnetaan nimellä ahaltek, mutta monikkomuoto siitä on ahaltekit. Eli tallinomistaja ei siis osaa venäjää edes tallinsa nimen vertaa. Kuitenkin linkkitekstit on osattu taivuttaa suunnilleen oikeisiin monikkomuotoihin. Logiikka? Jaa... Onko se logiikka jotain syötäväksi kelpaavaa?
No, kuinka moni osaa venäjää? Käsi ylös. Taitaa olla aika vähemmistö, mitä luulette? Linkit ovat siis suurelle enemmistölle melkein kirjaimellisesti hepreaa, ei ymmärrä fonttia eikä sanoja. Onpa HYVÄT linkit! Niinhän sen pitää olla, klikkaa tästä etkä tiedä mihin päädyt. Kivakiva, näinhän sitä pitää toki toimia. Olisi nyt sitten kuitenkin jatkanut loppuun asti ja kirjoittanut kaikki tekstit venäjäksi. Tuollaiselle kielikikkailulle ei ole mitään järkevää perustetta, erityisesti kun suomalaisille kuitenkin sivusto on tarkoitettu.
Joo-joo, kun vie hiiren linkin päälle, näkee tekstin, joka selvittää mistä on kyse. Ei paljoa pelasta.
Minä alan epäillä, että on aika tehdä GA:han muutoksia. Taistelen kuitenkin vielä kovasti sen välillä, kirjoitanko turkmeenia vanhaan tapaan kyrillisin kirjaimin (näyttäisi hienommalta ja takuulla vaikeammalta) vai nykyiseen tapaan laajennetulla latinalaisella kirjaimistolla. Hmm, ehkä voisin kirjoittaa tallin nimen kyrillisin kirjaimin ja linkkitekstit sekä otsikot sitten latinalaisin kirjaimin. Ja luuletteko te, että GA:han tulisi mitään selventäviä tekstejä linkkien päälle tai että edes oriit.shtml-tiedosto pysyisi sen nimisenä? Ei tule kuuloonkaan, kun mennään vaikeimman kautta, niin sitten mennään vaikeimman kautta. Tyhmiä ne ihmiset, jotka eivät turkmeenia osaa! Tokihan se nyt kuuluu yleissivistykseen.
Myös erillisen arabitallin perustaminen houkuttaa aika tavalla...
(ps. puolikielisistä talleista on kitisty aikaisemminkin: Puolikieli on huono kieli ja Firefoot Ranch)
Onhan se toki hieno juttu, jos osaa vieraita kieliä ja on vielä viitsinyt ladata kielten fontit koneelleen. Aplodeja, aplodeja!
Paitsi että ne, jotka osaavat kyrilliset aakkoset, huomaavat tuossa lukevan Lykan Ahaltekes. Siis virheellistä englantia kirjoitettuna kyrillisin kirjaimin. Mitä järkeä? Ahaltekes ei ole venäjää, rodun nimi olisi jotain tyyliin ahaltekinsk venäjäksi. Ahaltekes ei ole englantiakaan, koska rodun nimi kirjoitetaan englanniksi Akhal-Teke tai jotain sinne päin, johtuen suomen ja englannin erilaisista translitteraatioista ja monikossa siis Akhal-Tekes. Suomeksi rotu toki tunnetaan nimellä ahaltek, mutta monikkomuoto siitä on ahaltekit. Eli tallinomistaja ei siis osaa venäjää edes tallinsa nimen vertaa. Kuitenkin linkkitekstit on osattu taivuttaa suunnilleen oikeisiin monikkomuotoihin. Logiikka? Jaa... Onko se logiikka jotain syötäväksi kelpaavaa?
No, kuinka moni osaa venäjää? Käsi ylös. Taitaa olla aika vähemmistö, mitä luulette? Linkit ovat siis suurelle enemmistölle melkein kirjaimellisesti hepreaa, ei ymmärrä fonttia eikä sanoja. Onpa HYVÄT linkit! Niinhän sen pitää olla, klikkaa tästä etkä tiedä mihin päädyt. Kivakiva, näinhän sitä pitää toki toimia. Olisi nyt sitten kuitenkin jatkanut loppuun asti ja kirjoittanut kaikki tekstit venäjäksi. Tuollaiselle kielikikkailulle ei ole mitään järkevää perustetta, erityisesti kun suomalaisille kuitenkin sivusto on tarkoitettu.
Joo-joo, kun vie hiiren linkin päälle, näkee tekstin, joka selvittää mistä on kyse. Ei paljoa pelasta.
Minä alan epäillä, että on aika tehdä GA:han muutoksia. Taistelen kuitenkin vielä kovasti sen välillä, kirjoitanko turkmeenia vanhaan tapaan kyrillisin kirjaimin (näyttäisi hienommalta ja takuulla vaikeammalta) vai nykyiseen tapaan laajennetulla latinalaisella kirjaimistolla. Hmm, ehkä voisin kirjoittaa tallin nimen kyrillisin kirjaimin ja linkkitekstit sekä otsikot sitten latinalaisin kirjaimin. Ja luuletteko te, että GA:han tulisi mitään selventäviä tekstejä linkkien päälle tai että edes oriit.shtml-tiedosto pysyisi sen nimisenä? Ei tule kuuloonkaan, kun mennään vaikeimman kautta, niin sitten mennään vaikeimman kautta. Tyhmiä ne ihmiset, jotka eivät turkmeenia osaa! Tokihan se nyt kuuluu yleissivistykseen.
Myös erillisen arabitallin perustaminen houkuttaa aika tavalla...
(ps. puolikielisistä talleista on kitisty aikaisemminkin: Puolikieli on huono kieli ja Firefoot Ranch)
keskiviikkona, lokakuuta 15, 2008
Jakautuneet hevospersoonat
Minä sitten inhoan tilanteita, jossa yhtäkkiä joku sanoo tai itse huomaan että hei, tuo toinen omistaa saman hevosen kuin minäkin. Joku on myynyt hevosen kahteen kertaan, kahdelle eri omistajalle, joko epähuomiossa tai muiden syiden takia. Näitähän sattuu silloin tällöin, mutta aina se on vähän epämiellyttävää.
Tällainen tuli taas vastaan, eräällä toisella tallilla on sama arabitamma kuin meilläkin. Tarkistin viestit, olin ostanut tamman kesäkuussa, ilmoittanut sivut asianmukaisesti ja myyjä/kasvattaja oli vastannut viestiini saaneensa uuden osoitteen ja asian olevan ok. Ostopyynnössäni tein selväksi ettei hevonen saisi mitenkään aktiivista kisakotia, mutta jalostuksessa lyhyt- ja erisukuinen tamma olisi meille arvokas. Ja niin sen olikin tarkoitus varsoa ensimmäinen varsansa lokakuun alussa.
Kasvattaja on kuitenkin lopettanut toimintansa ja sivuilta löytyy enää lista kasvateista ja siitä, minne ne on myyty. Siellä lukeekin tamman olevan tässä toisessa tallissa! Lähettelin kasvattajalle mailia asiasta, mutten tiedä vastaako hän enää sähköposteihinsa, jos lienee lähtenyt virtuaalimaailmasta kokonaan.
Onhan sitä toki itsekin tullut joskus myytyä joku hevonen pari kertaa. Muistuupa mieleen eräs toinen arabitamma, jonka myin joskus kauan sitten ja jonka sivut katosivat netistä sittemmin. Myöhemmin minulta kyseltiin ostettavaksi tietynsukuisia arabeja ja koska tämä myyty ja kadonnut tamma oli juuri niitä hevosia, ajattelin sen olevan kadonnut ja unohdettu (Googlenkaan kautta ei löytynyt mitään), joten miksipä en myisi sitä vakavalle kasvattajalle, joka oli kiinnostunut siitä niin kovasti? Hän teki sivut, ilmoitti ne asianmukaisesti ja kaikki olivat tyytyväisiä.
Happy end? Not.
Vähän myöhemmin kuitenkin bongasin aiemman ostajan ja kerroin tehneeni näin. Ajattelin että vanhalle omistajalle asia kävisi ilman muuta, olihan hän nähtävästi unohtanut tamman ja olisi tyytyväinen itsekin jos se pääsisi uuteen, aktiiviseen kotiin. Pyytäisi ehkä vielä anteeksi omaa laiskuuttaan ja huolimattomuuttaan, kun oli päästänyt tamman katoamaan netistä.
Ainahan sitä luulla saa! "Siis tammahan on minun kun sen minulle ensin myit ja vaikka hiljaiseloa ollaan vietettykin, niin se on silti edelleen minun enkä ajatellut siitä luopua". Ai jaa?
Koska uusi omistajakaan ei ollut hirveän innokas tammasta luopumaan, pyysin heitä selvittämään asian keskenään, koska se on minun mielestäni reiluinta. Vaikka kasvattaja olenkin, niin ei se ole oikein minun asiani alkaa sanella että sinä saat hevosen ja sinä et. Jos omistajat pystyvät asian sopimaan keskenään sovussa, niin se on parempi ratkaisu mielestäni. Kummallakin oli perusteensa omistajuudelle: toinen oli ostanut sen ensin, toisella oli esittää toimivat nettisivut.
En tiedä loppujen lopuksi, miten tamman kävi ja missä se nyt on. Ilmeisesti asia on sovittu, koska minuun ei ole otettu sen tiimoilta enää yhteyttä. Jos asia olisi riitaiseksi mennyt olisin varmaan ollut pakotettu puuttumaan asiaan. Siinä vaiheessa oli minun näkökulmastani ollut vahvasti voitolla se, joka ensimmäisenä esittää toimivat nettisivut.
Tällainen tuli taas vastaan, eräällä toisella tallilla on sama arabitamma kuin meilläkin. Tarkistin viestit, olin ostanut tamman kesäkuussa, ilmoittanut sivut asianmukaisesti ja myyjä/kasvattaja oli vastannut viestiini saaneensa uuden osoitteen ja asian olevan ok. Ostopyynnössäni tein selväksi ettei hevonen saisi mitenkään aktiivista kisakotia, mutta jalostuksessa lyhyt- ja erisukuinen tamma olisi meille arvokas. Ja niin sen olikin tarkoitus varsoa ensimmäinen varsansa lokakuun alussa.
Kasvattaja on kuitenkin lopettanut toimintansa ja sivuilta löytyy enää lista kasvateista ja siitä, minne ne on myyty. Siellä lukeekin tamman olevan tässä toisessa tallissa! Lähettelin kasvattajalle mailia asiasta, mutten tiedä vastaako hän enää sähköposteihinsa, jos lienee lähtenyt virtuaalimaailmasta kokonaan.
Onhan sitä toki itsekin tullut joskus myytyä joku hevonen pari kertaa. Muistuupa mieleen eräs toinen arabitamma, jonka myin joskus kauan sitten ja jonka sivut katosivat netistä sittemmin. Myöhemmin minulta kyseltiin ostettavaksi tietynsukuisia arabeja ja koska tämä myyty ja kadonnut tamma oli juuri niitä hevosia, ajattelin sen olevan kadonnut ja unohdettu (Googlenkaan kautta ei löytynyt mitään), joten miksipä en myisi sitä vakavalle kasvattajalle, joka oli kiinnostunut siitä niin kovasti? Hän teki sivut, ilmoitti ne asianmukaisesti ja kaikki olivat tyytyväisiä.
Happy end? Not.
Vähän myöhemmin kuitenkin bongasin aiemman ostajan ja kerroin tehneeni näin. Ajattelin että vanhalle omistajalle asia kävisi ilman muuta, olihan hän nähtävästi unohtanut tamman ja olisi tyytyväinen itsekin jos se pääsisi uuteen, aktiiviseen kotiin. Pyytäisi ehkä vielä anteeksi omaa laiskuuttaan ja huolimattomuuttaan, kun oli päästänyt tamman katoamaan netistä.
Ainahan sitä luulla saa! "Siis tammahan on minun kun sen minulle ensin myit ja vaikka hiljaiseloa ollaan vietettykin, niin se on silti edelleen minun enkä ajatellut siitä luopua". Ai jaa?
Koska uusi omistajakaan ei ollut hirveän innokas tammasta luopumaan, pyysin heitä selvittämään asian keskenään, koska se on minun mielestäni reiluinta. Vaikka kasvattaja olenkin, niin ei se ole oikein minun asiani alkaa sanella että sinä saat hevosen ja sinä et. Jos omistajat pystyvät asian sopimaan keskenään sovussa, niin se on parempi ratkaisu mielestäni. Kummallakin oli perusteensa omistajuudelle: toinen oli ostanut sen ensin, toisella oli esittää toimivat nettisivut.
En tiedä loppujen lopuksi, miten tamman kävi ja missä se nyt on. Ilmeisesti asia on sovittu, koska minuun ei ole otettu sen tiimoilta enää yhteyttä. Jos asia olisi riitaiseksi mennyt olisin varmaan ollut pakotettu puuttumaan asiaan. Siinä vaiheessa oli minun näkökulmastani ollut vahvasti voitolla se, joka ensimmäisenä esittää toimivat nettisivut.
tiistaina, lokakuuta 14, 2008
Esittelyssä uusi arabiperhe
Gin taisi viittailla ohimennen uuteen arabiperheeseen, jonka keksimme tuossa vähän aikaa sitten. Nyt latasin sivuja ja kuvia nettiin, joten kiinnostuneet käykäähän vilkaisemassa tamma Zabaglione GA ja sen täysveli Zabjaz GA. Niin ja tietysti myös suku, joka siis on täysin uusia hevosia taas lisänä meidän arabikantaan.
Itse olen erityisen ihastunut tamma Thaz Mahjal GA:han. Toinen erityisen hieno otus on ori Ibn Ibhais GA.
Itse olen erityisen ihastunut tamma Thaz Mahjal GA:han. Toinen erityisen hieno otus on ori Ibn Ibhais GA.
sunnuntaina, lokakuuta 12, 2008
Muutama turhankin yleinen nimi tekkesuvuissa
Etsiskellessäni tuossa sulhasta tekketammalleni Gin Anzhelalle huomasin erään seikan: nimet Suwulgan (Istrebitel - Odarennij) ja Gin Asagao (Apoloniuz - Akilina) ovat vähän turhan yleisiä meidän estepuolen suvuissa. Vaikka päällisin puolin Anzhelan suku näyttää aika eksoottiselta, näiden kahden nimen takia oli vaikeata löytää sille oria. Vaihtoehtoja ei ollut montaa ja usein se hankasi nimenomaan suvuista. Nimet Istrebitel, Odarennij, Apoloniuz ja Akilina ovat näemmä turhankin yleisiä nimiä estepuolen ahaltekeissä. Täytynee pitää tilannetta silmällä...
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)