Tämä on nyt crosspostausta, olen kopioinut tämän tekstin suoraan henkilökohtaisesta blogistani. Ajattelin kuitenkin sen soveltuvan hyvin myös tänne virtuaalipuolelle, koska täällähän aika iso osa harrastajista on juuri niitä nuoria, teini-ikäisiä tyttöjä, jotka käyttävät tietokonetta ja suunnittelevat tulevaisuuden uraa.
Olen edelleen sitä mieltä, ettei virtuaalihevostelu harrastuksena ole lainkaan kehnoin valinta, minkä nuori voi tehdä. Ja itse ainakin elän edelleen siinä toivossa että ehkä joskus maailmassa viereiseen työpisteeseen istahtaa nuori kesäharjoittelija, jonka nimi kuulostaa etäisesti tutulta virtuaalihevospiireistä. Lähdetään yhdessä lounaalle, jooko?
----
Tässä pitkin syksyä on tippunut mediaan tietoja Teknologiateollisuuden teettämästä tutkimuksesta, jossa tongittiin nuorten tyttöjen suhtautumista it-alaan työpaikkana. No, tuloksethan eivät olleet mairittelevia. Tietotekniikka on tylsää, vaikeata, työelämää on vaikea yhdistää perheeseen, mutta kyllä se it-ala sopii tytöille, muille tytöille muttei vastaajalle itselleen. Keitä nämä muut tytöt sitten ovat, en tiedä. Kaikkein repäisimmän otsikon aiheesta keksi Iltalehti: "Mieluummin patologina, kuin koneen ääressä". Luultavasti tuokin kyllä siis on napattu annetuista vastauksista.
Tänään Tietoviikko jatkoi myös aiheesta otsikolla: "Tyttö, mikset koodaa", jonka takia innostuin itsekin kirjoittamaan tämän blogitekstin.
Vaikeata, sanovat tytöt ohjelmoinnista ja lähtevät sitten lukemaan esimerkiksi terveydenhuoltoa lääkelaskujen viehättävään ja ah-niin-helppoon maailmaan, jossa kunnon möhläyksen hintana voi olla ihmishenki. Perheen sovittaminen ict-alan työelämään on hankalaa sekin, sanovat he myös ja tekevät vaikka juuri siellä hoiva-alalla vuorotyötä, kun heidän it-insinöörimies istuu toimistossa säännöllisesti klo 9-17, vaikka nyt joskus saattaakin käydä muutaman päivän tai viikon työmatkoilla jossain päin maailmaa.
Mielikuvat tietysti ovat mielikuvia ja niitä pitäisi pystyä jotenkin muuttamaan edes realistisempaan suuntaan, jos nyt ei suoranaisesti ruusuisimmiksi. It-alan työ, edes se ohjelmointi ei ole enää vuosiin ollut sitä, että superguru-koodarinörtti suljetaan pieneen komeroon, sinne heitetään pizza kerran päivässä, tilatankillinen energiajuomaa ja kahden kuukauden jälkeen saadaan ulos loistava ohjelmisto. Se on nykyisin tiimityötä, kommunikointia. Olin juuri tiistai-iltapäivällä Tamperetalossa ICT Pirkanmaa-tapahtumassa, jossa oli muutaman it-alan yrityksen edustajan paneelikeskustelu. He näkivät työntekijän tärkeimpinä ominaisuuksina juuri sen kommunikoinnin, pitää osata kommunikoida kollegan kanssa (joka ei aina ole suomalainen, hyvä englanninkielentaito mainittiin myös) ja tietyissä tehtävissä ja yrityksissä myös asiakkaan kanssa.
Syrjinnästä en osaa sanoa sitä enkä tätä. Itse en ole siihen törmännyt sen paremmin työ- kuin opiskeluelämässäkään. Itse asiassa melkein jopa päin vastoin, useampi kuin yksi opettaja meidän koulussa tuntuu olevan jotenkin erityisesti tuntosarvet pystyssä sen luennnon ainoan naisopiskelijan suuntaan. Ei tarvitse kuin vähän näyttää epäröivältä, apua tulee heti. Joo, syrjintäähän se on, muttei minun syrjintää.
Ensimmäiseen opiskeluvuoteen pitäisi kiinnittää erityistä huomiota, se on totta, mutta ei pelkästään naisopiskelijoihin vaan kaikkiin. Jos vanhat tilastot pitävät edelleen paikkaansa, ensimmäinen vuosi AMK:ssa on se, jonka aikana ja jälkeen katoaa eniten opiskelijoita. Luultavasti sama koskee myös muita tekniikan alan koulutusta tarjoavia oppilaitoksia. Ensimmäinen vuosi on helposti liian teoriapainotteinen, sinne on lykätty niitä kaikkia matikan ja fysiikan kursseja, samoin yleisopintoja ja tietokonetta hädin tuskin edes nähdään ensimmäisen syksyn aikana. Näin se oli silloin kun minä kouluni aloitin, mutta nyt homma on luultavasti ja toivottavasti muuttunut parempaan suuntaan.
Naisverkostoja ynnä muita tukijuttuja on yritetty vuosien varrella luoda, mutten tiedä onko niistä yksikään ottanut lopulta tuulta siipiensä alle. En tiedä olisiko sellaisista apua, ehkä hyvinkin olisi, mutta itse ole kyllä saanut tulla toimeen ihan omine nokkineni sekä opinnoissa että työelämässä. Ei hyvät naispuoliset kollegat kyllä koskaa ole haitaksi olleet, päinvastoin. Siksi olisikin kivaa saada edes vähän enemmän naisia tänne it-puolelle.
----
4 kommenttia:
Mie sainkin paikan pari vuotta sitten heti lukion jälkeen tietojenkäsittelyalalle Haaga-Heliaan ja välivuoden jälkeen oli tarkoitus aloittaa siellä opinnot, mutta elämä siinä välissä ehti muuttua "vähän" liikaa.
Nyt syksyllä oli tarkoitus kokeilla hommaa uudelleen, mutta huomasin ettei tossa naapurikoulussa voikaan alottaa syksyllä opiskeluja kyseisellä alalla :/ Pidemmälle ei perheellisenä oikein viitsi lähteä, mutta ehkäpä sitten ensi keväänä (:
Tässä ollaan opparia vääntämässä ja toivottavasti sitten alkuvuodesta valmistumassa tietojenkäsittelyn puolelta it-tradenomiksi =)
Meiltä ainakin löytyy paljon tyttöjä it-tradenomilinjalta. Ehkä se koetaan helpoksi, kun siinä on tradenomi lopussa.
Sitten joskus kun minä olen aikuinen, niin tuo on kyllä alaksi hyvä vaihtoehto. Ruumiillinen työ ei ole minun heiniäni ollenkaan ;) Itse asiassa, tuossa taitaisi olla ideaa: aamulla joisin teet ja ruokkisin koirat (joita minulla tietysti olisi ainakin yksi ;)) ja sitten menisin töihin yhdeksään, viipyisin siellä sinne viiteen, lähtisin sitten kotiin ja valmistautuisin illan aikuisratsastustuntiin tai vuokrahevosen hoitoon tai johonkin vastaavaan, ratsastusta en missään nimessä voisi lopettaa. Säännöllinen työaika on yksi asia, joka on minun mielestäni äärimmäisen tärkeä - inhottavaa kun vanhemmat lähtevät töihin ihan miten sattuu ja tulevat joka ilta eri aikaan! Minä en henkilökohtaisesti usko ikinä hankkivani lapsia. Kuvitelkaa nyt minut vaihtamaan vaippoja - ei, ei ja vielä kerran ei!
Lähetä kommentti