Lajipainotusten periytyminen

Tämä jatkaa edelleen tuota lajipainotus-asiaa, mutta tällä kertaa jalostuksen kannalta. Vaikka Ionicin hevosilla ei pääsääntöisesti ole ikinä kisattu, muutamia harvoja poikkeuksia lukuunottamatta, niillä on usein lajipainotus kuitenkin merkitty ja se on jalostukseen vaikuttava tekijä. Yritän mahdollisuuksien mukaan valita tammalle saman lajipainotuksen oriin. Koska suku kuitenkin on merkittävin tekijä, joustan tästä säännöllisesti.

Jos syntyvän varsan vanhemmilla on sama lajipainotus, varsasta tulee sen lajin hevonen myös, kuten loogista on. Koska kuitenkin mainitsin nuo joustamiset tässä asiassa, käyn nyt läpi sitä, miten lajipainotus määräytyy niissä tilanteissa, joissa vanhemmilla on eri painotus. Ja nämähän eivät ole sitten mitään kiveenhakattuja, vaan poikkeuksia tulee aina kun on tarve. Mutta suunnilleen nyt näin yleensä menee.

Peruslajien periytyminen

Käytetyt lyhenteet:

KO = kouluratsastus

RE = rataesteet

KE = kenttäratsastus

VA = valjakkoajo

WE = lännenratsastus

LA = laukkaratsastus

ARJ = askellajiratsastus (lähinnä saddleseat ja/tai ajoluokat)

YL = yleishevonen

Ravureita ei ole vuosiin ollut ja matkaratsuja en toistaiseksi ainakaan varsinaisesti jalosta, niin ne jäävät pois tästä.  Samoin maastoesteratsastus, ei Ionicista tai Gin Ahaltekista löydy nimenomaisesti tähän lajiin painottuneita hevosia lainkaan.

YL + X = X (X on jokin muista painotuksista)

YL + LA = YL/KE, kun en laukkahevosia enää harrasta

KO + RE = YL nykyään, aiemmin näistä on tullut kenttäratsuja

KO + KE = YL tai KE, pyrin välttämään

KO + VA = VA, harvemmin KO

KO + WE = YL/KO/WE, välteltävä yhdistelmä, ei kovin todennäköinen

KO + LA = YL, välteltävä yhdistelmä, ei kovin todennäköinen

KO + ARJ = YL/KO/ARJ, rodusta riippuen, pyrin välttämään

RE + KE = KE, voi olla myös RE

RE + VA = YL, välteltävä yhdistelmä

RE + WE = YL, välteltävä yhdistelmä

RE + LA = KE, todennäköisimmin

RE + ARJ = YL/ARJ, rodusta riippuen, välteltävä yhdistelmä, ei kovin todennäköinen

KE + VA = YL, välteltävä yhdistelmä

KE + WE = YL, välteltävä yhdistelmä

KE + LA = KE

KE + ARJ =YL/ARJ, rodusta riippuen, välteltävä yhdistelmä, ei kovin todennäköinen

VA + WE = YL, välteltävä yhdistelmä, ei todennäköinen

VA + LA = YL, välteltävä yhdistelmä, ei todennäköinen

VA + ARJ = YL/ARJ, rodusta riippuen, ei kovin todennäköinen

WE + LA = WE, kun nykyään ei laukkaratsuja enää ole, ei todennäköinen

WE + ARJ = YL/WE/ARJ, rodusta riippuen

LA + ARJ = YL/ARJ, rodusta riippuen, välteltävä yhdistelmä, ei todennäköinen

Saddleseat- ja ajoluokkien periytyminen

ARJ:n saddleseatissa kilpailevilla on aina määritelty se saddleseat-laji, jossa hevonen kisaa. ARJL vaatiikin tämän, vaikka varsinaisesti kaikista lajeista saadut sijoitukset lasketaan eikä porrastetuista edes näe, mitä hevonen on varsinaisesti kisannut.

Syntyvä varsa perii jommankumman vanhempansa saddleseat-lajin, vähän sen mukaan mikä on oma tuntuma siitä, minkä lajin hevosia kullakin hetkellä on vähän. Jos vain toisella vanhemmalla on saddleseat-laji, varsa perii sen.

Osalle hevosista (DHH, hackney, hackneyponi, satunnaisesti muiden rotujen yksilöt) on merkitty sillä kilpailtu ajoluokka (roadster, fine harness tai pleasure driving). Porrastetuissa nämä rodut kilpailevat kuitenkin kaikissa ajoluokissa, hackneyponit myös omissa luokissaan. Luokalla on merkitystä vain perinteisissä kilpailuissa, kuten ARJ Cupissa, joissa ilmoitan hevosen aina vain sille merkittyyn luokkaan. 

Varsa perii jommaltakummalta vanhemmaltaan tämän ajoluokan, jos vanhemmalle on se merkitty. Jos vain toisella vanhemmalla on ajoluokka merkitty, varsa perii usein sen.

Joillain roduilla (morgan, saddlebred, NSH, arabi) ajoluokkaa ei ole merkitty hevosen sivuille ainakaan jokaiselle hevoselle. Joillain hevosilla lukee lajipainotuksen kohdalla yleisesti "ajoluokat", joillain ei mitään, vaikka hevonen niitä kilpailisikin. Myös näillä kilpailen porrastetuissa kaikkia luokkia, vaikka hevoselle olisi merkitty se erikoistumisluokka. Ilmoittautuessani perinteisiin kisoihin (ARJ Cup) katson läpi hevosen kisakalenterin, onko sillä sijoituksia jostain ajoluokasta. Jos on, katson sen erikoistuvan siihen ja ilmoitan vain siihen luokkaan. Jos hevosella ei ole sijoituksia, ilmoitan sen mihin tahansa ajoluokkaan. 

Tällaisista hevosista syntyvä varsa ei yleensä peri ajoluokkaa vanhemmiltaan, vaan kilpailutan sitä samalla tavalla: se erikoistuu siihen luokkaan, josta se saa ensimmäiset sijoituksensa.

Western-lajien periytyminen

WRJ:nkin alla on useita eri lajeja ja useimmilla länkkälajien hevosilla on yksi tai kaksi lajia, joissa kilpailutan sitä perinteisissä. Porrastetuissa kaikki kisaavat kaikkia lajeja. 

Syntyvä varsa perii erikoistumislajinsa jommaltakummalta tai molemmilta vanhemmiltaan. Jos molemmilla vanhemmilla on kaksi lajia, varsa ei kuitenkaan peri neljää lajia vaan valitsen ehkä juuri sen kaksi lajia varsallekin. Jos isällä on lajeina x ja y, ja emällä x ja z, varsa perii todennäköisimmin lajin x eikä välttämättä muita lainkaan.

Rodut ja lajipainotukset Ionicissa, osa 2

Jatkan tuota viime viikolla aloittamaani listausta siitä, mitä lajipainotuksia Ionicin eri roduilta löytyy.

Morganinhevonen

Nämä ovat kaikki ARJ-hevosia tätä nykyä ja se on seikka, joka varsinkin korventaa sielua. Morgan olisi niin monikäyttöinen! Koulussa ja valjakossa varmasti erinomainen, vaikka kouluratsuksi toki vähän lyhyenläntä, ainakin jos vertaa puoliverisiin. Westernin eri lajeissa ei kuulemma lainkaan toivoton, niitä kisataan reaalimaailmassakin. Esteillä ja kentässä ei ehkä sinne korkeimpiin luokkiin, mutta pikkuluokista selviää varmasti.

National Show Horse

Askellajihevosia nämäkin kaikki, saddlebredin ohella se ainoa rotu, joka löytyy kaikista ARJ:n rotulistoista eli voi osallistua oman rotunsa erikoisaskellajiluokkiin, saddleseatiin ja ajoluokkiinkin.

Mutta oikeasti tämäkin olisi tosi paljon monipuolisempi rotu. Koska rack ja slow gait ovat opetettuja askellajeja, NSH hallitsee ravin eikä olisi mitenkään siis epärealistinen näky koulukentillä. Ehkä rotu ei ole kummoinen hyppääjä, mutta valjakossa ja westernissä ei mielestäni mitenkään toivoton. Ja arabitausta varmasti tuo sen verran kestävyyttä, että mikä jottei menisi matkaratsunakin, noin teoriassa ainakin.

Newforestinponi

Este- ja kouluponeja ovat suurimmaksi osaksi, seassa on jokunen valjakkoponi. Yleisponejakin on, mutta vähän. Ehkä se nyt on ihan hyvä näin, vaikka nyffienkin kohdalla on vähän se, että olen vähän arka kilpailuttamaan niitä missään lajissa.

Nonius

Taas vähän järeämpi rotu, josta löytyy paljon valjakkohevosia. Kouluratsuja on vähän, este- ja kenttähevosia ei lainkaan. Toki tosi moni on merkitty yleishevoseksi. Toisinaan en kilpaile yleishevosilla missään lajissa, toisinaan vähän joka lajin pikkuluokkia.

Oldenburginhevonen

Puoliveriseksi poikkeus, kun on lähestulkoon pelkkiä kouluratsuja. Jokunen valjakkohevonen löytyy myös ja se ilahduttaa itseäni. Mutta pitäisi päästä eroon siitä ajatuksesta, että oldenburg on sieltä raskaammasta päästä puoliverisiä, kun ei se nykyään ole, ja voisi hankkia este- ja kenttähevosiakin.

Paint Horse

Nämä ovat kaikki western-hevosia, kuten rodulle sopiikin. Useimmille on merkitty westernistä laji tai pari erikoistumisalaksi, mutta porrastetussa kaikki kisaavat kaikkea mahdollista.

Paso fino

Askellajihevosia kaikki tyynni, kisaavat omissa erikoisaskellajiluokissaan ja saddleseatissa. Seassa on pari matkaratsastuksessakin kisannutta hevosta. Niitä voisi olla enemmänkin.

Perchenhevonen

Kuten muutkin raskaat kylmäveriset, nämä ovat työhevosia. Ja kuten sanoin edellisessä postauksessa, en ole lähtenyt kilpailuttamaan näitä edes valjakossa.

Pintabian

Nämä ovat pääasiassa saddleseat-hevosia, seassa on jokunen westerniinkin erikoistunut kaveri. Mutta kuten arabikin, pintabian olisi järjettömän monipuolinen rotu! Matkaratsastusta, koulua, valjakkoa! Westerniä, laukkoja, miksei kenttääkin! Äääh.

Poitounhevonen

Työhevosia, kuten arvata saattaa.

Quarterhevoset

Nämä ovat kaikki western-hevosia meillä, se rotu numero 1 siinä lajissa. Reaalimaailmassa quarterit toki hallitsevat paljolti lännenratsastuksen lajeja, reiningiä erityisesti, mutta oikeasti rotu on tosi monipuolinen, myös rakenteeltaan. Minua harmittaa aivan hillittömästi se, että Stiinun aikoinaan kirjoittama quarter-esittely on perusteellisesti kadonnut. Siinä hän toi hyvin ilmi quarterien eri tyyppejä. Quarter kouluradalla ei ole mikään maailman kahdeksas ihme!

Ranskanpuoliverinen

Aika tasapuolisesti este- ja kenttähevosia, kouluratsuja vähemmän.

Ratsu- ja risteytysponi

Yleisponeja on useampia, sitten noita perus-olympialajeja. Pieni rotu, että sekaan ei ole nyt tällä kertaa osunut yhtään mitään erikoisempaa, kuten vaikkapa valjakkoponia, vaikka sellaisiakin voisi olla.

Russian-based Sport Horse

Aika tasan löytyy kaikkia olympialajeja eikä sitten juuri oikein muita. Jokunen yleisratsu, yleensä nämä ovat nykyään este- ja kouluhevosten yhdistelmiä, joista aiemmin tuli kenttähevosia. Jos muisti ei petä, joskus aiemmin oli yksittäinen matkaratsu tai pari, mutta ovat tainneet joutua lopetetuiksi. Tämä on hyvä näin, sillä jotenkin en oikein näe RBSH:ta vaikkapa valjakkohevosena, ottaen huomioon sen kantarodut.

Ruotsinpuoliveriset

Pieni rotu ja olympialajien ratsuja löytyy, pääasiassa oikeastaan estehevosia.

Saddlebred

Oikeastaan voisin kirjoittaa paljolti saman tekstin kuin NSH:n kohdallakin: kaikki nyt ARJ-hevosia, monipuolisia sellaisia, mutta voisivat olla muutakin. Rotu tunnetaan show-hevosena, mutta se ei ole koko totuus rodusta. Tilanne harmittaa jonkin verran.

Schwarzwaldinrautias

Schwarzwald on kylmäverinen, muttei järin raskas. Niinpä kaikki hevoset on merkitty yleishevosiksi. Jotkut ovat kilpailleet valjakossa, jotkut toisinaan TYH-kisoissa, mutta usein niissä "kevyemmissä" luokissa, kuten käyttöajo, käyntikoe ja metsäajo. Veto- ja kyntöluokat tykkään jättää niille muhkummille, en tiedä onko se miten realistista tai loogista. Ei välttämättä.

Sim-Game Sport Horse

SGSH on tosi monipuolinen taustaltaan ja niin myös lajipainotuksiltaan. Olympialajien ratsuja löytyy enimmäkseen, mutta seassa on jokunen valjakkohevonenkin tätä nykyä, ja harvinaisuutena ARJ-hevosia. ARJ:n ajoluokkien pleasure driving on avoin aivan kaikille roduille ja SGSH-laumassani on muutamia hevosia, jotka polveutuvat ARJ-roduista, niin kilpailutin niitä sitten pleasure drivingissa.

Shagya

Shagyoissa on paljon yleishevosia ja sitten olympialajien ratsuja. Shagyojen kantaisä Lukacs KTN oli jonkin sortun monipuolisuusihme, sillä se kisasi vähän kaikkea: esteitä, koulua, kenttää, matkaa, maastoesteitä ja valjakkoa. Just tämmöisinä yleishevosina tykkään shagyoista erityisesti!

Suffolkinhevonen

Työhevosia kaikki.

Suomalainen puoliverinen

Olympialajit hallitsevat täällä, mutta seassa on muutamia valjakko-puoliverisiä. Koulu ja este ovat lajeista suurimmat, kenttäratsuja on vähemmän, mutta aika reilusti niitäkin, kun kyseessä on iso rotu.

Suomenhevonen

No, tämä se on se meidän kotimainen monipuolisuusihmeemme. Yleishevosia on paljon, työhevosia jonkin verran, vähemmässä määrin sitten muita. Ravureita en ole jaksanut laitella vuosiin. Ja se on hyvä juuri näin, sillä haluan ajatella noiden kaikkien yleishevosten soveltuvan ihan mihin tahansa käyttöön.

Tennesseenwalker

Nämä ovat kaikki ARJ-hevosia, kilpailevat omissa erikoisaskellajiluokissaan ja saddleseatissa. Alunperin vierastin vähän noita saddleseatin valjakkoluokkia, kun en oikein nähnyt walkeria kärryjen edessä, mutta nykyään ei jaksa niin paljon niuhottaa. Joskus aiemmin on ollut myös jokunen harva matkaratsu ja niitä voisi olla kyllä lisääkin. Jotkin ovat kuulemma ihan päteviä lännenratsujakin reaalimaailmassa.

Terskinhevonen

Täällä on pääasiassa olympialajien ratsuja ja jokunen matkaratsu. Aiemmin oli paljon myös laukkahevosia, mutta ne ovat myöhemmin sulautuneet pääasiassa kenttähevosiin. Ei kai mikään estäisi käyttämästä terskinhevosia valjakossakaan, mutta jotenkin en itse oikein näe tätä.

Trakehner

Trakehnerit ovat pelkästään olympialajien hevosia, näistä ei löydy edes valjakkohevosta. Toisaalta moni on xx-sukuinen anglo-trakehner enkä oikein miellä täysiveristä kovin kummoiseksi valjakkohevoseksi. Joten mielestäni tämä on ihan hyvä näin.

Ukrainanratsuhevonen

Täällä on menossa jotakin todella kummallista, nyt kun satuin vilkaisemaan tuota lajipainotusten listaa! Kouluratsuja on vaikka miten paljon, yleisratsujakin jonkin verran. Kenttähevosia on ihan muutama ja estehevosia ei lainkaan. Että mitä että? Minulle ukrainalainen on pääasiassa olympialajien ratsu, joten sinänsä eksoottisempien lajien puuttuminen ei ole ongelma, mutta mihin ne kaikki estehevoset ovat joutuneet?

Venäjänratsuhevonen

Tämän kohdalla nyt on tiedossakin se, että kouluratsut jylläävät. Este- ja kenttähevosia, samoin kuin yleisratsuja on tosi vähän, mutta on nyt jonkin verran. Myös tämä on minulle pääasiassa olympialajien hevonen, niin että ongelma ei ole iso.

Vuonohevonen

Pieni rotu ja pääasiassa yleishevonen, kuten sopiikin. Jokunen on merkitty valjakkohevoseksi, oikein sopiva laji sekin pikkuhallakoille. Ja sitten on yksi matkaratsu, joka on kisannut lyhyillä matkoilla. Vuonohevonen on minulle suomenhevosen kaltainen monipuolinen tapaus, vähän vain pienemmässä paketissa.

Welsh cob (D)

Cobeissa on aika monta ARJ:n ajoluokissa kisannutta tai paraikaa kisaavaa tapausta. Muuten nuo ovat vähän sekalaista sakkia, on kouluponeja pari, valjakkoponeja pari, yleisponeja ja ihan kysymysmerkilläkin merkittyjä, kun en ole päässyt oikein mieleni päälle siitä, mitä noilla tekisin. No, kai ne voisi myös merkitä ARJ-poneiksi.

Welsh cob-tyyppinen poni (C)

Pääasiassa ovat yleisponeja, muutama ARJ-poni seassa.

Welsh mountain -poni (A)

Yleisponeja on paljon, jokunen valjakkoponikin. En oikein osaa tällaista pikkuponia kilpailuttaa olympialajeissa, että vaikka joillekin on merkitty painotukseksi este tai kenttä, niin taitavat olla kisaamattomia. ARJ:n ajoluokkiin nämä kyllä voisivat sopia, pitääkin panna asia korvan taakse.

Welsh-poni (B)

Tämä nyt olisi kiva ratsutyyppinen poni, mutta aika paljon täälläkin on yleisponeja, myös ARJ-poneja. Nämäkin kärsivät vähän siitä, etten oikein näe niitä este- tai kenttäradoilla, vaikka sopivissa luokissa olisivat varmasti ihan päteviä suorittajia. Toisaalta tykkään ajatuksesta, että welshitkin ovat vähän tällaisia joka lajiin sopivia moniponeja.

Westfaleninhevonen

Täällä on este- ja kouluhevosia, kenttähevoset loistavat poissaolollaan. Ja sitten enkä vähän poikkeuksellisesti seassa on melko monta valjakkohevosta. Westfalen onkin Ionicin puoliverisistä todennäköisesti se, josta löytyy eniten valjakkohevosia suhteessa hevosten lukumäärään. Kenttä-westejä pitäisi kyllä saada jostain.

Ylämaanponi

Yleisponeja nämä ovat pääsääntöisesti, jokunen valjakkoponi joukossa, kouluponeja vielä vähemmän. Aika moni on kisannut jonkin verran matkaratsastusta, niillä lyhyemmillä matkoilla. Ja se on hyvä niin, sillä minulle ylämaanponi on juurikin tällainen yleisponi, joka kelpaa pienelle tasolle mihin tahansa. 

Rodut ja lajipainotukset Ionicissa, osa 1

Viime viikon postauksesta tuli mieleen kirjoittaa jotakin siitä, mitä lajipainotuksia Ionicin eri roduilta löytyy, mitä haluaisin löytyvän ja mitä muuta olen asioista mieltä. Jaan tämän nyt kahteen osaan, koska Ionicissa rotuja on niin paljon.

Aloittakaamme aakkosjärjestyksessä.

Andalusianhevonen

Nämä ovat lähes täysin kouluratsuja, mutta viime kesänä käytin tammoilleni jonkin verran Namyshillin valjakkopainotteisia oreja, joten seassa on jokunen valjakkohevonenkin. Olen innoissani tästä, mielestäni harvinainen lajivalinta andalusianhevoselle. 

Rotu olisi sallittu myös ARJ:n saddleseatissa ja aiemmin olen joitain yksittäisiä hevosia siinä lajissa kilpailuttanutkin. Ei jotenkin vain nappaa.

Angloarabi

Olympialajit jyrää. Jos harrastaisin laukkoja, kelpaisivat toki myös siihen lajiin. En näe tässä kauheasti korjattavaa.

Appaloosa

Pääasiassa lännenratsuja ja hyvä niin, mielestäni. Nämä olisivat myös tervetulleita saddleseatiin, mutten ole itse lähtenyt sille linjalle lainkaan.

Ara-appaloosa

Olisi arabin kaltainen monipuolisuusihme, mutta Ionicin hevoset ovat lähes järjestäen pelkkiä ARJ-hevosia. Jollain on joitain matkaratsastus-startteja.

Arabianhevonen

Arabi kelpaisi mihin vain! Tai ei sentään raveihin eikä työhevoskisoihinkaan, mutta ihan kaikkeen muuhun kyllä. Ionicissa lähes kaikki arabit ovat ARJ-hevosia, kilpailevat saddleseatia ja ajoluokkia. Matkaratsuja löytyy myös jokusia, mutta määrään nähden aika vähän. Erityisesti arabien kohdalla harmittaa se monipuolisuuden katoaminen, tosin aiemmin merkitsin useimmat arabit yleishevosiksi enkä kilpaillut niillä mitään.

Arabian Warmblood

Muiden puoliveristen tapaan pääasiassa olympialajien ratsu. Näistä ei löydy edes valjakkohevosia, vaikka ehkä voisi. 

Australianhevonen

Nämä ovat pääasiassa lännenratsuja, moni on kisannut myös matkaratsastuksessa. Aussi olisi oikeasti tätä monipuolisempi rotu, mutta olkoon nyt näin, toistaiseksi ainakin.

Australianponi

Moni ponirotu on sellainen, että merkitsen ne yleisponeiksi enkä osaa kilpailla oikein mitään niillä. Australianponeista kyllä löytyy eri lajipainotuksia, jos tosin myös niitä yleisponeja. Olympialajien poneja on paljon, mutta joitain valjakkoponeja myös.

Belgianpuoliverinen

Olympialajit jyräävät eikä seasta löydy edes kenttäratsuja, pelkkiä koulu- ja estehevosia. Kenttäratsuja voisi olla eivätkä valjakkohevosetkaan pahasta olisi.

Boulognenhevonen

Nämä ovat työhevosia, kuten muutkin raskaat kylmäveriset. En ole lähtenyt kilpailuttamaan niitä edes valjakossa.

Budjonnynhevonen

Pääasiassa olympialajien ratsuja nämä ja niistäkin enimmälti esteitä ja kenttää. Kouluratsut ovat vähemmässä. Yleishevosia on jonkin verran ja ihan muutama matkaratsastusta kisannut yksilö.

Campolino

Nämä ovat kaikki askellajihevosia, saavat kisata ainoastaan erikoisaskellajiluokissa. Aiemmin oli joitain ihan yksittäisiä hevosia, joilla olin kilpaillut myös matkaratsastuksessa.

Cleveland Hunter

Nämä ovat pääasiassa kenttäratsuja, vain muutama estehevonen löytyy joukosta ja kouluratsuja ei yhtään. Voisi olla kyllä monipuolisemminkin näitä lajeja edustettuna, mutta kyseessä on pieni rotu.

Clevelandinruunikko

Koulu ja valjakko taitavat olla yleisimmät lajit, mihin vähän tuhdimman puoleinen hevonen tietysti sopiikin. Kenttä- ja estehevosia on jonkin verran ja sitten myös yleishevosia.

Clydesdalenhevonen

Työhevosia kaikki.

Connemaranponi

Aika monipuolisesti eri olympialajien poneja on, jokunen valjakkoponi, mutta yleisponi ei ole lainkaan niin yleinen termi listalla kuin monella muulla ponirodulla.

Connemara olisi tervetullut ARJ:n ajoluokkiin, mutta enpä ole tainnut koskaan yhtäkään connua niissä kilpailuttaa. Älkää kysykö miksi. Ehkä voisi?

Criollo

No, näitä on nyt ne kaikki kaksi kappaletta ja molemmat western-hevosia. Näkisin näitä ehkä myös matkaratsuina.

Dartmoorinponi

Pieni rotu tämäkin, yleisponeja ovat, mutta parille olen kirjannut painotukseksi matkaratsastuksen. Kilpailevat yleensä niitä lyhyempiä matkoja VMRJ:ssä.

Dongola

Myös tämä on pieni rotu ja kaikki yleishevosiksi merkittyjä. Kaikki ovat kisanneet jonkin verran matkaratsastusta, myös niitä lyhyempiä matkoja. Poikkeuksellista muihin rotuihin on se, että näillä on sijoituksia useista lajeista (ja ne on jopa kirjattu sivuille!). Kilpailevat yleensä alimmissa luokissa lajista riippumatta.

Dutch Harness Horse

Saddleseat- ja ajoluokkien vakionäky. DHH:sta on nimenomaan ARJ-kisaamisen takia tullut niinkin iso rotu kuin se nyt on. Mutta tämä toimisi kyllä myös valjakkohevosena, olettaisin ainakin.

Englantilainen täysiverinen

Kun Ionicissa ei noita laukkoja harrasteta, nämä ovat kaikki pääasiassa olympialajien ratsuja. Mitään eksoottisempia lajeja en ole lähtenyt täysiverisilläni kilpailemaan. Luulin, että kenttä on erityisen hyvin edustettuna, mutta tehdessäni pientä laskentaa huomasin, että kaikkia olympialajeja on aika tasapuolisesti. Se on hyvä, koska täysiverinen on tärkeä myös risteytysjalostuksessa.

Exmoorinponi

Nämä ovat nyt kaikki niitä yleisponeja! Joillain on kisattu matkaratsastustakin, yleensä taas niitä lyhyempiä matkoja, kun ovat aika pienikokoisia poneja. En oikein osaa mieltää näitä muihin lajeihin kuin valjakkoon. 

Fellponi

Myös täällä on paljon yleisponeiksi merkittyjä. Aivan muutama valjakko- tai kouluponi löytyy ja yksi matkaratsastuksessa kisauraa aloitellut tapaus. Fellien kanssa on vähän sama juttu kuin exmooreillakin, etten oikein osaa kilpailuttaa niitä missään muussa lajissa kuin valjakossa. Voi, minulla on ikävä vanhaa SPC:tä, jonka mielsin paljolti sellaiseksi "harrasteponien" kisaamiseksi.

Frederiksborginhevonen

Tämäkin on rotuna vähän raskaammanpuoleinen noin lämminveriseksi, joten koulu- ja valjakkohevosissa löytyy. Toki seassa on este- ja kenttäratsujakin, mutta vähemmässä määrin.

Furioso

Näistä löytyy kenttäratsuja eniten, este- ja kouluhevosia on vähemmän ja eksoottisempia lajeja ei lainkaan.

Georgian Grande

Nämä ovat saddleseat-hevosia kaikki.

Gidran

Koulu- ja kenttäratsuja löytyy, estehevosia vähän vähemmän. Yksi valjakkohevonenkin on tallissa ja jokusia yleishevosia. Niin, ja yksi matkaratsukin vielä. Minä joskus teen tätä, että nappaan varsinkin yleishevosiksi merkittyjä hevosia matkaratsastuskisoihin.

Hackney ja hackneyponi

Nämä molemmat ovat ARJ-hevosia, tervetulleita saddleseatiin ja ajoluokkiin. Ennen porrastettujen tuloa kisasin näillä vain saddleseatin ajoluokissa ja jätin ratsastusluokat muille roduille, mutta nykyään en jaksa säätää tämmöisiä. 

Hannoverinhevonen ja hollanninpuoliverinen

Sama juttu kuin BWP:llä: pelkkiä este- ja kouluratsuja. Voisi olla muitakin.

Hollannintyöhevonen

Puhtaasti työhevosrotu. Vielä kun joskus muistaisin kisata TYH-kisoissa (tai merkitä sijoituksia sivuille).

Islanninhevonen

Nämä ovat kaikki askellajihevosia. 

Kalliovuortenhevonen

Nämä ovat myös askellajihevosia, kisaavat erikoisaskellajiluokissa ja saddleseatissa. Seassa on joitain harvoja matkaratsuja.

Kisber-felver

Täällä on enimmäkseen este- ja kenttäratsuja, kouluhevoset ovat pieni vähemmistö. Jonkin verran on myös yleishevosia. Mielestäni valjakko-kisber ei olisi mitenkään ongelmallinen ajatus, joten ehkä joskus.

Kladrubinhevonen

Koulu- ja valjakkohevosia. Sen verran tuhteja kavereita nämäkin, etten oikein näe niitä kisaamassa esteitä tai kenttää ainakaan kovin korkealla tasolla.

Knabstrupinhevonen

Myös täällä ollaan olympialajien kannattajia. Tammoista löytyy yksi valjakkohevonen ja niitä voisi olla useampiakin, sillä en saa päästäni pois kuvaa täplikkäästä vaunujen vetäjästä. Ehkä hivenen poikkeuksellista on se, että yleishevosia ei ole lainkaan.

Lipizzanhevonen

Nämä ovat kaikki kouluratsuja, silmissäni siintävät ne Wienin Espanjalaisen Ratsastuskoulun lipizzat. Mutta valjakkolipizza ei sekään kuulostaisi mitenkään pahalta ajatukselta.

Lusitano

Kouluratsuja nämäkin ja saavat ehkä ollakin, ellen satu jostain löytämään valjakko-lusitanoja jalostuskäyttöön, kuten andalusianhevosen kohdalla kävi.

Tämäkin olisi sallittu rotu saddleseat-luokissa, mutta jotenkin se ei näidenkään kohdalla nappaa.

Missourinfoxtrotter

Nämä ovat kaikki ARJ-hevosia, kisanneet erikoisaskellajiluokissa ja saddleseatissa. Seassa on muutama matkaratsastustakin kokeillut hevonen. Muistelen joskus aiemmin olleen myös western-painotteisia foxtrottereita.

Askellajihevoset ja monipuolisuus

Heräsin miettimään askellajihevosten monipuolisuutta tai oikeastaan sen puutetta virtuaalimaailmassa. Ajatus lähti siitä, kun huomautin eräälle ilmeisen tuoreelle harrastajalle, että tennesseenwalkerien kilpailuttaminen kouluratsastuksessa ei ole hyvä juttu. Syy on se, että rotutyypillinen walker ei osaa ravata ja kouluradalla puolestaan on esitettävä puhdas, kaksitahtinen ravi. Tämä harrastaja otti ohjeesta onkeensa, mutta selitti, että walkerien kerrotaan olevan monipuolinen rotu, niin ei hän tullut ajatelleeksi ettei se välttämättä kouluratsastukseen sovellu.

Ei tämä tyyppi mitenkään väärässä ollut. Päinvastoin! Tennesseenwalker ja monet muutkin erikoisaskellajirodut ovat reaalimaailmassa monipuolisia hevosia. Syy löytyy historiasta: monet ovat olleet nimenomaan kovaksikeitettyjä käyttöhevosia. Lukekaa vaikka Kentucky Mountain Saddle Horsen esittely, jonka historiaosiossa kerron rodun olleen usein köyhänsorttisten pikkutilojen yleishevos-Jantunen. Tiloilla on ollut varaa pitää vain yhtä hevosta ja sitä on käytetty kaikkeen maatöistä markkinamatkoihin. Pehmeä askellaji oli tärkeä ominaisuus, mutta niin oli monipuolisuus ja hyvä luonnekin.

Nämä ominaisuudet ovat säilyneet roduissa nykypäivään asti, vaikka nykyään ei tietenkään tarvita tuollaisia yleishevosia. Monet askellajirodut ovat kuitenkin erittäin käyttökelpoisia harrastehevosina. Monipuolisuus on siinäkin hommassa valttia ja hyvä luonne lähes ehdoton vaatimus. Nämä askellajikilpailut, saddleseat ja vastaavat ovat myöhempää perua eivätkä rotujen alkuperäinen käyttötarkoitus.

Virtuaalimaailmassa askellajirodut kuitenkin tuntuvat typistyvän pelkiksi ARJ-hevosiksi ja se surettaa minua, vaikka omat hevoseni ovat juuri tällaisia myös. Oikeasti minulla ei olisi mitään monipuolisemmin eri lajeja kisanneita askellajihevosia vastaan. Vain se kouluratsastus ei oikein kelpaa, juuri tuosta edellämainitusta syystä.

Tietysti kenttäratsastuksen koulukokeessa, joissain lännenratsastuksen lajeissa ja ymmärtääkseni myös valjakkoajon koulukokeessa halutaan se puhdas ravi. Kuitenkin kentässä ja valjakkoajossa kouluosuus on vain kolmannes koko lajista ja koulukokeeseen kuuluu paljon muutakin kuin ravi. Ei erikoisaskellajihevosen kilpailuttaminen kenttäratsastuksessa tai valjakkoajossa nyt ehkä kaikkein realistisin idea olisi, mutta itse olen valmis katsomaan niitä sormieni läpi.

On syytä tietysti muistaa, että ARJ ei ole yksi laji vaan laaja lajirypäs, johon kuuluu erikoisaskellajiluokkia, saddleseatia ja ajoluokkia. Saddleseat-lajitkin jakaantuvat vielä ratsastusluokkiin, ajoluokkiin ja näiden yhdistelmäluokkiin. "Pelkkä" ARJ-kisaaminen ei siis tee hevosesta vielä yksipuolista, toki on otettava huomioon ARJ:n roturajoitukset. Kaikilla ARJ-roduilla ei saa kisata kaikkia ARJ-luokkia.

Olin valmis syyttämään virtuaalimaailman kisa- ja laatuarvostelukeskeisyyttä tästä askellajihevosten yksipuolisesta kilpailuttamisesta, mutta tulin muistaneeksi suomenhevosen. Suokkihan on monipuolisuusihme vailla vertaa ja ihan jo lyhyellä selailulla löysin yksilöitä, joilla oli laatispalkintoja useista lajeista. Sama koskee poneja, welshit kai etunenässä. Näitä rotuja siis ainakin osataan ja halutaan kilpailuttaa monipuolisesti. Eikä monessa lajissa palkittu puoliverinenkään mitenkään harvinainen näky ole.

ARJL:llä on toki historiansa sekakisaamisen kieltävänä laatuarvosteluna. Aiemmin ARJL:stä nimittäin hylättiin muita lajeja sekakisanneet hevoset. Olen kirjoittanut tästä vielä vuonna 2021 (Mitä opin taas ja muuta asiaa askellajikisaamisesta). Tämä sääntö on sittemmin poistunut, kun en löydä siitä enää mainintaa ARJL:n sivuilta. Eihän se toki realistista ole, että yksi ja sama hevonen kisaisi saddleseatia ja kovan tason kouluratsastusta samanaikaisesti, mutta eivät ne true-kouluratsujenkaan sadat kisastartit realismia varsinaisesti ole.

Toinen mahdollisesti vaikuttava seikka ovat porrastettujen kisojen pisteytys laatuarvosteluissa. Ymmärtääkseni porrastetuissa "rangaistaan" pistemenetyksillä siitä, jos hevonen (tai sen vanhemmat) ovat kisanneet jotain muuta lajia kuin sitä arvosteltavaa. Tämän takia olen itse arka kilpailuttamaan ARJ-hevosia muissa lajeissa. Toki minulla on hevosia niin kauhean paljon, että on ihan jo saavutus kisata sitä hevosen omaa lajia.

Liekö yksi syy askellajihevosten yksipuolisuuteen se, ettei niitä tunneta niin kovin hyvin reaalimaailman puolelta? Sellainenkin ajatus kävi mielessä. Suomenhevonen on tuttu kaikille ja monet ponitkin, joten niistä tiedetään jo lähtöönsä, että ovat monipuolisia. Mutta islannihevosta lukuunottamatta erikoisaskellajirodut ovat Suomessa käytännössä tuntemattomia. Hevosharrastajilla ei ole niihin omakohtaista kosketusta ja kokemusta.

Mitäkö sitten pitäisi tehdä? En tiedä. Itse en ainakaan aio tehdä mitään muuta kuin harmitella asiaa. Olisi tosi kiva, jos olisi vaikkapa koulu-morganeita, mutta koska ARJ on suosikkilajini ja tarvitsen porrastettuihin paljon hevosia, niin kaikki morganini ovat käytännössä ARJ-hevosia. Sama koskee arabeja ja kaikkia muitakin, jotka ARJ:ssä voivat kisata.

Viime aikojen kuulumisia, ajatuksia ynnä muuta silppua

Olisihan minulla muutakin kirjoitettavaa blogiin, mutta mennään nyt tämmöisellä pienellä ajatuksenvirta-postauksella kaikesta siitä, mitä tässä viime aikoina on ollut mielen päällä. Sillä kaikenlaistahan on ollut!

Ne bulgarialaiset rodut

Minä viime viikolla esittelin ne kolme (Rotuesittelyssä bulgarialaiset: itäbulgarianhevonen, plevnanhevonen ja tonavanhevonen), mutta kuten tuon postauksen alussa oleva listakin kertoo, bulgarialaisia rotuja on enemmänkin. Tuota postausta kirjoittaessani tongin muitakin rotuja, kun alunperin oli tarkoitus tehdä lyhyet esittelyt kaikista roduista yhteen ja samaan postaukseen. Tulin sitten järkiini ja totesin, että siitä tulisi pienen romaanin mittainen postaus. Päädyin sitten kirjoittamaan noista itselleni tutuimmista ja jätin muut hautumaan.

Tuossa selaintabissa on auki noita lähteinä käytettyjä sivuja, joista löytyy jotakin tiedonmurusta muistakin roduista. Tiedonmuruset ovat kuitenkin melko pieniä, harvassa ja epämääräisiä, pahimmillaan ristiriitaisiakin keskenään, joten ei ole liian helppoa koostaa näistä mitään järkevää ja mahdollisimman paikkaansapitävää tietopostausta.

Criolloja

Argentiinalainen criollo kuului Ionicin ihan ensimmäisiin kasvatusrotuihin silloin vuonna 2004. Kasvatus loppui kyllä lyhyeen, tuona vuonna syntyi viisi varsaa ja siinä se sitten olikin. Vuonna 2009 syntyi vielä yksi, kun sattui olemaan yksi criollotamma, jota käytettiin pääasiassa azteca-jalostukseen. Tammalle löytyi jostain vieras ori sulhaseksi ja siitä syntyi Cristobal Ion.

Mutta nyt criollot tekivät paluun! Nikki myi Keskustassa omia kasvattejaan ja ex tempore päätin ostaa pari. Tervehtikää siis ori Flor Cágadoa ja tamma Flor Árticaa! Cristobal tosiaan kuoli vuonna 2014, joten tässä on kymmenen vuotta menty ilman criolloja. En minä tiedä, mitä noilla teen, mutta ainakin niitä voi käyttää SGSH-jalostuksessa. Ja eihän sitä tiedä, jos innostuisi uudestaan criollokasvatuksesta. Myönnän, että se(kin) rotu on välillä vähän kutitellut ajatuksissa, että mitä jos.

SGSH

Minä sen SGSH:n menin mainitsemaan ja olen maininnut sen joitain kertoja aiemminkin. Nyt olen tehnyt sen, mitä uhkailinkin ja olen ottanut rodun ns. haltuuni. Olen siis tehnyt sille uuden infosivun ja päivittänyt sen rotumääritelmää ja erityisesti jalostusohjetta.

Tuota jalostusohjetta miettiessäni olen ajautunut riitaan itseni kanssa, muiden harrastajien kanssa onneksi en, vielä ainakaan. Ottaen huomioon, miten yksinkertaisena olen pitänyt sen jalostusta, siinä on yllättävän monta mutkaa ja kommervenkkiä, jotka pitäisi saada kaikki käsiteltyä, ettei harrastajille jää epäselvyyksiä.

Pahimmat murheet koskevat erilaisia täysiveriristeytyksiä ja sellaisia rotuja, jotka itse ovat risteytyksiä jo alkuunsakin. Miten niitä pitäisi käsitellä jalostuksessa ja ennen kaikkea miten haluamani asiat ilmaisisi selkeästi ja napakasti tekstimuodossa. Siinäpä sitä miettimistä ja esimerkkisukujen lista on jo kammottavan pitkä.

Ai niin: tuo pirun leiska ei toimi mobiiliselaimilla. En tiedä miksi.

Leiskasivustoja, onko niitä?

Törmäsin tuota SGSH-sivustoa suunnitellessani sellaiseen seikkaan, että onko enää olemassa mitään sivustoja, jotka tarjoavat järkeviä valmisleiskoja? Jotakin löysin, mutta niiden leiskat olivat liian skaalautumattomia minun makuuni. Olen sillä tavalla vanhakantainen, etten halua mitään kiinteitä, pikselimääräisiä leveysmäärityksiä. Mobiiliselaimillakin ne ovat todennäköisesti kauhistus.

Googlausyritykseni eivät tuottaneet juuri mitään järkeviä tuloksia, mutta se nyt ei tarkoita mitään. Canvaa en halua käyttää tähän tarkoitukseen, en ole löytänyt sieltä mitään oikein järkevää, sieltäkään. Ansioluetteloiden, työhakemuspohjien ja sen sellaisten tekemiseen se on ihan passeli, mutta nettisivujen kanssa karsastan sitä. Plus etten halua sen kanssa naimisiin (lue: maksaa täydestä versiosta maailman tappiin asti).

Päivitys?

Miksikö minä leiskoja ja leiskasivustoja kaipailen? No, tulin miettineeksi muutamaa seikkaa:

a. Ionicin nykyinen leiska on vähän huono, varsinkin mobiiliselaimilla. Kyllä se nyt toimii, mutta...

b. Edellisestä kohdasta seuraa väistämättä se ajatus, että Ionicin ulkoasun voisi päivittää. Ekan kerran kymmeneen vuoteen.

c. Olen liian laiska jaksaakseni vääntää sitä enää itse atomeista lähtien.

Rakastan Ionicin muiden eläinten hempeätä kukkaleiskaa ja taistelen tässä sitä mielihalua vastaan, että käyttäisin samaa leiskaa Ionicissakin. Vaikka... miksei? Se kuitenkin toimii. Tällä menolla kohta myös Gin Ahaltek on vaaleanpunainen. Mutta olisiko tosiaan joitakin muita kivoja leiskoja tarjolla?

Welshien jalostus ja umpikuja

Katselin tuossa vanhimpia B-welshejäni sillä silmällä, että teettäisin niille varsoja ja kuoppaisin sitten. Umpikujassa ollaan: kaikki ovat pitkäsukuisia ja ihan liian moni on sukua keskenään. Ne vuosi tai pari sitten ostetut ponit eivät riitä. Harkitsin jo tekeväni Crialltit ja keksiväni sadoittain suvuttomia tuontiponeja. Olisivatkin ekat laatuaan pariinkymmeneen vuoteen, sillä Ioniciin ei ole omia welsh-linjoja keksitty sitten tallin alun.

Askellajeista tieteellistä tutkimusta

Löysin erään tieteellisen artikkelin erikoisaskellajeista. Superkiinnostava! Toki myös superhaastavaa luettavaa. Mutta aion kirjoittaa tästä, kun saan ensin asiat pureksittua sellaiseen muotoon, että ymmärrän edes itse.

Idiootti

Tein tuossa melko massiivista kuvien kaivelua venäjänratsuhevosilleni. Niistä tosi iso osa oli kuvattomia, mutta nyt sitä asiaa on vähän autettu.

Vasta tämän kuvajumpan jälkeen tajusin, että laumassa on aika monta sellaista hevosta, jonka voisin lopettaa tai myydä pois. Ovat vanhoja jo ja tehneet tarpeellisen määrän varsoja. Joten värkkäsin kuvia hevosille, jotka lopetan kohta. Hyvä minä.

Rotuesittelyssä bulgarialaiset: itäbulgarianhevonen, plevnanhevonen ja tonavanhevonen

Lähteiden kääntämisessä on käytetty tekoälyä.

Tekstin editoinnissa on käytetty tekoälyä.

Bulgarian hevosrodut yleisesti ottaen ovat varsin tuntemattomia. Yksikään näistä ei ole edes VRL:n rotulistalla ja liekö niitä ollut ikinä virtuaalimaailmassa muutenkaan. Toki ne ovat harvinaisia reaalimaailmassakin.

Hendricks, FAO ja Wikipedia listaavat kukin hieman erilaisen listan bulgarialaisia rotuja (rodunnimien käännökset pääosin omiani):

• Bulgariankylmäverinen (Bulgarian Heavy Draft)
• Bulgarianmaatiaishevonen (Bulgarian Native), saattaa olla sama asia kuin bulgarianvuoristoponi, mahdollisesti kuollut sukupuuttoon
• Bulgarianpuoliverinen (Bulgarian Sport Horse)
• Bulgarianvuoristoponi (Bulgarian Mountain)
• Deli-Orman (bulgarianmaatiaisen muunnos, mahdollisesti kuollut sukupuuttoon)
• Dolny Iskar (bulgarianmaatiaisen muunnos, mahdollisesti kuollut sukupuuttoon)
• Itäbulgarianhevonen
• Kamtshijanhevonen (bulgarianmaatiaisen muunnos, mahdollisesti kuollut sukupuuttoon)
• Plevnanhevonen
• Rilanhevonen, engl. Rila Mountain (bulgarianmaatiaisen muunnos, mahdollisesti kuollut sukupuuttoon)
• Rodupi
• Sarakatsaninhevonen, engl. Karakachan
• Stara Planina (bulgarianmaatiaisen muunnos, mahdollisesti kuollut sukupuuttoon)
• Tonavanhevonen

Tämä kirjoitus esittelee nuo ehkä tunnetuimmat tai ne, jotka minä tunnen eli puoliverityyppiset itäbulgarianhevosen, plevnanhevosen ja tonavanhevosen. Bulgarianpuoliverinen jää esiteltäväksi myöhemmin.

Itäbulgarianhevonen

Itäbulgarianhevosen kehitys aloitettiin 1800-luvun lopulla. Se polveutuu pääosin arabeista, angloarabeista, englantilaisista täysiverisistä ja erilaisista täysiveriristeytyksistä. Todennäköisesti mukana on ollut myös paikallisia hevosia ja niiden ja täysiveristen risteytyksiä. Tarkoituksena oli luoda sovelias hevonen armeijan ratsuksi ja kevyisiin maatöihin. Tärkeimmät siittolat olivat Kabiuk ja Bojurishte. Rotu virallistettiin 1951 tai 1959.

Aiemmin itäbulgarianhevonen oli paljolti käytetty laukka- ja risuestehevosena ja myös jalostusvalinta perustui menestykseen laukkaradoilla. Rodun yksilöt ovat menestyneet esimerkiksi Velká Pardubickássa. Viime vuosikymmeninä jalostustavoitteet ovat siirtyneet kohti olympialajeja ja rotua on parannettu harkituilla puoliveriristeytyksillä. Bulgariankielinen Wikipedia listaa itäbulgarianhevosesta löytyneen kolmea eri tyyppiä sen virallistamisen aikoihin:

• Kevyt: laukka- ja risuestelaukkahevonen
• Keskiraskas: olympialajeihin soveltuva ratsuhevonen, nykyinen itäbulgarianhevonen muistuttanee eniten tätä
• Raskas: työkäyttöön soveltuva hevonen, mahdollisesti jo kadonnut

Itäbulgarianhevonen on harvinainen ja vaarassa kadota. Vuonna 2024 niitä oli FAO:n tilaston mukaan vain 158 jalostusyksilöä, 39 oria ja 119 tammaa. Ilmeisesti lukumäärä on kuitenkin jonkinlaisessa nousussa tänä vuonna.

Modernin itäbulgarianhevosen tulisi olla jalo, tasapainoinen ja hyvä ratsuhevonen:

• Kevyt, kuiva ja jalo pää, suora profiili, hyvin asettuneet korvat, suuret eloisat silmät
• Hyvämuotoinen, suora ja keskipitkä tai pitkä kaula
• Erottuva säkä
• Viisto ja lihaksikas lapa
• Syvä ja leveä rintakehä
• Pitkähkö ja suora selkä
• Pitkä, voimakas ja hieman laskeva lautanen
• Vahvat, suhteessa sirot jalat, selväpiirteiset nivelet
• Hyvämuotoiset kaviot, kavioaines kovaa
• Sulavat liikkeet
• Säkäkorkeus 162-170 cm.
• Yleisimmät värit ruunikko, rautias ja musta; kimot ovat harvinaisia, mutta ilmeisesti niitä kuitenkin esiintyy. FAO mainitsee myös kirjavuuden (todennäköisesti lehmänkirjava, "skewbald")

Tonavanhevonen

Tonavanhevosen kehitys alkoi vuonna 1924 G. Dimitrovin (aiemmin Klementina) siittolassa lähellä Pleveniä. Rotu virallistettiin 1951 tai 1959. Jalostuksessa käytettiin noniuksia, joita risteytettiin angloarabeihin ja muihin täysiveriristeytyksiin (halfbred), mahdollisesti myös muihin paikallisiin hevosiin. Ranskankielinen Wikipedia listaa myös gidranit ja donit kantaroduiksi. Tarkoituksena oli luoda alueen oloihin soveltuva työhevonen, massiivinen, mutta kompakti, hyväluonteinen ja taloudellinen pitää. 

Rotu on yleisin Tonavan laakson alueella, mutta se on harvinainen ja vaarassa kadota. Vuonna 2024 niitä on ollut nelisensataa siitosyksilöä, satakunta oria ja 300 tammaa.

Huolimatta siitä, että tonavanhevonen on luotu työhevoseksi, se ei ole kylmäverinen. Nuo kantarodutkin se paljastavat, että kyseessä on tukeva lämminverihevonen. Nyt myöhemmin on haluttu ilmeisesti luoda parempaa ratsuhevosta ja rotuun on risteytetty täysiverisiä. Mahdollisesti tästä johtuu saksankielisen Wikipedian maininta siitä, että rodussa olisi kahta tyyppiä, kevyempi ratsu ja raskaampi vetohevostyyppi. 

Mielenkiinnon vuoksi: ruotsinkielinen Wikipedia tuntee kaksi rotua, donauhästin (joka ilmeisesti tarkoittaa tätä rotua) ja danubierin (jota on parannettu täysiveri- ja plevnanhevos-risteytyksillä). Tosin donauhästin kuvaus ei ole ihan linjassa muiden lähteiden kanssa.

Yleisesti ottaen tonavanhevonen on tasapainoinen, sopusuhtainen ja voimakasrakenteinen:

• Keskikokoinen pää, suora profiili
• Keskipitkä, leveä ja lihaksikas kaula, oreilla voi olla massiivisempi orikaula
• Leveä ja syvä rintakehä
• Melko suora selkä
• Leveä ja vahva lanne
• Voimakas ja hieman laskeva lautanen
• Vahvat jalat, selväpiirteiset jänteet, lyhyet sääriluut
• Liikkeet energiset ja kevyet
• Säkäkorkeus noin 162 senttiä, vaihteluväli 150-163 cm, mahdollisesti korkeampikin
• Luonne sopiva työkäyttöön
• Yleisimmät värit ruunikko ja musta, rautias  harvinaisempi.

Plevnanhevonen

Plevnanhevonen on kotoisin samasta G. Dimitrovin siittolasta kuin tonavanhevonenkin, mutta plevnanhevosen jalostus aloitettiin aikaisemmin, 1898 tai 1895. Sekin virallistettiin vuonna 1951 (1959?). Rotua kutsutaan joskus bulgarialaiseksi angloarabiksi, koska se polveutuu paljolti arabeista, täysiverisistä ja näiden risteytyksistä. Jalostukseen käytettiin myös unkarilaista gidrania, joka sekin on enimmäkseen arabi- ja täysiveritaustainen. FAO ja Kabiuk listaavat kantaroduiksi myös paikalliset hevoset ja streletsinhevosen.

Jos FAOn tilastotietoihin on luottaminen, plevnanhevonen on erittäin harvinainen ja akuutissa vaarassa kadota. Vuonna 2024 siitosyksilöitä oli 34, mikä on hälyttävän vähän. En tiedä, mitä on tapahtunut, koska edellisenä vuonna niitä oli vielä parisataa. Mahdollisesti plevnanhevostenkin ominaisuuksia on viime vuosikymmeninä parannettu täysiverisellä.

Plevnanhevosta on käytetty kevyisiin maatöihin ja vaunuhevoseksi, ja se palveli aikoinaan myös Bulgarian armeijan ratsuna. Se on kauttaaltaan enemmän ratsutyyppinen kuin tonavanhevonen. Hendricks luonnehtii rotua erinomaiseksi este- ja kouluratsuksi. 

Rotu on nykyisellään varsin yhtenäinen, ja ulkonäössä on paljon samaa kuin gidranissa:

• Yleisesti voimakas ja hyvä ratsuhevonen
• Pää sopusuhtainen ja ilmeikäs; suora profiili, suuret sieraimet, avara kaulanliittymä
• Kaula suora, keskipitkä, lihaksikas; liittyy hyvin lapoihin
• Säkä melko erottuva ja pitkä
• Rintakehä syvä ja leveä
• Selkä suora, lyhyt ja leveä
• Lanne suora ja leveä
• Takaosa vahva ja lihaksikas, hyvät kulmaukset, lautanen pitkä ja hieman laskeva
• Jalat kuivat ja vahvat, nivelet ja jänteet selväpiirteiset
• Liikkeet kevyet ja laadukkaat
• Säkäkorkeus: tammat 159-162 cm, oriit 163-166 cm
• Luonne eloisa, joskus jopa kuuma
• Väri: useiden lähteiden mukaan yleisin tai jopa ainoa väri on rautias

Lähteet

European Agrobiodiversity Network: Rare Breeds and Varieties of the Balkan, Atlas 2009.

FAO: DAD-IS datasheet

Hendricks, B.: International Encyclopedia of Horse Breeds.

Kabiuk: East Bulgarian - Detail info

Kabiuk: Породи коне

Popova, M. et al: Study on growth and development of horses from East Bulgarian breed.

Wikipedia: Danubien (cheval)

Wikipedia: Danubier

Wikipedia: Danubier

Wikipedia: Donauhäst

Wikipedia: Pleven (cheval)

Wikipedia: Дунавски кон

Wikipedia: Източнобългарски кон

Wikipedia: Плевенски кон

Zooferma: Дунавски (Danube(Danubian))

Zooferma: Източнобългарски кон (East Bulgarian)

Асоциация "Източнобългарски кон": Genealogical structure

Асоциация "Източнобългарски кон": Екстериорно-конституционален тип

Muut määrittelemättömät lähteet

Erilaiset askellajirodut ja SGSH

Olen tässä viime ajat pähkinyt SGSH:ta, sen jalostusta ja erityisesti sen jalostukseen sallittuja rotuja. Kyselin jo aiemmin tänä vuonna, että mitä muut harrastajat olisivat mieltä siitä, jos "kaappaisin" SGSH:n itselleni ja alkaisin kehittää sitä. Eihän siihen suuria muutoksia ole tulossa enkä käy tässä postauksessa läpi niitä, mutta SGSH:n pohdinta johti myös askellajiasioihin.

Yleisesti ottaen olen kyllä kirjoittanut paljonkin askellajihevosista. Moni askellajirotu on iso rotu Ionicissa ja ARJ-kisaaminen on lempiasioitani. Itse askellajeihin olen varsinaisesti puuttunut hyvin vähän. Sivusin aihetta vähäsen vuoden 2020 joulukalenterissa (3-, 4- ja 5-käyntiluokkien ongelmat) ja vuonna 2016 kirjoitin jotakin pientä yleiskatsausta erikoisaskellajeista (Pintaraapaisu erikoisaskellajeista), mutta ainakin tuo jälkimmäinen saattaisi kaivata täydennystä, korjausta ja muuta parantelua. Sitten oli toki tuo tuore eteläamerikkalaisten pasorotujen esittely. Tässäpä se oikeastaan onkin. Syykin on selvä: noista ei välillä ota pirukaan tolkkua!

Eräässä foorumipostauksessani SGSH:n tiimoilta tulin kuitenkin vähän vahingossa jakaneeksi askellajirodut kolmeen ryhmään ja ajattelin kirjoittaa sen talteen tännekin:

1. Rodut, joissa vain osalla yksilöistä on jokin erikoisaskellaji
2. Rodut, jonka yksilöille on mahdollista opettaa erikoisaskellaji
3. Rodut, joiden kaikki yksilöt hallitsevat erikoisaskellajin tai useamman.

Käyn nyt läpi vähän näitä ryhmiä, mutta korostan, että kyseessä on ihan vain itse keksimäni jaottelu, jolla ei ole mitään vastinetta reaalimaailmassa.

1. Rodut, joissa vain osalla yksilöistä on jokin erikoisaskellaji

Tämän nimi jo kertoo aika paljon: on olemassa rotuja, joita ei pidetä varsinaisesti askellajirotuina, mutta joiden jotkin yksilöt osaavat jonkin erikoisaskellajin. Pitäisin vähintään jossain määrin todennäköisenä, että taipumus erikoisaskellajeihin kulkee sukulinjoittain, sillä perinnöllinen ominaisuushan se pitkälti on, ymmärtääkseni.

Tällaisia rotuja on minun tietääkseni jonkin verran. Monen aasialaisen rodun kohdalla on mainittu, että ainakin osa yksilöistä osaa jotakin (yleensä) ravista poikkeavaa askellajia. Näitä ovat ainakin kabardinhevonen, deliboz, marwarinhevonen, kathiawarinhevonen ja mahdollisesti jotkin kiinalaiset hevoset. 

Huomattavaa myös on, että tähän lukeutuvat sellaiset tutut rodut kuin morganinhevonen ja arabi! Gaited Morgan -haulla löytyy paljonkin tietoa näistä, ja askellajiarabeista TK on kirjoittanut blogiinsa jo vuosia sitten (Arabianhevonen ja erikoisaskellajit). Myös joistain appaloosa-linjoista löytyy erikoisaskellaji. Oletettavasti näitä on muitakin.

Näissä on paljon kaikenlaista vaihtelua. Osalla roduista ei erikoisaskellajeista tykätä ja se voi olla periaatteessa hylkääväkin tekijä kantakirjauksessa, mutta sitten on harrastajia, jotka säilyttävät näitä askellajilinjoja. Ovathan ne käyttökelpoisia hevosia. Joissain roduissa erikoisaskellajia ei pidetä ongelmana. Osalla hevosista askellajitaipumus voi olla vahva niin, että varsatkin osaavat niitä, toisilla taas on enemmänkin taipumus erikoisaskellajiin, joka tulee esille vasta vahvistamalla tätä taipumusta.

Virtuaalimaailmassa näiden käsittely on vähän sekalaista. Muutamaa rotua (ainakin mongolianhevonen ja marwari) pidetään erikoisaskellajirotuina ja ne löytyvät myös ARJ:n roturyhmästä 1 (ARJ:n rotulistat), vaikka ei voitane pitää erityisen todennäköisenä, että kaikilla rodun yksilöillä se erikoisaskellaji olisi. Toisaalta voimme virtuaalimaailmassa ehkä olettaa näin ja jos jollain yksilöllä ei erikoisaskellajia ole, omistaja varmaan mainitsee asiasta hevosen sivuilla eikä kilpaile ARJ:n askellajiluokissa. 

Toisaalta emme oleta, että jokainen morgan tai arabianhevonen osaisi erikoisaskellajeja, koska se nyt ei pidä paikkaansa, vaan näissä roduissa ne askellajihevoset ovat pieni vähemmistö. Jos joku haluaisi omistaa askellaji-morganin tai -arabin, sen sivuille tulisi minun mielestäni merkitä tieto siitä, että tämä nimenomainen yksilö hallitsee askellajin xyz. Sitten voisimme alkaa ARJ:ssa keskustella siitä, tulisiko kyseinen rotu lisätä roturyhmään 1, jolloin se voisi osallistua erikoisaskellajiluokkiin. Toki rotu tulisi lisätä rajoituksin, samaan tapaan kuin Gaited mule (askellaji-muuli): kaikki muulit eivät saa osallistua ARJ:n askellajiluokkiin, vain ne, joilla on erikoisaskellaji.

2. Rodut, jonka yksilöille on mahdollista opettaa erikoisaskellaji

Tämä kuulostaa ehkä vähän oudolta, että hevoselle voisi noin vain opettaa jonkin perusaskellajeista poikkeavan askellajin. Ei kai voikaan, ei ainakaan ilman, että hevosella on jonkinlaista taipumusta moiseen. Näin olen ainakin ollut ymmärtävinäni. 

Tiedän oikeastaan varmasti vain yhden tällaisen rodun ja se on saddlebred. Sama taipumus slow gaitiin ja rackiin esiintyy myös niillä roduilla, joiden jalostuksessa on käytetty ja käytetään saddlebrediä (NSH, buurinhevonen). Saddlebred-varsat eivät osaa slow gaitia tai rackia, mutta niille on mahdollista opettaa nämä askellajit ratsastajan alla. 

Vanha Horse Illustratedin artikkeli American Saddlebred Gaits kertoo ainakin jotakin, miten tämä käytännössä tapahtuu. Siellä myös mainitaan se seikka, että viisikäynti-hevosten tulee olla voimakkaita, koska askellajit ovat vaativia hevosen fysiikalle. Sirommat hevoset soveltuvat paremmin kolmikäyntihevosiksi.

3. Rodut, joiden kaikki yksilöt hallitsevat erikoisaskellajin

Nämä rodut ovat sitten niitä varsinaisia erikoisaskellajirotuja ja ARJ listaa niitä roturyhmässä 1 (ARJ:n rotulistat). Lista tosin ei ole täydellinen, mutta kattaa nyt ainakin ne rodut, joita VRL rekisteröi ja pari muuta, tuntemattomampaa rotua. Ja kuten edellä mainitsin, en ole ihan varma, ovatko kaikki mongolianhevoset tai marwarit askellajihevosia, ja on tuolla listalla muitakin rotuja, joista voisin esittää epäilyjä, mutta ei mennä nyt siihen.

Periaatteessa kaikissa näissä roduissa tulisi kaikkien yksilöiden osata se rodun erikoisaskellaji, se on rodun tavaramerkki ja jalostustavoite. Tietenkin varmaan joka rodussa on aina niitä yksilöitä, jotka eivät osaa lainkaan erikoisaskellajeja tai osaavat vääräntyyppisen askellajin, mutta tällaiset yksilöt ovat aina niitä poikkeuksia eivätkä missään määrin tavoiteltuja. Monissa tapauksessa näitä hevosia ei hyväksytä jalostukseen lainkaan tai niitä ei ainakaan haluta käyttää. Ja ymmärtääkseni näillä askellajitaipumus on niin vahva, että jo varsatkin osaavat niitä.

Se SGSH?

Mitä näillä sitten on tekemistä SGSH:n kanssa? No, SGSH:n on tarkoitus olla perinteisiin lajeihin soveltuva urheiluhevonen ja erikoisaskellajit eivät sovi siihen kuvaan. Jalostuksessa sallitut rodut pitää miettiä myös sen perusteella, että erikoisaskellajeja ei rotuun tule, joten näille eri askellajiroduille on erilaiset käytännöt SGSH-jalostuksessa.

Ryhmän 1 hevosia saa käyttää, jos sillä SGSH-jalostuksessa käytetyllä yksilöllä ei ole erikoisaskellajeja. Joidenkin rotujen kohdalla tästä erityisesti huomautetaan, mutta se pätee kaikkiin rotuihin kyllä. Eli vaikka morgan on sallittu risteytysrotu, erikoisaskellajin hallitseva morgan-yksilö ei ole sallittu.

Ryhmän 2 hevoset eli pääasiassa saddlebred ja NSH ovat sallittuja ilman rajoituksia. Ajatus tässä taustalla on se, että nämä hevoset eivätkä niiden jälkeläiset varsinaisesti osaa mitään erikoisaskellajia ilman opettamista. Taipumus voi toki periytyä saddlered-sukuiselle SGSH:lle ja teoriassa olisi mahdollista opettaa tällaiselle SGSH:lle slow gait ja rack, mutta se olisi sitten rotumääritelmän vastainen SGSH, koska niillä tulee olla kolme ja vain kolme perusaskellajia.

Ryhmän 3 hevoset ovat yksiselitteisesti kiellettyjä. Koko tämä askellajiasia nousi keskusteluun nimenomaan kysymyksestä, että mitä jos on askellajirodun yksilö, joka ei osaa sitä rotunsa erikoisaskellajia, vaan tavallista ravia. Minä kieltäisin ne kahdella perusteella, jotka keskustelussakin esitin:

• Näillä se askellajitaipumus on sukupolvia jalostettu ja pidän ainakin teoriassa mahdollisena, että vaikka jokin yksittäinen hevonen ei sitä osaa, askellaji voi silti periytyä sen kautta eteenpäin. 
• SGSH-jalostuksessa käytettyjen hevosten tulisi olla hyviä oman rotunsa edustajia. Askellajia taitamaton askellajirodun hevonen ei ole hyvä rotunsa edustaja, koska useimmiten se oikea askellaji on jalostusperuste.

Tämä on mielestäni ihan hyödyllinen pohdinta SGSH:n jalostusohjeen kannalta. Tällä hetkellä jalostusohje ei ole täysin yhteneväinen näiden suhteen. Esimerkiksi kabardiini ja deliboz kielletään sillä perusteella, että ne voivat periyttää erikoisaskellajia (deliboz on toki myös usein ponikokoinen), mutta marwari sallitaan, jos käytetyllä yksilöllä ei ole erikoisaskellajia.

Miten Ionic toimii: kasvattilista

Tämä postaus on osa Miten Ionic toimii -sarjaa.

Tällä kertaa käsittelyssä on kasvattilista tai jos ihan ollaan tarkkoja, tältä nimenomaiselta sivulta löytyvät uusimmat ja tulevat kasvatit, jotka eivät ole arabeja. Sillä Ionicissa on aika pahuksen monta kasvattilistaa...

Joka tapauksessa tämä on se sivu, joka on minulle itselleni sieltä tärkeimmästä päästä. Sinne menen, kun haluan tehdä sivuja uusille kasvateille ja sinne kirjaan myös suunnitellut kasvatit. Käytin jossain tästä sivusta termiä "Ionicin sydän" ja se kyllä on sitä, sillä tämä on se, missä tapahtuu asioita.

Kasvattilistan yläosassa on sama yläpalkki kuin joka paikassa muuallakin, joten ei siitä sen enempää.

1. Arabikasvatit

Arabien suuren määrän takia ne on jo aikoja sitten erotettu vähän niinkuin omaksi osastokseen. Tältä pääkasvattilistalta on joka tapauksessa suora linkki arabien vastaavaan kasvattilistaan. Se on samanlainen ja toimii samalla tavalla kuin tämä pääkasvattilistakin.

2. Kasvatussivu

Tämä kasvatussivu ansaitsee oman postauksensa ja se tulee joskus tulevaisuudessa. Lyhyesti: kasvatussivulta löytyvät kaikki vanhat kasvattilistat ja muuta tärkeätä ja hyödyllistä Ionicin kasvatuksesta.

3. Aiemmat varsat kuluvana vuonna

Kun nyt eletään vuotta 2025, tässä lukee "Aiemmat varsat vuonna 2025". Ensi vuonna vuosiluku muuttuu 2026:ksi. Koska tämä kasvattilista on aina pitkä kuin nälkävuosi, siirrän ns. valmiita kuukausia sen vuoden omalle kasvattilistalle. Valmiilla kuukaudella tarkoitan sitä, että kaikki kyseisenä kuukautena syntyneet varsat ovat saaneet sivunsa, ainakin jos ne ovat itselle jääviä varsoja.

Sitten päästään itse siihen kasvattilistaan, joka kylläkin on melko lailla itsestäänselvä tekele.

4. Kasvatin nimi

Vasemmanpuoleisessa sarakkeessa on kasvatin nimi, jos se on jo tiedossa. Nimen eteen merkitään lyhenteenä myös sukupuoli ja nykyään määrittelen varsan sukupuolen usein jo siinä vaiheessa, kun suunnittelen kasvattia. Aiemmin oli siis paljon tyhjiä soluja, joissa oli pelkkä viiva sen merkkinä, että kasvatista ei tiedetä vielä sukupuolta eikä nimeä. Nyt se alkaa olla katoavaa perinnettä, kun se sukupuolimerkintä tulee tähän soluun jo heti alkuvaiheessa.

Kun kasvatti saa sivut, linkitän sen tähän sarakkeeseen.

5. Rotu

Rotu kertoo tietenkin kasvatin rodun. Käytän tässä sarakkeessa vähän sekaisin sekä täydellisiä rodunnimiä että lyhenteitä. Yhtenäisyyden vuoksi pitäisi kaiketi päättää, kumpaa käyttää, mutta olkoon nyt.

Nykyään päätän kasvatin rodun jo siinä vaiheessa kun suunnittelen kasvattia. Joskus aikaisemmin tässä saattoikin lukea esimerkiksi "Welsh C/D", jos kyseessä oli jokin sopiva risteytys, jonka säkäkorkeudesta riippui se rotu tai tässä tapauksessa sektio. Ja säkäkorkeuden, kuten muutkin tiedot, päätän vasta siinä vaiheessa, kun teen kasvatille sivuja. 

6. Syntymäaika

Kasvattilista on järjestetty syntymäajan perusteella eli tämä on se määräävä sarake. Tosin useimpina päivinä syntyy vähintään kaksi kasvattia, toisinaan kolme tai joskus enemmänkin.

7. Isä

Tässä sarakkeessa on merkittynä ja linkitettynä kasvatin isä. Nimi on boldattu, jos kyseessä on ulkopuolinen ori.

8. Emä

Tässä sarakkeessa on merkittynä ja linkitettynä kasvatin emä. Jos kyseessä olisi leasing-varsa jonkun vieraan omistamasta tammasta, mutta joka syntyisi kuitenkin Ionicin kasvatiksi, kirjaisin senkin tähän listaan ja boldaisin emän nimen, kuten loogista on. Eipä sellaisia kuitenkaan ole syntynyt vuosikausiin.

Sitten on vielä oikeassa reunassa Muuta-sarake. Useimmiten se on tyhjä, kirjaan siihen nykyään lähinnä vain tiedon, jos varsa on tilausvarsa ("Tilausvarsa") tai jos se on syntynyt pakasteesta ("Siemennetty pakasteella"). Muinoin tässä on saattanut lukea tietoja siitä, että kasvatti on myynnissä tai myyty, mutta nykyään harvemmin teen tällaista.

Jalostuksessa käytetyt kuolleet oriit

Olen useinkin maininnut käyttäväni varsin mielelläni ja usein aiemmin kuolleita oreja jalostuksessa nykyisille tammoille. Vetoan aina siihen, että näistä oreista luonnollisestikin löytyy entiseltä omistajalta pakastespermaa jostain arkkujen kätköistä. Tai miten niitä nyt säilötäänkään. Käytän pakastetta siis vain sellaisilta oreilta, jotka olen joskus omistanut itse.

Tämmöinen takautuva jalostuskäyttö on monin tavoin kätevää. Sillä saa nykyhevosten sukuihin vanhoja nimiä lähelle ja joskus myös käyttöön sellaisia sukuja, joita ei ole säilynyt muuten. Joskus on sellaisia tammoja, joille ei omasta tallista löydy yhtään järkevää, elossaolevaa oria. Jos, ja usein kun, tamman rotu on sellainen, että sitä on melko turha lähteä muiltakaan harrastajilta hakemaan, voi kuolleiden hevosten listasta löytyä pelastus.

Ajattelin tässä käydä läpi, millaisia oreja olen käyttänyt niiden kuoleman jälkeen. Lopulta pakasteesta syntyneitä varsoja ei ihan järkyttäviä määriä Ionicissa ole syntynyt.

Frederiksborgit

Tässä keväällä syntyi kolme tammavarsaa ja pari oria kuolleista oreista: tammat Jonens Ottilia ja Jonens Sandara (i. Othello Ion) ja  Jonens Oleanna (i. Oliver Ion) sekä oriit Jonens Hjarrand (i. Hjalmar Ion) ja Jonens Alvart (i. Alvorlig Ion). 

Sinällään tuo tammojen rypäs oli ehkä vähän tyhmä, kun Othello on Oliverin varsa, mutta tulipa nyt tehtyä kuitenkin. Oliver on syntynyt vuonna 2004 ja Othello seuraavana vuonna. Isälinja näillä oreilla menee Fem's Rashalliin, jonka kuvittelin olleen Saharan omistama ori, muttei ilmeisesti ollut kuitenkaan. Oliverin emä taas oli Marinean kasvatti, joten tässä puhutaan ehkä virtuaalimaailman vanhimmista frederiksborgeista.

Saharan kasvatteja ja Fem's Rashall näkyy noiden orienkin, Hjarrandin ja Alvartin, suvuissa.

Vuonna 2027 tulee syntymään pari frederiksborg-varsaa, joista toisen isä on Ketilbjörn Ion ja toisen Max Engsby.

Aikaisempina vuosina käytin useitakin kuolleita frederiksborg-oreja tammoille. En lähde niitä tässä luettelemaan, sillä niitä on aika paljon. Sanonpa vain, että olivat varsin mukavia lisäyksiä sukuihin.

Quarterit

Historiasta sen verran, että Ionicissa kasvatettiin quartereita alkuvuosina, mutta niistä luovuttiin vuoden tai parin jälkeen. Hevosia myytiin ja lopetettiin eivätkä Ionicin sinänsä melko harvat sukulinjat tainneet jäädä elämään sukuihin lainkaan. Onneksi on se pakasteen käyttömahdollisuus!

Ensi vuonna tulee syntymään lyhytsukuisia varsoja yksipolvisista oreista Steel Ion, Image Ion ja Just Before Ion. Näistä ehkä Imagen isä Ima Bad Karma on sellainen nimi, joka saattaa vielä näkyä joidenkin vanhasukuisten quartereiden suvussa jossain kaukana, muut vanhemmat olivat Ionicin tuonteja ja tosiaan kadonneet tiettävästi.

Terskinhevoset

Tersk on myös sellainen rotu, jota on kasvatettu alusta lähtien Ionicissa. Tosin siitä ei olla koskaan haluttu luopua, mutta joka tapauksessa sieltä tallin alkuajoilta löytyy varsinaisia herkkuja. Niinpä ensi vuonna syntyy useampi varsa kuolleista oreista. Tässä muutama erityisen maininnan arvoinen tapaus.

Shilanka Ion on isänsä Shiloh Zenin ainoa varsa, joka Ioniciin syntyi. Ja Shiloh taitaa olla isänsä, kantaori Slathanin ainoa jälkeläinen, joka jatkaa suoraa orilinjaa. Ionicissa on pari oria Slathanin linjasta, mutta ei lisä pahaa tee (tosin varsan sukupuolta ei ole päätetty vielä, voi olla tammakin).

Zenite Ion on myös noita todella muinaisia oreja, sen isälinja tulee Dopizasta ja isänemäkin on Stella, myöhemmin Cendarlen omistajana tunnetun Katjan ensimmäisiä terskinhevosia. Tämäkään sukulinja ei varsinaisesti ole katoamassa Ionicista, mutta se on kovin kaukana suvuissa jo. Kiva saada vähän lähemmäs noita vanhoja nimiä.

Vadnost on sukutuontiori ja saattaa olla ihan niitä ensimmäisiä sellaisia, joita Ioniciin keksittiin. Ja taas puhutaan 20 vuoden takaisista asioista, kun ori on keksitty vuonna 2005.

Tennesseenwalkerit

Viime vuonna syntyi ori Just A Shadow 2702, jonka isä on Sétif Sah, yllättäen taas Saharan kasvatti. Sétifin suku katosi Ionicista siinä vaiheessa, kun yritimme walkereistakin luopua, mutta joitain murenia siitä jäi eloon muiden sukulinjoissa. Käytännössä se näkyy kuitenkin erittäin pitkällä walker-suvuissa, niin että oikeastaan tässä on taas kyseessä lähes uusi suku nyky-Ionicissa.

Samanlainen tarina on ori Roxygen's Frozen Imagella, josta syntyi tammavarsa Ice In Shadow 2702. Frozen itse on vielä Sétifiäkin vanhempi tapaus, syntynyt vuonna 2003 ja tullut keväällä 2004 Ioniciin. Roxygen-siittola on mainittu vuoden 2019 twh-postauksessa täällä blogissa (Ionicin tennesseenwalkerit).

Kolmas viime aikoina käytetty ori on Argos BRN, jolla on 2023 syntynyt tammavarsa Anya Amasova 2702. Argos nyt ei ole mikään kadonnut nimi vaan sitä näkee edelleen aika monellakin elossa olevalla walkerilla suvussa, mutta se nyt vain sattui sopimaan muuten vähän hankalasukuiselle tammalle.

Kalliovuortenhevoset

Toissavuonna syntyi kolmesta kuolleesta oriista RMH-varsojakin. Oriit olivat Armageddon Knox, Washington Ion ja Emerald Ion. Näistä varsinkin tuo Emerald on vanha, syntynyt jo 2006 ja sen isä on West Enric. Toki Enricistäkin on syntynyt sen kuoleman jälkeen tamma Escape In Mist Ion.

Kuoleman jälkeen käytettyjä oreja on muitakin, mutta ne eivät ole niin erikoisen merkittäviä. Tai ovat tietysti, mutta jotta tästä ei tulisi ihan kauheata romaania, en ala niitä listata.

Lusitanot

Tai oikeammin pitäisi kirjoittaa varmaan "lusitano", yksikössä. Sillä näitä on vain yksi ori, todella muinainen SWS Baroque, joka kuoli aikoinaan varsattomana, mutta on sittemmin jättänyt peräti neljä varsaa, joista yksi meni myyntiin ja päätyi Delmenhorstiin. Lusitano on pieni rotu ja tämäkin ori ollut arvokas tekijä.

Englantilaiset täysiveriset

Unohtakaamme iloisesti se tosiseikka, että reaalimaailman The Jockey Club ei salli keinosiemennystä käytettävän täysiverijalostuksessa lainkaan, joten myös pakasteen käyttö on pannassa. Kovin vähän kuolleita xx-oreja on Ionicissa käytetty, mutta nostan esille pari tapausta, nimittäin La Sirène Wickedin ja Millenium Ionin. Kun vilkaisette noita sukuja, ymmärrätte varmaan miksi: Wizzerria. Tamma on Wickedin suvussa toisessa polvessa ja Milleniumilla kolmannessa. Ja isäoriitkin ovat suoraan sieltä suosikkilistalta: Marinean kasvatti MVS Lord Fenton ja sen poika SK Grand Duke, Ionicin varhaisen xx-jalostuksen kivijalka.

Sitten on Ozon Ion, joka jostain mystisestä syystä päätettiin lopettaa ilman jälkeläisiä. En yhtään muista, että miksi näin. Sen suku nyt ei ole mitenkään huippuerikoinen, mutta kiva kuitenkin ja istui oikein hyvin yhdelle nykyisistä tammoista.

Clevelandinruunikot

Cleveland kuuluu myös niihin rotuihin, joita kasvatettiin Ionicin alkuvuosina melko runsaastikin ja tallissa oli tosi hieno valikoima omia ja muiden sukulinjoja. Sitten niistä luovuttiin ja ne katosivat melko perusteellisesti. Toistan itseäni, mutta onneksi on tämä pakasteenkäyttömahdollisuus, nyt kun ne clevelandit tulivat reilu vuosikymmen sitten rytinällä takaisin.

Tällä kertaa kuolleiden orien sukusoluja emme olleet käyttämässä vain me, sillä vuonna 2012 aloitteli Douglasville cleveland-kasvatusta ja kyseli vanhojen orien käyttömahdollisuutta myös meiltä. No totta kai suostuimme! Douglasvilleen syntyikin ainakin kaksi kasvattia, joiden isänä oli vanhoja ionicilaisia. Näistä Douglas Erican (i. Hal of Cherrydale) varsa Douglas Estelle ja Douglas Chavinin (i. WF Cherokee) poika Douglas Chickasaw päätyivät Ioniciin.

Ja kun ne clevelandit palasivat, olen myöhemmin käyttänyt tietysti muitakin oreja takautuvasti: Foolproof Ion, Nolan Ion, Valiant Ion ja Batman Twilight. Näiden lisäksi varsinkin Estellelle käytettiin muitakin oreja.

Oldenburgit

Nyt jo myydyllä Lisandro Ionilla on isänä pitkäsukuinen, vanha HRS Lirezoso, jonka suku menee mäntysuolaisiin ja RG-tallin kasvatteihin. Näihin nähden Ionic on aivan tuore tulokas virtuaalimaailmassa.

Poitounhevoset

En todellakaan tiedä tai muista, miksi vuonna 2006 Ioniciin keksittiin yksittäinen poitou-ori Le Rex Soleil. No, oli sille toki yksi tamma tarjolla ja näistä syntyi yksi varsakin, mutta siitä ei sen kummempaa tullut. Myöhemmni poitousta tuli kuitenkin varsinainen kasvatusrotu, joten Le Rex Soleil pääsi vaikuttamaan myös nykyhevosiin.

Welshit

Näitä myös oli silloin alkuaikoina ja siltä ajalta onkin peruina pari vanhasukuista tapausta, nimittäin mountain-ori Whiten Melfyn ja cob-ori Ceridwyn Emyr. Emyriä ovat käyttäneet muutkin kasvattajat enkä ihmettele, sillä onhan sen suku niin hieno ja Ceridwynin nimi kuuluisa.

Arabianhevoset

Arabeilla olen käyttänyt pakastemahdollisuutta melko vähän, ottaen huomioon sen, että kyseessä on suurin rotu Ionicissa. Yhden näistä haluan nostaa esille, Umayr al Magnolin. Vanhat harrastajat tunnistanevat Magnolia Groven vanhaksi talliksi ja Umayr oli syntynyt vuonna 2004. En ymmärrä, minkä takia Umayrilla ei teetetty tuon enempää varsoja sen elinaikana ja miksi se ainoa arabivarsa myytiin. Arabeista ei koskaan pitänyt luopua, että kyse olisi ollut edes siitä.

Onneksi on se takautuvat käyttömahdollisuus! Umayrista syntyi vuonna 2015 peräti kolme varsaa, joista yksi myytiin (toinenkin myytiin, mutta se palasi myöhemmin takaisin). Umayrin suku on ihan sataprosenttisen kuolattava ja mahtava saada näitä vanhoja nimiä "takaisin".

Viime vuonna käytin myös toista ikänestoria, MVS Billy The Kidiä, jonka kasvattajatunnus paljastaa Marinean kasvatiksi. Vanha se senkin suku on, muttei ymmärtääkseni yhtään niin tunnettu tai yleinen. No, Wall's Rashall saattoi olla jonkinlainen nimiori joskus, en tiedä. Yhdistettynä vierassukuiseen tammaan tästä syntyi tosi kivasukuinen arabivarsa!

Miten Ionic toimii: hevosen sivu, osa 2

Jatkan tässä postauksessa hevosen sivun käsittelyä. Viimeksi käytiin läpi perustiedot, nyt mennään sitten niiden alapuolelle.

8. Luonnekuvaus

Perustietojen alapuolella on luonnekuvaus, yleensä vain otsikko, koska eihän Ionicin hevosilla luonnekuvauksia ole... Nyt kun mietin asiaa, niin tämän oikeastaan voisi poistaa, varsinkin kun viime aikoina olen kirjoittanut hyvin lyhyitä luonnekuvauksia vähän toisella tyylillä ja siitä tyylistä puuttuu otsikko (esimerkki).

9. Varsat

Varsataulukon ja kisataulukon järjestys saattaa vaihdella, mutta joka tapauksessa kummankin pitäisi sivulta löytyä. Varsataulukon otsikko on aina "Varsat", vaikka oreilla onkin joskus lukenut "Astutukset". Se olisi ehkä vieläkin relevantimpi otsikko, mutta mennään yhtenäisyyden vuoksi tuolla. Orien ja tammojen varsataulukot ovat erilaiset.

Orien varsataulukossa ovat nämä sarakkeet: 

• Astutuksen ajankohta, joka on varsan syntymää edeltävässä kuussa
• Astutun tamman nimi ja linkki sen sivulle
• Syntyneen varsan nimi, sukupuoli ja linkki sen sivulle, kun se on saanut sivunsa. Nykyään kirjaan sukupuolitiedon sivulle jo silloin kun merkitsen astutuksen. Joissain tapauksissa merkitsen varsan nimen taulukkoon jo varsan suunnitteluvaiheessa. Tähän sarakkeeseen tulee yleensä myös tieto varsan saavuttamista laatuarvostelupalkinnoista.

Tammojen varsataulukko on laajempi (esimerkki):

• Varsan syntymäpäivä
• Varsan nimi ja linkki sen sivuille, kun varsa on saanut sivunsa. Joissain tapauksissa merkitsen varsan nimen taulukkoon jo varsan suunnitteluvaiheessa. Tähän sarakkeeseen tulee yleensä myös tieto varsan saavuttamista laatuarvostelupalkinnoista.
• Sukupuoli, tämän merkitsen nykyään yleensä varsan suunnitteluvaiheessa
• Väri lyhenteenä, tämän merkitsen silloin kun varsa saa kuvan ja sille määritellään väri. Jos varsan väri tiedetään varmaksi jo sen syntyessä (esimerkiksi molemmat vanhemmat rautiaita), saatan merkitä sen emän sivuille jo siinä vaiheessa, kun linkitän varsan sivun emän listaan.
• Rotu, usein jossain määrin lyhennetyssä muodossa
• Isän nimi ja linkki
• Muuta tietoa, johon tarvittaessa kirjaan varsaan liittyviä tietoja, kuten jos kyseessä on tilausvarsa tai leasing-varsa.

10. Kisakalenteri

Kisakalenterikin on monilla varsin tyhjä, koska en kisaa perinteisissä enää juuri lainkaan. Nykyään kirjaan kisakalenteriin pelkät sijoitukset. Useimmiten kisakalenterissa on vanhoja sijoituksia tai eri lajien Cup-sijoituksia (lähinnä ARJ ja WRJ). Hevosella voi olla sijoituksia perinteisistä kisoista, vaikka sen kisakalenteri olisi tyhjä, koska en aina ole viitsinyt kirjata sijoituksia talteen.

Kisakalenterissa ovat seuraavat sarakkeet tässä järjestyksessä:

• Päivämäärä
• Laji, usein pelkkä lajijaoksen lyhenne
• Luokka
• Järjestävä talli ja linkki kisakutsuun
• Sijoitus

Sanottakoon muuten tähän väliin, että tämä tämmöinen kisataulukon tyyli on peräisin Virginialta ja hän on käyttänyt sitä jo vuonna 2002, mahdollisesti jo tätäkin aikaisemmin!

11. Sukutaulu

Sukutaulu on perustietojen lisäksi tärkein asia hevosen sivulla, mutta koska se on usein tosi iso kokonaisuus (ja varsalistat ja kisalistat ovat hyvin lyhyet), se on sijoitettu sivun loppuun. Listaan sukutauluun yleensä nimien ja linkkien lisäksi myös kyseisen hevosen perustiedot: 

• Rotu lyhenteenä, jos se on relevantti tieto. Käytän tätä pääasiassa risteytysroduilla, useimmilla puoliverisillä vaikka olisivat ns. puhtaita ja welsheillä, joille kirjaan vanhempien sektiot.
• Säkäkorkeus, jos se on tiedossa. Jos ei, merkitsen "ei mitattu".
• Väri lyhenteenä, jos se on tiedossa. 

Yleensä jätän viimeisen sukupolven kohdalla nämä merkitsemättä.

Sukutaulun laajuus riippuu hevosen suvun pituudesta. Yritän esittää aina mahdollisimman täydellisen suvun, mutta käytännön syistä pitkäsukuisten hevosten sukutaulun esitän vain viidenteen polveen asti.

• Itse keksimilläni suvuttomilla hevosilla ei yleensä ole sukutaulua vaan hevosen vanhempien nimet on merkitty perustietoihin. Joskus suvuttomalla hevosella saattaa kuitenkin olla pidempi sukutaulu merkittynä sivuille ja ainakin toisinaan nimien yhteyteen on merkitty myös vanhempien ja esivanhempien perustiedot (esimerkki).
• Yksipolvisilla hevosilla on yleensä kaksipolvinen sukutaulu, jossa viimeiseen polveen on merkitty ne vanhempien EVM-vanhemmat (esimerkki).
• Kaksipolvisilla hevosilla on yleensä kolmipolvinen sukutaulu, jossa viimeiseen polveen on merkitty ne isovanhempien EVM-vanhemmat, jos ne ovat tiedossa (esimerkki). 
• Kolmi- ja nelipolvisilla on samanpituinen sukutaulu kuin suku, joten EVM-hevosia ei ole merkitty, kuten tämän tekstin kuvassa.
• Viisipolvisilla ja pidempisukuisilla on suku merkitty sinne viidenteen polveen asti. Harvoin teen pidempiä sukutauluja tai sukulistauksia näkymättömiin jääneistä sukulaisista, mutta joskus kuitenkin (esimerkki). Jos teen pitkän sukutaulun, sijoitan sen yleensä erilliselle sivulle (esimerkki).

12. Alatunniste

Kuten kaikilla muillakin sivuilla, myös jokaisella hevossivulla on samanlainen alatunniste. Tätä onkin sivuttu jo rotulistausta käsittelevässä tekstissä.