Kesäsarja: suosikkipikselit osa 76, wielkopolski

wlkp-o. Indukcyjny Ion

Wielkopolski on pitkään roikkunut ns. lähtevänä rotuna. Päätin jo vuosia sitten, että rotu ei sittenkään kiinnosta niin paljon, että jaksaisin kasvattaa sitä. Joitain hevosia meni myyntiin, mutta nämä vanhemmat nyt vain ovat roikkuneet tallissa. Pitäisi tehdä jotain eli lopettaa, kun ei kukaan niitä halua ostaakaan. Asiaa tietysti auttaisi, jos tarjoisin niitä myyntiin...

Jossain vaiheessa hoksasin, etteivät wielkopolskit ole hyödyttömiä, sillä niitä voi käyttää erinnäisiin risteytyksiin. Puoliverisiin yhdistettynä tuloksena on SGSH tai SSW, kumpaa nimikettä haluaa käyttääkin, ja täysiverisiin yhdistettynä tuloksena on SSW. Sopivien ponirotujen kanssa niistä saisi virtuaalisia ratsuponeja. Indukcyjny onkin astunut SGSH-tamman ja voisin muutenkin käyttää noita vielä enemmän ennen kuin lopullisesti kuoppaan ne.

Paitsi jos joku lukija olisi kiinnostunut ostamaan itselleen harvinaisempia puolalaisia?

Kesäsarja: suosikkipikselit osa 75, westfaleninhevonen

westf-t. Dawnfrost Waterfall

Waterfall on taas niitä hevosia, jotka alkavat olla iällä ja jotka ovat tehneet jo vähintään oman osuutensa jalostuksenkin hyväksi eli pitäisi lopettaa, mutta kun ei mitenkään raaskisi. Minulla tosin saattaa olla erinnäisiä suunnitelmia Waterfallin kohdalle, joten en vielä ala kaivaa sille kuoppaa, mutta puhun niistä suunnitelmista sitten myöhemmin.

Westfalen rotuna on melko tuore tulokas Ionicissa. Tai no siis, nykyisen lauman varhaisimmat kantahevoset taidettiin keksiä vuonna 2012, ettei se nyt ihan eilen tullut rotu ole. Ja muistelisin, että joskus muinoin tallissa saattoi olla jokin yksittäinen hevonen, muistaakseni ori ja ehkä Kerpan kasvatteja. Pitääpä kaivella joskus, jos käyttäisi vaikka pakastetta siitä tai jotain. No, pois sivuraiteilta. 

Ne ensimmäiset westfalenit olivat estehevosia, mutta vuonna 2016 tulivat ensimmäiset koulu-westiet, nimittäin Waterfall ja samalta kasvattajalta ori Dawnfrost Glendon. Myöhemmin noita koulu-westieitä on tullut enemmänkin ja nyt viimeisimpänä myös valjakkopainotteisia jokunen kappale, mutta Waterfall ja Glendon ovat ne ekat kouluratsut.

Kuka muuten tunnistaa Waterfallin kuvan hevosen lunttaamatta? Vihje: se edustaa Westfalenin kantakirjaa, muttei ole tamma.

Kyseessä on ruuna Rembrandt, ratsastajanaan Nicole Uphoff Barcelonan olympialaisissa 1992, jossa ratsukko voitti sekä henkilökohtaisen että joukkuekultamitalin. Tulos oli sama neljä vuotta aiemmin Soulissa. Muutenkin Rembrandt ja Uphoff hallitsivat 80-90-lukujen taitteen kouluratsastuskenttiä varsin suvereenisti. Joku on joskus sanonut, että Rembrandt oli se syy, miksi Kyra ja Matador olivat aina "ikuisia kakkosia".

Kesäsarja: suosikkipikselit osa 74, welsh B

wB-o. Ceiriosen Anthurium

Tuossa viime vuoden alkupuolella törmäsin kivuliaasti siihen seikkaan, että Ionicin welsh B -lauma on pieni, pitkäsukuinen ja jos sieltä yrittää yhdistelmiä löytää, sisäsiitoksen vaara vaanii jatkuvasti. Ei se ihme ole, B-welshien(kin) jalostus on vuosia nojannut lopulta aika harvaan poniin. Omia tuonteja ei ole ollut lainkaan. Oli siis suunnattava poniostoksille ja mukaan tarttuikin muutama varsin kiva tapaus. 

Anthurium on yksi niistä, kuvaton vielä, mutta suku on mainio. Ei se ehkä ihan sataprosenttisesti ole vieras Ionicin jo olemassaoleviin welsh-sukuihin nähden, pidemmällä sukutaulussa on muutama etäisesti tutunoloinen nimi. Mutta tuo lähisuku, se joka eniten merkitsee, on kyllä täynnä ihan vieraita nimiä. B-sektiossa arvostan myös sitä, ettei siinä ole kovin paljon mountainia. Toki olosuhteiden pakosta olen joutunut useinkin käyttämään omia welsh mountaineja B-sektion jalostuksessa. Sillä tavalla saa kivasti uutta verta B-sektioon, mutta yleisesti ottaen yritän kuitenkin välttää sitä. Siinä toinen syy, miksi lähdin ostoksille.

Pakko myös mainita samoihin aikoihin ostettu tamma Maldwyn Jenalee, jonka sukua ihailin oikein hartaasti, emän varsinkin. Ja ostin sen sitten tajutakseni vasta myöhemmin, että Ionicissa oli aikoja sitten myös Maldwyn Jadine, jolla on sama emä. Hupsis! No, vahinko ei ole suuri, onhan tammoilla eri isät ja tuo emän suku on hieno, ei sitä käy kieltäminen.

Kesäsarja: suosikkipikselit osa 73, welsh A

wA-t. Morwenna Ion

Nätti! Myös kantakirjattu peräti ykkösellä ja kaikin puolin sievä tamma. 

Ja pakko sanoa suvustakin sananen, sillä sehän on pitkä ja vanha. Isän puoli ei ehkä niinkään, mutta emän puolella mennään paikoin tosi-tosi kauas historiaan. Emänemänemä on Charismataidd Ion, jonka sukua olen listannut sen sivuille pidemmälle kuin mitä varsinaisessa sukutaulussa on esitetty. Charismataiddin isä on nimittäin tosi pitkäsukuinen ja siellä on tarjolla kaikenlaista alkaen Liinun kasvateista ja Blue Angelin poneista.

Jos en väärin muista, nimenomaan tuota Charismataiddin sukua selvitellessäni törmäsin siihen, että jossain muinaisissa suvuissa oli mountainiin sekoittunut B-sektiota. En nyt löydä sitä mitenkään, joten en ole varma, oliko se nimenomaan Charismataidd. Toisaalta tuo sukulistaus näyttää vähän epätäydelliseltä, joten olisiko käynyt niin, että se nimenomainen "väärä" poni olisi jäänyt kirjaamatta listalle, vaikka olin sen löytänyt. Muistaakseni päätin, etten anna sen asian haitata ja että käytän joka tapauksessa ponejani mountain-jalostuksessa, vaikka jossain esihistoriassa siihen olisikin livahtanut tippa B-sektiota.

Muutenkin Morwennan suku on hyvin sellainen, mitä Ionicista löytää: paitsi pitkä, myös kokonaan muiden poneista polveutuva. Ionicissa ei ole koskaan ollut mitään omia mountain-linjoja vaan jalostus lähti ostoponeista ja ostoponeja on myöhemminkin käytetty, samoin kuin vieraita oreja. Tilanne on käytännössä sama muidenkin sektioiden kohdalla. Olen aina luottanut siihen, että muilta harrastajilta löytyy welshejä niin paljon, että niistä liikenee minun laumaan uutta verta ja vieraita linjoja. Toistaiseksi se onkin pitänyt paikkansa aika hyvin.

Kesäsarja: suosikkipikselit osa 72, welsh C

wC-o. Coeden Dderw Ion

Coeden on mainittu blogissa vuonna 2017, kun tuolloin esittelin Ionicin C-welshejä ja nimesin sen yhdeksi suosikeistani (Ionicin C-welshit). Asiat eivät ole muuttuneet mihinkään, se on edelleen suosikkini tuon kuvansa takia. Olen joskus myös sanonut, etten aio tehdä Ionicista mitään taideprojektia, mutta joskus vain on sellaisia kuvia, jotka ovat niin sanotusti täydellisiä, vaikkeivät ne olisikaan yleisen käsityksen mukaan kovinkaan kummoisia. Coedenin kuva on juuri sellainen.

Tunnistaako kukaan muuten kuvan ponia? Kuva on mitä todennäköisimmin Suomessa otettu, ehkä Vermosta (tai missä ne poninäyttelyt nykyisin pidetäänkään), mutta se voi olla aika vanha kuva. Eikä ponin sektiosta ole varmuutta. (edit: Keskustassa tiedettiin, kyseessä on Cyntaf the Charmer)

Tuossa vanhassa C-welshien esittelytekstissä tulikin mainittua paljon edelleen paikkaansapitäviä seikkoja minun C-jalostuksestani ja tässä ne lyhyesti:

• C-sektio on vähän sellainen sivutuote, aina ollut.
• Usein C-welshien sukutauluissa on suloisesti sekaisin kaikkia muita sektioita.
• Edellisestä kohdasta seuraa se, että edes jossain määrin "puhdas" C-sektion poni on harvinainen näky ja ostoponeja ovat tainneet kaikki olla.
• Yritän vähän jalostaa C-welsheillä pientä kokoa, että se eroaisi selkeämmin D-sektiosta, jossa taas tykkään niistä isommista yksilöistä.
• Edellisestä kohdasta seuraa se, että mountain on yleinen näky C-sektioiden suvuissa.
• C-sektio saattaa olla lähtölistalla niin että luopuisin siitä. En tiedä raaskinko koskaan.

Coedenin suvussa näkyy erityisen hyvin tuo eri sektioiden sekoittelu: kaikkia löytyy! Toisaalta sieltä löytyy myös sitten Cwmnantcol Catrin, joka on se säännön vahvistava poikkeus, tosi pitkälti C-sukuinen ostotamma.

Coeden pitäisi varmaan lopettaa, mutta ei kai sitä nyt raaski!

Kesäsarja: suosikkipikselit osa 71, welsh D

wD-o. Criallt Hynfyd Mindlws

Ah, Criallt. Siinä myös yksi talli, jonka jäljet tulevat näkymään virtuaalimaailmassa todella pitkään. Siellä tehtiin hyvin merkittävä työ cobien jalostuksessa ja erityisesti uusien sukulinjojen luomisessa. 

Kun Criallt lopetti 2017 alkuvuodesta, lähdin tietysti kiiruusti ostoksille, kun viimeisiä kasvatteja myytiin. Koska en osannut päättää mitä haluan, halusin sitten kaikki loput cobit, joita siinä vaiheessa oli vielä tähteellä. Niitä toistakymmentä oli, jos nyt laskin oikein. Tuommoisen ponimäärän yhtäkkinen ilmaantuminen Ionicin suht vaatimattomaan cobilaumaan oli melkoinen piristysruiske. Ja crialltilaiset ovat todellakin jättäneet kavionjälkensä Ionicin cobijalostukseen.

Niitä crialltilaisia on Ionicissa vielä viisi hengissä, kun en millään tahdo raaskia lopettaakaan niitä. Ikäähän niillä on ja jälkeläisiäkin, mutta kun! Niistä valikoin Hynfydin nyt esiteltäväksi, sillä se on komea ori, jolla on komea suku.

Sen perusteella, mitä olen itse noita Crialltin pitkäsukuisten kasvattien sukutauluja pyöritellyt, voisin todeta Hynfydin emän suvun olevan varsin tyypillinen kasvattajalleen. Vaikka emällä on neljä polvea sukua, iso osa suvusta on ihan täysin crialltilaista, niistä suvuttomista kantaponeista lähtien. Crialltissa ei todellakaan pelätty kasvattaa ja keksiä määrää eikä sen puoleen pitkiä sukujakaan. 

Isän puolelta löytyy sitten muuta kuin Crialltin cobeja. Siellä on paljon kaikenlaista vanhaakin, tuoreempikin harrastelija nimittäin tunnistaa Luna-tunnuksesta Liinun virtuaalitallin kasvatit. Myös Llygedyn-tunnus on Crialltin omistajan Elenin kasvattajatunnus, joten hänen vaikutuksensa cob-jalostukseen ei rajoitu pelkästään Crialltiin. Ja onhan hän edelleen aktiivinen Tirioninsa kanssa. Mitä katsoin VRL:n tiedoista, hänellä on rekisterissä lähemmäs tuhatkunta kasvatettua welsh cobia. Hatunnoston arvoinen saavutus, sanoisin!

Kesäsarja: suosikkipikselit osa 70, vuonohevonen

nvh-t. Jonens Alvekvinne

Alvekvinne on Ionicin ensimmäinen vuoniskasvatti ikinä ja sellaisena tietenkin jo mainitsemisen arvoinen. Eihän niitä vuonis-kasvatteja montaa ole ylipäänsä edes syntynyt, yhdeksän kappaletta viime vuoden loppuun mennessä.

Ja Alvekvinne on niin nätti! No, kaikki vuonikset ovat, jos minulta kysytään. Siinä on ulkomuodoltaan super-sympaattinen rotu. Alvekvinne on saalistanut näyttelyistä muutaman irtoSERTin ja yhden RCH:n, vaikka sitten toisaalta yksissä näyttelyissä (ainakin mitä olen kirjannut) se on jäänyt jopa ilman SA:ta. Minä en ole varsinainen vuonohevos-ekspertti, mutta minusta tuo on vähän pitkärunkoinen. Lavoissa ja kaulassakin voisi olla parantamisen varaa, kun tässä lunttasin Vuonohevosyhdistyksen sivuja. Vaan viis siitä, nätti tamma on nätti.

Yleisesti ottaen Ionicin vuonislauma on melkoinen kummajainen. Hevosia ei ole paljon ja Alvekvinnen vanhemmat taitavat olla tallin ensimmäiset vuonohevoset ikinä. Suvun pituuksien suhteen nämä minun vuonikset ovat ihan sillisalaattia, on yksipolvista ja pitkäsukuista. Se tekee jalostuksesta hankalaa, ihan kuin se muuten jo ei olisi sitä pienen kannan takia. Tekisi mieli ostaa paljon lisää uusia vuonohevosia, suvullisia mielellään, mutta suvuttomatkin kelpaavat. Ehkä ostankin, jos tulee vastaan! Ja voisihan niitä keksiäkin,.

Kesäsarja: suosikkipikselit osa 69, venäjänratsuhevonen

vrh-o. Bazalt GA

Venäjänratsuhevonen ja tosi monet muutkin venäläiset rodut (tersk, budjonny ja venäjänarabi noin nyt alkuunsa ja ahaltekiä en edes mainitse, toki se on turkmenistanilainen rotu) ovat oikeastaan aina olleet suosikkejani. En tiedä miksi, mutta niin nyt vain on. Venäjän hyökkäyssota Ukrainaan on tehnyt elämän vähän vaikeaksi: pitäisikö minun siksi jotenkin boikotoida venäläisiä rotuja? Miksi? Miksi ei? Boikotoinhan minä Teboiliakin. Voiko joku katsoa venäläisrotuisten virtuaalihevosten kasvattamisen jotenkin nyky-Venäjän ihannoimiseksi? Ei kai nyt sentään? En uskaltaisi näitä ajatuksia edes myöntää ääneen, ellei joku toinen harrastaja olisi viitannut johonkin vähän samansuuntaiseen Keskustassa.

Mietin asiaa aikani ja päätin, etten todellakaan ala mihinkään boikottiin vaan pidän entistä tiukemmin kiinni noista venäläisroduistani. Ensiksikin, eivät ne hevoset ja hevosrodut ole syypäitä sotaan ja suomalaiset virtuaalihevoset vielä vähemmän. Toiseksi on hyvä muistaa näinäkin aikoina, että Venäjä on ainakin ollut muutakin kuin Putin, sota ja muut typeryydet. Siellä on muun muassa kasvatettu tosi hienoja hevosia. Niin että ukrainanratsuhevoset ja venäjänratsuhevoset saavat luvan mahtua samaan virtuaalitalliin. Jos joku on eri mieltä, saa ihan rauhassa olla, mutten ole sanottavasti kiinnostunut kuulemaan.

Mutta sitten Bazaltiin itseensä tämän kaiken politikoinnin jälkeen. Sehän on nimittäin oikein hieno ori, tullut talliin muutaman vuoden takaisessa sukutuonti-rytäkässä. Sillä venäjänratsuhevonen on harvinainen näky virtuaalimaailmassa, ei ehkä ihan niin harvinainen kuin ukrainalainen, mutta kuitenkin. Ja Ionicissakin noita venakoita on kasvatettu jo vuosikaudet, niin että kaikki vähänkään pitkäsukuisemmat alkavat olla ikävästi sukua keskenään. Sukutuonti pelastaa tai ainakin siirtää ongelmaa muutaman vuoden tulevaisuuteen.

Se mikä Bazaltissa on kenties erikoisempaa, on sen lajipainotus. Se on nimittäin estehevonen. Kautta kaikkien vuosien Ionicin venakot ovat olleet tosi pitkälle kouluratsuja. En tiedä miksi, jotenkin silloin aikojen alussa Virginia sai päähänsä mielikuvan siitä, että ne loistaisivat erityisesti koulukentillä, ja se mielikuva on näemmä vähän tarttunut. En kuitenkaan usko, että ne täysin toivottomia esteratsujakaan olisivat. Toki Bazalt on jättänyt koulupainotteiseksi merkityn varsan koulutammasta, niin että kyllä niitä kouluhevosia vieläkin suositaan...

Kesäsarja: suosikkipikselit osa 68, ukrainanratsuhevonen

ukrh-t. Trze Klavdiya

Klavdiya on tosi selkeä valinta: se on mahtavan upean Stajnia Trzebielinon kasvatteja reilun vuosikymmenen takaa. Rakastin Trzebielinoa varauksetta ja sieltä päätyi muutama hevonen Ioniciinkin. Olisi saanut päätyä enemmänkin! Trzebielino nimittäin kasvatti kaikenlaista kivaa ja sen takia se päätyi elokuussa 2013 myös kuukauden talliksi. Klavdiya on varmaankin viimeinen vielä hengissä oleva trzebielinolainen Ionicissa, joten siksi se on niin ilmiselvä lemppari ukrainalaislaumasta.

Ukrainanratsuhevosten omistajia, saati sitten kasvattajia, ei ole virtuaalimaailmaan montaa mahtunut. Ymmärrän kyllä periaatteess, rotu on harvinainen eikä monenkaan mielestä erityisen kiinnostava. Sehän ei sillä tavalla ole erityisen poikkeuksellinen rotu, vaan puoliverisen tyyppinen ratsuhevonen. Sellaisena toki ihan pätevä lajissaan, mutta sellaisia rotuja on muitakin vaikka millä mitalla.

Klavdiya on ollut tärkeä siitostamma. Kaksipolvinen, vieras suku sen tekee ja aivan varsinkin, kun kyseessä on näin harvinainen rotu, jota ei muilta löydy. Sillä on neljä Ioniciin jäänyttä varsaa ja pari vielä tulossa, kun saisi sivuja valmiiksi. Sitten se varmaan pitäisi lopettaa, mutta arvatkaapa vain raaskinko? Vihje: vastaus alkaa E-kirjaimella. Jos siitä vielä teettäisi vaikka SGSH-varsan tai jotain.

Kesäsarja: suosikkipikselit osa 67, trakehner

trak-o. Elbestern GA

Jokainen varmasti näkee silmällään, miksi tämän valitsin. Väri! Onkin meidän ihan ensimmäinen splashed white -trakehner. Splashia (SW1) esiintyy trakehnereilla harvinaisena reaalimaailmassa, virtuaalimaailmasta en tiedä. Kyllä täällä silloin tällöin näkyy splasheiksi merkittyjä puoliverisiä, mutta Ionicissa ne ovat olleet hyvin harvinaisia. Tai mitä mä puhun, kyllä tämä taitaa olla ensimmäinen splashiksi ihan oikeasti merkitty puoliverinen. Sen verran kuitenkin kerrottakoon, että trakehner-laumaan on tulossa toinenkin splash, suvuton tamma, mutta kirjoitushetkellä en ole saanut vielä päivitettyä sivuja nettiin asti. (edit: nyt on netissäkin, kyseessä on tamma Uniqa GA.)

Splash on siinä mielessä kiva kirjavuuskuvio, että kuvien löytäminen ei ole ihan niin mahdotonta kuin monelle muulle erikoisemmalle värille. Yksinkertaisena esiintyessään splash on isomerkkinen tai ei aina edes niin kovin isomerkkinenkään, joten ainakin teoriassa tosi monenlaisen hevosen kuvat menevät uskottavasti splasheille. Toki tämän kuvassa päämerkki menee selkeästi silmistä ylitse ja vasen silmäkin on herasilmä. Tässä kuvassa se nyt ei juurikaan näy, mutta muissa saman hevosen kuvissa kyllä. Mutta pienemmätkin merkit menevät uskottavasti splasheina.

Muuten Elbesternissä ei ole mitään niin kovin kummallista. Se on suvuton kouluori, kilpailee KRJ:n porrastetuissa ja tammoja se pääsee astumaan vasta muutaman vuoden kuluttua. Se kuuluu vuosi sitten keksimääni isompaan tuontihevosten laumaan. En ihan tarkkaan muista, miksi tosiaan viime kesänä sain idean keksiä suvuttomia trakehnereita vähän isomman määrän kerralla, mutta ei sen kai niin väliä olekaan. Enemmän on enemmän. Mutta kasvattajien kannattaa vilkaista Ionicin trakehneritkin läpi, jos on tarvetta tuoreelle verelle omissa sukutauluissa.

Kesäsarja: suosikkipikselit osa 66, terskinhevonen

tersk-t. Iveta Ion

Iveta on taas näitä hevosia, jotka pitäisi teknisesti ottaen jo lopettaa, mutta kun ei vain raaski. Terskien jalostus on polkenut paikoillaan aika kauan ja Ivetakin on syntynyt 2010 (!). Sillä on yksi varsa ja pitkä suku, joten teknisesti ottaen se on hommansa hoitanut terskien sukulinjojen eteen, mutkun...

No, onhan Ivetalla nätti kuva. Pelkkä pääkuvahan se, mutta tosi kaunis hevonen minun mielestäni. Rodunmukaisuudesta voitte keskustella, jos siltä tuntuu; minä en ota osaa siihen keskusteluun. Totean vain, että close enough. Kuvan hevonen tuskin on terskiä nähnytkään, mutta niin ne kaikki. Ei aitojen terskien kuvia ole juurikaan tarjolla, joten täytyy aina soveltaa. Mielestäni kuvan hevosen pää on sen verran jalo ja hienopiirteinen, että istuu terskille siinä missä moni muukin kuva.

Ivetan suvussa ei ole mitään erityisen erikoista. Siellä on ne kaikki samat, vanhat nimet kuin muillakin pitkä- ja vanhasukuisilla terskinhevosilla. Damork III on esimerkiksi yksi riivinrauta, se on kaikkien hevosten suvuissa, ainakin jos ovat koulupainotteisia. 

Jos oikein tosi vanhoja nimiä pitää bongailla, niin täältä pesee. Ivetan suvussa on ori Zenith kahteen kertaan. Zenithin isä on Dopiza, yksi varhaisimpia kantaoreja, ja emä on tamma Stella, varhainen vaikuttaja sekin. Sitten on kaksi Kerpan kasvattia, tammat Beautiful Adelmoed SZ ja Ismeralda Zeni. Adelmoedin emän suvusta löytyvät Slathan ja Alexandra. Ismeraldankin isä on Slathan, mutta emä Issabeau. Ja tässä sitten taitavatkin olla kaikki terskinhevosten vanhimmat kantahevoset!

Kesäsarja: suosikkipikselit osa 65, tennesseenwalker

TWH-t. Velma Kelly Ion

Täräytetäänpäs sitten framille pitkä- ja vanhasukuinen walker-tamma! Ja sinänsä myös aika vanha hevonen, kun on syntynyt 2017. Toki on varsansa tehnyt jo, että voisi vähitellen suunnitella lopettamistakin, mutta koska se nyt vielä tuossa potkii menemään, valitsin sen esittelyyn. Nimittäin walkereissakin olisi sitä valinnanvaraa oikein Pohjanmaan mitalla.

Ja todellakin Velma menee kuoppaan, sillä en kehtaa edes kaupata tuota kellekään suvun takia. Ei suvussa sinänsä vikaa, mutta kun siinä ovat suunnilleen kaikki ne nimet, jotka tekevät minun elämästäni pitkäsukuisten walkerien kanssa niin vaikeaa. Sillä antakaapa kun kerron...

Tamma Lilac Ion on ehkä se pahin, koska se on ihan jokaisen pitkäsukuisen hevosen suvussa. Se ja varsinkin sen tammavarsa Orange Ion, jota tosin Velman suvussa ei ole. Lilacilla oli neljä varsaa, joista jokaisella taas on vähintään muutama varsa. Orangella oli kahdeksan Ioniciin jäänyttä varsaa. Kahdeksan!! Minä en ymmärrä, että mitä ihmettä varten sille niin paljon on jälkikasvua siunaantunut, mutta itsepä olen ne kaikki halunnut. En muista miksi. Ja jokaisella näistä kahdeksasta on myös vähintään se pari varsaa, että laskekaapa siitä toki, miten monelta hevoselta Orange löytyy toisesta polvesta. Huoh. Toki Lilacilla oli kiva suku, isä belfalasilainen ori ja tamma meidän oma tuonti. Mut silti.

Sitten on toinen tamma, CHR Gracie Hart, Chinetin kasvatti ja ihan vierassukuinen, kolmipolvinen tamma. Se tietysti aikoinaan sopi varmaan jokaiselle oriille ja kyllä sitä jalostuksessa paljon käytettiinkin. Varsoja on aika monta, mutta näiden jälkeläismäärät ovat kuitenkin aika maltilliset.

Gracien isänisä Harvard BRN on myös yksi kiusankappale eikä pelkästään Gracien kautta, sillä oriilla itsellään on vissiin viisi Ion-varsaa. En taas ihan just muista, että miksi ihmeessä, mutta ehkä se silloin oli niin kiva ori, että piti monelle tammalle käyttää tai jotain. Vähän olisi voinut miettiä, mutta myöhäistä se nyt on. Ja onhan se kiva ori, suvultaan ja muuten, en minä sillä.

Myös tamma Henriette Ion on vähän turhan yleinen nimi. Henrietten jälkeläiset edustavatkin sitä ihan varhaisinta Ionicin walker-jalostusta, sillä sen emä Harriet Ion on syntynyt syksyllä 2004. Minä en noita kaikkein vanhimpia walkereita edes taida muistaa, koska en ollut tuolloin puikoissa vielä itse. 

Sen tiedän kuitenkin, että Velman isälinjasta löytyvä Roxygen's Kurojaki on niitä ihan ensimmäisiä walkereita Ionicissa, tullut keväällä 2004. Toinen tosi vanha nimi on myös isän puolelta viidennestä polvesta löytyvä Setéh Sah, Saharan kasvattama, suvullinen ori, joka Ioniciin tuli varhaisessa vaiheessa. Sillä on mielenkiintoinen suku.

Jos jotain muuta Velman suvusta pitäisi sanoa, niin sieltä löytyy monta tuttua kasvattajanimeä walkereiden historiasta. Branwen, Kerppa, Metsämäki, Tijuana, se Belfalas, vähemmän tunnettu Agapito... Oikein kiva siis, jos ei oteta huomioon noita listattuja nimiä.

Kesäsarja: suosikkipikselit osa 64, suomenhevonen

sh-o. Ionin Karvanoppaelvis

Suokki on jälleen kerran yksi niitä rotuja, joissa on paljon hevosia, tosi paljon kivoja hevosia eikä oikein sellaista kaikkien ylitse nousevaa suosikkia. Kun minä siinä sitten pähkin, että kenet valikoisin esittelyyn ja millä perusteella, niin Karvanoppaelvis huuteli kutsuvasti, vaikka se teknisesti ottaen on myynnissäkin.

Minä vain rakastan Karvanoppaelviksen nimeä! Se on huvittava. Orihan on syntynyt vuonna 2022, jolloin suomenhevosten nimiteemana oli biisien nimet. Sinä vuonna on syntynyt monta muutakin hauskannimistä varsaa, kuten Suloinen Myrkynkeittäjä, tilausvarsa Pieni Murhapolttaja, Naispaholainen, Juppihippipunkkari, Karrelle Palanut Enkeli, Naurava Kulkuri, Pelimies ja monta muutakin.

Elviksellä on myös vähän eksoottisempi väri, kuten Ionicin kasvatille sopiikin. Ei sillä, on meillä rautiaitakin suomenhevosia varsin paljon. Mutta se Elvis on ruunikko ja sillä on vielä suomenkirjavuus eli splashed white. Eihän se kirjavuus paljon ulkoasussa näy, takasissa sukat ja herasilmä, mutta minulla on sellainen kutina, että moni suomenkirjava suomenhevonen on juurikin tällainen: ei merkittävän kirjava. Ja varsinkin tuo herasilmä on tyypillinen splashille.

Elviksen isä Orikiven Valopallo taisi olla Ionicin ensimmäinen suomenkirjava suokki. Se oli meidän aikoina aika samannäköinen kuin poikansa, tosin sillä oli enemmän valkoista. Pisteet muuten sille, joka tietää mistä leffasta tuo Valopallo-nimi on peräisin. Orikivi on ihan vain paikannimi, sillä ei ole mitään tekoa leffan tai Valopallon kanssa.

Eikä Elviksen tarvitse emäänsäkään hävetä, sillä se on ensimmäisen palkinnon kantakirjatamma, ainoa lajissaan meillä toistaiseksi. Eikä niitä kantakirjattuja suokkeja muutenkaan riesaksi asti ole. Äyri olikin tosi hieno tapaus jopa minun silmään, joka en mitään tajua suokkien rakenteista.

Niin tosiaan, Elvis on myynnissä. Toivon kyllä salaa vähän, ettei kukaan sitä osta. Mutta noin kasvatustoiminnan kannalta Elvis on yhden varsan jättänyt ja se riittää. Molemmat sen vanhemmista ovat varsin paljon käytettyjä hevosia ja toisaalta Elviksen ainoa varsakin on jättänyt pari varsaa, niin että sen pitäisi riittää kyllä säilyttämään nimet suvuissa. Mutta kun se nimi ja onhan tuo ori nyt komea muutenkin...

Kesäsarja: suosikkipikselit osa 63, suomalainen puoliverinen

FWB-t. Waledora Ion

FWB:istä oli taas tosi vaikea valita hevosta esittelyyn. Toisaalta niitä on niin paljon, että olisi voinut valita sekä oriin että tamman, mutta ajattelin, että yksi riittää. Vaihtoehtoja olisi ollut: esimerkiksi Bailey Cave on ostohevonen ja sillä on kiva kuva, Testarossalla ja Tamburellolla on suosikkinimet, Burmese Rubylla erikoinen väri ja noin miljoonalla hevosella pitkä, vanha ja upea suku. Että valitsepa siitä sitten!

Waledora on vähän poikittainen maila näille kaikille tavanomaisille valintaperusteille. Ei sillä, sen nimi on ihan kiva, kuvasta nyt en niin kauheasti välitä, kauniimpiakin tammoja on nähty. Suku on lyhyt eikä värissäkään ole mitään unohtumatonta. Mutta tamma on yksi niitä tosi harvoja valjakkopainotteisia puoliverisiä, varsinkin FWB:itä, joita Ionicissa on. 

Waledoran emä Where The Truth Lies on oikeastaan Ionicin valjakko-FWB:iden varsinainen kantatamma. Se oli ostettu mecklenburgilainen ja valjakkopainotteiseksi merkitty, ja se varsoikin useamman valjakkovarsan. Kaikilla niillä oli ulkopuolinen ori isänä, joten sitä kautta tuli myös vierasta verta laumaan kivasti.

Waledora on varsonut yhden FWB-varsan meidän omasta westfalen-oriista. Niin, nyt alkaa noita valjakkohevosia olla joitain yksittäisiä yksilöitä muissakin pv-kantakirjoissa kuin vain FWB:ssä. Pitäisi ehkä keksiä lisääkin niitä sekä toki myös suvuttomia kenttäratsuja. Tykkään vähän liiaksi pitäytyä niissä este- ja kouluhevosissa ja unohdan muut lajit turhan helposti.

Mutten halua pysytellä vain puoliverisissä, kun valjakkohevosista puhutaan. Niinpä Waledorallakin on valjakkopainotteinen SGSH-varsa, jonka isä on Namyshillin sleesianhevosori. Ja ensi vuonna se varsoo schwarzwald-oriista Sim Sport Warmblood -varsan, valjakkopainotteinen siitäkin tulee. Mietin tässä kyllä, että voisihan se vielä toisen puoliverivarsakin tehdä, ei olisi haitaksi. 

Kesäsarja: suosikkipikselit osa 62, suffolkinhevonen

suff-o. Wingland Revelation

Suffolkinhevosia ei ole kovin paljon, vähän toistakymmentä. Kaikki ovat kivoja, mutteivät kovin paljon eroa toisistaan. Useimmat ovat kuvallisia, useimmat myös suvuttomia tuonteja, mutta joukossa on muutama suvullinenkin, omia kasvatteja. Revelation on valittu ihan sillä perusteella, että tykkään sen kuvasta, mutta tiukka se valinta sittenkin oli, sillä aika monella muullakin on tosi kiva kuva. Jyhkeitä kavereita!

Minä jossain vaiheessa taisinkin sivuta suffolkinhevosten historiaa täällä blogissa, mutta koska en jaksa kaivaa sitä nyt, kerron sen lyhyesti. Vuonna 2017 ostin suvullisen tamman Hemsbury Alicen, varmaan taas ihan vain siksi, että oli myynnissä. Se varsoi ekan kerran muutama vuosi sitten, mutta se varsa meni myyntiin. Sitten kyllästyin jahnaamiseen ja päätin teettää Alicella useammankin varsan. Onnistuinkin löytämään melko hyvän määrän ulkopuolisia oreja, niin mikäs oli teettäessä. Ja viime syksynä keksin sitten lauman suvuttomia tuontejakin. 

Näistä suvuttomista tuontihevosista en ole saanut vielä varsoja aikaiseksi, edes suunnitelmien tasolla. Sen sijaan tässä kesällä useimmat tammat varsovat Namyshillin oreista. Ja kyllä niitä omienkin orien varsoja jossain vaiheessa tulee, lupaan sen.

Kesäsarja: suosikkipikselit osa 61, shagya

sha-o. Gin Noir

No niin, tämä taisi olla liian helppo kaikkien arvata, vaikka toisaalta on sanottava, että tällä hetkellä Ionicissa on tosi monta tosi kivaa shagyaa. Mutta Gin Noir on kyllä spesiaalitapaus!

Kyseessähän on siis Virginian kasvatti ajalta ennen Marineaa (syksy 2002). Virginialla oli tuolloin jonkinlainen lauma hevosia. Ne taisivat silloin olla hajasijoitettuna yksityisiksi eri talleille, koska omaa tallia hänellä ei ollut siihen aikaan. Hän kasvatti jonkinlaisen lauman varsoja, pääasiassa Gin-ahaltekejä (ensimmäinenhän oli syntynyt 16.11.01), mutta seassa oli jonkin verran muitakin rotuja. Esimerkiksi näitä shagyoja syntyi peräti kolme kappaletta, kaikki samasta yhdistelmästä. Niistä ensimmäinen oli tamma Gin Amora ja sehän näkyy vielä nyt jo edesmenneen Lukacs KTN:n emälinjassa.

Gin Noirin elämä noin muuten on vähän kysymysmerkki. Se ilmeisesti myytiin jossain vaiheessa, melko nuorena, muualle. Sitten sekä ori itse että sen sivut katosivat, Virginian omien muistikuvien mukaan aika nopeasti. Se jäi unholaan pariksi vuosikymmeneksi, kunnes minä muutama vuosi sitten surffasin jotain Virginialta saamiani arkistoja ja bongasin oriin. Kysäisin Virginialta itseltään, että mitäs tuo tuumaisi, jos ottaisin oriin takaisin. "Totta kai otat!" kuului vähemmän yllättävä vastaus. Niin että siinä tuo nyt on, reaali-ikääntymisenkin mukaan päälle kaksikymppinen ori.

Kuten sivuilta näkyy, sillä on jo jonkinlainen lista kivoja varsoja. Yksi on mennyt kaupaksikin tai taisi olla tilausvarsa jo alkujaankin. Joka tapauksessa Noir on melkoisen piristävä tapaus Ionicin shagya-laumassa. Ja komeakin päälle päätteeksi!

Kesäsarja: suosikkipikselit osa 60, SGSH

SGSH-t. Donna Gerdina Ion

Donna on siinä mielessä harvinaisuus, että se on ARJ:ssä kilpaillut SGSH. Pleasure driving -ajoluokka on nimittäin avoin kaikille roduille ja toisaalta sitten taas Donnan emä on ARJ-painotteinen friisitamma, niin että oli siinä mielessä jotenkin loogista kilpailuttaa Donnaa ARJ:ssä. Minulla on muutama muukin ARJ-SGSH, ettei Donna ihan ainoa sentään ole, mutta harvojen joukossa. Enkä ole koskaan kuullut kenenkään toisen harrastajan kilpailuttavan SGSH:ita pleasure drivingissa.

Ja Donna taitaa olla niitäkin harvoja hevosia, joiden suvussa näkyy vielä jälkiä Ionicin friisiläiskasvatuksesta. Tallissa nimittäin oli joitain friisiläisiä pitkän aikaa. Se alkoi joskus 2010 tienoilla, kun innostuimme erilaisista risteytyksistä. Tuolloin syntyikin vähän kaikennäköistä: Gaited Baroqueta, warlanderia, moriesiania, morabia... Nämä kaikki olivat kauhean kivoja projekteja, mutta kuvista oli pula, niin ei niistä sitten mikään kohonnut suureksi ja vakituiseksi kasvatusroduksi. Edelleen välillä tekisi mieli risteytellä vähän kaikkea.

Donnan isän puolen suku on puoliveristä, pääosin koulupainotteista ja tosi vanhaa. Siellä on Altét ja Wizzerriat, Liinun kasvatteja, Star Theme's -hevosia, sprietlandilaisia ja laaksolaisia. Siellä on myös Paradox Ion, vanhasukuinen, FWB:ksi rekisteröity kasvatti, mutta minä aikoinani rajasin sen pois FWB-jalostuksesta. Sen emäkin, RSA Witch on merkitty FWB:ksi, mutta sillä on suvussaan RBSH-ori BDJ Yaroslav. 

RSA Witch kuului alunperin meidän ns. Wizzerria-projektiin, jossa teetettiin hevosia, joiden suvuissa Wizzerria kertaantui. RSA Witchin suvussa se on 3+6, joten ei kovin läheinen yhdistelmä. Syystä tai toisesta ne ovat kuitenkin kadonneet nykyisten hevosten suvuista, lukuunottamatta näitä SGSH:ita ja niissäkin ne näkyvät nimenomaan Paradoxin kautta. Siis meillä oli ihan päteviä RBSH:itakin ja jostain kumman syystä ne kaikki lopetettiin ilman varsoja tai varsat lähtivät maailmalle. En ymmärrä. Mutta onneksi esimerkiksi Whizper Ionin pakastetta voisi kyllä vielä käyttää, nyt kun tuli ajatelleeksi. Olisikin melkoinen herkku!

Mutta palatakseni takaisin Donnaan ja SGSH:iin, niin Donna on vielä varsaton, mutta kyllä se yhden varsan varmasti tulee jättämään jossain vaiheessa. Pitääkin vain miettiä, että millainen ori sopisi isäksi, kun Donna itse on käytännössä ensimmäisen polven risteytys. Sille sopisi siis puoliveriori, mutta jos ja kun haluaisi jatkaa ARJ-kisaamista, niin oriiksi voisi valita jonkin ARJ-rodun. Esimerkiksi jokin pitkäsukuinen morgan-ori voisi olla ihan pätevä. Saddlebrediäkin mietin, mutta ne ovat niin kevyitä ja siroja, että vierastan vähän sellaisen yhdistämistä friisi-sukuiseen, tukevampaan tammaan. Toki olisihan minulla Analytical Engine Ion, ARJ-painotteinen SGSH-ori, juurikin morgan-risteytys. Sehän voisikin olla sopiva tapaus.

Kesäsarja: suosikkipikselit osa 59, schwarzwaldinrautias

schwa-o. Emerentius GA

KOSKA TUKKAJUMALUUS!!

Ja onhan tuo nyt hieno muutenkin. Toki schwarzwaldinrautiaissa olisi ollut tosi monta muutakin hienoa kuvaa tarjolla, ei tämä ole suinkaan ainoa. Olen ollut onnekas ja löytänyt useammastakin lähteestä hienoja kuvia käyttöön schwardwaldeille.

Schwarzwaldinrautias on pieni ja uusi rotu Ionicissa. Ensimmäiset hankit syksyllä 2021 jonkin "ostan mitä vain" -topikin tuloksena, kirjoitin siitä blogiinkin tuolloin (Ostan melkein mitä vain!). Schwardwaldit tulivat vähän vahingossa siis talliin, mutta sehän on kiva rotu ja myöhemmin olen keksinyt suvuttomia hevosia lisääkin. Emerentius on yksi niistä tuoreemmista tuonneista. Muutama kasvatti on syntynyt jo ja kuten Emerentiuksenkin astutuslistasta näkee, niitä on tulossa jatkossa enemmänkin.

Kirjoitin myöhemmin myös rotuesittelyn schwarzwaldinrautiaasta (Rotuesittelyssä schwarzwaldinrautias), jossa totesin, että ehkä oikeampi nimi tuolle rodulle olisi schwarzwaldinhevonen tai schwarzwaldinkylmäverinen, koska kaikki eivät aina ole raudikoita. Koska olen vanha kanto ja tottunut käyttämään nimikettä schwarzwaldinrautias, se nyt pysyköön sillä nimellä toistaiseksi. 

Kesäsarja: suosikkipikselit osa 58, saddlebred

sdb-t. Dazzling Disaster Glow

Saddlebredeistäkin olisi löytynyt vaikka minkälaista herkkua esiteltäväksi, varsinkin niitä vanhoja, pitkiä sukuja ja vähän uudempia, pitkiä sukuja ja kaikkea. Mutta Glowdalen kasvatti Disaster veti nyt pisimmän korren, koska se on ehdottomasti yksi lemppareitani.

Disaster on lyhytsukuinen, sukua on vain yksi polvi. Ja se on hyvä, koska olen viime vuosina keksinyt suvuttomia saddlebredejä jonkin verran ja nyt niillä on jo varsoja, yksipolvisia sellaisia. Niiden joukkoon sopii oikein hyvin yksi tämmöinen muualta ostettu, erisukuinen yksilö. Disasterilla onkin peräti viisi varsaa, joista kaksi on lopetettukin jo, koska nekin ovat tehneet jo oman osuutensa jalostuksen eteen. Disasterinkin voisi lopettaa, mutta kun jotenkin ei raaski...

Disaster on saalistanut myös ARJ-II -palkinnon laatuarvostelusta. Sen molemmat vanhemmatkin ovat palkittuja, niin että hyvässä seurassa ollaan, jos laatiksia halutaan tuijottaa. Rakastan myös sitä, miten Disasterin nimessä yhdistyy elementtejä molempien vanhempien nimistä! Linja jatkuu, sillä jokaisella Disasterin varsoista on nimessään myös jotain emältä perittyä. 

Kesäsarja: suosikkipikselit osa 57, ruotsinpuoliverinen

SWB-o. Lövsby Hot Hollywood

Ruotsinpuoliverisissä ei ollut kauheasti valinnanvaraa, joten päädyin helppoon, siihen porukan ainoaan kuvalliseen. Joka kylläkin on tosi kiva ori! Ostin muutama vuosi sitten Lövsbystä kolme SWB:tä, tämän oriin ja pari tammaa, ja tarkoituksena olisi käyttää niitä SWB-jalostuksessa.

Ruotsinpuoliverinen on aina ollut pikkuinen rotu, hevonen tai pari, eikä kasvattejakaan ole kovin paljon syntynyt. Itse asiassa niistä kasvateistakin pari ekaa lähti tallista joko suoraan tai sitten niin, etteivät ne jättäneet yhtään puhdasta SWB-varsaa Ioniciin sukulinjojaan jatkamaan. Olipas ajattelematonta, mutta ehkä tästä toivutaan.

SWB saattaisi olla sillä (olemattomalla) listalla, johon olen mielessäni listannut rotuja, joita voisi keksiä enemmänkin, samaan tapaan kuin alkuvuodesta keksin hannovereja, belgialaisia ja hollantilaisia puoliverisiä sekä trakehnereita. Kun meillä tuota FWB-kasvatusta nyt joka tapauksessa on ja olisi kiva, jos niitä kantarotujakin olisi. Minä nimittäin tykkään jalostaa FWB:tä alkaen muista puoliverisistä. SWB olisi erinomainen valinta FWB:n kasvatukseen, mutta varsin harvinainen näky virtuaalimaailmassa.

Hot Hollywood on jättänyt yhden tammavarsan jo, mutta varsamäärä ei todellakaan tule jäämään siihen. Sille on kaavailtu pari muutakin varsaa syntyväksi reilun vuoden päähän. Ja tietenkin sille on tulossa myös FWB-varsa. Jotenkin näkisin, että Hot Hollywood ja ne pari lövsbyläistä tammaa tulevat olemaan varsin merkittäviä nimiä Ionicin SWB-jalostuksessa tulevina vuosina.

Kesäsarja: suosikkipikselit osa 56, RBSH

RBSH-t. Roraima Yemn

RBSH on myös sellainen rotu, että tallista olisi löytynyt kasakaupalla pitkiä hirmusukuja, jotka menevät jonnekin Marinean aikoihin, yli kahdenkymmenen vuoden taakse. Mutta päätin valita tällaisen "poikkeusyksilön", sillä Roraima on ensinnäkin ostohevonen, toisekseen lyhytsukuinen ja kolmanneksi ensimmäisen polven risteytys.

RBSH on vähän aina ollut sellainen rotu, ettei ole ollut suuresti tarvetta ostella ulkopuolisia hevosia. Itseltä näet löytyy useita kantarotuja Ionicista ja Gin Ahaltekistä sitten ahaltekejä lisäksi, jos meinaa kesken loppua. Niin että aika harvoin olen vetänyt ostohousuja jalkaan, kun RBSH:ita on ollut kaupan. Vaikka minun on kyllä myönnettävä, että tosi moni hienosukuinen RBSH on ollut nimenomaan ostohevonen: Parlan Zeni, Moldva Zeni, Wygrana Mésjats, Albina Zeni ja varmaan muitakin. Niin, eikä saa unohtaa toista tuoretta yemeneläistä, nimittäin tamma Debiwa Yemniä, jolla on jäätävän upea suku silläkin.

Mitä suvunpituuksiin tulee, niin RBSH-listasta voi tilanteen tarkistaa: tosi paljon pitkäsukuisia ja kaksipolvinen hevonen on tosi harvinaisuus. Yksipolvisia ei ole lainkaan.

Vaikka kirjoitin AWB:n kohdalla, että käytän näiden risteytysrotujen jalostuksessa tosi mielelläni aina niitä kantarotuja yhdistettynä siihen risteytysrotuun, niin RBSH:n kohdalla tämä ei pidä ihan niin paikkaansa. Tietenkin niissäkin on monia RBSH+kantarotu -yhdistelmiä, mutta viime vuosina olen teettänyt myös RBSH-RBSH -risteytyksiä. Mutta en ole vuosiin tehnyt juuri yhtään näitä ensimmäisen polven risteytyksiä! Ei Roraima nyt ihan ainoa ole, mutta melkein. Pari muuta löysin useamman kymmenen joukosta. Ehkä pitäisi kehitellä näitäkin vaihteeksi, varsinkin kun täysiveripuolella on noita lyhytsukuisempiakin tarjolla, kiitos viimeaikaisten tuontien.

Niin ja pakko tietysti sanoa, että doninhevonen ei ole mitenkään järkyttävän yleinen näky Ionicin RBSH:issa, kun ei minulla ole puhtaita doneja ollut vuosikausiin. Joskus niitä oli, 10-15 vuotta sitten, ja tuolloin niitä toki käytettiin RBSH-jalostuksessakin, mutta ovat valuneet jo jonkin verran kauas sukutauluissa. 

Roraimalla on neljä varsaa, joista kolme on Ionicissa. Ne ovat sillä tavalla monipuolisia, että yhden isä on RBSH, yhden täysiverinen ja yhden terskinhevonen. Enkä ole raaskinut lopettaa Roraimaa, koska olen sitä mieltä, että se voisi tehdä vielä yhden varsan, vähintään. Kun vain pääsisi mielensä päälle siitä, millainen olisi sovelias ori viimeisen isäksi.

Kesäsarja: suosikkipikselit osa 55, ratsuponi

VRP-o. Takeshi Ion

Ionicin ratsuponien listalta löytyvät kaikki nämä tämmöiset poni-hevos-risteytykset, olivat ne sitten perinteisiä ratsuponeja, virtuaalisia ratsuponeja tai welsh part-bredejä. Muita vastaavia rotunimikkeitä ei tällä hetkellä taida ollakaan. Valikoin esittelyyn meidän ainokaisen ktk-ponin Takeshin.

Takeshi on ihan mukavannäköinen ponipoika, mutta itse en ole varsinaisesti tuon kuvan fani. Ei se kantakirjassa kolmosta parempia pisteitä saanutkaan ja se on minusta ihan oikeansuuntainen tulos. Itse VSN-tuomarina odottaisin ratsuponilta vähän parempaa ratsun rakennetta tai ainakin tuossa kaulassa on minusta huomautettavaa, lievää alakaulaisuutta eikä pieni lisäpituuskaan olisi pahitteeksi. Lautanenkin on aika laskeva, sikäli kuin sitä nyt kunnolla näkee.

Mitä tulee virtuaaliseen ratsuponiin, niin sehän on minun ja Virginian projekti alunperin. Halusimme laajentaa ratsuponin jalostuspohjaa siihen nähden, mitä kaikkia rotumahdollisuuksia virtuaalimaailmassa on tarjolla. VRP:n rotu- ja jalostusmääritelmät löytyvät edelleen Ionicin alta. Niitä voisi vähän päivittää. Kunhan saan aikaiseksi, tässä olisi kaavailemani SGSH:nkin uudistus työpöydällä.

Vaikka Takeshi on VRP, sen suvusta ei löydy mitään erityisen eksoottista. Isänemä on pintabian, sieltä tulee oriin lehmänkirjava väritys. VRP-jalostus ei ole ollut erityisen laajaa ja käytetyt rodut eivät ole olleet muutenkaan erikoisia. Pintabianin lisäksi Ionicin VRP-suvuista löytyy exmoorinponia, shagyaa ja terskiä. Puoliverisistä on käytetty AWB:tä, mutta sitä en pidä kovin ihmeellisenä asiana.

Tuo ratsuponi-puoli on vähän sellainen murheenkryyni, kun en tiedä oikein, mitä sille pitäisi tehdä. Sinänsä risteytysjalostus kiinnostaisi kyllä ja tallissa on kaikenmoisia kantarotuja kyllä ratsuponijalostukseen. Kuvien puute sen sijaan on ongelma ja aivan varsinkin, jos ja kun pitäisi saada niitä erikoisvärejä, tobianoja, tiikerinkirjavia ja voikkovärisiä ainakin nyt alkuun. Jo useamman vuoden olenkin pähkinyt, mitä noille pitäisi tehdä ylipäänsä. En minä varsinaisesti haluaisi luopuakaan niistä, mutta...

Kesäsarja: suosikkipikselit osa 54, ranskanpuoliverinen

sf-t. G-Dur d'Orleans

Olen aina sanonut olevani kouluratsastuskuvien fani, mutta kyllä minä näistä estekuvistakin tykkään! Ja nämä ratsastuskuvat alkavat olla jo jonkinasteinen ongelma, sillä minun on vaikea välillä löytää näyttelyihin hevosia, joilla olisi rakennekuva. Ovat monessa rodussa nimittäin melkoinen vähemmistö, voi olla ettei aina ole yhtään rakennekuvaa jossain rodussa.

G-Dur on tuonti-SF, varsaton vielä, mutta tulee kyllä jättämään ainakin SF-varsoja ja todennäköisesti myös FWB:n tai pari. Sinänsä siinä ei siis ole mitään erityistä ihmeteltävää toistaiseksi, satunpahan nyt tykkäämään tuosta kuvasta ja nimestäkin.

Ranskanpuoliverinen on aika pieni pv-rotu tällä hetkellä, kun menin alkuvuodesta keksimään moneen muuhun rotuun paljonkin uusia suvuttomia hevosia. Ranskanpuoliverisille en sitä tehnyt, ehkä pitäisi. Ei niistä haittaakaan olisi, sillä SF on tosiaan aika pieni rotu. Osa ostamistani ranskanpuoliverisistä ei ole ns. puhtaita eli niiden suvuissa on jotain muita pv-kantakirjoja, joten en käytä niitä niinkään SF-jalostuksessa vaan FWB-jalostuksessa.

SF on suhteellisen pieni rotu muutenkin virtuaalimaailmassa. Kokonaisuudessaan niitä on VRL:oon rekisteröity noin 1300 kappaletta. Vertailun vuoksi hannovereja on lähes 8000, hollanninpuoliverisiä 5588 kappaletta kirjoituspäivänä, trakehnereita yli 8000 eikä siihen ole laskettu vielä anglo-trakehnereita mukaan ja oldenburgejakin on hyvän matkaa päälle 2000. Kuitenkin ranskanpuoliverisiä on rekisteröity melko tasaisesti vuosien mittaan. Harvoin niitä yli sataa rekisteröidään vuodessa, mutta yleensä kyllä yli 50.

Mietin tässä just, että voisin tosiaan keksiä uusia ranskanpuoliverisiäkin. Se on kuitenkin käyttökelpoinen rotu FWB-jalostuksessa ja pidän siitä noin rotuna muutenkin. Ja ostankin niitä mielelläni, jos tulee eteen tilaisuus. 

Kesäsarja: suosikkipikselit osa 53, quarter-hevonen

QH-o. Tap Dun Ion

Quartereista oli ihan jäätävän vaikea valita yhtä suosikkia esittelyyn. Niistä näet löytyy roppakaupalla vanhoja sukuja, uusia sukuja, muualta tulleita sukuja, suvuttomia, hienoja kuvia, hienoja värejä ja kivoja nimiä. Että valitsepa siitä sitten!

Tap Dun on yksi niistä tosi kivoista tapauksista muiden samanlaisten joukossa. Valinta päätyi siihen pääasiassa kuvan takia, koska pidän tuosta kuvasta kovasti. Niin toki monesta muustakin, mutta tuo on taas vähän tuollainen ehkä poikkeuksellinen kuvakulma ja toisaalta kuva ei ole peräisin Fee Fotografielta, kuten tuhat muuta kuvaa on. Se on kyllä sellainen kuvien aarreaitta, että oksat pois. 

Olen kaivellut kuvia Pixabaystakin jonkin verran. Siellä ei läheskään aina ole ilmoitettu tai välttämättä tiedossakaan hevosen rotua, mutta aina voi soveltaa sitten. Tämän kuvan kohdalla ei liene kuitenkaan epäselvyyttä siitä, etteikö olisi quarter tai ainakin uskottava sellaiseksi.

Eikä Tap Dunin tarvitse hävetä sukuaankaan, sillä se on melko pitkä. Vähän epätasainenhan se on, neljä täyttä polvea löytyy, mutta sen jälkeen on sitten rikkonaisempaa ja ainakin Noway Ebonyn takana suku menee vielä kuudenteenkin polveen. Kaikkein vanhimpia nimiä ja sukuja sen suvusta ei löydy, sillä nuo vanhimmatkin taisivat olla suunnilleen vuosilta 2007-08. On niilläkin toki jo ikää, mutta vanhimmat tietämäni suvut menevät vielä tuotakin kauemmas, Marinean aikaisiin (2002-04) ja vissiin sitäkin vanhempiin vielä. En kyllä ole ihan varma, löytyikö noita vielä joistain suvuista nykyäänkin...

Ja tuota Tap Dunin sukutaulua katsellessani totesin, että tuommoinen Dun-nimilinja tulee katkeamattomana neljännestä polvesta, tuontitamma Dun Mahogany GA:lta! Reaalimaailman quartereilla on tosi paljon moniosaisia nimiä, joissa toistuu usein samat, yleensä suht lyhyet sanat. Dun on yksi sellainen elementti, jota näkee jonkin verran. Se tuo mahdollisuuden myös sanaleikkeihin, äännetäänhän se melko samalla tavalla kuin "done".

Kun emän puolelta tulee tuo Dun, niin isän puolelta on peräisin Tap. Tap Dunin isä, DLHS Three Coins Beer on jättänyt useamman varsan, jonka nimessä pyörii jotakin olut-aiheista. Tap on tietenkin oluthana (tai hana yleensäkin), mutta Three Coinsin varsoista löytyvät myös Barmaid, American Pale Ale, Pale Lager ja Bourbon Barrel Beer.

Kesäsarja: suosikkipikselit osa 52, quarab

qox-t. Sheboygan Ion

Quarabeja ei olekaan kuin tämä yksi tamma ja siitäkin pitäisi hankkiutua eroon. Rotu on ollut aina sellainen hassu päähänpisto, joita on teetetty ihan vain siksi, että tallista löytyy molempia kantarotuja (ja painteja, joita voi käyttää quarterin sijaan). Ei niitä koskaan ole kaavailtukaan kasvatettavaksi vakavissaan. Niin että jos kiinnostaa, niin Sheboygan on tosiaan myynnissä!

Sheboyganin voisi periaatteessa kyllä lopettaakin, sillä se on yhden varsan tehnyt. Varsa menikin onneksi myyntiin ja päätyi Newa Road Ranchille. Se on kantakirjattu ja sillä on itselläänkin yksi varsa. Lämmittää aina mieltä nähdä minulta ostettuja hevosia käytetyn jalostuksessa.

Välillä edelleen tulee hinku teettää quarabeja, juuri edellämainitusta syystä: koska voin. Tämä idea torppaantuu aina sillä, että lähes kaikki Ionicin arabit ovat tätä nykyä ARJ-hevosia. Jotenkin vierastan ajatusta käyttää sellaisia quartereiden kanssa ja väittää lopputulosta western-hevoseksi tai joksikin. Vaikka pitäisi aina muistaa, että ei se ARJ-käyttö rodun muita ominaisuuksia mihinkään muuta. Lisäksi olen aina mainostanut Ionicin arabien olevan monikäyttöhevosia. Mutkun...

Kesäsarja: suosikkipikselit osa 51, poitounhevonen

poitou-t. Tulipe du Midi d'Ion

Kirjoitin Ionicin poitounhevosista vuonna 2018 ja sivusin siinä myös reaalimaailman asioita sekä värejä. Poitou on rotuna siitä erikoinen, että päistärikkö- ja hallakkovärit ovat peräti yleisiä, ainakin sen perusteella, mitä minä olen nähnyt kuvia. Varsinaisesti kiellettyjä värejä ovat vain kirjavat. Voikkoväreistä en tiedä, en ole nähnyt sellaisista kuvia ikinä. Kimoja sen sijaan esiintyy, mutta päistärikköön verrattuna se on kenties jopa hyvinkin harvinainen.

Ionicissakin kimo väritys poitounhevosilla on tuore tulokas ja myös harvinainen. Sen kantahevonen on Tulipen emä Tulipa Du Loiré. Sillä on viisi varsaa, joista kahdella on väri määritelty ja ne ovat molemmat kimoja. Tulipe on ainoa, jolla on tällä hetkellä kuva olemassa.

Tulipankin kuvasta näkee, että poitounhevonen on toisinaan (aika useinkin, jos taas minun käsitystä kysytään) vähän vaatimattoman näköinen hevonen. Joku sanoisi rumaksikin, mutta se olkoon hänen mielipiteensä. Isohko, epäjalo pää, suuret korvat, kaula lyhyt eikä muutenkaan kovin kaksinen edes kylmäveriselle, sikäli kuin minä mitään kylmäverisistä ymmärrän. Runkokin voi olla pitkä eikä niin voimakas ja tiivis kuin monella muulla työhevosella. Mutta vaihtelua on, olen nähnyt kuvia oikein kivannäköisistäkin poitounhevosista!

Kesäsarja: suosikkipikselit osa 50, pintabian

pintab-o. Chaox Ion

Oooh, nätti! Pintabian on myös näitä rotuja, joille kuvien löytäminen on hankalaa ja paikoin miltei mahdotonta tai ainakin pitää soveltaa kovasti. Tässä kuvassa nyt on melkein ehta pintabian. Sanon "melkein ehta" sen takia, että kuvissa on ori Sultan ibn Sauda Zahra, jonka suvussa on arabia 98 % ja risat. Aidolla pintabianilla pitäisi olla 99 % tai päälle, mutta tässä on nyt kyse prosentin osista ja kuvahan on tosi pätevä pintabianille. Ei sitä kukaan tietäisi enkä tietäisi minäkään, jos en olisi mennyt googlaamaan oria.

Chaox sen sijaan on ihan aito pintabian. Sille ei ole veriprosenttia merkitty, mutta se on päälle 99 % joka tapauksessa. Lisäksi se on itse alusta asti jalostettu pintabian. Degee Ionin takaa löytyy ori Painted Ion, joka on se ensimmäisen polven arabi-paint -risteytys. Sieltä on sitten tultu arabeihin risteyttäen Mandragora Ioniin, joka on ensimmäinen varmasti virallinen pintabian.

Kuten useimmat meidän pintabianeista ja myös paint-arabi -risteytyksistä, Chaox on ARJ-hevonen. Pintabian on hyväksytty rotu saddleseat-luokkiin. Chaoxin arabi-isäkin on ARJ:ssä kisannut, emä sen sijaan on sen verran vanha, että sillä ei ole kisattu mitään lajia ja yleishevoseksi se on merkittykin. En ehkä vie Chaoxia ARJ:n laatuarvosteluun, mutta ehkäpä joskus vien jonkin sen varsoista laatuarvosteluun.

Kesäsarja: suosikkipikselit osa 49, perchenhevonen

perche-o. Uranifère d'Tamant

Uranifere on tuoreimpia perche-tuonteja, vuodelta 2022. Se on siis suvuton ori ja jättänyt jo neljä varsaa, niin että teknisesti ottaen se voisi olla vaikka myynnissäkin.

Sinänsä Uraniferessä ei ole mitään ihmeellisen erikoista, mutta tarkkasilmäinen kiinnittää huomiota siihen, että sille on merkitty värin genotyyppi. Se taitaa olla ainoa perche, jolla sellainen on! No, tosi monella perchellä ei ole kuvaa tällä hetkellä eikä niin ollen väriäkään määritelty, saati sitten genotyyppiä.

Tiukimmin tulkiten ainoa vaihtuva asia perchenhevosten värin genotyypissä on kimogeeni. Emämaassa hyväksytään minun tietojeni mukaan vain mustat ja kimot (siis mustankimot) perchenhevoset. Rautiaita saattaa syntyä joskus harvoin, mutta oreilla ei välttämättä ole pääsyä kantakirjaan, ehkei tammoillakaan. Tietysti vahinkoja voi sattua, jos raudikko varsa kimoutuukin nopeasti ja kaikki luulevat sitä mustankimoksi eikä sitä koskaan geenitestata. Mutta sitten on tuo USA...

Minä kirjoitin tästä vuonna 2018, kun muutenkin esittelin Ionicin percheroneja. Yhdysvalloissa ei olla ilmeisesti yhtään niin nuukia värin suhteen ja sieltä vissiin löytyy raudikoiden lisäksi myös ruunikkoja ja päistärikköjäkin. Ja niinpä minäkin olen törmännyt joskus ainakin raudikoiden perchenhevosten kuviin. Mutta toistaiseksi nyt aion Ionicissa pysytellä tiukasti mustissa ja mustankimoissa. Joskus on ihan virkistävää, kun valinnanvaraa ei väreissä ole turhan paljon.

Kesäsarja: suosikkipikselit osa 48, paso fino

pf-t. Roqueta Ion

Roquetan valitsin ihan kuvan takia, kun siinä on kaksosvarsat. Kuva ei ole Roquetalle realistinen siinä mielessä, että sillä ei ole vielä yhtään varsaa eikä se varmaankaan tule saamaan koskaan kaksosvarsoja, mutta viis minä siitä. Hevoskuva on hevoskuva, ja onhan tuo nyt hellyttävä.

Blogia penkoessani löysin vähän historiatietoa kaksosvarsoista virtuaalimaailmassa, sillä Virginia on kirjoittanut niistä blogiin 14 vuotta sitten: Kaksosvarsat. Siinä hän mainitsee, että virtuaalimaailman alkuvuosina kaksosvarsoja syntyi jonkin verran. Eivät ne ehkä erityisen yleisiä olleet, mutta olipahan nyt jonkin verran kuitenkin. Ionicin historia tuntee kolmet kaksoset, jotka kaikki ovat syntyneet ennen vuotta 2011. 

Hauska sinänsä, että Virginia mainitsee blogitekstissä kymmenen tuhannen kasvatin rajan. Hevosmaailmassa kaksosvarsojen todennäköisyys on yksi kymmenestä tuhannesta, joten hän piti sitä epärealistisena, jos kolmen tuhannen kasvatin joukossa on jo kolmet kaksoset. Onhan se toki ja hän totesikin vähän lakoniseen sävyyn, että mennään nyt sinne kymmeneen tuhanteen kasvattiin ennen kuin seuraavia kaksosvarsoja harkitaan. No, se kymmenen tuhannen kasvatin raja tulee tänä vuonna täyteen, mutta kaksosvarsoja ei ole sittemmin syntynyt, en ainakaan muista. Eipä niille ole nykyään juuri tarvetta ollut.

Mutta se kaksosista, mennään tuohon Roquetaan, sillä on tammalla muitakin ansioita kuin söpö kuva. Sillä on nelipolvinen suku, josta löytyy kaikenlaista vanhaa. Kun pengoin noita pasojen sukuja ja sivuja läpi, totesin ensimmäisten pasojen tulleen Ioniciin 2007-08. Vanhemmista ei ainakaan ole jälkiä. Roquetan emälinjasta löytyy 2007 keksitty tamma Primavera GA ja isälinjasta 2008 Remigio de Lago Blanco.

Tuoreempaa sukutuontia edustaa emänisä Rejonero GA sukuineen, ovat vuodelta 2010. (Joo, onkin tosi tuoretta kun on vain 15 vuotta sitten keksittyjä...)

Roquetan emänemä on Amelien kasvattaja Daniela AML, joka on ostettu 2009. Samaan aikaan tuli Ameliesta myös ori Calixto AML ja ne ovat olleet tärkeitä jalostushevosia. Calixto varsinkin, kun se oli kokonaan erisukuinen Ionicin hevosiin nähden. Sillä on melkoinen kasa varsoja.

Isänemä on vähän uudempaa kerrostumaa. Se on ostettu vuonna 2013 ja on Douglasvillen kasvatti. Douglasville mainittiin jo aiemmin Cleveland Hunterin yhteydessä, mutta sieltä löytyi myöhempinä aikoina vähän kaikenlaista muutakin, ei vain clevelandeja ja fellejä. 

Isänisänemä on Raven ratsutilan kasvattama tamma Aralina V, joka tuli Tijuanan kautta meille ja itse asiassa samalla kertaa ostimme myös sen tammavarsan Tijuana's Elpitan. Molemmat näistäkin ovat olleet merkittäviä siitostammoja.

Roquetalla itsellään ei siis ole vielä varsoja enkä ole lainkaan varma, löytyykö sille tällä hetkellä tallista yhtäkään suvullisesti sopivaa oria. "Suvullisesti sopiva" tarkoittaa sitä, ettei samoja nimiä ole kovin lähellä tai kovin montaa kertaa, ja että suvun pituus olisi jossain määrin sama. Kun mainitsin nuo paljon käytetyt jalostushevoset, niin niistä moni esiintyy myös pitkäsukuisten orien suvuissa. Roquetankin suvussa on Remigio kaksi kertaa siellä neljännessä polvessa.

Kesäsarja: suosikkipikselit osa 47, Paint Horse

PH-o. Bourbon Barrel Ion

Bourbon on pitkäsukuinen paint-ori, jonka suku on juurikin sellainen kuin pitkäsukuisen, ionicilaisen paintin suvun voisi kuvitella olevan. Tai ainakin minusta vaikuttaa siltä.

No, ensimmäkin emän puolelta löytyy noita ihan vanhimpia painteja, joita Ionicissa on ollut. Tai no, Metallic Shine Ionin takaa löytyy ostettu ori West Ambient, joka oli kyllä ihan niitä ensimmäisiä painteja meillä. Muitakin saattoi tuolloin olla, mutta niitä ei Bourbonin suvussa ole. Muistelen jotakin suvutonta tammaa, joka on kadonnut Ionicin paint-suvuista täysin, mutten saa nyt kiinni, että mikä se oli.

Ostohevosia löytyy kyllä lähempääkin suvusta, sillä jo isänemä on Riverrockista ostettu paint-tamma. Isänisänisäkin on ulkopuolinen ori, jota käytettiin Ionicin tammalle. Tästä voimme tehdä johtopäätöksen, että Ionicin paint-kannasta on aina löytynyt ostohevosia ja muita ulkopuolisia hevosia vähintään jonkin verran ja se on ihan pätevä johtopäätös.

Emälinjasta löytyvän Dot's Alive Ionin suku on kokonaisuudessaan Ionicin ensimmäisiä sukutuonteja, vuodelta 2008. Omaa tuontiakin on siis ollut, ei mitenkään merkittävissä määrin, mutta kuitenkin jonkin verran.

Sitten suvussa on Pinkin laukka-painteja. On pari ihan Pinkin omaa kasvattia, jotka tunnistaa Pink-etuliitteestä. On myös Ionicin kasvatteja, joiden vanhemmat on siirretty laukkauran jälkeen Pinkistä Ioniciin ratsupuolen siitoshommiin. Tein tätä paljonkin monen rodun kohdalla, kun Pinkistä sai niin kätevästi tuoretta verta tänne ratsupuolelle.

Emänisä on quarter ja quarteria vilahtelee vähän muuallakin suvussa. Se ei ole mitenkään harvinaista, sillä olen aina risteyttänyt quartereita painteihini. Kätevä konsti sekin saada uutta verta. Quartereiden mukana on joskus tullut erikoisvärejäkin paint-laumaan, mutta tällä hetkellä varsinkin voikkoja ja hallakoita on painteissa ihan omastakin takaa. Pyrin yleensä pitämään kiinni siitä, ettei quarteria ole hevosten suvuissa enempää kuin puolet. En tiedä miksi, ei se mihinkään reaalimaailman käytäntöön nojaa, mutta minusta se tuntuu vain sopivalta.

Kesäsarja: suosikkipikselit osa 46, oldenburginhevonen

old-t. Lilith RWD

Olen esitellyt tosi paljon omia kasvattejani tai tuonteja, joten otetaan välillä jonkun toisen kasvattama hevonen. Lilith on Rowandellista kotoisin oleva oldenburg-tamma, jolla on nelipolvinen suku. Ja toistanko pahasti itseäni, jos sanon taas kerran, että tulee olemaan varmasti tosi tärkeä siitostamma?

Oldenburgeista kun puhutaan, mainitsen usein Suprantin tuontitamma Honeybeen, joka on (liian) yleinen näky meidän pitkäsukuisten oldisten sukutauluissa. Syy siihen on pääasiassa sen tammavarsa Suprant Honeysuckle, joka on meidän nykyisten oldenburgien varsinainen kantatamma. Se jätti viisi varsaa, joista kaikilla on vähintään pari puhdasta oldenburg-varsaa. Lisäksi talliin uiskenteli muutama muukin ostohevonen, joiden suvussa oli Honeybee. Että turhaan minä tässä sitä ja sen yleisyyttä siunailen, omapahan on mokani.

Mutta kun tietää ongelmansa, on niitä helppo lähteä korjaamaan. Niinpä olen viime vuosina ollut aina vähintään varovaisella ostokannalla, kun oldenburgeja on ollut kaupan, olivat ne sitten pitkä- tai lyhytsukuisia. Lilith on yksi esimerkki tästä ja sille tulee sopimaan todennäköisesti jok'ikinen meidän pitkäsukuisista oldisoreista, nekin, joilla on se Honeybee suvussa.

Ja pakko mainita Lilithin toistaiseksi ainoa varsa, tamma Ladona Ion. Sen isä on myös ulkopuolinen ja kokolailla vierassukuinen ori, joten siitäkin varmasti tulee tärkeä ja monelle oriille sopiva tamma.

Kesäsarja: suosikkipikselit osa 45, nonius

non-o. Brájen GA

Noniuksista valitsin esittelyyn suvuttoman tuontiori Brajenin, jossa huomiota kiinnittää väri: se on nimittäin rautiaanpäistärikkö. 

Muutama lukija ehkä putosi tuoliltaan tämän nähtyään. Että mitä minä olen taas mennyt säätämään omiani ja keksimään roduille olemattomia värejä? No, tällä kertaa niin ei käynyt, sillä noniuksilla esiintyy päistärikköä väriä. Kovin harvinaiselta se vaikuttaa, sillä Sukuposti osaa listata viisi päistäriköksi merkittyä noniusta ja nekin ovat kaikki alenevasta polvesta. 

Tuo Sukupostin tuntema päistärikkö linja tulee 1918 Ranskassa syntyneestä anglonormanni-oriista Sans Géne, joka vietiin Slovakian alueelle ja se on vaikuttanut noniusjalostuksessa. Tai no, vaikuttanut ja vaikuttanut, sille on SuPossa listattu yksi varsa, noniukseksi merkitty, mutta on se nyt siitä huolimatta jättänyt ilmeisesti ihan tähän päivään asti jatkuvan linjan. Sans Géne oli päistärikkö, mutta jäljet loppuvat siihen. Todennäköisesti väri tulee jostain emän takaa, koska sen isä on merkitty ruunikoksi. Niin että päistärikköjä noniuksia on ihan reaalimaailmassa.

Mitä tulee sitten rautiaaseen väriin, niin ei sekään mitenkään mahdoton väri ole noniuksilla, vaikkakin kovin harvinainen sekin. Suurin osa noniuksista taitaa olla mustia tai ruunikoita, ja minulla on käsitys, että nimenomaan musta jyrää. Mutta siinäpä se jutun juoni onkin: kahdesta Ee-tyyppisestä mustasta hevosesta voi syntyä rautias varsa! Niin, että niitä raudikoitakin on, Sukupostista löytyy parisenkymmentä.

Noniuksen kuvista olen valittanut monta kertaa blogissa ja vähän muuallakin. Niitä vain ei ole. Tai kyllä niitä löytyy jonkin verran esimerkiksi Horses.sk:sta, mutta käyttöön niitä saa nihkeästi. Jos ei halua pitää hevosiaan kuvattomina, on käytettävä jotakin muuta, mutta nonius on vähän hankala siinäkin. Brajenin kuvan hevonen ei todennäköisesti ole noniusta nähnytkään ja rodunmukaisuudesta voitaisiin muutenkin keskustella, mutta on se nyt melko tuhti tapaus, kuten noniukset tapaavat olla. Ja voi hyvinkin olla, että se tulee myös jatkossa olemaan ainoa päistärikkö ja/tai rautias nonius, joka Ionicista löytyy...

Kesäsarja: suosikkipikselit osa 44, newforestinponi

nf-t. Flicka III 'C

Flicka on taas näitä nimensä vuoksi esittelyyn valittuja. Se on kaksipolvinen tamma, jonka emänemä on Pennhurst Flicka, emä Four Leaf Flicka II ja onpahan tällä meidänkin Flickalla tammavarsa Ionin Flicka IV. Näkisin, että tämä jatkuu vielä tästäkin, että aina ensimmäinen tammavarsa saisi nimekseen Flicka ja perään soveltuvan järjestysnumeron.

Eipä sillä, on Flickassa muutakin kiinnostavaa kuin pelkästään nimi. Mainitsin sen olevan kaksipolvinen ja nimestä näkee, ettei se ole Ionicin kasvatti. Moni siis varmaan arvaa jo tässä vaiheessa mitä aion sanoa seuraavaksi: tulee olemaan tärkeä siitostamma, kunhan pääsee varsomisessa vauhtiin. Todellakaan varsamäärä ei tuohon yhteen jää! Newforest on rotuna myös vähän sellainen pienensorttinen, että kaikki vähänkään pitkäsukuisemmat tapaavat olla sukua keskenään, niin että tällainen vierassukuinen tapaus on arvokas.

Ja lopuksi pakko mainita tietysti väri, kun on nätti voikko. 

Kesäsarja: suosikkipikselit osa 43, National Show Horse

NSH-o. Kapena Ion

Kapena on tällä hetkellä tallin ainoa ARJ-palkittu NSH ja saattaa sellaisena pysyäkin pidemmän aikaa. NSH on risteytysrotu ja lopetan hevoset aika usein kun niillä on yksi varsa. ARJL:ssä saa täydet jälkeläispisteet kahdesta varsastaa, joten yhden varsan vanhemmalta jää puolet varsapisteistä saamatta. Se on aika iso määrä ja todennäköisesti pudottaa palkinnon kolmoseen. Tein jo hyvän aikaa sitten periaatepäätöksen, etten viitsi hakea niitä kolmospalkintoja, kun tallissa on niitäkin hevosia, jotka saavat kakkospalkinnon.

Kapena ei sinänsä ole poikkeus tästä säännöstä. Sillä on yksi NSH-varsa, mutta se on myös SGSH-varsan isä. Tämä SGSH kilpaili kaikille avoimessa pleasure driving -luokassa itsensä valmiiksi ja on siis muodollisesti pätevä varsa ARJ-palkinnoille. Ionicissa on muutama muukin ARJ-painotteinen SGSH, jotka polveutuvat osittain ARJ-roduista, mutta palataan niihin SGSH:n yhteydessä.

Kesäsarja: suosikkipikselit osa 42, morganinhevonen

morg-t. The Wizardess GA

Wizardess yhdessä monien muiden kanssa on viimeisimpiä sukutuonteja, mitä Ionicin morgan-laumaan on tullut. Tamma itse on suvuton ja sillä on jo pari varsaa, toinen toki se sukutuontitapaus myös, sekä useampi varsa kaavailtuna ensi vuoden puolelle.

Wizardessista erikoisen tekee sen väri, sillä se on kimo. Se on ensimmäinen kimo morgan Ionicissa eikä noita muutenkaan ole virtuaalimaailmassa juuri näkynyt. En osaa nimetä yhtään. Vai olisiko voinut vanhassa Arcadiassa olla jokin kimo hevonen? En muista eikä semmoista ainakaan Ionicin hevosten suvuista löydy. Myöhempi edit: löytyypäs! Arcadian omistama ori Humble Hawk oli todellakin kimo ja sen varsa Arcadia Havana Hawk päätyi Ioniciin, muttei toki perinyt isänsä väriä.

Morgan Colors -sivuston mukaan reaalimaailman morganeilla esiintyy kimoa ja se polveutuu nykymorganeille kahdesta tammasta. Toinen on Hy Crest Satina (1969, Hy Crest Koko + Lady Satin). All Breed Pedigreen mukaan Hy Crest Satinan väri olisi peräisin sen emältä ja se taas olisi saanut sen 1900-luvun alkupuolen arabiristeytyksiltä. Uskottava teoria, kimohan on arabeilla kovin yleinen, mutta muuten kannattaa suhtautua hieman epäluuloisesti All Breed Pedigreen tietoihin, niitä kun pääsee kuka tahansa muokkaamaan. Sukuposti ei tunne Lady Satinin väriä tai sukua.

Toinen kimon lähde olisi tamma Toy (1925, Trubadour of Willowmoor + Rachel) ja All Breed Pedigreen mukaan se puolestaan olisi saanut värinsä emälinjasta, joka johtaa rekisteröimättömään kimotammaan nimeltä Daisy. Sukuposti ei taida tuntea tätä tammaa lainkaan.

Tuolta Morgan Colorsin sivulta löytyy kuvat nimi- ja sukutietoineen noin kolmestakymmenestä kimosta morganista. Ja nuo hevoset taitavatkin olla niitä ainoita kimoja morganeita, joista olen koskaan missään nähnyt valokuvia, poislukien tietysti tuo Bob Langrishin kuva, joka Wizardessilla on. Kimoja morganeita ei tosiaan ole määrällisesti paljon ja kuvat ovat todellakin kiven alla. Tai ainakin minulta ne onnistuvat piileskelemään hyvinkin tehokkaasti. En siis tiedä, tuleeko Wizardessin kimo väri jatkumaan Ionicissa. Toivoisin, että tulisi, mutta kun ne kuvat...

Kesäsarja: suosikkipikselit osa 41, missourinfoxtrotter

MFT-o. Agent Smith 2702

Taas vaihteeksi valittu hevonen on sellainen pitkäsukuinen, jonka suku on pullollaan rodun historiaa Ionicissa ja vähän muuallakin. 

Foxtrottereista valittelin blogissa useinkin vuosia sitten, kun niiden tilanne oli niin huono ja tarjolla oli kovin vähän jalostushevosia. Ei niitä ollut oikein itselläkään, mutta aina piti saada se yksi varsa, se yksi sukulinjan jatkaja teetettyä. Sitten kyllästyin, keksin hevosia ja jossain vaiheessa niitä alkoi löytyä muiltakin talleilta. Tai ehkä minä vain avasin silmäni ja lähdin etsimään. Ken tietää.

Jos siis yritän mahdollisimman lyhyesti kertoa MFT:n historian Ionicissa, niin se voisi kuulua näin: niitä on ollut vähän aina tallissa, koskaan ei kuitenkaan mitenkään isoja määriä, vain hevonen tai pari. Kasvatusrotua siitä ei pitänyt tulla, mutta sitten talliin ui tamma Honey, jonka suvussa on sen verran historian painolastia jo, että siitä piti saada pari varsaa. Ja näistä varsoista piti saada varsa tai pari. Ja niiden varsoille piti jostain myös löytää sopivia oreja ja tammoja jalostuskäyttöön. Ja niin edelleen. Lopulta lopetin turhan niuhoamisen ja MFT:stä tuli kasvatusrotu.

Sukujen tilanne on siis ollut vähintäänkin haastava ja MFT:n kanssa olen katsonut paljon sormien läpi epätasaisia sukuja ja samoja nimiä suvussa. Tästä esimerkkinä on Agentin emä Cranberry Ion, jonka suvussa on se Honey linjattuna 3+4 ja tamma Orlantha peräti 3+3. Muitakin nimiä siellä toistuu ja jos katsotaan emän sukua, joka menee paikoin tuota sukutaulua pidemmälle, niin siellä on vielä lisää.

Agentin suvussa ei ole siis moitteen sijaa, ainakin kun on tällainen vanhoihin sukuihin friikahtanut harrastaja, mutta oikeasti siitä tekee suosikin myös nimi, Matrixin pääpahis. Suvusta löytyy muitakin elokuvien ja sarjojen hahmojen nimiä. "Hahmo" tulee tässä kohdin käsittää laajasti. Se on lähtöisin isänemänisältä Ozark's Knight Rider GA:lta. Knight Rider -sarjahan tunnettiin Suomessa Ritari Ässänä ja Knight Riderin varsalistasta löytyykin kaikenlaisia leffa- ja sarjaviittauksia. 

Suosikkinimeni Knight Riderin varsoista on juurikin KITT Ion, nimetty sarjan puhuvan auton mukaan. KITTin varsoista suosikkini on tuo Agentin isä HAL 9000 Ion. Se taas on 2001: Space Odysseyn (sekä leffa että kirja) pääpahis-tietokone. Niinpä HALin varsalle piti kehittää nimeksi jokin oikein arkkivihollinen ja päädyin sitten Agent Smithiin, vaikken varsinaisesti ole Matrix-fani.

Samasta lähteestä eli Knight Riderilta on peräisin myös päistärikkö väritys! Se ei ole mitenkään kovin yleinen foxtrottereilla, mutta ehkä kuitenkin yleisempi kuin kimo. Päistärikölle löysin nopealla haulla kaksi kantahevosta, Knight Rider ja Ravenwoodin omistama ori Ninety-Nine Nights. Monille amerikkalaisroduille tuntuu olevan tyypillistä tämä, että päistärikkö on yleisempi kuin kimo. Tennesseenwalker ainakin lienee tällainen, vaikka molempia värejä kyllä esiintyy eikä kumpikaan ole varsinaisesti yleinen. Kalliovuortenhevosilla ja lähisukuisilla roduilla kimoa ei välttämättä ole lainkaan, virtuaalimaailmassa ainakaan. Quarterista en osaa mennä sanomaan, mutta sillä molemmat ovat harvinaisia. En tiedä, mistä tämä johtuu, kun Euroopassa asiat ovat toisin päin: kimo on tavallinen, päistärikköä esiintyy harvakseltaan (rodusta riippuen, toki).

Kesäsarja: suosikkipikselit osa 40, lusitano

lus-t. Conceição de Íon

Lusitanosta voisi sanoa tosi paljon samoja juttuja kuin lipizzasta: harvinainen rotu virtuaalimaailmassa ja Ionicin kanta on lähtenyt muistaakseni yhdestä suvuttomasta tammasta, joka keksittiin talliin ihan vain koska voitiin. Se onkin Conceiçãon isänemä Tequilla do Monteiras. Tequilla jätti kaksi varsaa vieraista oreista ja on tosiaan meidän lusitanolauman kantatamma. Se oli pitkään myös ainoa keksitty lusitano meillä, jos muistan oikein, mutta pari vuotta sitten tein sukutuontia jonkin verran. 

Lusitanoja on kuitenkin ollut virtuaalimaailmassa enemmän kuin lipizzoja, väittäisin. Tai ainakin minun eteeni on osunut useampia hevosia ostettaviksi, omilla tammoilla käytettäviksi tai tilausvarsojen vanhemmiksi. Eikä Tequilla edes ollut Ionicin ensimmäinen lusitano ikinä, sillä jo 2004 tuli ori nimeltä SWS Baroque. Se oli suvullinen, kasvattaja ei sano varsinaisesti mitään eikä se elinaikanaan jättänyt yhtä ainoata varsaa. Myöhemmin sen pakastetta on käytetty tuoreemmille tammoille ja Baroque näkyykin lusitano-suvuissa. Conceiçãon suvussa sitä ei kuitenkaan ole.

Conceição on nelipolvisena (noin suunnilleen) sieltä pitkäsukuisimmasta päästä lusitanoja, ei niitä koskaan niin paljon ole ollut, että reilussa 15 vuodessa olisi tämän pidempiin sukuihin päästy. Vähäisen hevosten määrän vuoksi Conceiçãolle ei ole omassa tallissa tarjolla yhtään oria, jolla olisi edes se nelipolvinen suku eikä samoja nimiä suvussa. Siitä pitää huolen Conceiçãon emänemä, Malibu Amadora, joka oli vierassukuinen tamma ja jätti peräti neljä lusitano-varsaa. Pienessä rodussa se on paljon, joku voisi sanoa, että jopa liikaa, mutta ei nämä hommat jarruttelemalla mihinkään mene, jos minulta kysytään.

Kesäsarja: suosikkipikselit osa 39, lipizzanhevonen

lip-o. Dorian Franka I

Dorian on sieltä pitkäsukuisimmasta päästä lipizzoja, mitä meillä ylipäänsä on. Se ei ole paljon sanottu, sillä lipizza on kaikesta huolimatta tosi harvinainen rotu virtuaalimaailmassa. Ihmettelen joskus, että miksi. Sehän on niin kuuluisa Wienin Espanjalaisen Ratsastuskoulun tähtenä, upeana valkoisena kouluhevosena. Olisi nyt luullut, että lipizzoja olisi ollut virtuaalimaailmassa enemmänkin, mutta ei. Ei edes silloin aikojen alussa, kun toinen heppakirjojen suosikki, arabianhevonen, oli tosi suosittu.

Lipizza on jäänyt aina varjoihin. Sitä on ollut vähän siellä täällä, yksi hevonen tuolla ja toinen täällä. Joku on joskus jonkin kasvatinkin lykännyt maailmaan tai pari. Kellään se ei ole koskaan (kai) ollut päärotu tai edes siellä tärkeimpien joukossa. No, on joitain viitteitä siitä, että joskus vuosien saatossa joku on silloin tällöin yrittänyt lipizzoja kasvattaa ihan vakavissaan. Vastaan on tullut sellaisia talleja kuin Csepp ja Ardour, ainakin. Harmillista kuitenkin, että näiden kasvatustoiminnan jäljet ovat aika perusteellisesti kadonneet. 

Ionicissa on nyt muutama kymmenen lipizzaa, liekö se kautta aikojen suurin lipizzamäärä yhdellä omistajalla? Ja vahinko se alunperin oli, että tänne se ensimmäinenkään lipizza koskaan tuli, jos totta puhutaan. Se ensimmäinen löytyykin Dorianin suvusta, nimittäin tamma 147 Elodia LXXI. Muistikuvissa voi olla heittoa, mutta luulisin tamman olleen alunperin minun tekosiani ja keksin sen ihan vain siksi, että sattui nyt olemaan kuva lipizza-tammalle. Syy se sekin on hevosen hankintaan.

Elodia jätti yhden varsan, orivarsan ulkopuolisesta ja sittemmin perusteellisesti kadonneesta Maestoso Sofista. Tästä kuitenkin on jäänyt elämään sukulinja, joten voin sanoa, ettei se Elodia ja sen keksiminen ihan turha asia ollut. Myöhemmin olen keksinyt lipizzoja jonkin verran ja yrittänyt aina metsästää niitä muualta, silloin kun niitä on ollut kaupan. Sillä kuten sanoin: aina niitä jostain löytyy, yksi sieltä ja toinen täältä.

Kesäsarja: suosikkipikselit osa 38, knabstrup-tamma

knn-t. Rikissa Ion

Kun se valittu knabstrup-ori oli suvuton, niin tässä on sitten vaihtelun vuoksi pitkäsukuinen. Knabstrup kuuluu niihin rotuihin, joita on Ionicissa kasvatettu ilman taukoja alusta asti ja se näkyy. Toki kasvatuksen tahti on ollut jossain määrin verkkainen, sillä 21 vuodessa ei olla päästy kuin noin viisipolviseen sukuun, paikoin muutaman sukupolven pidemmälle.

Rikissan suvusta löytyy kaikenlaista tosi vanhaa, taas kerran. Siellä on noita Ionicin ihan varhaisimpia tuonti-knabstrupeja, kuten Mikkel af Mågens, Salute ja Jannike af Christineberg. Nämä kaikki ovat sieltä vuodelta 2004.

Paikoin suvussa mennään Ionicia varhaisempiinkin aikoihin! Emälinjasta löytyy HJS Margareta, jonka emä on Gin Thora, yksi niitä todella harvoja Gin-hevosia, jotka eivät ole ahaltekejä. Marineahan aloitti syksyllä 2002 toimintansa. Virginia ei ollut aluksi mukana muuten kuin takapiruna, mutta hänellä oli joitain yksityishevosia Marineassa. Hän kasvatti muutamia varsojakin ja koska ne eivät olleet teknisesti ottaen Marinean kasvatteja, hän käytti niillä jo tuolloin tekke-puolelta tunnettua kasvattajatunnustaan Giniä. 

Myöhemmin Virginia siirtyi Marinean kakkosomistajaksi ja hänen hevosensa virallisesti Marinean omistamiksi. Vielä tämänkin jälkeen joihinkin rotuihin syntyi Gin-varsoja, vaikka ne teknisesti ottaen olivatkin Marinean kasvatteja. Knabstrup on yksi näistä, mutta kun katselen Marinean arkistoa, niin on syntynyt myös MVS-knabstrupeja. Hämmentävää, mutta ei se kai niin nuukaa ole.

Joka tapauksessa Gin Thoran takaa löytyy pari vanhaa marinealaista tai mahtoivatko tosiaan olla Virginian alunperin, nimittäin ori Thor af Rågsta ja tamma Viveca af Hjoll. Nämä jäävät aina vähän varjoon, kun puhutaan tuon ajan knabstrupeista, sillä samaan aikaan vaikutti myös ori White Speedster. Speedy mainitaan aina kun puhutaan mitään vanhoista knabstrupeista tai Virginian lempihevosista. Mutta Speedy ei ollut tosiaan Virginian ainoa täpläpylly tuolloin! Speedy oli todella paljon käytetty siitosori ja sen sukulinja on säilynyt tähän päivään asti. Rikissan suvussa sitä kuitenkaan ei näy ja se on harvinaista, kun suku on pitkä ja vanha.

Rikissan suvussa on myös tamma Lotta's Mission Shally, jonka suku menee Marineaakin vanhempiin aikoihin. Lotan isästä ei ole mitään tietoa, paitsi vuosia sitten kadonnut nettisivu, mutta sen emä on Hepohullun Unelmatallin kasvattama Unelma's Little Lotta ja tämän isä puolestaan on Beast K. Beast on kadonnut eikä edes sen vanhemmista ole tietoa, mutta sen verran Virginia tietää, että kyseessä on Meepun aikaisen Kalmoniemen kasvatti. 

Kalmoniemi tunnettiin ja tunnetaan ehkä vieläkin pääasiassa K.N.-puoliverisistä, mutta Meepu piti sitä kesästä 2001 vuodenvaihteeseen 2001/02. Tuona aikana siellä kasvatettiin jonkinlaisia määriä useampiakin harvinaisia rotuja. Itse asiassa Meepun Kalmoniemi oli se, mikä Virginian sai aikanaan kiinnostumaan ahaltekeistä ja K-ahaltekit näkyvät nykyhevosten suvuissa vieläkin. Niitä syntyi ihan merkittävä määrä, reilu parikymmentä, joista aika moni on jäänyt elämään nykysukuihin. Muiden rotujen jalostus ei ollut niin suurimittaista ja K-kasvatit ovatkin tainneet kadota historian hämäriin. Osittain Kalmoniemi-sukuisen knabstrupin löytyminen aikoinaan oli Virginialle todella suuri asia.

Kesäsarja: suosikkipikselit osa 37, knabstrup-ori

knn-o. Barselaj af Hygym

Koska knabstrupinhevosiakin on niin paljon, valitsen niistäkin sekä oriin että tamman. Ja tässä ori, jolla on mainio kuva. Tuo dalmatiankoira tekee siitä ihan täydellisen tai ainakin hauskan!

Muuten Barselaj'ssa ei ole mitään erityisen ihmeellistä. Se on suvuton tuontiori, jonka keksin vuosi sitten kesällä, kun totesin lyhytsukuisten knabstrupien olevan kovin vähissä. Asiasta on mainittu blogissakin, kun esittelin tuolloin uusimpia tulokkaita (Esittelyssä uusia tulokkaita). 

Barselaj ei ole vielä ehtinyt näyttää kynsiään jalostuksessakaan, sillä sillä on toistaiseksi vasta yksi varsa ja sekin sukutuonti, ei varsinaisesti Ionicin kasvatti. Tulevaisuudessa varsoja tulee varmasti kyllä enemmänkin. Varsinkin kun alkuvuodesta niitä suvuttomia puoliverisiä keksin, tajusin juuri, että nehän passaavat knabstrup-jalostukseenkin kuin nenä päähän.

Kesäsarja: suosikkipikselit osa 36, kladrubinhevonen

kladr-t. Urtiga

Kladrubinhevosten tilanne on surkea. Olen ollut luopumassa jo vuosia siitä rodusta. Löysin hevosilleni ostajan, mutta hän lopulta perui sitten ostoaikeensa, kun on muutenkin ollut epäaktiivinen. Lupasin myydä tai lopettaa loput kladrubini.

Eihän niitä kukaan osta, tosin en ole ihan kauhean aktiivisesti kauppaillutkaan. Enkä raaski lopettaakaan. Ionicissa oli aikoinaan ihan merkittävää kladrub-kasvatusta ja suvuista löytyi, paitsi omia tuonteja, myös muiden kladrub-kasvattajien ja omistajien hevosia, kuten esimerkiksi Tijuanan ja Branwenin. Ei tällaista historiaa voi heittää hukkaan!

Niinpä olen tässä pohtinut pää savuten, että mitä tekisin. Tai siis, rehellinen ollakseni, olen miettinyt, että miksi ihmeessä en pitäisi kladrubeja Ionicissa, sitten kuitenkin. Kun ei niistä eroonkaan pääse tai oikein edes halua.

Urtiga on yksi näitä pitkäsukuisia tapauksia, joiden suvussa on noita mainittuja tijuanalaisia ja branwenilaisia sekä vissiin kaikki Ionicinkin varhaisimmista kladrubien kantahevosista: Romano Regalia, Lagun Simonia, Xantos, Alojzia, Senha ja Narcisa II. Kaikki herkut siis. Eihän sille sopivaa oria löydy tai taida olla olemassakaan, mutta ehkä vielä jonain päivänä. Voi tätä ikuista optimismia!

Kesäsarja: suosikkipikselit osa 35, kisber-felver

kisb-o. Borzasztó III Dzsesszika

Kirjoitin alkuvuodesta siitä, että aion kokeilla unkarilaisilla roduilla (poislukien shagya) uutta nimeämismetodia, joka pohjautuu ori- ja tammalinjoihin (Nimitestailua unkarilaisilla roduilla). Olen niin kyllästynyt unkarilaisrotujen nimiongelmiin, kun mitään hyviä nimiä tai sanoja ei tahdo oikein löytyä eikä tekoälylläkään ole kuin huonoja vaihtoehtoja tarjota.

Borzasztó III Dzsesszika on nyt sitten yksi näistä tänä vuonna syntyneistä unkarilaisista, jotka ovat saaneet nimen tuon uuden metodin perusteella. Borzasztó tulee isälinjasta, sieltä toisesta polvesta löytyy suvuton ori nimeltä Borzasztó. Roomalainen numero III tulee sukupolvien määrästä: jos se Borzasztó on ensimmäinen sukupolvi ja sen poika Borzelino Delm toinen polvi, niin Borzasztó III Dzsesszika edustaa kolmatta polvea. Ja Dzsesszika tulee emältä, mutta päätin tammojen suhteen käyttää nykyisten tammojen nimiä linjojen niminä enkä mene sinne suvuttomiin kantatammoihin. Niin että tällä on nyt sitten tosiaan Dzsesszika eikä Édes Érintés GA tai jokin versio siitä.

Borzasztó III Dzsesszika kuuluu myös niihin kasvatteihin, joiden isä on namyshilliläinen ori. Arabitamman esittelyssä kirjoitin juurikin tästä, että olen tänä vuonna kohnannut läpi Namyshillin orivalikoimaa ja Ioniciin on syntynyt kymmenittän varsoja, joiden isä on nimenomaan sieltä. Ja koska Namyshill on ihanan iso talli, sieltä on löytynyt kaikenlaista mielenkiintoista, kuten vaikkapa näitä kisbereitä, jotka muutoin ovat kovin harvinainen näky.

Kesäsarja: suosikkipikselit osa 34, kalliovuortenhevonen

RMH-t. J Sharp Ion

J Sharp on yksi niitä hevosia, jotka suorastaan tihkuvat historiaa, kun osaa katsoa. Toki tamma itsekin on syntynyt kymmenen vuonna sitten. Juu, mikä VHKR? Virtuaalimaailmassa kymmenen vuotta on pitkä aika. Voi myös ajatella sitä, että jos katsotaan kymmenen vuotta taaksepäin tuosta J Sharpin syntymästä, vuodesta 2015 siis, päädytään vuoteen 2005, jolloin Ionic oli vasta vuoden vanha! Tämäkin tamma on elänyt miltei puolet siitä ajasta kun Ionic on ollut toiminnassa.

Ensimmäisenä huomio ehkä kiinnittyy siihen, että J Sharpin sivut ovat englanninkieliset, ainakin pääosin. Tuossa kymmenen vuotta sitten oli tarkoitus vaihtaa Ionicin kieleksi englanti, mutta sittemmin luovuin siitä ajatuksesta. Ei sitä hullutusta kestänyt kuin vuosi tai vähän reilu, mutta silti tallissa on edelleen hevosia, joiden sivut ovat englanninkieliset. Ne ovat edelleen näkyvä muistutus siitä, että tämmöinenkin vaihe Ionicissa on ollut.

Sukua tammalla on myös pitkälti ja sieltä taitavat löytyä kaikki Ionicin vanhimmat kantahevoset tai ainakin tosi moni. Isälinja menee Samba di Janeiroon, on Comedienne Ion ja sen emä Darkest Mocha, West Enric, Cobol Ionin takaa löytyy sitten Pinevalley's Miraculous Man, Grand Canyon Monabell ja Verge's Juvenile. En ole ihan varma, voisiko jokin noista aivan alkuperäisistä olla alunperin marinealainen. Sivut eivät sitä paljasta, mutta Marineassa oli kyllä tietääkseni rocky tai pari.

Lisäksi haluan alleviivata J Sharpin väriä, kun se on päistärikkö. Päistärikkö ei ole mitenkään julman yleinen väri rockyilla ja ihan viime aikoihin asti Ionicissakin tilanne on ollut se, että se polveutuu yhdestä ainoasta oriista, tuosta mainitusta Samba di Janeirosta. Sieltä J Sharpinkin väritys tulee, Cobolin kautta. Nyt viime aikoina talliin on saatu pari muutakin päistärikköä sukulinjaa:

• o. Angren Silver Snap, jonka emänisä on Hazardin omistama suvuton, päistärikkö ori
• o. Johnston's Melt Down, mustanpäistärikkö, suvuton tuontiori

On pakko mainita myös se, että muutamien ikivanhojen rocky-orien pakastetta on käytetty myöhemmin nykyisille tammoille ja tällaisesta yhdistelmästä on saanut alkunsa esimerkiksi Tap Dance Ion, kaksipolvinen päistärikkö tamma, jonka väri tulee isänisältä eli siltä Samba di Janeirolta. Kaikki Samban nykyään elävät jälkeläiset eivät siis ole hurjan pitkäsukuisia.

Ja sitten täytyy vielä puuttua tuohon nimeenkin, sillä rockyjen ohjelmointikielien nimiperhe on sekin hyvin vanhaa perua. Se lähti alunperin tammasta nimeltä Java Ion (s. 2005), jonka yksi varsa oli se mainittu Cobol Ion. Cobolilla sitten oli Dibol, Assembly ja tuoreempana vielä Starlogo ja näillä sitten on tosi paljonkin jo ohjelmointikielien mukaan nimettyjä varsoja. Koska sekään nimivaranto ei ole loppumaton eivätkä kaikki nimet ole oikein käyttökelpoisia, on teema livennyt vähän muuallekin ohjelmistotekniikan terminologian pariin. Oma suosikkini on Dita Ion.

Kesäsarja: suosikkipikselit osa 33, islanninhevonen

isl-o. Glóstur frá Eiri-Kálft

Tämä valinta on tehty nyt ihan väri edellä, sillä Glostur on minun muistikuvieni mukaan ihan ensimmäinen Ionicin islanninhevonen, joka on suomenkirjava eli splashed white. Tobianoja on paljonkin ja se nyt on jossain määrin yleinen väri sekä virtuaalimaailmassa että reaalipuolen issikoilla. On minulla joskus ehkä tainnut olla jotain ostohevosia, jotka ovat voineet vanhempiensa värien perusteella olla splasheja, mutta koska minulla ei ole ollut niille kuvia aiemmin, ei varsoista ole splasheja tullut. 

Glostur on suvuton tuontihevonen. Viime vuonna taas keksin jonkinlaisen satsin uusia hevosia Ioniciin. On niille ihan oikea tarvekin, mutta toisaalta issikoiden keksiminen on kivaa niiden nimien takia. Laajoja islanninhevosten nimilistoja löytyy netistä ja toisaalta niillä ei tarvitse erikseen pelätä sitä, että jokin "etunimi" olisi jo käytössä, sillä reaalimaailman issikoillakin näkee tosi usein samoja nimiä. Se jälkiliite on usein se erottava tekijä. Niissä en ole tyytynyt kopioimaan oikeilla hevosilla käytettyjä liitteitä vaan kehitellyt niitä itse, toki oikeita liitteitä mallina pitäen. Se on hauskaa ja välillä olen oikein tyytyväinen noihin keksintöihini.

Väriään lukuunottamatta Glosturissa ei ole juurikaan muuta erikoista. Sille on kaavailtu ensi vuodeksi astutuksia ja se tulee jättämään viisi varsaa Ioniciin. Ehkä enemmänkin, jos keksin tai muuten hankin lisää suvuttomia tammoja, mutta se jää nähtäväksi. Toivon kovasti, että edes joillekin varsoille löytyisi kuva splashed whitesta. Toisaalta jotkin tammoista saattavat olla tobianoja (ovat kuvattomia vielä), jolloin olisi mahdollisuus myös toveroon, mutta niille ei kyllä ole kuvia. Voi kun osaisi piirtää itse, osa 823.

Kesäsarja: suosikkipikselit osa 32, hollanninkylmäverinen

holkv-o. Reüel van de Lindekorn

Hollanninkylmäveriset on mainittu blogissa parikin kertaa aiemmin, sillä kyseessä on ihan uusi rotu Ionicissa. Ja sinänsä se on myös vähän poikkeuksellinen, että ekat hevoset olivat ihan itse keksittyjä, eivät ostohevosia. Yleensä nimittäin uusi rotu tulee talliin sillä tavalla, että joku harrastaja myy hevosiaan, takerrun johonkin uutuuteen ja ostan sen. Myöhemmin sitten saattaa tulla hyvinkin paljon keksittyä hevosia, sukutuonteja ja muita, mutta se ensimmäinen on tosi usein ostohevonen.

Oikeastaan tulin paljastaneeksi hollanninkylmäverisen tarinan alkuvuoden postauksessa Ionicin tulevista trendeistä (Vuoden 2025 trendit). Mainitsin siinä tekstissä tosiaan nuo hollantilaiset ja kommentteihin tuli Tay kannattamaan nimenomaan niitä. Ja kuten vastauksestani näkyy, olin saanut idean koko rotuun alunperin juuri Tayn omistamasta oriista, jonka Keskustasta tai jostain bongasin. Siitä se ajatus sitten lähti.

Sinänsä Reüelissa tai oikeastaan missään muussakaan hollanninkylmäverisessä ei ole mitään erityisen ihmeellistä. Se on ihan tavallinen Ionicin tuontihevonen: perustiedot ja kuva, toki kaikilla ei ole kuvaa. Kisoja sillä ei ole, kun en noita perinteisiä juurikaan kisaa ja TYH ei ole mukana porrastetuissa. Varsoja on kaavailtu, mutta ne syntyvät vasta ensi vuoden lopulla. Värissäkään ei varsinaisesti ole mitään unohtumatonta, sillä hollanninkylmäverinen kuuluu niihin erittäin harvoihin rotuihin, joilla päistärikkö on peräti yleinen. Mutta on se nyt silti komea ori.

Kesäsarja: suosikkipikselit osa 31, hollanninpuoliverinen

KWPN-t. Dejavu Kern

Voisin kirjoittaa hollanninpuoliverisestä suunnilleen samoin kuin eilen hannoverista: yleisesti virtuaalimaailmassa sieltä suosituimmasta päästä puoliverisiä, mutta Ionicissa lähes tuntematon. Vaikka olisi oikein erinomainen rotu FWB-jalostukseen. Vuonna 2012 on syntynyt yksi Ion-KWPN, mutta siinäpä se sitten onkin.

Ja samaan tapaan keksin alkuvuodesta myös hollanninpuoliverisiä Ioniciin. Olen tätä selittänyt sillä, että tajusin tuolloin lyhytsukuisten FWB:iden jalostuksen olevan melkoisessa umpikujassa, jos en tee asialle jotakin. Päätin sitten keksiä useampaakin puoliverirotua, myös hollanninpuoliveristä.

Dejavu ei kuitenkaan ole tulosta tästä keksimispuuskasta vaan se on aikaisempi hankinta Jasminilta. FWB-jalostusta vartenhan minä sen hankin, mutta kunhan saan teetettyä noista suvuttomista KWPN:istäni varsoja, eiköhän sille sieltä löydy myös sopivia oreja, että  jättäisi jokusen KWPN-varsankin.

Mutta sitä minä vain en ymmättä, että miksi koulupainotteiseksi merkityllä tammalla on estekuva. Ei ole yleensä tapana.

Kesäsarja: suosikkipikselit osa 30, hannover

hann-t. Balsamifera GA

Hannover on tainnut vuosien mittaan olla yksi yleisimmistä puoliveriroduista virtuaalimaailmassa. VRL:n tilastojen mukaan puoliverirotujen kärkikolmikko on FWB, trakehner ja hannover, mutta jos tarkastellaan vuoden 2010 jälkeen rekisteröityjä hevosia, hannover taitaa päihittää trakehnerin. Joinain vuosina hannover on ollut jopa suositumpi kuin FWB.

Tämän pohjalta voi pitää kenties jopa erikoisena sitä, että hannover ei ole Ionicissa koskaan ollut oikein minkäänkokoinen rotu. Meillä on ollut nuo kolme pääpuoliveristä, FWB, trakehner ja oldenburg, joita on kasvatettu ihan alusta lähtien ja niiden lukumäärät ovatkin suuret. Westfalen on sitten neljännellä sijalla ja vaikka se onkin kasvatusrotuna uudempi tulokas, sen lukumäärä on jo ihan merkittävä. Niitä on useampi kymmenen.

Mutta hannover on ihme väliinputoaja! Onhan niitä vuosien mittaan ollut, mutta vain muutamia yksilöitä. Silloin tällöin jokunen varsakin on syntynyt, kuusi yhteensä tähän mennessä. Mutta että noinkin yleinen rotu virtuaalimaailmassa ja sitten Ionicissa niitä on ihan häviävän vähän. Yhtälö on outo, varsinkin kun hannover kelpaisi oikein hyvin FWB-jalostukseen. En käsitä.

No, ehkä ja toivottavasti tilanne paranee, sillä alkuvuoden puoliveripuuskassani tulin keksineeksi toistakymmentä suvutonta hannoveria: neljä kouluoria, neljä esteoria, neljä koulutammaa ja neljä estetammaa. Varsoja näille ei ole vielä suunniteltu kovin suurissa määrin, mutta tulevaisuudessa niitä tulee kyllä syntymään. Ja ulkopuolisista hevosista olen toki aina kiinnostunut.

Balsamifera on yksi näitä talvella keksittyjä tammoja. Sinänsä siinä ei vielä ole juuri muuta nähtävää kuin kuva, joka on kyllä minusta tosi nätti. Balsamifera on kesäkuun alussa varsonut Namyshillin suvuttomasta oriista hannover-varsan, joka tätä kirjoittaessa on vielä sivuton, mutta tulee olemaan ori nimeltä Dagomar Ion.

Kesäsarja: suosikkipikselit osa 29, hackneyponi

hacknp-o. Captain Darling Ion

Hackneyponeista oli taas vaikea valita yhtä esittelyyn, sillä kyseessä on yksi lempiroduistani (No. Niitä minun lempirotuja nyt ei kovin montaa sataa olekaan.) ja laumasta löytyy tosi paljon uusia ja vähän vanhempia suvuttomia tuonteja, ostoponeja, omia kasvatteja, hienoja kuvia, palkittuja poneja ja ties mitä. Mennään nyt kuitenkin pitkäsukuisella omalla kasvatilla, jonka suvusta voisin kirjoittaa ja kirjoitankin pienoisromaanin. Ottakaa siis hyvä asento ja kuppi teetä tai kahvia.

Hackneyponi ei ole todellakaan mikään yleinen rotu virtuaalimaailmassa, mutta toisin kuin hevoskokoista serkkuaan, niitä on vuosien mittaan löytynyt yksi sieltä ja toinen täältä. Kerppa niitäkin kasvatti aikoinaan. Malibusta niitä löytyi, samoin Disan Glenwoodista, Rebellionista, Tijuanastakin, muutamilta tuntemattomaksi jääneiltä talleilta ja omistajilta, ja nyt sitten ihan merkittäviä määriä Ionicista. Olen tunnetusti hamstraaja ja yrittänyt keräillä kaikenlaisista sukulinjoista polveutuvia hackneyponeja itselleni. Luulen onnistuneeni siinä melko kivasti ja Darlingin suku käy ehkä jonkinlaiseksi todisteeksi.

Darlingin isänisä on juurikin Rebellion kasvatti Brumund REB, aikoinaan Ponipalleron omistama ori, joka sitten astui minun tamman. Muistelisin, että se saattoi astua useammankin tamman, mutten jaksa nyt tarkistaa asiaa. Brumundin isä on Glenwoodin kasvatti, mutta sen isä on tijualaisia poneja. Brumundin emä on taas ihan Rebellionin omaa tuotantoa.

Darlingin isänemä on Alayna Ion, Ionicin kasvatti, jonka isä on Kerpan poneja, Showdown of Radon, mutta Showdownin emä on Bellicosen kasvatti, vaikka ainakin sitten myöhemmin tamman molemmat vanhemmat ovat päätyneet RDN:ään. Minulla ei ole Bellicosesta juuri muita muistikuvia, mutta Ionicissakin on ollut muinoin bellicoselainen hackneyponi, nimittäin ori Eamon COS. Se on sivuillaan merkitty hackneyksi, mutta säkäkorkeus ja suku paljastaa, että kyllä se hackneyponi on. Ja nyt kun tulin muistaneeksi taas asian, taidanpa rekisteröidä tuon ja käyttää joskus sen pakastetta nykyisille tammoille...

Alaynan emä Aileen Ion on myös ionicilaisia, kuten nimestä näkyy. Sen isä on yksi varhaisia tuontiponejamme, ori Ainsley of Roebuck. Emä on suvullinen Cuddly Fortiana. Cuddly Ponies -niminen talli oli Päivien omistama joskus aikojen alussa, mutta muuta en siitä tiedäkään, sillä se on tainnut kadota hyvin perusteellisesti. Vuonna 2009 sieltä kuitenkin tuli Ioniciin pari suvullista tammaa, Fortianan lisäksi Cuddly Serenity. Jos muistikuvani ovat oikeat, talli oli silloin ehkä lopettamassa ja myi ponejaan pois ja sitten minä tai Virginia tartuimme tilaisuuteen ostaa pari itselle. Molemmat tammat varsoivat kerran Ainsleysta ja jostain vaikeasti käsitettävästä syystä myin Serenityn varsan pois! Fortianalla ja Serenityllä oli kyllä sama emä, Sereena Colada, mutta isinä niillä oli eri oriit. Että semmoisen tyhmyyden sitten menin tekemään!

Darlingin emänisä on Malibun kasvatti, kaksipolvinen ori, joka on ihan kokonaan malibulaista sukua. Se astui aikoinaan parikin Ionicin tammaa ja molemmat varsat ovat olleet hyvin merkittäviä jalostusponeja, niin että Malibu Baldrick on yleinen nimi vähänkään pitkäsukuisempien ponien sukutauluissa. Ja Baldrickista on lähtöisin myös tuo Blackadder-teemainen nimiperhekin. Captain Darling on niitä samoja nimiä.

Emänemä on Kerpan kasvatteja sekin, tällä kertaa tosin v. Pijnboompit -tunnuksella. Emälinja meneekin Kerpan poneihin, mutta N's Moonlight on Nuuhkun tallin kasvatti. Nuuhkun talli tunnettiin myöhemmin Latun tallina eli sen takana on sama Pölhö, joka omistaa tai on omistanut Vecnon, Zenin ja läjän muita hienoja piirrostalleja.

Semmoinen suku siis, kaikkea löytyy. Olen tosi iloinen, että olen saanut haalittua talliini näitä vanhasukuisia tapauksia tästäkin rodusta, niin että vanhat nimet säilyvät vielä tulevaisuuteenkin.

Kesäsarja: suosikkipikselit osa 28, hackney

hackn-t. V. Maritime Laws

Tekisi mieli sanoa Maritimen olevan Ionicin ensimmäinen hackney ikinä, mutta se ei ole totta. Nimittäin Maritimen isällä on tämä titteli! Sailor of Radon ostettiin Ioniciin vuonna 2004, en varsinaisesti tiedä, että miksi. En kuitenkaan usko olevani kovin pahasti väärässä, jos tässä tapahtui se mitä niin monta kertaa aiemminkin: oli vain kaupan jokin eksoottisempi otus ja Virginia päätti sen ostaa, ilman sen kummempaa tarkoitusta. En tiedä Kerpan hackneykasvatuksesta sen enempää, mutta vanhojen kasvattilistojen mukaan RDN:ssä syntyi parikymmentä hackney-kasvattia vuosina 2004-08.

Sailor ei täällä Ionicissa vaikuttanut sen kummemmin, kun todennäköisesti oli ainoa hackney tallissa. Yhden ulkopuolisen tamman se astui, mutta syntyneestä varsasta ei ole sen enempää jälkiä jäänyt virtuaalimaailmaan. Eikä se mikään ihme ole, hackney on aina ollut vähintäänkin hyperharvinainen ilmestys.

Vuoden 2021 tienoilla Chao perusti valjakkohevosiin painottuvan Vermontin tai ainakin tuona vuonna hän kyseli Ionicista vanhaa oria käyttöön omille tammoilleen. No, sehän sopi! Kerpankaan hackneykasvatuksesta ei ole jäänyt mitään merkkiä virtuaalimaailmaan, mutta Sailorin pakastetta käyttämällä saataisiin nyky-hackneyihin vielä vanhoja nimiä. Luonnollisesti halusin yhden varsan itsellenikin, sillä hevoskokoinen hackney oli keikkunut jo kauan rotutoive-listoillani. Kun tilaisuus tuli, se piti käyttää. Ja niin Maritime tuli Ioniciin.

Kuten muutkin hackneyt, Maritime on ARJ-hevonen ja kisaa sekä saddleseatissa että valjakkoluokissa. Maritime on varsonut yhden varsan jo, Ionicin ensimmäisen hackney-kasvatin ikinä. Tulevaisuuteen sille on kaavailtu syntyväksi yksi Sim Sport Warmblood -varsa angloarabi-oriista. Kunhan saan noista suvuttomista hackneyistani teetettyä suvullisia varsoja, Maritimellekin varmasti löytyy niistä soveltuvia oreja. Sen varsamäärä ei nimittäin jää noin vähäiseksi, mutta se joutuu vähän aikaa odottelemaan.