Kuluvaa vuotta on jäljellä enää niin vähän, että päätin "lukita" Ionicin kasvattilistan ja tehdä päätöslaskelmat. Ne näyttävät tältä:
Kasvatteja syntyi yhteensä 468 kappaletta.
Kasvatteja syntyi 53 eri rodusta.
Enemmän kuin 10 varsaa syntyi 13 rodusta.
12 rodussa syntyi vain yksi varsa vuoden aikana.
Suurimmat rodut:
Frederiksborg 65 varsaa
Budjonny 45 varsaa
Knabstrup 37 varsaa
FWB 33 varsaa
Terskinhevonen 30 varsaa
Arabi 26 varsaa
Kladrub 22 varsaa
Englantilainen täysiverinen 20 varsaa
Kalliovuortenhevonen 17 varsaa
Paso fino 14 varsaa
Welsh cob 11 varsaa
Trakehner 10 varsaa
Venäjänratsuhevonen 10 varsaa
Eri puoliverisiä syntyi yhteensä 56 kappaletta.
Eri poneja (ml. welsh cob) syntyi yhteensä 32 kappaletta.
Eri kylmäverisiä syntyi yhteensä 6 kappaletta.
Eri täysiverisiä syntyi yhteensä 51 kappaletta.
Eri askellajirotuja syntyi yhteensä 55 kappaletta.
Venäläisiä rotuja (ml. RBSH, pl. ukrainanratsuhevonen) syntyi yhteensä 88 kappaletta.
Unkarilaisia rotuja syntyi yhteensä 16 kappaletta.
Yhdysvaltalaisia rotuja (ml. paint-ox-risteytykset) syntyi yhteensä 44 kappaletta.
Aivan uusia kasvatusrotuja on campolino, ranskanpuoliverinen, hannover, brandenburg, ja ruotsinpuoliverinen.
Minkäsuuntaisia päätelmiä tästä voidaan siis tehdä?
No, ainakin puoliverisillä menee lujaa. Frederiksborgeilla samoin ja kladrubeilla, tosin jälkimmäisten kohdalla kyse on ehkä rodun joutsenlaulusta meillä. Niistä olisi tarkoitus päästä eroon, kunhan nyt tänä vuonna vain teetin varsat kaikista yhdistelmistä, jotka sopiva yhteen. En tiedä vielä mitä teen varsoilla, mutta sen tiedän, että jos joku on kladrubia vailla, niin meiltä saisi.
Puoliverisistä on mainittava se, että vanhat tutut FWB ja trakehner keikkuvat tuolla suurimpien rotujen joukossa. Oldenburgeja ei tänä vuonna syntynyt ainoatakaan. Sen sijaan Ionic sai ensimmäiset hannover-, ranskanpuoliveri-, brandenburg- ja ruotsinpuoliverikasvattinsa. Valikoima siis laajenee ja niin on tarkoituskin. Ensi vuodeksi voisi haaveilla ensimmäisestä westfalen-kasvatista.
Arabit ovat viime vuosina jyränneet kasvattilistoja mennen tullen, mutta tänä vuonna on ollut hiljaisempaa. Muilla perinteisesti isoilla roduilla (knabstrup, tersk, kalliovuortenhevonen) meni sen sijaan ihan mukavasti jalostuksen kannalta tämä vuosi.
Vuoden 2015 kasvattilistaa on täytetty jo hyvän matkaa. Kirjoitushetkellä lista näyttää kovin twh-painotteiselta ainakin alkuvuodesta, mutta varmasti taas syntyy vaikka mitä. Arabeihin pitää keskittyä, noin iso rotu ei kestä kahta lusmuvuotta peräkkäin.
- S
keskiviikkona, joulukuuta 17, 2014
tiistaina, joulukuuta 16, 2014
Joulukalenteri 16: Ionicin parhaat liikekuvat
Näitä erilaisia kuvalistapostauksia on ollut blogissa säännöllisen epäsäännöllisesti, joten tässä vaihteeksi yksi: valitsin omasta mielestäni parhaat liikekuvat Ionicin hevosilla. Minähän (ja myös S) pidän kovasti liikekuvista, kuten muistakin persoonallisista otoksista, joten tallin hevosilta lyötyy paljonkin liikekuvia. Jos joku lukijoista jakaa saman mieltymyksen, niin tässä on vähän valikoitua silmäkarkkia. Pahoittelen pitkää listaa, mutta tämä on jo karsittu versio...
Golden Globe Ion: kouluratsastusta edestä päin ja vielä voikko väritys päälle.
Emilee Ion: este ei ole mikään huikean korkea, mutta meno on mukavan näköistä.
Carmilla Dusk: lisää estehyppelyä, vesihaudasta mennään yli.
Artemis RC: kouluratsastusta, lisättyä ravia ymmärtääkseni.
Innsbruck Ion: kuvasuosikkini melkein 15 vuoden takaa jo. En tiedä mikä tuossa on juuri menossa, piruetti vai jokin kouluohjelmaan kuulumaton hyppäys.
Noble Gold Ion: ei sen väliä vaikkei kaikki kaviot olisi edes mukana kuvassa, mutta tämä on hieno, HIENO! (ja taas voikko, mikä ei ainakaan haittaa)
Ninelle Ion: S oli ihan oikeassa kiitellessään kuvamyyjiä. Tämäkin on ostokuva, hieno otos, jossa on sulkutaivutus menossa.
Vlasis Ion: lisättyä laukkaa.
Don-Igor Ion: maastoesteradalta. Tässä kulminoituu se, miksen ole koskaan ymmärtänyt kenttäratsastusta, ainakaan vaativalla tasolla: siellä se ratsastaja istuu selässä tyynen rauhallisen näköisenä kun tullaan esteeltä alas vajaan parin metrin pudotus veteen... Olen kyllä nuoruudessa joskus kokeillut maastoesteitäkin, mutta sen kertainen ratsu oli sitä mieltä että minusta tulisi oivallinen puolisukeltajasorsa.
Ondrej Ion: vapaana laukassa.
Zenja Ion: hallittua menoa maastoesteillä taas.
Benedictus SS: laukkaa esteradalla.
Anukhet Ion: ja taas esteellä.
Coco Chanel: laukkaa vapaana. Tämä on erinomaisen onnistunut kuva, lukuunottamatta taustalla näkyvää lietevaunua. Hevosen liike on juuri hienossa kohdassa ja se on saatu erinomaisesti pysäytettyä tähän kuvaan.
Poem's Emotion: joku laukkajuttu menossa, olisiko vaihtosarja.
Blue Zima Lemonade: esteellä taas, korkealta mennään.
Ivera Polka: ja lisää esteitä.
Abriko Ozias: liikettä ei periaatteessa näy, mutta sen voi aavistaa.
Solanka Oshen: tarvitseeko tästä enempää sanoakaan?
Elfat Zalaka: laukkaradalta. Noita laukkaratakuvia ei kovin paljon nykyisin olekaan. Tämä on kuitenkin mielestäni hienoimmasta päästä, mitä olen koskaan nähnyt. Liike on saatu siihen niin erinomaisesti.
Ozir Gracia: rakastan myös noita arabien häntiä!
Yaron Jineyfa: tämä kuva on otettu juuri oikealla sekunnin sadasosalla.
Vakri-Skjóni frá Jón: olin kuvitellut että tässä mennään passia, mutta eihän se voi pitää paikkaansa kun ainakaan vasemmanpuoleisest jalat eivät ole synkassa. Ilmeisesti sitten kovin vauhdikasta tölttiä? Vauhdin joka tapauksessa näkee.
Harmattan Ion: vähän täytyy aina potkia.
Waianae Ion: en varauksetta pidä näistä amerikkalaisista "show-luokista", joissa meno on välillä kaukana mistään luonnollisesta, mutta kyllä se aina joskus näyttää ihan komealta.
Orange Ion: tässä luonnollista tennesseenwalkerien askellusta.
Maximo Ion: minulla on kutina, että tämä olisi joskus listattu jo jossain. Mutta minkäs minä sille voin, että se on hieno kuva? Piruetti menissa, erinomaisesti koottuna.
Foo Fighter Ion: sliding stop.
Bezumets GA: laukkaa laitumella.
Kittinóra GA: meillä ei ihan tuhottoman montaa valjakkokuvaa olekaan.
Eadric Ion: yleistä riekkumista. Kuvakulma on hieman poikkeuksellinen verrattuna muihin meidän kuviin.
The Impedance Ion: tämä on myös vanha kuvasuosikkini. Ratsukon meno näyttää varsin tasapainoiselta.
Ireta Ion: tuo varsa on suloisinta kaikista.
Seryj Ion: koska hienoja kouluratsastuskuvia nyt vain ei voi olla liikaa.
– Gin
Golden Globe Ion: kouluratsastusta edestä päin ja vielä voikko väritys päälle.
Emilee Ion: este ei ole mikään huikean korkea, mutta meno on mukavan näköistä.
Carmilla Dusk: lisää estehyppelyä, vesihaudasta mennään yli.
Artemis RC: kouluratsastusta, lisättyä ravia ymmärtääkseni.
Innsbruck Ion: kuvasuosikkini melkein 15 vuoden takaa jo. En tiedä mikä tuossa on juuri menossa, piruetti vai jokin kouluohjelmaan kuulumaton hyppäys.
Noble Gold Ion: ei sen väliä vaikkei kaikki kaviot olisi edes mukana kuvassa, mutta tämä on hieno, HIENO! (ja taas voikko, mikä ei ainakaan haittaa)
Ninelle Ion: S oli ihan oikeassa kiitellessään kuvamyyjiä. Tämäkin on ostokuva, hieno otos, jossa on sulkutaivutus menossa.
Vlasis Ion: lisättyä laukkaa.
Don-Igor Ion: maastoesteradalta. Tässä kulminoituu se, miksen ole koskaan ymmärtänyt kenttäratsastusta, ainakaan vaativalla tasolla: siellä se ratsastaja istuu selässä tyynen rauhallisen näköisenä kun tullaan esteeltä alas vajaan parin metrin pudotus veteen... Olen kyllä nuoruudessa joskus kokeillut maastoesteitäkin, mutta sen kertainen ratsu oli sitä mieltä että minusta tulisi oivallinen puolisukeltajasorsa.
Ondrej Ion: vapaana laukassa.
Zenja Ion: hallittua menoa maastoesteillä taas.
Benedictus SS: laukkaa esteradalla.
Anukhet Ion: ja taas esteellä.
Coco Chanel: laukkaa vapaana. Tämä on erinomaisen onnistunut kuva, lukuunottamatta taustalla näkyvää lietevaunua. Hevosen liike on juuri hienossa kohdassa ja se on saatu erinomaisesti pysäytettyä tähän kuvaan.
Poem's Emotion: joku laukkajuttu menossa, olisiko vaihtosarja.
Blue Zima Lemonade: esteellä taas, korkealta mennään.
Ivera Polka: ja lisää esteitä.
Abriko Ozias: liikettä ei periaatteessa näy, mutta sen voi aavistaa.
Solanka Oshen: tarvitseeko tästä enempää sanoakaan?
Elfat Zalaka: laukkaradalta. Noita laukkaratakuvia ei kovin paljon nykyisin olekaan. Tämä on kuitenkin mielestäni hienoimmasta päästä, mitä olen koskaan nähnyt. Liike on saatu siihen niin erinomaisesti.
Ozir Gracia: rakastan myös noita arabien häntiä!
Yaron Jineyfa: tämä kuva on otettu juuri oikealla sekunnin sadasosalla.
Vakri-Skjóni frá Jón: olin kuvitellut että tässä mennään passia, mutta eihän se voi pitää paikkaansa kun ainakaan vasemmanpuoleisest jalat eivät ole synkassa. Ilmeisesti sitten kovin vauhdikasta tölttiä? Vauhdin joka tapauksessa näkee.
Harmattan Ion: vähän täytyy aina potkia.
Waianae Ion: en varauksetta pidä näistä amerikkalaisista "show-luokista", joissa meno on välillä kaukana mistään luonnollisesta, mutta kyllä se aina joskus näyttää ihan komealta.
Orange Ion: tässä luonnollista tennesseenwalkerien askellusta.
Maximo Ion: minulla on kutina, että tämä olisi joskus listattu jo jossain. Mutta minkäs minä sille voin, että se on hieno kuva? Piruetti menissa, erinomaisesti koottuna.
Foo Fighter Ion: sliding stop.
Bezumets GA: laukkaa laitumella.
Kittinóra GA: meillä ei ihan tuhottoman montaa valjakkokuvaa olekaan.
Eadric Ion: yleistä riekkumista. Kuvakulma on hieman poikkeuksellinen verrattuna muihin meidän kuviin.
The Impedance Ion: tämä on myös vanha kuvasuosikkini. Ratsukon meno näyttää varsin tasapainoiselta.
Ireta Ion: tuo varsa on suloisinta kaikista.
Seryj Ion: koska hienoja kouluratsastuskuvia nyt vain ei voi olla liikaa.
– Gin
maanantaina, joulukuuta 15, 2014
Joulukalenteri 15: uuden vuoden lupaukset
Näin joulukuun puolivälissä on hyvä muistaa, että ai niin, taisi tulla tammikuussa tehtyä muutama uuden vuoden lupauskin. Ja vieläpä julkisesti ja kaikelle kansalle dokumentoituna blogiin. Katsotaanpas nyt sitten, mitä olen unohtanut ja laiminlyönyt.
Ne %#§*!! campolinot! Näistä on ollut puhetta jo vuosi tai pari, joten alkaisiko olla korkea aika tehdä jotain? Pari muutakin rotua on listalla toki.
No tässä nyt on yksi asia, jonka kohdalle voi yksiselitteisesti vetää rastin: campolinoja löytyy! Muita vuoden aikana Ioniciin tulleita rotuja ovat australianponi ja shire.
Tallien toiminta ja ulkoasut pidetään jotakuinkin samoina, ei radikaaleja muutoksia (tämä on aina helppo luvata).
Nnoh... Okei, toiminta on pysynyt samana ja ulkoasukin päällisin puolin. Mutta kuka on käynyt katselemassa meidän sivujen lähdekoodeja, huomaa kyllä, että kooditasolla ulkoasu on muuttunut yöstä päiväksi. Ehkä tämä silti voidaan katsoa pidetyksi lupaukseksi.
Blogia ei parane unohtaa.
Blogia ei ole unohdettu, mutta ei se kaukanakaan ole ollut. Kehnoimpina kuukausina on tullut vain kaksi blogitekstiä, joista toinen on se perinteinen kuukauden valintojen esittely. Juuri tämän takia oli erinomainen keksintö alkaa esitellä niitä valintoja blogissa: nyt blogiin tulee likimain automaattisesti vähintään yksi teksti kuukaudessa!
Hankkiudun vihdoin ja viimein eroon niistä roduista, jotka eivät meillä tule jatkumaan.
Joidenkin rotujen kohdalla tämän toteutinkin. Bardianponit ja perunpasot menivät myyntiin (suurkiitos ostajille!), ariegenponit, aztecat, gaited baroquet ja irlannintyöhevoset lopetettiin kertakaikkiaan. Muutama rotu vielä vielä odottaa vuoroaan.
Kasvatusrotujen vanhat hevoset pitää saada käyttöön ja kuoppaan, koskee sekä Ionicia että GA:ta.
Tätäkin on yritetty toteuttaa ja osittain ihan hyvällä menestyksellä, mutta edelleen näiden isojen rotujen (arabi, knabstrup, tersk, kalliovuortenponi) kohdalla toteutus laahaa paljon perässä.
Siirrän Pinkistä laukkaurallaan epäonnistuneita hevosia Ioniciin ratsujalostukseen.
Ongelmana vain on se, että Pinkissä on niin vallan mahdottomasti niitä epäonnistuneita tapauksia! Ei niitä kaikkia voi eikä viitsi siirtää Ioniciin, kun pitäisi tehdä uudet sivut ja mitä kaikkea vaikeata... Joitain hevosia olen siirtänyt, joitain käytän ratsujalostuksessa sitten muuten vain, ilman että siirrän niitä Ioniciin varsinaisesti.
Yritän pitää Pinkin toiminnan mahdollisimman aktiivisena, siis ainakin kasvatan ja kilpailutan hevosia, parhaassa tapauksessa myös järjestän itse laukkoja.
No tämä jäi loppukesästä ja Pink on taas lopetusuhan alla. Jos laukkaharrastajat kokevat tarvitsevansa lohdutusta, kannattaa käydä vilkaisemassa Pinkin parhaiden hevosten myyntilista. Shoppailunhan sanotaan piristävän mieltä.
Useimmat kasvatusrodut hyötyisivät kovasti uusista sukulinjoista, joten yritän mahdollisuuksien mukaan käyttää vieraita oreja meidän tammoille ja jos sopiva tilaisuus tulee, ostan hevosia. Eikä sovi unohtaa omaa tuontia.
Sama kuin tuon vanhojen hevosten kohdalla: joidenkin rotujen kanssa on toteutettu hyvin, joidenkin kanssa jotenkuten ja joidenkin kanssa ei lainkaan.
Muutenkin olisi kiva, jos yrittäisi olla vähän aktiivisempi myös muiden tallien ja harrastajien suuntaan.
Eh...
Tästä väistämättä seuraa siis...
LUPAUKSET VUODELLE 2015:
- Uusia rotuja on aina kiva hankkia. Pidän inspiraatiolistan mielessä.
- Tallien toiminta ja ulkoasut pidetään jotakuinkin samoina, ei radikaaleja muutoksia. (kuten sanottua, tämä on yleensä helppo luvata)
- Blogiin jos saisi tekstin kerran viikkoon, niin olisi kiva. On turha pyrkiä hulluimpiin "60 postausta kuussa"-suorituksiin, mutta säännöllisyys ja pakko ovat ihan hyviä inspiraationlähteitä.
- Ja jos taas yrittäisi luopua tai tehdä jotain muuta niille roduille, joiden tilanne on vähän niin ja näin.
- Uusia sukulinjoja pitää haalia vanhoihin rotuihin keinolla millä hyvänsä.
- Taas pitäisi saada sitä jalostusta eteenpäin ja sukupolvia vaihtumaan, ts. vanhat hevoset käyttöön ja kuoppaan.
- Tallin kieli saattaa vaihtua englanniksi vähitellen. En lupaa tätä enkä tiedä mitä teen, mutta vähän tässä on suunniteltu...
- Viime vuonna ei tätä klassista luvattukaan, mutta jos tänä vuonna senkin ottaisi listalle: piirrä itse hevonen!
- Aktiivisuutta muiden suuntaan pitäisi harjoittaa myös ja lopettaa se ikuinen oman navan kaivaminen. Tämän voisi aloittaa pienestä ja luvata olla aktiivinen keskustelija Virtuaalifoorumilla.
- Krhm, Gin Ahaltek. Ettei vain olisi päässyt unohtumaan, että Ionicin lisäksi on toinenkin siittola. Olisi ihan kiva jos saisi jotain näkyvää aikaiseksi tämänkin kanssa.
- S
Ne %#§*!! campolinot! Näistä on ollut puhetta jo vuosi tai pari, joten alkaisiko olla korkea aika tehdä jotain? Pari muutakin rotua on listalla toki.
No tässä nyt on yksi asia, jonka kohdalle voi yksiselitteisesti vetää rastin: campolinoja löytyy! Muita vuoden aikana Ioniciin tulleita rotuja ovat australianponi ja shire.
Tallien toiminta ja ulkoasut pidetään jotakuinkin samoina, ei radikaaleja muutoksia (tämä on aina helppo luvata).
Nnoh... Okei, toiminta on pysynyt samana ja ulkoasukin päällisin puolin. Mutta kuka on käynyt katselemassa meidän sivujen lähdekoodeja, huomaa kyllä, että kooditasolla ulkoasu on muuttunut yöstä päiväksi. Ehkä tämä silti voidaan katsoa pidetyksi lupaukseksi.
Blogia ei parane unohtaa.
Blogia ei ole unohdettu, mutta ei se kaukanakaan ole ollut. Kehnoimpina kuukausina on tullut vain kaksi blogitekstiä, joista toinen on se perinteinen kuukauden valintojen esittely. Juuri tämän takia oli erinomainen keksintö alkaa esitellä niitä valintoja blogissa: nyt blogiin tulee likimain automaattisesti vähintään yksi teksti kuukaudessa!
Hankkiudun vihdoin ja viimein eroon niistä roduista, jotka eivät meillä tule jatkumaan.
Joidenkin rotujen kohdalla tämän toteutinkin. Bardianponit ja perunpasot menivät myyntiin (suurkiitos ostajille!), ariegenponit, aztecat, gaited baroquet ja irlannintyöhevoset lopetettiin kertakaikkiaan. Muutama rotu vielä vielä odottaa vuoroaan.
Kasvatusrotujen vanhat hevoset pitää saada käyttöön ja kuoppaan, koskee sekä Ionicia että GA:ta.
Tätäkin on yritetty toteuttaa ja osittain ihan hyvällä menestyksellä, mutta edelleen näiden isojen rotujen (arabi, knabstrup, tersk, kalliovuortenponi) kohdalla toteutus laahaa paljon perässä.
Siirrän Pinkistä laukkaurallaan epäonnistuneita hevosia Ioniciin ratsujalostukseen.
Ongelmana vain on se, että Pinkissä on niin vallan mahdottomasti niitä epäonnistuneita tapauksia! Ei niitä kaikkia voi eikä viitsi siirtää Ioniciin, kun pitäisi tehdä uudet sivut ja mitä kaikkea vaikeata... Joitain hevosia olen siirtänyt, joitain käytän ratsujalostuksessa sitten muuten vain, ilman että siirrän niitä Ioniciin varsinaisesti.
Yritän pitää Pinkin toiminnan mahdollisimman aktiivisena, siis ainakin kasvatan ja kilpailutan hevosia, parhaassa tapauksessa myös järjestän itse laukkoja.
No tämä jäi loppukesästä ja Pink on taas lopetusuhan alla. Jos laukkaharrastajat kokevat tarvitsevansa lohdutusta, kannattaa käydä vilkaisemassa Pinkin parhaiden hevosten myyntilista. Shoppailunhan sanotaan piristävän mieltä.
Useimmat kasvatusrodut hyötyisivät kovasti uusista sukulinjoista, joten yritän mahdollisuuksien mukaan käyttää vieraita oreja meidän tammoille ja jos sopiva tilaisuus tulee, ostan hevosia. Eikä sovi unohtaa omaa tuontia.
Sama kuin tuon vanhojen hevosten kohdalla: joidenkin rotujen kanssa on toteutettu hyvin, joidenkin kanssa jotenkuten ja joidenkin kanssa ei lainkaan.
Muutenkin olisi kiva, jos yrittäisi olla vähän aktiivisempi myös muiden tallien ja harrastajien suuntaan.
Eh...
Tästä väistämättä seuraa siis...
LUPAUKSET VUODELLE 2015:
- Uusia rotuja on aina kiva hankkia. Pidän inspiraatiolistan mielessä.
- Tallien toiminta ja ulkoasut pidetään jotakuinkin samoina, ei radikaaleja muutoksia. (kuten sanottua, tämä on yleensä helppo luvata)
- Blogiin jos saisi tekstin kerran viikkoon, niin olisi kiva. On turha pyrkiä hulluimpiin "60 postausta kuussa"-suorituksiin, mutta säännöllisyys ja pakko ovat ihan hyviä inspiraationlähteitä.
- Ja jos taas yrittäisi luopua tai tehdä jotain muuta niille roduille, joiden tilanne on vähän niin ja näin.
- Uusia sukulinjoja pitää haalia vanhoihin rotuihin keinolla millä hyvänsä.
- Taas pitäisi saada sitä jalostusta eteenpäin ja sukupolvia vaihtumaan, ts. vanhat hevoset käyttöön ja kuoppaan.
- Tallin kieli saattaa vaihtua englanniksi vähitellen. En lupaa tätä enkä tiedä mitä teen, mutta vähän tässä on suunniteltu...
- Viime vuonna ei tätä klassista luvattukaan, mutta jos tänä vuonna senkin ottaisi listalle: piirrä itse hevonen!
- Aktiivisuutta muiden suuntaan pitäisi harjoittaa myös ja lopettaa se ikuinen oman navan kaivaminen. Tämän voisi aloittaa pienestä ja luvata olla aktiivinen keskustelija Virtuaalifoorumilla.
- Krhm, Gin Ahaltek. Ettei vain olisi päässyt unohtumaan, että Ionicin lisäksi on toinenkin siittola. Olisi ihan kiva jos saisi jotain näkyvää aikaiseksi tämänkin kanssa.
- S
sunnuntaina, joulukuuta 14, 2014
Joulukalenteri 14: Ionicin islantilaiset
Ionicin islanninhevosten tarina alkaa loppuvuodesta 2007, jolloin meille hankittiin ensimmäinen issikka, tamma Snotra frá Syndur. Snotralla ensin kilpailtiin issikoiden askellajiluokissa ja sittemmin se varsoi viisi varsa, kaikki vieraista oreista. Tällöin tuli myös kehitettyä Ionicin oma kasvattajatunnus issikoille, frá Jón.
Snotran varsoista kaikki myytiin aikanaan, kun eihän niitä voinut käyttää jalostuksessa keskenään ja muita hevosia ei tuolloin sitten tullut ostettua. Snotra kuoli vuonna 2009 ja kesti kolme vuotta ennen kuin seuraavat menninkäiset saapuivat tontille. Kyseessä oli kaksi teigaholtilaista, ori Brellir frá Teigaholti ja tamma Krafla frá Teigaholti. Erittäin kätevä pariskunta, molemmilla kaksi polvea sukua, mutta eivät mitään sukua toisilleen, joten ei muuta kuin varsoja teettämään. Toukokuussa 2012 syntyikin ensimmäinen ionicilainen issikka pitkään aikaan, ori Brestir frá Jón, kokonaan teigaholtilaisesta suvusta.
Sittenhän niitä alkoi kertyä. Kerpalta palasi takaisin meidän vanha kasvatti, Snotran varsa Vakri-Skjóni frá Jón. Sitten tuli Rautkymistä tamma Tvista frá Daydream ja viimeisimpänä lisää syndurilaisia, tamma Náttfreyja frá Syndur ja pitkäsukuinen ori Farmóður frá Syndur. Näiden lisäksi meille on syntynyt useita omia kasvatteja, yleensä isäoriina on käytetty jotain vierasta oria, että saadaan vähän vaihtelua linjoihin. Niinpä meidän issikkalauma on tällä hetkellä pieni, mutta suvuissa riittää silti vaihtelua.
Issikan taival Ionicissa on aika mielenkiintoinen. Rotu ei ole koskaan ollut niin harvinainen, että se olisi alkanut kiinnostaa harvinaisuutensa tähden. Eikä se ole järin eksoottinenkaan. Askellajihevoset periaatteessa kiinnostavat aina, mutta kun katsoo meidän muita askellajirotuja (erit. saddlebred, tennesseenwalker, NSH), häviää issikka näille näyttävyydessä. Issikan valtteja ovatkin persoonallinen ulkonäkö, värien paljous (tietysti!) ja nimet. Erityisplussan rotu ansaitsee siitä, että koska se ei ole mikään eksoottinen näky Suomessa, kuvia saa kotimaasta.
Mitä väreihin tulee, meidän issikkalaumasta löytyy tätä nykyä seuraavia erikoisvärejä:
- hallakkovärit
- voikkovärit
- hopeavärit
- päistärikkö
- tobiano
Tämä on mielestäni hyvä valikoima, periaatteessa kimo vielä uupuu, mutta esimerkiksi splashed white on niin harvinainen, ettei taida löytyä kuvia varastosta lainkaan ja jätänkin splashit mielelläni muiden huoleksi. Suomen Islanninhevosyhdistyksen sivuilta löytyy muuten mainiot väriesittelyt kuvien ja selitysten kera.
Mitä nimiin tulee, niin issikoiden kanssa saa käyttää ihan toisenlaisia lähteitä kuin muiden rotujen kohdalla ja siksi niiden nimeäminen onkin helppoa. Ja myös hauskaa, kun katselee eri nimien merkityksiä ja yrittää sovittaa niitä varsalle. Värinimet ovat yleisiä, mutta meille hankalia, koska varsaa nimetessäni minulla ei yleensä ole haisuakaan siitä, minkävärinen siitä tulee (ts. miten eksoottiselle , mutta silti mahdolliselle värille onnistun löytämään kuvan...). On nimittäin suhteellisen typerää nimetä hevonen Svartskjóniksi (mustankirjava), jos siitä tuleekin sitten raudikko. Suosikkini issikoiden lukuisista nimisivustoista on laaja Flying C Ranchin nimilista. Myös Fakurilla on pitkät listat, en tosin ole tehnyt vertailua, miten paljon noissa on samoja nimiä. Sama sen väliä, kyllä noiden nimilistojen avulla jo muutaman kasvatin nimeää!
Issikka onkin toivottavasti tullut jäädäkseen. Mitään järkyttävän jättimäistä kasvatusrotua siitä tuskin tulee, mutta jos saisi pidettyä pienen mutta vireän lauman, niin olisi kiva. Ostokannalla kyllä olen aina, issikoita voi tulla tarjoamaan meille.
- S
Snotran varsoista kaikki myytiin aikanaan, kun eihän niitä voinut käyttää jalostuksessa keskenään ja muita hevosia ei tuolloin sitten tullut ostettua. Snotra kuoli vuonna 2009 ja kesti kolme vuotta ennen kuin seuraavat menninkäiset saapuivat tontille. Kyseessä oli kaksi teigaholtilaista, ori Brellir frá Teigaholti ja tamma Krafla frá Teigaholti. Erittäin kätevä pariskunta, molemmilla kaksi polvea sukua, mutta eivät mitään sukua toisilleen, joten ei muuta kuin varsoja teettämään. Toukokuussa 2012 syntyikin ensimmäinen ionicilainen issikka pitkään aikaan, ori Brestir frá Jón, kokonaan teigaholtilaisesta suvusta.
Sittenhän niitä alkoi kertyä. Kerpalta palasi takaisin meidän vanha kasvatti, Snotran varsa Vakri-Skjóni frá Jón. Sitten tuli Rautkymistä tamma Tvista frá Daydream ja viimeisimpänä lisää syndurilaisia, tamma Náttfreyja frá Syndur ja pitkäsukuinen ori Farmóður frá Syndur. Näiden lisäksi meille on syntynyt useita omia kasvatteja, yleensä isäoriina on käytetty jotain vierasta oria, että saadaan vähän vaihtelua linjoihin. Niinpä meidän issikkalauma on tällä hetkellä pieni, mutta suvuissa riittää silti vaihtelua.
Issikan taival Ionicissa on aika mielenkiintoinen. Rotu ei ole koskaan ollut niin harvinainen, että se olisi alkanut kiinnostaa harvinaisuutensa tähden. Eikä se ole järin eksoottinenkaan. Askellajihevoset periaatteessa kiinnostavat aina, mutta kun katsoo meidän muita askellajirotuja (erit. saddlebred, tennesseenwalker, NSH), häviää issikka näille näyttävyydessä. Issikan valtteja ovatkin persoonallinen ulkonäkö, värien paljous (tietysti!) ja nimet. Erityisplussan rotu ansaitsee siitä, että koska se ei ole mikään eksoottinen näky Suomessa, kuvia saa kotimaasta.
Mitä väreihin tulee, meidän issikkalaumasta löytyy tätä nykyä seuraavia erikoisvärejä:
- hallakkovärit
- voikkovärit
- hopeavärit
- päistärikkö
- tobiano
Tämä on mielestäni hyvä valikoima, periaatteessa kimo vielä uupuu, mutta esimerkiksi splashed white on niin harvinainen, ettei taida löytyä kuvia varastosta lainkaan ja jätänkin splashit mielelläni muiden huoleksi. Suomen Islanninhevosyhdistyksen sivuilta löytyy muuten mainiot väriesittelyt kuvien ja selitysten kera.
Mitä nimiin tulee, niin issikoiden kanssa saa käyttää ihan toisenlaisia lähteitä kuin muiden rotujen kohdalla ja siksi niiden nimeäminen onkin helppoa. Ja myös hauskaa, kun katselee eri nimien merkityksiä ja yrittää sovittaa niitä varsalle. Värinimet ovat yleisiä, mutta meille hankalia, koska varsaa nimetessäni minulla ei yleensä ole haisuakaan siitä, minkävärinen siitä tulee (ts. miten eksoottiselle , mutta silti mahdolliselle värille onnistun löytämään kuvan...). On nimittäin suhteellisen typerää nimetä hevonen Svartskjóniksi (mustankirjava), jos siitä tuleekin sitten raudikko. Suosikkini issikoiden lukuisista nimisivustoista on laaja Flying C Ranchin nimilista. Myös Fakurilla on pitkät listat, en tosin ole tehnyt vertailua, miten paljon noissa on samoja nimiä. Sama sen väliä, kyllä noiden nimilistojen avulla jo muutaman kasvatin nimeää!
Issikka onkin toivottavasti tullut jäädäkseen. Mitään järkyttävän jättimäistä kasvatusrotua siitä tuskin tulee, mutta jos saisi pidettyä pienen mutta vireän lauman, niin olisi kiva. Ostokannalla kyllä olen aina, issikoita voi tulla tarjoamaan meille.
- S
lauantaina, joulukuuta 13, 2014
Joulukalenteri 13: rodunnimihassuttelua
Kuten kaikki tietävät, jokaisella erikoisalalla on oma "slanginsa", josta asiaan vihkiytymättömät eivät yleensä ymmärrä mitään, ainakaan oikein. Niin hevosalallakin. Koska samassa taloudessa kanssani asuu mieshenkilö, joka ei ole varsinaisesti hevosihminen, tai ei ainakaan kiinnostunut teoria-asioista, olemme käyneet vuosien varrella monta keskustelua aiheesta. Väri-, varuste- ja ratsastustermien lisäksi paljon selviteltävää on riittänyt hevosrotujen nimistä ja varsinkin englanninkielisistä nimistä sekä niiden suomenkielisistä käännöksistä. Välillä asiaanperehtymättömän ihmisen assosiaatiot eri nimistä saavat minut ihan ällikälle. Ohessa muutamia keskustelunpätkiä aiheesta (osaa vähän väritetty, mutta peruskohdat on ihan elävästä elämästä).
– Tennessee Walking Horse? Mikä siinä niin ihmeellistä on, että hevonen osaa kävellä? Eiks ne kaikki osaa?
– Joo, osaa ne. Tää vaan on saanut nimensä semmoisesta erikoisaskellajista kuin running walk.
– Running walk?
– Suomennettuna juoksukäynti, kyllä.
– No juokseeko se vai käveleekö se?
*näyttää videonpätkän juoksukäynnistä*
– Siis juoksee. Eiks sen pitäisi loogisesti olla sit Tennessee Running Horse?
– Joo, niin kai...
– New Forest Pony? Onko tämä joku uusi versio siitä ruotsalaisesta metsäponista?
– Ruotsalaisesta metsäponista? New Forest? Mitä aineita sä olet vetänyt?
– En mitään, mutta eiks ole olemassa skogsruss? Olen nähnyt tällaisen jossain. Siis metsärussi ja eikös se ole poni ja elä villinä Ruotsissa? Ja onks tää New Forest Pony sitten jonkin uuden linjan englanninkielinen nimi?
– Ei, ei, ei. Nämä kaksi ovat ihan eri rotuja, ei niillä ole MITÄÄN tekemistä toistensa kanssa. New Forest viittaa New Forestin alueeseen Englannissa, josta newforestinponit ovat kotoisin. Russi on kotoisin Gotlannista ja totta kyllä, että niitä elää siellä edelleen vapaana. Mutta newforestit elävät siellä New Forestissa vapaana.
– Aaaiii...
– American Paint Horse? Varmaan jo arvaat, mitä tästä tulee mieleen?
– Joo. Ei ole maalattu. Ihan oikea rotunimi on. Kylläkin useimmiten kirjava hevonen, siitä nimi.
– American Quarter Horse?
– Joo. Nimestään huolimatta ihan kokonainen hevonen. Ja hevoskokoinen, ei mikään pikkuponi. Käytetty alunperin neljännesmailin laukkahevosena, siitä nimi.
– Furioso?
– Oikeastaan se on Furioso-North Star, mutta mä käytän laiskana vain pelkkää furiosoa. Mitä siitä?
– Et ole tosissasi. Raivoisa Pohjantähti?
– Mikä?!
– Raivoisa Pohjantähti. Furioso, portugalia. Tarkoittaa raivostunutta. Ja North Star. Miksi tässä on edes sekoitettu kahta kieltä keskenään? Eihän se kelpaa edes hevosen nimeksi.
– No itse asiassa ne onkin hevosten nimiä. Rotu polveutuu kahdesta hevosesta, toisen nimi oli Furioso ja toisen North Star. Sitten näistä hevosista polveutuneet linjat yhdistettiin, niin siitä tuli Furioso-North Star. Lyhyemmin siis vain furioso, kun Furioson linja oli hallitsevampi. Ja kuten tiedät, ei hevosten nimiä käännetä kielestä toiseen, joten se on oikeasti Furioso-North Star.
– Jaa, no sitten siinä on jotain järkeä. Tosin mä aloin kyllä jollain tavoin jo tykätä tuosta raivoisasta Pohjantähdestä. Eiks siinä olisi hyvä nimi-idea jollekin sun hevoselle? Furious North Star? Estrela Polar Furioso?
– Ämmm, mä ehkä juttelen siitä S:n kanssa...
– Tämä Florida Cracker on myös aika... mielenkiintoinen. Oletan kuitenkin ettei tässä ole kyse mistään huumeista?
– Ei ole, eikä häkkereistä eikä suolakekseistä. Tää nimi tulee Floridan uudisasukkaista, joita nimitettiin myös Florida Crackereiksi tai sitten karjapaimenten käyttämistä piiskoista, sana "crack" tarkoittaa myös läjähdystä tai läiskäystä, sitä ääntä mitä piiskat pitää kun niitä isketään ilmaan.
– Jaha. Tolla crack-sanalla vaan on muitakin mielenkiintoisia yhteyksiä.
– Joo, mä tiedän. Älä pliis ajattele niitä.
– Curly Haired Fox Trotter. Tämän ainakin on pakko olla pilaa.
– Ei se kyllä ole. Se tarkoittaa kiharakarvaista foxtrotteria.
– Kiharakarvaista? Onks sellaisia hevosia olemassa?
– No on! Sä oot jopa nähnyt! Siellä vaellustallilla viime kesänä, muistatko?
– Ööö, joo. Mä vaan luulin että sen turkille oli tehty jotain.
– Voi jeesus... Kyllä se oli ihan luonnostaan kihara.
– Ootsä ihan varma?
– Olen! Ei hevosille mitään permanentteja tehdä!
– No ei niistä koskaan tiedä. Hevosihmisistä siis, ei millään pahalla. Mutta ei tuo Fox Trotterkaan kuulosta ihan hevoselta tai trotter tietysti kyllä, mutta silti siitä tulee mieleen vain se tanssi. Tai sitten kettuterrieri, mutta mun on taas vaikea yhdistää näitä mitenkään hevoseen.
– Joo, no fox trot on taas sellainen erikoinen askellaji, jota tää rotu osaa.
– Okei... Silläkin uhalla, että tämä on typerä kysymys, niin liittyykö tää jotenkin ketunmetsästykseen?
– Ei. Ei se liity.
– Gin
(Rehellisyyden nimissä on sanottava, että samankaltaista keskustelua meillä käydään myös esimerkiksi golfista. Roolit vain ovat toisin päin. Jos mies haluaa vaikka lahjaksi jotain golf-aiheista, ostan lahjakortin lähimpään liikkeeseen. Saa sitten ainakin just sen minkä haluaa, kun en minä tajua golfista juuri muuta kuin että pallo vesilammikossa ei ole hyvä juttu.)
– Tennessee Walking Horse? Mikä siinä niin ihmeellistä on, että hevonen osaa kävellä? Eiks ne kaikki osaa?
– Joo, osaa ne. Tää vaan on saanut nimensä semmoisesta erikoisaskellajista kuin running walk.
– Running walk?
– Suomennettuna juoksukäynti, kyllä.
– No juokseeko se vai käveleekö se?
*näyttää videonpätkän juoksukäynnistä*
– Siis juoksee. Eiks sen pitäisi loogisesti olla sit Tennessee Running Horse?
– Joo, niin kai...
– New Forest Pony? Onko tämä joku uusi versio siitä ruotsalaisesta metsäponista?
– Ruotsalaisesta metsäponista? New Forest? Mitä aineita sä olet vetänyt?
– En mitään, mutta eiks ole olemassa skogsruss? Olen nähnyt tällaisen jossain. Siis metsärussi ja eikös se ole poni ja elä villinä Ruotsissa? Ja onks tää New Forest Pony sitten jonkin uuden linjan englanninkielinen nimi?
– Ei, ei, ei. Nämä kaksi ovat ihan eri rotuja, ei niillä ole MITÄÄN tekemistä toistensa kanssa. New Forest viittaa New Forestin alueeseen Englannissa, josta newforestinponit ovat kotoisin. Russi on kotoisin Gotlannista ja totta kyllä, että niitä elää siellä edelleen vapaana. Mutta newforestit elävät siellä New Forestissa vapaana.
– Aaaiii...
– American Paint Horse? Varmaan jo arvaat, mitä tästä tulee mieleen?
– Joo. Ei ole maalattu. Ihan oikea rotunimi on. Kylläkin useimmiten kirjava hevonen, siitä nimi.
– American Quarter Horse?
– Joo. Nimestään huolimatta ihan kokonainen hevonen. Ja hevoskokoinen, ei mikään pikkuponi. Käytetty alunperin neljännesmailin laukkahevosena, siitä nimi.
– Furioso?
– Oikeastaan se on Furioso-North Star, mutta mä käytän laiskana vain pelkkää furiosoa. Mitä siitä?
– Et ole tosissasi. Raivoisa Pohjantähti?
– Mikä?!
– Raivoisa Pohjantähti. Furioso, portugalia. Tarkoittaa raivostunutta. Ja North Star. Miksi tässä on edes sekoitettu kahta kieltä keskenään? Eihän se kelpaa edes hevosen nimeksi.
– No itse asiassa ne onkin hevosten nimiä. Rotu polveutuu kahdesta hevosesta, toisen nimi oli Furioso ja toisen North Star. Sitten näistä hevosista polveutuneet linjat yhdistettiin, niin siitä tuli Furioso-North Star. Lyhyemmin siis vain furioso, kun Furioson linja oli hallitsevampi. Ja kuten tiedät, ei hevosten nimiä käännetä kielestä toiseen, joten se on oikeasti Furioso-North Star.
– Jaa, no sitten siinä on jotain järkeä. Tosin mä aloin kyllä jollain tavoin jo tykätä tuosta raivoisasta Pohjantähdestä. Eiks siinä olisi hyvä nimi-idea jollekin sun hevoselle? Furious North Star? Estrela Polar Furioso?
– Ämmm, mä ehkä juttelen siitä S:n kanssa...
– Tämä Florida Cracker on myös aika... mielenkiintoinen. Oletan kuitenkin ettei tässä ole kyse mistään huumeista?
– Ei ole, eikä häkkereistä eikä suolakekseistä. Tää nimi tulee Floridan uudisasukkaista, joita nimitettiin myös Florida Crackereiksi tai sitten karjapaimenten käyttämistä piiskoista, sana "crack" tarkoittaa myös läjähdystä tai läiskäystä, sitä ääntä mitä piiskat pitää kun niitä isketään ilmaan.
– Jaha. Tolla crack-sanalla vaan on muitakin mielenkiintoisia yhteyksiä.
– Joo, mä tiedän. Älä pliis ajattele niitä.
– Curly Haired Fox Trotter. Tämän ainakin on pakko olla pilaa.
– Ei se kyllä ole. Se tarkoittaa kiharakarvaista foxtrotteria.
– Kiharakarvaista? Onks sellaisia hevosia olemassa?
– No on! Sä oot jopa nähnyt! Siellä vaellustallilla viime kesänä, muistatko?
– Ööö, joo. Mä vaan luulin että sen turkille oli tehty jotain.
– Voi jeesus... Kyllä se oli ihan luonnostaan kihara.
– Ootsä ihan varma?
– Olen! Ei hevosille mitään permanentteja tehdä!
– No ei niistä koskaan tiedä. Hevosihmisistä siis, ei millään pahalla. Mutta ei tuo Fox Trotterkaan kuulosta ihan hevoselta tai trotter tietysti kyllä, mutta silti siitä tulee mieleen vain se tanssi. Tai sitten kettuterrieri, mutta mun on taas vaikea yhdistää näitä mitenkään hevoseen.
– Joo, no fox trot on taas sellainen erikoinen askellaji, jota tää rotu osaa.
– Okei... Silläkin uhalla, että tämä on typerä kysymys, niin liittyykö tää jotenkin ketunmetsästykseen?
– Ei. Ei se liity.
– Gin
(Rehellisyyden nimissä on sanottava, että samankaltaista keskustelua meillä käydään myös esimerkiksi golfista. Roolit vain ovat toisin päin. Jos mies haluaa vaikka lahjaksi jotain golf-aiheista, ostan lahjakortin lähimpään liikkeeseen. Saa sitten ainakin just sen minkä haluaa, kun en minä tajua golfista juuri muuta kuin että pallo vesilammikossa ei ole hyvä juttu.)
perjantaina, joulukuuta 12, 2014
Joulukalenteri 12: sabino ja sen kaltaiset kuviot
Joulukalenterin ideapostauksessa pyydettiin jotain selvennystä sabinoon, sen kaltaisiin kuvioihin ja niiden periytymiseen. Varsinkin tuota periytymisasiaa mutkistaa se, että osa näistä sabinonkaltaisista kuvioista voi esiintyä hyvin pienenä eikä niitä välttämättä tunnisteta kirjaviksi, mutta saattavat sopivan tamman tai oriin kanssa tuottaa yllätyksiä varsan värin kanssa. Lisäksi tästä asiasta ei tiedetä vielä kaikkea, erilaisia kuvioita voi olla olemassa useita, vaikka kaikki niputetaankin yleensä sabinon alle.
Yllä tulikin mainittua jo ensimmäinen asia: sabino ei ole aina sabino. Toistaiseksi on löydetty yksi varsinainen sabinogeeni, SB1, joka aiheuttaa ns. klassisen sabinokuvion, rikkoreunaiset, suuret valkoiset merkit jaloissa, päässä, ja mahdollisesti mahan alla (esimerkki). Tämä geeni on ainakin Wikipedian mukaan epätäydellisesti dominoiva samaan tapaan kuin creme: heterotsygoottina esiintyessään se aiheuttaa esimerkin kaltaisen värityksen, homotsygoottina puolestaan lähes valkoisen värityksen, josta itse olen käyttänyt termiä isomerkkinen sabino (esimerkki).
Kuitenkin monet sabinon näköiset hevoset, joko pieni- tai suurimerkkiset, eivät ole geneettisesti sabinoita. Niillä ei ole SB1-alleeleja, vaan kuvion aiheuttaa jokin muu geeni. Ainakin osa on W-geenin eri muunnoksien tekosia (tästä enemmän blogitekstissä Kun värigenetiikka vaikeaksi meni: dominanttivalkoinen ja muut siihen liittyvät värit). Esimerkiksi ylläolevassa kappaleessa esimerkkinä käytetty "isomerkkinen sabino" arabiruuna ei ole sabino vaan isänsä R Khasperin peruina sillä on W3-alleeli. Täysiveriori Satokaan ei ole sabino, vaan sillä on W5-alleeli.
W-geenistä on nykytiedon mukaan löydetty 20 eri variaatiota eri roduista: täysiverisistä, arabeista, islanninhevosista, eteläsaksankylmäverisistä, quartereista, puoliverisistä. Viimeisintä variaatiota, W20:tä, ollaan vasta testaamassa, mutta sen epäillään olevan hyvin laajalle levinnyt. Osa W-variaatioista aiheuttaa sen perinteisen dominanttivalkoisen kaltaisen värityksen, osa taas tällaista sabinoksi luokiteltavaa.
Wikipediassa mainitaan myös shirenhevosen ja clydesdalen "draft sabino". Näille roduillehan on hyvin tavallista suuret valkoiset merkit sekä jaloissa että päässä. Joillain ne ovat hyvin selkeäreunaiset ja niinollen "ei-sabinomaiset", osalla taas rikkonaiset ja joillain täyttyvät klassisen sabinon tunnusmerkit hyvin. Luultavasti suurinta osaa näistä kuvioista ei kuitenkaan aiheuta se varsinainen sabinogeeni SB1, koska näissä roduissa esiintyy liian harvoin niitä homotsygootteja, kokovalkoisia hevosia. Merkit ovat kuitenkin hyvin yleiset, joten olisi todennäköistä että useat yksilöt olisivat homotsygootteja niiden suhteen. Aiheuttaako draft sabinon jokin W-geenin muunnos, W20 tai jokin toistaiseksi tuntematon, vai jokin ihan muu geeni, ei tiedetä.
Hieman samankaltaisia merkkejä esiintyy jossain määrin welsheillä ja frederiksborgeilla, vaikka näissä molemmissa on niitä merkittömiäkin hevosia aika paljon. Muitakin rotuja voi olla, nyt juuri ei tule mieleen. (edit: Ainakin gelderland ja DHH ovat tällaisia rotuja myös.)
Tietenkään ei ole mahdotonta, että sabino-geenistäkin olisi olemassa useampia variaatioita kuin vain tuo SB1, mutta se nyt on toistaiseksi ainoa löydetty. Sekä sabino että W (ja lisäksi vielä päistärikkö ja tobiano) ovat kaikki saman KIT-geenin mutaatioita, joten näiden liittyminen toisiinsa voi olla hyvinkin monimutkaista.
Asiaa sekoittaa pieneltä osin myös splashed white, harvinainen kirjavuuskuvio, joka on löydetty myös suomenhevosilta ja se aiheuttaa toisinaan (useinkin, ehkä?) sabinonkaltaisia merkkejä. Yleensä tosin merkkien reunat ovat hyvin selväpiirteiset, poikkeuksena klassisen sabinon rikkoreunaisista merkeistä. Nämäkin voivat silti näyttää sabinoilta, on korkeat sukat ja päässä valkoista.
Splashin periytyminen on kuitenkin hankalaa selvittää. Splash käsitetään nykytiedon mukaan yhden geenin aiheuttamana, dominoivana ominaisuutena, joten se ei hypi sukupolvien ylitse. Suomenhevosista Intiaani on testattu, heterotsygoottinen splash ja ymmärtääkseni Hagelundin Aarre on myös varma splash (Sukuposti käyttää lyhennettä skrj = suomenkirjava). Kummankin vanhemmat kuitenkin ovat hyvin maltillisesti kuvioituja, ensimmäisenä ei tulisi mieleen pitää niitä sen enempää splasheina kuin sabinoinakaan, isohkoja päämerkkejä löytyy, mutta jaloissa on yleensä vähemmän valkoista. Sama koskee monia splash-kuvioituja russeja, niillä sentään esiintyy sitä selkeästi kirjavaa splashia (esimerkki), jota suomenhevosissa ei ole näkynyt kai vuosikymmeniin.
Sabinon ja W-geenin aiheuttamien kuvioiden periytyminen on teoriassa yhtä yksiviivaista kuin splashed whitenkin: SB1 ja W ovat nykytiedon mukaan dominoivia eivätkä voi siten hyppiä sukupolvien yli piilossa. Käytännössä periytymisen selvittäminen on kuitenkin jokseenkin haasteellista samasta syystä kuin splashin kohdalla selitin: kaikkien yksilöiden ulkoasusta ei suoraan näe, mitä ne voivat varsalle periyttää. Ainakin splash ja W varioivat todella paljon ja saattavat ehkä esiintyä joskus todella pienimerkkisinä.
Ilmeisesti varsinaisten väri- ja kuviogeenien lisäksi hevosilla saattaa olla myös erilaisia muuntelijageenejä, jotka voivat vaikuttaa esimerkiksi siihen, miten isona valkoiset kuviot näkyvät. Näitä geenejä ei tunneta vielä, saati niiden vaikutustapaa, kyseessä on vasta ihan puhdas arvailu. Ja aina on mahdollista myös se, että jostain putkahtaa jokin uusi mutaatio, joka voi olla perinnöllinen tai sitten ei. Ja lisäongelmia tuottavat sitten ne mahdolliset tapaukset, jossa yhdistyy useampia eri tekijöitä, kuten vaikka kaksi erilaista W-muunnosta, jokin W ja sabino, tai sitten splash esiintyy näiden muiden kanssa. Splashillä ei ole mitään tekemistä tuon KIT-geenin kanssa.
Tällä hetkellä myös kuvioiden nimitysasiat ovat vähän niin ja näin. Virtuaalimaailmassa on opittu viimeisen kymmenen vuoden aikana siihen, että isomerkkiset hevoset ovat sabinoita. Osa hevosista kuitenkaan ei voi olla sabinoita, koska varsinaisen sabinon aiheuttavaa geeniä ei löydy lainkaan esimerkiksi arabeilta. Niiden "sabino"-kuviosta vastaa jotkin W-muunnoksista. Dominanttivalkoinen ei taas oikein kelpaa nimeksi, koska tämä värinimitys tulee ajalta, jolloin W:n kuviteltiin aiheuttavan vain sen kokovalkoisen, sinisilmäisen värityksen (jolle nimi dominanttivalkoinen eli dominant white on ihan passeli). W-geenin eri muunnosten aiheuttamille erilaisille kuvioille ei ole olemassa nimityksiä ja vaikeata niiden käyttäminen olisikin, koska eivät ne erotu aina toisistaan riittävästi tunnistamista varten. Miksi näitä sabinonnäköisiä ei-sabinoita sitten pitäisi nimittää? Minulla ainakaan ei ole hyviä ideoita, hamsterimaailmasta lainattu termi "valkotäpläinen" ei oikein kuvaile näitä kuvioita...
Hevosten väreissä ja niiden genetiikassa on vielä ilmeisen paljon selviteltävää. Lisäksi hevosten värien tutkiminen on luultavasti hyvin epäkiitollista puuhaa: kyseessä on iso eläin, joka on kallis pitää, ja joka synnyttää vain yhden jälkeläisen kerrallaan. Niitä ei voida kasvattaa suurta määrää vuodessa pelkkään tutkimuskäyttöön, jotta saataisiin luotettavaa tilastodataa. Yksityinenkään kasvatus ei tarjoa juuri apua, koska varsan vanhemmat valitaan muiden seikkojen perusteella, ei värin. Rahoitustakaan hevosten värigenetiikan tutkimus tuskin houkuttelee suuressa määrin, koska se ei ole hevostaloudessa tärkeä asia: hyvällä hevosella ei ole väriä, sanoo vanha sananlasku ja on oikeassa. Hevostalous pyrkii kohti parempia suoritushevosia, oli kyseessä sitten laukkaratsu, koulujyrä tai työhevonen, väristä viis.
SANASTOA
geeni - perinnöllisen "tiedon" yksikkö, muodostuvat DNA:sta tai RNA:sta. Tekstissä on mainittu W- ja SB1-geenit.
alleeli - geenin vaihtoehtoisia muotoja: dominoivasta W-geenistä on olemassa kaksi alleelia, W ja w.
kromosomi - yhtäjaksoinen DNA-rihma, joka sisältää useita geenejä, monisoluisilla esiintyy pareittain, joista toinen on peräisin isältä, toinen äidiltä.
alleelipari - kromosomiparissa esiintyvät saman geenin alleelit.
homotsygoottinen - tilanne, jossa alleeliparin molemmat alleelit ovat samanlaiset, esimerkiksi WW tai ww.
heterotsygoottinen - tilanne, jossa alleeliparin alleelit ovat erilaiset, esimerkiksi Ww tai SB1sb1.
dominoiva - hallitseva geeni, jonka vaikutus näkyy eliön ilmiasussa aina, jos kromosomissa on vähintään yksi dominoiva alleeli. W-geeni on dominoiva, sen aiheuttama kuvio näkyy vaikka se esiintyisi heterotsygoottisena. Merkitään yleensä isoilla kirjaimilla. Ei voi periytyä piilossa.
resessiivinen - väistyvä geeni, jonka vaikutus näkyy vain, jos se esiintyy homotsygoottina. W-geenin tapauksessa kuvion puuttuminen, w, on väistyvä ominaisuus ja kuvio puuttuu vain, jos hevosen genotyyppi on ww. Resessiivinen ominaisuus voi periytyä piilossa, kaiksi W-kuvioitua heterotsygoottia (Ww) hevosta voi saada ei-W-kuvioidun varsan, jos se sattuu perimään molemmilta vanhemmiltaan sen piilossa olevan w-alleelin.
LÄHTEET
Wikipedia: Sabino horse
Wikipedia: Horse markings
Wikipedia: Dominant white
White Horse Productions: Pinto Thoroughbreds
Equine Tapestry: The W20 project
Equine Tapestry: Names, categories and descriptive terms
Equine Tapestry: W is for white spotting
Equine Tapestry: So what happened to all sabinos
Hevosurheilu: Klemola oli oikeassa! Suomenhevosessa on splashed white-kirjavuusgeeni
Viitanen, J: Hevosen värit
Sponenberg, D. P.: Equine Color Genetics
Yllä tulikin mainittua jo ensimmäinen asia: sabino ei ole aina sabino. Toistaiseksi on löydetty yksi varsinainen sabinogeeni, SB1, joka aiheuttaa ns. klassisen sabinokuvion, rikkoreunaiset, suuret valkoiset merkit jaloissa, päässä, ja mahdollisesti mahan alla (esimerkki). Tämä geeni on ainakin Wikipedian mukaan epätäydellisesti dominoiva samaan tapaan kuin creme: heterotsygoottina esiintyessään se aiheuttaa esimerkin kaltaisen värityksen, homotsygoottina puolestaan lähes valkoisen värityksen, josta itse olen käyttänyt termiä isomerkkinen sabino (esimerkki).
Kuitenkin monet sabinon näköiset hevoset, joko pieni- tai suurimerkkiset, eivät ole geneettisesti sabinoita. Niillä ei ole SB1-alleeleja, vaan kuvion aiheuttaa jokin muu geeni. Ainakin osa on W-geenin eri muunnoksien tekosia (tästä enemmän blogitekstissä Kun värigenetiikka vaikeaksi meni: dominanttivalkoinen ja muut siihen liittyvät värit). Esimerkiksi ylläolevassa kappaleessa esimerkkinä käytetty "isomerkkinen sabino" arabiruuna ei ole sabino vaan isänsä R Khasperin peruina sillä on W3-alleeli. Täysiveriori Satokaan ei ole sabino, vaan sillä on W5-alleeli.
W-geenistä on nykytiedon mukaan löydetty 20 eri variaatiota eri roduista: täysiverisistä, arabeista, islanninhevosista, eteläsaksankylmäverisistä, quartereista, puoliverisistä. Viimeisintä variaatiota, W20:tä, ollaan vasta testaamassa, mutta sen epäillään olevan hyvin laajalle levinnyt. Osa W-variaatioista aiheuttaa sen perinteisen dominanttivalkoisen kaltaisen värityksen, osa taas tällaista sabinoksi luokiteltavaa.
Wikipediassa mainitaan myös shirenhevosen ja clydesdalen "draft sabino". Näille roduillehan on hyvin tavallista suuret valkoiset merkit sekä jaloissa että päässä. Joillain ne ovat hyvin selkeäreunaiset ja niinollen "ei-sabinomaiset", osalla taas rikkonaiset ja joillain täyttyvät klassisen sabinon tunnusmerkit hyvin. Luultavasti suurinta osaa näistä kuvioista ei kuitenkaan aiheuta se varsinainen sabinogeeni SB1, koska näissä roduissa esiintyy liian harvoin niitä homotsygootteja, kokovalkoisia hevosia. Merkit ovat kuitenkin hyvin yleiset, joten olisi todennäköistä että useat yksilöt olisivat homotsygootteja niiden suhteen. Aiheuttaako draft sabinon jokin W-geenin muunnos, W20 tai jokin toistaiseksi tuntematon, vai jokin ihan muu geeni, ei tiedetä.
Hieman samankaltaisia merkkejä esiintyy jossain määrin welsheillä ja frederiksborgeilla, vaikka näissä molemmissa on niitä merkittömiäkin hevosia aika paljon. Muitakin rotuja voi olla, nyt juuri ei tule mieleen. (edit: Ainakin gelderland ja DHH ovat tällaisia rotuja myös.)
Tietenkään ei ole mahdotonta, että sabino-geenistäkin olisi olemassa useampia variaatioita kuin vain tuo SB1, mutta se nyt on toistaiseksi ainoa löydetty. Sekä sabino että W (ja lisäksi vielä päistärikkö ja tobiano) ovat kaikki saman KIT-geenin mutaatioita, joten näiden liittyminen toisiinsa voi olla hyvinkin monimutkaista.
Asiaa sekoittaa pieneltä osin myös splashed white, harvinainen kirjavuuskuvio, joka on löydetty myös suomenhevosilta ja se aiheuttaa toisinaan (useinkin, ehkä?) sabinonkaltaisia merkkejä. Yleensä tosin merkkien reunat ovat hyvin selväpiirteiset, poikkeuksena klassisen sabinon rikkoreunaisista merkeistä. Nämäkin voivat silti näyttää sabinoilta, on korkeat sukat ja päässä valkoista.
Splashin periytyminen on kuitenkin hankalaa selvittää. Splash käsitetään nykytiedon mukaan yhden geenin aiheuttamana, dominoivana ominaisuutena, joten se ei hypi sukupolvien ylitse. Suomenhevosista Intiaani on testattu, heterotsygoottinen splash ja ymmärtääkseni Hagelundin Aarre on myös varma splash (Sukuposti käyttää lyhennettä skrj = suomenkirjava). Kummankin vanhemmat kuitenkin ovat hyvin maltillisesti kuvioituja, ensimmäisenä ei tulisi mieleen pitää niitä sen enempää splasheina kuin sabinoinakaan, isohkoja päämerkkejä löytyy, mutta jaloissa on yleensä vähemmän valkoista. Sama koskee monia splash-kuvioituja russeja, niillä sentään esiintyy sitä selkeästi kirjavaa splashia (esimerkki), jota suomenhevosissa ei ole näkynyt kai vuosikymmeniin.
Sabinon ja W-geenin aiheuttamien kuvioiden periytyminen on teoriassa yhtä yksiviivaista kuin splashed whitenkin: SB1 ja W ovat nykytiedon mukaan dominoivia eivätkä voi siten hyppiä sukupolvien yli piilossa. Käytännössä periytymisen selvittäminen on kuitenkin jokseenkin haasteellista samasta syystä kuin splashin kohdalla selitin: kaikkien yksilöiden ulkoasusta ei suoraan näe, mitä ne voivat varsalle periyttää. Ainakin splash ja W varioivat todella paljon ja saattavat ehkä esiintyä joskus todella pienimerkkisinä.
Ilmeisesti varsinaisten väri- ja kuviogeenien lisäksi hevosilla saattaa olla myös erilaisia muuntelijageenejä, jotka voivat vaikuttaa esimerkiksi siihen, miten isona valkoiset kuviot näkyvät. Näitä geenejä ei tunneta vielä, saati niiden vaikutustapaa, kyseessä on vasta ihan puhdas arvailu. Ja aina on mahdollista myös se, että jostain putkahtaa jokin uusi mutaatio, joka voi olla perinnöllinen tai sitten ei. Ja lisäongelmia tuottavat sitten ne mahdolliset tapaukset, jossa yhdistyy useampia eri tekijöitä, kuten vaikka kaksi erilaista W-muunnosta, jokin W ja sabino, tai sitten splash esiintyy näiden muiden kanssa. Splashillä ei ole mitään tekemistä tuon KIT-geenin kanssa.
Tällä hetkellä myös kuvioiden nimitysasiat ovat vähän niin ja näin. Virtuaalimaailmassa on opittu viimeisen kymmenen vuoden aikana siihen, että isomerkkiset hevoset ovat sabinoita. Osa hevosista kuitenkaan ei voi olla sabinoita, koska varsinaisen sabinon aiheuttavaa geeniä ei löydy lainkaan esimerkiksi arabeilta. Niiden "sabino"-kuviosta vastaa jotkin W-muunnoksista. Dominanttivalkoinen ei taas oikein kelpaa nimeksi, koska tämä värinimitys tulee ajalta, jolloin W:n kuviteltiin aiheuttavan vain sen kokovalkoisen, sinisilmäisen värityksen (jolle nimi dominanttivalkoinen eli dominant white on ihan passeli). W-geenin eri muunnosten aiheuttamille erilaisille kuvioille ei ole olemassa nimityksiä ja vaikeata niiden käyttäminen olisikin, koska eivät ne erotu aina toisistaan riittävästi tunnistamista varten. Miksi näitä sabinonnäköisiä ei-sabinoita sitten pitäisi nimittää? Minulla ainakaan ei ole hyviä ideoita, hamsterimaailmasta lainattu termi "valkotäpläinen" ei oikein kuvaile näitä kuvioita...
Hevosten väreissä ja niiden genetiikassa on vielä ilmeisen paljon selviteltävää. Lisäksi hevosten värien tutkiminen on luultavasti hyvin epäkiitollista puuhaa: kyseessä on iso eläin, joka on kallis pitää, ja joka synnyttää vain yhden jälkeläisen kerrallaan. Niitä ei voida kasvattaa suurta määrää vuodessa pelkkään tutkimuskäyttöön, jotta saataisiin luotettavaa tilastodataa. Yksityinenkään kasvatus ei tarjoa juuri apua, koska varsan vanhemmat valitaan muiden seikkojen perusteella, ei värin. Rahoitustakaan hevosten värigenetiikan tutkimus tuskin houkuttelee suuressa määrin, koska se ei ole hevostaloudessa tärkeä asia: hyvällä hevosella ei ole väriä, sanoo vanha sananlasku ja on oikeassa. Hevostalous pyrkii kohti parempia suoritushevosia, oli kyseessä sitten laukkaratsu, koulujyrä tai työhevonen, väristä viis.
SANASTOA
geeni - perinnöllisen "tiedon" yksikkö, muodostuvat DNA:sta tai RNA:sta. Tekstissä on mainittu W- ja SB1-geenit.
alleeli - geenin vaihtoehtoisia muotoja: dominoivasta W-geenistä on olemassa kaksi alleelia, W ja w.
kromosomi - yhtäjaksoinen DNA-rihma, joka sisältää useita geenejä, monisoluisilla esiintyy pareittain, joista toinen on peräisin isältä, toinen äidiltä.
alleelipari - kromosomiparissa esiintyvät saman geenin alleelit.
homotsygoottinen - tilanne, jossa alleeliparin molemmat alleelit ovat samanlaiset, esimerkiksi WW tai ww.
heterotsygoottinen - tilanne, jossa alleeliparin alleelit ovat erilaiset, esimerkiksi Ww tai SB1sb1.
dominoiva - hallitseva geeni, jonka vaikutus näkyy eliön ilmiasussa aina, jos kromosomissa on vähintään yksi dominoiva alleeli. W-geeni on dominoiva, sen aiheuttama kuvio näkyy vaikka se esiintyisi heterotsygoottisena. Merkitään yleensä isoilla kirjaimilla. Ei voi periytyä piilossa.
resessiivinen - väistyvä geeni, jonka vaikutus näkyy vain, jos se esiintyy homotsygoottina. W-geenin tapauksessa kuvion puuttuminen, w, on väistyvä ominaisuus ja kuvio puuttuu vain, jos hevosen genotyyppi on ww. Resessiivinen ominaisuus voi periytyä piilossa, kaiksi W-kuvioitua heterotsygoottia (Ww) hevosta voi saada ei-W-kuvioidun varsan, jos se sattuu perimään molemmilta vanhemmiltaan sen piilossa olevan w-alleelin.
LÄHTEET
Wikipedia: Sabino horse
Wikipedia: Horse markings
Wikipedia: Dominant white
White Horse Productions: Pinto Thoroughbreds
Equine Tapestry: The W20 project
Equine Tapestry: Names, categories and descriptive terms
Equine Tapestry: W is for white spotting
Equine Tapestry: So what happened to all sabinos
Hevosurheilu: Klemola oli oikeassa! Suomenhevosessa on splashed white-kirjavuusgeeni
Viitanen, J: Hevosen värit
Sponenberg, D. P.: Equine Color Genetics
torstaina, joulukuuta 11, 2014
Joulukalenteri 11: kadonneiden hevosten lista
Virtuaalifoorumilla on pyörinyt topikki aiheesta Lista kadonneista hevosista. Se saavutti kovasti suosiota ja itsekin etsintäkuulutin siellä kymmeniä hevosia (ja pääsin vasta vähän alkuun). Osalle löytyikin sivut ja olen niistä kovin kiitollinen, koska ne auttavat taas vähäsen eteenpäin tässä suossa, jota myös sukutaulujen tekemiseksi kutsutaan.
Topikin perustaja Yaren totesikin topikin olevan hyödyllinen ja tärkeä, ja päätti samoin tein tehdä asialle ihan nettisivutkin. Niin sai alkunsa Lista kadonneista hevosista. Siellä on listattuna hevosia, joita joku harrastaja kaipailee ja sitten on listattu löytyneitä hevosia.
Sinne kannattaa mennä katselemaan hevoslistoja ja miettimään, että mahtoiko itsellä olla jossain tallessa jonkin kadonneen hevosen sivut. Tai ehkä tietää niiden löytyvän web archivesta, kun osaa hakea tiettyä osoitetta. Itse ainakin lupaan tehdä tätä säännöllisesti (siksi tästä piti ihan blogipostaus tehdä: sivun osoite pysyy tallessa ja helposti saatavilla) ja yrittää niinolleen tarjota auttavaa kättäni edes pieneltä osalta tässä asiassa.
- S
Topikin perustaja Yaren totesikin topikin olevan hyödyllinen ja tärkeä, ja päätti samoin tein tehdä asialle ihan nettisivutkin. Niin sai alkunsa Lista kadonneista hevosista. Siellä on listattuna hevosia, joita joku harrastaja kaipailee ja sitten on listattu löytyneitä hevosia.
Sinne kannattaa mennä katselemaan hevoslistoja ja miettimään, että mahtoiko itsellä olla jossain tallessa jonkin kadonneen hevosen sivut. Tai ehkä tietää niiden löytyvän web archivesta, kun osaa hakea tiettyä osoitetta. Itse ainakin lupaan tehdä tätä säännöllisesti (siksi tästä piti ihan blogipostaus tehdä: sivun osoite pysyy tallessa ja helposti saatavilla) ja yrittää niinolleen tarjota auttavaa kättäni edes pieneltä osalta tässä asiassa.
- S
keskiviikkona, joulukuuta 10, 2014
Joulukalenteri 10: rotuesittelyssä budjonny
Tässä olisi pari vuotta sitten kirjoitettu, mutta julkaisemattomaksi jäänyt ja nyt päivitetty budjonnyn rotuesittely.
Historia virtuaalimaailmassa
Budjonnynhevosia on todennäköisesti ollut virtuaalimaailmassa hamasta alusta alkaen, muttei koskaan mitenkään monilukuisena. Ensimmäinen varmasti tiedetty budjonny-yksilö oli tamma Ekbatana, joka tiettävästi oli olemassa jo vuonna 2000. Se vaikutti ainakin Nice-N-Easyssä ja Koululaaksossa ja yllättäen sitä käytettiin puoliverijalostuksessa. Tuolloin ei ollut vielä ihan selvää, mitä rotuja FWB:n jalostuksessa saa käyttää ja mitä ei, ja Ekbatana jätti ainakin kaksi FWB:ksi merkittyä ja tunnustettua varsaa puoliverioreista. Yli kymmenen vuoden perspektiivistä katsoen kyseessä ei ole mikään katastrofi eikä edes paheksuttava asia: menneinä vuosina suomalaiseen reaalimaailman ratsujalostukseen on hyväksytty yhtä ja toista sellaista, mikä ei enää täytä nykypäivän jalostusmääräyksiä. Ja käytetäänhän budjonnysukuisia hevosia eestinpuoliverisen jalostuksessa.
Virtuaalinen budjonny yleistyi loppuvuodesta 2002 kun vastakeksitty RBSH löi itsensä läpi. Budjonny on aina ollut suosituin venäläisrotu RBSH-jalostuksessa. Tuolloin RBSH-siittolat keksivät budjonnyja RBSH-jalostusta varten, mutta ajoittain kasvattivat myös puhtaita budjonnyvarsoja. Budjonnyja löytyi tuolloin ainakin Zenistä, Marineasta ja luultavasti myös Rainy Days-tallista, sen sijaan Angelniemen omistaja ei koskaan innostunut budjonny-sukuisista RBSH:ista.
Tuon ajan merkittävimpiä budjonnyoreja olivat Colorado, Danchello, Ledik ja jossain määrin Flourishing Bonanza, mutta nykybudjonnyjen suvuista nämä nimet ovat lähestulkoon kadonneet. Ne jatkuvat oikeastaan vain Zenin vanhojen kasvattien kautta, joita onneksi ei ole hukattu kokonaan. Tammoista varhaisimpia olivat La Traviata ja Miss Magic sekä erityisesti La Traviatan varsa MVS Moria, joka päätyi Zeniin ja vaikuttaa Zenin nykyisten hevosten suvuissa edelleen.
Kuuluisa koulu-RBSH:ita kasvattanut Nétts käytti jalostuksessa paljon nimenomaan budjonny-xx-risteytyksiä, mutta siellä kasvatettiin myös useita puhtaita budjonnyja. Kantatamma Chanétt oli budjonny, ilmeisesti kuitenkin suvuton. Jonkin verran käytetty ori oli myös RBSH-ori BDJ Yaroslav, jonka isä oli edellämainittu Ledik.
Rakenne ja ulkonäkö
Ihanteellinen budjonny on rakenteeltaan täysiveri- tai puoliverityyppinen, voimakas hevonen, jolla on moitteeton ratsun rakenne. Todellisuus ei aina vastaa tätä ja toisaalta budjonnyssä esiintyy edelleen hieman erilaisia tyyppejä. Kun reaalimaailman budjonny luotiin 1920-luvulla, siinä aluksi esiintyi kolmea tyyppiä: massiivinen, kevyt itämainen ja keskiraskas, joka muistutti eniten täysiveristä. Nykyisin tyyppejä ei enää suoraan tunnusteta, mutta tällainen vaihtelu näkyy edelleen RL-budjonnyjen rakenteissa. Niitä on monennäköisiä, raskaampia ja kevyempiä. Nykybudjonnyt ovat isoja, yleensä yli 160-senttisiä säkäkorkeudeltaan.
Budjonnyn pää on keskikokoinen, profiili suora ja yleensä pää on myös varsin kuiva, jonkinlaista jalouttakin voi olla. Kaula on ihanteellisesti pitkä ja hyvämuotoinen, toisinaan oreilla voi olla melko lihaksikas kaula, mutta se ei ole kovin tyypillistä. Joskus kuitenkin näkee vähemmän täydellisiä kauloja: lyhyitä ja joutsenkaulaisia. Etuosan tulisi olla hyvä, säkän selväpiirteinen ja lavan pitkä ja loivassa kulmassa. Sen paremmin kuin kaulakaan, ei etuosa ole kaikilla yksilöillä täydellinen. Runko on yleensä kohtuullisen syvä ja leveä, lievä pitkärunkoisuus ei ole tavatonta. Takaosa on voimakas, lautanen hieman laskeva. Jalat ovat pitkät, kuivat ja vahvat, asentovirheitä esiintyy jonkin verran.
Budjonnyn yleisin väri on rautias, se periytyy doninhevoselta, joka on budjonnyn kantarotu. Usein karvassa on myös metallinhohtoinen kiilto, sekin peräisin doninhevosilta. Harvinaisempia värejä ovat ruunikko ja musta. Jos kimoja esiintyy lainkaan (mikä ei ole lainkaan varmaa), ne ovat erittäin harvinaisia. Valkoisia merkkejä on usein, mutta ne ovat yleensä melko pieniä eikä budjonny tiettävästi kanna sabinokirjavuutta tai muita vastaavia kuvioita.
Käyttö
Yllä tuli jo mainittua budjonnyn käyttö RBSH:n jalostuksessa ja sen suuresta merkityksestä siinä. Budjonny on hyväksytty myös Sim-Game Sport Horsen jalostukseen, jossa sitä voidaan risteyttää puoliverisiin.
Puhdas budjonny on suorituskykyinen hevonen vaikkei se täytäkään aina kaikkia ihanteellisen suoritushevosen rakennetoiveita. Kotimaassaan Venäjällä niitä käytetään risuestelaukoissa ja ori Priboj voitti vuonna 1964 kuuluisan Pardubicen laukkakilpailun. Virtuaalimaailmassa budjonnyt eivät ole LJ:n sallimien laukkahevosten joukossa, mutta budjonny-sukuiset laukka-RBSH:t ovat toki sallittuja.
Myös kaikissa olympialajeissa budjonnyt pärjäävät hyvin, parhaat yksilöt jopa olympiatasolla. Budjonnyori Pintset voitti vuoden 1980 olympialaisissa kenttäratsastuksessa yksilökilpailun pronssin ja joukkuekilpailun kultamitalin. Venäjällä budjonnyja käytetään erityisesti este- ja kenttäratsastuksessa ja ne pärjäävät kummassakin lajissa hyvin. Budjonnyjen matalat, pitkät liikkeet tekevät siitä myös kelvollisen kouluratsun.
– Gin
Historia virtuaalimaailmassa
Budjonnynhevosia on todennäköisesti ollut virtuaalimaailmassa hamasta alusta alkaen, muttei koskaan mitenkään monilukuisena. Ensimmäinen varmasti tiedetty budjonny-yksilö oli tamma Ekbatana, joka tiettävästi oli olemassa jo vuonna 2000. Se vaikutti ainakin Nice-N-Easyssä ja Koululaaksossa ja yllättäen sitä käytettiin puoliverijalostuksessa. Tuolloin ei ollut vielä ihan selvää, mitä rotuja FWB:n jalostuksessa saa käyttää ja mitä ei, ja Ekbatana jätti ainakin kaksi FWB:ksi merkittyä ja tunnustettua varsaa puoliverioreista. Yli kymmenen vuoden perspektiivistä katsoen kyseessä ei ole mikään katastrofi eikä edes paheksuttava asia: menneinä vuosina suomalaiseen reaalimaailman ratsujalostukseen on hyväksytty yhtä ja toista sellaista, mikä ei enää täytä nykypäivän jalostusmääräyksiä. Ja käytetäänhän budjonnysukuisia hevosia eestinpuoliverisen jalostuksessa.
Virtuaalinen budjonny yleistyi loppuvuodesta 2002 kun vastakeksitty RBSH löi itsensä läpi. Budjonny on aina ollut suosituin venäläisrotu RBSH-jalostuksessa. Tuolloin RBSH-siittolat keksivät budjonnyja RBSH-jalostusta varten, mutta ajoittain kasvattivat myös puhtaita budjonnyvarsoja. Budjonnyja löytyi tuolloin ainakin Zenistä, Marineasta ja luultavasti myös Rainy Days-tallista, sen sijaan Angelniemen omistaja ei koskaan innostunut budjonny-sukuisista RBSH:ista.
Tuon ajan merkittävimpiä budjonnyoreja olivat Colorado, Danchello, Ledik ja jossain määrin Flourishing Bonanza, mutta nykybudjonnyjen suvuista nämä nimet ovat lähestulkoon kadonneet. Ne jatkuvat oikeastaan vain Zenin vanhojen kasvattien kautta, joita onneksi ei ole hukattu kokonaan. Tammoista varhaisimpia olivat La Traviata ja Miss Magic sekä erityisesti La Traviatan varsa MVS Moria, joka päätyi Zeniin ja vaikuttaa Zenin nykyisten hevosten suvuissa edelleen.
Kuuluisa koulu-RBSH:ita kasvattanut Nétts käytti jalostuksessa paljon nimenomaan budjonny-xx-risteytyksiä, mutta siellä kasvatettiin myös useita puhtaita budjonnyja. Kantatamma Chanétt oli budjonny, ilmeisesti kuitenkin suvuton. Jonkin verran käytetty ori oli myös RBSH-ori BDJ Yaroslav, jonka isä oli edellämainittu Ledik.
Rakenne ja ulkonäkö
Ihanteellinen budjonny on rakenteeltaan täysiveri- tai puoliverityyppinen, voimakas hevonen, jolla on moitteeton ratsun rakenne. Todellisuus ei aina vastaa tätä ja toisaalta budjonnyssä esiintyy edelleen hieman erilaisia tyyppejä. Kun reaalimaailman budjonny luotiin 1920-luvulla, siinä aluksi esiintyi kolmea tyyppiä: massiivinen, kevyt itämainen ja keskiraskas, joka muistutti eniten täysiveristä. Nykyisin tyyppejä ei enää suoraan tunnusteta, mutta tällainen vaihtelu näkyy edelleen RL-budjonnyjen rakenteissa. Niitä on monennäköisiä, raskaampia ja kevyempiä. Nykybudjonnyt ovat isoja, yleensä yli 160-senttisiä säkäkorkeudeltaan.
Budjonnyn pää on keskikokoinen, profiili suora ja yleensä pää on myös varsin kuiva, jonkinlaista jalouttakin voi olla. Kaula on ihanteellisesti pitkä ja hyvämuotoinen, toisinaan oreilla voi olla melko lihaksikas kaula, mutta se ei ole kovin tyypillistä. Joskus kuitenkin näkee vähemmän täydellisiä kauloja: lyhyitä ja joutsenkaulaisia. Etuosan tulisi olla hyvä, säkän selväpiirteinen ja lavan pitkä ja loivassa kulmassa. Sen paremmin kuin kaulakaan, ei etuosa ole kaikilla yksilöillä täydellinen. Runko on yleensä kohtuullisen syvä ja leveä, lievä pitkärunkoisuus ei ole tavatonta. Takaosa on voimakas, lautanen hieman laskeva. Jalat ovat pitkät, kuivat ja vahvat, asentovirheitä esiintyy jonkin verran.
Budjonnyn yleisin väri on rautias, se periytyy doninhevoselta, joka on budjonnyn kantarotu. Usein karvassa on myös metallinhohtoinen kiilto, sekin peräisin doninhevosilta. Harvinaisempia värejä ovat ruunikko ja musta. Jos kimoja esiintyy lainkaan (mikä ei ole lainkaan varmaa), ne ovat erittäin harvinaisia. Valkoisia merkkejä on usein, mutta ne ovat yleensä melko pieniä eikä budjonny tiettävästi kanna sabinokirjavuutta tai muita vastaavia kuvioita.
Käyttö
Yllä tuli jo mainittua budjonnyn käyttö RBSH:n jalostuksessa ja sen suuresta merkityksestä siinä. Budjonny on hyväksytty myös Sim-Game Sport Horsen jalostukseen, jossa sitä voidaan risteyttää puoliverisiin.
Puhdas budjonny on suorituskykyinen hevonen vaikkei se täytäkään aina kaikkia ihanteellisen suoritushevosen rakennetoiveita. Kotimaassaan Venäjällä niitä käytetään risuestelaukoissa ja ori Priboj voitti vuonna 1964 kuuluisan Pardubicen laukkakilpailun. Virtuaalimaailmassa budjonnyt eivät ole LJ:n sallimien laukkahevosten joukossa, mutta budjonny-sukuiset laukka-RBSH:t ovat toki sallittuja.
Myös kaikissa olympialajeissa budjonnyt pärjäävät hyvin, parhaat yksilöt jopa olympiatasolla. Budjonnyori Pintset voitti vuoden 1980 olympialaisissa kenttäratsastuksessa yksilökilpailun pronssin ja joukkuekilpailun kultamitalin. Venäjällä budjonnyja käytetään erityisesti este- ja kenttäratsastuksessa ja ne pärjäävät kummassakin lajissa hyvin. Budjonnyjen matalat, pitkät liikkeet tekevät siitä myös kelvollisen kouluratsun.
– Gin
tiistaina, joulukuuta 09, 2014
Joulukalenteri 9: blogin parhaat palat, osa 2
Vajaa kolme vuotta sitten esittelin blogin parhaat palat siihenastisista teksteistä. Tässä blogissa kun on niin paljon postauksia jo ja osa niistä on pahasti vanhentuneita, jopa virheellisiä tai muuten vain tarpeettomia. Niiden helmien kaivaminen kaiken tauhkan seasta on työlästä, joten auttava käsi lienee tarpeen.
Tässä onkin sitten lista blogin parhaista paloista (omasta mielestäni) vuodesta 2012 lähtien.
Virtuaalijelppi
Kysy meiltä, yritämme vastata.
Rakennearvostelusta
Ginin pitkä teksti rakennearvostelusta ja sen käytännöistä ja ongelmista. Hyvin suositeltavaa jokaiselle, jonka tekee mieli alkaa ränistä jostain arvosteluista.
Knabstrup-jalostus
Meidän käyttämä ohjesääntö knabstrup-jalostukseen (siltä varalta, että joku ihmettelee miksi meidän knabstrupeissa on joskus vieraita rotuja seassa).
Kymmenen vihatuinta webbisuunnittelumokaa
Osa näistä ei koske sinänsä virtuaalitalleja, mutta aika moni kuitenkin. Edelleen hyvin, hyvin ajankohtainen, koska faktat eivät mene koskaan pois muodista.
Suprant
Sikäli ei enää kovin ajankohtainen kun Suprant lopetti tässä syksyn aikana (mikä on kyllä suuri harmi), mutta postaus käsittelee paljon sitä, mitä me haluamme tallilta ja hevosilta nähdä.
Salapoliisintyön apuvälineet
Miten me selvittelemme hevosten sukuja ja kadonneita sivuja.
Kysy oikein hevosen väriä!
Miten kannattaa kysyä väriasioita, jotta saisi siitä maksimihyödyn?
Sisäsiitos ja linjasiitos
Tietopostaus sisä- ja linjasiitoksesta ja niiden esittelyä sekä reaali- että virtuaalimaailmassa.
Joulukalenteri 8: Värigenetiikan kiemuroita
Ensimmäinen kouriintuntuva tutustuminen KIT-geeniin ja siihen, miten se vaikuttaa päistärikköön, tobianoon, sabinoon ja W-geeniin.
Rodut ja värit
Lisää tarinaa roduista ja väreistä, mistä väritietoa saa ja miten sitä pitäisi tulkita.
Viivat: milloin niitä käytetään ja miten ne saadaan aikaan
Kielioppiasiaa erilaisista väliviivoista ja niiden käytöstä. Olisi varmaan syytä kerrata nämä itsekin välillä.
Noki-geeni
Väriasiaa: esittelyssä nokikuvio.
Frederiksborginhevosen rotumääritelmä ja rakennearvostelu
Frederiksborginhevosen rotumääritelmä käännettynä ja sovellettuna.
Säkäkorkeuden määräytyminen
Arabien säkäkorkeudet
Pohdintaa vaihteeksi ihan uudesta asiasta, nimittäin siitä, miten varsan säkäkorkeus muodostuu. Vanhempien perusteella, joo, mutta miten järkevää se on? Näiden postauksien pohjalta on meidän hevosten säkäkorkeuksia alettu miettiä vähän uudelleen ja yritetty saada enemmän hajontaa.
Joulukalenteri 6: venäjänratsuhevosen jalostus
Juttua VRH:n jalostuksesta ja erityisesti väreistä. Hyvin suositeltava teksti kaikille rodun jalostuksesta kiinnostuneille.
Joulukalenteri 8: Tetrarch-, Birdcatcher- ja Bend Or -täplät
Minä näen laikkuja! Lisää väriasiaa.
Joulukalenteri 19: pää rakennearvostelussa
Pään arvostelu rakennearvostelussa ja miksi se on niin tärkeätä. (Sanottakoon vielä se, että tällaisten kattavien infopostausten kirjoittamiseen menee helposti kolme iltaa: ekana iltana etsitään tietoa, tokana iltana kirjoitetaan teksti ja kolmantena iltana editoidaan, mietitään ja editoidaan vähän lisää.)
Joulukalenteri 21: hakukoneoptimointi
Hakukoneoptimoinnin perusteet, kovin tärkeätä tehdessä mitä tahansa nettisivuja.
Eri puoliverirotujen värit
Listaa puoliveriroduista ja niillä esiintyvistä väreistä. Tästä saanee jonkinlaisen kuvan, miten hankalasta asiasta on kysymys. Listaa pyritään päivittämään edelleen, jos siihen on aihetta.
"Väärät" rodut FWB-suvuissa
Minun perustelut siihen, miksi se nyt ei ole mikään maailman suurin katastrofi, jos jostain kaukaa FWB:n suvusta löytyy jotain epäortodoksista, kuten RBSH:ta.
Hevosten jaottelu virtuaalitalleilla
Tästä tekstistä lähti Ionicin ulkoasun uudistus liikkeelle, kun tajusin oikeasti, miten suolesta se edellinen viritelmä oli. Joskus sitä omat ajatukset yllättävät itsensäkin.
Oodi VRL:lle
Koska VRL:ää ei nyt vain kannata haukkua!
Kun värigenetiikka vaikeaksi meni: dominanttivalkoinen ja muut siihen liittyvät värit
Värigenetiikka-asiaa kovaksikeitetyille harrastajille ja ehkä vähän muillekin. Tuo W-geeni on mielenkiintoinen ja ainakin itse odotan innolla, että mitä kaikkea sen alta paljastuukaan vielä. Spoilerina sen verran, että aiheesta on tulossa joulukalenteripostauskin lähiaikoina.
Näin pidät hevoseen sivut tallessa
Tämä on ehkä tärkein teksti, jonka olen toistaiseksi kirjoittanut.
- S
Tässä onkin sitten lista blogin parhaista paloista (omasta mielestäni) vuodesta 2012 lähtien.
Virtuaalijelppi
Kysy meiltä, yritämme vastata.
Rakennearvostelusta
Ginin pitkä teksti rakennearvostelusta ja sen käytännöistä ja ongelmista. Hyvin suositeltavaa jokaiselle, jonka tekee mieli alkaa ränistä jostain arvosteluista.
Knabstrup-jalostus
Meidän käyttämä ohjesääntö knabstrup-jalostukseen (siltä varalta, että joku ihmettelee miksi meidän knabstrupeissa on joskus vieraita rotuja seassa).
Kymmenen vihatuinta webbisuunnittelumokaa
Osa näistä ei koske sinänsä virtuaalitalleja, mutta aika moni kuitenkin. Edelleen hyvin, hyvin ajankohtainen, koska faktat eivät mene koskaan pois muodista.
Suprant
Sikäli ei enää kovin ajankohtainen kun Suprant lopetti tässä syksyn aikana (mikä on kyllä suuri harmi), mutta postaus käsittelee paljon sitä, mitä me haluamme tallilta ja hevosilta nähdä.
Salapoliisintyön apuvälineet
Miten me selvittelemme hevosten sukuja ja kadonneita sivuja.
Kysy oikein hevosen väriä!
Miten kannattaa kysyä väriasioita, jotta saisi siitä maksimihyödyn?
Sisäsiitos ja linjasiitos
Tietopostaus sisä- ja linjasiitoksesta ja niiden esittelyä sekä reaali- että virtuaalimaailmassa.
Joulukalenteri 8: Värigenetiikan kiemuroita
Ensimmäinen kouriintuntuva tutustuminen KIT-geeniin ja siihen, miten se vaikuttaa päistärikköön, tobianoon, sabinoon ja W-geeniin.
Rodut ja värit
Lisää tarinaa roduista ja väreistä, mistä väritietoa saa ja miten sitä pitäisi tulkita.
Viivat: milloin niitä käytetään ja miten ne saadaan aikaan
Kielioppiasiaa erilaisista väliviivoista ja niiden käytöstä. Olisi varmaan syytä kerrata nämä itsekin välillä.
Noki-geeni
Väriasiaa: esittelyssä nokikuvio.
Frederiksborginhevosen rotumääritelmä ja rakennearvostelu
Frederiksborginhevosen rotumääritelmä käännettynä ja sovellettuna.
Säkäkorkeuden määräytyminen
Arabien säkäkorkeudet
Pohdintaa vaihteeksi ihan uudesta asiasta, nimittäin siitä, miten varsan säkäkorkeus muodostuu. Vanhempien perusteella, joo, mutta miten järkevää se on? Näiden postauksien pohjalta on meidän hevosten säkäkorkeuksia alettu miettiä vähän uudelleen ja yritetty saada enemmän hajontaa.
Joulukalenteri 6: venäjänratsuhevosen jalostus
Juttua VRH:n jalostuksesta ja erityisesti väreistä. Hyvin suositeltava teksti kaikille rodun jalostuksesta kiinnostuneille.
Joulukalenteri 8: Tetrarch-, Birdcatcher- ja Bend Or -täplät
Minä näen laikkuja! Lisää väriasiaa.
Joulukalenteri 19: pää rakennearvostelussa
Pään arvostelu rakennearvostelussa ja miksi se on niin tärkeätä. (Sanottakoon vielä se, että tällaisten kattavien infopostausten kirjoittamiseen menee helposti kolme iltaa: ekana iltana etsitään tietoa, tokana iltana kirjoitetaan teksti ja kolmantena iltana editoidaan, mietitään ja editoidaan vähän lisää.)
Joulukalenteri 21: hakukoneoptimointi
Hakukoneoptimoinnin perusteet, kovin tärkeätä tehdessä mitä tahansa nettisivuja.
Eri puoliverirotujen värit
Listaa puoliveriroduista ja niillä esiintyvistä väreistä. Tästä saanee jonkinlaisen kuvan, miten hankalasta asiasta on kysymys. Listaa pyritään päivittämään edelleen, jos siihen on aihetta.
"Väärät" rodut FWB-suvuissa
Minun perustelut siihen, miksi se nyt ei ole mikään maailman suurin katastrofi, jos jostain kaukaa FWB:n suvusta löytyy jotain epäortodoksista, kuten RBSH:ta.
Hevosten jaottelu virtuaalitalleilla
Tästä tekstistä lähti Ionicin ulkoasun uudistus liikkeelle, kun tajusin oikeasti, miten suolesta se edellinen viritelmä oli. Joskus sitä omat ajatukset yllättävät itsensäkin.
Oodi VRL:lle
Koska VRL:ää ei nyt vain kannata haukkua!
Kun värigenetiikka vaikeaksi meni: dominanttivalkoinen ja muut siihen liittyvät värit
Värigenetiikka-asiaa kovaksikeitetyille harrastajille ja ehkä vähän muillekin. Tuo W-geeni on mielenkiintoinen ja ainakin itse odotan innolla, että mitä kaikkea sen alta paljastuukaan vielä. Spoilerina sen verran, että aiheesta on tulossa joulukalenteripostauskin lähiaikoina.
Näin pidät hevoseen sivut tallessa
Tämä on ehkä tärkein teksti, jonka olen toistaiseksi kirjoittanut.
- S
maanantaina, joulukuuta 08, 2014
Joulukalenteri 8: nimisuunnitelmia
Älypuhelimet ovat siitä hauskoja kapistuksia, että niihin voi tarpeen tullen tallentaa kaikenlaisia muistiinpanojakin. Meillä molemmilla kulkee koko ajan siis mukana muistilappu, johon voi reissun päällä ollessaan kirjata mieleen tulleita ideoita, koskivat ne sitten blogitekstejä, twiittejä tai ennen kaikkea hevosten nimiä. Ei pääse hyvät ideat unohtumaan! Tosin niiden ideoiden hyvyydessä on toisinaan toivomisen varaa.
Tällä hetkellä listalta löytyy mm. seuraavia nimi-ideoita:
How Much Is The Fish
Milli Vanilli
Hoobastank
Jam-A-Holic
Take That
Boys Boys Boys
Bändejä, kappaleiden nimiä, nämä ovat aika vakiokauraa hevostennimissä. Osa näistä on mietitty erityisesti Pinkkiä ja sen täysiverisiä varten, mutta kelvannevat kyllä muillekin.
Hauki Katonrajassa
Teekkarilauluihinkin on tullut tutustuttua. Emme vain yhtäkkiä keksi, miten ihmeessä tästä voisi minkään hevosennimen kehitellä...
Palpatine
Star Warsista tuttu. Tietysti pitäisi olla sitten myös Skywalker, Darth Vader, Han Solo, Leia Organa ja niin edelleen. Kiellämme että kumpikaan olisi mikään erityinen SW-fani, mutta on ne leffat tullut katsottua.
Shaken Not Stirred
Lisää leffa-aiheita. Tämäkin toimisi ehkä parhaiten laukka-täysiverisen nimenä.
Meechum
Ei leffasta, mutta tv-sarjasta. House of Cardsin törkeän komea henkivartija (toisella meistä on heikkous miehiin tummassa puvussa).
Go Or No Go
Työelämästä tuttu termi.
Emerentia
Hreggi
Jostain napattuja nimiä.
Wild Rose
Ei mikään mielikuvituksen riemuvoitto, mutta kun kalliovuortenhevosilla on noita Rose-nimiä jo muutenkin, niin menisi varmaan siinä seassa.
Spitfire
Seafire
Starfire
De Havilland
Sopwith
Sikorsky
Fokker
Hävittäjävalmistajia ja -malleja.
Icee
Napattu The Idea of Order -sarjakuvasta. Icee on herttainen tamma, joka tarjoaa apuaan ihmisongelmien kanssa painiville kanssahevosilleen. Myös sanaleikki, lausutaan kuin "I see".
Mint In It
Satunnainen aivopieru.
Nimistä onkin kohkattu blogissa säännöllisesti, jonkin verran myös niiden keksimisestä. Fakta kuitenkin on se, että Ionicissa on syntynyt kohta neljä tuhatta kasvattia ja jokaisella on nimi, joten uusien nimien keksiminen ei ole mikään ihan läpihuutojuttu. Varsinkaan kun niitä kasvatteja syntyy jatkuvalla syötöllä lisää. Yhtäkään ideaa ei siis ole varsinaisesti varaa hylätä eikä yhtään inspiraationlähdettä ylenkatsoa, oli se sitten Gaimanin kirjat, teekkarilaulut, joulupukin porot, tai 90-luvun eurodance.
Nimien keksimisessä apuna on useita eri lähteitä, kuten:
- Wikipedia, kaikki soveltuvat kieliversiot, tietty
- sanakirjat, sekä manuaaliset että nettisanakirjat, Google Translate, sanalistat
- nimilistat, Behind the Name lienee paras
- Sukuposti, täältä saa mallia ja inspiraatiota
- IMDB
- Google, tietenkin
- S & Gin
Tällä hetkellä listalta löytyy mm. seuraavia nimi-ideoita:
How Much Is The Fish
Milli Vanilli
Hoobastank
Jam-A-Holic
Take That
Boys Boys Boys
Bändejä, kappaleiden nimiä, nämä ovat aika vakiokauraa hevostennimissä. Osa näistä on mietitty erityisesti Pinkkiä ja sen täysiverisiä varten, mutta kelvannevat kyllä muillekin.
Hauki Katonrajassa
Teekkarilauluihinkin on tullut tutustuttua. Emme vain yhtäkkiä keksi, miten ihmeessä tästä voisi minkään hevosennimen kehitellä...
Palpatine
Star Warsista tuttu. Tietysti pitäisi olla sitten myös Skywalker, Darth Vader, Han Solo, Leia Organa ja niin edelleen. Kiellämme että kumpikaan olisi mikään erityinen SW-fani, mutta on ne leffat tullut katsottua.
Shaken Not Stirred
Lisää leffa-aiheita. Tämäkin toimisi ehkä parhaiten laukka-täysiverisen nimenä.
Meechum
Ei leffasta, mutta tv-sarjasta. House of Cardsin törkeän komea henkivartija (toisella meistä on heikkous miehiin tummassa puvussa).
Go Or No Go
Työelämästä tuttu termi.
Emerentia
Hreggi
Jostain napattuja nimiä.
Wild Rose
Ei mikään mielikuvituksen riemuvoitto, mutta kun kalliovuortenhevosilla on noita Rose-nimiä jo muutenkin, niin menisi varmaan siinä seassa.
Spitfire
Seafire
Starfire
De Havilland
Sopwith
Sikorsky
Fokker
Hävittäjävalmistajia ja -malleja.
Icee
Napattu The Idea of Order -sarjakuvasta. Icee on herttainen tamma, joka tarjoaa apuaan ihmisongelmien kanssa painiville kanssahevosilleen. Myös sanaleikki, lausutaan kuin "I see".
Mint In It
Satunnainen aivopieru.
Nimistä onkin kohkattu blogissa säännöllisesti, jonkin verran myös niiden keksimisestä. Fakta kuitenkin on se, että Ionicissa on syntynyt kohta neljä tuhatta kasvattia ja jokaisella on nimi, joten uusien nimien keksiminen ei ole mikään ihan läpihuutojuttu. Varsinkaan kun niitä kasvatteja syntyy jatkuvalla syötöllä lisää. Yhtäkään ideaa ei siis ole varsinaisesti varaa hylätä eikä yhtään inspiraationlähdettä ylenkatsoa, oli se sitten Gaimanin kirjat, teekkarilaulut, joulupukin porot, tai 90-luvun eurodance.
Nimien keksimisessä apuna on useita eri lähteitä, kuten:
- Wikipedia, kaikki soveltuvat kieliversiot, tietty
- sanakirjat, sekä manuaaliset että nettisanakirjat, Google Translate, sanalistat
- nimilistat, Behind the Name lienee paras
- Sukuposti, täältä saa mallia ja inspiraatiota
- IMDB
- Google, tietenkin
- S & Gin
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)