Uudenvuodenlupausten seassa oli maininta aktiivisesta VSN:äilystä sekä tuomarina, järjestäjänä että osallistujana (viimeksi mainittua en tainnut sanoa ääneen, mutta kyllä sitä pitää osallistua aina kun voi ja ehtii). Tuomarointipyyntöjä onkin kopsahdellut mailiin säännöllisesti, mutta olen saanut myös omat VSN-näyttelyt pystyynkin: 28.2. VSN-näyttelyt unkarilaisille roduille. Sain näihin houkuteltua ulkopuolisen tuomarin, joten into piukassa länttäsin sinne jo omia hevosiani mukaan. Ei ollut muuten palkitsevaa huomata, että ilman massiivista kuvapäivitystä olisin saanut mukaan vain 4 hevosta kaikkiin rakenneluokkiin yhteensä ja yhden käyttöluokkaan! Nyt kaikki lukijat siis kaivamaan ne pölyttyneet unkarilaisenne esille tallien perukoilta ja näyttelyttämään! (Joo tiedän, että luultavasti saan huudella turhaan. Onpahan sitten tuomarilla pienet luokat, ei ole iso vaiva arvostella...)
Tuomarina olen ollut mielestäni melko aktiivinen, kuten sanoinkin jo edellä, tuomarointipyyntöjä napsahtelee postiin säännöllisesti ja aika useinkin. Yleensä pyrin vastaamaan niihin myöntävästi, tosin minulla on myös rajoitteeni. On roturajoitteet (suomenhevoset, shetlanninponit, kylmäveriset ja kaikki sellaiset luokat joihin näitä on mahdollista ilmoittaa ovat poissuljettuja), mutta myös se, että yksistä näyttelyistä en yleensä ota mielelläni kovin montaa luokkaa tuomaroitavaksi. Yksi tai kaksi per näyttely on hyvä minulle. Ehkä sitten voisin ottaa useampia, jos luokat olisivat oletettavan pieniä, kuten jotain harvinaisten rotukohtaisia luokkia. Jotenkin vain ahdistaa ajatus siitä, että yksistä näyttelyistä tulee puolenkymmentä isoa luokkaa arvosteltavaksi!
Puoliverisiä ja welshejä saa tuomaroida näköjään niin paljon kuin haluaa, newforest-luokkiakin on osunut viime aikoina jokunen. Kaikki mikä näistä poikkeaa on ihan mukavaa vaihtelua, vaikka toki pidän kovasti puoliveristen ja welshien arvostelusta, ovat kauniita molemmat. Voisin sanoa, että western-rodut ovat vähän sellainen uudehko aluevaltaus, olen kyllä tuomaroinut niitä satunnaisesti aiemminkin, mutta nyt sain useamman quarter- ja paint-luokan putkeen tuomaroitavaksi. Nuo rodut ovat vähän haastavia puoliverisiin tottuneelle eikä niiden yleinen näyttelyasento (takajalat hyvin alla) helpota asiaa. Eikä sekään, että quartereitakin on niin montaa erityyppistä, on kevyitä laukkahevosia, supermuhkuja halter-möhköjä, ketteriä reinereitä, melkein puoliverisestä meneviä huntereita ja kaikkea muuta. Kuulen korvissani niin helposti Stiinun huutavan "Ei noin!" kun tuomaroin jotain quarteria ja olen rokottamassa etupainoisesta, ryhdittömän näköisestä olemuksesta, kun olen taas viimeksi tuomaroinut puoliverisiä. Noo, ei saa olla liian helppoa...
– S
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti