keskiviikkona, lokakuuta 07, 2009

Virtuaalihevosen hyvyys: prosentit vai määrät?

Magnetien blogista löytyi erittäin hyvä teksti siitä, miten ravipuolella olisi syytä merkitä hevosten sivuille kaikki startit, ei vain niitä joissa hevonen on sijoittunut. En ole nyt hetkeen taas pyörinyt ravipiireissä, mutta aikaisemmin se oli aivan sääntö (josta harvoin tai ei koskaan ollut poikkeuksia), että hevosen sivulle merkitään KAIKKI STARTIT, sitten niin jok'ikinen, jossa hevonen on ollut mukana. En tuolloin osannut edes kuvitella, että muu voisi olla mahdollistakaan.

Laukkapuolella hevosten arvottaminen hyväksi tai huonoksi nojaa nimenomaan ja ainoastaan voitto- ja sijoitusprosentteihin. Määrillä ei ole mitään väliä, voittosumma on yhdentekevä ja osin myös hevosen saavuttama taso, vaikka sitä kyllä katsotaan jalostuksessa. Tärkeätä on ainoastaan se, miten suuren osan starteistaan hevonen on voittanut ja miten suuressa osassa se on sijoittunut. Tähän tietoon tarvitaan tarkka ja luotettava tieto kaikista starteista. Laukkapuolella ainakin kaikki vähänkään vanhemmat harrastajat näin toimivatkin ja toivottavasti tapa leviää tehokkaasti myös uusien harrastajien piiriin. Täytyypä tehdä ehdotus, että asiasta olisi maininta ja suositus LJ:nkin sivulla.

Mutta ratsulajien puolella sikakisaajat menevät siitä mistä aita on matalin. Este-, koulu- ja kai kenttähevostenkin sivuilla on pääasiassa vain sijoitukset. En ole perehtynyt lajijaosten laatuarvosteluihin sen paremmin, mutta epäilen tämän käytännön olevan tulosta laatuarvosteluiden vaatimuksista: hevosella tulee olla tietty määrä sijoituksia, että se saa jonkin palkinnon tai jotakin. Ne kisat, joista ei sijiotusta tule, ovat yhdentekeviä.

Sitten ollaan päädytty tähän, hevosilla kisataan ainoastaan sijoituksista, varsinainen kisamäärä voi nousta satoihin tai varmaan tuhansiinkin kisoihin kun metsästetään niitä sijoituksia. Sinänsä tämä on hölmöä, kysehän on ainoastaan arpaonnesta ja sen takana olevasta tilastomatematiikasta. Ihan kenen tahansa on tilastollisesti mahdollista saavuttaa esimerkiksi 60 sijoitusta. Hyvällä onnella se vaatii vähemmän kisoja, huonolla onnella enemmän kisoja, mutta lyön vetoa, että kuka tahansa pääsee tähän tulokseen jos kisaa maksimissaan 6000 kisaa.
Tämä on matemaattisesti todistettavissa todennäköiseksi. Oletetaan että jokaisessa kisassa on 100 osallistujaa. Näin ollen hevosella x on 1/100 mahdollisuus voittaa (en puhu nyt pelkistä sijoituksista, vain voitoista). Tilastollisesti tarvitaan siis 100 kisaa, jotta hevonen voittaa yhden kerran, olettaen että arvonnat ovat todellakin puolueettomia. Kuuteenkymmeneen voittoon tarvitaan siis tilastollisesti 60*100 eli 6000 kisaa, ei mitään muuta.

Onko se sitten hyvä hevonen, joka on kilpaillut 100 kertaa ja voittanut vaikkapa 6 kertaa ja sijoittunut 15 kertaa? Onko se muka parempi hevonen kuin se, joka on kilpaillut 20 kertaa, voittanut 4 kertaa ja sijoittunut 10 kertaa? Jos voitto- ja sijoitusmääriä ainoastaan tuijotetaan, niin 100 kisan hevonen on tietysti parempi, mutta voiko joku oikeasti väittää niin, jos ajattelee asiaa vähänkään pidemmälle? Voiko?

Otetaan mukaan prosentit. Sadan kisan hevosen voittoprosentti on 6% ja sijoitusprosentti 21% (sijoitusprosenttiin lasketaan myös voitot, hevonen on siis sijoittunut 21 kertaa, joista voittanut 6 kertaa ja jäänyt huonommille sijoille 15 kertaa). Kahdenkymmenen kisan hevosen voittoprosentti on 20% ja sijoitusprosentti 70%. Prosenttien valossa sadan kisan hevonen on epäonnistunut, surkea kameli, kun taas kahdenkymmenen kisan hevonen on erittäin hieno ja hyväksi luettava hevonen, suorastaan jo supertähti, jos puhutaan ratsastuslajeista, joissa on suuret luokkakoot.

YLAssa pelkkien sijoitusten merkitseminen aiheuttaa liian monelle hevoselle pistemenetyksiä. Jos hevonen on kilpaillut 60 kertaa ja sijoittunut 15 kertaa, se olisi oikeutettu täysiin kisapisteisiin. Yhdestä kisasta, tuloksesta huolimatta saa 0,5 pistettä ja maksimi on 30 pistettä. YLA-tuomarit kuitenkin laskevat kisapisteisiin vain ja ainoastaan ne kisat, jotka löytyvät hevosen sivuilta. Me emme lähde hakemaan kisatietoja esim. VRL:n tulosarkistoista. Jos hevoselle on merkitty vain ne 15 sijoitusta, se saa kisapisteistä vaivaiset 8 pistettä (puolikkaat pyöristetään ylöspäin). Se on aika paljon vähemmän kuin 30! Yksikin piste voi olla kriittinen silloin kun pistemäärä menee lähelle palkintojen rajoja, yhdestä pisteestä voi olla kiinni saako hevonen YLA3:n vai YLA2:n. Ei viime YLA-tilaisuudessa ollut minun tuomaroimissa luokissa ainoatakaan sellaista hevosta, jolla olisi ollut varaa tuhlailla näin pisteitä, yhtään YLA1-palkinnon pisteitä en jakanut ja vain erittäin harvan YLA2-palkinnonkin.

Kehittelin tuossa jo mielenkiintoisia ajatuksia siitä, että jospa lajijaosten laatuarvosteluissa kilpailuiden merkitys alettaisiinkin jatkossa mitata visjoitusprosenttien, ei sijoitusmäärien perusteella. Kuten totesin yllä, eivät ne määrät kerro mitään, ihan mikä tahansa hevonen voi nuo määrät saavuttaa kunhan sitä kilpailuttaa tarpeeksi. Sijoitusprosentit sen sijaan tekisivät täysien pisteiden arvoisesta hevosesta harvinaisuuden ja oikeasti hyvän. Tietysti tämä herättäisi vastarintaa, kun se ikioma karvaturri ei voisikaan saada helppoja pisteitä sijoitusmäärien perusteella vaan yhä useampi hevonen olisi keskiverto ja huippuja löytyisi ehkä vain joka kymmenennestä tallista.
Miten paljon tämä voisikaan vähentää nykyisenkaltaista sikasikausta! Hevosta ei tarvitsisi enää raahata 500 kisaan vaan 50 riittäisi komeasti ja sekin olisi jo paljon. Sillä suuri kisamäärä ei yleensä paranna prosentteja. Hyvällä tuurilla vähäisellä kilpailumäärällä voi saada hyvät prosentit, mutta jos näin ei käy, lisä kisaaminen ei paranna lukemia vaan yleensä pikemminkin huonontaa niitä.
Eikö olisikin ihanaa kun ei tarvitsisi kynnet verillä raapustella osallistumisposteja viiteen sataan kisaan eikä seurata kaikkien 500 kisan tuloksia? Eikö olisi ihanaa, jos kymmenen keskiverroksi jääneen kilpahevosen joukkoon tulisi se yksi huippu, josta voisi oikeasti olla ylpeä? Sellainen, jota ei ihan kaikilla muilla olisi?

Automaattisen prosenttilaskurin koodaaminen VRL:ään olisi kyllä oma projektinsa, muttei käsittääkseni mahdoton. Kysehän on siis kisojen lukumääristä hevosta kohti, kisoista saaduista sijoituksista ja näiden välisestä suhteesta. Periaatteessa siis helppo jakolasku, kisa- ja sijoitusmäärien laskeminen voi teettää puuhaa enemmän. Näin ei voisi edes yrittää bluffata vaan joka kerta kun osallistuisi VRL:n jaoksen alaiseen kisaan, hevosen kisamäärä nousisi yhdellä.

4 kommenttia:

Pölhö kirjoitti...

Olen täysin samaa mieltä. Minua inhottaa, kun en saanut esim. FWB-tammalleni oria, kun "se oli kisannut niin vähän", vaikka se oli sijoittunut yli puolissa kisoissaan ja voittanutkin monet kisat.

Toivottavasti tämä ideasi lähtisi eteenpäin. Itse en YLAan ole uskaltanut hevosiani viedä juuri sen takia, että en yksinkertaisesta jaksa kisata edes sitä viittätoista kisaa ilman hillitöntä tsemppausta. Ideasi helpottaisi varmasti monen muunkin virtuaaliharrastelua, kuten itsekin postauksessa mainitsit.

Eilowy kirjoitti...

Olen moneltakin osin samaa mieltä, mutta neän myös, että jonkinlainen kisojen "minimäärä" olisi hyvä asettaa. Hevosen on paljon helpompi saada hyvä sijoitusprosentti kymmenestä kuin viidestäkyemmenestä kisasta ja hyvällä tuurilla kisaamisen voisi lopettaa sen yhden tai vaikka kolmen kisan jälkeen ja sanoa, että hevosen voitto ja sijoitusprosentti ovat molemmat sata.

Sekään ei välttämättä ole merkki hyvästä hevosesta, että sen onnistui voittaa ne yhdet kisat, eikä sitä sen jälkeen ilmoitettu enää yksiinkään, kun prosentti olisi voinut huonontua.

Java kirjoitti...

Henkinen orgasmi, kiitos tästä tekstistä!

Frianna kirjoitti...

Todellakin: asiaa. Kannatan ajatustasi sijoitusprosenteista, mutta toisaalta olen samaa mieltä, mitä Eilowykin - jos sattuu voittamaan sen ensimmäisen kisan, niin ei se tarkoita, että hevonen olisi todellinen mestari. Kisaamisesta on tullut virtuaalimaailman keskuudessa tietynlainen pakkomielle, ja kun itseä ei oikein kiinnostaisi ilmoittaa omia hepoja satoihin kisoihin, niin aina valitetaan, kun 'ei ole tarpeeksi kisoja.' Olen samaa mieltä tästä asiasta.