Rotuesittelyssä doninhevonen

Jatkan näitä rotuesittelyitä toisella venäläisellä rodulla, iomudia paremmin tunnetulla doninhevosella.

© Bob Langrish

Historia

Doninhevonen tunnetaan kasakoiden ratsuna ja sitä se toki on ollutkin. Sen kestävyys ja soveltuvuus ratsuväen hevoseksi tuli tunnetuksi Napoleonin hyökätessä Venäjälle 1812. Ranskalaiset joutuivat perääntymään poltetusta Moskovasta talven tullessa. Ranskan armeijan hevosia kuoli tuhatmäärin ruuan puutteeseen ja kylmyyteen samalla kun kasakat sitkeine hevosineen iskivät perääntyvän armeijan kimppuun. Osa kasakoista seurasi ranskalaisia ilmeisesti lähestulkoon läpi Euroopan – ja palasivat sitten takaisin Venäjälle hevosineen.

Alkuperäinen doninhevonen, josta käytetään nimitystä "old Don" (vanha doninhevonen), oli nykyistä doninhevosta pienempi ja tukevampi. Se polveutui Don-joen alueen puolivilleistä arohevosista. Siihen vaikuttivat myös itäiset hevoset, kuten karabahinhevonen, turkmeeni ja jossain määrin myös arabianhevonen. Jo ennen Napoleonin sotia rotu oli tunnettu kestävyydestään. Siihen toki vaikutti tapa, jolla hevosia kasvatettiin Donin alueella: hevoset saivat laiduntaa laumoissa aroilla vuoden ympäriinsä, jolloin vain sitkeimmät pärjäsivät.

Hendricksin mukaan tavoitteellinen doninhevosten kasvatus alkoi vasta 1800-luvulla, Napoleonin sotien jälkeen. Viimeistään tällöin rotuun risteytettiin suurikokoisempia rotuja kuten täysiveristä, orlov-ravuria ja vanhaa Orlov-Rostoptshiniä, mahdollisesti myös karabahinhevosta, arabia (erityisesti persianarabia), turkmeenia ja ahaltekiä, ehkä myös iomudia. Tämä teki doninhevosesta isomman ja siromman, paljolti samantyyppisen kuin se nykyään on.

Doninhevonen oli 1800-luvulla laadukkaana pidetty ratsuväen hevonen ja sen takia sitä käytettiin monen muun rodun parantamiseen. Se sopeutui hyvin vuoristoalueille, kuten Kazakstaniin ja Kirgisiaan, missä se vaikutti novokirgiisin ja kushumin syntyyn. Se on myös budjonnyn kantarotu. Doninhevosten lukumäärä oli suurimmillaan 1900-luvun alussa.

Sitten tuli ensimmäinen maailmansota ja Venäjän sisällissota. Ne tuhosivat doninhevoset miltei kokonaan. Rotu onnistuttiin kuitenkin elvyttämään ja nykyään sen lukumäärä lienee turvallisella tasolla.

Rakenne

Hendricks kertoo doninhevosessa olevan kolme eri tyyppiä: itäinen tyyppi, raskas tyyppi ja ratsutyyppi. Muut lähteet eivät mainitse mitään tällaisista erillisistä tyypeistä nykyisessä doninhevosessa. Olisi tietenkin loogista, että 1800-luvulla ja ehkä vielä 1900-luvun alkupuolellakin erityyppisiä doninhevosia tosiaan oli, riippuen siitä, miten paljon kunkin yksilön suvusta löytyi vanhaa doninhevosta ja miten paljon ja mitä risteytysrotuja.

Voisin hyvinkin kuvitella raskaan tyypin doninhevosen olevan tai olleen eniten vanhan donin kaltainen, tukevampi ja kenties matalampi kuin muut tyypit. Itäisessä tyypissä näkyisi enemmän sitten näiden itäisten risteytysrotujen vaikutus, arabin, turkmeenin, ahaltekin, ehkä karabahinhevosenkin. Ratsutyyppisen doninhevosen suvusta puolestaan löytyisi enemmän täysiveristä, Orlov-Rostoptshiniä ja orlov-ravuria. Mutta tämä on vain omaa spekulointiani.

Joka tapauksessa doninhevosen rakennetta kuvataan näin, seassa on omia huomautuksiani:

• Yleiskuvaltaan doninhevoset ovat suhteellisen tukevia, matalajalkaisia ja hieman vaatimattoman näköisiä hevosia.
• Pää on keskikokoinen, otsa leveä.
• Profiili on useimmiten suora, mutta eri lähteiden mukaan se voi olla myös aavistuksen kyömy tai kovera. Itse olen nähnyt harvakseltaan aavistuksen koveria profiileja, varsinaista kyömyä en ehkä koskaan.
• Kaula on keskimittainen, päänliittymä ei ole erityisen avoin. Varsinkin oreilla voi olla raskas kaula. Mielestäni lyhytkaulaisuus tai alakaulaisuus ei ole mitenkään tavatonta, mutta vaihtelua on paljon.
• Säkä on korkea tai melko korkea. Jos minulta kysytään, tässäkin on vaihtelua.
• Lapa on toisinaan pystyhkö.
• Runko on yleisesti ottaen leveä ja rintakehä muutenkin hyvin kehittynyt.
• Selkä on suorahko, pitkänlainen ja leveä. Myös lanne on melko suora.
• Lautanen on usein laskeva, mutta toisinaan suorahko. Se on jossain määrin pitkä.
• Jaloissa on esiintynyt asentovirheitä, mutta Hendricksin mukaan ne on saatu pääosin poistettua huolellisella jalostuksella. Itse kyllä olen toisinaan nähnyt vakaviakin asentovirheitä, kuten koukku- ja sapelijalkoja tai lyhyitä vuohisia.
• Jalat ovat lihaksikkaat ja vahvat.
• Säkäkorkeudesta eri lähteet ovat vähän erimielisiä, mutta se liikkunee suunnilleen jossain 154 ja 165 sentin välissä.
• Väreistä rautias on yleisin, mutta myös ruunikkoa, mustaa ja kimoa tiettävästi esiintyy. Hallakkoväreistä on vahvahko epäily. Kenties osa tummajouhisista raudikoista saattaisi olla punahallakoita, mutta tämä on vain omaa mutu-arvelua. Ainakin toisinaan erityisesti rautiaassa näkyy selkeä metallinkiilto.

Käyttö ja ominaisuudet

Doninhevonen on edelleen erittäin kestävä, terve ja vähällä toimeentuleva rotu. Kuten sanottua, se on tunnetuin ratsuväen hevosena, mutta perinteisesti sitä on käytetty myös valjakossa. Erityisesti mainitaan venäläinen nelivaljakko, tatshanka, jossa hevoset on valjastettu kaikki neljä rinnakkain.

Nykyään doninhevonen on pääasiassa harrasteratsu. Sen koko ja liikkeet eivät oikein riitä olympialajeissa korkeisiin luokkiin, mutta matkaratsuna se pärjää erinomaisesti. Virtuaalimaailmassa se voi kilpailla laukkakisoissa ryhmässä 4 eli pitkillä matkoilla. Reaalimaailman don ei ole tunnettu nopeudestaan, mutta kylläkin siitä kestävyydestään, niin että valinta on hyvä. Don on sallittu rotu myös RBSH:n jalostuksessa, vaikka don-risteytyksiä näkeekin nykyään melko harvakseltaan.

Doninhevoset virtuaalimaailmassa

Don ei ole niin ääriharvinainen kuin esimerkiksi taannoin esitelty iomud tai deliboz, mutta ei sitä yleiseksi tai tunnetuksikaan voi juuri sanoa. Kirjoitushetkellä VRL:n rekisterissä on 267 doninhevosta ja sitä on rekisteröity joka vuosi vähintään yksi kappale. 

Tällä hetkellä näyttäisi siltä, että doninhevosia on jonkinlaisia määriä Namyshillissä ja Yemenessä, ja joitain yksilöitä myös Lavender Fieldsissä. Koska nämä kaikki ovat suurtalleja, hevosiakin on melko paljon. Tänä vuonna on rekisteröity jo 51 doninhevosta! Laukkatalleista ainakin Karmalla on joitain yksilöitä kilpailemassa. Jos joku tietää jotakin doninhevosista muilla talleilla, olisin todella kiinnostunut kuulemaan.

Doninhevonen onkin aina ollut juuri tällainen: kukaan ei ole sitä tainnut päärotunaan kasvattaa, yhtäkään don-siittolaa en tiedä olleen. Suurtalleilta sitä on yleensä sitten löytynyt ja satunnaisesti joitain yksittäisiä hevosia muilta omistajilta. Puhdasjalostus on ollut pienimuotoista, mutta RBSH-jalostuksessa sitä on näkynyt jonkin verran. Ionicissakin niitä kasvatettiin reilu kymmenen vuotta sitten, mutta sittemmin rodusta on luovuttu kokonaan. Mietin toisinaan, että pitäisiköhän sekin virhe korjata ja tuoda donit takaisin...

Lähteet

• Hendricks, B.: International Encyclopedia of Horse Breeds
• Kidd, J.: Maailman hevoset – rodut ja kasvatus
• Wikipedia: Donskaja loshad
• Wikipedia: Russian Don
• Muut määrittelemättömät lähteet

Rotuesittelyssä iomud

Tällä kertaa valikoin esiteltäväksi harvinaisen keskiaasialaisen rodun, iomudin.

Historiaa

Iomud on saanut nimensä samannimiseltä turkmeeniheimolta, joka niitä on kasvattanut. Tosin heimon ja myös hevosrodun nimen kirjoitusasu vaihtelee: Iomud, Jomud, Yomud, Yamud, Yomut, Yomood. FAO tuntee rodun jälkimmäisellä nimellä Yomood. VRL:ssä ja myös tässä postauksessa käytetään nimeä iomud. Venäjäksi nimi on iomudskaja.

Iomudin ja myös sen kasvattajaheimon kotiseutua on Turkmenistanin ja pohjoisen Iranin alue Kaspianmeren itäpuolella. Alue on pääasiassa aavikkoa tai puoliaavikkoa.

Iomud on vanha rotu, joka polveutuu paikallisista turkmeenisukuisista hevosista samoin kuin ahaltek. Jotkin lähteet mainitsevat myös arabianhevosen mahdollisena esivanhempana tai että vuosisatoja sitten arabianhevosia olisi risteytynyt paikallisiin hevosiin. Oletettavasti myös arohevoset, kuten kazakstaninhevonen ja mongolianhevonen, ovat vaikuttaneet iomudiin.

Nykyään iomudeja kasvatetaan erityisesti pohjois-Turkmenistanissa Daşoguzin alueella ja myös Uzbekistanissa. Niitä on Iranissakin, mutta siellä se tunnetaan nimellä yamud ja se laskettaneen turkmeeninhevosen tyypiksi. Tämän tekstin kuvat ovat nimenomaan iranilaisista hevosista. Rodun lukumäärä on ollut vähentymään päin ja sitä pidetään uhanalaisena rotuna.

© Bob Langrish

Rakenne

Iomud muistuttaa rakenteeltaan ahaltekiä, mutta on tätä pienempi ja tukevampi. Yleisesti sen rakennepiirteistä kerrotaan seuraavaa:

• Yleisvaikutelma on kevyt, melko siro, mutta silti kompakti. Se ei ole niin korkeajalkainen kuin ahaltek.
• Pää on kuiva ja ja melko leveä. Silmät ovat suuret.
• Profiili on suora tai kyömy, mutta joidenkin lähteiden mukaan se voi olla myös kovera.
• Kaula on keskimittainen tai pitkä, melko tukeva. Kaula ei ole yhtä pysty kuin ahaltekeillä.
• Kaulanliittymä on toisinaan avoin samaan tapaan kuin arabianhevosilla. 
• Säkä on korkeahko.
• Lavat ovat melko loivat.
• Runkoa eri lähteet kuvaavat joko syväksi tai ei kovin syväksi.
• Selkä on pitkähkö ja melko suora.
• Lautanen on jonkin verran laskeva.
• Jalat ovat sirot ja lihaksikkaat. Asentovirheitä voi olla, mutta näistä huolimatta jalat ovat vahvat.
• Nivelet ovat erottuvat.
• Kavioaines on kovaa. Kaviot ovat suurehkot.
• Liikkeet mainitaan pehmeiksi ja joustaviksi. Erityisesti käynti on nopeaa.
• Iho on ohutta.
• Karvapeite on kesäisin ohut ja lyhyt, talvella pidempi ja paksumpi. Jouhet ovat niukat.
• Säkäkorkeus oreilla on keskimäärin 152 senttiä ja tammoilla 149 senttiä. Vaihteluväli on noin 144-155 senttiä.
• Yleisimmiksi väreiksi mainitaan kimo ja rautias, mutta myös musta. Rodulla voi esiintyä myös metallinhohtoista väritystä.

Hendricksin mukaan rodun sisällä on kolme tyyppiä:

• Ahaltek-tyyppi: isokokoisempi kuin muut, muistuttaa paljon ahaltekiä. Mahdollisesti myös muista tyyppejä sirompi.
• Itäinen tyyppi: muistuttaa rakenteeltaan itämaistyyppistä hevosta, jota on parannettu täysiverisellä. Tyypeistä yleisin.
• Arotyyppi: pienikokoisempi, lyhytjalkaisempi ja tukevampi kuin muut. Rakenteessa on piirteitä kazakstanin- ja mongolianhevosista. Tyypeistä harvinaisin.

Käyttö ja ominaisuudet

Iomud on sopeutunut kotialueensa karuun ilmastoon, kuumiin, kuiviin kesiin ja kylmiin, kuiviin talviin. Se on kestävä pitkillä matkoilla, kantamassa painavia kuormia ja niitä on käytetty myös laukkaratsuina, vaikka rotu ei olekaan yhtä nopea kuin ahaltek. Se mainitaan myös hyväksy hyppääjäksi. Yleisesti ne ovat terveitä ja pitkäikäisiä.

© Bob Langrish

Iomud virtuaalimaailmassa

VRL:n rekisterissä iomudeja on yhteensä kymmenkunta ja niistäkin suurin osa on rekisteröity yli 10 vuotta sitten. Ionicin hevosia niistä on puolet, meillä oli muutamia iomudeja vuosina 2009-12 ja pari varsaakin syntyi. Ionicissa iomudeja käytettiin pienimuotoisesti RBSH-jalostukseen ja tallista löytyy edelleen parikin RBSH:ta, joiden suvuissa on iomudeja. 

Lähteet

• FAO: Breed Data Sheet
• Hendricks, B.: International Encyclopedia of Horse Breeds
• Oklahoma State University: Iomud Horse
• Wikipedia: Iomud
• Wikipedia: Jomud
• Muut määrittelemättömät lähteet

Virtuaaliset varusteliikkeet

Myönnän: olen ehkä maailman huonoin ihminen kirjoittamaan mitään virtuaalisista varusteliikkeistä. En ole koskaan ollut niiden asiakas oikein millään tavoin. Niiden tarjoamat asiat eivät vain kuulu minun perusharrastukseeni. Vai voisitteko kuvitella, että Ionicin 5000 hevosella olisi kaikilla täydelliset varustekollaasit sivuillaan? 

Niinpä. 

© DorianKrauss/Pixabay

Ihan täysin ummikoksi en kuitenkaan tunnustaudu. Minullahan on jo muutaman vuoden ollut tarinahahmo ja hahmolla hevosia piirroskuvineen päivineen. En ole toistaiseksi varustekollaaseja niillekään hevosille tehnyt, mutta haaveissa olisi ja se nyt olisi mahdollisuuksien rajoissa toteuttaakin. Eli olen käynyt kuolaamassa selaamassa virtuaalisten varusteliikkeiden tarjontaa. Sokka Luxuries pääsi jopa tarinan aiheeksi, Sokka nimittäin sopii oikein hyvin hahmoni kieltämättä kalliiseen makuun.

Mutta Sokka Luxuries on oikeastaan ainoa varusteliike, jonka nimen osaan lonkalta heittää ja senkin osoite piti kaivaa Googlesta. Tiedän, että varusteliikkeitä on paljon muitakin, mutta nimet ja myös osoitteet ovat ikuisesti hukassa. Keskustasta muistaakseni olen bongannut useampiakin liikkeitä, käynyt katsomassa ja unohtanut sitten, muistan vain että se yksi liike oli tosi ammattimaisesti toteutettu, moni reaalimaailman verkkokauppa on käytettävyydeltään huonompi. Ja että siinä toisessa oli kaikenlaisia historialliseen ratsastukseen ja sen semmoiseen käytettäviä varusteita. Yhdellä oli muistaakseni Pokémon-teemaisia korvahuppuja tai jotain.

Mitä minä erittäin huonona asiakkaana haluaisin nähdä virtuaalisten varusteliikkeiden valikoimissa? No, hahmoni tykkäisi kovasti kouluratsastukseen soveltuvasta luksuksesta ja tyylikkyydestä, mutta vähäinen määrä bling-blingiä ei ole koskaan väärin. Niin ja värikoodatut setit, tietenkin pitäisi olla riimut, loimet, satulahuovat ja pintelit samaa sävyä. Kenties vielä ratsastushousut, takit ja kypärätkin! Pastellisävyt toimivat aina, mutta niin myös hienot voimakkaat värit. Jep, olen todellakin surffannut sitä Sokkaa ihan liikaa.

Minä henkilökohtaisesti pidän laajoista valikoimista, monista värivaihtoehdoista, persoonallisista tuotteista ja ennen kaikkea tuotekuvauksista. Mainitsin tuossa aiemmin historiallisen ratsastuksen varusteita myyvän liikkeen, joka muistaakseni kunnostautui tässä. Minulle eivät semmoiset varusteet tai oikeastaan minkäänlaiset varusteet sano juurikaan mitään, mutta tuotesivuilla oli kerrottu jokaisesta tuotteesta, että mikä tämä on ja miten ja miksi sitä käytetään. Taisipa olla vielä kuvatkin, joissa varuste oli puettu hevoselle. 

Kuvissa moni liike tuntuu suosivan pelkkiä tuotekuvia ja se on toki mielestäni ymmärrettävää, meneväthän kuvat yleensä juuri niihin varustekollaaseihin. Minusta olisi kiva nähdä myös sellaisia kuvia, joissa varuste on puettu hevoselle. Kuvahan voisi olla sellainen, jossa hevosella on useampi myytävä varuste päällä, esimerkiksi vaikka suitset, suojat, satula ja ratsastusloimi, ja sitä yhtä kuvaa voisi käyttää kaikkien näiden tuotteiden sivuilla. Näin vain ihan ideana, jos joku kaupanpitäjä kaipaa lisähaastetta.

Mutta ensin ne varusteliikkeet pitäisi löytää. Kuka tietää mitäkin liikkeitä ja pitäisikö näistä tehdä jotakin linkkilistaa jonnekin?

Ionicin burmankissapentue

Alkuvuodesta syntyi Ionicin ensimmäinen kissapentue ikinä ja kirjoitin aiheesta blogiinkin (Ionicin ensimmäinen kissapentue). Rotuna oli tuolloin eurooppalainen lyhytkarva. Pentueeseen syntyikin puolen tusinaa poikasta, joista yksi jäi kotiin ja loput lähtivät maailmalle. Tarkempaa tietoa kasvatuksesta löytyy muiden eläinten sivuston kasvatus-sivulta. 

© Алексей Боярских / Pixabay

Nyt lokakuussa, tarkemmin sanoen 9.10. syntyi toinen kissapentue, tällä kertaa burmankissoja. Pentueen isä on ruskea Wildwind's Aristotle The Wise ja emo suklaakilpikonna SolRegina Sainte Colette. Pentuja saa varata tammikuulle asti. Tarkempaa tietoa löytyy Keskustan myyntiketjusta, jossa on lueteltu muun muassa nimiehdotuksia pennuille. Kyseessä on siis B-pentue ja teema eli elokuva- ja tv-sarjahahmojen nimet jatkuvat tämän toisenkin pentueen kohdalla.

Noista nimistä täytyy sanoa, että se on aina kauhean vaikeata päättää, minkä nimisen pennun itselleen haluaisi. A-pentueesta jäi Atomikatin Anna Karenina, vaikka olisi nimilistalla ollut monta muutakin mieluisaa nimeä. Tästä B-pentueesta olisin halunnut ainakin Beth Duttonin ja Belle Watlingin, kolleista Boromirin, Birger Brosan tai Bubba Bluen, mutta lopulta päädyin Bo-Katan Kryzeen. 

Sanoin jo edellisen pentueen yhteydessä etten tiedä mitään kissojen värigenetiikasta. Burmankissa olisi ehkä hyvä rotu aloittaa sen aiheen läpikäynti, koska rodulla on melkoisen rajoitettu värivalikoima eikä kuvioita ole, ellei kilpikonnaa lasketa kuvioksi. Sen verran kyllä jo kuulin enemmän tietäviltä harrastajilta, että tästä B-pentueen väriyhdistelmästä ei olisi mahdollista syntyä cremeä tai punaista naaraspentua. Ja enkös minä tietysti siinä vaiheessa ollut jo valinnut Bo-Katanin väriksi punaisen, kun se on niin nätti väri... Noh, aion nyt mennä sillä joka tapauksessa.

Onko lukijoilla suosikki-kissarotuja?

VRL:n paluu!

Taas kerran aloitetaan kukkakuvalla, sillä VRL:n tekijät ovat ansainneet vähintään virtuaalisen kukkasen ja kolme hurraa-huutoa.

Minä en teknisesti ottaen tiedä, mitä kaikkea VRL:ssä päivitettiin heinäkuusta lähtien. Jotakin suhteellisen kriittisiä taustajärjestelmiä ne ymmärtääkseni olivat. Varsinaisesti VRL:ää itseään ei ole päivitetty, sivusto näyttää edelleen ihan samalta ja toimii samoin kuin aiemminkin. Automaailman termein: ei ole maalattu peltejä vaan korjattu konepellin alta löytyviä asioita.

Tauko alkoi heinäkuun alussa ja sen oli tarkoitus kestää kuukausi, mutta jo heti aluksi varoitettiin, että kuukausi on se minimiaika, voi mennä pidempäänkin. Ja menihän siinä, kun se nyt vasta lokakuun puolivälissä saatiin takaisin linjoille. Ymmärrän! Työmääräarviot ovat aina kamalan vaikeita ja joka kerta kun minulta sellaista töissä kysytään, tekee mieli vastata: "Helkkaristako minä tiedän? Siihen menee se aika kuin siihen menee."

Historia tuntee VRL:n piparitauon vuonna 2010. Tuolloin VRL uudelleenkoodattiin kokonaan. Tauko alkoi vuonna 2009 joulun alla ja uuden VRL:n piti olla toiminnassa joulun jälkeen. Niin se olikin. Vuoden 2010 joulun jälkeen, noin suunnilleen. Tauko kesti todellakin noin vuoden ja voin myös kertoa, ettei tuolloin tiedotettu yhtään mitään VRL:n edistymisestä. Nythän ylläpito on Keskustaan kirjoitellut hommien etenemisestä aina silloin tällöin, joten muutkin ovat pysyneet kartalla missä mennään. Siitäkin nyky-ylläpito saa pisteet kotiin.

Olen kaivannut VRL:ää ja varsinkin sen hevosrekisteriä kovasti, joten olen tosi iloinen sen paluusta. Sen sijaan siitä en ole ehkä niinkään iloinen, että Ionicissa on odottamassa sadoittain hevosia rekisteriin pääsyä. Kas kun olen ollut niin kovin aktiivinen sivuttamaan kasvatteja ja keksimään uusia hevosia tässä tauon aikana! Pari sataa hevosta olen lykännyt rekisteriin jo enkä ole rotulistalla päässyt knabstrupinhevosta pidemmälle. Ja voitte vain arvata, miltä porrastettujen kisalistat näyttävät, kun lykkäsin satakunta askellajiarabia rekisteriin. Mutta kyllä se tästä taas riemuksi muuttuu.

In memoriam: viime aikoina kuolleita hevosia

Uusia tulokkaita olen esitellyt monesti, edesmenneitä hevosia harvemmin, jos koskaan. Ajattelin tällä kertaa kuitenkin listata viime aikoina kuolleita hevosia, joista on jotakin sanottavaa. No, useimmista olisi, joten valikoin tähän pääasiassa muualta ostettuja hevosia, jotka ovat aina niin kovin tärkeitä jalostuksen kannalta. Koska olen puuhaillut paljon arabien ja morganien kanssa, esitellyt hevoset ovat pääasiassa niitä.

Mabila ox
Tämän ostin kasvattajalta jo osittain ARJ-kisattuna, mutta kisasin sen itse sitten porrastetuissa valmiiksi. Huomionarvoista on se, että sen molemmat vanhemmat ovat myös ARJ-hevosia, emä jopa palkittu. Ja kakkospalkinnon Mabilakin sai viime kesänä. Ionicissa ei turhan paljon ole noita ARJ-palkittuja arabeja siihen nähden, miten paljon ARJ:ssä kisanneita arabeja on. 

Mabilalla on kaksi kisattua arabivarsaa ja yksi vielä odottamassa sivujen tekoa. Lisäksi se astui yhden saddlebred-tamman, josta tuloksena NSH.

Prezyk MJA ox

Prezyk pitää mainita siksi, että se on puhdas puolalainen. Puolalainen verilinja on suosikkini venäläisen ohessa. Valitettavasti Prezyk ei jättänyt yhtään PPA-varsaa, kun ei meillä niitä tammoja taida olla.

FAE Siraj al Din ox

Tämä pitkäsukuinen arabiori tuli meille jo vuonna 2016, mahdollisesti tilausvarsana. Se on ollut arvokas siitosori myös risteytysjalostuksessa, sillä varsalistalta löytyy pintabian, ara-appaloosa, angloarabi, NSH ja AWB.

Shado Ryuu ox

Ryuu on varsinainen sukuhirviö! Siitä kertoo erilliselle sivulle rakenneltu 8-polvinen sukutaulu, joka sekään ei ihan vielä riitä kattamaan kaikkea. Sukutaulu on osittain keskeneräinen. Pitääkin askarrella se loppuun ennen kuin asia unohtuu.

Coral al Daydream ox

Vuonna 2011 syntyneellä tammalla on vanha ja kovin rikkonainen suku, mutta se on hyvin mielenkiintoinen. Ei nyt voi sanoa, että se täysin ennennäkemätön olisi, ainakin Sirius Psyko kummittelee joissain muissakin suvuissa, mutta joka tapauksessa tämä on ollut tärkeä siitostamma.

FAE Sahara ox

Saharasta ja varsinkin sen suvusta kirjoitin blogiin jo silloin kun se tuli (Esittelyssä kuukauden valinnat, toukokuu 2016) eikä tuohon ole varsinaisesti mitään lisättävää. Paitsi se, että tamma onnistui saalistamaan ktk-palkinnon. Itsehän rakastan tuota kuvaa kritiikittömästi. Tämä onkin yksi niistä hevosista, joiden lopettaminen kirpaisi todella.

Aesar Royal Jewel

FWB-tamma Aesar Royal Jewel on myös yhden sortin sukuhirviö, mutta sen suvusta onkin jo muutama sananen kirjoitettu sivuille. Joka tapauksessa mielenkiintoinen suku eikä tuo voikko väri yhtään haittaa.

RWR Combat Model

Yleisesti ottaen pitkäsukuisia morganeita ei ole tarjolla ihan kauheasti eikä niitä ollut vuonna 2015:kaan, jolloin tämä ori on ostettu. Ei sen suku nyt mikään erikoisen ihmeellinen ole muihin Ionicin morganeihin nähden, siellä pyörii noita vähän turhankin tuttuja nimiä. Mutta on sille nyt muutama tamma kuitenkin löytynyt.

Radiating Red Dutchess

Yksipolvinen tamma tuli Ioniciin Ladun Zenistä vuonna 2015 ja lopetin sen vasta nyt. Näiden vuosien aikana siitä on kuitenkin ehtinyt tulla jo jonkinasteinen mieliharmi lyhyemmissä morgan-suvuissa! Sillä itsellään on kolme Ioniciin jäänyttä varsaa ja niistä yksi on varsa-automaatti Zara Glow Ion, jolla on peräti viisi varsaa. Toisaalta Zara Glow'n suku on kokonaan vierasta verta Ionicin muuhun laumaan nähden, niin ettei se mikään ihme ole, jos sitä on tullut käytettyä, kun se kaikille oreille sopi suvullisesti...

B.B. New Moon

Tämä oli aikoinaan todella arvokas löytö: kolmipolvinen morgan, jonka koko suku on ihan uusia nimiä. Se vähän kuitenkin epäilytti, että kyseessä on Lippitt Morgan, niinsanottu vanhan tyypin morgan enkä ole ihan varma, miten reaalimaailmassa suhtaudutaan ns. tavallisten morganien ja Lippittien sekoittamiseen. Päätin sitten olla välittämättä asiasta sen suurempia ja käyttää tuota ihan normaaliin morgan-jalostukseen. 

Koska onhan tuo nyt ollut varsinainen piristysruiske meidän morgan-laumassa. Eikä haittaa yhtään, että se on ARJ-palkittukin jo pari vuotta sitten.

Paluu kesälaitumilta

Tiättekste kun tarvis lopettaa tämä kesätauko?

Tämä kesätauko onkin ollut pitkä ja huolellinen, alkoi jo toukokuulla. Toki julkaisin muutaman tekstin kesän aikana, ihan vain pysyäkseni jonkinlaisessa vireessä. No, ei se tepsinyt, sillä nyt tuntuu olevan pahimmoinen tulppa kaiken edessä. Toisaalta tätä kirjoittaessani taidan olla vielä jetlag-pöhnässä, niin että lienee jossain määrin luonnollista, jos älyvakka on tyhjä. Ehkä se tästä vielä täyttyy.

Kesähän meni kyllä aktiivisesti virtuaalihevostellen. Siitä kertoo muun muassa tuo heinäkuussa julkaistu uusien hevosten esittely. Moni esitellyistä hevosista on saanut sivunsa touko-kesäkuun aikana. Lisäksi olen sivuttanut ahkerasti omia kasvattejani.

Osin tämä aktiivinen sivujen tekeminen on johtunut VRL:n tauosta. Ei ole juuri muutakaan tekemistä kuin väkertää sivuja. Odotan kauhulla sitä hetkeä, kun VRL palaa takaisin linjoille, sillä minulla on varmasti satoja hevosia odottamassa rekisteröintiä ja siinä onkin sitten kamala työmaa! Lisäksi tallissa roikkuu myytyjä hevosia, joita en ole voinut siirtää rekisterissä uudelle omistajalle, ja kuolleita hevosia, joita en ole voinut merkitä kuolleeksi, kun ei se rekisteri ole toiminnassa. Puuhaa siis tulee riittämään.

Perinteisesti olen vähän listaillut kesätekemisiäni virtuaalimaailman ulkopuolelta. Kesähän nyt meni ihan kivasti, mutta varsinaisen pidemmän loman pidin vasta tässä syyskuun loppupuolella. Lähdimme nimittäin puolison kanssa Australiaan! Puoliso on käynyt siellä muutaman kerran työmatkojen merkeissä, mutta minulle tämä oli ensimmäinen kerta. En ala tässä luetella kaikkia tekemisiäni, mutta joitain huomioita kuitenkin:

• Sinne on oikeasti pitkä matka.
• Aikaerorasitus on oikeasti juttu. Siis ihan siihen asti, että ensimmäisenä päivänä Sydneyssä puolison kanssa vuorotellen kyselimme, että ei kai tämä rakennus tai katu oikeasti keinu. Eikä se lentokoneessa nukkuminen kuitenkaan onnistu, vaikka olisi business-luokka ja kaikki.
• Paikallisissa puistoissa, pihoissa ja luonnonvaraisissa metsissä kasvoi useampiakin kasvilajeja, jotka tunnetaan Suomessa huonekasveina.
• Siellä tuoksui aika ajoin makealta persikalta. En tiedä mistä aina satunnaisesti tuli sellainen kevyt leyhähdys. Ei se kenenkään parfyymi ollut enkä löytänyt mitään kukkaa tai muuta kasvia, joka olisi siltä tuoksunut. Ehkä se maa vain tuoksuu sellaiselta?
• Huolimatta kaikista myrkyllisistä tai muuten vain vaarallisista eläimistä siellä selviää kyllä hengissä ihan helposti. Muttei niihin kaikkiin kasveihinkaan parane mennä koskemaan (puhun sinusta, gympie-gympie). Juu, en koskenut.
• Gold Coastin hiekkarannat ovat hienointa ikinä. Kaikkien suomalaisten rantojen "hiekka" muistuttaa koostumukseltaan lähinnä hiekoitussepeliä.
• Vasemmanpuoleisesta liikenteestä selviää, muttei ehkä ollut liioittelua varata yksittäistä ajotuntia paikallisesta autokoulusta ennen kuin lähti itsekseen ajamaan. Automaattilaatikko on pakollinen, aivan varsinkin sitten, jos aiot ajaa pitkin kiemuraisia ja mäkisiä vuoristoteitä. Liikenteessä ollaan tosi kohteliaita, mutta silti olisin joskus toivonut auton perään tarraa "Turisti".
• Kuulet pimeässä metsässä karmivan huudon. Onko se koala vai aasin ja sonnin risteytys? No se oli koala. Söpö eläin, mutta parittelukutsuhuuto on karsea.
• Siellä on alueita, joissa puhelin on ihan mykkä, vaikka liikkuisit jopa jossain määrin asutulla alueella. Isommissa kaupungeissa toimii kyllä hyvin.

Harmistus: EVM-hevosten nimet

Harmin aihe se tämäkin kai on: joillain keksittyjen hevosten EVM-vanhemmilla on ihan liian kivat nimet!

Olen tässä pitkin vuotta aika aktiivisesti keksinyt uusia hevosia. Onhan niitä täällä blogissakin esitelty (Esittelyssä uusia tulokkaita, Uusia tulokkaita esittelyssä, heh heh kun onkin kekseliäät otsikot teksteillä...). Yleensä minulla on tapana keksiä suvuttomille tuonneille isän ja emän nimet. Suomenhevoset ovat poikkeus siinä, sillä keksityt suokit saavat kukin kolmipolvisen sukutaulun keksittyine nimineen ja tietoineen.

Nimien keksiminen käy ihan työstä tässä vaiheessa harrastusta. En tiedä onko se keksittyjen hevosten kohdalla helpompaa vai vaikeampaa kuin omien kasvattien nimi-ideointi. Kasvateilla on vanhemmat, joiden nimistä saattaa saada inspiraatiota. Keksityillä hevosilla ei ole mitään rajoitteita, paitsi rodunmukaisuus, mutta toisaalta ei ole niitä inspiraationlähteitäkään.

EVM-hevosten nimet tapaavat olla aika semmoisia yleisen sorttisia, koska ne eivät ole sillä tavalla käytössä. Ne ovat vain nimiä sukutaulussa, se niiden ainoa virka on. En siis ihan hirveästi käytä niihin aikaa. Jälleen: suokit ovat poikkeus. Niiltä yritän tarkistaa sen, ettei nyt ihan just pilkulleen samannimistä hevosta löytyisi Sukupostista tai Hippoksesta.

Sitten joskus käy niin, että EVM-nimeksi päätyy jokin, joka osoittautuukin ihan helmeksi. Sitten saattaa hyvinkin harmittaa, että miksen minä tätä ja tuotakin nimeä käyttänyt oikean virtuaalihevosen nimenä. Sivusin "ongelmaa" tuossa viimeisimmässä uusien hevosten esittelyssä, kun uusien tuonti-suokkien sukuihin olin keksinyt muutaman kivan nimen.

Jos näitä nyt pitäisi listata, niin ensimmäisenä silmiini osui exmoor-tamma Kemmynbre Emmilene, jonka isä on Dunckermore Islay Whiskey. No, tämä ei ole sinänsä ongelma, koska tuossa on tuo keksitty kasvattajatunnus. Ihan hyvin voin siis käyttää exmooreilla tai jollain toisella rodulla nimeä Ionin Islay Whiskey tai jotakin muuta kasvattajatunnuksistani. Täytyykin kirjata nimi muistiin.

Vähän samanlainen tapaus on Frimodt Nordynin emä Lillamor af Lunghalne. Sitä Lillamoria aion kyllä käyttää omalla kasvattajatunnuksellani. Ellen ole käyttänyt jo, pitää kai tarkistaa...

Sitten on se suomenhevosori Tömi-C, jonka suvusta löytyvät Salpalinja, Piskonväli, Kaivonkatsoja ja Tulipaasi. Tamma Ukkostiinalla puolestaan on Toprakas, Eromuro ja Unikea. Näistä kaikki kyllä kelpaisivat ihan oikeaankin käyttöön!

Noista selkeän englanninkielisistä nimistä löytyvät ehkä ne harmittavimmat helmet. Esimerkiksi Aint U Somebody GA:n isä Game Of Life, Chicos Western Sparkin isä Peppernspots ja Mias Shining Divan isä Fifty Shades Of Something. Tuosta jälkimmäisestä kyllä saa muitakin muunnoksia, niin että se ei ehkä ihan niin kauheasti kismitä.

Jos historiaa katsotaan, ei ole mitenkään tavatonta, että EVM-niminä käytetyt nimet saattavat uida varsinkin omien kasvattien nimiksi. Näin on tapahtunut aina, muistan nimittäin ainakin ennen 2010-lukua vaikuttaneen tersk-ori Lithograf GA:n, jonka emä oli Litau ja sitten sillä itsellään oli tammavarsa Litau Ion. En kyllä taida muistaa/tietää oliko tuo vahinko vai ihan vasiten tehty, mutta ei sillä kai väliä ole.

Mitenkäs muilla harrastajilla? Käytättekö ylipäänsä yhtään aikaa tai ajatusta EVM-nimien keksimiseen ja tuleeko joskus näitä tämmöisiä ongelmia, että se EVM-nimi onkin liian hyvä?

Esittelyssä uusia tulokkaita

Esittelin Ionicin uusimpia tulokkaita viimeksi helmikuussa (Uusia tulokkaita esittelyssä), mutta vihjaisin jo tuolloin jossain alaviitteessä, että lisääkin on tulossa. Ja on myös tullut! Vanhassa postauksessa mainitsin erityisesti koulupainotteisen täysiveriset, mutta kaikenlaista muutakin olen keksinyt. Ostohevosia sen sijaan on vähemmän nyt, olen ollut vähän laiska.

Andalusianhevoset

oriit Aldomaro GA, Guadiro GA, Trijero GA, Zamonero GA

tammat Faronea GA, Karbonea GA, Rojalija GA,Valenciosa GA 

No eihän näissä vielä paljon mitään nähtävää ole, kuvattomia ovat, pelkkiä sivuja siis. Mutta eiköhän tilanne tule muuttumaan jossain kohdin. Ja on näillekin jo varsoja suunniteltuna! 

Arabianhevoset

ori HZ Rayyan ox 

Kaksipolvinen ori on ihan tosi tervetullut lisä meidän arabilaumaan. Ei tässäkään vielä sen kummempaa ole kuin suku ja perustiedot, VRL:n tauon takia ei ole vielä rekisterissäkään eikä päässyt kisaamaan.

Australianponit

oriit Kwinanna Riverine, Sir Tasman of Eulanoa Park 

tammat Innagee Mirdawarr, Tharralwindi Killara, Yaroowarrah Princess Victoria 

Pitkästä aikaa muutama suvuton aussiponikin kotiutui. Kaikille niistä on jo myös varsoja listattuna tulevaisuudessa.

Englantilaiset täysiveriset

ori Waferston GA xx ja tamma Perfect Kate GA xx sukuineen

Näistähän minä mainitsin, että koulupainotteisista täysiverisistä on huutava pula ja helmikuussa jo esittelin yhdet täysisisarukset, joilla oli kolmipolvinen, täysin tuotu suku. Tässä on nyt toiset täysisisarukset, kolmipolvinen tuontisuku niilläkin. Nyt siis kuvittelisi riittävän vähäksi aikaa noita koulupainotteisia täysiverisiä! Monelle suvun hevoselle on kaavailtu jo varsoja syntyväksi, useimmille myös muitakin rotuja kuin vain täysiverisiä: angloarabeja, RBSH:eja, cleveland huntereita yms. 

Mutta tajusin tuossa taannoin, että olisipa kiva, jos olisi uutta verta myös estepuolella...

Exmoorinponit

tamma Hadonbitt's Fuchsia Rose ja Hadonbitt's Cornish Red sukuineen

Exmoorinponitkin tarvitsivat uutta verta, niinpä keksaisin pari ponia ja niille kolmipolvisen suvun. Nämä ovat tulleet jo viime vuoden puolella, tiedä sitten miksi unohdin esitellä ne helmikuussa. Olisivat kyllä ansainneet sen.

Fellponit

tamma Lewerthwaite May Lilac ja ori Lewerthwaite Fairly Bold sukuineen

Uutta verta tarvittiin fellponeillakin, niin että tuli nyt sinnekin uusia poneja.

Hackneyponit

ori Rhino Cave Glow ja tamma Opera Neon Glow

Glowdalella oli kasvattimyyntiä ja tapani mukaan olisin halunnut kaikki. Nämä pari pikku-hackneyta nyt tarttuivat mukaan, muiden muassa.

Islanninhevoset

oriit Glóstur frá Eiri-Kálft, Mýsingur frá Hjaltarhaga, Pistill frá Aultungu, Vinda-Öglir frá Raudgrundi

tammat Angadis frá Klobrekku, Halta-Kras frá Uxakoti, Nös frá Grammu-Steinur, Ulfdís frá Sturmyri,

Ei siitä niin kauhean kauan ole, kun viimeksi keksin suvuttomia issikoita. Ne ovat kuitenkin niin sanotusti hommansa hoitaneet: kisattu porrastetuissa valmiiksi, tehneet kasan varsoja jokainen ja moni on jo myytykin uuteen kotiin. Niinpä ajattelin, että voisi olla aika tuoda vähän lisää verta.

Knabstrupinhevoset

ori Borgarr af Deus ja tamma Vineke af Deus sukuineen

ori Amico Mejdeby ja tamma Katrione Mejdeby sukuineen

oriit Frimand Glow, Lothar af Royal, Namys Malstrøm, Namys Trold, TGI Friday Glow 

tammat Carnelian Glow, Namys Hedelyng, Namys Mariehøne 

Knabstrupien tilanne oli vähän lohduton, lyhytsukuisista oli pahasti pulaa. Niinpä sekä keksin pari ihan uutta sukua ja lähdin shoppailukierrokselle. Onnekseni ja pieneksi yllätyksekseni löysin ihan kivasti knabstrupeja muilta omistajilta. Näiden lisäksi bongailin oreja tammoilleni, sekä knabstrupeja että risteytysrotuja. Niin että jospas sitä nyt olisi kasvattaja vähän aikaa tyytyväinen.

Oldenburginhevoset

tamma Eline Lind

Se äsken mainittu knabstrup-shoppailu tuotti talliin myös yksipolvisen valjakko-oldenburgin.

Schwarzwaldinrautiaat

oriit Emerentius GA, Ihnke GA, Ludowik GA, Sankt Fridolin GA, Ziriakus GA 

tammat Deonelda GA, Flaminie GA, Herlinde GA, Nannerl GA, Trixberta GA, 

Minä joitain vuosia sitten ostin ensimmäiset schwarzwaldit ihan puhtaana heräteostoksena ja katselin niitä aikani. Jo toki, ovat ne varsojakin tehneet jo. Viime syksynä ajattelin, että voisihan niitä keksiä vähän lisääkin. Ja sitten keksin.

Shagyat

tamma Kara Zsella GA ja ori Zephyrosz GA sukuineen

Shagyoiden tilanne se vasta surkea on ollutkin, mutta nyt se on vähäsen parempi kun tuli pari hevosta ja niille kolmipolvinen suku. Niin ja pakko esitellä maailmankaikkeuden ehkä kaunein pääkuva tamma Karsavina GA:lla.

Suomenhevoset

ori Tömi-C

tamma Ukkostiina

Nämä kaksi uutta, suvutonta suokkia olivat ihan vain inspiraation tuotetta: keksin kivat nimet ja siitä se ajatus sitten lähti. Noiden sukujen kanssa taisi tulla tehtyä typeryyksiä, sillä oikeasti haluaisin itselleni hevoset nimeltä Eromuro, Unikea, Salpalinja ja Piskonväli, mutta kun ne ovat jo näiden hevosten suvuissa EVM-niminä...

Tennesseenwalkerit

ori Wonderful World Glow ja tamma No Rules Glow

Nämäkin ovat peräisin sieltä Glowdalen kasvattimyynnistä, josta mainitsin jo hackneyponien yhteydessä.

Terskinhevoset

tamma Muskarina GA ja Muson GA

tamma Volkanojana Yemn

Toistanko jo pahasti itseäni, jos totean, että terskinhevosetkin kaipasivat pientä piristysruisketta uusien sukulinjojen muodossa? Lisäksi ostin Yemenen kasvattimyynnistä myös yhden suvullisen tamman.

Trakehnerit

oriit Anticrates GA, Arturos III GA, Eichenwald GA, Elbestern GA, Obervolte GA, Orden GA, Portico GA, Zanzibar GA

tammat Eletta GA, Gerilynda GA, Heliona GA, Kordelina GA, Noralea GA, Odylee GA, Theodorica GA, Uniqa GA, 

Kun nyt kerran keksimään ruvetaan, niin keksitään sitten. En minä muutakaan selitystä oikein keksi sille, että keksin peräti kuusitoista suvutonta trakehneria: neljä esteoria, neljä kouluoria, neljä estetammaa ja neljä koulutammaa. Nyt ihmiset tilausvarsan pyyntöön, tarjolla on taatusti uusia ja ennennäkemättömiä sukulinjoja!

Ylämaanponit

tamma Marsailidh of Achnaearn ja ori Glencrios of Achnaearn sukuineen

Sama laulu ylämaanponienkin kanssa: uutta verta olisi tarvis, niin keksin sitten uuden suvun.

Ionicin hevosmäärä vuonna 2024

Vähän taukoa blogin kesätaukoon, mutta siitä on suunnilleen 2,5 vuotta kun laskin Ionicin hevosmäärän ja esittelin sen blogissakin (Ionicin hevosmäärä). Lukema oli tuolloin 3367 hevosta eli ihan mittava määrä, mutta kuten tunnettua, hevosten määrä Ionicissa on vakio, kasvamaan päin...

En siis tiennyt yhtään mitä odottaa, kun taannoin lähdin laskeskelemaan hevosmäärää. Suurempi varmasti, mutta miten paljon? Myönnän kyllä, että viime aikoina olen keksinyt kovasti uusia hevosia useampaankin rotuun ja kasvateille olen sivuja tehnyt melkoisella tahdilla. Ostohevosiakin on tarttunut mukaan jokunen, vaikka aina niitä voisi enemmänkin olla.

En siis voi väittää yllättyneeni ihan kauheasti, kun lopputulos oli 5058 hevosta. Vaikka piti sitä toki vähän nieleskellä. Että tässä sitä vain tyyriinä pasteeraillaan yli viiden tuhannen virtuaalihevosen omistajana!  Kuten edelliselläkään kerralla, lukema ei ole mikään ihan täysi totuus. Kasvattilistoilla on varsoja odottamassa sivujaan, joitain hevosia on myyty muualle, mutta ne eivät ole vielä poistuneet Ionicista ja saattaa jossain olla vielä ostohevonen, jolle en ole muistanut tehdä sivuja. 

Teen tähän alle samanlaisen lista kuin tuossa parin vuoden takaisessa postauksessa oli. Erona vain on se, että tällä kertaa hoksaan laskea frederiksborginhevoset mukaan barokkirotuihin. Viimeksi se oli jostain syystä päätynyt muiden lämminveristen sekaan.

Yli sadan hevosen rodut

1. Arabianhevonen 421
2. Kalliovuortenhevonen 262
3. Terskinhevonen 240
4. Tennesseenwalker 219
5. Knabstrupinhevonen 216
6. Suomalainen puoliverinen 186
7. Saddlebred 174
8. Paso fino 172
9. Englantilainen täysiverinen 162
10. Frederiksborginhevonen 116
11. Fellponi 115
12. Morganinhevonen 113
    
13. Hackneyponi 106
14. Venäjänratsuhevonen 105
15. Budjonnynhevonen 104

Tässä sen muutoksen näkee, kun vertaa tuohon vanhempaan postaukseen. Yli sadan hevosen rotuja on jo 15, kun vuonna 2021 niitä oli vain 6. Erityisesti askellajihevosten määrä on kasvanut.

Arabianhevosen kärkipaikkaa ei kukaan ole uhkaamassa, mutta sen lukumäärä on noussut vain vähän. Arabeja on 50 yksilöä enemmän kuin 2021, prosentteina nousu on 13,5 %. Arabien kasvattilista kuitenkin laahaa pahasti jäljessä ja siellä on toistasataa varsaa odottelemassa vielä sivujaan. Että kun joskus saan niille kaikille sivut tehtyä, lukumäärät ovat kovasti toisennäköiset.

Kalliovuortenhevonen oli viimeksi sijalla 3 eli se on noussut pykälän verran ylöspäin. Hevosmäärä on kasvanut huikeat 40 prosenttia.

Myös terskinhevonen on tullut sijan verran ylöspäin, nelossija muuttui kolmoseksi. Senkin määrä on noussut lähes 40 prosenttia.

Tennesseenwalker on tehnyt hirmuisen nousun. Viimeksi se oli sijalla 10 ja hevosia oli 87. Nyt se on neljäs yli 200 hevosella. Nousua on ollut siis 150 prosenttia eli hevosten määrä on yli tuplaantunut.

Päivän putoaja on knabstrup, joka vuonna 2021 oli toisena ja nyt vasta viidentenä. Hevosten määrä ei ole varsinaisesti laskenut, mutta nousua on ollut vain 14 yksilöä. Toisaalta lopetin vuonna 2022 useita kymmeniä vanhempia knabstrupeja, se selittänee vähäistä nousua osiltaan. Vaikka on niitä muitakin rotuja karsittu.

Seuraavaksi käyn läpi eri rotutyyppejä. Olen jättänyt listoilta pois rodut, joita on alle 10 hevosta.

Suurimmat askellajirodut

1. Kalliovuortenhevonen 262
2. Tennesseenwalker 219
3. Saddlebred 174
4. Paso fino 172
5. Missourinfoxtrotter 91
6. National Show Horse 57
7. Islanninhevonen 56
8. Campolino 42
   

Ja tässä sitten oli kaikki erikoisaskellajirodut, tässä kategoriassa ei mitään pieniä rotuja olekaan! Isoimmat olivat jo tuolla sadan hevosen listalla, MFT kolkuttelee sitä sadan yksilön ovea myös jo. Issikoista ja campolinoista on tullut aika isoja rotuja myös. Viimeksi laskiessa campolinoja oli 8...

Suurimmat barokkirodut

1. Frederiksborginhevonen 116
2. Andalusianhevonen 58
3. Lipizzanhevonen 37
4. Lusitano 34
5. Kladrubinhevonen 24
   

Tähän on nyt tosiaan otettu mukaan se frederiksborg, jota viimeksi ei ollut. Lusitanon määrä on kasvanut alle kymmenestä hevosesta 34:een. Kladrubit ovat edelleen luopumislistalla.

Suurimmat karjahevosrodut

1. Quarter-hevonen 98
2. Paint Horse 71
3. Appaloosa 61
4. Australianhevonen 21
   

Tässä ei ole tapahtunut juurikaan muutoksia, järjestys on samanlainen kuin viimeksikin. Australiahevosten määrä toki on kasvanut niin että se on päässyt listalle. Quarterien ja paintien määrät eivät ole nousseet mitenkään suuresti, mutta appaloosia on merkittävästi enemmän kuin vuonna 2021, silloin niitä oli vaivaiset 17 kappaletta.

Suurimmat kylmäverirodut

1. Suomenhevonen 93
2. Perchenhevonen 59
3. Poitounhevonen 35
4. Schwarzwaldinrautias 25
5. Vuonohevonen 11

Anteeksi, mutta mitä täällä tapahtuu? Miten ihmeessä suomenhevosia on jo lähemmäs sata? Totta kyllä, etten ole varsinaisesti kursaillut varsoja suunnitellessani, mutta että silti... Siis Ionic alkaa olla jo tosi iso suokkisiittolakin, kuka olisi arvannut? Muuten rotujen järjestys on sama kuin 2021, mutta listalle ovat nousseet myös schwarzwaldinrautias ja vuonohevonen.

Suurimmat ponirodut

1. Fellponi 115
2. Hackneyponi 106
3. Ylämaanponi 74
4. Connemaranponi 70
5. Newforestinponi 63
6. Exmoorinponi 61
7. Welsh D 57
8. Australianponi 56
9. Welsh B 43
10. Welsh A 36
11. Welsh C 20
12. Ratsuponi, risteytysponi ja WPB 14
    

Ponien lista on mennyt ihan uusiksi. Ensiksikin pari isointa rotua ylittää jo sadan yksilön rajan. Toiseksi, newforestinponien määrä on jopa pienentynyt parilla yksilöllä ja se putosi kärkisijalta viidenneksi. Kolmanneksi, fellponien määrä on yli kolminkertaistunut. Neljänneksi, niin on hackneyponienkin määrä. Viidenneksi, exmoorinponien määrä on tuplaantunut ja australianponienkin melkein. Kuudenneksi: welshit ovat miltei hätää kärsimässä.

Suurimmat puoliverirodut

1. Suomalainen puoliverinen 186
2. Trakehner (ml. anglo-trakehner) 55
3. Oldenburginhevonen 50
4. Westfaleninhevonen 47
5. Arabian Warmblood 31
6. Dutch Harness Horse 30
7. Ranskanpuoliverinen 20
   

Tällä listalla järjestys on pysynyt melko tavalla samana, ainoa lisäys on DHH, joita vuonna 2021 oli vain yksi kappale ja nyt 30. Listalta on myös poistunut lämminverinen ratsuhevonen eli määrittelemättömät puoliveriset, jotka toki olivat poistolistalla joka tapauksessa. 

Suurimmat täysiverirodut

1. Arabianhevonen 421
2. Englantilainen täysiverinen 162
3. Angloarabi 27
   

Tässäkään ei muutoksia. Arabien kärkisija tulikin jo mainittua, enkut ovat likimain tuplanneet lukumääränsä ja angloarabejakin on vähän enemmän kuin viimeksi, mutta se tulee kaukana muiden takana.

Suurimmat muut lämminverirodut

1. Terskinhevonen 240
2. Knabstrupinhevonen 216
3. Morganinhevonen 113
4. Venäjänratsuhevonen 105
5. Budjonnynhevonen 104
6. Gidran ja ukrainanratsuhevonen 78
7. Clevelandinruunikko 77
8. Nonius 74
9. RBSH 70
10. Kisber-felver 69
11. Furioso 49
12. SGSH 45
13. Hackney 40
14. Shagya 34
15. Pintabian ja ph-ox -risteytykset 33
16. Wielkopolski 21
17. Cleveland Hunter 12
    

Tosiaan terskinhevonen on vienyt kärkipaikan knabstrupilta ja viimeksi kolmantena ollut frederiksborg siirrettiin barokkikategoriaan, mihin se eittämättä kuuluukin. Mikä lie ajatuskatkos tullut viimeksi. ARJ:ssä kisaava morgan on kasvattanut hevosmääräänsä (2021: 53) ja sijoitustaan (2021: 9.) komeasti, mutta samaa voi sanoa myös venäjänratsuhevosesta (2021: 65 hevosta ja 6. sija). 

RBSH:n lukumäärä on vähän jopa vähentynyt, vuonna 2021 niitä oli 79 hevosta. Toki niitäkin lopetin tuossa jossain välissä melkoisen määrän ja uusia kasvatteja on sivuja vailla ja suunnitteilla. Kyse ei ole siis siitä, että olisin luopumassa rodusta. Ei missään tapauksessa!

Uusi tulokas listalla on hevoskokoinen hackney ja Cleveland Hunter, joita molempia kyllä oli jo vuonna 2021, mutta vain vähän. Niin ja myös shagyan lukumäärä on ollut hurjassa nousussa. Piti ihan laskea toistamiseen, että onko niitä nyt oikeasti 34 kappaletta, mutta on.

No, mitäs nyt sitten? Seuraavaa tuhatlukemaa kolkuttelemaan vain!