Törmäsin htnetissä virtuaaliseen peitsariyhdistykseen (VPY) ja voin vain todeta: WAU! Tällaista on oikeasti kaivattu, kaikki tarvittava tieto peitsareiden historiasta ja nykytilasta yhdessä osoitteessa. Isälinjoja, emälinjoja, entisiä kasvattajia, nykyisiä kasvattajia, oritilastoja, peitsariraveja ja kaikkea muuta. Jos ikinä minkään sivun, niin juuri tämän soisi pysyvän aktiivisena hamaan tulevaisuuteen asti. Tuo jos mikä on tärkeätä tai ainakin mielenkiintoista tietoa kaikille peitsareista kiinnostuneille.
Minä luonnollisesti kävin läpi noita nykyisiä peitsaritalleja ja katselin hevosten sukuja. Kivasti näkyy edelleen noblelaisia ja jonkin verran myös Ionicin kantahevosia (lähinnä oriit Iron Devil ja Deadman Bay sekä Dealer Iostream), mutta mikä ehkä vieläkin tärkeämpää: uutta verta on talleilla paljon. Suvuttomia hevosia, kasvatteja minulle tuntemattomista nimistä. Mikään jalostus ei mene eteenpäin pelkkien historiallisten hevosten varassa, ainakaan jos niitä vanhoja hevosia on niin vähän kuin virtuaalisia peitsareita vuosina 2005-07. Vanhojen linjojen hävittäminen ei kuitenkaan ole koskaan hyvä idea.
Vieläköhän sitä Ionicissa menisi pari peitsaria...
keskiviikkona, lokakuuta 19, 2011
tiistaina, lokakuuta 18, 2011
Kymmenen vuotta virtuaalitekkejä
Viisi vuotta sitten kirjoitin Vippokseen artikkelin otsikolla Viisi vuotta virtuaalitekkejä. Siihen mennessä olin tehnyt pitkän uran virtuaalisten ahaltekien kanssa, mutta sen jälkeen on tultu samanlainen matka eteenpäin. Vuosikymmen. Ja ensi kuussa, tarkalleen sanoen 16.11.2011 tulee kuluneeksi tasan kymmenen vuotta virtuaalimaailman ensimmäisen Gin-teken, ori Gin Pervyjin syntymästä. Olisipa sen silloin tiennyt tai edes osannut arvata, mitä siitäkin seuraa!
Voi veljet, täytyy kyllä myöntää että tämä vuosikymmen virtuaalisten ahaltekien parissa on ollut melkoisen hauskaa aikaa. Ja mitä sinä aikana on saatu aikaan! Hevosia, joilla on paikoin kymmenenkin polvea sukua, joiden suvussa on ainakin neljä ensimmäistä polvea miltei pelkkiä Gin-tekkejä. Värijalostus, orilinjat, tammalinjat ja niin edelleen.
Erityisen ylpeä olen siitä, että noista alkuaikojen sukulinjoista miltei kaikki ovat säilyneet jollain tavoin Gin-hevosten suvuissa ja säilyvät edelleen. En tosin tiedä, minkä takia säilytän niitä, pitkäsukuiset hevoset ovat harvoin muodissa eivätkä nuo suvut itsessään kiinnosta kuin harvaa harrastajaa. Ja tietenkin minua itseäni, mikä sekin on riittävä syy niiden kanssa puljaamiseen.
Joskus kyllä tuntuu vähän siltä, että onko tässä koko hommassa järkeä muutenkaan ja mikä on saanut minut jämähtämään tämän harrastuksen pariin näin pahasti. Muut harrastajat tulevat ja menevät, aloittavat, unohtavat, lopettavat, katoavat. Onneksi sentään löytyy muutama kivikautinen, mutta silti aktiivinen aikuisharrastaja, etten ihan yksin ole, vaikka ahaltekien kanssa aika yksin olenkin.
Voi veljet, täytyy kyllä myöntää että tämä vuosikymmen virtuaalisten ahaltekien parissa on ollut melkoisen hauskaa aikaa. Ja mitä sinä aikana on saatu aikaan! Hevosia, joilla on paikoin kymmenenkin polvea sukua, joiden suvussa on ainakin neljä ensimmäistä polvea miltei pelkkiä Gin-tekkejä. Värijalostus, orilinjat, tammalinjat ja niin edelleen.
Erityisen ylpeä olen siitä, että noista alkuaikojen sukulinjoista miltei kaikki ovat säilyneet jollain tavoin Gin-hevosten suvuissa ja säilyvät edelleen. En tosin tiedä, minkä takia säilytän niitä, pitkäsukuiset hevoset ovat harvoin muodissa eivätkä nuo suvut itsessään kiinnosta kuin harvaa harrastajaa. Ja tietenkin minua itseäni, mikä sekin on riittävä syy niiden kanssa puljaamiseen.
Joskus kyllä tuntuu vähän siltä, että onko tässä koko hommassa järkeä muutenkaan ja mikä on saanut minut jämähtämään tämän harrastuksen pariin näin pahasti. Muut harrastajat tulevat ja menevät, aloittavat, unohtavat, lopettavat, katoavat. Onneksi sentään löytyy muutama kivikautinen, mutta silti aktiivinen aikuisharrastaja, etten ihan yksin ole, vaikka ahaltekien kanssa aika yksin olenkin.
torstaina, lokakuuta 13, 2011
Rakennearvosteluita
Väkertäessäni tässä eräitä harjoitusarvosteluita ja tuli S:n kanssa aiheesta puhe, ajattelin että mitäpä jos tänne blogiinkin tekisi malliksi joitain perusteellisia rakennearvosteluita eri hevosista. Ahaltekeistä luonnollisesti, kun se on minun lempirotuni ja toisaalta monelle rotu ja erityisesti sen rakenne on vieraampi. Olenhan minä kirjoitellut eru paikkoihin juttuja siitä, millainen ahaltekin rakenteen tulee olla ja niin edelleen, mutta mitä se tarkoittaa käytännössä, ei varmaan ole monelle niin itsestään selvää.
Ehkä se auttaisi myös muita kuin rakennearvostelijoita ymmärtämään, miten kuvista oikeasti arvostellaan, mitä niistä voi arvostella, millaisista kuvista voi arvostella ja muuta tällaista. Tuomareita kun on kautta vuosien tykätty syyttää erilaisista asioista tajuamatta sitä, että kaikki ei ole ihan mahdollista tai järkevää.
Tuossa vieressä on kyselykin aiheeseen liittyen, kertokaa jos aihepiiri kiinnostaa tai ei kiinnosta. Ehkä jossain vaiheessa voin ottaa arvosteluesimerkeiksi myös muiden omistamia hevosia, mutta aluksi lähdetään nyt kotimaisen kaartin voimin.
Ja tässä loppuun olisi sitten yksi esimerkkiarvostelu, tällaisista siis tulisi olemaan kyse. Pisteskaala on 0-5p:
0 - ei voi arvostella tai 100% surkea
1 - huono
2 - välttävä
3 - kohtalainen
4 - hyvä
5 - erinomainen
Ja ensimmäisenä kunnian saa ahaltek-tamma Gin Quimunda
Yleisvaikutelma 4p
Eittämättä sopusuhtainen ja muutenkin hyvä.
Rotuleima 4p
Ei voi erehtyä luulemaan muunrotuiseksi. Ahaltekillä rotuleima on tärkeä arvostelukohta, koska rotu on niin poikkeava. Tällä rotuleima on tosiaankin hyvä.
Sukupuolileima 3p
Ei erityisen tammamainen, tosin ahaltekeillä ei sukupuolileima ole kovin tärkeä tekijä noin yleisesti, molemmat sukupuolet ovat usein melko lailla "sukupuolettomia", joten tälle pistearvolle ei saa panna liian suurta painoarvoa ahaltekien kanssa.
Pää 4p
Hieman epätarkka kuva, mutta tuosta näkee kuitenkin että pää on kokolailla sellainen kuin pitääkin: pitkä, siro, jalo, kuiva, suora profiili, suuret silmät ja sieraimet, pitkät korvat.
Kaula 3p
Vähän siinä ja tässä antaisinko 4 pistettä. Tyypillinen ja hyvä kaula ahaltekille. Lievä alakaulaisuus ei haittaa, siro ja pysty kuten pitääkin, mutta pieni lisäpituus ei minusta tekisi huonoa vaikka ei tuota kaulaa voi ainakaan selkeästi liian lyhyeksi teilata.
Etuosa 2p
Pysty lapa pudottaa pisteitä näin. Säkä on hyvä, erottuva muttei liioiteltu ja lavoissakin on pituutta ihan hyvin. Pysty lapa on aika paha virhe rodulle.
Runko 3p
Nouseva vatsalinja on ookoo rodulle, samoin pitkä ja hyvin kevyt runko. Pisteitä laskee kuitenkin pitkä lanne. Satulavyön kohdalta rungon syvyys on hyvä. Tälle voisi tiukalla päällä ollessaan antaa kaksikin pistettä, koska lievä pitkärunkoisuus ei ole luettavissa virheeksi, mutta onko tuo nyt enää lievää...
Takaosa 2p
Oivallinen risti, mutta lautanen on liian lyhyt.
Etujalat 4p
Annan jaloista harvoin kovin korkeita pisteitä siitä syystä että ne ovat harvoin mitenkään erinomaiset, useimmiten asennot ovat ookoo, mutteivät erityisen ansiokkaat. Tällä on kuitenkin hyvät jalat niin että se saa enemmän kuin sen 3p. Ne ovat asettuneet hyvin rungon alle, pituus hyvä, asennot hyvät, ei liian pitkä sääri, sirot ja kuivat.
Takajalat 3p
Mielestäni ehkä hieman pystyhköt vuohiset vaikka takavuohiset ovat aina etuvuohisia pystymmät. Pituutta kuitenkin on vuohisissa hyvin ja muuten jaloissa ei ole huomauttamista.
Pistemäärä siis 32/50
Hieman keskivertoa parempi tamma siis, paljon hyvää, mutta myös joitain heikompia kohtia.
Ehkä se auttaisi myös muita kuin rakennearvostelijoita ymmärtämään, miten kuvista oikeasti arvostellaan, mitä niistä voi arvostella, millaisista kuvista voi arvostella ja muuta tällaista. Tuomareita kun on kautta vuosien tykätty syyttää erilaisista asioista tajuamatta sitä, että kaikki ei ole ihan mahdollista tai järkevää.
Tuossa vieressä on kyselykin aiheeseen liittyen, kertokaa jos aihepiiri kiinnostaa tai ei kiinnosta. Ehkä jossain vaiheessa voin ottaa arvosteluesimerkeiksi myös muiden omistamia hevosia, mutta aluksi lähdetään nyt kotimaisen kaartin voimin.
Ja tässä loppuun olisi sitten yksi esimerkkiarvostelu, tällaisista siis tulisi olemaan kyse. Pisteskaala on 0-5p:
0 - ei voi arvostella tai 100% surkea
1 - huono
2 - välttävä
3 - kohtalainen
4 - hyvä
5 - erinomainen
Ja ensimmäisenä kunnian saa ahaltek-tamma Gin Quimunda
Yleisvaikutelma 4p
Eittämättä sopusuhtainen ja muutenkin hyvä.
Rotuleima 4p
Ei voi erehtyä luulemaan muunrotuiseksi. Ahaltekillä rotuleima on tärkeä arvostelukohta, koska rotu on niin poikkeava. Tällä rotuleima on tosiaankin hyvä.
Sukupuolileima 3p
Ei erityisen tammamainen, tosin ahaltekeillä ei sukupuolileima ole kovin tärkeä tekijä noin yleisesti, molemmat sukupuolet ovat usein melko lailla "sukupuolettomia", joten tälle pistearvolle ei saa panna liian suurta painoarvoa ahaltekien kanssa.
Pää 4p
Hieman epätarkka kuva, mutta tuosta näkee kuitenkin että pää on kokolailla sellainen kuin pitääkin: pitkä, siro, jalo, kuiva, suora profiili, suuret silmät ja sieraimet, pitkät korvat.
Kaula 3p
Vähän siinä ja tässä antaisinko 4 pistettä. Tyypillinen ja hyvä kaula ahaltekille. Lievä alakaulaisuus ei haittaa, siro ja pysty kuten pitääkin, mutta pieni lisäpituus ei minusta tekisi huonoa vaikka ei tuota kaulaa voi ainakaan selkeästi liian lyhyeksi teilata.
Etuosa 2p
Pysty lapa pudottaa pisteitä näin. Säkä on hyvä, erottuva muttei liioiteltu ja lavoissakin on pituutta ihan hyvin. Pysty lapa on aika paha virhe rodulle.
Runko 3p
Nouseva vatsalinja on ookoo rodulle, samoin pitkä ja hyvin kevyt runko. Pisteitä laskee kuitenkin pitkä lanne. Satulavyön kohdalta rungon syvyys on hyvä. Tälle voisi tiukalla päällä ollessaan antaa kaksikin pistettä, koska lievä pitkärunkoisuus ei ole luettavissa virheeksi, mutta onko tuo nyt enää lievää...
Takaosa 2p
Oivallinen risti, mutta lautanen on liian lyhyt.
Etujalat 4p
Annan jaloista harvoin kovin korkeita pisteitä siitä syystä että ne ovat harvoin mitenkään erinomaiset, useimmiten asennot ovat ookoo, mutteivät erityisen ansiokkaat. Tällä on kuitenkin hyvät jalat niin että se saa enemmän kuin sen 3p. Ne ovat asettuneet hyvin rungon alle, pituus hyvä, asennot hyvät, ei liian pitkä sääri, sirot ja kuivat.
Takajalat 3p
Mielestäni ehkä hieman pystyhköt vuohiset vaikka takavuohiset ovat aina etuvuohisia pystymmät. Pituutta kuitenkin on vuohisissa hyvin ja muuten jaloissa ei ole huomauttamista.
Pistemäärä siis 32/50
Hieman keskivertoa parempi tamma siis, paljon hyvää, mutta myös joitain heikompia kohtia.
tiistaina, lokakuuta 11, 2011
Pihkarinne
Tulipa taas foorumilla vastaan jotain mielenkiintoista, nimittäin blogiin perustetty Pihkarinteen talli. Tuo on nyt vihdoin ja viimein sitä, mitä alunperin ajattelin virtuaalitallien olevan, silloin yli kymmenen vuotta sitten kun kuulin moisen termin ensimmäistä kertaa. No, oikeastaanhan tuo ei ole virtuaalitalli, vaan pikemminkin jonkin sortin romaani, mutta tuolla tavalla pätkittynä se toimii netissä ja plussaa on tietysti se, että taustamateriaalia löytyy (esittely ja hevosinfo jne).
En ole ihan 100% varma, jaksaako tuo teksti sinänsä kiinnostaa enää minua, kaikella ystävällisyydellä, mutta se tuntuu olevan vähän nuoremmille lukijoille suunnattua ja tuo eittämättä mieleen jonkin Nummela-sarjan tms. Vaan vilkaiskaa läpi nuo hevoset ja niiden esittelyt! Mihin tarvitsee niitä kilometrien luonnekuvauksia kun kaiken tärkeän voi esittää yhdessä järkevän pituisessa kappaleessa?! Tai persoonattomia rakennekuviakaan, sen puoleen? rakastuin ensilukemalta tallin kaikkiin hevosiin ja se on jo paljon sanottu tällaiselle kaiken nähneelle ja kokeneelle virtuaalimaailman fossiilille.
Tällaisesta Pihkarinteestä haaveilin itse jo heti harrastukseni alkuaikoina, mutten ole koskaan jaksanut sellaista projektia alkaa väsätä. Vielä ei toki ole liian myöhäistä, voisihan tänne blogiinkin kirjoittaa aina viitsiessään jotain Ionicin tai GA:n päiväkirjaa vähän samaan tapaan. Tietenkään siitä ei tulisi niin tiivistä kuin tuo Pihkarinteen tarina, mutta ehkä se toisi pikkuisen eloa tähän muuten niin minimalistiseen virtuaaliharrastukseemme.
En ole ihan 100% varma, jaksaako tuo teksti sinänsä kiinnostaa enää minua, kaikella ystävällisyydellä, mutta se tuntuu olevan vähän nuoremmille lukijoille suunnattua ja tuo eittämättä mieleen jonkin Nummela-sarjan tms. Vaan vilkaiskaa läpi nuo hevoset ja niiden esittelyt! Mihin tarvitsee niitä kilometrien luonnekuvauksia kun kaiken tärkeän voi esittää yhdessä järkevän pituisessa kappaleessa?! Tai persoonattomia rakennekuviakaan, sen puoleen? rakastuin ensilukemalta tallin kaikkiin hevosiin ja se on jo paljon sanottu tällaiselle kaiken nähneelle ja kokeneelle virtuaalimaailman fossiilille.
Tällaisesta Pihkarinteestä haaveilin itse jo heti harrastukseni alkuaikoina, mutten ole koskaan jaksanut sellaista projektia alkaa väsätä. Vielä ei toki ole liian myöhäistä, voisihan tänne blogiinkin kirjoittaa aina viitsiessään jotain Ionicin tai GA:n päiväkirjaa vähän samaan tapaan. Tietenkään siitä ei tulisi niin tiivistä kuin tuo Pihkarinteen tarina, mutta ehkä se toisi pikkuisen eloa tähän muuten niin minimalistiseen virtuaaliharrastukseemme.
lauantaina, lokakuuta 08, 2011
Kaksi uutta ahaltek-tammaa
Voi vitsit, en ole pitkään aikaan ollut mistään näin innoissani virtuaalimaailmassa. Ostin Prestasta pari nuorta ahaltek-tammaa. Molemmat ovat laukkasukuisia, mutta meillä niitä tullaan surutta yhdistelemään este- ja kenttälinjoihin. Molemmilla on muutama laukkastartti alla, muttei sen kummoisempaa menestystä, ovat jotakuinkin nelivuotiaita VHKR:n mukaan. Toinen on Presta Glorija ja toinen Presta Markella. Kuten näkyy, suvut ovat nelipolvisia. Ja mkä tärkeintä, molempien suvuissa on enimmäkseen meille entuudestaan tuntemattomia nimiä!
Molempien emälinja on vanha tuttu Khalejik Q' Jellatartarin kautta ja emänemänisänä on vieläkin tutumpi San Grande (Grannuke - Nice-n-Easy Cross Your Brains), mutta molempien emänemät ovat jo sellaisia nimiä, ettei meillä ole. Markellalla ee on San Kitiara ja Glorijalla San Cleopatra.
Glorian isälinjakin on periaatteessa tuttu, se menee meidän Jady-Syriin sen ainoan orivarsan Dashamalin kautta. Jady-Syrin orilinja on aika pieni, joten siinäkin mielessä Glorija on ihan arvokas lisä meidän jalostuksessa, vaikkei tammana tietenkään jatka tuota orilinjaa.
Loput Glorijan suvusta onkin sitten lähestulkoon sellaisia nimiä, joita meillä ei kertakaikkiaan ole ollut aiemmin. Jambantroe on tuttu nimi meidän vanhan laukkaori Akeem BRAn suvusta, samoin tamma May Iacint. Ridiculous' Glasslike Jackdaw oli meidän omistaman KF Stakanin suvussa.
Ieie Ejderha on suvuton laukkatamma, joka on pärjäillyt radoilla vallan mainiosti, vaikkei se olekaan rakenteeltaan mikään loistoyksilö. Tosin minä rakastan sen päätä! Myös ieee Yan Cizgiin minulla on jonkinasteinen rakkaussuhde, se voitti muinoin pitämässäni match show'ssa palkinnon "näyttelyn hoikin".
Emänisän takaa löytyy pari todella suurikokoista tekkeä, ori Miitri Kipro AET (169 cm) ja Mikhail (165 cm) ja viimeksi mainittu on muutenkin todella mainio rakenteeltaan, samoin kuin aika moni muukin suvun hevosista. Isoa kokoa olen yrittänyt jalostaa jossain määrin oiin hevosiini, mutta meillä vain aniharva ylittää 162 cm.
Markellan isänemä on meidän kasvattama Gin Gaelle, mutta senkään suku ei ole sieltä tavanomaisimmasta päästä. Isä on edellä mainittu "vieras" ori Akeem BRA ja emä Gin Gaea (Ada Sewgi - Gara-Polat). Isälinjasta löytyy Allu Expressin hevosia, jotka ovat aina olleet piirrettyjen ahaltekien aatelia. Myös emänisän takaa löytyy upearakenteisia hevosia. Ja mikä parasta: suvussa ei ole yhtään väriongelmia vaan periytyminen on ollut oikeanlaista.
Molempien emälinja on vanha tuttu Khalejik Q' Jellatartarin kautta ja emänemänisänä on vieläkin tutumpi San Grande (Grannuke - Nice-n-Easy Cross Your Brains), mutta molempien emänemät ovat jo sellaisia nimiä, ettei meillä ole. Markellalla ee on San Kitiara ja Glorijalla San Cleopatra.
Glorian isälinjakin on periaatteessa tuttu, se menee meidän Jady-Syriin sen ainoan orivarsan Dashamalin kautta. Jady-Syrin orilinja on aika pieni, joten siinäkin mielessä Glorija on ihan arvokas lisä meidän jalostuksessa, vaikkei tammana tietenkään jatka tuota orilinjaa.
Loput Glorijan suvusta onkin sitten lähestulkoon sellaisia nimiä, joita meillä ei kertakaikkiaan ole ollut aiemmin. Jambantroe on tuttu nimi meidän vanhan laukkaori Akeem BRAn suvusta, samoin tamma May Iacint. Ridiculous' Glasslike Jackdaw oli meidän omistaman KF Stakanin suvussa.
Ieie Ejderha on suvuton laukkatamma, joka on pärjäillyt radoilla vallan mainiosti, vaikkei se olekaan rakenteeltaan mikään loistoyksilö. Tosin minä rakastan sen päätä! Myös ieee Yan Cizgiin minulla on jonkinasteinen rakkaussuhde, se voitti muinoin pitämässäni match show'ssa palkinnon "näyttelyn hoikin".
Emänisän takaa löytyy pari todella suurikokoista tekkeä, ori Miitri Kipro AET (169 cm) ja Mikhail (165 cm) ja viimeksi mainittu on muutenkin todella mainio rakenteeltaan, samoin kuin aika moni muukin suvun hevosista. Isoa kokoa olen yrittänyt jalostaa jossain määrin oiin hevosiini, mutta meillä vain aniharva ylittää 162 cm.
Markellan isänemä on meidän kasvattama Gin Gaelle, mutta senkään suku ei ole sieltä tavanomaisimmasta päästä. Isä on edellä mainittu "vieras" ori Akeem BRA ja emä Gin Gaea (Ada Sewgi - Gara-Polat). Isälinjasta löytyy Allu Expressin hevosia, jotka ovat aina olleet piirrettyjen ahaltekien aatelia. Myös emänisän takaa löytyy upearakenteisia hevosia. Ja mikä parasta: suvussa ei ole yhtään väriongelmia vaan periytyminen on ollut oikeanlaista.
keskiviikkona, lokakuuta 05, 2011
Arabo-haflinger ja muita risteytyksiä
Raapustelin virtuaaliwikiin pohjan haflingerille ja huomasin ajattelevani, että kuinka virtuaalimaailmassa kukaan ei ole innostunut koskaan arabo-haflingereista. Okei, se ei ole (tiettävästi) virallinen rotu, mutta äkkiäkös siitä sellaisen loisi virtuaalimaailmassa? Ei se ole sen vaikeampaa kuin määritellä vain jalostuspohja (miten suuri/pieni % arabiverta on sallittua, sallitaanko shagya jne) ja rotumääritelmä (ihannerakenne), kun rodulle on olemassa jo jonkinlaista pohjaa reaalimaailmassa. Mutta jos totta puhutaan, en muista nähneeni virtuaalimaailmassa koskaan ainoatakaan arabi-hafliger-risteytystä.
Haflinger oli hetken aikaa melkoinen hittirotu tuossa joskus 2000-luvun alussa. Vielä kun muistaisi sen buumin aloittaneen tallin nimen ja sen yhdysvaltalaisen farmin, jolta sai mahtavia kuvia haflingereille! Mutta haflingerin tarina onkin tainnut jäädä siihen, myöhempinä vuosina on ollut vain valjuja yrityksiä haflingereiden kasvattamiseksi. Silloin tällöin joltain tallilta löytyy haffu tai pari, muttei sen enempää. Ja se jos mikä on ihme, koska kuvittelisi haflingerin olevan suhteellisen helppo rotu ainakin kuvien suhteen.
Risteytysjalostus ei ole koskaan ollut erityisen suosittua virtuaalimaailmassa. Reaalimaailmassa sille on tilausta jossain määrin enemmän, siellä oma hevonen, rotua x astutetaan jollain sopivalla, kyvykkäällä tai lähellä sijaitsevalla hevosella, rotua y ja toivotaan, että varsa olisi käyttökelpoinen hevonen. Siellä kaikilla ei ole varaa niihin puhtaisiin arabialaisiin tai puoliverisiin, toisin kuin virtuaalimaailmassa, jossa voi pärjätä vaikka sillä matontamppaustelineellä ja löytää sille samanrotuisen kaverin jälkeläisten tuottamiseksi. Sen sijaan hevoselle, jonka ei ole järkevää jatkaa sukua, ei ole virtuaalimaailmassa oikein käyttöä.
Onhan noita erilaisia "lähes-virallisia" risteytyksiäkin olemassa: quarab, morab, warlander jne, joita on myös reaalimaailmassa. Siksi onkin vähän outoa, että arabo-haflinger loistaa poissaolollaan. Toki näiden kanssa on usein kuvaongelmia eli risteytyksien kuvia on saatavilla vähän tai ei lainkaan ja se tekee hommasta heti paljon haastavampaa. En tiedä mikä on arabo-haflingerien kuvien saatavuus netissä.
Joskus tekisi itse mieli lähteä risteyttelemään mielivaltaisesti rotuja keskenään. Onhan meillä jos jonkinlaisia xx-painteja ja AWB:tä ja cleveland hunteria ja joku amerikanponiristeytyskin oli, sekä suosikkini Hostile Ion, knabstrupin ja morganin risteytys, jolle ei ole löytynyt vielä kuvaa, koska näen päiväunia tiikerinkirjavasta, hyvin morganin tyyppisestä hevosesta.
Vaan miltä kuulostaisivat seuraavat kreisi-risteytykset:
- ariege/dales/fell + friisiläinen, tuloksena ponikokoinen, hyvin friisiläisen tyyppinen varsa
- andalusia/frederiksborg + pv, raskastyyppisempi pv, hieman barokkihevosen tyyppiä
- cleveland/irlannintyöhevonen + pv, sama kuin yllä, mutta enemmän urheilullinen
- appaloosa + morgan, sama kuin yllä esitetty morgan + knn
- knabstrup + kladrub, tiikerinkirjava, kladrubin tyyppinen hevonen
- tennesseenwalker + arabi, walkerin askellajit, mutta jalompi rakenne
- kalliovuortenponi + arabi, hopeavärinen arabityyppinen hevonen
- perche + pv/ox/xx/x, käytännössä siis HSH:n luominen uudelleen, tälle on pohjaa reaalimaailmassakin
- lv-ravuri + lipizza, teoriassa the ultimate valjakkohevonen, ravurilta sopivaa rakennetta ja nopeutta, lipizzalta tuhdimpaa rakennetta, vetokykyä ja loistavia askellajeja
- knabstrup + friisiläinen, friisiläistyyppinen, tiikerinkirjava hevonen
Siinä nyt joitain mietelmiä. Ehkä vielä jonain päivänä...
(ps. jos jotakuta kiinnostaa arabo-haflinger, minulla olisi mielessäni joitain ehdotuksia rotumääritelmään ja jalostusohjesääntöön)
Haflinger oli hetken aikaa melkoinen hittirotu tuossa joskus 2000-luvun alussa. Vielä kun muistaisi sen buumin aloittaneen tallin nimen ja sen yhdysvaltalaisen farmin, jolta sai mahtavia kuvia haflingereille! Mutta haflingerin tarina onkin tainnut jäädä siihen, myöhempinä vuosina on ollut vain valjuja yrityksiä haflingereiden kasvattamiseksi. Silloin tällöin joltain tallilta löytyy haffu tai pari, muttei sen enempää. Ja se jos mikä on ihme, koska kuvittelisi haflingerin olevan suhteellisen helppo rotu ainakin kuvien suhteen.
Risteytysjalostus ei ole koskaan ollut erityisen suosittua virtuaalimaailmassa. Reaalimaailmassa sille on tilausta jossain määrin enemmän, siellä oma hevonen, rotua x astutetaan jollain sopivalla, kyvykkäällä tai lähellä sijaitsevalla hevosella, rotua y ja toivotaan, että varsa olisi käyttökelpoinen hevonen. Siellä kaikilla ei ole varaa niihin puhtaisiin arabialaisiin tai puoliverisiin, toisin kuin virtuaalimaailmassa, jossa voi pärjätä vaikka sillä matontamppaustelineellä ja löytää sille samanrotuisen kaverin jälkeläisten tuottamiseksi. Sen sijaan hevoselle, jonka ei ole järkevää jatkaa sukua, ei ole virtuaalimaailmassa oikein käyttöä.
Onhan noita erilaisia "lähes-virallisia" risteytyksiäkin olemassa: quarab, morab, warlander jne, joita on myös reaalimaailmassa. Siksi onkin vähän outoa, että arabo-haflinger loistaa poissaolollaan. Toki näiden kanssa on usein kuvaongelmia eli risteytyksien kuvia on saatavilla vähän tai ei lainkaan ja se tekee hommasta heti paljon haastavampaa. En tiedä mikä on arabo-haflingerien kuvien saatavuus netissä.
Joskus tekisi itse mieli lähteä risteyttelemään mielivaltaisesti rotuja keskenään. Onhan meillä jos jonkinlaisia xx-painteja ja AWB:tä ja cleveland hunteria ja joku amerikanponiristeytyskin oli, sekä suosikkini Hostile Ion, knabstrupin ja morganin risteytys, jolle ei ole löytynyt vielä kuvaa, koska näen päiväunia tiikerinkirjavasta, hyvin morganin tyyppisestä hevosesta.
Vaan miltä kuulostaisivat seuraavat kreisi-risteytykset:
- ariege/dales/fell + friisiläinen, tuloksena ponikokoinen, hyvin friisiläisen tyyppinen varsa
- andalusia/frederiksborg + pv, raskastyyppisempi pv, hieman barokkihevosen tyyppiä
- cleveland/irlannintyöhevonen + pv, sama kuin yllä, mutta enemmän urheilullinen
- appaloosa + morgan, sama kuin yllä esitetty morgan + knn
- knabstrup + kladrub, tiikerinkirjava, kladrubin tyyppinen hevonen
- tennesseenwalker + arabi, walkerin askellajit, mutta jalompi rakenne
- kalliovuortenponi + arabi, hopeavärinen arabityyppinen hevonen
- perche + pv/ox/xx/x, käytännössä siis HSH:n luominen uudelleen, tälle on pohjaa reaalimaailmassakin
- lv-ravuri + lipizza, teoriassa the ultimate valjakkohevonen, ravurilta sopivaa rakennetta ja nopeutta, lipizzalta tuhdimpaa rakennetta, vetokykyä ja loistavia askellajeja
- knabstrup + friisiläinen, friisiläistyyppinen, tiikerinkirjava hevonen
Siinä nyt joitain mietelmiä. Ehkä vielä jonain päivänä...
(ps. jos jotakuta kiinnostaa arabo-haflinger, minulla olisi mielessäni joitain ehdotuksia rotumääritelmään ja jalostusohjesääntöön)
tiistaina, syyskuuta 27, 2011
Suurtalli
Kun aikoinaan suunnittelin Ionicia, ei mieleeni edes juolahtanut sana "suurtalli", vaikka nyt tiesinkin että sinne tulee monia eri rotuja ja paljon hevosia. En pitänyt sitä silloin mitenkään ihmeellisenä asiana, koska mielessä kajastelivat sellaiset suurehkot, tunnetut tallit kuin Whitewood, Greymask's, Quiero, Angelniemi ja monet muut. Nekin olivat suuria talleja ainakin sen ajan mittapuun mukaan, jokaisen hevosmäärä nousi useisiin kymmeniin ja rotujakin löytyi laidasta toiseen. Silloin tallin koko ei ollut se uusi tai ihmeellinen asia, pikemminkin stressaamattomuus kuvien, luonteiden tai kisaamisen suhteen. Se oli kapinallista se.
No, enhän minä tietenkään silloin arvannut mihin tämän homman kanssa päädyn. Likimain tuhannen virtuaalihevosen lauma ei tuntunut realistiselta tavoitteelta ja toisaalta minulle se pelkkä lukumäärä ei ole koskaan ollut tavoite sinänsä, vaan se että on kaikkia kiinnostavia rotuja niin että mielenkiinto pysyy yllä. Jos joku kuvittelee että homma on vedetty ihan tarkoituksella överiksi, niin ei se ole.
Tämän pohdinnan taustalla on taas kerran ht.net ja viestiketju Mitä mieltä suurtalleista/-siittoloista?
Tuotahan ei meikäläinen voi lukea punastelematta hämmennyksestä ja mielihyvästä. Kerrankin ei ketjuun ole eksynyt erilaisia piste- ja viivanickejä trollaamaan tyyliin "ne o niinqu iha p3rseestä!!11". Useampi kuin yksi kommentoija on perustellut miksi pitää suurtalleista ja perustelut ovat hyviä, voin allekirjoittaa ne kaikki, mutta samalla myös hämmentää: miksen tullut ajatelleeksi näitä asioita jo kauan sitten? Jos olisin tajunnut, olisin perustanut suurtallin jo kauan ennen Ionicia ja vuotta 2004!
Koska viestiketju kadonnee jossain vaiheessa, otetaanpa maukkaimmat lainaukset tähän.
Tähän on kuitenkin kommentoitava, että voihan pikkutallikin olla ns. lepsu myyntiehtojensa kanssa, mutta suurtallien omistajien on pakko. Kun kasvatteja syntyy kymmeniä tai satoja ja aina niistä jokunen lähtee maailmallekin, niin niiden kymmenien myytyjen kasvattien perään ei huohota yksikään ihminen, joka ei ole kasvanut kiinni tietokoneeseensa. Epäilyksistä huolimatta edes minä en ole siihen tilaan vielä joutunut.
Suvut, suvut, suvut! Nehän tässä ovat meikäläisen suurin intohimo, vanhat suvut, uudet suvut, niiden säilyttäminen ja luominen. Tämä on sellainen asia, että hevosia on pakko olla paljon, jos aikoo siinä onnistua. Yksi pääsky ei vielä tee kesää eikä kyllä kaksikymmentäkään, välttämättä.
Siitä tuli Stiinulla monta nuolta ja jokainen napakymppiin. Paitsi ehkä ensimmäinen: suurtalli ei välttämättä tarkoita pitkäikäistä, saati ikuista tallia. Voi tietysti olla että Stiinu mietti tuota kirjoittaessaan erityisesti omaa talliaan ja Ionicia, jotka molemmat ovat kyllä pitkäaikaisia ja ainakin Ionic tulee pysymään netissä hamaan tulevaisuuteen asti, vaikka meiltä loppuisi innostus sen pitämiseen.
Mutta tosiaan, jos aikoo jalostaa yhtään mitään, on hevosia oltava paljon. Parin hevosen, olkoon ne millaisia laatuarvosteluvoittajia tahansa, kanssa ollaan umpikujassa ennen kuin ehtii sanoa: "Hyi, kisaamaton hevonen". Kuka väittää muuta, on väärässä. Mitä vähemmän hevosia, sen mahdottomampaa mikään yhtään pidemmälle tähtäävä jalostustoiminta on, sen massasukuisempia ne ovat ja suurella todennäköisyydellä pikkutallin hevoset ovat sukua toisilleen. Yleisten rotujen kanssa tätä ongelmaa pystyy kiertämään ostamalla muilta hevosia ja käyttämällä ulkopuolisia oreja jalostukseen, mutta jos rotu on vähänkään harvinaisempi... ei toivoa.
Näinhän se on, ikävää tietysti sinänsä, mutta parempi näinkin. Knabstrupien kanssa Ionic on ollut melkein aina yksin, pitkä- ja vanhasukuiset ahaltekit olisivat kuolleet sukupuuttoon ilman Gin Ahaltekia enkä edes viitsi mainita kladrubeja, terskejä tai kalliovuortenponeja.
Tiivistettynä siis suurtallin edut:
- mahdollisuus kasvattaa useita eri rotuja oman mieltymyksensä mukaan
- mahdollisuus tehdä laajamittaisempaa kuin polven tai parin kasvatustyötä, kun omasta tallista löytyy paljon erisukuisia jalostushevosia
- ei tarvitse murehtia, että kun se yksi rakas kasvatti on sijoittunut vain 10 kertaa, voi voi, nyt menee kasvatustoiminnalta maine
- voi säilyttää vanhoja sukulinjoja sekä luoda uusia
- ei ole niin riippuvainen muiden kasvattajien ja omistajien toiminnasta tai edes olemassaolosta
No, enhän minä tietenkään silloin arvannut mihin tämän homman kanssa päädyn. Likimain tuhannen virtuaalihevosen lauma ei tuntunut realistiselta tavoitteelta ja toisaalta minulle se pelkkä lukumäärä ei ole koskaan ollut tavoite sinänsä, vaan se että on kaikkia kiinnostavia rotuja niin että mielenkiinto pysyy yllä. Jos joku kuvittelee että homma on vedetty ihan tarkoituksella överiksi, niin ei se ole.
Tämän pohdinnan taustalla on taas kerran ht.net ja viestiketju Mitä mieltä suurtalleista/-siittoloista?
Tuotahan ei meikäläinen voi lukea punastelematta hämmennyksestä ja mielihyvästä. Kerrankin ei ketjuun ole eksynyt erilaisia piste- ja viivanickejä trollaamaan tyyliin "ne o niinqu iha p3rseestä!!11". Useampi kuin yksi kommentoija on perustellut miksi pitää suurtalleista ja perustelut ovat hyviä, voin allekirjoittaa ne kaikki, mutta samalla myös hämmentää: miksen tullut ajatelleeksi näitä asioita jo kauan sitten? Jos olisin tajunnut, olisin perustanut suurtallin jo kauan ennen Ionicia ja vuotta 2004!
Koska viestiketju kadonnee jossain vaiheessa, otetaanpa maukkaimmat lainaukset tähän.
Lähettäjä: Ireth
Päivämäärä: 26.9.11 17:04:48
....
Ostan mielelläni kasvatteja tällaisilta talleilta, sillä ne harvemmin harjoittavat kamalia myyntiehtoja (tyyliin se-ja-se määrä sijoituksia yms) ja ovat muutenkin rennompia. Tietysti ymmärrän, että kaikki eivät tällaisesta pidä, vaan haluavat panostaa yhteen hevoseen kunnolla jne. Kukin harrastakoon tavallaan, itse tykkään isoista talleista :)
Tähän on kuitenkin kommentoitava, että voihan pikkutallikin olla ns. lepsu myyntiehtojensa kanssa, mutta suurtallien omistajien on pakko. Kun kasvatteja syntyy kymmeniä tai satoja ja aina niistä jokunen lähtee maailmallekin, niin niiden kymmenien myytyjen kasvattien perään ei huohota yksikään ihminen, joka ei ole kasvanut kiinni tietokoneeseensa. Epäilyksistä huolimatta edes minä en ole siihen tilaan vielä joutunut.
Lähettäjä: Janna
Päivämäärä: 26.9.11 17:15:31
Olen ostanut Ionicista monen monta hevosta, niiden suvut on aivan ihania (: En juurikaan välitä onko hevosella viisikymmentä sijoitusta vai viisi kisaa, kun merkitsen itse kaikki kisat enkä tähtää esim esteratsastusjaoksen laatiksiin.
(Eikä hyvällä laukkahevosella muutenkaan kuulu olla läjää sijoituksia...)
Suvut, suvut, suvut! Nehän tässä ovat meikäläisen suurin intohimo, vanhat suvut, uudet suvut, niiden säilyttäminen ja luominen. Tämä on sellainen asia, että hevosia on pakko olla paljon, jos aikoo siinä onnistua. Yksi pääsky ei vielä tee kesää eikä kyllä kaksikymmentäkään, välttämättä.
Lähettäjä: stiinu
Päivämäärä: 26.9.11 19:10:28
Miten niin ei panosteta? Esimerkkitalleilla on hoidettu poikkeuksellisen hyvin tärkein asia: perustietojen ja sukujen realistisuus. Hevoset eivät joudu hukkaan, vaan on saanut luottaa siihen, että vielä 5 vuodenkin päästä ko. tallilta löytää tasan varmasti hevosten sukulaiset — tai ainakin niiden tiedot.
Lisäksi erityisesti Ionicilla kuvien valintaan on panostettu ja ne ovat persoonallisia. (Muista suurtalleista ei ole riittävän laajaa kokemusta kaikkien rotujen tms. osalta, jotta voisin nostaa erikseen esiin.)
Totta hitossa ostan tällaisten tallien kasvatteja. Heiltä saa aika varmasti tilanteeseen kuin tilanteeseen hevosen, jota jatkossa voi käyttää jalostukseen. En luota 99% 'pikkutallien' pitäjistä, koska kokemukseni sanoo niiden kaatuvan ja hukkaavan kaiken tiedon kasvattiensa suvuista yms. alta aikayksikön. Tai jos ei huku tiedot, vaihtuu omistajat ja perustiedot noin 15 kertaa hevosen elämän aikana.
Yksi iso tekijä on sitten se, että suurin osa pienemmistä talleista kasvattaa tiettyjen linjojen/tiettyjen yhdistelmien hevosia, joten kasvateista tulee helposti saman- tai massasukuisia, mikä merkittävästi voi vaikeuttaa niiden jatkokäyttöä jalostuksessa. Isot tallit (hyvin toimiessaan) tekevät arvokasta työtä geenipohjan laajentamisessa.
Minulle ei myöskään kisatulokset (arvontatulokset) merkitse kissan pierua — ei se, että niitä on, kerro juuri panostuksesta. Jos puhuttaisiin 100 tarinaluokkastartista, voisi vähän respektiä heruakin.
Tietyissä tapauksissa vähän katson statistiikkoja ja muuten kisaustouhun realistisuutta, mutta muuten...
Siitä tuli Stiinulla monta nuolta ja jokainen napakymppiin. Paitsi ehkä ensimmäinen: suurtalli ei välttämättä tarkoita pitkäikäistä, saati ikuista tallia. Voi tietysti olla että Stiinu mietti tuota kirjoittaessaan erityisesti omaa talliaan ja Ionicia, jotka molemmat ovat kyllä pitkäaikaisia ja ainakin Ionic tulee pysymään netissä hamaan tulevaisuuteen asti, vaikka meiltä loppuisi innostus sen pitämiseen.
Mutta tosiaan, jos aikoo jalostaa yhtään mitään, on hevosia oltava paljon. Parin hevosen, olkoon ne millaisia laatuarvosteluvoittajia tahansa, kanssa ollaan umpikujassa ennen kuin ehtii sanoa: "Hyi, kisaamaton hevonen". Kuka väittää muuta, on väärässä. Mitä vähemmän hevosia, sen mahdottomampaa mikään yhtään pidemmälle tähtäävä jalostustoiminta on, sen massasukuisempia ne ovat ja suurella todennäköisyydellä pikkutallin hevoset ovat sukua toisilleen. Yleisten rotujen kanssa tätä ongelmaa pystyy kiertämään ostamalla muilta hevosia ja käyttämällä ulkopuolisia oreja jalostukseen, mutta jos rotu on vähänkään harvinaisempi... ei toivoa.
Lähettäjä: Tierra
Päivämäärä: 26.9.11 19:41:01
Ionicin ja Tijuana stablesin tapaiset tallit pitävät pahimmillaan yksin pystyssä muutamien rotujen tilannetta virtuaalimaailmassa. Täältä heruu rispektiä ja paljon kun jaksaa pitää tuollaista laitosta pystyssä! Kyllä ostaisin poneja noista jos sattuisi olemaan soppelin rotuisia, nyt ei ole vain tarvetta ostaa niistä mitään ^^
Näinhän se on, ikävää tietysti sinänsä, mutta parempi näinkin. Knabstrupien kanssa Ionic on ollut melkein aina yksin, pitkä- ja vanhasukuiset ahaltekit olisivat kuolleet sukupuuttoon ilman Gin Ahaltekia enkä edes viitsi mainita kladrubeja, terskejä tai kalliovuortenponeja.
Tiivistettynä siis suurtallin edut:
- mahdollisuus kasvattaa useita eri rotuja oman mieltymyksensä mukaan
- mahdollisuus tehdä laajamittaisempaa kuin polven tai parin kasvatustyötä, kun omasta tallista löytyy paljon erisukuisia jalostushevosia
- ei tarvitse murehtia, että kun se yksi rakas kasvatti on sijoittunut vain 10 kertaa, voi voi, nyt menee kasvatustoiminnalta maine
- voi säilyttää vanhoja sukulinjoja sekä luoda uusia
- ei ole niin riippuvainen muiden kasvattajien ja omistajien toiminnasta tai edes olemassaolosta
torstaina, syyskuuta 22, 2011
Aikuisuus virtuaalimaailmassa
Jotakuta tai joitakuita tuntuu ht.netissä närästävän nykyisin ihan kamalasti se, että minä aikuisena (32 vuotta, hui kamala!) ihmisenä, suoranaisena vanhuksena kerron siellä mielipiteeni suhteellisen suoraan. Vai mitä mieltä olette seuraavista lainauksista:
(lähde)
(lähde)
Enpä ole aiemmin tällaiseen ilmiöön törmännyt, vaikka olen aina ollut vähintään 5 vuotta normi-virtuaalihevostelijoita vanhempi enkä ole koskaan pyrkinyt peittelemään ikääni. Ja takana on sentään 10 vuotta enemmän tai vähemmän aktiivista kirjoittelua virtuaalimaailmassa! Mitä tähän siis pitäisi sanoa? Olikohan näiden kirjoittaja(t) sitä mieltä, ettei aikuisella saa olla mielipiteitä tai että jos onkin, niin vain positiiviset mielipiteet saa esittää julkisesti? Tai että aikuisen ihmisen mielipide on jotenkin nolo nuorempien kansoittamassa foorumissa? Että minun pitäisi olla pullantuoksuinen täti, joka hymyilee pikkuisille lapsukaisille vähän sivusta, kun nämä touhuavat innoissaan omia juttujaan?
Ei pitäisi nähdä tuollaisia unia.
Ihan uutisena: ihminen minäkin olen, iästäni huolimatta. Minulla on mielipiteitä, usein varsin voimakkaitakin sellaisia. Mielipiteiden lisäksi minulla on myös tietoa eri asioista jonkin verran. Minusta on täysin sallittua jakaa sitä tietoa muillekin ihmisille siitä huolimatta, että kuulostan saarnaavalta viisastelijalta. Sorrun joskus ylilyönteihin kritiikissäni, vaikka yleensä pyrin olemaan asiallinen. Jos jotain pitää haukkua, haukun mieluummin asioita kuin ihmisiä. Toivottavasti ei tullut kellekään yllätyksenä, että aikuisena ei välttämättä ole ihan täydellinen ihminen.
Tämä siis ihan vain ilmoitusluonteisena asiana. Minun hiljentämiseen vaaditaan aika paljon enemmän kuin pari puskista huutelijaa. Lisäksi virtuaalihevostelussa ei minun tietääkseni ole yläikärajaa.
Lähettäjä: Sietäisitte
Päivämäärä: 22.9.11 11:05:57
Sietäisitte hävitä, jopa Virginia, on täällä aikuisena lyttäämässä muita ihmisiä, vaikka normaalisti olevinaan pidetään niin ihmeellisenä ihmisenä.
(lähde)
Lähettäjä: Kerstin
Päivämäärä: 19.9.11 12:00:42
...
Virginian mielipidettä ei kaivata missään se tiedetään tuollaisista vanhemmista ihmisistä, että mielellään tullaan nuorille viisastelemaan.
(lähde)
Enpä ole aiemmin tällaiseen ilmiöön törmännyt, vaikka olen aina ollut vähintään 5 vuotta normi-virtuaalihevostelijoita vanhempi enkä ole koskaan pyrkinyt peittelemään ikääni. Ja takana on sentään 10 vuotta enemmän tai vähemmän aktiivista kirjoittelua virtuaalimaailmassa! Mitä tähän siis pitäisi sanoa? Olikohan näiden kirjoittaja(t) sitä mieltä, ettei aikuisella saa olla mielipiteitä tai että jos onkin, niin vain positiiviset mielipiteet saa esittää julkisesti? Tai että aikuisen ihmisen mielipide on jotenkin nolo nuorempien kansoittamassa foorumissa? Että minun pitäisi olla pullantuoksuinen täti, joka hymyilee pikkuisille lapsukaisille vähän sivusta, kun nämä touhuavat innoissaan omia juttujaan?
Ei pitäisi nähdä tuollaisia unia.
Ihan uutisena: ihminen minäkin olen, iästäni huolimatta. Minulla on mielipiteitä, usein varsin voimakkaitakin sellaisia. Mielipiteiden lisäksi minulla on myös tietoa eri asioista jonkin verran. Minusta on täysin sallittua jakaa sitä tietoa muillekin ihmisille siitä huolimatta, että kuulostan saarnaavalta viisastelijalta. Sorrun joskus ylilyönteihin kritiikissäni, vaikka yleensä pyrin olemaan asiallinen. Jos jotain pitää haukkua, haukun mieluummin asioita kuin ihmisiä. Toivottavasti ei tullut kellekään yllätyksenä, että aikuisena ei välttämättä ole ihan täydellinen ihminen.
Tämä siis ihan vain ilmoitusluonteisena asiana. Minun hiljentämiseen vaaditaan aika paljon enemmän kuin pari puskista huutelijaa. Lisäksi virtuaalihevostelussa ei minun tietääkseni ole yläikärajaa.
maanantaina, syyskuuta 19, 2011
10 suosikkirotuani
Bongasin tällaisen haasteen jostain reaalimaailman blogeista, mutta soveltuuhan se toki virtuaalimaailmaankin. Tarkoituksena on siis listata 10 suosikkihevosrotua virtuaalimaailmassa ja mielellään perusteluiden kera.
Tässä siis minun. En väitä että olisivat paremmuusjärjestyksessä, paitsi että tekke luonnollisesti pitää ansaittua ykkössijaa.
1. Ahaltek
Noh, minun kohdallani ei vaatine perusteluita? Perustelen kuitenkin.
Persoonallinen, erinäköinen ja KAUNIS rotu, niin kuvissa kuin ihan livenäkin. Upeita, upeita hevosia. Virtuaalimaailmassa minulla alkaa olla jo vuosikymmenen historia ahaltekien parissa ja jos virtuaalimaailmassa jaettaisiin tittelit "pitkäaikaisin tekkekasvattaja" tai "suurin tekkekasvattaja" tai ehkä "tunnetuin tekkekasvattaja", saisin ne ilman muuta ja vielä kukkakimpun kaupanpäällisiksi.
2. Arabi
Kaunis ja monikäyttöinen rotu, joka virtuaalimaailmassa on kai aina hieman kärsinyt yleisyydestään ja epärealistisista omistajista. Erinomaisen käyttökelpoinen myös risteytysjalostuksessa.
3. Kalliovuortenponi
Hyvin erinäköinen ja oloinen kuin nämä kaksi ensinmainittua aavikon kaunotarta. Kalliovuortenponeissa kiehtoo niiden väritys, askellaji, mahtava luonne ja monikäyttöisyys (voin muuten kehuskella päässeeni katselemaan rockyja lähietäisyydeltä, ovat vielä kauniimpia ja hurmaavampia kuin kuvissa ikinä). Virtuaalimaailmassa ehkä tärkein piirre on niiden laaja värivalikoima, erityisesti hopeavärien yleisyys, kun muilla roduilla hopea on harvinainen.
4. Knabstrup
Myös tämän rodun kanssa on tullut virtuaalimaailmassa puuhattua erinnäisiä vuosia. Tälläkin väritys on se "juttu", mikä kiinnostaa. Kiinnostaisi "tuoda" virtuaalimaailmaankin reaalimaailman tyypit (sport, baroque, pony ja miniature), mutta on tunnustettava että kuvien kanssa on hankalaa ilmankin.
5. RBSH
Oma, rakas keksintöni, joka alkaa kohta lähennellä vuosikymmenen ikää ja englantilaisittain: "still going strong". On vakiinnuttanut paikkansa ja tunnettavuutensa virtuaalimaailmassa kiitettävällä tavalla. Plussaa luonnollisesti on se, että koostuu monista mielenkiintoisista roduista. Myönnän, että vaikka olenkin järkeillyt RBSH:n suosion syitä, se suosio on silti yllättänyt, koska minusta yksikään noista linkitetyssä tekstissä luetelluista syistä ei ole sellainen, että se yksistään riittäisi takaamaan suosion ja tunnettuuden (voi, antakaa anteeksi nämä sanat!) näin pitkäksi aikaa. Taputtelen itseäni salaa harteille RBSH:n takia.
6. Quarter
Kiitos Stiinun kattavan quarter-tietouden ja sen auliin jakamisen, olen alkanut tajuta tätä rotua vuosien varrella aina vain paremmin. Rakennetyypeistä ei silti ihan tajua hirveästi vieläkään, mutta olen ajatellut että ehkä tällaiselle kevytharrastajalle se ei ole ihan 100% välttämätöntäkään. Ja -voi mikä yllätys- quartereiltakin löytyy kai kaikkia tarjolla olevia erikoisvärejä.
7. Englantilainen täysiverinen
Hevosrotujen aatelia, eittämättä. Monikäyttöinen, kelpaa laukkojen lisäksi myös olympialajeihin sekä monen eri sortin risteytysjalostukseen.
8. Morgan
Näyttävä, monikäyttöinen, kaunis ja sitten kun netistä löytyy vielä kuviakin, niin mikä sen parempi? En ihan aina jaksa muistaa, mitkä olivat ne syyt miksi Ionicin aikanaan laaja morganjalostus ajettiin alas. Ja taas asiaa miettiessäni olen entistä varmempi, että tämän rodun kanssa jatketaan tulevaisuudessa huomattavasti suuremmalla skaalalla.
9. Puoliveriset, erityisesti trakehner ja oldenburg
Puoliveriset ovat komeita, siitä ei pääse mihinkään vaikka miten haluaisi. Noiden suosikkirotujen valinta kertonee aika paljon minun hevosmausta: trakehner on se kevein ja siroin (no ei aina), oldenburg on taas perinteisesti ollut sieltä raskaimmasta päästä. Minä pidän kaikenlaisista ääripäistä siis, mutta kyllä ne "keskikastinkin" puoliveriset jaksavat kiinnostaa.
10. Terskinhevonen
Myös tämä on rotu, jonka kanssa minulla on pitkä historia virtuaalimaailmassa. Sitä ei olisi, jos en todella, todella pitäisi kyseisestä rodusta kovasti. Kaunis, monipuolinen, vaihteleva, siinä päällimmäiset syyt rodun suosioon.
Sitten on tusinoittain rotuja, jotka voisi kirjata "bubbling under" - otsikon alle ja minua harmittaa että jätin mainitsematta ainakin saddlebredin, paso finon, irkun, tennesseenwalkerin, andalusian, budjonnyn, furioson ja gidranin, kladrubin ja niin monen muun.
Nyt haastankin kaikki muut virtuaalibloggaajat tarttumaan tähän haasteeseen, kirjoittamaan samanlaisen listan omista suosikkiroduistaan omaan blogiinsa ja linkkaamaan sen vaikkapa tänne. Myös ne lukijat, joilla omaa blogia ei ole, voivat erittäin mieluusti kirjoittaa kommentteihin oman listansa.
Tässä siis minun. En väitä että olisivat paremmuusjärjestyksessä, paitsi että tekke luonnollisesti pitää ansaittua ykkössijaa.
1. Ahaltek
Noh, minun kohdallani ei vaatine perusteluita? Perustelen kuitenkin.
Persoonallinen, erinäköinen ja KAUNIS rotu, niin kuvissa kuin ihan livenäkin. Upeita, upeita hevosia. Virtuaalimaailmassa minulla alkaa olla jo vuosikymmenen historia ahaltekien parissa ja jos virtuaalimaailmassa jaettaisiin tittelit "pitkäaikaisin tekkekasvattaja" tai "suurin tekkekasvattaja" tai ehkä "tunnetuin tekkekasvattaja", saisin ne ilman muuta ja vielä kukkakimpun kaupanpäällisiksi.
2. Arabi
Kaunis ja monikäyttöinen rotu, joka virtuaalimaailmassa on kai aina hieman kärsinyt yleisyydestään ja epärealistisista omistajista. Erinomaisen käyttökelpoinen myös risteytysjalostuksessa.
3. Kalliovuortenponi
Hyvin erinäköinen ja oloinen kuin nämä kaksi ensinmainittua aavikon kaunotarta. Kalliovuortenponeissa kiehtoo niiden väritys, askellaji, mahtava luonne ja monikäyttöisyys (voin muuten kehuskella päässeeni katselemaan rockyja lähietäisyydeltä, ovat vielä kauniimpia ja hurmaavampia kuin kuvissa ikinä). Virtuaalimaailmassa ehkä tärkein piirre on niiden laaja värivalikoima, erityisesti hopeavärien yleisyys, kun muilla roduilla hopea on harvinainen.
4. Knabstrup
Myös tämän rodun kanssa on tullut virtuaalimaailmassa puuhattua erinnäisiä vuosia. Tälläkin väritys on se "juttu", mikä kiinnostaa. Kiinnostaisi "tuoda" virtuaalimaailmaankin reaalimaailman tyypit (sport, baroque, pony ja miniature), mutta on tunnustettava että kuvien kanssa on hankalaa ilmankin.
5. RBSH
Oma, rakas keksintöni, joka alkaa kohta lähennellä vuosikymmenen ikää ja englantilaisittain: "still going strong". On vakiinnuttanut paikkansa ja tunnettavuutensa virtuaalimaailmassa kiitettävällä tavalla. Plussaa luonnollisesti on se, että koostuu monista mielenkiintoisista roduista. Myönnän, että vaikka olenkin järkeillyt RBSH:n suosion syitä, se suosio on silti yllättänyt, koska minusta yksikään noista linkitetyssä tekstissä luetelluista syistä ei ole sellainen, että se yksistään riittäisi takaamaan suosion ja tunnettuuden (voi, antakaa anteeksi nämä sanat!) näin pitkäksi aikaa. Taputtelen itseäni salaa harteille RBSH:n takia.
6. Quarter
Kiitos Stiinun kattavan quarter-tietouden ja sen auliin jakamisen, olen alkanut tajuta tätä rotua vuosien varrella aina vain paremmin. Rakennetyypeistä ei silti ihan tajua hirveästi vieläkään, mutta olen ajatellut että ehkä tällaiselle kevytharrastajalle se ei ole ihan 100% välttämätöntäkään. Ja -voi mikä yllätys- quartereiltakin löytyy kai kaikkia tarjolla olevia erikoisvärejä.
7. Englantilainen täysiverinen
Hevosrotujen aatelia, eittämättä. Monikäyttöinen, kelpaa laukkojen lisäksi myös olympialajeihin sekä monen eri sortin risteytysjalostukseen.
8. Morgan
Näyttävä, monikäyttöinen, kaunis ja sitten kun netistä löytyy vielä kuviakin, niin mikä sen parempi? En ihan aina jaksa muistaa, mitkä olivat ne syyt miksi Ionicin aikanaan laaja morganjalostus ajettiin alas. Ja taas asiaa miettiessäni olen entistä varmempi, että tämän rodun kanssa jatketaan tulevaisuudessa huomattavasti suuremmalla skaalalla.
9. Puoliveriset, erityisesti trakehner ja oldenburg
Puoliveriset ovat komeita, siitä ei pääse mihinkään vaikka miten haluaisi. Noiden suosikkirotujen valinta kertonee aika paljon minun hevosmausta: trakehner on se kevein ja siroin (no ei aina), oldenburg on taas perinteisesti ollut sieltä raskaimmasta päästä. Minä pidän kaikenlaisista ääripäistä siis, mutta kyllä ne "keskikastinkin" puoliveriset jaksavat kiinnostaa.
10. Terskinhevonen
Myös tämä on rotu, jonka kanssa minulla on pitkä historia virtuaalimaailmassa. Sitä ei olisi, jos en todella, todella pitäisi kyseisestä rodusta kovasti. Kaunis, monipuolinen, vaihteleva, siinä päällimmäiset syyt rodun suosioon.
Sitten on tusinoittain rotuja, jotka voisi kirjata "bubbling under" - otsikon alle ja minua harmittaa että jätin mainitsematta ainakin saddlebredin, paso finon, irkun, tennesseenwalkerin, andalusian, budjonnyn, furioson ja gidranin, kladrubin ja niin monen muun.
Nyt haastankin kaikki muut virtuaalibloggaajat tarttumaan tähän haasteeseen, kirjoittamaan samanlaisen listan omista suosikkiroduistaan omaan blogiinsa ja linkkaamaan sen vaikkapa tänne. Myös ne lukijat, joilla omaa blogia ei ole, voivat erittäin mieluusti kirjoittaa kommentteihin oman listansa.
keskiviikkona, syyskuuta 14, 2011
Rotuhaaveita
(kuten siis totesin edellisen, sinänsä pelottavasti otsikoidun tekstin lopussa, en to-del-la-kaan ole lopettamassa)
Jos vuorokaudessa olisi muutama ylimääräinen tunti lisää tai voisin lopettaa nukkumisen pääosin, hankkisin välittömästi Ioniciin paljon uusia rotuja! Se nyt ei sinänsä ole mitään uutta, että pinnan alla kuplii kaikenlaisia suunnitelmia, jotka eivät yleensä koskaan toteudu ainakaan täysimittaisina.
Frederiksborg
Vanha kasvatusrotu, jota pitäisi kyllä alkaa kasvattaa uudestaan, koska näitä ei virtuaalimaailmassa ole. Muutama ikivanha tamma on edelleen jäljellä, voisi keksiä vähän uusia hevosia ja jatkaa siitä.
Irlannintyöhevonen
Ihan sama juttu kuin frederiksborginkin kanssa, tallista löytyisi vielä pitkäsukuisia hevosia, joiden suvuista löytyy niitä alkuperäisiä whitewoodilaisia. Näillä tuli aikanaan vastaa se, että hevosilla alkaa olla kovin pitkät suvut ja kaikki ovat sukua keskenään. Uutta verta, uutta verta...
Englantilainen täysiverinen
No onhan meillä näitä vielä ja vähäistä jalostustoimintaakin, mutta rotu ansaitsisi suurempaa panostusta.
Angloarabi
Näitäkin syntyy satunnaisesti, mutta voin sanoa samaa kuin enkunkin kohdalla: ansaitsisi suurempaa panostusta. Paljon suurempaa.
Trakehner, oldenburg, selle francais ja hannover
Kaksi ensin mainittua kuuluivat Ionicin repertuaariin tallin kaukaisessa esihistoriassa, sittemmin kasvatus on loppunut. Hannover kiinnostaisi myös. Oikeastaan anglo-trakehnerkin kiinnostaisi. Juu, tunnustan että tällainen harvinaisten rotujen friikkikin tuntee ajoittain voimakasta vetoa mahtaviin puoliverisiin.
Andalusia ja lusitano
Kumpaakin löytyy muutama kappale, espanjalaisia enemmän, portugalilaisia vain emä ja sen orivarsa. Hienoja, hienoja hevosia, soveltuvat joiltain osin myös risteytysjalostukseen, joten näitä voisi mahduttaa talliin enemmänkin.
Hackney ja hackney-poni
Poneja meillä muutama kappale onkin, isompia versioita ei taas ole ollut... ööö... koskaan? Häpeällistä. Kuvista on vähän puutetta, mutta kyllä sitä nyt muutamalle elikolle kuvatkin löytäisi. Löytäisihän? Ja sitä itse piirtämistähän me olemme mainostaneet jo vaikka kuinka kauan, tässä olisi oiva kohde.
Welshit
Varsinkin vanhat tutut B, cob ja part-bred! Näitähän meillä oli, ikävä kyllä vanhat sukulinjat on hukattu aikoja sitten, mutta ei siinä niin kovin montaa vuotta ole kun joitain tuttuja nimiä vielä bongailin muiden welsh-siittoloiden hevosten sukutauluista. Nämä olisivat niin ihania.
Muut Brittein saarten ponit
Miinus ehkä shetlanninponi. Ylämaanponi, fell, dales, darmoor, exmoor, nyffi, connis, miksei myös kerry bog. Ylämaanponejahan meillä on kasvatettu, exmoorejakin on ollut pari kappaletta. Nyffi ja connis olisivat ihan uusia rotuja, varsinkin jälkimmäiset ovat parhaimmillaan kuolettavan komeita. Ja oikeastaan aika harvinaisiakin, onko nykyään olemassa näiden kasvattajia lainkaan?
Quarter, paint, appaloosa
Ensimmäistä ja viimeistä on joskus kasvatettukin, kaikkia taitaa löytyä tälläkin hetkellä ainakin joitain hajayksilöitä ja Pinkissähän olisi ikääntyneitä laukkureita tarjolla. Quarterin kanssa pääsisi kikkailemaan väreillä oikein kunnolla ja kirjavat nyt aina ovat kivoja.
Raskaat kylmäveriset
Ja luonnollisesti sieltä harvinaisimmasta päästä: percheroneja, poitounhevosia, shirejä, suffolkeja, vladimirintyöhevosia, American Cream Draft... Miksei ehkä jokunen clydesdalekin, ardenner, belgiantyöhevonen. Minä en ole koskaan profiloitunut kylmäveristen ystävänä, mutta tunnustan salassa niitäkin fanittavani vaikken tajuakaan niiden rakenteesta mitään.
Budjonny ja orlov-rostoptshin
Näitä löytyy ja jonkinlaista kasvatustoimintaakin. Itse asiassa budjonnyilla jo jossain määrin laajaa. Kaipaisivat kyllä vieläkin enemmän panostusta ja budjonny varsinkin virallisen kasvatusrodun aseman.
Marwari
Superharvinaisuus, meiltä on joskus historian hämärissä tainnut löytyä yksi tamma ja jos en ihan väärin muista, se varsoikin kerran. Juu, vuosi oli 2006. Kuvapula on akuutti, mutta muutaman sentään saisi.
Mustangi
Näitäkin meillä on ollut tallin alkuaikoina. Elelivät tammalaumassa, jossa oli joka VHKR-vuosi eri ori. Olisi mahtavaa jos näitä vielä jaksaisi ja ehtisi kasvattaa, edes vähän.
Criollo
Myös vanha tuttu, jota aika ajoin (itse asiassa aika useinkin) kaipaan kovasti. Kiinnostava, mutta harvinainen rotu.
Gelderlandinhevonen
Näitäkin on ollut sen verran että yksi varsa on syntynyt joskus aikojen saatossa (2007 jos nyt oikein tulkitsin taulukkoa). Kuvia ei ihan turhan paljon ole saatavilla, silti kiinnostaisi.
Dutch Harness Horse
Hieman tuntemattomampi rotu, mutta niin näyttävä että tätä pitäisi kokeilla. En tiedä onko tällä rodulla enää aktiivisia kasvattajia.
Islanninhevonen
Värifriikin päiväuni ja askellajihevosiahan ei koskaan voi olla liikaa (vaikkei niitä nykyisiäkään kilpailuta).
Clevelandinruunikko
Edelleen vanha tuttu rotu, nyt just en muista löytyisikö vanhasukuisia fossiileja vielä Ionicista. Ainakin noita cb-xx-risteytyksiä on, joka sekin olisi mielenkiintoinen kasvatusprojekti. Mahtavia, mahtavia hevosia!
Unkarilaiset rodut
Poislukien unkarinpuoliverinen, joka nyt on ihan normaali pv kaikkinensa. Joitainhan meillä on ja pienimuotoista kasvatustoimintaakin, mutta ansaitsisivat ehdottomasti edes yhden aktiivisen kasvattajan. Kuvien löytäminen ei ole maailman helpoin temppu, varsinkaan noniukselle tai shagyalle (kaikki shagyakuvat ovat nyt terskeillä), mutta ehkä siitä jollain konstilla selviäisi.
Malopolski ja wielkopolski
Ei varmaan tarvitse perustella?
Olisihan noita muitakin vielä, tässä nyt vain ne ekana mieleen tulleet. Voi että, vielä jonain päivänä näitä meille tulee!
Jos vuorokaudessa olisi muutama ylimääräinen tunti lisää tai voisin lopettaa nukkumisen pääosin, hankkisin välittömästi Ioniciin paljon uusia rotuja! Se nyt ei sinänsä ole mitään uutta, että pinnan alla kuplii kaikenlaisia suunnitelmia, jotka eivät yleensä koskaan toteudu ainakaan täysimittaisina.
Frederiksborg
Vanha kasvatusrotu, jota pitäisi kyllä alkaa kasvattaa uudestaan, koska näitä ei virtuaalimaailmassa ole. Muutama ikivanha tamma on edelleen jäljellä, voisi keksiä vähän uusia hevosia ja jatkaa siitä.
Irlannintyöhevonen
Ihan sama juttu kuin frederiksborginkin kanssa, tallista löytyisi vielä pitkäsukuisia hevosia, joiden suvuista löytyy niitä alkuperäisiä whitewoodilaisia. Näillä tuli aikanaan vastaa se, että hevosilla alkaa olla kovin pitkät suvut ja kaikki ovat sukua keskenään. Uutta verta, uutta verta...
Englantilainen täysiverinen
No onhan meillä näitä vielä ja vähäistä jalostustoimintaakin, mutta rotu ansaitsisi suurempaa panostusta.
Angloarabi
Näitäkin syntyy satunnaisesti, mutta voin sanoa samaa kuin enkunkin kohdalla: ansaitsisi suurempaa panostusta. Paljon suurempaa.
Trakehner, oldenburg, selle francais ja hannover
Kaksi ensin mainittua kuuluivat Ionicin repertuaariin tallin kaukaisessa esihistoriassa, sittemmin kasvatus on loppunut. Hannover kiinnostaisi myös. Oikeastaan anglo-trakehnerkin kiinnostaisi. Juu, tunnustan että tällainen harvinaisten rotujen friikkikin tuntee ajoittain voimakasta vetoa mahtaviin puoliverisiin.
Andalusia ja lusitano
Kumpaakin löytyy muutama kappale, espanjalaisia enemmän, portugalilaisia vain emä ja sen orivarsa. Hienoja, hienoja hevosia, soveltuvat joiltain osin myös risteytysjalostukseen, joten näitä voisi mahduttaa talliin enemmänkin.
Hackney ja hackney-poni
Poneja meillä muutama kappale onkin, isompia versioita ei taas ole ollut... ööö... koskaan? Häpeällistä. Kuvista on vähän puutetta, mutta kyllä sitä nyt muutamalle elikolle kuvatkin löytäisi. Löytäisihän? Ja sitä itse piirtämistähän me olemme mainostaneet jo vaikka kuinka kauan, tässä olisi oiva kohde.
Welshit
Varsinkin vanhat tutut B, cob ja part-bred! Näitähän meillä oli, ikävä kyllä vanhat sukulinjat on hukattu aikoja sitten, mutta ei siinä niin kovin montaa vuotta ole kun joitain tuttuja nimiä vielä bongailin muiden welsh-siittoloiden hevosten sukutauluista. Nämä olisivat niin ihania.
Muut Brittein saarten ponit
Miinus ehkä shetlanninponi. Ylämaanponi, fell, dales, darmoor, exmoor, nyffi, connis, miksei myös kerry bog. Ylämaanponejahan meillä on kasvatettu, exmoorejakin on ollut pari kappaletta. Nyffi ja connis olisivat ihan uusia rotuja, varsinkin jälkimmäiset ovat parhaimmillaan kuolettavan komeita. Ja oikeastaan aika harvinaisiakin, onko nykyään olemassa näiden kasvattajia lainkaan?
Quarter, paint, appaloosa
Ensimmäistä ja viimeistä on joskus kasvatettukin, kaikkia taitaa löytyä tälläkin hetkellä ainakin joitain hajayksilöitä ja Pinkissähän olisi ikääntyneitä laukkureita tarjolla. Quarterin kanssa pääsisi kikkailemaan väreillä oikein kunnolla ja kirjavat nyt aina ovat kivoja.
Raskaat kylmäveriset
Ja luonnollisesti sieltä harvinaisimmasta päästä: percheroneja, poitounhevosia, shirejä, suffolkeja, vladimirintyöhevosia, American Cream Draft... Miksei ehkä jokunen clydesdalekin, ardenner, belgiantyöhevonen. Minä en ole koskaan profiloitunut kylmäveristen ystävänä, mutta tunnustan salassa niitäkin fanittavani vaikken tajuakaan niiden rakenteesta mitään.
Budjonny ja orlov-rostoptshin
Näitä löytyy ja jonkinlaista kasvatustoimintaakin. Itse asiassa budjonnyilla jo jossain määrin laajaa. Kaipaisivat kyllä vieläkin enemmän panostusta ja budjonny varsinkin virallisen kasvatusrodun aseman.
Marwari
Superharvinaisuus, meiltä on joskus historian hämärissä tainnut löytyä yksi tamma ja jos en ihan väärin muista, se varsoikin kerran. Juu, vuosi oli 2006. Kuvapula on akuutti, mutta muutaman sentään saisi.
Mustangi
Näitäkin meillä on ollut tallin alkuaikoina. Elelivät tammalaumassa, jossa oli joka VHKR-vuosi eri ori. Olisi mahtavaa jos näitä vielä jaksaisi ja ehtisi kasvattaa, edes vähän.
Criollo
Myös vanha tuttu, jota aika ajoin (itse asiassa aika useinkin) kaipaan kovasti. Kiinnostava, mutta harvinainen rotu.
Gelderlandinhevonen
Näitäkin on ollut sen verran että yksi varsa on syntynyt joskus aikojen saatossa (2007 jos nyt oikein tulkitsin taulukkoa). Kuvia ei ihan turhan paljon ole saatavilla, silti kiinnostaisi.
Dutch Harness Horse
Hieman tuntemattomampi rotu, mutta niin näyttävä että tätä pitäisi kokeilla. En tiedä onko tällä rodulla enää aktiivisia kasvattajia.
Islanninhevonen
Värifriikin päiväuni ja askellajihevosiahan ei koskaan voi olla liikaa (vaikkei niitä nykyisiäkään kilpailuta).
Clevelandinruunikko
Edelleen vanha tuttu rotu, nyt just en muista löytyisikö vanhasukuisia fossiileja vielä Ionicista. Ainakin noita cb-xx-risteytyksiä on, joka sekin olisi mielenkiintoinen kasvatusprojekti. Mahtavia, mahtavia hevosia!
Unkarilaiset rodut
Poislukien unkarinpuoliverinen, joka nyt on ihan normaali pv kaikkinensa. Joitainhan meillä on ja pienimuotoista kasvatustoimintaakin, mutta ansaitsisivat ehdottomasti edes yhden aktiivisen kasvattajan. Kuvien löytäminen ei ole maailman helpoin temppu, varsinkaan noniukselle tai shagyalle (kaikki shagyakuvat ovat nyt terskeillä), mutta ehkä siitä jollain konstilla selviäisi.
Malopolski ja wielkopolski
Ei varmaan tarvitse perustella?
Olisihan noita muitakin vielä, tässä nyt vain ne ekana mieleen tulleet. Voi että, vielä jonain päivänä näitä meille tulee!
Tilaa:
Kommentit (Atom)