CSS-ongelma ja sen ratkaisu

Ulkoinen CSS-tiedosto on ehkä parasta, mitä suurtallin omistaja tietää, mutta törmäsin itse taannoin raivostuttavaan ongelmaan sen kanssa. Jostain syystä CSS ei toiminut lainkaan joillain sivuilla ja selaimilla, mutta useimmilla se toimi täysin moitteettomasti, sama html-koodi ja sama CSS.

Ongelman suurin ydin oli Ionicin kasvattilista. Se toimi erinomaisesti Operalla, sekä omalla koneella että palvelimelta käsin. Screenshot löytyy alta, mutta todennäköisesti ja toivottavasti kaikki muutkin käyttäjät näkevät saman näkymän tuolla kasvattajasivulla. Suunnilleen samalta sivun pitäisi näyttää myös IE:llä katsottuna.

Mutta sitten oli Firefox ja Chrome. Molemmilla kasvattisivu näytti omalla koneella siltä, kuin siitä olisi unohtunut CSS-tiedosto kokonaan:

Firefoxilla sivu näytti samalta myös palvelimella, Chromella palvelimella oleva sivu ja CSS-tiedosto sen sijaan toimivat moitteettomasti. Kuitenkin sama CSS-tiedosto toimi täysin oikein ja ilman mitään ongelmia kaikilla muilla sivuilla ja kaikilla selaimilla. Esimerkiksi hevoslistaus-sivu käyttää samaa CSS-tiedostoa ja se toimii CSS:n kanssa, katsoi sitä millä selaimella tahansa.

Vika ei siis ollut CSS-tiedostossa, muttei se ollut kasvatti-sivun koodissakaan, koska tismalleen sama koodi toimi siellä hevoset.html-sivulla:

Hyökkäsin ongelman kimppuun käyttämällä Chromen ja Firefoxin developer tooleja. Chromen työkalun kanssa törmäsin sitten todella outoon käytökseen.

Kun avasin sivun ja developer toolin, kaikki näytti ensin olevan ihan kunnossa, lukuunottamatta sivun ulkoasua:

Klikkasin sitten itseni jollekin kasvatin sivulle listalta, niillä CSS toimi moitteettomasti ja developer toolin näkymä näytti ihan samalta kuin kasvatti-sivullakin. Kun palasin takaisin kasvattilistaan, minua odotti yllätys: CSS toimii yhtäkkiä!

Ilo oli kuitenkin lyhytaikainen, koska päivittäessäni sivun CSS-määritykset katosivat ja CSS-tiedoston sisältö developer toolissa muuttui japaniksi! Onneksi tämä tapahtui vain developer toolissa, itse CSS-tiedosto oli kyllä ihan koskematon.

Tässä vaiheessa alkoi loppua hakusanat kesken, edes Google ei tarjonnut yhtään mitään järkevää hakusanoilla "chrome developer tool changes css into japanese". Mieleen jäi kuitenkin kaivamaan ajatus siitä, että tämä voisi olla jonkinlainen merkistöongelma, tuo haiskahti jotenkin sellaiselta. Viis siitä että vihaan kaikenlaisia merkistöongelmia. Jostain kaivellessani ratkaisua tai ihan mitä tahansa törmäsin väitteeseen siitä, että html pitäisi olla tallennettuna joko ANSIna tai UTF-8:na (jälkimmäinen, jos sisältää erikoismerkkejä). Ja enkös minä vain ollut tallentanut Unicodena... Ratkaisun avain oli tässä: CSS toimii täydellisesti, kun tallensin kasvatti-sivun uudelleen, mutta valitsin encodingiksi UTF-8:n!

Tämä ongelma ei ole uusi, toisinaan olen törmännyt siihen omien hevosteni sivuilla jo vanhemmankin CSS-tiedoston kanssa. Näiden kohdalla tilanne ei ole ollut niin kovin kriittinen, joten en ole lähtenyt sen paremmin selvittelemään mikä voisi olla vikana. Ja koska käytän pääselaimena Operaa, jolla tällaisia ongelmia ei ole koskaan ollutkaan, en ole jaksanut vaivata päätäni muutaman hevosen sivuilla. Tuo kasvattisivun toimimattomuus nyt oli sen verran suuri ongelma, että siihen piti paneutua enemmän.

Nyt sitten pitäisi enää löytää ne kaikki sivut, jotka on tallennettu Unicodena...

–S

Esittelyssä kuukauden valinnat

Syyskuun kuukauden valinnoissa ei ole mitään erityistä teemaa, paitsi ehkä "omituiset otukset", mutta se on enemmän sääntö kuin poikkeus meidän kohdalla. Niinpä valinnat osuivat seuraaviin hevosiin: tennesseenwalker-ori License To Kill, percheron-tamma Azuré du Mimosa Ion, ja tallina Nouvion Acres.

---

License To Kill on kasvattajanimen puutteesta huolimatta ihan meidän oma kasvatti. Tiputan joskus kasvattajanimen pois, jos nimi on muutenkin pitkä ja/tai monimutkainen. Nimi on annettu tietenkin samannimisen Bond-elokuvan mukaan, License kuuluu aiemmin mainittuun Bond-nimiperheeseen ja sen toistaiseksi ainoa varsakin on nimeltään Dr. No Ion.

Licensen suvussa moni saattaa kiinnittää huomiota siihen, että sieltä ei juuri Ion-hevosia löydy. Isä on meidän kasvatti tosin, mutta senkin molemmat vanhemmat ovat muualta lähtöisin. Emä ja emänisä ovat kadonneen (prkl niitä omia domaineja kun ei pidetä pystyssä!) Chinet Ranchin hevosia ja emänemä Tijuanasta. Muuten suvusta löytyy sitten branwenilaisia, RDN:n kasvatteja, ja MD-hevosia sekä toki joitain muitakin. Merkillepantavaa on se, että 5. polvesta löytyy yksi Ion-walker, vuonna 2005 syntynyt tamma Satirist Ion, joka myytiin – muistaakseni hyvin nuorena – Belfalasiin ja se teki siellä ihan mainittavan uran siitostammana, jos tosin on sillä kisatuloksiakin.

Huolimatta siitä, että Licensen suvusta ei ionicilaisia löydy, ei sille tamman löytäminen ole silti mitenkään yksiselitteistä, vaikka voisi äkkiä niin kuvitella. Meidän nykyinen walker-kanta perustuu nimenomaan ostohevosille ja nuo nimet joita Licensen suvussa on, ovat kovin yleisiä muidenkin hevosten suvuissa. Tennesseenwalker kyllä kuului alkuperäisiin kasvatusrotuihin Ionicissa ja parina ekana vuonna syntyikin parikymmentä kasvattia. En ihan tarkkaan muista, minkä takia päätin/päätimme luopua walkereista tuon jälkeen, mutta silloin tuli myytyä pois kasvatteja, jotka nyt olisivat arvokkaita. Katsokaa esimerkiksi Roxygen's Nevermindin tai Setéh Sahin sukuja. Niissä olisi paljon hevosia, joita ei nykyään enää walker-suvuista löydy. Niiden lisäksi meillä oli jonkin verran myös suvuttomia jalostushevosia, jotka ovat nekin kadonneet walkerien suvuista. Please, muistuttakaa minua, mikä oli se kuningasidea, että noiden varsat piti kaikki myydä pois...

---

Suvuista kun tuli puhe, niin kannattaa vilkaista Azurénkin sukua: milloin viimeksi olette nähneet percheronin, jolla on kolme polvea sukua? Jep, ei toviin, jos koskaan. Azurén isä on Lymien kasvatti (Lymiehän esiteltiin kuukauden tallina muutama kuukausi sitten), emänisä on Wild Horse Ranchin suvullinen ori, ja emänemän vanhemmat ovat meidän vanhoja tuontihevosia. On siis yksinomaan sattuman kauppaa, että olen saanut tällaisen kasvatin teetettyä ja kaikki kunnia siitä kuuluu edellämainituille talleille omistajineen.

Toinen merkittävä seikka on tietenkin se, että Azuré on musta. Se ei sinänsä ole virtuaalimaailmassa harvinaista, vuosien mittaan täällä eläneiden harvalukuisten percheronien joukossa musta väri on ollut perinteisesti varsin hyvin edustettuna. Oletettavasti tämä johtuu siitä, että monella on perche-kuvia amerikkalaisista lähteistä ja Yhdysvalloissa musta on ymmärtääkseni hallitseva(mpi) väri perchenhevosilla, kun taas rodun kotimaassa Ranskassa kimo on se yleisin väri. En tiedä mikä tässä on taustalla, onko Atlantin yli vietyihin hevosiin ihan sattumalta eksynyt enemmän mustia yksilöitä kuin kimoja, vai onko Yhdysvalloissa syystä tai toisesta suosittu nimenomaan mustia percheroneja. Meillä taas on jonkin verran kuvia ranskalaisista lähteistä ja vaikka sielläkin mustia hevosia on, ovat ne vähemmistössä ja meidän perche-lauma enemmän kimopainotteista. Azurésta nyt tehtiin musta, koska sen isä on musta myös, ja emäkään ei voi olla homotsygootti kimo, koska emänisäkin on musta. Tamma saattaa hyvinkin olla ensimmäinen musta percheron Ionicissa koskaan.

Mitä jalostukseen tulee, Azuré on umpikuja. Sille ei ehkä ole olemassa sopivaa oria, ei ainakaan jos pitäisi sukua olla edes vähän, tasasukuisesta varsasta saa vain unelmoida. Meillä on tällä hetkellä yksi yksipolvinen ori, jonka suku sopii Azurélle, mutta se ei kauheasti lämmitä.

---

Nouvionista tuli meille loppukeväästä lauma hevosia useista eri roduista, oli knabstrupia, connemaraa, andalusiaa, ja venäjänratsuhevosta ainakin. Vastavuoroisesti meiltäkin on sinne päätynyt useampi kuin yksi kasvatti eri roduista. Tämä tietenkin paljastaa sen, että Nouvionin rotuvalikoima on laaja. Rotuja löytyy kolmisenkymmentä erilaista, ahaltekeistä irlannincobeihin ja kaikkea siltä väliltä, ponejakin muutamaa eri sorttia.

Nouvionin valintaa voi perustella tismalleen samoin kuin niin monen muunkin kuukauden tallin valintaa: kiinnostavia rotuja, hienoja kuvia, paljon hevosia, hevosten sivut ovat yksinkertaiset, niiltä löytyvät tärkeimmät asiat eikä sitten muuta, sivut ovat yleisesti ottaen siistit ja yhtenäiset, ja toki myös värien periytymiseen on kiinnitetty selkeästi huomiota. Olin iloinen löytäessäni tallista perlinon englannintäysiverisen! Itse asiassa tämä hevonen, tamma Arctic Brilliance taitaakin olla suosikkihevoseni Nouvionin laumasta, vaikka sanon kyllä, että pahoja haastajia löytyy paljon.

Ikäväkseni täytyy todeta, että Nouvion on pääsivun päivämäärän mukaan viimeksi päivitetty nelisen kuukautta sitten. Toivon kovasti, että kyseessä on vain unohdus tai kesätauko, ja että Nouvion jatkaa aktiivisena tallina vastaisuudessakin. Ei noita monen eksoottisen rodun suurtalleja niin montaa ole, etteikö Nouvioniakin tarvittaisi kipeästi.

– S

Things said about horses

There is a little book in my ample bookshelf dedicated to horse-related books. It is called 1001 Best Things Ever Said About Horses (edited by Steven D. Price). The sayings are about real horses, of course, not about virtual horses this blog usually talks about, but I assume that readers of this blog like the real horses as well as virtual horses. Here are the best (according to me) quotes from that book.

Love means attention, which means looking after the things we love.
We call this stable management.
– George H. Morris

You know horses are smarter than people. You never heard of a horse going broke betting on people.
– Will Rogers

There comes a point in every rider's life when he wonders if it's all worth it. Then one look at the horse, and he realizes – it is.
– Kelly Stewart

Many people have sighed for the "good old days" and regretted the "passing of the horse", but today, when only those who like horses own them, it is a far better time for horses.
– C. W. Anderson

Never approach a bull from the front, a horse from the rear, or a fool from any direction.

One day in heaven Saint Peter, Saint Paul and Saint John were standing around near the horse paddocks watching the horses frolic. "I am certainly bored", stated John. "Me too", Paul chimed as Peter stood and watched the horses. "I know!" Peter began. "Why don't we have a horse show?"
Paul and John thought that the idea was great except for one small detail. "Whom are we to compete against?" Paul asked. The trio pondered a moment when Peter realized the answer. "We will call up Satan and invite him to the horse show. I mean, we have all of the finest horses here in heaven, all of the world and national champions are here. His stable is ridden with the spoiled, difficult and mean horses. We are certain to win."
And so the trio called up Satan and invited him to their horse show. Satan laughed and asked why they would want to be humiliated like that, because he would certainly beat them. Peter, Paul and John did not understand. "What do you mean?" Paul asked. "We have all the national and world champion horses in our stable in heaven. How could you possibly beat us?"
Satan laughed. "Have you forgotten so soon, gentlemen? I have all the judges!"

One man's wrong lead is another man's counter-canter.
– S. D. Price

Time and patience are required of all good horsemen, so hurry when you are not around your horse.
– Bob Denhardt

There never was a rider so smart that some horse could not teach him a new trick. Because of this, horsemanship and horse training is a lifelong study.
– Paul T. Albert

The Pacific Ocean is off to your left. The Atlantic Ocean is off to your right. Your horse has got to stop sometime.
– Montana horseman to a visitor worried about being run away with

The shoulder-in is the aspirin of equation; it cures everything.
– Nuno Oliveira

Hardly any feeling is more distressing than the certain knowledge that you and your horse are about to part company, and it's remarkable how threatening even the softest, grassiest turf suddenly begins to look when you realize you're about to hit it hard, head—(or shoulder—) first.
– Michael Korda, Horse People

When I was a child, I used to jump bareback over fences four to four and a half feet high. I don't remember being afraid. I think my mother took custody of the fear for me, and my job was only not to fall off and not to let on how often I was jumping. When I came back to riding at forty-four, though, every little two-foot fence looked to me like a Puissance wall.
– Jane Smiley

Playing polo is like trying to play golf during an earthquake.
– Sylvester Stallone

"Races are won with that seat, sir."
"Be damned to that", said my uncle Valentine. "If the horse is good enough, he'll win with the rider facing his tail."
– Donn Byrne, Destiny Bay

The wagon rests in winter, the sleigh in summer, the horse never.
– Yiddish proverb

Every horse is good for something.
– Seabiscuit film

God first made Man. He thought better of it and made Woman.
When He got time He made the Horse, which has the courage and spirit of Man and the beauty and grace of Woman.
– Brazilian proverb

Never give up. For fifty years they said the horse was through.
Now look at him—a status symbol.
– Fletcher Knebel

There are times when you can trust your horse, times when you can't, and times when you have to.

Quality is like buying oats. If you want nice, clean, fresh oats, you must pay a fair price. However, if you can be satisfied with oats that have already been through the horse... that comes a little cheaper.

– S

Mikä maa, mikä valuutta?

Välillä tulee hevosenostajilta kysymys, että missäköhän maassa meiltä ostettu kasvatti on syntynyt. He haluaisivat rekisteröidä sen ja jotta rekisterihakemus olisi mahdollisimman täydellinen, pitäisi tietää myös hevosen syntymämaa. Ja kun kaikilla muillakin hevosilla syntymämaa on, niin konsistenssin takia pitäisi se syntymämaa merkitä myös sille yhdelle ionicilaiselle.

Mielestäni nämä ovat ihan päteviä perusteluita, mutta homman ongelma on se, että meidän tallimme eivät sijaitse missään maassa. Kasvateillamme ei ole siis yksiselitteistä syntymämaata. Jo alusta asti Ionicin ja muidenkin tallien periaate on ollut se, että ne sijaitsevat virtuaalimaailmassa, paikassa jota ei ole olemassa. Tai ehkä omassa maailmankaikkeudessaan, Ionicillahan on sanottu olevan oma manner, ehkä nyt jo oma planeettakin. Aikaisemmin tällä asialla ei ollut käytännön merkitystä, kyseessä oli lähinnä ideologinen juttu, mutta nyt kun VRL:n rekisteriin voidaan ja halutaan syntymämaa merkitä, on siitä tullut pienimuotoinen ongelma nimenomaan kasvatieomistajille, kun vaihtoehtona ei tarjota virtuaalimaailmaa.

Yleensä kasvatinomistajien kanssa on päästy yhteisymmärrykseen asiasta, maaksi on saatettu merkitä vaikkapa Suomi tai kyseisen rodun kotimaa. Pinkin laukkahevosilla maa on saattanut olla myös Yhdysvallat, Ranska, tai Iso-Britannia. Suvuttomille tuontihevosille paras vaihtoehto on yleensä rodun kotimaa, RBSH:illa se on yleensä Venäjä. Pitäisi ehkä vastaisuudessa mainita myyntipostauksissa se, että syntymämaata ei ole määritelty, jos haluaa, sen voi itse päättää. Eihän sillä käytännössä ole juuri merkitystä.

Törmäsin näihin maa-asioihin itsekin taannoin, kun rekisteröin muutaman ratsuponin ja ratsuponihan on roduista ainoa, jolta tieto syntymämaasta vaaditaan, muilla se on vapaaehtoinen. Kyseessä olivat helpot ensimmäisen polven connemara-puoliveri-risteytykset, jotka täyttävät ihan suoraan suomalaisen ratsuponin polveutumismääritelmän. Harmittelin itse hieman mielessäni, että miksen ollut kirjannut ponien sivuille roduksi virtuaalista ratsuponia, joka on erillinen rotunsa VRL:n rekisterissä ja siltä ei syntymämaata vaadita rekisteröitäessä. Täyttäväthän ne ponit toki myös VRP:n jalostussäännön. Tällä olisin näppärästi kiertänyt syntymämaan merkitsemisen, mutta laiskana en jaksanut päivittää rotumuutosta ponien sivuille. Merkitsin syntymämaaksi sitten Suomen, se on yksinkertaista ja helppoa kaikille osapuolille. Tosin mielessä kävi kokeilla, mitä tapahtuu jos valitsen syntymämaaksi Surinamin tai Amerikan Samoan tai jonkin muun eksoottisemman kohteen. Olisi tullut ehkä bumerangina takaisin.

Omille kasvateille syntymämaata en siis merkitse rekisteröidessäni, mutta yleensä suvulliset tai suvuttomat tuontihevoset saavat syntymämaakseen rodun kotimaan. Tämä käytäntö juontaa siihen, että toisinaan olemme saaneet hylkäyksiä rekisteristä sen perusteella, että hevoselle pitää olla rekisterihakemuksessa merkitty kasvattajatunnus, kun sitä luullaan meidän kasvattamaksi, vaikkei se ehkä ole. Useimmilla tuontihevosillamme on GA-tunnus, joka on tuontitunnus, ei kasvattajatunnus, ja niillä voi tosiaan olla sukuakin. Tällaisten hevosten sivuilla lukee aina "Omistaja ja maahantuoja: Ionic" eikä kasvattajasta puhuta mitään, mutta siitä huolimatta kasvattajatunnusta toisinaan hieman virheellisesti vaaditaan. Oma perstuntuma on ollut se, että näitä turhia hylkyjä tulee vähemmän, jos tuontihevoselle on merkitty syntymämaa samalla kun omille kasvateille sitä ei merkitä. Kyseessä voi olla, ja todennäköisesti onkin, pelkkä sattuma, mutta silti tapa on jäänyt päälle.

– S

Voikkoväriset RL-cobit

Kaivelin keväällä tietoja päistäriköistä reaalimaailman welsh cobeista (Metsästämässä päistärikköjä RL-cobeja ) ja kuukauden kyselyssä se oli melko tykätty postaus, joten päätin jatkaa welsh cobien parissa, mutta tällä kertaa tutkinnan alla on voikkovärit ja se, mistä ne tulevat.

Voikkovärit ovat melko harvinaisia reaalimaailman cobeilla, vaikka maailmalta kyllä löytyy jokunen siittola, joka on voikkoväristen cobien jalostukseen erikseen painottunut. Ne ovat kuitenkin aloittaneet aikaisintaan 90-luvun loppupuoliskolla. Sitä ennen voikkovärisiä cobeja ilmeisesti jopa vähän karsastettiin, näin olin lukevinani ainakin riviväleistä (saattaa sitä tapahtua vieläkin), vaikkakaan voikkovärejä ei ole koskaan welsh-kantakirjoissa diskriminoitu samalla tavoin kuin esimerkiksi connemaroilla (tuplavoikoista vain tammat hyväksytään esikantakirjaan) ja newforesteilla (tuplavoikot kokonaan kielletty, voikko hyväksytään vain tammoilla ja ruunilla). Näin ollen siis vanhoja voikkovärisiä welsh cob-linjoja on edelleen olemassa.

Pikkuwelsheillä voikkovärit ovat oman hataran näppituntumani mukaan yleisempiä, ovat ehkä aina olleet, ja ilmeisesti siis myös suositumpia. Mahdollisesti kyse voi olla ihan vain siitä, että jo 1900-luvun alkupuolelta lähtien pikkuwelshit alkoivat olla enemmän lasten ratsuja (erityisesti B-sektio) kuin varsinaisia työponeja ja onhan se aina kiva, jos lasten poni on sievän värinen.

Koska menneinä vuosikymmeninä welshien eri sektiot menivät toisinaan suloisesti sekaisin, ja toisaalta molempia pikkusektioita on saanut ja saa edelleen käyttää cobien jalostuksessa, epäilin että tässä tonkimisessa kävisi samalla tavoin kuin päistärikköjen kanssa: kaikki voikkoväriset linjat alkavat loppuviimeksi jostain pikkusektion ponista. En ollut oikeassa tämän hypoteesini kanssa, vaikka toki näinkin tapahtuu. Erityisesti jos cobin suvussa tulee vastaan C-cobia, silloin on usein todennäköistä että jossain kohtaa suvusta löytyy mountainia ja joskus B:täkin, ja toisinaan voikkovärin linjan pystyy johtamaan näihin pikkusektioihin.

Kuitenkin kaikkein useimmin törmäsin C-tammaan nimeltä Gwyryfon Betty (1915, King Betty – Polly, Sukuposti, All Breed Database) ja sen tyttäreen Gwyryfon Nancyyn (1922, Welsh Model – Gwyryfon Betty, Sukuposti, All Breed Database). Gwyryfon Betty on merkitty voikoksi, mutta mistä sen voikkoväritys tulee, siitä ei ole harmainta hajua. Sukuposti listaa sille vain vanhemmat ja niidenkään värit eivät ole tiedossa.
All Breed Database listaa Bettyn emän Pollyn sukua vähän pidemmälle, mutta väritiedot ovat sielläkin puutteelliset. Suvusta kyllä löytyy kahteenkin kertaan hallakoksi merkitty ori Crawshay Arabian, luoja yksin tietää oliko se hallakko vai ruunivoikko vai arabi, vai ei kenties mitään näistä, ja että tuleeko Gwyryfon Bettyn voikkoväritys mahdollisesti sieltä.
Ja sitten on vielä tietenkin Rainhill Welsh Cobsin sukutietokanta, joka listaa Bettyn emälle Pollylle ihan toiset vanhemmat: Pencaerhelem – tamma i. Old Trotting Railway (lähde). Sukuposti ja All Breed Pedigree tuntevat kyllä Old Trotting Railwayn ja molempien mukaan sillä on nimetön tammavarsa, jolla puolestaan on Polly-niminen varsa, mutta että kyseessä olisivat kuitenkin eri hevoset (lähde, lähde). Ota näistä sitten selvä.

Gwyryfon Nancy on merkitty Sukupostissa ruunikoksi, mutta All Breed Databasessa se on merkitty ruunivoikoksi, mikä onkin mielestäni todennäköisempää, koska sillä on kaksi ruunivoikoksi merkittyä varsaa oletettavasti ruunikosta oriista. Näistä ori Cardi Llwyd (1931, Ceitho Welsh Flyer – Gwyryfon Nancy) on se, joka tulee vastaan monien voikkoväristen cobien suvuissa.

Kuten päistärikköjen kohdalla, voikkovärienkään kanssa ei voida olettaa, että menneinä vuosikymmeninä olisi saatu ilman muuta kaikki väritermit oikein ja kohdilleen. Voikkovärien kohdalla erityinen ongelma on se, että mustanvoikkoa on tunnistettu tuskin koskaan oikein, vaan ne ovat kirjoissa ja kansissa joko mustina, kulomustina, tummanruunikoina, tai ehkä tummina rautiaina. Myös tumma ruunivoikko menee helposti ruunikosta, tavallinen ruunivoikko on voitu tunnistaa vaaleanruunikoksi, ja kannattaa aina myös epäillä, jos joku poni on merkitty vaaleanrautiaaksi ja suvussa on voikkoa lähellä: kyse voi olla voikosta. Niinpä ei ole lainkaan outoa tai edes sanottavasti harvinaista, jos sukuja tuijottaessa huomaa voikkovärin hyppivän sukupolvien ylitse, mitä sen ei pitäisi tehdä. Kyseessä on mitä todennäköisimmin väärin tunnistettu väri.

Sitten kun tässä on näin pitkästi taas puhuttu reaalimaailman cobeista, niin minua kiinnostaisi tietää, millainen status voikkovärisillä cobeilla on virtuaalimaailmassa. Meillä on jokunen D-sektion ruunivoikko ori, mutta se nyt ei ole mikään ihme, meillä nyt muutenkin raivokkaasti suositaan kaikenlaisia erikoisvärejä ja voikkovärejä erityisesti. Muuten voikkovärisiä cobeja tuntuu olevan melko vähän, mutta jos joku sellaisen omistaja sattuu tätä lukemaan, niin saa linkkailla omia ponejaan kommentteihin.

–S

Nyt se iski: hevosia on liikaa

Tajusin taannoin kauhean asian: kun jonkin rodun hevosmäärä kasvaa liian suureksi, kasvatustoiminnan pyörittämisestä tulee liian työlästä ja kiinnostus hiipuu.
Näin kävi jo vuosia sitten ahaltekeille, näin on paraikaa käymässä arabeille, terskeille, knabstrupeille, ja kalliovuortenponeille. Puoliveriset ja RBSH:t ovat listalla varmaankin seuraavana ja niiden perässä tennesseenwalker.
Tilannetta ei yhtään paranna se, että suuri määrä hevosia tarkoittaa useimmiten myös sitä, että suvut ovat pitkiä. Ja se vaikeuttaa kasvattien suunnittelua entisestään.

Kymmenen vuotta siihen meni, että tämänkin tajusi. Tai oikeammin halusi myöntää itselleen ja sanoa ääneen.

Lääke on selvä: hevosten vähennys näistä isoista roduista. Vaan kun ei niistä oikein haluaisi luopuakaan, sielua särkee lopettaa hevosia, joilla ei ole varsoja jatkamaan linjaa. Toisaalta lopetinhan juuri keväällä suuren lauman arabeja, niitä joilla oli edes yksi varsa, viis siitä jäikö tammasta tammalinjan jatkaja tai oriista orilinjan jatkaja. Enkä ole toistaiseksi erityisesti kaivannut yhtään hevosta.

Minun pitäisi kehittää jokin järkevä keino siihen, miten pystyn suuresta hevosmäärästä seulomaan pois ne, jotka eivät ole suvultaan sellaisia, että niitä kannattaisi säästää. Ehkä pitäisi katsoa, onko samoista vanhemmista jäänyt muita varsoja, tai jopa isovanhemmista. Orien kohdalla voi tietenkin aina turvautua pakastesperman käyttöön, jos talliin jää tamma, jolle ei sopivaa elossaolevaa oria löydy.

Minä luulen, että menen ensimmäiseksi teurastamaan ahaltek-laumaa ja katson miten siinä käy. Ahaltekien tilanne kuitenkin kaikkein katastrofaalisin on tällä hetkellä.

Lupaan palata aiheeseen.

–S

Rakennearvostelu: furioso-ori

Tällä kertaa rakennearvosteluun pääsee furioso-ori Abadszlo GA. Arvostelu noudattelee tuttuun tapaan VSN:n rakennekohtia ja pisteytystä.

Furioso kuuluu niihin rotuihin, joista ei oikein löydy rotumääritelmää, johon rakennearvostelu nojaisi. Jotta asiat olisivat vielä vaikeampia, kaivamani lähteet ovat hieman erimielisiä rakenteesta ja tyypistä: yksi lähde mainitsee täysiverisen vaikutuksen näkyvän rakenteessa, toinen korostaa sitä, että rotua on käytetty jopa kevyisiin maatöihin, jos toki ratsunakin. Että valitsee siitä sitten...

Pitkällisen kuvagallerioiden selaamisen jälkeen alkoi selvitä vähitellen, minkänäköisiä reaalimaailman furiosot oikeasti ovat ja siitä voi tehdä valistuneen arvauksen siitä, mihin jalostusta halutaan viedä ja mikä nähdään ideaalina furiosona. Puoliverisen kaltainen rotu se on, mutta usein vähän "kolhompi". Täysiveriperimä näkyy usein päässä. Runko on useimmilla vankahko, ei toki mitenkään kylmäverimäinen. Siltä pohjalta siis päättelin, että ratsuhevosen ohjeistuksella mennään.

Yleisvaikutelma 4,5p
Pidän itse kovasti tästä hevosesta ja kuvasta, ehkä aivan lievää korkeajalkaisuutta on havaittavissa, mutta muuten se on kyllä tuon 4,5 pisteen arvoinen.

Rotuleima 4,5p
Selaamieni kuvien perusteella tämä on hyvin uskottava furiosoksi, toki sieltä ehkä paremmasta päästä olevaksi. Totta kai kuvan hevosen voisi helposti uskoa monen muunkin rodun edustajaksi, mutta furioso ei ole rotuna mitenkään hirveän silmäänpistävä.

Sukupuolileima 4p
Kyllä tämä oriista menee, ei tammasta missään nimessä, mutta se voisi mielestäni olla kyllä vielä hieman maskuliinisempikin.

Pää 4,5p
Pää on ehdottomasti hyvä: sopivankokoinen, kuiva, jalo, selväpiirteinen, mielestäni hyvin täysiverimäinen. Puolen pisteen pudotus tulee siitä, että silmä on hieman pieni.

Kaula 4,5p
Myös kaula on lähellä erinomaista, se on suora, riittävän pitkä, päänliittymä avoin, se on liittynyt lapoihin hyvin. Mutta taas löytäisin vähän parannettavaakin: oriilla saisi olla hieman lihaksikkaampi tuo kaula, nythän tuo on kovin kevyt. Ratsuhevoselta sopisi myös toivoa hieman kaarevuutta (vaikka nyt ei ollakaan puoliveristä arvostelemassa).

Etuosa 4p
Lapa on riittävän pitkä, viisto ja lihaksikaskin, mutta säkä jää vähän arvailujen varaan, taitaa harja olla siinä sopivasti sekoittamassa kuvaa. Myös rungon syvyys on hyvä.

Runko 3,5p
Kuten sanottu, edestä rungon syvyys on hyvä, mutta takapolven edestä vähän puutteellinen. Rungon pituus on hyvä, mutta siitä huolimatta se vaikuttaa avorunkoiselta, lannekin saattaa olla hieman pitkä. Ja mielestäni runko voisi olla tukevampikin, vaikka tuo on kyllä ratsulle ihan hyvä.

Takaosa 4p
Lautanen on pitkä, hieman laskeva. Hännänkiinnitys on hyvä, kulmaukset ovat mielestäni ok, mutta yleisesti ottaen takaosa voisi olla vähän lihaksikkaampi.

Etujalat 2p
Hevonen seisoo vähän vinksin-vonksin ja varmaankin sen takia etujalkojen asennot näyttävät takanojoisilta. Lihaksia saisi kyynärvarressa olla enemmän, vuohinen on pitkänlainen ja ainakin oikeassa etukaviossa on liikaa pituutta. Etusääret ovat sopivanpituiset eivätkä liian hennot.

Takajalat 3,5p
Kintereet vaikuttavat hyvin lievästi käyriltä, voi johtua huonosta asennosta tai olla johtumatta. Muuten takajalat ovat oikeastaan hyvät: reidessä ja koivessa on lihaksia riittävästi, sääri on hyvän pituinen ja tukeva. Vuohiset ovat hyvät ja kaviot myös.

Yhteensä 39/50p
Kyllä tällä pistemäärällä jo yksi luokka saatettaisiin voittaa. Ihan laadukas hevonen, etujaloissa on sanomista (minä kuulisin mielelläni muiden tuomarien kommentteja noista etusista: mitä te niissä näette, miten paljon voi antaa anteeksi, jos selkeästi näkee että hevonen seisoo huonosti?), mutta siihen ne ongelmat sitten oikeastaan jäävätkin.

Mikä niissä vanhoissa suvuissa nyt niin kiehtoo?

Edellisessä postauksessa mainittiin vanhat suvut ja sama termi vilahtelee aika tiheästikin meidän blogissa. Vakilukijoille pitäisi olla vähintäänkin selvää, että minä pidän vanhoista suvuista, arvostan niitä, ja haluan käyttää niitä jalostuksessa, sillä tavalla omalla osaltani vien niitä siis eteenpäin tulevaisuuteen.

Mutta miksi?
Miksi nähdä se vaiva, että kaivaa Internet Archivesta ja Googlesta hiki hatussa muinaisia sivuja? Miksi puljata kilometrin pituisten sukujen kanssa kun lyhyempiäkin olisi tarjolla? Miksi innostua jostain suvun 5. polvesta löytyvästä hevosesta, jolla ei ole kuvaa, kisatuloksia, laatuarvostelupalkintoja, josta ei tiedetä ehkä mitään muuta kuin nimi, rotu, ja sukupuoli? Ja varsinkin kun itsellä ei ole mitään erityisempää "suhdetta" näihin hevosiin, minähän olen vasta vuonna 2005 aloittanut newbie.

Virginian kohdalla ymmärrän täysin, mistä hänen innostuksensa vanhoihin sukuihin lähtee: siitä kun itsekin harrasti silloin ja tunsi aika monta hevosista tai ainakin kasvattajista ja omistajista. Hänellä on ihan omakohtaisia muistikuvia Greymaskistä, Liinun virtuaalitallista, Brise Estatesta, Agavesta, Startallista, RG:stä, ja monesta, monesta muusta. Hän tunsi myös usempien omistajat ja koska virtuaalimaailma oli tuolloin pienempi, yleensä kaikki tekivät jonkinlaista yhteistyötä kaikkien kanssa (koska vaihtoehtojakaan ei ollut). Nostalgia on ihan pätevä syy suosia vanhoja sukuja.

No, sitten kun aloittaa oman virallisen virtuaalitaipaleensa Virginian kaltaisen harrastajan paimentamana, niin lopputuloksen voi arvata: arvostat vanhoja sukuja tai itket ja arvostat. Totta kai sitä tulee imettyä kokeneemmalta harrastajalta vaikutteita.

Mutta ei tämä minun fiksaationi vanhoihin sukuihin ole pelkästään Ginin tekosia, arvostaisin niitä varmasti muutenkin. Syy on yksinkertainen: ne ovat virtuaalimaailman historiaa, vanhoja hevosia ja vanhaa kasvatusta, joka on pääosin kadonnut nykypäivän hevosten suvuista. Joten ne ovat yleensä myös harvinaisia ja kasvattajalle harvinainen suku on aina mannaa, oli se vanha tai ei. Lisäksi virtuaalimaailmasta katoaa jatkuvasti tietoa, sivuja, hevosia, ja talleja, joten jos jokin sukulinja on säilynyt 15 vuotta, olisi häpeällistä päästä se nyt katoamaan.

– S

Millainen on mielenkiintoinen suku?

Otsikon yksinkertainen kysymys esitettiin ht.netissä (ketju). Vastasin siihen omasta puolestani jotain lyhyttä ja ytimekästä, mutta aihe kyllä ansaitsee enemmänkin pohdiskelua, koska onhan suku oikeastaan se ainoa asia, joka virtuaalihevosella on pysyvä ja jonka se periyttää varsoilleen. Meidän näkemyksen mukaan se on myös ainoa järkevä jalostusperuste.

Tässä minun top-lista niistä tekijöistä, jotka tekevät suvusta mielenkiintoisen:

1. Erilainen suku
Koska olen kasvattaja, tämä vastaus on itsestäänselvä: mielenkiintoisessa suvussa on nimiä, joita ei omilta hevosilta löydy. Tällainen hevonen on kasvatuksen kannalta tärkeä ja arvokas, siis kaiken mielenkiinnon arvoinen. Mitä harvinaisempi rotu, sen tärkeämpiä tällaiset hevoset ovat ja sitä vaikeampi niitä on löytää. Tällaisia hevosia pyrin hankkimaan aina kun se on mahdollista.

2. Vanha suku
Kun on virtuaalihevostellut vuosikymmenen Virginian välittömässä vaikutuspiirissä, jotakin on tarttunut, tässä tapauksessa siis kiinnostus vanhoihin sukuihin. Ja onhan se nyt hieno asia, että 10-15 vuotta sitten eläneet hevoset näkyvät edelleen nykyisten hevosten suvuissa. Virtuaalimaailmassa kuitenkin jatkuvasti hukataan niin paljon hevosia ja tietoja eivätkä pitkäsukuiset ole aina olleet mitenkään suuressa huudossa harrastajien keskuudessa, että jokainen vanhasukuinen hevonen on minusta sinänsä jo arvokas harvinaisuutensa vuoksi. Toki nämä ovat usein arvokkaita myös jalostuksen kannalta, erityisesti yhdistettynä uudempiin sukuihin.

Erityisen mielenkiintoinen on sellainen suku, josta löytyy vanhoja, mutta vähemmän tunnettuja hevosia. Puoliveristen puolelta hyvä esimerkki tällaisesta on edesmenneen trakehner-ori Sioux de Poemén suku: suku on ehdottomasti vanhahko, mutta siitä puuttuvat tyystin virtuaalisten trakehnerien vanhat kuuluisuudet, kuten Oroaq, My Name Is Bond, Cinchin Fox, Nadine Tanzer, Gothard, Jitterbell, Alté, Diabolica, Temporal Katrel, Skyé, Bellantine's Pavlova, Brokster, ja niin edelleen.

3. Tuttu suku
Kuulostaa ristiriitaiselta, mutta totta kai minua kiinnostavat sellaiset hevoset, joiden suvussa on itselle tuttuja hevosia, kenties jopa omia kasvatteja. Ionicista ja muilta talleilta on vuosien mittaan kuitenkin myyty paljon hevosia ulos, mutta koska emme kysele niiden perään, melkoisen suuri osa on myös kadonnut. Aina siis jos joku ionicilainen/pinkkiläinen/Gin-tekke on vaikuttanut jonkin toisen tallin jalostuksessa, se luonnollisesti kiinnostaa. Ja vaikka tällaisten hevosten hankkiminen omaan talliin onkin sukujen ja jalostuksen kannalta suhteellisen typerää, sitäkin tulee tehtyä.

4. Suosikkihevoset
Menepä tarjoamaan Virginialle ostettavaksi hevosta, jonka suvussa on jossain kaukana Wizzerria. Voin luvata, että kyllä se sen ostaa, ainakin jos ei tarvitse kilpailla. Wizzerria on toki vain yksi esimerkki, meillä kummallakin on muitakin suosikkihevosia, sellaisia jotka ovat jostain yhteydestä jääneet mieleen ja joita mielellämme näemme omien hevosten suvuissa. Syyn ei tarvitse olla erityisen merkittävä, esimerkiksi Solon omistamasta FWB-ori Ironskysta Virginia joskus minullekin vinkkasi, oriilla on kiva kuva ja ehdottoman kiva nimi. Joten miksipä sitä ei mielellään näkisi omienkin hevosten suvuissa...

5. Erikoisvärit ja niiden polveutuminen
Erikoisvärit kiinnostavat aina ja erityisesti silloin, jos niiden polveutuminen on jotenkin realistista, ts. esimerkiksi voikkoväri ei vain pulpahda jostain yllättäen esiin vaan sen polveutumislinja voidaan katkeamattomasti johtaa johonkin voikkoväriseen kantahevoseen. Tämä on kiinnostavaa paitsi värin, myös sen suvun kannalta.

6. Tekijä X
Sitten on sukuja, jotka eivät oikein täytä mitään edellämainituista asioista, mutta silti niissä vain on... jotakin. Ehkä komeat kuvat vanhemmilla, ehkä suvusta löytyvä erikoisempi lajipainotus, ehkä persoonallinen luonnekuvaus, ehkä jotain muuta. Ei näistä aina tiedä.

– S

Esittelyssä kuukauden valinnat

Kuukauden hevosvalinnat ovat vähän ponipainotteisia, mutta se on vahinko eikä liity mitenkään poninäyttelyihin (joita en ole ehtinyt juuri edes seurailla netin kautta). Kuukauden oriina siis esitellään nf Alexander Fleming Ion ja tammana welsh mountain Hugan Goch Fach Ion. Talli on sitten jotain muuta, nimittäin Muiston Suomenhevoset.

---

Alexander Fleming on emänsä Ionin Pionin ensimmäinen varsa ja Pioni puolestaan on oman emänsä Rosett's Lucetta GA:n esikoinen ja Lucetta puolestaan on meidän nyffilauman kantatamma, niin että Alexander on varhaisimpia nyffikasvatteja, mitä meillä on syntynyt. Muuten Alexander on suvultaan ulkopuolista, koska meillä ei ole suvutonta nyffioria toistaiseksi ollutkaan (menee kyllä tuontilistalle nyt kun asiaa tuli ajatelleeksi, Lucettasta saa vielä yhden varsan) vaan kaikkien Lucetan varsojen isänä on ollut vieras ori ja samoin Lucetan tammavarsoille on käytetty ulkopuolisia oreja. Tässä muuten syy, miksei Alexander ole vielä jättänyt Ion-varsoja: meidän kaikki tammat ovat olleet sukua sille! Asia tulee kuitenkin korjaantumaan tulevaisuudessa. Yhden Nerian-varsan isä Alexander kuitenkin on ja onkin muuten mahdottoman nätti tamma!

Nimi Alexander Fleming tulee samannimiseltä pioni-lajikkeelta, mikä tietenkin sopii emän nimeen. Älkääkä kysykö mistä Ionin Pioni aikoinaan tuli, mutta se kuulosti niin hauskalta, että pakkohan se oli käyttää.

---

Mitä voisin sanoa Huganista muuta kuin että se on uskomattoman kaunis? Aivan mielettömän upea poni, liioittelematon, tammamainen ja mounttimainen. Lisäksi sillä on myös erinomainen ratsuponin rakenne, asia mitä mounteilta ei tunnuta vaadittavan niin tiukasti kuin B-sektiolta, mutta mitä itse kyllä pidän tärkeänä ja tavoiteltavana asiana.

Ja suku! Sitähän nimittäin riittää varsinkin emänisän puolelta. Emän sivuilla on listattu sukua niin pitkälle kuin sitä löytyy, monista on vielä jotain linkkejäkin olemassa. Suku on vanhaa, on Liinua, Laaksoa, Blue Angelin hevosia. Vanha suku voi tietyissä tilanteissa olla ongelmallinen, koska suvusta voi tulla vastaan jotain epämääräistä kun tarpeeksi vanhoihin sukupolviin mennään. Huganin emänisän suvusta löytyy näitä ongelmatapauksiakin, kuten esimerkiksi ori Red Knight, joka 145-senttisenä on rankasti ylikorkea mountiksi. Muitakin ylikorkeita poneja suvusta löytyy, mutta niiden lisäksi sieltä löytyy myös ori Gretton Butterfly, joka on merkitty welsh B:ksi! Mountainin suvussa ei saisi muita sektioita olla... Tämä ei ollut mieluinen yllätys, kun aikoinaan sukua selvittelimme, mutta keskustelimme muutamankin welsh-harrastajan kanssa asiasta ja yleinen mielipide oli se, että antaa mennä vain mountainina, kyseinen ori on Huganin suvussa 8. polvessa ja jos reaalimaailma mountainien sukuja aletaan tutkia, eivät nekään aina ole ihan 100% puhdasta mounttia, 1900-luvun alkupuolelta löytyy mountaineja, joiden toinen vanhempi on jotain muuta sektiota (esimerkkeinä vaikka Llwyn Flyaway ja Star). Niin että jos tällaista on menneinä vuosikymmeninä tapahtunut reaalimaailmassakin, niin ehkä sen sietää myös virtuaalimaailmassa. Kysehän on varmastikin ollut tiedonpuutteesta.

Huganiakin pitäisi käyttää jalostukseen, mutta omasta tallista ei sille oria löydy. Kaikilla on suvussa toinen tai molemmat meidän nykyisten mounttien kantaponeista, Austin Dawn (Huganin isä) tai Aufania Dawn (Huganin emänemä). Pitkä- ja erisukuista mounttioria siis tarvittaisiin. Loppuun siis deitti-ilmoitus: jos sinulta löytyy sellainen, kerro ihmeessä. Täällä odottelisi hemaiseva, siis todella hemaiseva, tammaneiti. Plussaa jos väri on jokin muu kuin kimo, mutta ei tässä asiassa turhan tarkka kannata olla.

---

Joo kyllä. Muiston Suomenhevoset on nimensä mukaisesti suomenhevostalli. Hevosetkin niitä yleensä paheksumiani laatuarvostelu-trimmattuja kopukoita. Entäs sitten, Muisto on silti kiva talli. Ja myös persoonallinen, kuten myös ainakin osa hevosista. Luonne-suosikkini löytyy ruuna Muiston Baarikärpäseltä, nimi-suosikki on Muiston Mökyööli, väri-suosikki luonnollisesti voikko Tiilikan Perhosten Yö, ja suosikki-suku löytyy tammalta Suhinan Taivaallinen, jonka isä on FNS Eepos, ori, joka jossain elämänsä vaiheessa asui Ionicissakin.

Muiston sivuilla sanotaan tallin keskittyvän vanhojen sukulinjojen säilyttämiseen ja siltä hevoslauma näyttääkin: suvuista löytyy paljon sellaisia nimiä, joille Virginia hihkuu innoissaan (ei Ginkään niin pöntössä elänyt ole, etteikö senkin muistiin olisi tarttunut vanhoja, kuuluisia suomenhevosnimiä virtuaalimaailman alkuhämäristä). Tämä on nykyisessä virtuaalimaailmassa ehdottoman kunnioitettavaa, kun kovin moni tuntuu pitkiä ja vanhoja sukuja suorastaan kammoavan. Ja omasta kokemuksestani tiedän, että on helpompiakin asioita kuin puljata monipolvisten sukujen kanssa.

Muutenkin Muisto on laadukkaan oloinen talli, ulkoasussa tai sisällössä juuri mikään asia ei pistä silmään negatiivisesti ja kuvat ovat kautta linjan kivat. Nämä ansiot riittävät minusta komeasti kuukauden tallin arvonimeen! (plus että Muistoon ostettiin taannoin Ionicin ensimmäinen suomenhevoskasvatti)

–S