sunnuntaina, joulukuuta 03, 2017

Rodut, joista haluaisin luopua – ehkä

Kuten varmasti tätä blogia (tai Ionicin meininkiä ylipäänsä) vähänkään pidempään seuranneet tietävät, tämä meidän rotuvalinta on melkoista rimpuilua. Rotuja on tullut ja mennyt. Ja niin tapahtuu edelleen.

Yleensä uusi rotu kotiutuu meille jommallakummalla seuraavista tavoista:
– Joku toinen harrastaja myy jonkin eksoottisen rodun edustajaa enkä pysty pakenemaan.
– Saan itse päähänpiston (hevoskirjat ovat vaarallista luettavaa) ja keksin hevosen tai pari jostain harvinaisesta rodusta.

Kummin vain, näistä alkaa useimmiten jalostustoiminta, keksin ja/tai ostan lisää saman rodun hevosia, kun ihan vain "pari varsaa" haluan kasvattaa. Jotenkin hevosen lopettaminen ilman jälkeläisiä sattuu sieluun. Kasvattaja mikä kasvattaja. Sitten niitä varsoja syntyy yksi, kaksi, muutama lisää. Pitää keksiä/ostaa muutama lisähevonen, kun tuo yksi tuossa on ilman sopivaa oria/tammaa. Joskus homma jää armeliaasti siihen yhteen varsaan, joskus taas ei, mutta aika harva tällainen uusi, eksoottinen rotu jää meille varsinaisesti valikoimaan. Se jalostus loppuu jossain kohtaa kun kaikki alkavat olla sukua keskenään, muilta ei samaa rotua löydy ja pitäisi keksiä kamalasti uusia hevosia jos haluaisi tuontihevosilla pelastaa tilanteen. Monissa tapauksissa tämä johtaa siihen, että oma kiinnostus laskee ja totean lopulta, että olisihan tuo ihan kiva rotu, mutta kun... Asioita ei helpota monen harvinaisemman rodun kohdalla kuvapula. Ja sitten itketään virtuaalikyyneliä, kun pitäisi luopua niistä viimeisistä hevosista, harvalle löytyy ostajaa, varsinkaan jos hevosia on useampia.

Listoilta kadonneiden rotujen määrä on suuri, meillä on vuosien mittaan kasvatettu yhtä ja toista. Amerikanponit kuuluivat ihan alkuperäisiin kasvatusrotuihin, mutta sittemmin ne myytiin. Ylämaanponeille kävi samoin, mutta ne tekivät taannoin paluun. Ariegenponi, bardianponi, pottok, haflinger, huzul. Don, orlov, kabardiini, altai. Azteca, perunpaso, criollo. Murge, mustangi, marwari. Se sleesianhevonen. Ja niin montaa eri risteytysrotuakin on kokeiltu, että sekoaa laskuissaan: Georgian Grande, moriesian, morab, quarab, Spotted Draft, Spanish Norman, warlander. Näiden kohdalla kuvapula on yleensä vähintäänkin massiivinen.

Tämmöistä tämä on ja mitään en ole oppinut. Ionicista löytyy tälläkin hetkellä monta sellaista rotua, joista oikeastaan tekisi mieli luopua tai luopumispäätös on tehty, mutta kun ei vaan raaskisi niitä hevosia lopettaa tai myydä. Tässä niitä, ostakaa pois vaikka tai jotain.

Doninhevoset
No, joukkotuhoa on tehty niin, että siellä on yksi ori enää jäljellä, syntynyt vuonna 2010. Sekin on astunut muutaman tamman ja jättänyt RBSH-varsoja jälkeensä, mutta jotenkin sitä ei vain saa lopetettua. No, tämä menee kyllä kuoppaan kunhan ehtii. Vaikka kyllä minä tuossa mietin, että jos muutaman doninhevosen vielä keksisi, ei voisi olla paha juttu...

Friisiläiset
Näitä on kaksi omaa kasvattia, melko pitkäsukuisia molemmat, suvut menevät sinne 4. polveen asti. Koenraadilla on joitain sijoituksia saddleseatista ja Heleentjelläkin saattaa olla. Heleentje sentään varsoi yhden tilausvarsan tässä taannoin, mutta muuten olisivat kyllä kaupan, jos jotakuta kiinnostaa. Sukufriikkien ei kuitenkaan kannata vielä pissiä innostuksesta alleen, sillä näiden suvut eivät ole meidän luomuksia vaan suvuissa on pääasiassa muuallakin käytettyjä linjoja Durenista ja Djinnistä.

Georgian Grandet
Jep, ostin vielä viime vuonna yhden vierassukuisen kasvatinkin optimismipäissäni, mutta kyllä se nyt vaan tarvitsee myöntää, että tästä rodusta ei nyt oikein riitä hupia sitten kuitenkaan. Niin että tamma HZ American Pillarista saa tilausvarsoja, muut ovat vaikka myynnissä. Ja kannattaa huomioida sellainen seikka, että näillä on ihan oikeita sijoituksia! Saddleseat-luokista! Siis muodollisesti päteviä jalostushevosia!

Lipizzanhevoset
Lipizzat olisivat kyllä muuten niin kauhean kivoja, kauniita ja kaikkea, ja viimekeväinen Wienin-reissu pahensi tilannetta vielä entisestään, mutta neljällä hevosella ei oikein tee kauheasti mitään. Myynnissä olisivat nämäkin, paitsi osto-ori Dubravo Zahra I, mutta tilausvarsojakin saa. Tarvittaessa voidaan neuvotella ratsastuskuvista (kts. Wien-postauksen alin kuva) hevosen/varsan mukaan.

Lämminveriratsut
Tässä on kaikki ne puoliveriset, joiden suvusta löytyy jotakin mikä ei ole ihan varsinaisesti FWB:n nykyisten jalostussääntöjen mukaista, yleensä RBSH:ta tai kinskyä. Osa hevosista on sellaisia, jotka kyllä menisivät FWB:istä, se RBSH suvussa on jossain 5. polven takana (eikä se poikkea reaalimaailman pv-suvuista millään tavalla) ja siellä on ihan mielenkiintoisia, vanhoja puoliverisukuja tarjolla, kuten esimerkiksi Shocker Ionin suvusta näkee. Wizzerriat ja kaikki. En nyt oikein osaa päättää että pitäisikö nämä siirtää kylmän viileästi tuonne FWB-puolelle.
Sitten on noita, joiden suvuissa on sitä kinskynhevosta, osalla vähän, osalla puolet kun ostimme aikoja sitten yhden kinsky-oriin. Kinsky tarkoittaa käytännössä sitä, että voikkoväreissä löytyy, mutta rotu itse on kokolailla sulautunut tsekinpuoliveriseen, joka taas ei ole hyväksytty ainakaan suoraan FWB-jalostuksessa. Toisaalta meillä on kyllä FWB:ssä jo voikkoja, että mitähän näillä nyt tekisi...

Mangalargat
Tsihi. Kuusi oria ja yksi tamma. Kaikki todennäköisesti sukua keskenään. Kai ne vain pitäisi lopettaa kun eivät näytä kaupaksikaan menevän vaikka olen vuosien mittaan yrittänyt tyrkyttää niitä yhdelle ja toiselle.

Moriesianit
Tasan yksi tamma, joka on onneksi jättänyt jo yhden varsan, joka puolestaan meni kaupaksi. Tämän voisi ihan vaikka lopettaa.

Quarabit
Niin siis. Minulla tuo yksi ori on ja siitäkin piti luopua, joten arvaatteko mitä menin tekemään? No totta kai astuttamaan peräti kolme arabitammaa tuolla oriilla! Että nyt on kuulkaa taas vähän lisää quarabeja tarjolla! Miten tässä aina käy näin...

Ratsuponit, welsh part-bredit, virtuaaliset ratsuponit
Nämä olisivat periaatteessa kauhean kivoja, nättejä ja kantarotuja löytyy pilvin pimein niin että jalostus ei tulisi ihan heti jumiutumaan.
Mutta jotenkin nyt sitten ei kuitenkaan innosta...
Tai ehkä sittenkin!
Tai no.
Kyllä-kyllä, jatkaa-jatkaa!
Nää...
Mutkun!
Mutkun.
En osaa päättää, mutta jos jokin noista kiinnostaisi jotakuta ostohaluista, en kieltäytyisi myymästä. Oma suosikkini on 1. polven VRP-tamma Koyaanisqatsi Ion, nf-shagya-risteytys, jossa osuu kaikki kohdalleen: suku, ulkonäkö, nimi.

SGSH:t
Tämän kanssa on myös yhtä rimpuilua, yhtenä viikkona olen tappamassa kaikkia, toisena viikkona suunnittelemassa lisää kasvatteja. Jalostusainesta piisaisi ja kuvistakaan ei ole varsinaista pulaa, kunhan käyttää vähän luovuutta. En tiedä mikä mättää.

Shirenhevoset
Tästä olikin jo puhetta joskus aiemmin syksyllä. Ei kahdella hevosella, emällä ja tyttärellä, paljon jalosteta. Magnolia Ion olisi myynnissä kuvineen, jos sattuisi kiinnostamaan.

– S

Ei kommentteja: