Kesäsarja: suosikkipikselit osa 19, dongola

dong-o. Kwame

Ostin Ionicin ensimmäisen dongolan kymmenen vuotta sitten (ei ollut Kwame, oli Nkechinyere) ja odotan vieläkin sen kirkastumista, että mitä ihmettä minä silläkin rodulla teen. Nyt dongoloita on kolme: Nkechinyere, Kwame ja niiden varsa Adaeze Ion. Kaikilla on piirroskuvat, koska mistäpä noille valokuviakaan löytyisi. No, ranskankielisessä Wikipedia-artikkelissa on joitain kuvia, pitänee katsoa niiden lisenssit.

Joka tapauksessa dongola on sieltä harvinaisimmasta päästä rotuja, mitä Ionicista löytyy, kenties se kaikkein harvinaisin. VRL:oon niitä on rekisteröity 14 kappaletta, joista vain aivan muutamalla on enää sivut tallessa enkä muutenkaan tiedä, mikä niiden funktio on varsinaisesti ollut. Eikä ihme, enhän minä tiedä itsekään, että mitä noiden rimppakinttujeni kanssa tekisin.

Kwame ja muut dongolat ovat niitä vakihevosia, joita ilmoitan mukaan erityisesti matkaratsastuskisoihin, yleensä sinne vähän lyhyemmille matkoille. Lisäksi Kwame varsinkin on kisannut olympialajien pienimmissä luokissa. Viime vuosina tuo perinteisten kisaaminen on ollut kovin vähäistä. Mietin tässä sitäkin, että kun Kwamella on oikein luonnekuvauskin olemassa (vaatisi kyllä päivitystä) ja kisatuloksia, niin veisinkö sen ihmeteltäväksi YLAan... 

Kesäsarja: suosikkipikselit osa 18, dartmoorinponi

dartm-t. Rushock Dragonfruitpie

Dragon on Ionicin ensimmäinen dartmoorinponi, ainakin tuosta nykyisestä pienestä laumasta. En mene vannomaan, jos joskus aikojen alussa on joitain yksittäisiä poneja ollut VRP-jalostuksessa esimerkiksi. Pitkään aikaan niitä kuitenkaan ei ole ollut ja Dragonille syntyi myös ensimmäinen Ion-dartmoorkasvatti ikinä.

Dartmoorinponi on aivan hirmuisen ihana rotu minusta, mutta kuvien puute haittaa harrastustoimintaa. Onneksi Bob Langrishilta löytyy jotakin, muutaman rakennekuvan olen onnistunut ostamaan, ehkä muutamasta muustakin lähteestä niitä löytyy, vaan ei näillä vielä ihan kauhean suurta ponilaumaa ylläpidetä. Tällä hetkellä dartmoorien määrä on kovin pieni, vain yksi ori, pari ostotammaa ja se ensimmäinen dartmoor-kasvatti, tamma sekin. Nyt jos jollain on dartmooreja takataskussa, voisin olla halukas ostamaan tai ainakin käyttämään oreja jalostuksessa eikä tilausvarsa tai pari tekisi lainkaan pahaa.

Dragonista itsestään vielä sen verran, että rakastan sen nimeä ja teema toden totta tulee siirtymään jälkikasvulle. Eka varsa olikin Banoffee Pie Ion ja toinen, tilausvarsaksi mennyt, oli Ionin Black Cherry Pie. 

Kesäsarja: suosikkipikselit osa 17, connemaranponi

conn-t. Four Leaf Red Velvet

Velvet on mainittu blogissa aiemminkin, silloin kun se tuli. Ja silloinkin syynä oli sen väri, nimittäin smoky cream. Olen edelleen kiitollinen kasvattajalle, että antoi minulle tuon kuvan käyttöön, sillä muuten tamma ei varmaan olisi saanut noin eksoottista väriä. Tunnistaako kukaan muuten kuvan ponia? Oletan, että kuva on otettu Suomessa, mutta sataprosenttista varmuutta en voi taata tästä.

Connemaranponi on noiden väriensä kanssa elänyt vissiin muutosaikaa, sillä vielä kymmenen vuotta sitten kirjoitin, että tuplavoikoista connemaranponeista vain tammat hyväksytään esikantakirjaan (Epätoivottavat väriyhdistelmät) ja Wikipediassa lukee vieläkin, ettei tuplavoikkoja oreja saa käyttää jalostuksessa. Kuitenkaan sen paremmin Suomen Connemarayhdistys kuin emämaan Connemara Pony Breeders' Society ei mainitse tästä asiasta enää mitään. Smoky cream, perlino ja cremello on mainittu värilistassa ilman mitään lisähuomautuksia. Voisi kai sanoa, että connemarayhdistykset ovat nähneet valon ja tajunneet, ettei niissä tuplavoikoissa mitään vikaa ole.

Velvet on jo kuusi vuotta ollut Ionicissa ja saanut aikaiseksi yhden vaivaisen varsan. Joskus joidenkin rotujen kohdalla se jalostuskierto on hieman hidasta. Asiat tulevat kuitenkin parantumaan parin vuoden sisällä, sillä silloin Velvetille on kaavailtu peräti neljää varsaa lisää. Yksipolvisena ja vierassukuisena se onkin erinomaisen käyttökelpoinen siitostamma.

Kesäsarja: suosikkipikselit osa 16, clydesdalenhevonen

clyd-o. Hazel Grove of Ion

Clydesdalenhevosia ei tosiaan ole montaa, vain Hazelin emä Lublebah Lehja ja kaksi sen varsaa, Hazel ja tamma Labeena. Siis yhteensä kolme eikä niillä vielä minkäänlaista jalostusta aloiteta, kun kaikki ovat sukua keskenään. Kantatamma, suvuton Lublebah Lehja on mainittu blogissa pariinkin otteeseen erikoisen nimensä takia. Kirjoitinkin tamman omilla sivuilla, että sen nimi kuulostaa yhtäaikaa arabialta, joltain Tolkienin haltiakieleltä eikä yhtään miltään. Pysyn edelleen lausunnossani, mutta tässä ei nyt käsitellä Lahjaa.

Hazelin, samoin kuin Labeenankin isä on vieras ori, kun ei Ionicissa ole tosiaan yhden yhtä clydesdale-oria ollut. Odottelenkin tässä inspiraatiota keksiä jonkinlainen lauma suvuttomia clydesdalenhevosia, että jos saisi joskus teetettyä vähän useampiakin clyde-varsoja. Ehkä jonain päivänä tai vaikka piankin, nyt kun tulin ajatelleeksi asiaa.

Hazelin kuvan on ottanut allekirjoittanut 20 vuotta sitten Tampereen (tai oikeastaan kai Pirkkalan) maatalousnäyttelyissä. Kuvassa on ori Hillside Lord Lyon, jonka kuvia vilisi aikanaan useammillakin virtuaalisilla clydesdale-oreilla. Eihän niitä Suomessa paljon ole, joten ei ihme, jos noin komean oriin kuva päätyi monen käyttöön. Hieno se onkin!

Kesäsarja: suosikkipikselit osa 15, clevelandinruunikko

cb-o. Halley Ion

Clevelandinruunikoista esittelyyn pääsee ikänestorimme. Halley on todellakin syntynyt vuonna 2006, silloin aikojen alussa kun clevelandeja Ionicissa kasvatettiin. Ei se meillä koko tätä lähes 19 vuotta ole ollut, vaan se myytiin muualle joskus varmaan vähän syntymänsä jälkeen. Sen myöhemmistä vaiheista ei ole tietoa, mutta jossain kohdin se tuli joko Alegreen tai VRL:oon "adoptoitavaksi", ja joku kysäisi minulta, josko vanha kasvatti kiinnostaisi ostaa takaisin. Kiitos kyllä, varsinkin kun pari vuotta aiemmin talliin oli hankittu jo pari douglasvilleläistä clevelandia. Oli hieno asia saada edes jotakin murenia vanhasta kasvatuksesta takaisin.

Halley edustaa osittain ihan niitä vanhimpia cleveland-linjoja, joita Ionicissa on. Sen isä sukuineen tosin ei kuulu aivan siihen vanhimpaan ryppääseen, mitä noita clevelandeja aikoinaan oli, mutta ei nykyään taida kauheasti olla väliä, onko suku peräisin vuodelta 2004 vai 2006... 

Emänisä on Hämypuron kasvatti ja sen isä oli upea Saturnuksen Vuorikuusi. Kadonnuthan se on jo aikaa sitten, mutta muistelen hämärästi sen olleen komea ori. Komea nimi sillä ainakin oli.

Emänemänisä Rebel Prince sitten nyt ainakin on sitä ihan vanhinta kerrostumaa. Sen sivujen tekopäivämäärä on 4.2.2004 ja jos Ionicin pääsivu tehtiin 18.1.2004, niin kyllä tässä puhutaan Ionicin ihan ensimmäisistä hevosista.

Halley on jättänyt kasan kisoja varsoja ja voisi olla valmis vihreämmille bittilaitumille, mutta enhän minä sitä raaskisi millään lopettaa.

Kesäsarja: suosikkipikselit osa 14, cleveland hunter

cleveland hunter-t. Virginianess Ion

KOSKA MINÄ SAAN OLLA ENNALTA-ARVATTAVA! Virginianess on mainittu blogissa ja varmaan vähän muuallakin luultavasti sata kertaa, nimittäin aina silloin kun tulee puhe lempihevosista tai varsinkin lempikuvista. Sillä minä rakastan tuota kuvaa yli kaiken muun. Se on vain niin hieno. Täydellinen.

Toki minä pidin Virginianessista jo ennen kuin sille löytyi maailman täydellisin kuva, sillä sen nimi on myös yksi suosikeistani. Se on toki melkein Virginian kaima, mutta se ei ole varsinaisesti pääsyy suosikkiuteen. Voin nimittäin tunnustaa, että minä en tunne Virginiaa varsinaisesti Virginia-nimellä, hän käyttää "oikeassa elämässä" toista etunimeä. Joka tapauksessa Virginia on hieno nimi.

Lisäksi nimellä on vähän taustaakin suvussa, kun emänemä on Oregoness ja emä Indianess. Virginianessilläkin on kaksi samaan tapaan nimettyä varsaa, tammat Michiganess ja Arizoness. Harmittaa nyt myöhemmin vähän, etten tajunnut nimetä tuota yhtä orivarsa Vermontess Ioniksi... Ei tästä isoa nimiperhettä tule, koska noita USA:n osavaltioita on kovin rajallinen määrä. Mutta kiva nyt toistaiseksi kehitellä tuollaisia nimiä.

Eikä Virginianessin tarvitse sukuaankaan hävetä. Se on ensimmäisen polven cb-xx -risteytys ja molemmat vanhemmat ovat varsin pitkäsukuisia ja paljolti myös vanhasukuisia. Kyllä, olen todellakin ennalta-arvattava nyt...

Virginianessin isä on puhdas clevelandinruunikko, jonka molemmat vanhemmat ovat Douglasvillen kasvatteja. Suvusta löytyy kuitenkin vanhoja ionicilaisia ja muita, koska Douglasvillessä käytettiin jonkin verran edesmenneiden orien pakastetta sukulinjoja laajentamaan. Virginia kirjoitti tästä ja Douglasvillestä tammikuussa 2013 (Kuukauden valintojen esittelyt) ja minulla ei oikeastaan ole lisättävää tuohon. Suvussa vilahtaa siis sekä Waterfallin, Twilightin että RDN:n kasvattajatunnukset. Ne olivat Ionicin ohella tärkeitä cleveland-kasvattajia 20 vuotta sitten. No, Waterfall ei ehkä niinkään, mutta nuo muut kyllä.

Emä on pitkäsukuinen täysiverinen. SK Grand Duke sukuineen löytyy vanhoista nimistä, loppu suvusta on Ionicin tuontisukuja, melko vanhoja nekin toki jo. Täysiveripuolella osa noista suvun nimistä ovat jo niin yleisiä, että ovat käyneet hankaliksi, kun niitä löytyy vähän kaikkien pitkäsukuisten hevosten sukutauluista. Risteytysjalostuksessa niistä ei niinkään ole ollut haittaa, ainakaan toistaiseksi.

Kesäsarja: suosikkipikselit osa 13, campolino

camp-t. Elisângela de Íon

Campolino on sieltä eksoottisemmasta päästä rotuja Ionicissa. En ole varma, onko niitä oikeastaan missään muualla edes. Joitain yksilöitä on vuosien mittaan mennyt kaupaksi ja kun sanon "joitain", tarkoitan ehkä yksi tai kaksi. Välillä vähän tuntuu siltä, että tämä on jälleen yksi epäonnistumaan tuomittu projekti, mutta sama sen väliä. Voipa sitten joskus sanoa virtuaalimaailmassa olleen campolinoja edes joskus.

Campolino on askellajirotu ja niinpä meidän hevosen ovatkin ARJ-kisattuja. Jokunen on käynyt myös pokkaamassa ARJ:n laatispalkintoja ja se näkyy Elisângelan sukutaulussa. Sen kaksipolvisesta suvusta on palkittuja kaikki paitsi emä, jolla on vasta yksi varsa (Elisângela itse) eikä kuvaa. Ehkä jonain päivänä on ja sitten sekin on laatiskelpoinen.

Jos jotakin campolinojen historiasta pitäisi sanoa, niin ensimmäiset tuontihevoset tulivat Ioniciin 2014, ori Pimento do Campesso, ja tammat Danuta da Miranta ja Estrela da Miranta. Nämä kaikki elivät sen verran pitkään, että kisasivat porrastetuissa ja ne on kaikki myös ARJ-palkittu kolmosilla. Myöhemmin olen keksinyt useampiakin suvuttomia hevosia, joten tällä hetkellä campolinojen tilanne on aika hyvä.

Oikeastaan koko campolino-villitys lähti Virginiasta. Hänhän oli parikymmentä vuotta sitten Brasiliassa miehensä työkomennuksen vuoksi (tämä oli se syy, miksi hän tarvitsi kakkosomistajaa ylläpitämään Ionicia ja minä siihen sitten lähdin). Siellä hän tutustui rotuun jossain määrin ja mainitsi siitä aina silloin tällöin. Vuonna 2013 sain aikaiseksi kirjoittaa rotuesittelyn tänne blogiin. Viimeistään silloin se alkoi kutitella itseänikin, joten kun teki taas vaihteeksi mieli keksiä jotakin tosi eksoottista, valinta osui campolinoon. Tai campolinaan, millä nimellä tuo rotuesittely on tehty ja sillä nimellä VRL:kin rodun tuntee. En tiedä, miksi olen jumittunut termiin campolino, mutta yhtä kaikki sekin on tunnistettava.

Kesäsarja: suosikkipikselit osa 12, budjonnynhevonen

budj-o. Tsarizm Ionnyj

Jeps. Tsarizmin isän suku on täynnä Ionicin tuonteja, vähän vanhempia ja vähän uudempia, ei noita kaikkein tuoreimpia. Tietenkään, kun ori itse on syntynyt 2019. Emänisän takaa löytyy enimmäkseen Zemniakin hevosia, mutta myös joitain muita. Emänemän suku tai oikeastaan sen emän, Armif Zenin, suku on sitten se varsinainen aarreaitta!

Armifin suku on täynnä Zenin hevosia, jossain määrin vanhoja jokainen siis, mutta kannattaa erityisesti katsastaa Tsarizmin suvun viidennessä polvessa lymyilevä Aksentii Zeni, sillä se on se, joka saa vanhojen sukujen ystävän sukat pyörimään jaloissa.

Avksentiin emälinjasta löytyy ehkä niitä kaikkein vanhimpia linjoja, joita nykybudjonnyjen suvuissa vielä ylipäänsä esiintyy. Emälinja nimittäin menee MVS Moriaan (Marinean kasvatti!) ja sen emään, suvuttomaan tammaan nimeltä La Traviata. Morian isä on Sydänyön Wiizl, joka yhdessä vanhempiensa Coloradon ja Miss Magicin kanssa vaikuttivat Marineassa, mutta ovat Marineaa vanhempaa perua.

Jos en väärin muista, Marinea perustettiin syksyllä 2002 ja ihan alunperin sen piti kasvattaa budjonnyja ja aztecoja. Sydänyön Wiizl vanhempineen tuli sinne näemmä heti elokuussa eli jos eivät olleet Marinean ensimmäiset hevoset, niin ensimmäisten joukossa joka tapauksessa. Sydänyön Wiizlin kasvattaja, Heart of the Night -niminen siittola, on kylläkin ihan tuntematon minulle eikä Virginiakaan siitä mitään muuta tiennyt. Mahdollisesti Quieron omistajalla Kerpalla saattoi olla jotakin tekemistä sen kanssa, Quierohan perustettiin vasta myöhemmin.

En nyt rohkene mennä väittämään näitä virtuaalimaailman ensimmäisiksi budjonnyiksi ikinä, koska minulla on sellainen kutina, että esimerkiksi puoliverijalostuksessa käytetty Ekbatana olisi vanhempaa perua. Ekbatanaa tiettävästi ei kuitenkaan käytetty budjonnyjalostuksessa koskaan, mutta Sydänyön Wiizl vanhempineen jätti kyllä kavionjälkeään budjonny- ja myös RBSH-jalostukseen ja se näkyy vieläkin, kuten Tsarizmin suvusta huomataan. Pitää vain osaa kaivaa tarpeeksi kaukaa.

Kesäsarja: suosikkipikselit osa 11, boulognenhevonen

boul-o. Garçon Courageux

Minä esittelin nämä Ionicin kaksi boulonnaisia lyhyesti jo kevättalvella 2024 (Uusia tulokkaita esittelyssä) ja tähän esittelyyn ei ole kovinkaan paljon lisättävää. Garçon ja sen morsmaikku Maîtresse ovat edelleen Ionicin ainoan boulognenhevoset. Toki niiden ensimmäinen varsa ja ensimmäinen boulonnaiskasvatti Ionicissa ikinä on syntynyt vastikään, 2.6., mutta se on vielä sivuton. Sen verran voin paljastaa, että se on tamma nimeltään Madame Pompadour d'Ion.

Sinänsä Garçonissa ei ole mitään ihmeellistä, mutta mainittakoon, että se on saalistanut parikin näyttelysijoitusta. Ilmoitin sen vuosi sitten kantakirjaustilaisuuteen, mutta jotakin tapahtui, koska sitä eikä muita samalla kertaa ilmoitettuja hevosia ole ollut tilaisuuksissa mukana. Enkä ole huomannut ilmoittaa sitä myöhempiin tilaisuuksiin. Olen muutenkin maailman huonoin kantakirjaamisen kanssa! En ikinä saa näyttelypalkintoja sivuille ja jos saan, en ikinä muista ilmoittaa hevosia kantakirjaan. Jos siihen pystyn, niin en ainakaan saa ikinä kantispalkintoja hevosten sivuille asti merkittyä... Joten olen pääasiassa antanut olla.

Kesäsarja: suosikkipikselit osa 10, belgianpuoliverinen

BWP-t. Adelhais GA

Belgianpuoliverinen on oikeastaan uusimpia tulokkaita edes tämänkään kokoisena rotuna kuin se nyt on, vajaa parikymmentä hevosta. Itse asiassa tiettävästi ensimmäinen BWP tai ainakin ensimmäinen BWP tosi pitkään aikaan tuli Ioniciin vasta vajaa pari vuotta sitten. Kyseessä oli suvullinen ostotamma Fabiana '88, jonka hankin ihan vain FWB-jalostusta silmällä pitäen. Minun nähdäkseni BWP on ollut tosi vähän käytetty rotu FWB-jalostuksessa ja Ionicissa ei ole BWP-sukuisia FWB:itä ollut varmaan ikinä. Jo siinä mielessä Fabiana oli hyvä hankinta.

Alkuvuodesta sain jonkin ihmeellisen puoliveripuuskan, jonka innoittamana keksin useita suvuttomia puoliverisiä useampaan eri rotuun, tai pitäisi ehkä puhua kantakirjasta tai rekisteristä. Oikeastaan tällä puuskalla oli syynsäkin: Ionicissa on kovin vähän lyhytsukuisia puoliverisiä käytettäväksi FWB-jalostuksessa. BWP oli yksi niistä roduista joihin tuli kasakaupalla uusia hevosia, kahdeksan ori ja saman verran tammoja. Näistä tulee syntymään Ionicin ensimmäiset BWP-kasvatit ikinä, vaikka toki kaikkia käytetään myös FWB-jalostuksessa.

Adelhaisissa itsessään ei ole mitään niin kummallista, ainakaan toistaiseksi, mutta sillä on tosi kiva kuva! Vähän tuommoinen ei-niin-perinteinen otos virtuaalihevosella, mutta minä tykkään siitä kovasti.