Viime aikojen kuulumisia, ajatuksia ynnä muuta silppua

Olisihan minulla muutakin kirjoitettavaa blogiin, mutta mennään nyt tämmöisellä pienellä ajatuksenvirta-postauksella kaikesta siitä, mitä tässä viime aikoina on ollut mielen päällä. Sillä kaikenlaistahan on ollut!

Ne bulgarialaiset rodut

Minä viime viikolla esittelin ne kolme (Rotuesittelyssä bulgarialaiset: itäbulgarianhevonen, plevnanhevonen ja tonavanhevonen), mutta kuten tuon postauksen alussa oleva listakin kertoo, bulgarialaisia rotuja on enemmänkin. Tuota postausta kirjoittaessani tongin muitakin rotuja, kun alunperin oli tarkoitus tehdä lyhyet esittelyt kaikista roduista yhteen ja samaan postaukseen. Tulin sitten jälkiini ja totesin, että siitä tulisi pienen romaanin mittainen postaus. Päädyin sitten kirjoittamaan noista itselleni tutuimmista ja jätin muut hautumaan.

Tuossa selaintabissa on auki noita lähteinä käytettyjä sivuja, joista löytyy jotakin tiedonmurusta muistakin roduista. Tiedonmuruset ovat kuitenkin melko pieniä, harvassa ja epämääräisiä, pahimmillaan ristiriitaisiakin keskenään, joten ei ole liian helppoa koostaa näistä mitään järkevää ja mahdollisimman paikkaansapitävää tietopostausta.

Criolloja

Argentiinalainen criollo kuului Ionicin ihan ensimmäisiin kasvatusrotuihin silloin vuonna 2004. Kasvatus loppui kyllä lyhyeen, tuona vuonna syntyi viisi varsaa ja siinä se sitten olikin. Vuonna 2009 syntyi vielä yksi, kun sattui olemaan yksi criollotamma, jota käytettiin pääasiassa azteca-jalostukseen. Tammalle löytyi jostain vieras ori sulhaseksi ja siitä syntyi Cristobal Ion.

Mutta nyt criollot tekivät paluun! Nikki myi Keskustassa omia kasvattejaan ja ex tempore päätin ostaa pari. Tervehtikää siis ori Flor Cágadoa ja tamma Flor Árticaa! Cristobal tosiaan kuoli vuonna 2014, joten tässä on kymmenen vuotta menty ilman criolloja. En minä tiedä, mitä noilla teen, mutta ainakin niitä voi käyttää SGSH-jalostuksessa. Ja eihän sitä tiedä, jos innostuisi uudestaan criollokasvatuksesta. Myönnän, että se(kin) rotu on välillä vähän kutitellut ajatuksissa, että mitä jos.

SGSH

Minä sen SGSH:n menin mainitsemaan ja olen maininnut sen joitain kertoja aiemminkin. Nyt olen tehnyt sen, mitä uhkailinkin ja olen ottanut rodun ns. haltuuni. Olen siis tehnyt sille uuden infosivun ja päivittänyt sen rotumääritelmää ja erityisesti jalostusohjetta.

Tuota jalostusohjetta miettiessäni olen ajautunut riitaan itseni kanssa, muiden harrastajien kanssa onneksi en, vielä ainakaan. Ottaen huomioon, miten yksinkertaisena olen pitänyt sen jalostusta, siinä on yllättävän monta mutkaa ja kommervenkkiä, jotka pitäisi saada kaikki käsiteltyä, ettei harrastajille jää epäselvyyksiä.

Pahimmat murheet koskevat erilaisia täysiveriristeytyksiä ja sellaisia rotuja, jotka itse ovat risteytyksiä jo alkuunsakin. Miten niitä pitäisi käsitellä jalostuksessa ja ennen kaikkea miten haluamani asiat ilmaisisi selkeästi ja napakasti tekstimuodossa. Siinäpä sitä miettimistä ja esimerkkisukujen lista on jo kammottavan pitkä.

Ai niin: tuo pirun leiska ei toimi mobiiliselaimilla. En tiedä miksi.

Leiskasivustoja, onko niitä?

Törmäsin tuota SGSH-sivustoa suunnitellessani sellaiseen seikkaan, että onko enää olemassa mitään sivustoja, jotka tarjoavat järkeviä valmisleiskoja? Jotakin löysin, mutta niiden leiskat olivat liian skaalautumattomia minun makuuni. Olen sillä tavalla vanhakantainen, etten halua mitään kiinteitä, pikselimääräisiä leveysmäärityksiä. Mobiiliselaimillakin ne ovat todennäköisesti kauhistus.

Googlausyritykseni eivät tuottaneet juuri mitään järkeviä tuloksia, mutta se nyt ei tarkoita mitään. Canvaa en halua käyttää tähän tarkoitukseen, en ole löytänyt sieltä mitään oikein järkevää, sieltäkään. Ansioluetteloiden, työhakemuspohjien ja sen sellaisten tekemiseen se on ihan passeli, mutta nettisivujen kanssa karsastan sitä. Plus etten halua sen kanssa naimisiin (lue: maksaa täydestä versiosta maailman tappiin asti).

Päivitys?

Miksikö minä leiskoja ja leiskasivustoja kaipailen? No, tulin miettineeksi muutamaa seikkaa:

a. Ionicin nykyinen leiska on vähän huono, varsinkin mobiiliselaimilla. Kyllä se nyt toimii, mutta...

b. Edellisestä kohdasta seuraa väistämättä se ajatus, että Ionicin ulkoasun voisi päivittää. Ekan kerran kymmeneen vuoteen.

c. Olen liian laiska jaksaakseni vääntää sitä enää itse atomeista lähtien.

Rakastan Ionicin muiden eläinten hempeätä kukkaleiskaa ja taistelen tässä sitä mielihalua vastaan, että käyttäisin samaa leiskaa Ionicissakin. Vaikka... miksei? Se kuitenkin toimii. Tällä menolla kohta myös Gin Ahaltek on vaaleanpunainen. Mutta olisiko tosiaan joitakin muita kivoja leiskoja tarjolla?

Welshien jalostus ja umpikuja

Katselin tuossa vanhimpia B-welshejäni sillä silmällä, että teettäisin niille varsoja ja kuoppaisin sitten. Umpikujassa ollaan: kaikki ovat pitkäsukuisia ja ihan liian moni on sukua keskenään. Ne vuosi tai pari sitten ostetut ponit eivät riitä. Harkitsin jo tekeväni Crialltit ja keksiväni sadoittain suvuttomia tuontiponeja. Olisivatkin ekat laatuaan pariinkymmeneen vuoteen, sillä Ioniciin ei ole omia welsh-linjoja keksitty sitten tallin alun.

Askellajeista tieteellistä tutkimusta

Löysin erään tieteellisen artikkelin erikoisaskellajeista. Superkiinnostava! Toki myös superhaastavaa luettavaa. Mutta aion kirjoittaa tästä, kun saan ensin asiat pureksittua sellaiseen muotoon, että ymmärrän edes itse.

Idiootti

Tein tuossa melko massiivista kuvien kaivelua venäjänratsuhevosilleni. Niistä tosi iso osa oli kuvattomia, mutta nyt sitä asiaa on vähän autettu.

Vasta tämän kuvajumpan jälkeen tajusin, että laumassa on aika monta sellaista hevosta, jonka voisin lopettaa tai myydä pois. Ovat vanhoja jo ja tehneet tarpeellisen määrän varsoja. Joten värkkäsin kuvia hevosille, jotka lopetan kohta. Hyvä minä.

Rotuesittelyssä bulgarialaiset: itäbulgarianhevonen, plevnanhevonen ja tonavanhevonen

Lähteiden kääntämisessä on käytetty tekoälyä.

Tekstin editoinnissa on käytetty tekoälyä.

Bulgarian hevosrodut yleisesti ottaen ovat varsin tuntemattomia. Yksikään näistä ei ole edes VRL:n rotulistalla ja liekö niitä ollut ikinä virtuaalimaailmassa muutenkaan. Toki ne ovat harvinaisia reaalimaailmassakin.

Hendricks, FAO ja Wikipedia listaavat kukin hieman erilaisen listan bulgarialaisia rotuja (rodunnimien käännökset pääosin omiani):

• Bulgariankylmäverinen (Bulgarian Heavy Draft)
• Bulgarianmaatiaishevonen (Bulgarian Native), saattaa olla sama asia kuin bulgarianvuoristoponi, mahdollisesti kuollut sukupuuttoon
• Bulgarianpuoliverinen (Bulgarian Sport Horse)
• Bulgarianvuoristoponi (Bulgarian Mountain)
• Deli-Orman (bulgarianmaatiaisen muunnos, mahdollisesti kuollut sukupuuttoon)
• Dolny Iskar (bulgarianmaatiaisen muunnos, mahdollisesti kuollut sukupuuttoon)
• Itäbulgarianhevonen
• Kamtshijanhevonen (bulgarianmaatiaisen muunnos, mahdollisesti kuollut sukupuuttoon)
• Plevnanhevonen
• Rilanhevonen, engl. Rila Mountain (bulgarianmaatiaisen muunnos, mahdollisesti kuollut sukupuuttoon)
• Rodupi
• Sarakatsaninhevonen, engl. Karakachan
• Stara Planina (bulgarianmaatiaisen muunnos, mahdollisesti kuollut sukupuuttoon)
• Tonavanhevonen

Tämä kirjoitus esittelee nuo ehkä tunnetuimmat tai ne, jotka minä tunnen eli puoliverityyppiset itäbulgarianhevosen, plevnanhevosen ja tonavanhevosen. Bulgarianpuoliverinen jää esiteltäväksi myöhemmin.

Itäbulgarianhevonen

Itäbulgarianhevosen kehitys aloitettiin 1800-luvun lopulla. Se polveutuu pääosin arabeista, angloarabeista, englantilaisista täysiverisistä ja erilaisista täysiveriristeytyksistä. Todennäköisesti mukana on ollut myös paikallisia hevosia ja niiden ja täysiveristen risteytyksiä. Tarkoituksena oli luoda sovelias hevonen armeijan ratsuksi ja kevyisiin maatöihin. Tärkeimmät siittolat olivat Kabiuk ja Bojurishte. Rotu virallistettiin 1951 tai 1959.

Aiemmin itäbulgarianhevonen oli paljolti käytetty laukka- ja risuestehevosena ja myös jalostusvalinta perustui menestykseen laukkaradoilla. Rodun yksilöt ovat menestyneet esimerkiksi Velká Pardubickássa. Viime vuosikymmeninä jalostustavoitteet ovat siirtyneet kohti olympialajeja ja rotua on parannettu harkituilla puoliveriristeytyksillä. Bulgariankielinen Wikipedia listaa itäbulgarianhevosesta löytyneen kolmea eri tyyppiä sen virallistamisen aikoihin:

• Kevyt: laukka- ja risuestelaukkahevonen
• Keskiraskas: olympialajeihin soveltuva ratsuhevonen, nykyinen itäbulgarianhevonen muistuttanee eniten tätä
• Raskas: työkäyttöön soveltuva hevonen, mahdollisesti jo kadonnut

Itäbulgarianhevonen on harvinainen ja vaarassa kadota. Vuonna 2024 niitä oli FAO:n tilaston mukaan vain 158 jalostusyksilöä, 39 oria ja 119 tammaa. Ilmeisesti lukumäärä on kuitenkin jonkinlaisessa nousussa tänä vuonna.

Modernin itäbulgarianhevosen tulisi olla jalo, tasapainoinen ja hyvä ratsuhevonen:

• Kevyt, kuiva ja jalo pää, suora profiili, hyvin asettuneet korvat, suuret eloisat silmät
• Hyvämuotoinen, suora ja keskipitkä tai pitkä kaula
• Erottuva säkä
• Viisto ja lihaksikas lapa
• Syvä ja leveä rintakehä
• Pitkähkö ja suora selkä
• Pitkä, voimakas ja hieman laskeva lautanen
• Vahvat, suhteessa sirot jalat, selväpiirteiset nivelet
• Hyvämuotoiset kaviot, kavioaines kovaa
• Sulavat liikkeet
• Säkäkorkeus 162-170 cm.
• Yleisimmät värit ruunikko, rautias ja musta; kimot ovat harvinaisia, mutta ilmeisesti niitä kuitenkin esiintyy. FAO mainitsee myös kirjavuuden (todennäköisesti lehmänkirjava, "skewbald")

Tonavanhevonen

Tonavanhevosen kehitys alkoi vuonna 1924 G. Dimitrovin (aiemmin Klementina) siittolassa lähellä Pleveniä. Rotu virallistettiin 1951 tai 1959. Jalostuksessa käytettiin noniuksia, joita risteytettiin angloarabeihin ja muihin täysiveriristeytyksiin (halfbred), mahdollisesti myös muihin paikallisiin hevosiin. Ranskankielinen Wikipedia listaa myös gidranit ja donit kantaroduiksi. Tarkoituksena oli luoda alueen oloihin soveltuva työhevonen, massiivinen, mutta kompakti, hyväluonteinen ja taloudellinen pitää. 

Rotu on yleisin Tonavan laakson alueella, mutta se on harvinainen ja vaarassa kadota. Vuonna 2024 niitä on ollut nelisensataa siitosyksilöä, satakunta oria ja 300 tammaa.

Huolimatta siitä, että tonavanhevonen on luotu työhevoseksi, se ei ole kylmäverinen. Nuo kantarodutkin se paljastavat, että kyseessä on tukeva lämminverihevonen. Nyt myöhemmin on haluttu ilmeisesti luoda parempaa ratsuhevosta ja rotuun on risteytetty täysiverisiä. Mahdollisesti tästä johtuu saksankielisen Wikipedian maininta siitä, että rodussa olisi kahta tyyppiä, kevyempi ratsu ja raskaampi vetohevostyyppi. 

Mielenkiinnon vuoksi: ruotsinkielinen Wikipedia tuntee kaksi rotua, donauhästin (joka ilmeisesti tarkoittaa tätä rotua) ja danubierin (jota on parannettu täysiveri- ja plevnanhevos-risteytyksillä). Tosin donauhästin kuvaus ei ole ihan linjassa muiden lähteiden kanssa.

Yleisesti ottaen tonavanhevonen on tasapainoinen, sopusuhtainen ja voimakasrakenteinen:

• Keskikokoinen pää, suora profiili
• Keskipitkä, leveä ja lihaksikas kaula, oreilla voi olla massiivisempi orikaula
• Leveä ja syvä rintakehä
• Melko suora selkä
• Leveä ja vahva lanne
• Voimakas ja hieman laskeva lautanen
• Vahvat jalat, selväpiirteiset jänteet, lyhyet sääriluut
• Liikkeet energiset ja kevyet
• Säkäkorkeus noin 162 senttiä, vaihteluväli 150-163 cm, mahdollisesti korkeampikin
• Luonne sopiva työkäyttöön
• Yleisimmät värit ruunikko ja musta, rautias  harvinaisempi.

Plevnanhevonen

Plevnanhevonen on kotoisin samasta G. Dimitrovin siittolasta kuin tonavanhevonenkin, mutta plevnanhevosen jalostus aloitettiin aikaisemmin, 1898 tai 1895. Sekin virallistettiin vuonna 1951 (1959?). Rotua kutsutaan joskus bulgarialaiseksi angloarabiksi, koska se polveutuu paljolti arabeista, täysiverisistä ja näiden risteytyksistä. Jalostukseen käytettiin myös unkarilaista gidrania, joka sekin on enimmäkseen arabi- ja täysiveritaustainen. FAO ja Kabiuk listaavat kantaroduiksi myös paikalliset hevoset ja streletsinhevosen.

Jos FAOn tilastotietoihin on luottaminen, plevnanhevonen on erittäin harvinainen ja akuutissa vaarassa kadota. Vuonna 2024 siitosyksilöitä oli 34, mikä on hälyttävän vähän. En tiedä, mitä on tapahtunut, koska edellisenä vuonna niitä oli vielä parisataa. Mahdollisesti plevnanhevostenkin ominaisuuksia on viime vuosikymmeninä parannettu täysiverisellä.

Plevnanhevosta on käytetty kevyisiin maatöihin ja vaunuhevoseksi, ja se palveli aikoinaan myös Bulgarian armeijan ratsuna. Se on kauttaaltaan enemmän ratsutyyppinen kuin tonavanhevonen. Hendricks luonnehtii rotua erinomaiseksi este- ja kouluratsuksi. 

Rotu on nykyisellään varsin yhtenäinen, ja ulkonäössä on paljon samaa kuin gidranissa:

• Yleisesti voimakas ja hyvä ratsuhevonen
• Pää sopusuhtainen ja ilmeikäs; suora profiili, suuret sieraimet, avara kaulanliittymä
• Kaula suora, keskipitkä, lihaksikas; liittyy hyvin lapoihin
• Säkä melko erottuva ja pitkä
• Rintakehä syvä ja leveä
• Selkä suora, lyhyt ja leveä
• Lanne suora ja leveä
• Takaosa vahva ja lihaksikas, hyvät kulmaukset, lautanen pitkä ja hieman laskeva
• Jalat kuivat ja vahvat, nivelet ja jänteet selväpiirteiset
• Liikkeet kevyet ja laadukkaat
• Säkäkorkeus: tammat 159-162 cm, oriit 163-166 cm
• Luonne eloisa, joskus jopa kuuma
• Väri: useiden lähteiden mukaan yleisin tai jopa ainoa väri on rautias

Lähteet

European Agrobiodiversity Network: Rare Breeds and Varieties of the Balkan, Atlas 2009.

FAO: DAD-IS datasheet

Hendricks, B.: International Encyclopedia of Horse Breeds.

Kabiuk: East Bulgarian - Detail info

Kabiuk: Породи коне

Popova, M. et al: Study on growth and development of horses from East Bulgarian breed.

Wikipedia: Danubien (cheval)

Wikipedia: Danubier

Wikipedia: Danubier

Wikipedia: Donauhäst

Wikipedia: Pleven (cheval)

Wikipedia: Дунавски кон

Wikipedia: Източнобългарски кон

Wikipedia: Плевенски кон

Zooferma: Дунавски (Danube(Danubian))

Zooferma: Източнобългарски кон (East Bulgarian)

Асоциация "Източнобългарски кон": Genealogical structure

Асоциация "Източнобългарски кон": Екстериорно-конституционален тип

Muut määrittelemättömät lähteet

Erilaiset askellajirodut ja SGSH

Olen tässä viime ajat pähkinyt SGSH:ta, sen jalostusta ja erityisesti sen jalostukseen sallittuja rotuja. Kyselin jo aiemmin tänä vuonna, että mitä muut harrastajat olisivat mieltä siitä, jos "kaappaisin" SGSH:n itselleni ja alkaisin kehittää sitä. Eihän siihen suuria muutoksia ole tulossa enkä käy tässä postauksessa läpi niitä, mutta SGSH:n pohdinta johti myös askellajiasioihin.

Yleisesti ottaen olen kyllä kirjoittanut paljonkin askellajihevosista. Moni askellajirotu on iso rotu Ionicissa ja ARJ-kisaaminen on lempiasioitani. Itse askellajeihin olen varsinaisesti puuttunut hyvin vähän. Sivusin aihetta vähäsen vuoden 2020 joulukalenterissa (3-, 4- ja 5-käyntiluokkien ongelmat) ja vuonna 2016 kirjoitin jotakin pientä yleiskatsausta erikoisaskellajeista (Pintaraapaisu erikoisaskellajeista), mutta ainakin tuo jälkimmäinen saattaisi kaivata täydennystä, korjausta ja muuta parantelua. Sitten oli toki tuo tuore eteläamerikkalaisten pasorotujen esittely. Tässäpä se oikeastaan onkin. Syykin on selvä: noista ei välillä ota pirukaan tolkkua!

Eräässä foorumipostauksessani SGSH:n tiimoilta tulin kuitenkin vähän vahingossa jakaneeksi askellajirodut kolmeen ryhmään ja ajattelin kirjoittaa sen talteen tännekin:

1. Rodut, joissa vain osalla yksilöistä on jokin erikoisaskellaji
2. Rodut, jonka yksilöille on mahdollista opettaa erikoisaskellaji
3. Rodut, joiden kaikki yksilöt hallitsevat erikoisaskellajin tai useamman.

Käyn nyt läpi vähän näitä ryhmiä, mutta korostan, että kyseessä on ihan vain itse keksimäni jaottelu, jolla ei ole mitään vastinetta reaalimaailmassa.

1. Rodut, joissa vain osalla yksilöistä on jokin erikoisaskellaji

Tämän nimi jo kertoo aika paljon: on olemassa rotuja, joita ei pidetä varsinaisesti askellajirotuina, mutta joiden jotkin yksilöt osaavat jonkin erikoisaskellajin. Pitäisin vähintään jossain määrin todennäköisenä, että taipumus erikoisaskellajeihin kulkee sukulinjoittain, sillä perinnöllinen ominaisuushan se pitkälti on, ymmärtääkseni.

Tällaisia rotuja on minun tietääkseni jonkin verran. Monen aasialaisen rodun kohdalla on mainittu, että ainakin osa yksilöistä osaa jotakin (yleensä) ravista poikkeavaa askellajia. Näitä ovat ainakin kabardinhevonen, deliboz, marwarinhevonen, kathiawarinhevonen ja mahdollisesti jotkin kiinalaiset hevoset. 

Huomattavaa myös on, että tähän lukeutuvat sellaiset tutut rodut kuin morganinhevonen ja arabi! Gaited Morgan -haulla löytyy paljonkin tietoa näistä, ja askellajiarabeista TK on kirjoittanut blogiinsa jo vuosia sitten (Arabianhevonen ja erikoisaskellajit). Myös joistain appaloosa-linjoista löytyy erikoisaskellaji. Oletettavasti näitä on muitakin.

Näissä on paljon kaikenlaista vaihtelua. Osalla roduista ei erikoisaskellajeista tykätä ja se voi olla periaatteessa hylkääväkin tekijä kantakirjauksessa, mutta sitten on harrastajia, jotka säilyttävät näitä askellajilinjoja. Ovathan ne käyttökelpoisia hevosia. Joissain roduissa erikoisaskellajia ei pidetä ongelmana. Osalla hevosista askellajitaipumus voi olla vahva niin, että varsatkin osaavat niitä, toisilla taas on enemmänkin taipumus erikoisaskellajiin, joka tulee esille vasta vahvistamalla tätä taipumusta.

Virtuaalimaailmassa näiden käsittely on vähän sekalaista. Muutamaa rotua (ainakin mongolianhevonen ja marwari) pidetään erikoisaskellajirotuina ja ne löytyvät myös ARJ:n roturyhmästä 1 (ARJ:n rotulistat), vaikka ei voitane pitää erityisen todennäköisenä, että kaikilla rodun yksilöillä se erikoisaskellaji olisi. Toisaalta voimme virtuaalimaailmassa ehkä olettaa näin ja jos jollain yksilöllä ei erikoisaskellajia ole, omistaja varmaan mainitsee asiasta hevosen sivuilla eikä kilpaile ARJ:n askellajiluokissa. 

Toisaalta emme oleta, että jokainen morgan tai arabianhevonen osaisi erikoisaskellajeja, koska se nyt ei pidä paikkaansa, vaan näissä roduissa ne askellajihevoset ovat pieni vähemmistö. Jos joku haluaisi omistaa askellaji-morganin tai -arabin, sen sivuille tulisi minun mielestäni merkitä tieto siitä, että tämä nimenomainen yksilö hallitsee askellajin xyz. Sitten voisimme alkaa ARJ:ssa keskustella siitä, tulisiko kyseinen rotu lisätä roturyhmään 1, jolloin se voisi osallistua erikoisaskellajiluokkiin. Toki rotu tulisi lisätä rajoituksin, samaan tapaan kuin Gaited mule (askellaji-muuli): kaikki muulit eivät saa osallistua ARJ:n askellajiluokkiin, vain ne, joilla on erikoisaskellaji.

2. Rodut, jonka yksilöille on mahdollista opettaa erikoisaskellaji

Tämä kuulostaa ehkä vähän oudolta, että hevoselle voisi noin vain opettaa jonkin perusaskellajeista poikkeavan askellajin. Ei kai voikaan, ei ainakaan ilman, että hevosella on jonkinlaista taipumusta moiseen. Näin olen ainakin ollut ymmärtävinäni. 

Tiedän oikeastaan varmasti vain yhden tällaisen rodun ja se on saddlebred. Sama taipumus slow gaitiin ja rackiin esiintyy myös niillä roduilla, joiden jalostuksessa on käytetty ja käytetään saddlebrediä (NSH, buurinhevonen). Saddlebred-varsat eivät osaa slow gaitia tai rackia, mutta niille on mahdollista opettaa nämä askellajit ratsastajan alla. 

Vanha Horse Illustratedin artikkeli American Saddlebred Gaits kertoo ainakin jotakin, miten tämä käytännössä tapahtuu. Siellä myös mainitaan se seikka, että viisikäynti-hevosten tulee olla voimakkaita, koska askellajit ovat vaativia hevosen fysiikalle. Sirommat hevoset soveltuvat paremmin kolmikäyntihevosiksi.

3. Rodut, joiden kaikki yksilöt hallitsevat erikoisaskellajin

Nämä rodut ovat sitten niitä varsinaisia erikoisaskellajirotuja ja ARJ listaa niitä roturyhmässä 1 (ARJ:n rotulistat). Lista tosin ei ole täydellinen, mutta kattaa nyt ainakin ne rodut, joita VRL rekisteröi ja pari muuta, tuntemattomampaa rotua. Ja kuten edellä mainitsin, en ole ihan varma, ovatko kaikki mongolianhevoset tai marwarit askellajihevosia, ja on tuolla listalla muitakin rotuja, joista voisin esittää epäilyjä, mutta ei mennä nyt siihen.

Periaatteessa kaikissa näissä roduissa tulisi kaikkien yksilöiden osata se rodun erikoisaskellaji, se on rodun tavaramerkki ja jalostustavoite. Tietenkin varmaan joka rodussa on aina niitä yksilöitä, jotka eivät osaa lainkaan erikoisaskellajeja tai osaavat vääräntyyppisen askellajin, mutta tällaiset yksilöt ovat aina niitä poikkeuksia eivätkä missään määrin tavoiteltuja. Monissa tapauksessa näitä hevosia ei hyväksytä jalostukseen lainkaan tai niitä ei ainakaan haluta käyttää. Ja ymmärtääkseni näillä askellajitaipumus on niin vahva, että jo varsatkin osaavat niitä.

Se SGSH?

Mitä näillä sitten on tekemistä SGSH:n kanssa? No, SGSH:n on tarkoitus olla perinteisiin lajeihin soveltuva urheiluhevonen ja erikoisaskellajit eivät sovi siihen kuvaan. Jalostuksessa sallitut rodut pitää miettiä myös sen perusteella, että erikoisaskellajeja ei rotuun tule, joten näille eri askellajiroduille on erilaiset käytännöt SGSH-jalostuksessa.

Ryhmän 1 hevosia saa käyttää, jos sillä SGSH-jalostuksessa käytetyllä yksilöllä ei ole erikoisaskellajeja. Joidenkin rotujen kohdalla tästä erityisesti huomautetaan, mutta se pätee kaikkiin rotuihin kyllä. Eli vaikka morgan on sallittu risteytysrotu, erikoisaskellajin hallitseva morgan-yksilö ei ole sallittu.

Ryhmän 2 hevoset eli pääasiassa saddlebred ja NSH ovat sallittuja ilman rajoituksia. Ajatus tässä taustalla on se, että nämä hevoset eivätkä niiden jälkeläiset varsinaisesti osaa mitään erikoisaskellajia ilman opettamista. Taipumus voi toki periytyä saddlered-sukuiselle SGSH:lle ja teoriassa olisi mahdollista opettaa tällaiselle SGSH:lle slow gait ja rack, mutta se olisi sitten rotumääritelmän vastainen SGSH, koska niillä tulee olla kolme ja vain kolme perusaskellajia.

Ryhmän 3 hevoset ovat yksiselitteisesti kiellettyjä. Koko tämä askellajiasia nousi keskusteluun nimenomaan kysymyksestä, että mitä jos on askellajirodun yksilö, joka ei osaa sitä rotunsa erikoisaskellajia, vaan tavallista ravia. Minä kieltäisin ne kahdella perusteella, jotka keskustelussakin esitin:

• Näillä se askellajitaipumus on sukupolvia jalostettu ja pidän ainakin teoriassa mahdollisena, että vaikka jokin yksittäinen hevonen ei sitä osaa, askellaji voi silti periytyä sen kautta eteenpäin. 
• SGSH-jalostuksessa käytettyjen hevosten tulisi olla hyviä oman rotunsa edustajia. Askellajia taitamaton askellajirodun hevonen ei ole hyvä rotunsa edustaja, koska useimmiten se oikea askellaji on jalostusperuste.

Tämä on mielestäni ihan hyödyllinen pohdinta SGSH:n jalostusohjeen kannalta. Tällä hetkellä jalostusohje ei ole täysin yhteneväinen näiden suhteen. Esimerkiksi kabardiini ja deliboz kielletään sillä perusteella, että ne voivat periyttää erikoisaskellajia (deliboz on toki myös usein ponikokoinen), mutta marwari sallitaan, jos käytetyllä yksilöllä ei ole erikoisaskellajia.

Miten Ionic toimii: kasvattilista

Tämä postaus on osa Miten Ionic toimii -sarjaa.

Tällä kertaa käsittelyssä on kasvattilista tai jos ihan ollaan tarkkoja, tältä nimenomaiselta sivulta löytyvät uusimmat ja tulevat kasvatit, jotka eivät ole arabeja. Sillä Ionicissa on aika pahuksen monta kasvattilistaa...

Joka tapauksessa tämä on se sivu, joka on minulle itselleni sieltä tärkeimmästä päästä. Sinne menen, kun haluan tehdä sivuja uusille kasvateille ja sinne kirjaan myös suunnitellut kasvatit. Käytin jossain tästä sivusta termiä "Ionicin sydän" ja se kyllä on sitä, sillä tämä on se, missä tapahtuu asioita.

Kasvattilistan yläosassa on sama yläpalkki kuin joka paikassa muuallakin, joten ei siitä sen enempää.

1. Arabikasvatit

Arabien suuren määrän takia ne on jo aikoja sitten erotettu vähän niinkuin omaksi osastokseen. Tältä pääkasvattilistalta on joka tapauksessa suora linkki arabien vastaavaan kasvattilistaan. Se on samanlainen ja toimii samalla tavalla kuin tämä pääkasvattilistakin.

2. Kasvatussivu

Tämä kasvatussivu ansaitsee oman postauksensa ja se tulee joskus tulevaisuudessa. Lyhyesti: kasvatussivulta löytyvät kaikki vanhat kasvattilistat ja muuta tärkeätä ja hyödyllistä Ionicin kasvatuksesta.

3. Aiemmat varsat kuluvana vuonna

Kun nyt eletään vuotta 2025, tässä lukee "Aiemmat varsat vuonna 2025". Ensi vuonna vuosiluku muuttuu 2026:ksi. Koska tämä kasvattilista on aina pitkä kuin nälkävuosi, siirrän ns. valmiita kuukausia sen vuoden omalle kasvattilistalle. Valmiilla kuukaudella tarkoitan sitä, että kaikki kyseisenä kuukautena syntyneet varsat ovat saaneet sivunsa, ainakin jos ne ovat itselle jääviä varsoja.

Sitten päästään itse siihen kasvattilistaan, joka kylläkin on melko lailla itsestäänselvä tekele.

4. Kasvatin nimi

Vasemmanpuoleisessa sarakkeessa on kasvatin nimi, jos se on jo tiedossa. Nimen eteen merkitään lyhenteenä myös sukupuoli ja nykyään määrittelen varsan sukupuolen usein jo siinä vaiheessa, kun suunnittelen kasvattia. Aiemmin oli siis paljon tyhjiä soluja, joissa oli pelkkä viiva sen merkkinä, että kasvatista ei tiedetä vielä sukupuolta eikä nimeä. Nyt se alkaa olla katoavaa perinnettä, kun se sukupuolimerkintä tulee tähän soluun jo heti alkuvaiheessa.

Kun kasvatti saa sivut, linkitän sen tähän sarakkeeseen.

5. Rotu

Rotu kertoo tietenkin kasvatin rodun. Käytän tässä sarakkeessa vähän sekaisin sekä täydellisiä rodunnimiä että lyhenteitä. Yhtenäisyyden vuoksi pitäisi kaiketi päättää, kumpaa käyttää, mutta olkoon nyt.

Nykyään päätän kasvatin rodun jo siinä vaiheessa kun suunnittelen kasvattia. Joskus aikaisemmin tässä saattoikin lukea esimerkiksi "Welsh C/D", jos kyseessä oli jokin sopiva risteytys, jonka säkäkorkeudesta riippui se rotu tai tässä tapauksessa sektio. Ja säkäkorkeuden, kuten muutkin tiedot, päätän vasta siinä vaiheessa, kun teen kasvatille sivuja. 

6. Syntymäaika

Kasvattilista on järjestetty syntymäajan perusteella eli tämä on se määräävä sarake. Tosin useimpina päivinä syntyy vähintään kaksi kasvattia, toisinaan kolme tai joskus enemmänkin.

7. Isä

Tässä sarakkeessa on merkittynä ja linkitettynä kasvatin isä. Nimi on boldattu, jos kyseessä on ulkopuolinen ori.

8. Emä

Tässä sarakkeessa on merkittynä ja linkitettynä kasvatin emä. Jos kyseessä olisi leasing-varsa jonkun vieraan omistamasta tammasta, mutta joka syntyisi kuitenkin Ionicin kasvatiksi, kirjaisin senkin tähän listaan ja boldaisin emän nimen, kuten loogista on. Eipä sellaisia kuitenkaan ole syntynyt vuosikausiin.

Sitten on vielä oikeassa reunassa Muuta-sarake. Useimmiten se on tyhjä, kirjaan siihen nykyään lähinnä vain tiedon, jos varsa on tilausvarsa ("Tilausvarsa") tai jos se on syntynyt pakasteesta ("Siemennetty pakasteella"). Muinoin tässä on saattanut lukea tietoja siitä, että kasvatti on myynnissä tai myyty, mutta nykyään harvemmin teen tällaista.

Jalostuksessa käytetyt kuolleet oriit

Olen useinkin maininnut käyttäväni varsin mielelläni ja usein aiemmin kuolleita oreja jalostuksessa nykyisille tammoille. Vetoan aina siihen, että näistä oreista luonnollisestikin löytyy entiseltä omistajalta pakastespermaa jostain arkkujen kätköistä. Tai miten niitä nyt säilötäänkään. Käytän pakastetta siis vain sellaisilta oreilta, jotka olen joskus omistanut itse.

Tämmöinen takautuva jalostuskäyttö on monin tavoin kätevää. Sillä saa nykyhevosten sukuihin vanhoja nimiä lähelle ja joskus myös käyttöön sellaisia sukuja, joita ei ole säilynyt muuten. Joskus on sellaisia tammoja, joille ei omasta tallista löydy yhtään järkevää, elossaolevaa oria. Jos, ja usein kun, tamman rotu on sellainen, että sitä on melko turha lähteä muiltakaan harrastajilta hakemaan, voi kuolleiden hevosten listasta löytyä pelastus.

Ajattelin tässä käydä läpi, millaisia oreja olen käyttänyt niiden kuoleman jälkeen. Lopulta pakasteesta syntyneitä varsoja ei ihan järkyttäviä määriä Ionicissa ole syntynyt.

Frederiksborgit

Tässä keväällä syntyi kolme tammavarsaa ja pari oria kuolleista oreista: tammat Jonens Ottilia ja Jonens Sandara (i. Othello Ion) ja  Jonens Oleanna (i. Oliver Ion) sekä oriit Jonens Hjarrand (i. Hjalmar Ion) ja Jonens Alvart (i. Alvorlig Ion). 

Sinällään tuo tammojen rypäs oli ehkä vähän tyhmä, kun Othello on Oliverin varsa, mutta tulipa nyt tehtyä kuitenkin. Oliver on syntynyt vuonna 2004 ja Othello seuraavana vuonna. Isälinja näillä oreilla menee Fem's Rashalliin, jonka kuvittelin olleen Saharan omistama ori, muttei ilmeisesti ollut kuitenkaan. Oliverin emä taas oli Marinean kasvatti, joten tässä puhutaan ehkä virtuaalimaailman vanhimmista frederiksborgeista.

Saharan kasvatteja ja Fem's Rashall näkyy noiden orienkin, Hjarrandin ja Alvartin, suvuissa.

Vuonna 2027 tulee syntymään pari frederiksborg-varsaa, joista toisen isä on Ketilbjörn Ion ja toisen Max Engsby.

Aikaisempina vuosina käytin useitakin kuolleita frederiksborg-oreja tammoille. En lähde niitä tässä luettelemaan, sillä niitä on aika paljon. Sanonpa vain, että olivat varsin mukavia lisäyksiä sukuihin.

Quarterit

Historiasta sen verran, että Ionicissa kasvatettiin quartereita alkuvuosina, mutta niistä luovuttiin vuoden tai parin jälkeen. Hevosia myytiin ja lopetettiin eivätkä Ionicin sinänsä melko harvat sukulinjat tainneet jäädä elämään sukuihin lainkaan. Onneksi on se pakasteen käyttömahdollisuus!

Ensi vuonna tulee syntymään lyhytsukuisia varsoja yksipolvisista oreista Steel Ion, Image Ion ja Just Before Ion. Näistä ehkä Imagen isä Ima Bad Karma on sellainen nimi, joka saattaa vielä näkyä joidenkin vanhasukuisten quartereiden suvussa jossain kaukana, muut vanhemmat olivat Ionicin tuonteja ja tosiaan kadonneet tiettävästi.

Terskinhevoset

Tersk on myös sellainen rotu, jota on kasvatettu alusta lähtien Ionicissa. Tosin siitä ei olla koskaan haluttu luopua, mutta joka tapauksessa sieltä tallin alkuajoilta löytyy varsinaisia herkkuja. Niinpä ensi vuonna syntyy useampi varsa kuolleista oreista. Tässä muutama erityisen maininnan arvoinen tapaus.

Shilanka Ion on isänsä Shiloh Zenin ainoa varsa, joka Ioniciin syntyi. Ja Shiloh taitaa olla isänsä, kantaori Slathanin ainoa jälkeläinen, joka jatkaa suoraa orilinjaa. Ionicissa on pari oria Slathanin linjasta, mutta ei lisä pahaa tee (tosin varsan sukupuolta ei ole päätetty vielä, voi olla tammakin).

Zenite Ion on myös noita todella muinaisia oreja, sen isälinja tulee Dopizasta ja isänemäkin on Stella, myöhemmin Cendarlen omistajana tunnetun Katjan ensimmäisiä terskinhevosia. Tämäkään sukulinja ei varsinaisesti ole katoamassa Ionicista, mutta se on kovin kaukana suvuissa jo. Kiva saada vähän lähemmäs noita vanhoja nimiä.

Vadnost on sukutuontiori ja saattaa olla ihan niitä ensimmäisiä sellaisia, joita Ioniciin keksittiin. Ja taas puhutaan 20 vuoden takaisista asioista, kun ori on keksitty vuonna 2005.

Tennesseenwalkerit

Viime vuonna syntyi ori Just A Shadow 2702, jonka isä on Sétif Sah, yllättäen taas Saharan kasvatti. Sétifin suku katosi Ionicista siinä vaiheessa, kun yritimme walkereistakin luopua, mutta joitain murenia siitä jäi eloon muiden sukulinjoissa. Käytännössä se näkyy kuitenkin erittäin pitkällä walker-suvuissa, niin että oikeastaan tässä on taas kyseessä lähes uusi suku nyky-Ionicissa.

Samanlainen tarina on ori Roxygen's Frozen Imagella, josta syntyi tammavarsa Ice In Shadow 2702. Frozen itse on vielä Sétifiäkin vanhempi tapaus, syntynyt vuonna 2003 ja tullut keväällä 2004 Ioniciin. Roxygen-siittola on mainittu vuoden 2019 twh-postauksessa täällä blogissa (Ionicin tennesseenwalkerit).

Kolmas viime aikoina käytetty ori on Argos BRN, jolla on 2023 syntynyt tammavarsa Anya Amasova 2702. Argos nyt ei ole mikään kadonnut nimi vaan sitä näkee edelleen aika monellakin elossa olevalla walkerilla suvussa, mutta se nyt vain sattui sopimaan muuten vähän hankalasukuiselle tammalle.

Kalliovuortenhevoset

Toissavuonna syntyi kolmesta kuolleesta oriista RMH-varsojakin. Oriit olivat Armageddon Knox, Washington Ion ja Emerald Ion. Näistä varsinkin tuo Emerald on vanha, syntynyt jo 2006 ja sen isä on West Enric. Toki Enricistäkin on syntynyt sen kuoleman jälkeen tamma Escape In Mist Ion.

Kuoleman jälkeen käytettyjä oreja on muitakin, mutta ne eivät ole niin erikoisen merkittäviä. Tai ovat tietysti, mutta jotta tästä ei tulisi ihan kauheata romaania, en ala niitä listata.

Lusitanot

Tai oikeammin pitäisi kirjoittaa varmaan "lusitano", yksikössä. Sillä näitä on vain yksi ori, todella muinainen SWS Baroque, joka kuoli aikoinaan varsattomana, mutta on sittemmin jättänyt peräti neljä varsaa, joista yksi meni myyntiin ja päätyi Delmenhorstiin. Lusitano on pieni rotu ja tämäkin ori ollut arvokas tekijä.

Englantilaiset täysiveriset

Unohtakaamme iloisesti se tosiseikka, että reaalimaailman The Jockey Club ei salli keinosiemennystä käytettävän täysiverijalostuksessa lainkaan, joten myös pakasteen käyttö on pannassa. Kovin vähän kuolleita xx-oreja on Ionicissa käytetty, mutta nostan esille pari tapausta, nimittäin La Sirène Wickedin ja Millenium Ionin. Kun vilkaisette noita sukuja, ymmärrätte varmaan miksi: Wizzerria. Tamma on Wickedin suvussa toisessa polvessa ja Milleniumilla kolmannessa. Ja isäoriitkin ovat suoraan sieltä suosikkilistalta: Marinean kasvatti MVS Lord Fenton ja sen poika SK Grand Duke, Ionicin varhaisen xx-jalostuksen kivijalka.

Sitten on Ozon Ion, joka jostain mystisestä syystä päätettiin lopettaa ilman jälkeläisiä. En yhtään muista, että miksi näin. Sen suku nyt ei ole mitenkään huippuerikoinen, mutta kiva kuitenkin ja istui oikein hyvin yhdelle nykyisistä tammoista.

Clevelandinruunikot

Cleveland kuuluu myös niihin rotuihin, joita kasvatettiin Ionicin alkuvuosina melko runsaastikin ja tallissa oli tosi hieno valikoima omia ja muiden sukulinjoja. Sitten niistä luovuttiin ja ne katosivat melko perusteellisesti. Toistan itseäni, mutta onneksi on tämä pakasteenkäyttömahdollisuus, nyt kun ne clevelandit tulivat reilu vuosikymmen sitten rytinällä takaisin.

Tällä kertaa kuolleiden orien sukusoluja emme olleet käyttämässä vain me, sillä vuonna 2012 aloitteli Douglasville cleveland-kasvatusta ja kyseli vanhojen orien käyttömahdollisuutta myös meiltä. No totta kai suostuimme! Douglasvilleen syntyikin ainakin kaksi kasvattia, joiden isänä oli vanhoja ionicilaisia. Näistä Douglas Erican (i. Hal of Cherrydale) varsa Douglas Estelle ja Douglas Chavinin (i. WF Cherokee) poika Douglas Chickasaw päätyivät Ioniciin.

Ja kun ne clevelandit palasivat, olen myöhemmin käyttänyt tietysti muitakin oreja takautuvasti: Foolproof Ion, Nolan Ion, Valiant Ion ja Batman Twilight. Näiden lisäksi varsinkin Estellelle käytettiin muitakin oreja.

Oldenburgit

Nyt jo myydyllä Lisandro Ionilla on isänä pitkäsukuinen, vanha HRS Lirezoso, jonka suku menee mäntysuolaisiin ja RG-tallin kasvatteihin. Näihin nähden Ionic on aivan tuore tulokas virtuaalimaailmassa.

Poitounhevoset

En todellakaan tiedä tai muista, miksi vuonna 2006 Ioniciin keksittiin yksittäinen poitou-ori Le Rex Soleil. No, oli sille toki yksi tamma tarjolla ja näistä syntyi yksi varsakin, mutta siitä ei sen kummempaa tullut. Myöhemmni poitousta tuli kuitenkin varsinainen kasvatusrotu, joten Le Rex Soleil pääsi vaikuttamaan myös nykyhevosiin.

Welshit

Näitä myös oli silloin alkuaikoina ja siltä ajalta onkin peruina pari vanhasukuista tapausta, nimittäin mountain-ori Whiten Melfyn ja cob-ori Ceridwyn Emyr. Emyriä ovat käyttäneet muutkin kasvattajat enkä ihmettele, sillä onhan sen suku niin hieno ja Ceridwynin nimi kuuluisa.

Arabianhevoset

Arabeilla olen käyttänyt pakastemahdollisuutta melko vähän, ottaen huomioon sen, että kyseessä on suurin rotu Ionicissa. Yhden näistä haluan nostaa esille, Umayr al Magnolin. Vanhat harrastajat tunnistanevat Magnolia Groven vanhaksi talliksi ja Umayr oli syntynyt vuonna 2004. En ymmärrä, minkä takia Umayrilla ei teetetty tuon enempää varsoja sen elinaikana ja miksi se ainoa arabivarsa myytiin. Arabeista ei koskaan pitänyt luopua, että kyse olisi ollut edes siitä.

Onneksi on se takautuvat käyttömahdollisuus! Umayrista syntyi vuonna 2015 peräti kolme varsaa, joista yksi myytiin (toinenkin myytiin, mutta se palasi myöhemmin takaisin). Umayrin suku on ihan sataprosenttisen kuolattava ja mahtava saada näitä vanhoja nimiä "takaisin".

Viime vuonna käytin myös toista ikänestoria, MVS Billy The Kidiä, jonka kasvattajatunnus paljastaa Marinean kasvatiksi. Vanha se senkin suku on, muttei ymmärtääkseni yhtään niin tunnettu tai yleinen. No, Wall's Rashall saattoi olla jonkinlainen nimiori joskus, en tiedä. Yhdistettynä vierassukuiseen tammaan tästä syntyi tosi kivasukuinen arabivarsa!

Miten Ionic toimii: hevosen sivu, osa 2

Jatkan tässä postauksessa hevosen sivun käsittelyä. Viimeksi käytiin läpi perustiedot, nyt mennään sitten niiden alapuolelle.

8. Luonnekuvaus

Perustietojen alapuolella on luonnekuvaus, yleensä vain otsikko, koska eihän Ionicin hevosilla luonnekuvauksia ole... Nyt kun mietin asiaa, niin tämän oikeastaan voisi poistaa, varsinkin kun viime aikoina olen kirjoittanut hyvin lyhyitä luonnekuvauksia vähän toisella tyylillä ja siitä tyylistä puuttuu otsikko (esimerkki).

9. Varsat

Varsataulukon ja kisataulukon järjestys saattaa vaihdella, mutta joka tapauksessa kummankin pitäisi sivulta löytyä. Varsataulukon otsikko on aina "Varsat", vaikka oreilla onkin joskus lukenut "Astutukset". Se olisi ehkä vieläkin relevantimpi otsikko, mutta mennään yhtenäisyyden vuoksi tuolla. Orien ja tammojen varsataulukot ovat erilaiset.

Orien varsataulukossa ovat nämä sarakkeet: 

• Astutuksen ajankohta, joka on varsan syntymää edeltävässä kuussa
• Astutun tamman nimi ja linkki sen sivulle
• Syntyneen varsan nimi, sukupuoli ja linkki sen sivulle, kun se on saanut sivunsa. Nykyään kirjaan sukupuolitiedon sivulle jo silloin kun merkitsen astutuksen. Joissain tapauksissa merkitsen varsan nimen taulukkoon jo varsan suunnitteluvaiheessa. Tähän sarakkeeseen tulee yleensä myös tieto varsan saavuttamista laatuarvostelupalkinnoista.

Tammojen varsataulukko on laajempi (esimerkki):

• Varsan syntymäpäivä
• Varsan nimi ja linkki sen sivuille, kun varsa on saanut sivunsa. Joissain tapauksissa merkitsen varsan nimen taulukkoon jo varsan suunnitteluvaiheessa. Tähän sarakkeeseen tulee yleensä myös tieto varsan saavuttamista laatuarvostelupalkinnoista.
• Sukupuoli, tämän merkitsen nykyään yleensä varsan suunnitteluvaiheessa
• Väri lyhenteenä, tämän merkitsen silloin kun varsa saa kuvan ja sille määritellään väri. Jos varsan väri tiedetään varmaksi jo sen syntyessä (esimerkiksi molemmat vanhemmat rautiaita), saatan merkitä sen emän sivuille jo siinä vaiheessa, kun linkitän varsan sivun emän listaan.
• Rotu, usein jossain määrin lyhennetyssä muodossa
• Isän nimi ja linkki
• Muuta tietoa, johon tarvittaessa kirjaan varsaan liittyviä tietoja, kuten jos kyseessä on tilausvarsa tai leasing-varsa.

10. Kisakalenteri

Kisakalenterikin on monilla varsin tyhjä, koska en kisaa perinteisissä enää juuri lainkaan. Nykyään kirjaan kisakalenteriin pelkät sijoitukset. Useimmiten kisakalenterissa on vanhoja sijoituksia tai eri lajien Cup-sijoituksia (lähinnä ARJ ja WRJ). Hevosella voi olla sijoituksia perinteisistä kisoista, vaikka sen kisakalenteri olisi tyhjä, koska en aina ole viitsinyt kirjata sijoituksia talteen.

Kisakalenterissa ovat seuraavat sarakkeet tässä järjestyksessä:

• Päivämäärä
• Laji, usein pelkkä lajijaoksen lyhenne
• Luokka
• Järjestävä talli ja linkki kisakutsuun
• Sijoitus

Sanottakoon muuten tähän väliin, että tämä tämmöinen kisataulukon tyyli on peräisin Virginialta ja hän on käyttänyt sitä jo vuonna 2002, mahdollisesti jo tätäkin aikaisemmin!

11. Sukutaulu

Sukutaulu on perustietojen lisäksi tärkein asia hevosen sivulla, mutta koska se on usein tosi iso kokonaisuus (ja varsalistat ja kisalistat ovat hyvin lyhyet), se on sijoitettu sivun loppuun. Listaan sukutauluun yleensä nimien ja linkkien lisäksi myös kyseisen hevosen perustiedot: 

• Rotu lyhenteenä, jos se on relevantti tieto. Käytän tätä pääasiassa risteytysroduilla, useimmilla puoliverisillä vaikka olisivat ns. puhtaita ja welsheillä, joille kirjaan vanhempien sektiot.
• Säkäkorkeus, jos se on tiedossa. Jos ei, merkitsen "ei mitattu".
• Väri lyhenteenä, jos se on tiedossa. 

Yleensä jätän viimeisen sukupolven kohdalla nämä merkitsemättä.

Sukutaulun laajuus riippuu hevosen suvun pituudesta. Yritän esittää aina mahdollisimman täydellisen suvun, mutta käytännön syistä pitkäsukuisten hevosten sukutaulun esitän vain viidenteen polveen asti.

• Itse keksimilläni suvuttomilla hevosilla ei yleensä ole sukutaulua vaan hevosen vanhempien nimet on merkitty perustietoihin. Joskus suvuttomalla hevosella saattaa kuitenkin olla pidempi sukutaulu merkittynä sivuille ja ainakin toisinaan nimien yhteyteen on merkitty myös vanhempien ja esivanhempien perustiedot (esimerkki).
• Yksipolvisilla hevosilla on yleensä kaksipolvinen sukutaulu, jossa viimeiseen polveen on merkitty ne vanhempien EVM-vanhemmat (esimerkki).
• Kaksipolvisilla hevosilla on yleensä kolmipolvinen sukutaulu, jossa viimeiseen polveen on merkitty ne isovanhempien EVM-vanhemmat, jos ne ovat tiedossa (esimerkki). 
• Kolmi- ja nelipolvisilla on samanpituinen sukutaulu kuin suku, joten EVM-hevosia ei ole merkitty, kuten tämän tekstin kuvassa.
• Viisipolvisilla ja pidempisukuisilla on suku merkitty sinne viidenteen polveen asti. Harvoin teen pidempiä sukutauluja tai sukulistauksia näkymättömiin jääneistä sukulaisista, mutta joskus kuitenkin (esimerkki). Jos teen pitkän sukutaulun, sijoitan sen yleensä erilliselle sivulle (esimerkki).

12. Alatunniste

Kuten kaikilla muillakin sivuilla, myös jokaisella hevossivulla on samanlainen alatunniste. Tätä onkin sivuttu jo rotulistausta käsittelevässä tekstissä.

Miten Ionic toimii: hevosen sivu, osa 1

Tässä pienessä Miten Ionic toimii -sarjassa on käyty läpi jo pääsivu, rotulistaus, hevoslistaus ja nyt vuorossa on yksittäisen virtuaalihevosen sivu. Siitä on niin paljon sanottavaa, että jaan tekstin kahteen osaan. Tässä ensimmäisessä osassa käyn läpi hevosen perustietoja eli sitä hevosen sivun yläosaa, käytännössä.

1. Sivun title

Titlessa lukee aina hevosen koko nimi ja sen perässä sulkeissa virtuaalihevonen/SIM game horse. Title on kuitenkin se, joka näkyy esimerkiksi hakutulosten listassa sivun otsikkona. Tämä merkintätapa kertoo jo siinä otsikossa kaiken oleellisen.

2. URL

Ionicissa sivujen URLitkaan eivät ole ihan mitä sattuu. Hevosten kohdalla se noudattelee aina muotoa http://hevosmaailma.net/Ionic/<kansio>/<hevosennimi>.html. Hevosen sivu on aina jossain kansiossa ja kansiot on jaettu roduittain. Tästä kirjoitin pari vuotta sitten ohimennen (Viimeaikaisia havaintoja), että kansiorakenteen logiikka ei ole ihan aukoton, mutta joka tapauksessa kaikki saman rodun hevoset majailevat yleensä samassa kansiossa ihan vain linkittämisen helppouden takia. 

Joskus tosin saattaa olla niinsanottu siirtymäaika menossa, esimerkiksi kylmäveriset saivat vasta vähän aikaa sitten oman KV-kansionsa, sitä ennen ne olivat Muut-kansiossa. Koska olen laiska enkä todellakaan ala siirtää kaikkia vanhoja sivuja uuteen kansioon, tilanne esimerkiksi suomenhevosten kanssa on se, että osa hevosista on siellä Muut-kansiossa ja tuoreimmat tulokkaat KV-kansiossa. Ajastaan ne vanhemmat lopetetaan tai myydään ja tulevaisuudessa kaikki suomenhevoset majailevat KV-kansiossa.

Hevosen oman sivut osoite, se varsinainen tiedostonimi, on aina kirjoitettu pienillä kirjaimilla ja yhteen. En harrasta väliviivoja enkä herra paratkoon varsinkaan välilyöntejä (vanhan koulukunnan nörtti saa näppylöitä välilyönneistä!) ja erittäin harvoin alaviivojakaan. Alaviivoja käytän silloin harvoin, kun tiedostonimeen täytyy merkitä hevosen rotu välttääkseni nimeämiskonfliktit.

Tiedostonimistä olen poistanut aina kasvattajatunnukset, olivat ne sitten omia kasvattajatunnuksia, muiden tai ihan keksittyjä. Myös tuontihevosten GA-tunnus jää pois ja arabeilla käytetyt emälinjojen tunnukset. Niinpä ori Out And About GA majailee tiedostossa nimeltä outandabout.html ja tamma Heathcombe First Love tiedostossa firstlove.html. Varsinkin tuontihevosten kasvattajatunnusten kanssa on välillä vähän vaihtelua, joskus se kasvattajatunnuksena pidetty elementti menee tiedostonimeenkin.

Jos nimessä on roomalaisia numeroita, kuten lipizzoilla, kladrubeilla ja nykyään useimmilla unkarilaisilla roduilla on, kirjoitan ne arabialaisin numeroin: Futórózsa II-1 ⇒ futorozsa21.html.

3. Linkki hevoslistaukseen

Tästä pääsee aina kyseisen rodun hevoslistaukseen.

4. Hevosen nimi ja VRL-tunnus

Jokaisen sivun otsikkona on hevosen koko nimi ja sen perässä VRL-tunnus, jos hevosella sellainen on. Jos sitä ei lue tässä, sitä ei ole. Paitsi joskus, jos on käynyt jokin kämmi.

5. Kuva

Kuva lienee yksiselitteinen: se joko on tai ei ole. Tästä tulikin hevoslistauksen yhteydessä mainittua, että hevosen väri voi olla määritelty ja mainittu ihan sivuillakin, vaikkei sillä olisi kuvaa. Jos hevosella on kuva, sillä pitäisi olla myös väri määriteltynä. Kuvan alle on merkitty tekijänoikeustiedot.

6. Perustiedot

Kaikilla hevosilla on aina perustiedot, tietenkin. Perustietoihin kuuluvat seuraavat asiat ja yleensä juuri tässä järjestyksessä:

Virtuaalihevonen / SIM-game horse 

Tämä maininta on titlen lisäksi myös hevosen sivulla, koska VRL sen vaatii. Olisi se ehkä muutenkin, koska hyvähän se on tehdä selväksi.

 

Virallinen nimi 

Periaatteessa toistoa, koska se nimi on jo otsikossa mainittu.

 

Linkki VRL-profiiliin 

Tässä on vähän vaihtelua. Useimmiten linkki on tosiaan heti nimen alla ja linkissä lukee VRL-profiili. Joskus harvoin profiililinkki voi olla hevosen nimen perässä VH-tunnuksesta klikattavissa tai VRL-profiilin sijasta lukee VH-tunnus. 

On syytä huomata, että rekisteröimättömilläkin hevosilla on yleensä tämä VRL-profiililinkki, mutta se vie virhesivulle! Hevosen VH-tunnuksen olemassaolon näkee vain siitä otsikosta.

 

Sukupuoli 

Tämä nyt pitää olla määriteltynä joka tapauksessa.

 

Rotu 

Myös tämä nyt vain täytyy olla. Pyrin käyttämään mahdollisimman täydellistä ja suomenkielistä rodunnimeä enkä lyhenteitä tai puhekielisiä nimiä. Niinpä esimerkkikuvankin hevosella lukee tennesseenwalker eikä TWH tai Tennessee Walker. Samoin friisiläisten sivuilla aikoinaan luki tai ainakin piti lukea friisinhevonen eikä pelkästään friisi tai friisiläinen.

 

Syntymäaika 

Tämäkin on niitä ihan perus-perustietoja. On aina muodossa pp.kk.vvvv. Joillain vanhoilla hevosilla voi perässä olla merkintä VHKR, mutta sitä ei nykyään noudateta kuin pieniltä osin.

Hevosille ei merkitä ikääntymistä. Jos se tarvitaan, se näkyy VRL-profiilissa. Tästä on tarkemmin kerrottu Ajan kulku -postauksessa muutama vuosi sitten.

Ionicin kasvateille ei määritellä syntymämaata, koska Ionic ei sijaitse missään nimetyssä maassa. Ostohevosella tai tuontihevosella voi syntymämaa olla merkittynä syntymäajan perään (esimerkki). 

Väri 

Yleensä väri määritellään siinä vaiheessa kun hevonen saa kuvan tai jos se lopetetaan ilman kuvaa. Ostohevosilla voi olla väri määritelty jo silloin, kun se meille hankitaan ja tällöin värin kohdalla lukee jotain, vaikka hevosella ei välttämättä ole kuvaa.

Joissain tilanteissa hevoselle on määritelty väri VRL-rekisteriin, vaikka sitä ei lue sen sivuilla. Näin menettelen yleensä silloin, kun väri tiedetään jo etukäteen rodun tai vanhempien perusteella (knabstrupit ovat aina tiikerinkirjavia, kahden rautiaan varsa rekisteröidään rautiaaksi jne). 

Joillain roduilla värin yhteyteen on merkitty genotyypit (esimerkki).

 

Säkäkorkeus 

Kuten yleensäkin virtuaalihevosilla, tässä ilmoitetaan hevosen korkeus aikuisena. Ja nimenomaan kokonaisina sentteinä. En ole lähtenyt lainkaan merkitsemään korkeuksia kämmenenleveyksinä edes amerikkalaisilla roduilla (sekin pitää osata tehdä oikein: Kämmenenleveydet hevosten mittana) enkä harrasta mitään sentinosien kirjaamista. 

 

Omistaja 

Nykyään tässä lukee Ionic / S VRL-00329 eli siinä muodossa kuin VRL ja muut tahot omistajatiedon haluavat esitettävän (lue: omistajan VRL-tunnus). Ionic-sana on linkitetty Ionicin pääsivulle. 

Varsinkin vanhemmilla hevosilla voi tässä lukea myös Virginian tiedot, mutta luovuin sen merkitsemisestä joitain vuosia sitten yksinkertaisuuden vuoksi. Ja käytännössä Ionic on ollut jo toistakymmentä vuotta yksinomaan minun, jos totta puhutaan...

 

Kasvattaja 

Jos kyseessä on oma kasvatti, tämä lukee samalla rivillä omistajan kanssa, kuten esimerkkikuvassakin.

Kasvattaja merkitään erikseen, jos se on joku toinen harrastaja, tällöin yleensä merkitsen tallin linkin kera sekä kasvattajan nimen ja VRL-tunnuksen. Yleensä merkitsen silloin myös päivämäärän, jolloin kasvatti on hankittu tai tilausvarsan yhteydessä "Tilausvarsa kasvattajalta" (esimerkki). 

Jos kyseessä on tuontihevonen, omistajan kohdalla lukee "Omistaja ja maahantuoja". Tällöin kasvattajaa ei välttämättä ole merkitty, mutta jos on, sen kohdalla lukee EVM (esimerkki).

 

Lajipainotus 

Yleensä hevosella on yksi painotuslaji, mutta joillain yksilöillä on kaksi. Paljon toki on myös yleishevosiksi tai yleisratsuiksi merkittyjä hevosia. Varsinkin ARJ-hevosilla tässä voi lukea enemmänkin tietoa, kuten esimerkkikuvassa: askellajiluokat, show pleasure (porr.).

 

Koulutustaso 

Tätä en yleensä käyttänyt ikinä, se jäi hevosten sivuille alunperin historiallisista syistä. Nykyään se on toki käyttökelpoinen porrastetuissa kisaavilla hevosilla, sillä merkitsen tähän hevosen saavuttaman tason tietyn lajin porrastetuissa, kun se on lopettanut kisaamisensa. Tai no, lähinnä merkitsen sen ARJ-hevosille. Muille hevosille en yleensä jaksa merkitä mitään, jolloin tieto porrastetuissa kisaamisesta löytyy ainoastaan hevosen VRL-profiilista.

 

Muut tiedot 

Toisinaan perustietolistassa on muitakin tietoja, kuten isä- ja/tai emälinjat (esimerkki) ja laatuarvostelupalkinnot, pääasiassa ARJL (esimerkki).

Suvuttomilla hevosilla on yleensä hevosen EVM-vanhemmat nimetty ja sukutaulun sijaan vanhemmat on listattu perustietolistassa (esimerkki). 

 

7. Englanninkieliset perustiedot

Muistona niistä haaveista, kun Ionicista piti englanninkielinen talli tehdä on jääneet nämä englanninkieliset perustiedot hevosten sivuille.  Siihen on merkitty seuraavat tiedot: 

• Nimi
• Sukupuoli
• Rotu
• Syntymäaika
• Omistaja

Arabien sivuilta tämä englanninkielinen osio puuttuu kokonaan.

Rotuesittelyssä eteläamerikkalaiset pasot

Joskus minulle esitettiin toive, että kirjoittaisin rotuesittelyn paso creolesta. Kyseessä oli itsellenikin tuntematon rotunimike, mutta se kuulosti kiinnostavalta juuri siksi. Enpähän tiennyt, mihin kaninkoloon pääni tungin! Asiat näyttävät olevan kaikkea muuta paitsi yksinkertaisia tuolla etelä- ja keski-Amerikassa, kun puhutaan paso-roduista. Niitä nimittäin riittää. Tässä jotakin katsausta siihen, mitä kaikkea onnistuin kaivamaan ja ymmärtämään. Tämä tuskin kuitenkaan on mikään kaikenkattava esitys asiasta, ei välttämättä kaikilta osin edes paikkaansapitävä.

Paso fino

Paso fino on roduista tunnetuin ja virtuaalimaailmassakin yleisin, mutta edes tämän suhteen ei ole yksimielisyyttä kaikista asioista. Useimmiten paso fino -nimellä kulkeva rotu ymmärretään Puerto Ricosta kotoisin olevaksi roduksi, mutta toiset lähteet mainitsevat sen kotimaaksi sekä Puerto Ricon että Kolumbian, mahdollisesti myös Dominikaanisen Tasavallan ja Costa Rican. 

Niin tai näin, nämä hevoset ovat tyypiltään ja perimältään iberialaisperäisiä ja Iberian niemimaalta, niinsanotuilta jenneteiltä (Spanish Jennet) on kotoisin myös niiden askellaji, jota nimitetään pasoksi. Paso on lateraalinen, nelitahtinen ja tasatahtinen askellaji, jossa ei ole liitovaihetta. Se on ratsastajalle miellyttävä ja tasainen, ja ymmärtääkseni myös hevoselle taloudellinen, koska jalkojen liike ei ole korkeaa. Se on ollut siis erinomainen askellaji työkäyttöön tarkoitetulle hevoselle.

Perunpaso 

Muita nimityksiä: (Caballo) Paso Peruano, Peruvian Horse, Peruvian Stepping Horse, Costeño de paso

Perunpaso on ehkä se toiseksi parhaiten tunnettu paso-roduista, mutta virtuaalimaailmassa kovin harvinainen. En tiedä, onko se nimestään huolimatta mitenkään läheinen sukulainen paso finolle, ei välttämättä. Se on kuitenkin yhtä lailla iberialaisperäinen rotu, mutta niinhän oikeastaan kaikki rodut etelä- ja keski-Amerikassa ovat.

Perunpasolla on ilmeisesti varsin samanlainen askellaji kuin paso finolla, mutta sitä kutsutaan paso llanoksi. Siitä on olemassa myös muunnos, sobreandando, joka on muuten pason kaltaista, mutta se ei ole ihan tasatahtinen, vaan tahti menee 1-2, 3-4. Ilmeisesti ainakin jotkin perunpasoyksilöt saattavat osata myös ravin, ainakin vapaana. Siitä minulla ei ole tietoa, ovatko paso llano ja sobreandando toisensa poissulkevia sillä tavoin, että hevonen osaa vain jompaakumpaa, ei molempia. 

Kumpaankin askellajiin, paso llanoon ja sobreandandoon liittyy perunpasoilla ns. termino, etujalkojen ulospäin melova liike. 

Hendricksin mukaan Perusta on kotoisin myös Costeño-niminen rotu, jolla on myös espanjalaisilta esivanhemmilta peritty erikoisaskellaji. FAO:n mukaan perunpasosta käytettäisiin myös nimityksiä "Peruvian Criollo" tai "Andean", mutta ainakin tuo jälkimmäinen on kai vissiin eri asia. Hendricks puolestaan listaa Peruvian Criollon vaihtoehtoiseksi nimitykseksi Andean-rodulle. Miten lieneekin, niin minulla ei ole tietoa siitä, onko näillä erikoisaskellajeja.

Kuubanpaso

Muita nimityksiä: Cubano de Paso

Kuten nimestä voi päätellä, tämä on kotoisin Kuubasta. Sinänsä kuubanpaso on käsittääkseni hyvin samankaltainen rotu paso finon kanssa. Iberialainen leima on selvä, kyseessä on samalla tavalla jalo, tiivis ja suhteellisen pienikokoinen hevonen. Kuubanpason erikoisaskellajia kutsutaan nimellä marcha fina y gualdrapeada, marcha tai andaduras. Hendricksin mukaan sekin on lateraalinen ja nelitahtinen askellaji.

Costa Rican paso

Muita nimityksiä: Caballo Costarricense de Paso, Costa Rican Saddle Horse

Siltä varalta, ettei paso fino ole costaricalainen rotu, niin siellä kuitenkin on oma pasokantansa, jota nimitetään Costa Rican pasoksi. Ilmeisesti kyseessä on hyvin samankaltainen rotu kuin paso fino.

Kolumbialaiset paso-rodut

Sitten on tämä Kolumbia. Sieltä on kotoisin peräti neljä paso-rotua tai oikeastaan kyse on hyvin samantyyppisistä hevosista. Ne polveutuvat alunperin kolumbianpasosta, mutta näillä muilla tyypeillä on eri askellajit, joiden mukaan ne on nimettykin. Joitain ilmeisen vähäisiä rakenne-eroja on tai voi olla. Vail Andersonin mukaan Kolumbiassa on pääsääntöisesti kaksi erillistä hevoskantaa, kolumbianpaso tyyppeineen ja Colombian Creole Cattle Horse. Jälkimmäisestä en tiedä sen enempää, mutta sillä ei välttämättä ole erikoisaskellajeja lainkaan.

Tuo paso-kanta jakautuu tosiaan neljään: 

• Kolumbianpaso
• Trote y galope
• Trocha y galope
• Trocha

Kolumbianpaso (Columbian Paso Fino)

Epäilen, että kolumbianpasolla on sama askellaji kuin puertoricolaisella paso finolla ja voi hyvinkin olla, että tämä on hyvin lähisukuinen puertoricolaisen paso finon kanssa. Epäilen myös, että Pohjois-Amerikassa ja Euroopassa puertoricolaista ja kolumbialaista kantaa saatetaan risteyttää keskenään ja puhua jälkeläisistä yhtä kaikki paso finoina.

Trote y galope

Trote y galopen nimi tulee sen erikoisaskellajeista, jotka kyllä kääntyvät espanjasta raviksi ja laukaksi, mutta eivät varsinaisesti ole niitä. Trote on kaksitahtinen, diagonaalinen askellaji, jonka askeljärjestys on sama kuin ravissa, mutta siinä ei ole liitovaihetta lainkaan tai se on hyvin lyhyt. Galopessa askeljärjestys on sama kuin laukassa ja se on kolmitahtinen, mutta ilmeisesti siitäkin puuttuu liitovaihe (lähes) kokonaan.

Minun on tunnustettava, etten ole nähnyt näistä hevosista videota vapaana, vain ratsastettuna. En siis tiedä, millaisia nämä askellajit olisivat vapaana. Ratsastusvideoissa ne näyttävät kovin kootuilta, koska se on ideaali näytöksissä, mutta ATTA:n mukaan niitä voidaan ratsastaa myös pidemmässä muodossa. Vail Anderson myös mainitsee, että jotkin yksilöt hallitsevat myös trochan, mahdollisesti ravinkin.

Trote y galopet ovat isokokoisempia kuin kolumbianpaso ja trocha.

Trocha (Trocha Pura Colombiana, Trocha Colombiana)

Trocha on nelitahtinen ja epätasatahtinen askellaji, jossa askeljärjestys on sama kuin käynnissä: vtj (1) - vej (2) - otj (3) - oej (4). Tahdit 2 ja 3 ovat hyvin lähekkäin, siitä syntyy askellajin hieman epätasainen tahti. Trochat osaavat ilmeisesti myös tavanomaisen ravin, samoin kuin käynnin, laukan ja kiitolaukan.

Vail Andersonin mukaan trochat ovat matalampia kuin trote y galopet ja trocha y galopet.

Trocha y galope (Trocha y Galope Reunido Colombiano)

Trocha y galope on loogisesti se tyyppi, joka osaa trochan ja galopen, muttei ilmeisesti siis trotea. Ilmeisesti näiltä löytyy myös ravi.

Paso Iberoamericano

Tämä on costaricalainen risteytysrotu, jossa etelä-amerikkalaisia askellajihevosia (perunpaso, paso fino, mangalarga, mahdollisesti myös campolino, kuubanpaso, kolumbialaiset pasot, ehkä jonkinlainen paso creole) risteytetään iberialaisten hevosten kanssa, erityisesti andalusianhevosten ja lusitanojen. Ilmeisesti iberialaiseksi roduksi kelpaavat myös hispano-arabi, sorraianponi, mallorcanhevonen ja menorcanhevonen, sekä andalusia- ja lusitano-risteytykset (Cruzado Portugues, Cruzado Espanõl). 

Paso creole

Tämä onkin sitten se murheenkryyni, että mikä varsinaisesti on paso creole. Se ei ihan valjennut! 

Sana creole tai criollo vilahtelee moneen kertaan eri lähteissä näiden rotujen yhteydessä. Toisaalta criollo on argentiinalainen rotu, jolla tiettävästi ei erikoisaskellajeja ole, mutta oikeastaan koko latinalaisessa Amerikassa on criolloiksi nimitettyjä hevosia (Brasiliassa crioulo), jotka eivät välttämättä edusta mitään rotua. Creole (alunperin ransk. créole, esp. criollo, port. crioulo) terminä viittaa sekoittuneeseen alkuperään (vrt. kreolikansat eli etniset ryhmät, jotka syntyivät eurooppalaisten ja ei-eurooppalaisten kansojen sekoittuessa).

Paso creole -termiä ei juuri kuitenkaan tunneta. Löysin pari lähdettä, UAHA:n ja Narrawin Studin, jotka ovat jollain tasolla määritelleet, mikä on paso creole. 

Narrawin Stud on mahdollisesti vain yksittäinen kasvattaja, joka risteyttää paso finoja, perunpasoja ja Costa Rican pasoja keskenään ja muihin rotuihin, ja nimittää näitä paso creoleiksi. Sinänsä jalostusohje on yksinkertainen: paso creolessa tulee olla jotain mainituista paso-roduista ja mahdollisesti muita rotuja. Paso-rotujen osuus pitäisi olla vähintään 50 %.

UAHA määrittelee paso creolen myös paso-risteytykseksi. Sallitut paso-rodut ovat paso fino (ei mainita tarkemmin, minkämaalainen paso fino) ja perunpaso. Sinänsä sallittuja risteytysrotuja ei mainita, mutta UAHA listaan suosituimmat rodut:

• Andalusianhevonen
• Amerikanravuri
• Saddlebred
• Muut paso-rodut

Tässäkin tapauksessa paso-verta tulee olla vähintään 50 %.

Molemmissa lähteissä mainitaan, että hevosen ulkonäössä tulee näkyä se paso-perimä selkeänä espanjalaisena tyyppinä ja erikoisaskellajeina. Ideaalisti sen tulisi olla tasatahtinen paso, mutta muitakin erikoisaskellajeja hyväksytään (trocha, sobreandando, pasitrote, amble). Narrawin mainitsee, että myös ravi on mahdollinen, mutta ei toivottu. Termino hyväksytään.

Lähteet

American Trote & Trocha Association (ATTA): Breed Information

American Trote & Trocha Association (ATTA): The Trote y Galope Horse

FAO: DAD-IS datasheet

Hendricks, B.: International Encyclopedia of Horse Breeds

Internationale Gangpferde Vereinigung: Der Töltiberer

Narrawin Stud: Paso Creole Horses

United Australian Horses of Americas (UAHA): Paso Creole

United Australian Horses of Americas (UAHA): Registries

Vail Anderson, R: Colombian Creole Horse Breeds

Wikipedia: Costa Rican Saddle Horse

Wikipedia: Cuban Paso

Wikipedia: Paso Fino

Wikipedia: Paso Iberoamericano

Wikipedia: Peruvian Paso

Wikipedia: Trocha Pura Colombiana

Wikipedia: Trote y galope

Zamy Horse Farms: The Trote y Galope Horse

Muut määrittelemättömät lähteet

Kesän jälkeen

En haluaisi sanoa kesän olevan vielä ohi, vaikka syyskuu onkin. Lämmin syksy, suoranainen intiaanikesä voi olla ihan just nurkan takana! Mutta tuo kesäsarja päättyi juuri ja tarkoitus olisi palata tämän hulluttelun jälkeen normaaliin arkeen.

Tästä piti tulla taukokesä, taas kerran. Minulla oli pätevä syykin taukoiluun: aloitin uudessa työpaikassa toukokuun loppupuoliskolla eli juuri silloin kun ilmoitin kesätauosta. Ajan ja aivokapasiteetin vähyyttä siis ennakoin. Jotenkin siinä kävi niin, että kuitenkin teki mieli kirjoittaa, mielellään jotain vähän randomia ja ilman kauhean tarkkaa seulaa, editointia ja muuta nysväämistä. Aivot narikkaan! Laadusta viis! Kunhan suoltaa jotakin tekstiä internetin tukkeeksi.

Sinänsä kesäsarjan idea ei ollut uusi. Olen vuosia miettinyt aina silloin tällöin tällaista massiivisempaa sarjaa, jossa esittelisin hevosiani. Hevosesittelyt keikkuvat myös aika monen lukijan toivelistalla, silloin kun olen kysellyt postaustoiveita. Nyt se putkahti mieleen, kun mietin kirjoittamisen aiheita. Voin kuitenkin tunnustaa tässä olleen sen verran puuhaa, että mietin kahteen kertaan ennen kuin alan suunnitella toistamiseen vastaavaa sarjaa. Nimittäin rotuja on lähemmäs 80, siinä on ihan jonkin verran kirjoittamista.

Muutenhan kesä on mennyt tallien kanssa jotakuinkin normaalisti. Se tarkoittaa sitä, että Gin Ahaltek on ollut tuuliajolla, mutta Ionicin kanssa olen puuhannut aktiivisesti. Porrastettujen kisaamisen kanssa olen vähän lepsuillut, muuten homma on pyörinyt niin kuin ennenkin. Ja samaa taitaa olla näkyvissä nyt syksyllekin, en ole keksinyt mitään uutta ja ihmeellistä tallien suhteen.

Perinteisesti olen listannut kesähuomioitani virtuaalimaailman ja tietokoneen ulkopuolelta. Tänä kesänä ei lomaa pahemmin ollut (mainitsin sen uuden työpaikan), mutta kesä on kesää silti. Tässä sekalainen lista asioista, jotka ovat jääneet mieleen:

• Tallinna ei ole lainkaan hassumpi kaupunki! Ihminen on päässyt yli nelikymppiseksi käymättä kertaakaan Tallinnassa, mutta nyt kaveri ja puoliso saivat houkuteltua vannoutuneen Tukholman-kävijän toisen lahden vastarannalle. Siellä oli kivaa.
• Michelin-ravintolassa tarjoiltu mocktail-paketti oli uusi kokemus ja todella loistava sellainen!
• Kesän merkittävimmät luontohavainnot ovat mäntykukka, voitatti ja ilves.
• Siitä työpaikasta vielä: tämä on neljäs firma, jossa olemme erään kollegan kanssa yhtä aikaa töissä ja toinen, johon hän on minut rekrynnyt käytännössä. Miten niin pienet piirit?
• Alumiinivanteet eivät ole ikuiset, koska niistäkin saa kierot. En tiedä miten.
• Läppärien laturitkaan eivät ole ikuisia.
• Luomenpoisto gone wrong. Tai oikeastaan se haavan umpeutumisprosessi.
• Kun noin niinkuin firman nimissä klikkailee trial-versioita maksullisista softista, myynti saattaa olla melko agressiivista. Ei se vielä mitään, että lähetetään sähköpostia ja tarjotaan mm. mahdollisuutta Teams-palaveriin tuotteen tiimoilta, mutta kun soittelevatkin perään ja sitten yksi account manager oli etsinyt minut LinkedInistä ja halusi lisätä kontaktiksi. 

Semmoista! Olen kysynyt tätä aiemminkin ja koskaan kukaan ei ole vastannut mitään, mutta kysyn nyt kuitenkin edelleen: mites lukijoiden kesä on mennyt?

Kesäsarja: suosikkipikselit osa 77, ylämaanponi

highl-o. Ciobam of Lochmore

Viimeistä viedään ja kesäsarja on edennyt ylämaanponiin asti. Miten sattuikin sopivasti, että myös elokuu on loppumassa? En laskenut tätä, ihan totta!

Ylämaanponi on yksi suosikkiroduistani (mitenköhän monen kohdalla olen kirjoittanut samalla tavalla tai jos en kirjoittanut, niin ainakin ajatellut?) ja oli vähän hankala valita sieltä yhtä suosikkiponia esittelyyn (miten monta kertaa olen tämänkin kirjoittanut?). Vaihtoehtojahan olisi: kivoja kuvia, söpöjä poneja, vanhoja sukuhirmuja, tuoreempia tuonteja ja niin edelleen. Valikoin nyt yhden tuoreimmista tuonneista esittelyyn, suvuttoman Ciobamin.

Oikeastaan rakastan ylämaanponien keksimistä, kun niille saa niin kivoja nimiä suhteellisen vähällä miettimisellä. Olen tosi monen kohdalla käyttänyt tuollaisia keksittyjä kasvattajatunnuksen kaltaisia osia nimissä, joskus etuliitteenä, joskus jälkiliitteenä, usein of-preposition kanssa. Tämä nojaa ihan puhtaasti reaalimaailman ylämaanponien nimeämiskäytäntöihin. Sukupostista olen paljon käynyt hakemassa inspiraatiota.

Ciobamissa sinänsä ei ole mitään erityisen ihmeellistä. Se on suvuton ori, kuten sanoin. Yhden varsan isä toistaiseksi, mutta lisää on suunnitteilla parin vuoden päähän. Väriltään se on perus-ruunikko, mikä toki on tyypillistä ylämaanponeille, vaikka niillä on kyllä paljon hallakkovärejä ja kimoja. Kuvakin on tosi kiva Flickr-löytö.