Satuhevosia?

Ht.netissä taas käytiin keskustelua ja tällä kertaa satuhevosista. Siis ihan yksisarvisista, pegasoksista ja sen sellaisista, onko niitä virtuaalimaailmassa ja voisiko/saisiko olla. Tämähän on virtuaalimaailmaa, joten mikä jottei!

Tässä kohtaa taas toivoisi, että osaisi piirtää kunnolla hevosia tai yhtään mitään muutakaan. Mutta toisaalta: mikä pakko jonkin yksisarvisen tai pegasoksen on olla kaikkien rakennetoiveiden mukainen? Sehän on tarueläin. Minulla kävi jo siis mielessä keksiä Ioniciin oma pegasos-lauma.

Luonnollisesti ehdin miettiä jo myös pegasosten värejä, koska olisihan se sulaa hulluutta pitäytyä taruhevosten kanssa vain tavallisissa hevosten väreissä. Ehei, meidän pegasoksemme olisivat pastellisävyisiä, vaaleansinisiä, vaaleankeltaisia ja -vihreitä ja vaaleanpunaisia. Ehkä myös valkoisia ja voisihan myös olla mustia. Osalla olisi valkeat jouhet, osalla muun peitinkarvan väriset ja osalla peitinkarvaa tummemmat mutta samansävyiset.

Perin kiehtovaa olisi myös luoda näille väreille genetiikka (tässä kohtaa saa nauraa: on vappuaatto ja mietin satuhevosia ja niiden värigenetiikkaa!). Perusvärit (vaaleat sininen, punainen ja keltainen) olisivat dominoivia, sitten olisi tummentava geeni, dominoiva ehkä sekin ja homotsygoottina esiintyessään tekisi hevosesta täysin mustan pohjaväristä riippumatta. Sitten olisi joku valkojouhisuusgeeni, joka voisi aiheuttaa erilaisina yhdistelminä erilaisen jouhien värin: valkoisen, peitinkarvan värisen tai sitä tummemman.

Perusvärien geenit olisivat S (sininen), P (punainen) ja K (keltainen) ja musta olisi M. Valkojouhisuus voisi olla. Värit voisivat mennä siis vaikka näin:

valkoinen: mm ss pp kk Vv/vv

valkoinen tummajouhinen: mm ss pp kk VV

hopeanharmaa: Mm ss pp kk Vv

hopeanharmaa valkojouhinen: Mm ss pp kk vv

hopeanharmaa tummajouhinen: Mm ss pp kk VV

musta: MM VV/Vv

musta valkojouhinen: MM vv

vaaleansininen: mm SS/Ss pp kk Vv

vaaleansininen valkojouhinen: mm SS/Ss pp kk vv

vaaleansininen tummajouhinen: mm SS/Ss pp kk VV

sininen: Mm SS/Ss pp kk Vv

sininen valkojouhinen: Mm SS/Ss pp kk vv

sininen tummajouhinen: Mm SS/Ss pp kk VV

vaaleanpunainen: mm ss PP/Pp kk Vv

vaaleanpunainen valkojouhinen: mm ss PP/Pp kk vv

vaaleanpunainen tummajouhinen: mm ss PP/Pp kk VV

punainen: Mm ss PP/Pp kk Vv

punainen valkoharjainen: Mm ss PP/Pp kk vv

punainen tummaharjainen: Mm ss PP/Pp kk VV

vaaleankeltainen: mm ss pp KK/Kk Vv

vaaleankeltainen valkojouhinen: mm ss pp KK/Kk vv

vaaleankeltainen tummajouhinen: mm ss pp KK/Kk VV

keltainen: Mm ss pp KK/Kk Vv

keltainen valkojouhinen: Mm ss pp KK/Kk vv

keltainen tummajouhinen: Mm ss pp KK/Kk VV

vaaleanvihreä: mm SS/Ss pp KK/Kk Vv

vaaleanvioletti: mm SS/Ss PP/Pp kk Vv

vaaleanoranssi: mm ss PP/Pp KK/Kk Vv

Tietysti noista vaaleanvihreistä, -violeteista ja -oransseista olisi olemassa valko- ja tummajouhiset versiot ja tummemmat värit. Yksi ongelma on: mitä jos pegasoksessa on kaikki nuo perusvärien geenit, ts. genotyyppi on S P K, miltä se näyttäisi? Sateenkaariraitaiselta? Ja voisihan sitä jotain kirjavuuskuviotakin keksiä...

Mutta olkoon tämä meidän värikäs vappupostaus.

-S

Hei hei, YLA

Olen ollut YLAn tuomarina taas jonkin aikaa, siitä lähtien kun YLA palasi tauolta ja jo ennen sitä. Olen arvostellut kaikkien YLA-vuosieni aikana useampia luokkia, täysiverisiä, puoliverisiä ja lämminverisiä, D-poneja ja taisin joskus aikojen alussa tuomaroida B-ponejakin. Kaikenlaista on siis nähty. Nyt kuitenkin erosin, luullakseni lopullisesti. En halua enää YLAa.

Kuten joissain yhteyksissä on tullutkin ilmi, aikoinani kehitin YLAn idean ja pisteytyksen, joten minua voidaan kiittää tai syyttää YLAn luomisesta. Tuolloin aikoinaan YLAn tarkoitus oli siirtää painopistettä pois pelkän NJ-menestyksen haalimisesta tasapuolisemmin muihinkin asioihin. Tuolloin nimittäin "hienoimmat" hevoset olivat VIR MVA CH-hevosia, kantakirjattuja otuksia, joilla oli hienot kuvat muttei luonnetta, sukua tai kisoja. NJ-kalenteria kytättiin monta kertaa päivässä ja kiireellä raapustettiin osallistumisposteja, jotta saataisiin omat kultamussukat mukaan näyttelyihin ennen kuin luokat täyttyvät. Ja tuomarit luonnollisesti olivat ylityöllistettyjä, samoin NJ:n ylläpito, jolla oli tekemistä osallistujien keksimien porsaanreikien tukkimisessa, kisakalenterin päivittämisessä ja kaikkiin valituksiin vastaamisessa tai ainakin niiden sietämisessä.

Se kaikki alkoi siitä, että eihän tällainen pelkän näyttelymenestyksen haaliminen ole realistista. Olisi kiva jos hevosella olisi jotain muutakin sivuilla kuin kuvat ja arvonimilitaniat. Ja että hevosta oikeasti käytettäisiin johonkin muuhunkin kuin vain näyttelyihin. Niinpä YLAssa pisteytettiin hevonen kokonaisuutena: pisteitä sai rakenteesta toki, mutta myös luonnekuvauksesta, suvusta ja jälkeläisistä ja kisoista. Siitä se sitten lähti, minun ja muutaman muun suunnitelma "täydellisen hevosen" määritelmän muuttamisesta ja laajentamisesta.

Ja sehän muuttui. Nykyisin nauretaan jos hevosella ei ole kisoja, sukua tai ainakin sukuselvitystä ja luonnekuvausta, joten tavoite saavutettu ja minun pitäisi olla iloinen. No en kuitenkaan ole. Homma on mennyt ylitse, enää ei riitä maltillinen kisaaminen (vaikka se YLAssa kyllä riittäisikin) eikä järkevän pituinen luonnekuvaus. Näyttelymenestystä ja ktk-palkintoja halutaan edelleen. Nyt täytyy hevosenomistajan tehdä paljon enemmän töitä saavuttaakseen käsitteen "hyvä virtuaalihevonen". Minä puolestani olen pudottautunut siitä kelkasta jo kauan sitten.

YLA-tuomaroinnista on tullut perin tylsää. Sieltä puuttuu nykyään ne wow-elämykset, se kun huomaa johonkin hevoseen todella panostetun aikaa ja vaivaa ja jolla on vielä hieno kuvakin ja pitkä suku ja kaikki hyvin. Kaikki YLAan tuodut hevoset ovat sellaisia! Saman kaavan mukaisia: hyvä rakennekuva, luonnekuvaus jonka arvaa jo etukäteen, kisoja ja sijoituksia vähintään se 60 kappaletta, että saa täydet pisteet, sukua tai ainakin pitkänpitkä sukuselvitys ja varsat sekä päiväkirja joka on viime viikolla kirjoitetun oloinen vaikka päivämäärät on merkitty vuoden ajalle.

Toistan itseäni: se on tappavan tylsää. Hevosista saa niin laskelmoidun kuvan, niiden sivut on ikäänkuin viritetty nimenomaan sitä varten, että niillä saa YLAsta mahdollisimman hyvät pisteet. Luultavasti suunnilleen samalla kaavalla kuitenkin saa pisteitä myös jaosten laatuarvosteluista, joten kaikki on todennäköisesti tarkkaan laskelmoitu laatuarvostelumenestystä varten.

Sana "laskelmointi" onkin tässä se avainsana. Sitä tehdään (kuvitteellinen) laskin kourassa ja kuinka moni teistä pitää hauskaa taskulaskimen kanssa? Virtuaalimaailma ei ole enää hauska, kun täällä laskelmoidaan. YLA-tuomaroinnistakin katosi hauskuus kun kaikkien osallistujien sivut ovat laskelmoituja maksimaalista menestystä varten. Minä innostun heti, kun joku tekee asioita toisella tavalla, siis yleensä jättää jotain tekemättä. Suprant sai kehuja juuri siitä, että hevosilla ei ole (pitkiä) luonnekuvauksia, ei (pitkiä) kisakalentereita eikä täydellisiä rakennekuvia. YLAan niitä tietenkään ei tuoda.

YLAsta on tullut turha. Se oli aikanaan tarpeellinen, se kertoi että hevosella olisi hyvä tehdä muutakin kuin vain näyttelyttää, koska siitä sai pisteitä. Nyt hevosilla tehdään jo ihan ilman YLAa paljon kaikenlaista että ne olisivat hyviä ns. yleisen mielipiteen mukaan. Siihen ei enää tarvita YLA-menestystä porkkanaksi. Nyt puolestaan tarvittaisiin jotain, jolla saataisin harrastajien pipoja löysättyä.

-Gin

Miten vältät kapulakieltä?

Kapulakielestä Gin kirjoitti jo aiemmin wikin yhteydessä, mutta on sitä virtuaalitalleillakin. Tässä on sekalaisia poimintoja (pahoittelen, jos aiheutamme mielipahaa lainaamalla juuri sinun tallisi sivuilta tekstiä) ja esimerkkejä siitä, miten sen voisi sanoa ymmärrettävämmin ja vähemmän kömpelösti.

...perustettu kahden pitkäaikaisen virtuaaliharrastajan toimesta

Jonkun toimesta - muoto on kapulakielisyyden varma paljastaja. Sano mieluummin: "Tallin perusti kaksi pitkäaikaista virtuaaliharrastajaa".

Pyrimme tuomaan vaihtelua...

Siis tuotteko vai ette? Jos te vain pyritte, ei sitä kannata mainostaa. Sanokaa siis "Tuomme vaihtelua...".

Pääasiallista toimintaamme on rotujen x, y ja z kasvatus

Yksinkertaisesti: "Kasvatamme rotuja x, y ja z". Älä ole epämääräinen vaan kerro suoraan, mitä sinä/te teette.

Talli majoittaa tiloihinsa...

"Tallilla asuu..." Ei talli majoita ketään tai mitään, omistaja voikin majoittaa talliinsa hevosia ja muuta.

Kokemusta löytyy asioista å, ä ja ö.

Kerro nyt että kenellä sitä kokemusta on: "Omistajalla on kokemusta asioista å, ä ja ö."

Tallimme vahtina toimii...

Toimia-verbin käyttö on aina epäilyttävää silloin kun tarkoitetaan yleisesti että joku tekee jotain. Sano mieluummin: "Tallin vahtikoira on...".

Kasvatus painottuu x-rotuun...

Painottua-verbi on myös takuuvarma merkki kapuloinnista. Sano mieluummin: "Kasvatan rotua x".

Toiminta keskittyy kilpailujen järjestämiseen.

Keskittyä-verbi on samanlainen kapulointiverbi kuin painottua. Kerro mieluummin suoraan, että tallilla järjestetään kilpailuja.

Vielä pahempi esimerkki:

Lajeissa keskitymme pääasiassa esteisiin ja kouluun.

Miksei voi vain kirjoittaa: "Tallilla järjestetään pääasiassa este- ja koulukisoja"?

Rotu x ei ole osaltaan saavuttanut samankaltaista suosiota kuin rotu y

Turhia sanoja, turhaa hienostelua, turhaa kapulointia. Sano suoraan, että rotu x ei ole virtuaalimaailmassa yhtä suosittu kuin rotu y.

Tallipihalta löytyy asiat a, b ja c.

Ovatko asiat a, b ja c olleet hukassa? Sitten ne voidaan löytää. Muuten voisi kirjoittaa vaikka että tallinpihalla on a, b ja c.

kasvatin sivut pitää ilmoittaa minulle

Käytä ihan suosiolla imperatiivia: "Ilmoita kasvatin sivut minulle".

-S

VSN-tuomaroinneista

Kuten olen täälläkin mainostanut ainakin sivulauseessa, olen nykyisin uuden näyttelyjärjestö VSN:n tuomari ja olen myös järjestänyt itse muutamia näyttelyitä jo. Tuomaroituja luokkia on siis takana joitakin. Tässä olen nyt pohdiskellut ääneen vähän tuota VSN:n systeemiä, koska siinäkin on omat juonensa.

VSN:n tuomarointisysteemi poikkeaa NJ:stä ja muista perinteisistä näyttelyistä sillä, että hevoset arvostellaan yksilöinä, eri rakennekohdat pisteytetään ja paremmuusjärjestys ratkaistaan pistemäärän perusteella. Hevosia ei siis vertailla keskenään ja mietitä "tuo on parempi kuin tuo". Toisaalta tämä tekee erityyppisten hevosten arvostelemisen samassa luokassa järkeväksi, tällä metodilla on täysin mahdollista tuomaroida sekaluokat objektiivisesti ja ilman suurempaa tuskaa. Itselleni on ainakin ollut aina vaikeata panna paremmuusjärjestykseen kaksi hyvin erityyppisen rodun edustajaa, klassikkoesimerkki on täysiverirodut englantilainen täysiverinen ja arabi.

Muttei VSN:nkään metodilla saada aikaiseksi absoluuttista paremmuusjärjestystä (sellaista ei ole olemassakaan, sanottakoon se heti) ja joskus tulee miettineeksi, että kyllä olisin pannut nämä hevoset vähän toisenlaiseen paremmuusjärjestykseen. VSN-luokat ovat yleensä varsin tasaisia, käytännössä osallistujien pistemäärät vaihtelevat välillä 25-45 pistettä. Virtuaalimaailmassa on lopulta aika vähän huonorakenteisia hevosia tai omistajat näkevät itsekin niin rankat virheet, etteivät tuo sellaisia hevosia näyttelyyn, joilla on kunnon rakennekuva, mutta silti pisteet jäävät alle 25:n. Yleensä tätä heikommat pisteet saa siinä tapauksessa, että kuvasta ei voi arvostella osaa rakennekohdista. Ja täydellistä hevosta nyt tunnetusti ei ole olemassa, joten on aika utopiaa, että joku saisi 50 pistettä. Tähän menessä korkein itse antamani pistemäärä on 44 ja muiltakaan tuomareilta on näemmä harvoin irronnut yli 45 pistettä.

Kun todellinen pisteskaala on vain 20 pistettä ja hevosia on luokassa ehkä 10 kappaletta, ei suuria piste-eroja yksinkertaisesti saada aikaan. Ja käytäntö on toistaiseksi osoittanut että ainakin minun tuomaroimissa luokissa 30-40 pistettä on se väli, johon sijoittuu suurin osa hevosista, niin piste-erot ovat käytännössä minimaaliset. Usein käykin niin, että useampi kuin kaksi hevosta saa saman pistemäärän. Tällöin yksikin piste jollain hevosella suuntaan tai toiseen voisi muuttaa paremmuusjärjestystä radikaalisti.

Sain juuri kyselyn arvostelusta eräältä hevosenomistajalta, jonka hevonen oli jäänyt sijalle 10/10 30 pisteen tuloksella. Olin tuomaroinut luokan todella ankarasti (puoliverioriit edustavat minulle ratsuhevosjalostuksen huippua ja minä en anna anteeksi mitään). Minulla oli toki perustelut sille, miksi olin antanut minkäkin pistemäärän kustakin kohdasta, mutta kuten yleensäkin, pistetaulussa oli useampi kuin yksi kohta, jossa keikuin kahden pistemäärän välillä ja olisi ollut ihan perusteltua antaa myös se parempi (tällä kertaa) pistemäärä. Tällä hevosella näitä kohtia oli ainakin kolme, ehkä neljäkin ja jos kuvitellaan että olisin lopulta päättänyt pisteet sen paremman mukaan, tulos olisi ollut 30 pisteen sijaan 33 tai jopa 34 pistettä. Tällä tuloksella, siis vain todellakin kolmen tai neljän pisteen parannuksella, hevonen olisi kivunnut sijalta 10. sijalle 6. eli jo suht lähelle RCH-sijoja.

Kyseisessä esimerkkitapauksessa tämän viimeiseksi sijoittuneen edelle meni pari sellaista hevosta, joita en hevosia keskenään vertaillessa olisi missään tapauksessa sijoittanut esimerkkihevosen edelle. Niillä oli tyypissä liian paljon sanomista ja minä ainakin asetan sopusuhtaisuuden aika korkealle arvioinneissa. Näiden hevosten pisteitä kuitenkin nosti se, että vaikka toinen oli ruma ja romuluisen näköinen ja toinen epätoivoisen korkeajalkainen, ei niiden rakenteessa sitten lopulta ollut näitä asioita lukuunottamatta suurempaa vikaa. Niin että vaikka tyypeistä ja tietyistä rakennekohdista tuli heikkoja pisteitä, muut kohdat sitten olivat sen verran hyviä, että menivät tämän esimerkkihevosen edelle, joka oli tyypiltään varsin ok, sopusuhtainenkin, mutta useammassa kuin yhdessä rakennekohdassa oli pientä sanomista, sen verran että pisteet laskivat. Tämä on VSN:n ongelma. Tai ei se ole ongelma, se on vain ominaisuus kun tällä tavalla arvostellaan.

Yksi ominaisuus on myös se, johon törmäsin jossain luokassa, että hevosen rotutyyppi saattaa olla aika onneton, mutta lopulta rakenteessa ei ole suurempia ongelmia, joten se saa hyvät pisteet. Se saattaa mennä siis sijoituksissa ohitse sellaisen hevosen, jolla on hyvä rotutyyppi, mutta rakenne ei ole ihan yhtä hyvä. Sitten kun jaetaan RCH:ita, en halua jakaa sitä hevoselle, jolla on huono rotutyyppi (tai jokin yksittäinen kohta vain 2 pistettä, paitsi joissain poikkeustapauksissa), mutta tämä paremman rotutyypin, mutta hieman kehnomman rakenteen hevonen saattaisi RCH:n ansaitakin, mutten voi antaa sitä sille, koska sen edelle on sijoittunut tämä parempirakenteinen, mutta rotutyypiltään kehno hevonen. Tässä kohtaa pistejärjestelmä ei ole ehkä ihan reilu, mutta pisteet on pisteet ja säännöt on säännöt. Joku häviää ja joku voittaa.

Olen aina ajatellut (joskaan en uskaltautunut aiemmin ääneen sanomaan), että tuomarihan voi antaa ihan mitä pisteitä huvittaa, olettaen tietysti että hän pystyy ne uskottavasti perustelemaan. Vaikka kyllä välillä tulee ajatelleeksi omia vanhoja tuomarointeja katsoessaan, että mitähän sitä on tullut ajatelleeksi kun tuonkin pistemäärän on antanut. Niin että jos joku kuvitteli, että tämä pistesysteemi nyt on jotenkin eksakti ja tarkka ja aina samanlainen, niin hoh hoh ja onnea.

-Gin

Hienoimmat hevoset

Ht.netissä (taas) kyseltiin ihmisten hienointa hevosta. Ajattelin vastata siihen, mutta tajusin että meillähän on tallit täynnä niitä hienoista hienoimpia hevosia. En minä voi kaikkia kahtatuhatta hevosta sinne listata. Mutta on kuitenkin myönnettävä, että aina jotkut nousevat niistä hienoista hevosista henkilökohtaisiksi suosikeiksi ja tähän ajattelin listata ainakin joitain niistä.
Jätän nyt tietoisesti listaamatta ne vanhat, moneen kertaan kuullut nimet Zoom Dynamic, Wizzerria, White Speedster, Abracadabra K, Iskatel, Gin Gone With The Wind, Kilimanjaro, MVS Srebra, Senna GA ja monet, monet muut...

Junost GA ox, meidän uusimpia arabitulokkaita, suvuton venäläislinjainen ori. Tuo kuva on vain niin hieno, siinä on vanha laukkaori Gepard.

Ghadah Hiyam LIA, Shyaliasta ostettu pitkäsukuinen arabitamma. Tuo suku on oikeasti mieletön, siitä löytyy niin paljon kaikkia vanhoja hevosia, jotka kyllä tunsin ja tiesin silloin vuonna 2002 tai niillä main. On tunnettua, että olen heikkona vanhoihin sukuihin.

Charlemagne Ion, ihan alusta aloitetun ara-appaloosaprojektin viimeisin hedelmä ja ensimmäinen, jossa on oikeasti yli 99% arabia.

Jessamine Ion xx, viimeisiä ja ainoita täysiverisiä, jonka suvusta löytyy vielä suosikit SK Grand Duke, MVS Lord Fenton ja erityisesti Wizzerria. Fenton ja sitä kautta sen emä Wizzerria esiintyy suvussa jopa kaksi kertaa.

Tara af Evengaard, frederiksborgeja ei ole montaa, mutten voi silti olla rakastamatta ruunivoikkoa Taraa.

Algol Ion, kalliovuortenponeissa on monta suosikkia erikoisten väriensä takia, siellä on vaikka mitä: hopeanmustanvoikkoa, hopeanruunikonpäistärikköä, ruunivoikonhallakkoa, tuplavoikkoja ja niin edelleen. Algolin väri on yksi ehkä kauneimmista. Ja tuo suku! Kaikkii hevoset PDM Comedya lukuunottamatta ovat joko meidän kasvattamia tai keksimiä.

Saeros Ion, knabstrupien joukosta löytyy myös monia suosikkeja, osa on sukunsa, osa värinsä takia ja osa muuten vain. Saerosin suvusta ei voi olla pitämättä, siinä esiintyy White Speedster ainakin kolme kertaa. Se näkyy vain kahdesti, mutta on myös Vapour's Sabrinan isä.

R-Generation SIN, tässä viehättää sekä suku että kuva. Kuva on upea ratsastuskuva, luulisin että siinä on laukanvaihtosarja menossa. Ja suvussa on taas niitä vanhoja nimiä, joita jaksan aina ihastella. En voi koskaan olla liian kiitollinen Sonokolle, että sain muiden hienojen kasvattien ohella häneltä myös tämän.

Denisa Ion, RBSH-tamma, jonka kuva on upea vaikkei sovi hevoselle pätkän vertaa. Katsokaa nyt vanhempia, tuo ei muistuta niitä tippaakaan.

Hillbilly Ion, tennesseenwalkereista on myös vaikea valita omaa suosikkiaan, kun niilläkin on jo pelkästään hienoja värejä vaikka miten paljon, samppanjaa, kirjavaa, päistärikköä ja muuta. Hillbillyn kuva on kuitenkin vanha suosikki jo vuosien takaa ja toisaalta niin selkeä voikko sabino kuin vain voi olla. Ja emän puolen suku on tuota meidän vanhempaa kasvatusta, jonka tulokset olivat kadota kun lopetimme.

Shokolad Ion, tämä on vain yksi esimerkki mielestäni mainiosta terskinhevossuvusta. Emän puoli on kokonaan uudempaa tuontia, mutta isän puoli menee sinne Ionicin alkuaikojen hevosiin ja kasvatteihin. Suvusta löytyy myös kantaori ja itselleni tärkeä ori Dopiza (Zenithin isä) ja Kerpan hevosia (Ismeralda Zeni, Aingeal an Uabhair).

Aviarejs Ion, olen maininnut tämän kuvan aiemminkin, mutten voi sille mitään, että rakastan sitä. Sivuhuomautuksena sanottakoon, että kuvassa on ehta orlov-ravuri, mutta itse olen käyttänyt sitä aina ratsuilla.

Brohim v.d. Djoehem, en ole suinkaan vielä toipunut Djoehemin yllättävästä ja totaalisesta katoamisesta, mutta Brohimin kuvasta olen ylpeä, koska siinä on ehta wielkopolski. Ja minusta vielä todella kaunis hevonen.

Fine By Me GA, myös tämän kuva ansaitsee kaikki ihastelut.

Edgardo Ion, ensimmäisiä ihan alusta asti kasvatettuja AA-aztecoja. 3/16 criolloa, 8/16 andalusiaa ja 5/16 quarteria. Vielä kun löytyisi jostain sopva kuva.

Mithrim Dawn, vastikään ostettu wpb-varsa, isänä meidän oma, vanha kasvatti ja emän puolen suvussa ovat sellaiset vanhat nimet kuin Paithan ja Brigadier Krumelur. Kiitoksia vain Danille tästä varsasta! En tosin tiedä vielä mitä teen welsh part-bredillä, mutta kai sitä nyt johonkin jalostukseen voi käyttää...

Gin Ahaltekin hevosia en ala edes listata, koska jokaisella on joko hieno suku tai hieno kuva tai jopa molemmat.

- Gin

Tilausvarsaprosessi

Varsan tilaaminen meiltä on mahdollista, mutta se vaatii oman prosessinsa. Prosessikuvaus on tällainen:

1. Tilaaja ottaa meihin yhteyttä mielellään mailitse ja kertoo haluavansa tilausvarsan rodusta x
   a. jos tilaaja ei ole päättänyt vanhempia, hän voi pyytää meiltä apua vanhempien valintaan. Tällöin tulee esittää joitain kriteereitä: suvun pituus, lajipainotus, jokin tietty nimi tulee olla suvussa tai ei saa olla jne
   b.jos tilaaja on jo valinnut vanhemmat, hän ehdottaa niitä meille
   c.jos tilaaja haluaa ulkopuolisen oriin astuvan meidän tamman, tulee hänen hoitaa sopimiset kuntoon oriinomistajan kanssa
   d. mielellään tässä vaiheessa tulisi ilmoittaa sukupuoli- ja nimitoiveet
   e. olisi kiva myös nähdä mille tallille varsa on menossa ja mihin käyttöön
2. Me lähetämme paluupostissa vastauksen, jossa ovat seuraavat asiat:
   a. onnistuuko tilausvarsa (yleensä onnistuu)
   b. jos tilaajalla ei ole molempia vanhempia valittuna, lähetämme listan meidän mielestämme sopivista vanhemmista tilaajan toiveiden mukaan
   c. jos tilaajan haluama yhdistelmä ei sovi jostain syystä, yleensä tarjoamme jotain vastaavantyyppistä yhdistelmää vanhemmiksi
   d. varsan tulevan syntymäpäivän
   e. mahdolliset varoitukset väristä
   f. jos tilaaja on esittänyt vanhemmat, jotka sopivat sekä sukupuolitoiveen, lähetämme jo tässä vaiheessa varsan tiedot (ks. kohta 4)
   g. jos tilaaja on esittänyt nimitoiveen, kerromme myös onnistuuko se vai onko nimi jo käytössä tai muuten vain sopimaton meidän mielestä
3. Tilaajan tulee vastata esitettyihin kysymyksiin ja selkeästi ilmaista toivotut vanhemmat varsalle ja sukupuolitoive ellei tätä ole tehty jo kohdassa 1
4. Lähetämme varsan perustiedot mailitse, usein jo ennen varsan syntymää. Perustiedoissa on yleensä useampi nimivaihtoehto, ellei tilaaja ole esittänyt sopivaa nimiehdotusta (kohta 2g), sukupuoli, rotu, syntymäaika ja maininta ikääntymismenetelmän vapaudesta, värivaihtoehdot, säkäkorkeus aikuisena, lajipainotus, vanhemmat linkkeineen ja kasvattaja
5. Tilaaja lähettää varsan sivujen osoitteen meille, kun saa ne tehtyä

Jos yksikin kohta (tietyin poikkeuksin lukuunottamatta kohtaa 4) jää puolitiehen tai tekemättä, koko prosessi epäonnistuu eikä varsaa tule. Ja painotan tässä sitä, että todellakin vanhemmat ja varsan sukupuoli tulee ilmoittaa selkeästi. "Ihan sama" tai "joku vaan" eivät käy vastauksiksi, sillä olen vuosien mittaan törmännyt pikkuisen liian monta kertaa siihen, että ihan sama ei olekaan sitten ihan sama. Ensin sanotaan, että sukupuoli on ihan sama, joten päätän että on vaikka tammavarsa ja sitten halutaan kuitenkin ori. Tai että isäksi joku suvuton ori rodusta x ja sitten haikaillaankin jotain toista kuin mitä minä olen ehdottanut.

Tämä prosessi vaatii aikamoista postienlähettelyä, joten kaikkien kannalta olisi helpointa, jos heti ensimmäisessä postissa tilaajalla olisi tiedossa sopivat vanhemmat (ei liian läheistä sukua toisilleen) ja sukupuoli, jolloin voisin yleensä jo paluupostissa lähettää varsan tiedot ja sitten tilaaja lähettäisi varsan sivun meille. Tietenkin ymmärrän, että Ionicissa ja GA:ssa on paljon hevosia ja varsinkin suurista roduista (ahaltek, tersk, arabi, knabstrup) voi olla vaikeaa valita sopivaa paria vanhemmiksi, kun hevosia on satoja. Siksi me tarjoamme ylipäänsä apua siinä, jos haluaa varsalta jotain tiettyä asiaa, koska luultavasti me tunnemme oman hevoslaumamme parhaiten ja osaamme poimia sieltä ne parhaat palat esitteille.

Jossain määrin sama prosessi toimii myös niihin, kun halutaan ostaa sivuton kasvatti: siinä vain ei päätetä niitä vanhempia, kun ne on päätetty jo valmiiksi. Joskus myös sukupuoli ja nimi on jo päätetty, muttei aina. Tällaisissakin tapauksissa lähetämme ostajalle varsan tiedot mailitse ja jäämme odottelemaan sivuja.

Toivoisimme samanlaista prosessia myös silloin, kun me ostamme kasvatteja tai tilaamme varsoja. Liian usein se jää jotenkin puolitiehen, kasvattaja sanoo että joo, voit päättää nimen ja sukupuolen ja syntymäpäivän itse, ihan sama (mutta sitten tuleekin rutinaa jos päätän "väärin"). Ne jäävät helposti päättämättä ja varsa puolitiehen eli se ei saa koskaan sivuja. No, me yleensä emme tarvitse tietoa säkäkorkeudesta, me määritämme sen joko johonkinin vanhempien säkäkorkeuksien väliin tai jos ne ovat epärealistiset, määritämme sen rodulle sallitun/tyypillisen korkeuden tuntumaan. Me haluamme kuitenkin yleensä vapauden päättää väri itse, koska haluamme noudatella realistista periytymistä myös ostovarsojen kanssa.

Niin että jos tuntuu siltä, että tilaamamme/varaamamme varsa ei oikein saa sivuja koskaan, niin laitapa otuksen tarkat tiedot meille mailissa. Saattaa alkaa tapahtua jotakin.

-S

VSN: kysy pois!

Sain alkuviikosta kyselyä eräästä arvostelustani 20.4. näyttelyissä. Ystävällisessä hengessä poninomistaja halusi varmistaa, että onhan pistemäärä oikein ja pisteiden järjestys sama kuin VSN:n sivuilla, kun hänellä oli hieman ruusuisempi käsitys poninsa rakenteesta ja minä taas olin teilannut otuksen lähes täysin. No, kysyvälle vastataan ja kohteliaasti kysyvälle vastataan vielä varmemmin. Kirjoittelin siis vastauksen että kyllä pisteet ovat oikein ja oikeassa järjestyksessä ja kerroin vielä analyysin eri rakennekohdista eli mitä itse näen niissä ja mitkä seikat ovat vaikuttaneet pisteisiin.

Toistaiseksi en ole tuomaroinut kovin montaa VSN-luokkaa ja tämä onkin ainoa kysymys, mitä arvosteluista ja pisteyksistä on tullut. Vastailisin tämänkaltaisiin kysymyksiin mielelläni enemmänkin, koska uskon niiden avaavan kyselijöille sitä, miten rakennearvostelu tehdään, mitä tuomari haluaa nähdä minkäkin rodun kohdalla ja toisaalta ehkä myös opettaa kysyjää itseään katsomaan rakennetta ja ehkä jopa arvostelemaan itse.

Mielestäni ei ole lainkaan tervettä, jos tuomareita pidetään jotenkin niin suurina guruina, ettei heihin uskalleta ottaa yhteyttä, jos on jotain kysyttävää tai jopa kyseenalaistaa. Tämä johtaa usein siihen, että sitten tuomarien selkien takana, yleensä kuitenkin jollain julkisella foorumilla puidaan tuomarointeja ja todetaan kanssakirjoittelijoiden voimin tuomarin olevan tietämätön puusilmä, mutta kukaan ei tajua kysyä tuomarilta itseltään perusteluita. Tuomarilla nimittäin on tai ainakin pitäisi olla hyvät perustelut antamilleen pisteille! VSN:n tapauksessa tuomarointi on kuitenkin avoimempaa sen takia, että pistemäärät ovat tosiaan näkyvillä tuloksissa kuin vaikka on NJ:ssä tai taukoilevassa/edesmenneessä VNT:ssä.

Mutta että jos tuomaroimassani VSN-luokassa tuntuvat rakennepisteet olevan ihan nurinkuriset siihen nähden, mitä itse hevosessa näet, niin laita vain kysymystä. Minä kerron sitten, jos kysymyksiä alkaa tulla niin paljon liikaa, etten ehdi niihin vastailla.

-Gin

Suprant

Kuten moni tietää, jaksan harvoin innostua puoliveritalleista, mutta vastikään suurelle yleisölle julkistettu Suprant teki vaikutuksen.

Taas yksi massapuoliveritalli. Mitä siinä niin merkittävää on?

No, itseäni miellyttää hevosten määrä jo heti alkuunsa. Liian moni aloitteleva puoliveri- ja muunkin rodun siittola ilmoittaa heti alkuunsa, että heillä sitten panostetaan määrän sijasta laatuun ja lyhyisiin sukuihin. Virtuaalihevosissa se laatu on kovin venyvä käsite, jos sitä ylipäänsä on olemassa eivätkä kaikki halua mitata laatua sijoitusmäärällä tai laatispalkinnoilla. Lyhyistä suvuista tulee pitkiä viimeistään muutaman sukupolven kuluttua ja kun hevosia on vähän, jalostustoiminta on tuomittu kuolemaan vuoden kuluessa.

Suprantissa ei näitä klassisia virheitä ole tehty. Hevosia on paljon (no, ei nyt kauheata määrää, mutta muutama kymmenen, siitä on hyvä aloittaa), joten kasvatustoiminnalle on ihan oikeasti pohjaa ja materiaalia. Kasvatustoimintaa on itse asiassa aloiteltukin jo, kasvatteja on tämän vuoden puolella syntynyt enemmän kuin monella pitsinnypläystallilla kahden vuoden aikana. Kasvatuksessa määrä korvaa laadun kyllä ihan suoraan, ainakin jos yrittää myydä mitään kellekään. Kahdesta kasvatista on vaikeampi löytää miellyttävä kuin kahdestakymmenestä. Laaja kasvattivalikoima tarjoaa ostajalle paremmin valinnan varaa.
Suprantissa kasvatetaan FWB:itä, mutta kun katsoo tallin hevosvalikoimaa, on siellä todella mmonipuolisesti tarjolla erilaisia puoliverisiä ja täysiverisiäkin vielä jokunen. Miten sitä paremmin voisi FWB-jalostuksen pohjaa laajentaa heti alkuunsa? Minä en ainakaan tiedä parempaa konstia.

Osalla hevosista on varsin pitkä suku, joista löytyy vanhoja kantahevosia. Itse arvostan näitä vanhoja nimiä suvuissa ihan pelkästään niiden iän takia. On yksinkertaisesti mahtavaa, että niin epävakaassa, jatkuvasti muuttuvassa ja historiaa hävittävässä virtuaalimaailmassa on säilynyt hevosten nimiä suvuissa vuosikymmenen takaa. Sitä täytyy kunnioittaa ja nostaa hattua niille ihmisille, jotka haluavat säilyttää näitä linjoja myös tulevaisuuteen, sillä heitä ei ole turhan paljon.
Lisäksi sukutauluihin ei voi olla kiinnittämättä huomiota, koska ne on jostain syystä sijoitettu hevosten sivuille ihan ylimmäksi. Vierastan hieman tätä, haluaisin nähdä kuvan ja perustiedot ensin, mutta toisaalta: vanha sukufriikki kyllä arvostaa niitä sukujakin sen verran että katsoo ne mielellään ensin.

Lisäksi mukavaa on se, että ainakaan toistaiseksi osalla hevosista ei ole kisatuloslistaa lainkaan tai jos on, siinä on kaikki startit, ei vain sijoitukset eikä lista ole mikään pitkän pitkä. On siellä toki joitain sellaisiakin, joilla on seitsemäntoistatuhattasataa sijoitusta, mutta ei tosiaan kaikilla.
En tiedä, mutta minua on viime aikoina alkanut toden teolla masentaa ne pitkät kisatuloslistat hevosten sivuilla. Pahimmillaan näyttötolkulla turhaa tietoa, jolla kukaan ei tee mitään, vain YLA- ja laatuarvostelutuomarit laskevat määrät eikä heitäkään kiinnosta se, että missä luokassa hevonen nyt sijoittui millekin sijalle ja minkä tallin kisoissa.
Ja jos on vain pitkä lista sijoituksia, herää lievä ärtymys: huijausta, petkutusta, fuskaamista, pitäisi olla kaikki startit merkittynä. Tosin sitä satojen ja tuhansien kisojen listaa ei jaksaisi kukaan edes skrollata läpi... Toiveissa onkin, että Suprantissa ei ainakaan kaikkia hevosia tapettaisi kilpailuttamalla.

Plussaa on myös se, että harvalla hevosella on se perinteinen pitkänpitkä luonnekuvaus. Esimerkiksi Blackberryn luonnekuvaus on ihan kiva, tuon lyhyen tekstin jaksaa lukaista läpi nopeasti ja se kertoo hevosesta jo olennaisen. Ehkä olen ollut liian kauan YLA-tuomarina, koska pitkien kisakalentereiden lisäksi minua masentavat pitkät luonnekuvaukset, ne jotka minun on YLA-tuomarina pakko lukea läpi vaikka miten ei huvittaisi.

Yksi ehdoton plussa ovat myös kuvat: ne ovat kuolattavan upeita. Kaikilla hevosilla ei ole rakennekuvaa, mutta minusta se on vain plussaa. Vähän persoonallisuutta ja minun sydämessä on aina heikko kohta liikekuville tai ylipäänsä muille kuin rakennekuville. Kuviin liityvät myös värit, Suprantissa on useampia voikkovärisiä hevosia ja joitain kirjaviakin, joten niitä on tulossa jatkossakin. Ja varsinkin noiden erikoisvärien periytyminen on aika lailla realistisuuden rajoissa.

Kaikki nämä yhdistäen: en voi olla kuin innostunut Suprantista. Vaikka onkin puoliveritalli, siitä ei tule heti sellaista ylenmäärin laskelmoitua mielikuvaa, kuten sellaisesta tallista, jossa kaikki hevoset ovat ns. täydellisiä, saman kaavan mukaisia. Täydelliset rakennekuvat, täydelliset luonnekuvaukset joissa kaikissa sanotaan sama asia vähän eri sanoilla, täydelliset kisakalenterit, täydelliset suvut pitkine sukuselvityksineen... Lyhyesti sanoen siis sellainen, joka on tehty virtuaalimaailman perinteisen menestyksen mallin mukaan, hajuton, mauton, kolmetoista tusinassa - talli, josta ei irtoa lopulta mitään persoonallisuutta, kun kurkistetaan korean ulkokuoren alle. Se on heti persoonallista, jos joku tekee asioita eri tavalla. Ja sekin on kunnioitettavaa, koska valtavirran mukana juoksijoita on liikaa.

-Gin

Pinnalla olevat puheenaiheet

Joku kritisoi ht.netissä että blogit ovat ihan tyhmiä, kun heti kun kyseisellä foorumilla tapahtuu jotain draamaa, niin kymmenkunta blogia kirjoittaa asiasta. Seiskajournalismin virtuaaliversio siis ja näinollen paheksuttavaa.

Tunnustan, että itse tartumme hanakasti ht.netissä pinnalle nousseisiin aiheisiin tai ainakin saamme sieltä usein inspraatiota kirjoituksiin. Miten sitä muuten tietäisi mitä virtuaalimaailmassa tapahtuu ellei ht.netistä, joka tällä hetkellä on jotakuinkin ainoa suosittu foorumi, jossa virtuaalihevostelijat käyvät ja keskustelevat? Ja minun on tunnustettava, että omilla talleilla tapahtuu sen verran vähän asioita, että niiden kommentoimiseen ei kovin montaa blogitekstiä vuodessa tarvita ja aika harvoin ihan noin vain omasta päästä herää jokin aihe, josta voisi kirjoittaa. Yleensä siihen tarvitaan ulkopuolista apua, tahallista tai tahatonta. Emme me elä emmekä voi elää tyhjiössä.

No miksi sitten blogiin, miksemme lähde keskustelemaan kyseiseen viestiketjuun? Ensinnäkin blogitekstin kirjoittamiseen kuluu yleensä enemmän aikaa kuin johonkin nopeaan foorumivastaukseen eli samalla blogiteksti on viimeistellympi, hiotumpi, jäsennellympi ja ylipäänsä ajateltu läpi. Myönnän, että foorumivastaukset harvoin ovat näitä. Ja toisaalta foorumilla saattaa jokin sivulause kiinnittää huomiotani ja kerä lähtee purkautumaan siitä, mutten voi alkaa siitä vääntää kyseisessä viestiketjussa, koska aihe ei välttämättä liity koko viestiketjun varsinaiseen aiheeseen.

Lisäksi täytyy sanoa, että foorumi"keskustelu" on lopulta aika turhaa. Topikki on pinnalla ts. etusivulla puoli tuntia, tunnin, kaksi tuntia parhaassa tapauksessa ja sitten se unohtuu. Tai se paisuu päiväkausia kestäväksi topikkien virraksi, jossa on suloisessa sekasotkussa riidanhaastajat, puskista huutelevat muut trollit, kantansa hyvin perustelevat kirjoittajat joilla oikeasti on asiaa, ne jotka tietävät aiheesta jotakin ja ne, jotka yrittävät vähän hillitä pahimpia törkeyksien kirjoittajia. Topikeista noin 25% on asiaa, loppu yleensä turhaa huutelua. Ja kun homma paisuu monen viestiketjun mittaiseksi, ei siitä ota enää tolkkua vanha vihtahousukaan.
Blogissa saamme esittää oman mielipiteemme ja näkemyksemme vapaasti, ilman näitä häiriötekijöitä ja se ei jää muiden huutelijoiden jalkoihin. Ja onhan se toki kiva olla ainoa kirjoittaja, silloin saa olla oikeassa... Blogiin kommentoidaan niin vähän mitään, että keskustelua harvoin syntyy (mikä toisaalta on kyllä harmi).

Ja lopuksi, blogiin kirjoitettu teksti säilyy kauemmin kuin foorumin topikit, jotka katoavat jopa suorien linkkien takaa jonkin ajan kuluttua. Plus että ht.netin hakutoiminto on niin onneton, ettei pahemmasta väliä. Sehän näyttää vain 30 tuoreinta ja hakuaika yltää kokonaisen kahden kuukauden päähän. Blogissa (ainakin meidän blogissa, ollut pystyssä vuodesta 2007) tekstit pysyvät tallessa toivoakseni hamaan tulevaisuuteen asti ja ehkäpä joskus myöhemmin voidaan naureskella tai kauhistella tänään tapahtuneita draamoja.

Niin että varokaa mitä kirjoitatte ht.netiin. Sopivasti sattuessa saatatte joutua ikuistetuksi meidän blogiin (yleensä ilman nimiä kuitenkin).

-Gin

Vaihteeksi laukka- ja raviuutisia

Meillä on Ionicissa pari suvullista laukkahevosta, syntyneet Pinkin hevosista, mutta koska Pink on jäissä, ne majailevat Ionicissa. Toinen on risuilla kilpaileva RBSH-tamma Oh Dear Ion ja toinen on sileällä kilpaileva ish-ori Aodhagan Ion. Eli laukkamaailman tilanne on tullut viime aikoina kovin tutuksi.

Eikä se näytä hyvältä. Kolmosryhmälle sileän radan lähtöjä järjestävien tallien määrän voi laskea kahden käden peukaloilla: Trickery ja Stormsky, ellei Townsens herää. Risulähtöjä on tähän asti järjestänyt ainoastaan Sasnak, nyt on pari muutakin järjestämässä risustartteja, mutta kovin on niukkaa. Ja kolmosryhmän lähtöjä perutaan osallistujien puutteessa luultavasti enemmän kuin lopulta pidetään. Ykkösryhmälle näyttää olevan muutama suht aktiivinen laukkajärjestäjä, mutta kaiken kaikkiaan meininki on todella kuollutta parin vuoden takaiseen nähden.

Miksi näin? Tietysti silloin pari vuotta sitten laukkaurheilu eli nousukauttaan eli onko nyt vain käynyt se perinteinen lässähdys normaalitasoon muutaman vuoden aktiivisen ajan jälkeen? LJ:hin on myös tullut sääntömuutoksia sitten meidän lopettamisen, en ole niistä niin perillä, mutta voivatko ne olla syynä? Osa kisajärjestäjistä ilmoittaa lähdön tiedot edelleen inhottavan vaikeasti (ei se minulle ole vaikeaa, hyvin englantia hallitsevana ja muutenkin vanhana laukkapuolen kettuna, mutta ajatelkaa nyt niitä uusia 11-vuotiaita, jotka haluaisivat kokeilla laukkakisaamista). Ja niin: eihän niitä hevosia ole kun ei ole startteja niille. Startteja ei ole kun niihin ei ole osallistujia. Noidankehä on valmis.

On muuten iso mieliteko pykätä Pink uudestaan pystyyn hevosineen ja laukkakisoineen. Ei vain mitenkään olisi aikaa sellaiseen.

Enkä voinut pysytellä erossa ravipuolestakaan. Joku päivä selailin vanhoja orlovejani ja totesin, että on ihan pakko vielä yksi orlovilainen laittaa ja tuloksena oli suvuton ori Doblestnyj GA, joka starttasi eilen koelähdössä. Joka nyt toivottavasti järjestetään, kun vielä tähän päivään mennessä ei ole saatu edes osallistujia sivuille että tietäisin onko mailini tullut perille ja onko osallistuminen ok...
Tulen menettämään hermoni ravipuolella, se on aika varma fakta. Laukkapuolella tottui siihen, että tulokset tulivat varsin nopeasti kisapäivän jälkeen, yleensä viimeistään seuraavana päivänä, mutta ravipuolella ei tunnu olevan kiirettä. Olen tästä nurissut jo kolme vuotta sitten ja en kyllä kestä, jos ei ole tilanne yhtään parantunut. Ei ihan näytä siltä.
Ja toisekseen: raveja ei näytä olevan tarjolla ihan hirveästi. Huhtikuun loppupuolella on vain muutamat ravit ja niissäkin on monet lähdöt jo tässä vaiheessa täynnä, niin että mihin minä sen kaksivuotiaani sitten lykkään, jos se ikinä pääsee koelähdöstä läpi? Paitsi laukkoja, pitäisi näemmä alkaa järjestää ravejakin...

Miksen minä koskaan opi mitään? Näistä jutuista pitäisi pysytellä erossa, niin olisi kaikki paljon helpompaa.

-Gin