Kesäsarja: suosikkipikselit osa 77, ylämaanponi

highl-o. Ciobam of Lochmore

Viimeistä viedään ja kesäsarja on edennyt ylämaanponiin asti. Miten sattuikin sopivasti, että myös elokuu on loppumassa? En laskenut tätä, ihan totta!

Ylämaanponi on yksi suosikkiroduistani (mitenköhän monen kohdalla olen kirjoittanut samalla tavalla tai jos en kirjoittanut, niin ainakin ajatellut?) ja oli vähän hankala valita sieltä yhtä suosikkiponia esittelyyn (miten monta kertaa olen tämänkin kirjoittanut?). Vaihtoehtojahan olisi: kivoja kuvia, söpöjä poneja, vanhoja sukuhirmuja, tuoreempia tuonteja ja niin edelleen. Valikoin nyt yhden tuoreimmista tuonneista esittelyyn, suvuttoman Ciobamin.

Oikeastaan rakastan ylämaanponien keksimistä, kun niille saa niin kivoja nimiä suhteellisen vähällä miettimisellä. Olen tosi monen kohdalla käyttänyt tuollaisia keksittyjä kasvattajatunnuksen kaltaisia osia nimissä, joskus etuliitteenä, joskus jälkiliitteenä, usein of-preposition kanssa. Tämä nojaa ihan puhtaasti reaalimaailman ylämaanponien nimeämiskäytäntöihin. Sukupostista olen paljon käynyt hakemassa inspiraatiota.

Ciobamissa sinänsä ei ole mitään erityisen ihmeellistä. Se on suvuton ori, kuten sanoin. Yhden varsan isä toistaiseksi, mutta lisää on suunnitteilla parin vuoden päähän. Väriltään se on perus-ruunikko, mikä toki on tyypillistä ylämaanponeille, vaikka niillä on kyllä paljon hallakkovärejä ja kimoja. Kuvakin on tosi kiva Flickr-löytö.

Kesäsarja: suosikkipikselit osa 76, wielkopolski

wlkp-o. Indukcyjny Ion

Wielkopolski on pitkään roikkunut ns. lähtevänä rotuna. Päätin jo vuosia sitten, että rotu ei sittenkään kiinnosta niin paljon, että jaksaisin kasvattaa sitä. Joitain hevosia meni myyntiin, mutta nämä vanhemmat nyt vain ovat roikkuneet tallissa. Pitäisi tehdä jotain eli lopettaa, kun ei kukaan niitä halua ostaakaan. Asiaa tietysti auttaisi, jos tarjoisin niitä myyntiin...

Jossain vaiheessa hoksasin, etteivät wielkopolskit ole hyödyttömiä, sillä niitä voi käyttää erinnäisiin risteytyksiin. Puoliverisiin yhdistettynä tuloksena on SGSH tai SSW, kumpaa nimikettä haluaa käyttääkin, ja täysiverisiin yhdistettynä tuloksena on SSW. Sopivien ponirotujen kanssa niistä saisi virtuaalisia ratsuponeja. Indukcyjny onkin astunut SGSH-tamman ja voisin muutenkin käyttää noita vielä enemmän ennen kuin lopullisesti kuoppaan ne.

Paitsi jos joku lukija olisi kiinnostunut ostamaan itselleen harvinaisempia puolalaisia?

Kesäsarja: suosikkipikselit osa 75, westfaleninhevonen

westf-t. Dawnfrost Waterfall

Waterfall on taas niitä hevosia, jotka alkavat olla iällä ja jotka ovat tehneet jo vähintään oman osuutensa jalostuksenkin hyväksi eli pitäisi lopettaa, mutta kun ei mitenkään raaskisi. Minulla tosin saattaa olla erinnäisiä suunnitelmia Waterfallin kohdalle, joten en vielä ala kaivaa sille kuoppaa, mutta puhun niistä suunnitelmista sitten myöhemmin.

Westfalen rotuna on melko tuore tulokas Ionicissa. Tai no siis, nykyisen lauman varhaisimmat kantahevoset taidettiin keksiä vuonna 2012, ettei se nyt ihan eilen tullut rotu ole. Ja muistelisin, että joskus muinoin tallissa saattoi olla jokin yksittäinen hevonen, muistaakseni ori ja ehkä Kerpan kasvatteja. Pitääpä kaivella joskus, jos käyttäisi vaikka pakastetta siitä tai jotain. No, pois sivuraiteilta. 

Ne ensimmäiset westfalenit olivat estehevosia, mutta vuonna 2016 tulivat ensimmäiset koulu-westiet, nimittäin Waterfall ja samalta kasvattajalta ori Dawnfrost Glendon. Myöhemmin noita koulu-westieitä on tullut enemmänkin ja nyt viimeisimpänä myös valjakkopainotteisia jokunen kappale, mutta Waterfall ja Glendon ovat ne ekat kouluratsut.

Kuka muuten tunnistaa Waterfallin kuvan hevosen lunttaamatta? Vihje: se edustaa Westfalenin kantakirjaa, muttei ole tamma.

Kyseessä on ruuna Rembrandt, ratsastajanaan Nicole Uphoff Barcelonan olympialaisissa 1992, jossa ratsukko voitti sekä henkilökohtaisen että joukkuekultamitalin. Tulos oli sama neljä vuotta aiemmin Soulissa. Muutenkin Rembrandt ja Uphoff hallitsivat 80-90-lukujen taitteen kouluratsastuskenttiä varsin suvereenisti. Joku on joskus sanonut, että Rembrandt oli se syy, miksi Kyra ja Matador olivat aina "ikuisia kakkosia".

Kesäsarja: suosikkipikselit osa 74, welsh B

wB-o. Ceiriosen Anthurium

Tuossa viime vuoden alkupuolella törmäsin kivuliaasti siihen seikkaan, että Ionicin welsh B -lauma on pieni, pitkäsukuinen ja jos sieltä yrittää yhdistelmiä löytää, sisäsiitoksen vaara vaanii jatkuvasti. Ei se ihme ole, B-welshien(kin) jalostus on vuosia nojannut lopulta aika harvaan poniin. Omia tuonteja ei ole ollut lainkaan. Oli siis suunnattava poniostoksille ja mukaan tarttuikin muutama varsin kiva tapaus. 

Anthurium on yksi niistä, kuvaton vielä, mutta suku on mainio. Ei se ehkä ihan sataprosenttisesti ole vieras Ionicin jo olemassaoleviin welsh-sukuihin nähden, pidemmällä sukutaulussa on muutama etäisesti tutunoloinen nimi. Mutta tuo lähisuku, se joka eniten merkitsee, on kyllä täynnä ihan vieraita nimiä. B-sektiossa arvostan myös sitä, ettei siinä ole kovin paljon mountainia. Toki olosuhteiden pakosta olen joutunut useinkin käyttämään omia welsh mountaineja B-sektion jalostuksessa. Sillä tavalla saa kivasti uutta verta B-sektioon, mutta yleisesti ottaen yritän kuitenkin välttää sitä. Siinä toinen syy, miksi lähdin ostoksille.

Pakko myös mainita samoihin aikoihin ostettu tamma Maldwyn Jenalee, jonka sukua ihailin oikein hartaasti, emän varsinkin. Ja ostin sen sitten tajutakseni vasta myöhemmin, että Ionicissa oli aikoja sitten myös Maldwyn Jadine, jolla on sama emä. Hupsis! No, vahinko ei ole suuri, onhan tammoilla eri isät ja tuo emän suku on hieno, ei sitä käy kieltäminen.

Kesäsarja: suosikkipikselit osa 73, welsh A

wA-t. Morwenna Ion

Nätti! Myös kantakirjattu peräti ykkösellä ja kaikin puolin sievä tamma. 

Ja pakko sanoa suvustakin sananen, sillä sehän on pitkä ja vanha. Isän puoli ei ehkä niinkään, mutta emän puolella mennään paikoin tosi-tosi kauas historiaan. Emänemänemä on Charismataidd Ion, jonka sukua olen listannut sen sivuille pidemmälle kuin mitä varsinaisessa sukutaulussa on esitetty. Charismataiddin isä on nimittäin tosi pitkäsukuinen ja siellä on tarjolla kaikenlaista alkaen Liinun kasvateista ja Blue Angelin poneista.

Jos en väärin muista, nimenomaan tuota Charismataiddin sukua selvitellessäni törmäsin siihen, että jossain muinaisissa suvuissa oli mountainiin sekoittunut B-sektiota. En nyt löydä sitä mitenkään, joten en ole varma, oliko se nimenomaan Charismataidd. Toisaalta tuo sukulistaus näyttää vähän epätäydelliseltä, joten olisiko käynyt niin, että se nimenomainen "väärä" poni olisi jäänyt kirjaamatta listalle, vaikka olin sen löytänyt. Muistaakseni päätin, etten anna sen asian haitata ja että käytän joka tapauksessa ponejani mountain-jalostuksessa, vaikka jossain esihistoriassa siihen olisikin livahtanut tippa B-sektiota.

Muutenkin Morwennan suku on hyvin sellainen, mitä Ionicista löytää: paitsi pitkä, myös kokonaan muiden poneista polveutuva. Ionicissa ei ole koskaan ollut mitään omia mountain-linjoja vaan jalostus lähti ostoponeista ja ostoponeja on myöhemminkin käytetty, samoin kuin vieraita oreja. Tilanne on käytännössä sama muidenkin sektioiden kohdalla. Olen aina luottanut siihen, että muilta harrastajilta löytyy welshejä niin paljon, että niistä liikenee minun laumaan uutta verta ja vieraita linjoja. Toistaiseksi se onkin pitänyt paikkansa aika hyvin.

Kesäsarja: suosikkipikselit osa 72, welsh C

wC-o. Coeden Dderw Ion

Coeden on mainittu blogissa vuonna 2017, kun tuolloin esittelin Ionicin C-welshejä ja nimesin sen yhdeksi suosikeistani (Ionicin C-welshit). Asiat eivät ole muuttuneet mihinkään, se on edelleen suosikkini tuon kuvansa takia. Olen joskus myös sanonut, etten aio tehdä Ionicista mitään taideprojektia, mutta joskus vain on sellaisia kuvia, jotka ovat niin sanotusti täydellisiä, vaikkeivät ne olisikaan yleisen käsityksen mukaan kovinkaan kummoisia. Coedenin kuva on juuri sellainen.

Tunnistaako kukaan muuten kuvan ponia? Kuva on mitä todennäköisimmin Suomessa otettu, ehkä Vermosta (tai missä ne poninäyttelyt nykyisin pidetäänkään), mutta se voi olla aika vanha kuva. Eikä ponin sektiosta ole varmuutta. (edit: Keskustassa tiedettiin, kyseessä on Cyntaf the Charmer)

Tuossa vanhassa C-welshien esittelytekstissä tulikin mainittua paljon edelleen paikkaansapitäviä seikkoja minun C-jalostuksestani ja tässä ne lyhyesti:

• C-sektio on vähän sellainen sivutuote, aina ollut.
• Usein C-welshien sukutauluissa on suloisesti sekaisin kaikkia muita sektioita.
• Edellisestä kohdasta seuraa se, että edes jossain määrin "puhdas" C-sektion poni on harvinainen näky ja ostoponeja ovat tainneet kaikki olla.
• Yritän vähän jalostaa C-welsheillä pientä kokoa, että se eroaisi selkeämmin D-sektiosta, jossa taas tykkään niistä isommista yksilöistä.
• Edellisestä kohdasta seuraa se, että mountain on yleinen näky C-sektioiden suvuissa.
• C-sektio saattaa olla lähtölistalla niin että luopuisin siitä. En tiedä raaskinko koskaan.

Coedenin suvussa näkyy erityisen hyvin tuo eri sektioiden sekoittelu: kaikkia löytyy! Toisaalta sieltä löytyy myös sitten Cwmnantcol Catrin, joka on se säännön vahvistava poikkeus, tosi pitkälti C-sukuinen ostotamma.

Coeden pitäisi varmaan lopettaa, mutta ei kai sitä nyt raaski!

Kesäsarja: suosikkipikselit osa 71, welsh D

wD-o. Criallt Hynfyd Mindlws

Ah, Criallt. Siinä myös yksi talli, jonka jäljet tulevat näkymään virtuaalimaailmassa todella pitkään. Siellä tehtiin hyvin merkittävä työ cobien jalostuksessa ja erityisesti uusien sukulinjojen luomisessa. 

Kun Criallt lopetti 2017 alkuvuodesta, lähdin tietysti kiiruusti ostoksille, kun viimeisiä kasvatteja myytiin. Koska en osannut päättää mitä haluan, halusin sitten kaikki loput cobit, joita siinä vaiheessa oli vielä tähteellä. Niitä toistakymmentä oli, jos nyt laskin oikein. Tuommoisen ponimäärän yhtäkkinen ilmaantuminen Ionicin suht vaatimattomaan cobilaumaan oli melkoinen piristysruiske. Ja crialltilaiset ovat todellakin jättäneet kavionjälkensä Ionicin cobijalostukseen.

Niitä crialltilaisia on Ionicissa vielä viisi hengissä, kun en millään tahdo raaskia lopettaakaan niitä. Ikäähän niillä on ja jälkeläisiäkin, mutta kun! Niistä valikoin Hynfydin nyt esiteltäväksi, sillä se on komea ori, jolla on komea suku.

Sen perusteella, mitä olen itse noita Crialltin pitkäsukuisten kasvattien sukutauluja pyöritellyt, voisin todeta Hynfydin emän suvun olevan varsin tyypillinen kasvattajalleen. Vaikka emällä on neljä polvea sukua, iso osa suvusta on ihan täysin crialltilaista, niistä suvuttomista kantaponeista lähtien. Crialltissa ei todellakaan pelätty kasvattaa ja keksiä määrää eikä sen puoleen pitkiä sukujakaan. 

Isän puolelta löytyy sitten muuta kuin Crialltin cobeja. Siellä on paljon kaikenlaista vanhaakin, tuoreempikin harrastelija nimittäin tunnistaa Luna-tunnuksesta Liinun virtuaalitallin kasvatit. Myös Llygedyn-tunnus on Crialltin omistajan Elenin kasvattajatunnus, joten hänen vaikutuksensa cob-jalostukseen ei rajoitu pelkästään Crialltiin. Ja onhan hän edelleen aktiivinen Tirioninsa kanssa. Mitä katsoin VRL:n tiedoista, hänellä on rekisterissä lähemmäs tuhatkunta kasvatettua welsh cobia. Hatunnoston arvoinen saavutus, sanoisin!

Kesäsarja: suosikkipikselit osa 70, vuonohevonen

nvh-t. Jonens Alvekvinne

Alvekvinne on Ionicin ensimmäinen vuoniskasvatti ikinä ja sellaisena tietenkin jo mainitsemisen arvoinen. Eihän niitä vuonis-kasvatteja montaa ole ylipäänsä edes syntynyt, yhdeksän kappaletta viime vuoden loppuun mennessä.

Ja Alvekvinne on niin nätti! No, kaikki vuonikset ovat, jos minulta kysytään. Siinä on ulkomuodoltaan super-sympaattinen rotu. Alvekvinne on saalistanut näyttelyistä muutaman irtoSERTin ja yhden RCH:n, vaikka sitten toisaalta yksissä näyttelyissä (ainakin mitä olen kirjannut) se on jäänyt jopa ilman SA:ta. Minä en ole varsinainen vuonohevos-ekspertti, mutta minusta tuo on vähän pitkärunkoinen. Lavoissa ja kaulassakin voisi olla parantamisen varaa, kun tässä lunttasin Vuonohevosyhdistyksen sivuja. Vaan viis siitä, nätti tamma on nätti.

Yleisesti ottaen Ionicin vuonislauma on melkoinen kummajainen. Hevosia ei ole paljon ja Alvekvinnen vanhemmat taitavat olla tallin ensimmäiset vuonohevoset ikinä. Suvun pituuksien suhteen nämä minun vuonikset ovat ihan sillisalaattia, on yksipolvista ja pitkäsukuista. Se tekee jalostuksesta hankalaa, ihan kuin se muuten jo ei olisi sitä pienen kannan takia. Tekisi mieli ostaa paljon lisää uusia vuonohevosia, suvullisia mielellään, mutta suvuttomatkin kelpaavat. Ehkä ostankin, jos tulee vastaan! Ja voisihan niitä keksiäkin,.

Kesäsarja: suosikkipikselit osa 69, venäjänratsuhevonen

vrh-o. Bazalt GA

Venäjänratsuhevonen ja tosi monet muutkin venäläiset rodut (tersk, budjonny ja venäjänarabi noin nyt alkuunsa ja ahaltekiä en edes mainitse, toki se on turkmenistanilainen rotu) ovat oikeastaan aina olleet suosikkejani. En tiedä miksi, mutta niin nyt vain on. Venäjän hyökkäyssota Ukrainaan on tehnyt elämän vähän vaikeaksi: pitäisikö minun siksi jotenkin boikotoida venäläisiä rotuja? Miksi? Miksi ei? Boikotoinhan minä Teboiliakin. Voiko joku katsoa venäläisrotuisten virtuaalihevosten kasvattamisen jotenkin nyky-Venäjän ihannoimiseksi? Ei kai nyt sentään? En uskaltaisi näitä ajatuksia edes myöntää ääneen, ellei joku toinen harrastaja olisi viitannut johonkin vähän samansuuntaiseen Keskustassa.

Mietin asiaa aikani ja päätin, etten todellakaan ala mihinkään boikottiin vaan pidän entistä tiukemmin kiinni noista venäläisroduistani. Ensiksikin, eivät ne hevoset ja hevosrodut ole syypäitä sotaan ja suomalaiset virtuaalihevoset vielä vähemmän. Toiseksi on hyvä muistaa näinäkin aikoina, että Venäjä on ainakin ollut muutakin kuin Putin, sota ja muut typeryydet. Siellä on muun muassa kasvatettu tosi hienoja hevosia. Niin että ukrainanratsuhevoset ja venäjänratsuhevoset saavat luvan mahtua samaan virtuaalitalliin. Jos joku on eri mieltä, saa ihan rauhassa olla, mutten ole sanottavasti kiinnostunut kuulemaan.

Mutta sitten Bazaltiin itseensä tämän kaiken politikoinnin jälkeen. Sehän on nimittäin oikein hieno ori, tullut talliin muutaman vuoden takaisessa sukutuonti-rytäkässä. Sillä venäjänratsuhevonen on harvinainen näky virtuaalimaailmassa, ei ehkä ihan niin harvinainen kuin ukrainalainen, mutta kuitenkin. Ja Ionicissakin noita venakoita on kasvatettu jo vuosikaudet, niin että kaikki vähänkään pitkäsukuisemmat alkavat olla ikävästi sukua keskenään. Sukutuonti pelastaa tai ainakin siirtää ongelmaa muutaman vuoden tulevaisuuteen.

Se mikä Bazaltissa on kenties erikoisempaa, on sen lajipainotus. Se on nimittäin estehevonen. Kautta kaikkien vuosien Ionicin venakot ovat olleet tosi pitkälle kouluratsuja. En tiedä miksi, jotenkin silloin aikojen alussa Virginia sai päähänsä mielikuvan siitä, että ne loistaisivat erityisesti koulukentillä, ja se mielikuva on näemmä vähän tarttunut. En kuitenkaan usko, että ne täysin toivottomia esteratsujakaan olisivat. Toki Bazalt on jättänyt koulupainotteiseksi merkityn varsan koulutammasta, niin että kyllä niitä kouluhevosia vieläkin suositaan...

Kesäsarja: suosikkipikselit osa 68, ukrainanratsuhevonen

ukrh-t. Trze Klavdiya

Klavdiya on tosi selkeä valinta: se on mahtavan upean Stajnia Trzebielinon kasvatteja reilun vuosikymmenen takaa. Rakastin Trzebielinoa varauksetta ja sieltä päätyi muutama hevonen Ioniciinkin. Olisi saanut päätyä enemmänkin! Trzebielino nimittäin kasvatti kaikenlaista kivaa ja sen takia se päätyi elokuussa 2013 myös kuukauden talliksi. Klavdiya on varmaankin viimeinen vielä hengissä oleva trzebielinolainen Ionicissa, joten siksi se on niin ilmiselvä lemppari ukrainalaislaumasta.

Ukrainanratsuhevosten omistajia, saati sitten kasvattajia, ei ole virtuaalimaailmaan montaa mahtunut. Ymmärrän kyllä periaatteess, rotu on harvinainen eikä monenkaan mielestä erityisen kiinnostava. Sehän ei sillä tavalla ole erityisen poikkeuksellinen rotu, vaan puoliverisen tyyppinen ratsuhevonen. Sellaisena toki ihan pätevä lajissaan, mutta sellaisia rotuja on muitakin vaikka millä mitalla.

Klavdiya on ollut tärkeä siitostamma. Kaksipolvinen, vieras suku sen tekee ja aivan varsinkin, kun kyseessä on näin harvinainen rotu, jota ei muilta löydy. Sillä on neljä Ioniciin jäänyttä varsaa ja pari vielä tulossa, kun saisi sivuja valmiiksi. Sitten se varmaan pitäisi lopettaa, mutta arvatkaapa vain raaskinko? Vihje: vastaus alkaa E-kirjaimella. Jos siitä vielä teettäisi vaikka SGSH-varsan tai jotain.

Kesäsarja: suosikkipikselit osa 67, trakehner

trak-o. Elbestern GA

Jokainen varmasti näkee silmällään, miksi tämän valitsin. Väri! Onkin meidän ihan ensimmäinen splashed white -trakehner. Splashia (SW1) esiintyy trakehnereilla harvinaisena reaalimaailmassa, virtuaalimaailmasta en tiedä. Kyllä täällä silloin tällöin näkyy splasheiksi merkittyjä puoliverisiä, mutta Ionicissa ne ovat olleet hyvin harvinaisia. Tai mitä mä puhun, kyllä tämä taitaa olla ensimmäinen splashiksi ihan oikeasti merkitty puoliverinen. Sen verran kuitenkin kerrottakoon, että trakehner-laumaan on tulossa toinenkin splash, suvuton tamma, mutta kirjoitushetkellä en ole saanut vielä päivitettyä sivuja nettiin asti. (edit: nyt on netissäkin, kyseessä on tamma Uniqa GA.)

Splash on siinä mielessä kiva kirjavuuskuvio, että kuvien löytäminen ei ole ihan niin mahdotonta kuin monelle muulle erikoisemmalle värille. Yksinkertaisena esiintyessään splash on isomerkkinen tai ei aina edes niin kovin isomerkkinenkään, joten ainakin teoriassa tosi monenlaisen hevosen kuvat menevät uskottavasti splasheille. Toki tämän kuvassa päämerkki menee selkeästi silmistä ylitse ja vasen silmäkin on herasilmä. Tässä kuvassa se nyt ei juurikaan näy, mutta muissa saman hevosen kuvissa kyllä. Mutta pienemmätkin merkit menevät uskottavasti splasheina.

Muuten Elbesternissä ei ole mitään niin kovin kummallista. Se on suvuton kouluori, kilpailee KRJ:n porrastetuissa ja tammoja se pääsee astumaan vasta muutaman vuoden kuluttua. Se kuuluu vuosi sitten keksimääni isompaan tuontihevosten laumaan. En ihan tarkkaan muista, miksi tosiaan viime kesänä sain idean keksiä suvuttomia trakehnereita vähän isomman määrän kerralla, mutta ei sen kai niin väliä olekaan. Enemmän on enemmän. Mutta kasvattajien kannattaa vilkaista Ionicin trakehneritkin läpi, jos on tarvetta tuoreelle verelle omissa sukutauluissa.

Kesäsarja: suosikkipikselit osa 66, terskinhevonen

tersk-t. Iveta Ion

Iveta on taas näitä hevosia, jotka pitäisi teknisesti ottaen jo lopettaa, mutta kun ei vain raaski. Terskien jalostus on polkenut paikoillaan aika kauan ja Ivetakin on syntynyt 2010 (!). Sillä on yksi varsa ja pitkä suku, joten teknisesti ottaen se on hommansa hoitanut terskien sukulinjojen eteen, mutkun...

No, onhan Ivetalla nätti kuva. Pelkkä pääkuvahan se, mutta tosi kaunis hevonen minun mielestäni. Rodunmukaisuudesta voitte keskustella, jos siltä tuntuu; minä en ota osaa siihen keskusteluun. Totean vain, että close enough. Kuvan hevonen tuskin on terskiä nähnytkään, mutta niin ne kaikki. Ei aitojen terskien kuvia ole juurikaan tarjolla, joten täytyy aina soveltaa. Mielestäni kuvan hevosen pää on sen verran jalo ja hienopiirteinen, että istuu terskille siinä missä moni muukin kuva.

Ivetan suvussa ei ole mitään erityisen erikoista. Siellä on ne kaikki samat, vanhat nimet kuin muillakin pitkä- ja vanhasukuisilla terskinhevosilla. Damork III on esimerkiksi yksi riivinrauta, se on kaikkien hevosten suvuissa, ainakin jos ovat koulupainotteisia. 

Jos oikein tosi vanhoja nimiä pitää bongailla, niin täältä pesee. Ivetan suvussa on ori Zenith kahteen kertaan. Zenithin isä on Dopiza, yksi varhaisimpia kantaoreja, ja emä on tamma Stella, varhainen vaikuttaja sekin. Sitten on kaksi Kerpan kasvattia, tammat Beautiful Adelmoed SZ ja Ismeralda Zeni. Adelmoedin emän suvusta löytyvät Slathan ja Alexandra. Ismeraldankin isä on Slathan, mutta emä Issabeau. Ja tässä sitten taitavatkin olla kaikki terskinhevosten vanhimmat kantahevoset!

Kesäsarja: suosikkipikselit osa 65, tennesseenwalker

TWH-t. Velma Kelly Ion

Täräytetäänpäs sitten framille pitkä- ja vanhasukuinen walker-tamma! Ja sinänsä myös aika vanha hevonen, kun on syntynyt 2017. Toki on varsansa tehnyt jo, että voisi vähitellen suunnitella lopettamistakin, mutta koska se nyt vielä tuossa potkii menemään, valitsin sen esittelyyn. Nimittäin walkereissakin olisi sitä valinnanvaraa oikein Pohjanmaan mitalla.

Ja todellakin Velma menee kuoppaan, sillä en kehtaa edes kaupata tuota kellekään suvun takia. Ei suvussa sinänsä vikaa, mutta kun siinä ovat suunnilleen kaikki ne nimet, jotka tekevät minun elämästäni pitkäsukuisten walkerien kanssa niin vaikeaa. Sillä antakaapa kun kerron...

Tamma Lilac Ion on ehkä se pahin, koska se on ihan jokaisen pitkäsukuisen hevosen suvussa. Se ja varsinkin sen tammavarsa Orange Ion, jota tosin Velman suvussa ei ole. Lilacilla oli neljä varsaa, joista jokaisella taas on vähintään muutama varsa. Orangella oli kahdeksan Ioniciin jäänyttä varsaa. Kahdeksan!! Minä en ymmärrä, että mitä ihmettä varten sille niin paljon on jälkikasvua siunaantunut, mutta itsepä olen ne kaikki halunnut. En muista miksi. Ja jokaisella näistä kahdeksasta on myös vähintään se pari varsaa, että laskekaapa siitä toki, miten monelta hevoselta Orange löytyy toisesta polvesta. Huoh. Toki Lilacilla oli kiva suku, isä belfalasilainen ori ja tamma meidän oma tuonti. Mut silti.

Sitten on toinen tamma, CHR Gracie Hart, Chinetin kasvatti ja ihan vierassukuinen, kolmipolvinen tamma. Se tietysti aikoinaan sopi varmaan jokaiselle oriille ja kyllä sitä jalostuksessa paljon käytettiinkin. Varsoja on aika monta, mutta näiden jälkeläismäärät ovat kuitenkin aika maltilliset.

Gracien isänisä Harvard BRN on myös yksi kiusankappale eikä pelkästään Gracien kautta, sillä oriilla itsellään on vissiin viisi Ion-varsaa. En taas ihan just muista, että miksi ihmeessä, mutta ehkä se silloin oli niin kiva ori, että piti monelle tammalle käyttää tai jotain. Vähän olisi voinut miettiä, mutta myöhäistä se nyt on. Ja onhan se kiva ori, suvultaan ja muuten, en minä sillä.

Myös tamma Henriette Ion on vähän turhan yleinen nimi. Henrietten jälkeläiset edustavatkin sitä ihan varhaisinta Ionicin walker-jalostusta, sillä sen emä Harriet Ion on syntynyt syksyllä 2004. Minä en noita kaikkein vanhimpia walkereita edes taida muistaa, koska en ollut tuolloin puikoissa vielä itse. 

Sen tiedän kuitenkin, että Velman isälinjasta löytyvä Roxygen's Kurojaki on niitä ihan ensimmäisiä walkereita Ionicissa, tullut keväällä 2004. Toinen tosi vanha nimi on myös isän puolelta viidennestä polvesta löytyvä Setéh Sah, Saharan kasvattama, suvullinen ori, joka Ioniciin tuli varhaisessa vaiheessa. Sillä on mielenkiintoinen suku.

Jos jotain muuta Velman suvusta pitäisi sanoa, niin sieltä löytyy monta tuttua kasvattajanimeä walkereiden historiasta. Branwen, Kerppa, Metsämäki, Tijuana, se Belfalas, vähemmän tunnettu Agapito... Oikein kiva siis, jos ei oteta huomioon noita listattuja nimiä.

Kesäsarja: suosikkipikselit osa 64, suomenhevonen

sh-o. Ionin Karvanoppaelvis

Suokki on jälleen kerran yksi niitä rotuja, joissa on paljon hevosia, tosi paljon kivoja hevosia eikä oikein sellaista kaikkien ylitse nousevaa suosikkia. Kun minä siinä sitten pähkin, että kenet valikoisin esittelyyn ja millä perusteella, niin Karvanoppaelvis huuteli kutsuvasti, vaikka se teknisesti ottaen on myynnissäkin.

Minä vain rakastan Karvanoppaelviksen nimeä! Se on huvittava. Orihan on syntynyt vuonna 2022, jolloin suomenhevosten nimiteemana oli biisien nimet. Sinä vuonna on syntynyt monta muutakin hauskannimistä varsaa, kuten Suloinen Myrkynkeittäjä, tilausvarsa Pieni Murhapolttaja, Naispaholainen, Juppihippipunkkari, Karrelle Palanut Enkeli, Naurava Kulkuri, Pelimies ja monta muutakin.

Elviksellä on myös vähän eksoottisempi väri, kuten Ionicin kasvatille sopiikin. Ei sillä, on meillä rautiaitakin suomenhevosia varsin paljon. Mutta se Elvis on ruunikko ja sillä on vielä suomenkirjavuus eli splashed white. Eihän se kirjavuus paljon ulkoasussa näy, takasissa sukat ja herasilmä, mutta minulla on sellainen kutina, että moni suomenkirjava suomenhevonen on juurikin tällainen: ei merkittävän kirjava. Ja varsinkin tuo herasilmä on tyypillinen splashille.

Elviksen isä Orikiven Valopallo taisi olla Ionicin ensimmäinen suomenkirjava suokki. Se oli meidän aikoina aika samannäköinen kuin poikansa, tosin sillä oli enemmän valkoista. Pisteet muuten sille, joka tietää mistä leffasta tuo Valopallo-nimi on peräisin. Orikivi on ihan vain paikannimi, sillä ei ole mitään tekoa leffan tai Valopallon kanssa.

Eikä Elviksen tarvitse emäänsäkään hävetä, sillä se on ensimmäisen palkinnon kantakirjatamma, ainoa lajissaan meillä toistaiseksi. Eikä niitä kantakirjattuja suokkeja muutenkaan riesaksi asti ole. Äyri olikin tosi hieno tapaus jopa minun silmään, joka en mitään tajua suokkien rakenteista.

Niin tosiaan, Elvis on myynnissä. Toivon kyllä salaa vähän, ettei kukaan sitä osta. Mutta noin kasvatustoiminnan kannalta Elvis on yhden varsan jättänyt ja se riittää. Molemmat sen vanhemmista ovat varsin paljon käytettyjä hevosia ja toisaalta Elviksen ainoa varsakin on jättänyt pari varsaa, niin että sen pitäisi riittää kyllä säilyttämään nimet suvuissa. Mutta kun se nimi ja onhan tuo ori nyt komea muutenkin...

Kesäsarja: suosikkipikselit osa 63, suomalainen puoliverinen

FWB-t. Waledora Ion

FWB:istä oli taas tosi vaikea valita hevosta esittelyyn. Toisaalta niitä on niin paljon, että olisi voinut valita sekä oriin että tamman, mutta ajattelin, että yksi riittää. Vaihtoehtoja olisi ollut: esimerkiksi Bailey Cave on ostohevonen ja sillä on kiva kuva, Testarossalla ja Tamburellolla on suosikkinimet, Burmese Rubylla erikoinen väri ja noin miljoonalla hevosella pitkä, vanha ja upea suku. Että valitsepa siitä sitten!

Waledora on vähän poikittainen maila näille kaikille tavanomaisille valintaperusteille. Ei sillä, sen nimi on ihan kiva, kuvasta nyt en niin kauheasti välitä, kauniimpiakin tammoja on nähty. Suku on lyhyt eikä värissäkään ole mitään unohtumatonta. Mutta tamma on yksi niitä tosi harvoja valjakkopainotteisia puoliverisiä, varsinkin FWB:itä, joita Ionicissa on. 

Waledoran emä Where The Truth Lies on oikeastaan Ionicin valjakko-FWB:iden varsinainen kantatamma. Se oli ostettu mecklenburgilainen ja valjakkopainotteiseksi merkitty, ja se varsoikin useamman valjakkovarsan. Kaikilla niillä oli ulkopuolinen ori isänä, joten sitä kautta tuli myös vierasta verta laumaan kivasti.

Waledora on varsonut yhden FWB-varsan meidän omasta westfalen-oriista. Niin, nyt alkaa noita valjakkohevosia olla joitain yksittäisiä yksilöitä muissakin pv-kantakirjoissa kuin vain FWB:ssä. Pitäisi ehkä keksiä lisääkin niitä sekä toki myös suvuttomia kenttäratsuja. Tykkään vähän liiaksi pitäytyä niissä este- ja kouluhevosissa ja unohdan muut lajit turhan helposti.

Mutten halua pysytellä vain puoliverisissä, kun valjakkohevosista puhutaan. Niinpä Waledorallakin on valjakkopainotteinen SGSH-varsa, jonka isä on Namyshillin sleesianhevosori. Ja ensi vuonna se varsoo schwarzwald-oriista Sim Sport Warmblood -varsan, valjakkopainotteinen siitäkin tulee. Mietin tässä kyllä, että voisihan se vielä toisen puoliverivarsakin tehdä, ei olisi haitaksi. 

Kesäsarja: suosikkipikselit osa 62, suffolkinhevonen

suff-o. Wingland Revelation

Suffolkinhevosia ei ole kovin paljon, vähän toistakymmentä. Kaikki ovat kivoja, mutteivät kovin paljon eroa toisistaan. Useimmat ovat kuvallisia, useimmat myös suvuttomia tuonteja, mutta joukossa on muutama suvullinenkin, omia kasvatteja. Revelation on valittu ihan sillä perusteella, että tykkään sen kuvasta, mutta tiukka se valinta sittenkin oli, sillä aika monella muullakin on tosi kiva kuva. Jyhkeitä kavereita!

Minä jossain vaiheessa taisinkin sivuta suffolkinhevosten historiaa täällä blogissa, mutta koska en jaksa kaivaa sitä nyt, kerron sen lyhyesti. Vuonna 2017 ostin suvullisen tamman Hemsbury Alicen, varmaan taas ihan vain siksi, että oli myynnissä. Se varsoi ekan kerran muutama vuosi sitten, mutta se varsa meni myyntiin. Sitten kyllästyin jahnaamiseen ja päätin teettää Alicella useammankin varsan. Onnistuinkin löytämään melko hyvän määrän ulkopuolisia oreja, niin mikäs oli teettäessä. Ja viime syksynä keksin sitten lauman suvuttomia tuontejakin. 

Näistä suvuttomista tuontihevosista en ole saanut vielä varsoja aikaiseksi, edes suunnitelmien tasolla. Sen sijaan tässä kesällä useimmat tammat varsovat Namyshillin oreista. Ja kyllä niitä omienkin orien varsoja jossain vaiheessa tulee, lupaan sen.

Kesäsarja: suosikkipikselit osa 61, shagya

sha-o. Gin Noir

No niin, tämä taisi olla liian helppo kaikkien arvata, vaikka toisaalta on sanottava, että tällä hetkellä Ionicissa on tosi monta tosi kivaa shagyaa. Mutta Gin Noir on kyllä spesiaalitapaus!

Kyseessähän on siis Virginian kasvatti ajalta ennen Marineaa (syksy 2002). Virginialla oli tuolloin jonkinlainen lauma hevosia. Ne taisivat silloin olla hajasijoitettuna yksityisiksi eri talleille, koska omaa tallia hänellä ei ollut siihen aikaan. Hän kasvatti jonkinlaisen lauman varsoja, pääasiassa Gin-ahaltekejä (ensimmäinenhän oli syntynyt 16.11.01), mutta seassa oli jonkin verran muitakin rotuja. Esimerkiksi näitä shagyoja syntyi peräti kolme kappaletta, kaikki samasta yhdistelmästä. Niistä ensimmäinen oli tamma Gin Amora ja sehän näkyy vielä nyt jo edesmenneen Lukacs KTN:n emälinjassa.

Gin Noirin elämä noin muuten on vähän kysymysmerkki. Se ilmeisesti myytiin jossain vaiheessa, melko nuorena, muualle. Sitten sekä ori itse että sen sivut katosivat, Virginian omien muistikuvien mukaan aika nopeasti. Se jäi unholaan pariksi vuosikymmeneksi, kunnes minä muutama vuosi sitten surffasin jotain Virginialta saamiani arkistoja ja bongasin oriin. Kysäisin Virginialta itseltään, että mitäs tuo tuumaisi, jos ottaisin oriin takaisin. "Totta kai otat!" kuului vähemmän yllättävä vastaus. Niin että siinä tuo nyt on, reaali-ikääntymisenkin mukaan päälle kaksikymppinen ori.

Kuten sivuilta näkyy, sillä on jo jonkinlainen lista kivoja varsoja. Yksi on mennyt kaupaksikin tai taisi olla tilausvarsa jo alkujaankin. Joka tapauksessa Noir on melkoisen piristävä tapaus Ionicin shagya-laumassa. Ja komeakin päälle päätteeksi!

Kesäsarja: suosikkipikselit osa 60, SGSH

SGSH-t. Donna Gerdina Ion

Donna on siinä mielessä harvinaisuus, että se on ARJ:ssä kilpaillut SGSH. Pleasure driving -ajoluokka on nimittäin avoin kaikille roduille ja toisaalta sitten taas Donnan emä on ARJ-painotteinen friisitamma, niin että oli siinä mielessä jotenkin loogista kilpailuttaa Donnaa ARJ:ssä. Minulla on muutama muukin ARJ-SGSH, ettei Donna ihan ainoa sentään ole, mutta harvojen joukossa. Enkä ole koskaan kuullut kenenkään toisen harrastajan kilpailuttavan SGSH:ita pleasure drivingissa.

Ja Donna taitaa olla niitäkin harvoja hevosia, joiden suvussa näkyy vielä jälkiä Ionicin friisiläiskasvatuksesta. Tallissa nimittäin oli joitain friisiläisiä pitkän aikaa. Se alkoi joskus 2010 tienoilla, kun innostuimme erilaisista risteytyksistä. Tuolloin syntyikin vähän kaikennäköistä: Gaited Baroqueta, warlanderia, moriesiania, morabia... Nämä kaikki olivat kauhean kivoja projekteja, mutta kuvista oli pula, niin ei niistä sitten mikään kohonnut suureksi ja vakituiseksi kasvatusroduksi. Edelleen välillä tekisi mieli risteytellä vähän kaikkea.

Donnan isän puolen suku on puoliveristä, pääosin koulupainotteista ja tosi vanhaa. Siellä on Altét ja Wizzerriat, Liinun kasvatteja, Star Theme's -hevosia, sprietlandilaisia ja laaksolaisia. Siellä on myös Paradox Ion, vanhasukuinen, FWB:ksi rekisteröity kasvatti, mutta minä aikoinani rajasin sen pois FWB-jalostuksesta. Sen emäkin, RSA Witch on merkitty FWB:ksi, mutta sillä on suvussaan RBSH-ori BDJ Yaroslav. 

RSA Witch kuului alunperin meidän ns. Wizzerria-projektiin, jossa teetettiin hevosia, joiden suvuissa Wizzerria kertaantui. RSA Witchin suvussa se on 3+6, joten ei kovin läheinen yhdistelmä. Syystä tai toisesta ne ovat kuitenkin kadonneet nykyisten hevosten suvuista, lukuunottamatta näitä SGSH:ita ja niissäkin ne näkyvät nimenomaan Paradoxin kautta. Siis meillä oli ihan päteviä RBSH:itakin ja jostain kumman syystä ne kaikki lopetettiin ilman varsoja tai varsat lähtivät maailmalle. En ymmärrä. Mutta onneksi esimerkiksi Whizper Ionin pakastetta voisi kyllä vielä käyttää, nyt kun tuli ajatelleeksi. Olisikin melkoinen herkku!

Mutta palatakseni takaisin Donnaan ja SGSH:iin, niin Donna on vielä varsaton, mutta kyllä se yhden varsan varmasti tulee jättämään jossain vaiheessa. Pitääkin vain miettiä, että millainen ori sopisi isäksi, kun Donna itse on käytännössä ensimmäisen polven risteytys. Sille sopisi siis puoliveriori, mutta jos ja kun haluaisi jatkaa ARJ-kisaamista, niin oriiksi voisi valita jonkin ARJ-rodun. Esimerkiksi jokin pitkäsukuinen morgan-ori voisi olla ihan pätevä. Saddlebrediäkin mietin, mutta ne ovat niin kevyitä ja siroja, että vierastan vähän sellaisen yhdistämistä friisi-sukuiseen, tukevampaan tammaan. Toki olisihan minulla Analytical Engine Ion, ARJ-painotteinen SGSH-ori, juurikin morgan-risteytys. Sehän voisikin olla sopiva tapaus.

Kesäsarja: suosikkipikselit osa 59, schwarzwaldinrautias

schwa-o. Emerentius GA

KOSKA TUKKAJUMALUUS!!

Ja onhan tuo nyt hieno muutenkin. Toki schwarzwaldinrautiaissa olisi ollut tosi monta muutakin hienoa kuvaa tarjolla, ei tämä ole suinkaan ainoa. Olen ollut onnekas ja löytänyt useammastakin lähteestä hienoja kuvia käyttöön schwardwaldeille.

Schwarzwaldinrautias on pieni ja uusi rotu Ionicissa. Ensimmäiset hankit syksyllä 2021 jonkin "ostan mitä vain" -topikin tuloksena, kirjoitin siitä blogiinkin tuolloin (Ostan melkein mitä vain!). Schwardwaldit tulivat vähän vahingossa siis talliin, mutta sehän on kiva rotu ja myöhemmin olen keksinyt suvuttomia hevosia lisääkin. Emerentius on yksi niistä tuoreemmista tuonneista. Muutama kasvatti on syntynyt jo ja kuten Emerentiuksenkin astutuslistasta näkee, niitä on tulossa jatkossa enemmänkin.

Kirjoitin myöhemmin myös rotuesittelyn schwarzwaldinrautiaasta (Rotuesittelyssä schwarzwaldinrautias), jossa totesin, että ehkä oikeampi nimi tuolle rodulle olisi schwarzwaldinhevonen tai schwarzwaldinkylmäverinen, koska kaikki eivät aina ole raudikoita. Koska olen vanha kanto ja tottunut käyttämään nimikettä schwarzwaldinrautias, se nyt pysyköön sillä nimellä toistaiseksi. 

Kesäsarja: suosikkipikselit osa 58, saddlebred

sdb-t. Dazzling Disaster Glow

Saddlebredeistäkin olisi löytynyt vaikka minkälaista herkkua esiteltäväksi, varsinkin niitä vanhoja, pitkiä sukuja ja vähän uudempia, pitkiä sukuja ja kaikkea. Mutta Glowdalen kasvatti Disaster veti nyt pisimmän korren, koska se on ehdottomasti yksi lemppareitani.

Disaster on lyhytsukuinen, sukua on vain yksi polvi. Ja se on hyvä, koska olen viime vuosina keksinyt suvuttomia saddlebredejä jonkin verran ja nyt niillä on jo varsoja, yksipolvisia sellaisia. Niiden joukkoon sopii oikein hyvin yksi tämmöinen muualta ostettu, erisukuinen yksilö. Disasterilla onkin peräti viisi varsaa, joista kaksi on lopetettukin jo, koska nekin ovat tehneet jo oman osuutensa jalostuksen eteen. Disasterinkin voisi lopettaa, mutta kun jotenkin ei raaski...

Disaster on saalistanut myös ARJ-II -palkinnon laatuarvostelusta. Sen molemmat vanhemmatkin ovat palkittuja, niin että hyvässä seurassa ollaan, jos laatiksia halutaan tuijottaa. Rakastan myös sitä, miten Disasterin nimessä yhdistyy elementtejä molempien vanhempien nimistä! Linja jatkuu, sillä jokaisella Disasterin varsoista on nimessään myös jotain emältä perittyä. 

Kesäsarja: suosikkipikselit osa 57, ruotsinpuoliverinen

SWB-o. Lövsby Hot Hollywood

Ruotsinpuoliverisissä ei ollut kauheasti valinnanvaraa, joten päädyin helppoon, siihen porukan ainoaan kuvalliseen. Joka kylläkin on tosi kiva ori! Ostin muutama vuosi sitten Lövsbystä kolme SWB:tä, tämän oriin ja pari tammaa, ja tarkoituksena olisi käyttää niitä SWB-jalostuksessa.

Ruotsinpuoliverinen on aina ollut pikkuinen rotu, hevonen tai pari, eikä kasvattejakaan ole kovin paljon syntynyt. Itse asiassa niistä kasvateistakin pari ekaa lähti tallista joko suoraan tai sitten niin, etteivät ne jättäneet yhtään puhdasta SWB-varsaa Ioniciin sukulinjojaan jatkamaan. Olipas ajattelematonta, mutta ehkä tästä toivutaan.

SWB saattaisi olla sillä (olemattomalla) listalla, johon olen mielessäni listannut rotuja, joita voisi keksiä enemmänkin, samaan tapaan kuin alkuvuodesta keksin hannovereja, belgialaisia ja hollantilaisia puoliverisiä sekä trakehnereita. Kun meillä tuota FWB-kasvatusta nyt joka tapauksessa on ja olisi kiva, jos niitä kantarotujakin olisi. Minä nimittäin tykkään jalostaa FWB:tä alkaen muista puoliverisistä. SWB olisi erinomainen valinta FWB:n kasvatukseen, mutta varsin harvinainen näky virtuaalimaailmassa.

Hot Hollywood on jättänyt yhden tammavarsan jo, mutta varsamäärä ei todellakaan tule jäämään siihen. Sille on kaavailtu pari muutakin varsaa syntyväksi reilun vuoden päähän. Ja tietenkin sille on tulossa myös FWB-varsa. Jotenkin näkisin, että Hot Hollywood ja ne pari lövsbyläistä tammaa tulevat olemaan varsin merkittäviä nimiä Ionicin SWB-jalostuksessa tulevina vuosina.

Kesäsarja: suosikkipikselit osa 56, RBSH

RBSH-t. Roraima Yemn

RBSH on myös sellainen rotu, että tallista olisi löytynyt kasakaupalla pitkiä hirmusukuja, jotka menevät jonnekin Marinean aikoihin, yli kahdenkymmenen vuoden taakse. Mutta päätin valita tällaisen "poikkeusyksilön", sillä Roraima on ensinnäkin ostohevonen, toisekseen lyhytsukuinen ja kolmanneksi ensimmäisen polven risteytys.

RBSH on vähän aina ollut sellainen rotu, ettei ole ollut suuresti tarvetta ostella ulkopuolisia hevosia. Itseltä näet löytyy useita kantarotuja Ionicista ja Gin Ahaltekistä sitten ahaltekejä lisäksi, jos meinaa kesken loppua. Niin että aika harvoin olen vetänyt ostohousuja jalkaan, kun RBSH:ita on ollut kaupan. Vaikka minun on kyllä myönnettävä, että tosi moni hienosukuinen RBSH on ollut nimenomaan ostohevonen: Parlan Zeni, Moldva Zeni, Wygrana Mésjats, Albina Zeni ja varmaan muitakin. Niin, eikä saa unohtaa toista tuoretta yemeneläistä, nimittäin tamma Debiwa Yemniä, jolla on jäätävän upea suku silläkin.

Mitä suvunpituuksiin tulee, niin RBSH-listasta voi tilanteen tarkistaa: tosi paljon pitkäsukuisia ja kaksipolvinen hevonen on tosi harvinaisuus. Yksipolvisia ei ole lainkaan.

Vaikka kirjoitin AWB:n kohdalla, että käytän näiden risteytysrotujen jalostuksessa tosi mielelläni aina niitä kantarotuja yhdistettynä siihen risteytysrotuun, niin RBSH:n kohdalla tämä ei pidä ihan niin paikkaansa. Tietenkin niissäkin on monia RBSH+kantarotu -yhdistelmiä, mutta viime vuosina olen teettänyt myös RBSH-RBSH -risteytyksiä. Mutta en ole vuosiin tehnyt juuri yhtään näitä ensimmäisen polven risteytyksiä! Ei Roraima nyt ihan ainoa ole, mutta melkein. Pari muuta löysin useamman kymmenen joukosta. Ehkä pitäisi kehitellä näitäkin vaihteeksi, varsinkin kun täysiveripuolella on noita lyhytsukuisempiakin tarjolla, kiitos viimeaikaisten tuontien.

Niin ja pakko tietysti sanoa, että doninhevonen ei ole mitenkään järkyttävän yleinen näky Ionicin RBSH:issa, kun ei minulla ole puhtaita doneja ollut vuosikausiin. Joskus niitä oli, 10-15 vuotta sitten, ja tuolloin niitä toki käytettiin RBSH-jalostuksessakin, mutta ovat valuneet jo jonkin verran kauas sukutauluissa. 

Roraimalla on neljä varsaa, joista kolme on Ionicissa. Ne ovat sillä tavalla monipuolisia, että yhden isä on RBSH, yhden täysiverinen ja yhden terskinhevonen. Enkä ole raaskinut lopettaa Roraimaa, koska olen sitä mieltä, että se voisi tehdä vielä yhden varsan, vähintään. Kun vain pääsisi mielensä päälle siitä, millainen olisi sovelias ori viimeisen isäksi.

Kesäsarja: suosikkipikselit osa 55, ratsuponi

VRP-o. Takeshi Ion

Ionicin ratsuponien listalta löytyvät kaikki nämä tämmöiset poni-hevos-risteytykset, olivat ne sitten perinteisiä ratsuponeja, virtuaalisia ratsuponeja tai welsh part-bredejä. Muita vastaavia rotunimikkeitä ei tällä hetkellä taida ollakaan. Valikoin esittelyyn meidän ainokaisen ktk-ponin Takeshin.

Takeshi on ihan mukavannäköinen ponipoika, mutta itse en ole varsinaisesti tuon kuvan fani. Ei se kantakirjassa kolmosta parempia pisteitä saanutkaan ja se on minusta ihan oikeansuuntainen tulos. Itse VSN-tuomarina odottaisin ratsuponilta vähän parempaa ratsun rakennetta tai ainakin tuossa kaulassa on minusta huomautettavaa, lievää alakaulaisuutta eikä pieni lisäpituuskaan olisi pahitteeksi. Lautanenkin on aika laskeva, sikäli kuin sitä nyt kunnolla näkee.

Mitä tulee virtuaaliseen ratsuponiin, niin sehän on minun ja Virginian projekti alunperin. Halusimme laajentaa ratsuponin jalostuspohjaa siihen nähden, mitä kaikkia rotumahdollisuuksia virtuaalimaailmassa on tarjolla. VRP:n rotu- ja jalostusmääritelmät löytyvät edelleen Ionicin alta. Niitä voisi vähän päivittää. Kunhan saan aikaiseksi, tässä olisi kaavailemani SGSH:nkin uudistus työpöydällä.

Vaikka Takeshi on VRP, sen suvusta ei löydy mitään erityisen eksoottista. Isänemä on pintabian, sieltä tulee oriin lehmänkirjava väritys. VRP-jalostus ei ole ollut erityisen laajaa ja käytetyt rodut eivät ole olleet muutenkaan erikoisia. Pintabianin lisäksi Ionicin VRP-suvuista löytyy exmoorinponia, shagyaa ja terskiä. Puoliverisistä on käytetty AWB:tä, mutta sitä en pidä kovin ihmeellisenä asiana.

Tuo ratsuponi-puoli on vähän sellainen murheenkryyni, kun en tiedä oikein, mitä sille pitäisi tehdä. Sinänsä risteytysjalostus kiinnostaisi kyllä ja tallissa on kaikenmoisia kantarotuja kyllä ratsuponijalostukseen. Kuvien puute sen sijaan on ongelma ja aivan varsinkin, jos ja kun pitäisi saada niitä erikoisvärejä, tobianoja, tiikerinkirjavia ja voikkovärisiä ainakin nyt alkuun. Jo useamman vuoden olenkin pähkinyt, mitä noille pitäisi tehdä ylipäänsä. En minä varsinaisesti haluaisi luopuakaan niistä, mutta...

Kesäsarja: suosikkipikselit osa 54, ranskanpuoliverinen

sf-t. G-Dur d'Orleans

Olen aina sanonut olevani kouluratsastuskuvien fani, mutta kyllä minä näistä estekuvistakin tykkään! Ja nämä ratsastuskuvat alkavat olla jo jonkinasteinen ongelma, sillä minun on vaikea välillä löytää näyttelyihin hevosia, joilla olisi rakennekuva. Ovat monessa rodussa nimittäin melkoinen vähemmistö, voi olla ettei aina ole yhtään rakennekuvaa jossain rodussa.

G-Dur on tuonti-SF, varsaton vielä, mutta tulee kyllä jättämään ainakin SF-varsoja ja todennäköisesti myös FWB:n tai pari. Sinänsä siinä ei siis ole mitään erityistä ihmeteltävää toistaiseksi, satunpahan nyt tykkäämään tuosta kuvasta ja nimestäkin.

Ranskanpuoliverinen on aika pieni pv-rotu tällä hetkellä, kun menin alkuvuodesta keksimään moneen muuhun rotuun paljonkin uusia suvuttomia hevosia. Ranskanpuoliverisille en sitä tehnyt, ehkä pitäisi. Ei niistä haittaakaan olisi, sillä SF on tosiaan aika pieni rotu. Osa ostamistani ranskanpuoliverisistä ei ole ns. puhtaita eli niiden suvuissa on jotain muita pv-kantakirjoja, joten en käytä niitä niinkään SF-jalostuksessa vaan FWB-jalostuksessa.

SF on suhteellisen pieni rotu muutenkin virtuaalimaailmassa. Kokonaisuudessaan niitä on VRL:oon rekisteröity noin 1300 kappaletta. Vertailun vuoksi hannovereja on lähes 8000, hollanninpuoliverisiä 5588 kappaletta kirjoituspäivänä, trakehnereita yli 8000 eikä siihen ole laskettu vielä anglo-trakehnereita mukaan ja oldenburgejakin on hyvän matkaa päälle 2000. Kuitenkin ranskanpuoliverisiä on rekisteröity melko tasaisesti vuosien mittaan. Harvoin niitä yli sataa rekisteröidään vuodessa, mutta yleensä kyllä yli 50.

Mietin tässä just, että voisin tosiaan keksiä uusia ranskanpuoliverisiäkin. Se on kuitenkin käyttökelpoinen rotu FWB-jalostuksessa ja pidän siitä noin rotuna muutenkin. Ja ostankin niitä mielelläni, jos tulee eteen tilaisuus. 

Kesäsarja: suosikkipikselit osa 53, quarter-hevonen

QH-o. Tap Dun Ion

Quartereista oli ihan jäätävän vaikea valita yhtä suosikkia esittelyyn. Niistä näet löytyy roppakaupalla vanhoja sukuja, uusia sukuja, muualta tulleita sukuja, suvuttomia, hienoja kuvia, hienoja värejä ja kivoja nimiä. Että valitsepa siitä sitten!

Tap Dun on yksi niistä tosi kivoista tapauksista muiden samanlaisten joukossa. Valinta päätyi siihen pääasiassa kuvan takia, koska pidän tuosta kuvasta kovasti. Niin toki monesta muustakin, mutta tuo on taas vähän tuollainen ehkä poikkeuksellinen kuvakulma ja toisaalta kuva ei ole peräisin Fee Fotografielta, kuten tuhat muuta kuvaa on. Se on kyllä sellainen kuvien aarreaitta, että oksat pois. 

Olen kaivellut kuvia Pixabaystakin jonkin verran. Siellä ei läheskään aina ole ilmoitettu tai välttämättä tiedossakaan hevosen rotua, mutta aina voi soveltaa sitten. Tämän kuvan kohdalla ei liene kuitenkaan epäselvyyttä siitä, etteikö olisi quarter tai ainakin uskottava sellaiseksi.

Eikä Tap Dunin tarvitse hävetä sukuaankaan, sillä se on melko pitkä. Vähän epätasainenhan se on, neljä täyttä polvea löytyy, mutta sen jälkeen on sitten rikkonaisempaa ja ainakin Noway Ebonyn takana suku menee vielä kuudenteenkin polveen. Kaikkein vanhimpia nimiä ja sukuja sen suvusta ei löydy, sillä nuo vanhimmatkin taisivat olla suunnilleen vuosilta 2007-08. On niilläkin toki jo ikää, mutta vanhimmat tietämäni suvut menevät vielä tuotakin kauemmas, Marinean aikaisiin (2002-04) ja vissiin sitäkin vanhempiin vielä. En kyllä ole ihan varma, löytyikö noita vielä joistain suvuista nykyäänkin...

Ja tuota Tap Dunin sukutaulua katsellessani totesin, että tuommoinen Dun-nimilinja tulee katkeamattomana neljännestä polvesta, tuontitamma Dun Mahogany GA:lta! Reaalimaailman quartereilla on tosi paljon moniosaisia nimiä, joissa toistuu usein samat, yleensä suht lyhyet sanat. Dun on yksi sellainen elementti, jota näkee jonkin verran. Se tuo mahdollisuuden myös sanaleikkeihin, äännetäänhän se melko samalla tavalla kuin "done".

Kun emän puolelta tulee tuo Dun, niin isän puolelta on peräisin Tap. Tap Dunin isä, DLHS Three Coins Beer on jättänyt useamman varsan, jonka nimessä pyörii jotakin olut-aiheista. Tap on tietenkin oluthana (tai hana yleensäkin), mutta Three Coinsin varsoista löytyvät myös Barmaid, American Pale Ale, Pale Lager ja Bourbon Barrel Beer.

Kesäsarja: suosikkipikselit osa 52, quarab

qox-t. Sheboygan Ion

Quarabeja ei olekaan kuin tämä yksi tamma ja siitäkin pitäisi hankkiutua eroon. Rotu on ollut aina sellainen hassu päähänpisto, joita on teetetty ihan vain siksi, että tallista löytyy molempia kantarotuja (ja painteja, joita voi käyttää quarterin sijaan). Ei niitä koskaan ole kaavailtukaan kasvatettavaksi vakavissaan. Niin että jos kiinnostaa, niin Sheboygan on tosiaan myynnissä!

Sheboyganin voisi periaatteessa kyllä lopettaakin, sillä se on yhden varsan tehnyt. Varsa menikin onneksi myyntiin ja päätyi Newa Road Ranchille. Se on kantakirjattu ja sillä on itselläänkin yksi varsa. Lämmittää aina mieltä nähdä minulta ostettuja hevosia käytetyn jalostuksessa.

Välillä edelleen tulee hinku teettää quarabeja, juuri edellämainitusta syystä: koska voin. Tämä idea torppaantuu aina sillä, että lähes kaikki Ionicin arabit ovat tätä nykyä ARJ-hevosia. Jotenkin vierastan ajatusta käyttää sellaisia quartereiden kanssa ja väittää lopputulosta western-hevoseksi tai joksikin. Vaikka pitäisi aina muistaa, että ei se ARJ-käyttö rodun muita ominaisuuksia mihinkään muuta. Lisäksi olen aina mainostanut Ionicin arabien olevan monikäyttöhevosia. Mutkun...

Kesäsarja: suosikkipikselit osa 51, poitounhevonen

poitou-t. Tulipe du Midi d'Ion

Kirjoitin Ionicin poitounhevosista vuonna 2018 ja sivusin siinä myös reaalimaailman asioita sekä värejä. Poitou on rotuna siitä erikoinen, että päistärikkö- ja hallakkovärit ovat peräti yleisiä, ainakin sen perusteella, mitä minä olen nähnyt kuvia. Varsinaisesti kiellettyjä värejä ovat vain kirjavat. Voikkoväreistä en tiedä, en ole nähnyt sellaisista kuvia ikinä. Kimoja sen sijaan esiintyy, mutta päistärikköön verrattuna se on kenties jopa hyvinkin harvinainen.

Ionicissakin kimo väritys poitounhevosilla on tuore tulokas ja myös harvinainen. Sen kantahevonen on Tulipen emä Tulipa Du Loiré. Sillä on viisi varsaa, joista kahdella on väri määritelty ja ne ovat molemmat kimoja. Tulipe on ainoa, jolla on tällä hetkellä kuva olemassa.

Tulipankin kuvasta näkee, että poitounhevonen on toisinaan (aika useinkin, jos taas minun käsitystä kysytään) vähän vaatimattoman näköinen hevonen. Joku sanoisi rumaksikin, mutta se olkoon hänen mielipiteensä. Isohko, epäjalo pää, suuret korvat, kaula lyhyt eikä muutenkaan kovin kaksinen edes kylmäveriselle, sikäli kuin minä mitään kylmäverisistä ymmärrän. Runkokin voi olla pitkä eikä niin voimakas ja tiivis kuin monella muulla työhevosella. Mutta vaihtelua on, olen nähnyt kuvia oikein kivannäköisistäkin poitounhevosista!

Kesäsarja: suosikkipikselit osa 50, pintabian

pintab-o. Chaox Ion

Oooh, nätti! Pintabian on myös näitä rotuja, joille kuvien löytäminen on hankalaa ja paikoin miltei mahdotonta tai ainakin pitää soveltaa kovasti. Tässä kuvassa nyt on melkein ehta pintabian. Sanon "melkein ehta" sen takia, että kuvissa on ori Sultan ibn Sauda Zahra, jonka suvussa on arabia 98 % ja risat. Aidolla pintabianilla pitäisi olla 99 % tai päälle, mutta tässä on nyt kyse prosentin osista ja kuvahan on tosi pätevä pintabianille. Ei sitä kukaan tietäisi enkä tietäisi minäkään, jos en olisi mennyt googlaamaan oria.

Chaox sen sijaan on ihan aito pintabian. Sille ei ole veriprosenttia merkitty, mutta se on päälle 99 % joka tapauksessa. Lisäksi se on itse alusta asti jalostettu pintabian. Degee Ionin takaa löytyy ori Painted Ion, joka on se ensimmäisen polven arabi-paint -risteytys. Sieltä on sitten tultu arabeihin risteyttäen Mandragora Ioniin, joka on ensimmäinen varmasti virallinen pintabian.

Kuten useimmat meidän pintabianeista ja myös paint-arabi -risteytyksistä, Chaox on ARJ-hevonen. Pintabian on hyväksytty rotu saddleseat-luokkiin. Chaoxin arabi-isäkin on ARJ:ssä kisannut, emä sen sijaan on sen verran vanha, että sillä ei ole kisattu mitään lajia ja yleishevoseksi se on merkittykin. En ehkä vie Chaoxia ARJ:n laatuarvosteluun, mutta ehkäpä joskus vien jonkin sen varsoista laatuarvosteluun.

Kesäsarja: suosikkipikselit osa 49, perchenhevonen

perche-o. Uranifère d'Tamant

Uranifere on tuoreimpia perche-tuonteja, vuodelta 2022. Se on siis suvuton ori ja jättänyt jo neljä varsaa, niin että teknisesti ottaen se voisi olla vaikka myynnissäkin.

Sinänsä Uraniferessä ei ole mitään ihmeellisen erikoista, mutta tarkkasilmäinen kiinnittää huomiota siihen, että sille on merkitty värin genotyyppi. Se taitaa olla ainoa perche, jolla sellainen on! No, tosi monella perchellä ei ole kuvaa tällä hetkellä eikä niin ollen väriäkään määritelty, saati sitten genotyyppiä.

Tiukimmin tulkiten ainoa vaihtuva asia perchenhevosten värin genotyypissä on kimogeeni. Emämaassa hyväksytään minun tietojeni mukaan vain mustat ja kimot (siis mustankimot) perchenhevoset. Rautiaita saattaa syntyä joskus harvoin, mutta oreilla ei välttämättä ole pääsyä kantakirjaan, ehkei tammoillakaan. Tietysti vahinkoja voi sattua, jos raudikko varsa kimoutuukin nopeasti ja kaikki luulevat sitä mustankimoksi eikä sitä koskaan geenitestata. Mutta sitten on tuo USA...

Minä kirjoitin tästä vuonna 2018, kun muutenkin esittelin Ionicin percheroneja. Yhdysvalloissa ei olla ilmeisesti yhtään niin nuukia värin suhteen ja sieltä vissiin löytyy raudikoiden lisäksi myös ruunikkoja ja päistärikköjäkin. Ja niinpä minäkin olen törmännyt joskus ainakin raudikoiden perchenhevosten kuviin. Mutta toistaiseksi nyt aion Ionicissa pysytellä tiukasti mustissa ja mustankimoissa. Joskus on ihan virkistävää, kun valinnanvaraa ei väreissä ole turhan paljon.

Kesäsarja: suosikkipikselit osa 48, paso fino

pf-t. Roqueta Ion

Roquetan valitsin ihan kuvan takia, kun siinä on kaksosvarsat. Kuva ei ole Roquetalle realistinen siinä mielessä, että sillä ei ole vielä yhtään varsaa eikä se varmaankaan tule saamaan koskaan kaksosvarsoja, mutta viis minä siitä. Hevoskuva on hevoskuva, ja onhan tuo nyt hellyttävä.

Blogia penkoessani löysin vähän historiatietoa kaksosvarsoista virtuaalimaailmassa, sillä Virginia on kirjoittanut niistä blogiin 14 vuotta sitten: Kaksosvarsat. Siinä hän mainitsee, että virtuaalimaailman alkuvuosina kaksosvarsoja syntyi jonkin verran. Eivät ne ehkä erityisen yleisiä olleet, mutta olipahan nyt jonkin verran kuitenkin. Ionicin historia tuntee kolmet kaksoset, jotka kaikki ovat syntyneet ennen vuotta 2011. 

Hauska sinänsä, että Virginia mainitsee blogitekstissä kymmenen tuhannen kasvatin rajan. Hevosmaailmassa kaksosvarsojen todennäköisyys on yksi kymmenestä tuhannesta, joten hän piti sitä epärealistisena, jos kolmen tuhannen kasvatin joukossa on jo kolmet kaksoset. Onhan se toki ja hän totesikin vähän lakoniseen sävyyn, että mennään nyt sinne kymmeneen tuhanteen kasvattiin ennen kuin seuraavia kaksosvarsoja harkitaan. No, se kymmenen tuhannen kasvatin raja tulee tänä vuonna täyteen, mutta kaksosvarsoja ei ole sittemmin syntynyt, en ainakaan muista. Eipä niille ole nykyään juuri tarvetta ollut.

Mutta se kaksosista, mennään tuohon Roquetaan, sillä on tammalla muitakin ansioita kuin söpö kuva. Sillä on nelipolvinen suku, josta löytyy kaikenlaista vanhaa. Kun pengoin noita pasojen sukuja ja sivuja läpi, totesin ensimmäisten pasojen tulleen Ioniciin 2007-08. Vanhemmista ei ainakaan ole jälkiä. Roquetan emälinjasta löytyy 2007 keksitty tamma Primavera GA ja isälinjasta 2008 Remigio de Lago Blanco.

Tuoreempaa sukutuontia edustaa emänisä Rejonero GA sukuineen, ovat vuodelta 2010. (Joo, onkin tosi tuoretta kun on vain 15 vuotta sitten keksittyjä...)

Roquetan emänemä on Amelien kasvattaja Daniela AML, joka on ostettu 2009. Samaan aikaan tuli Ameliesta myös ori Calixto AML ja ne ovat olleet tärkeitä jalostushevosia. Calixto varsinkin, kun se oli kokonaan erisukuinen Ionicin hevosiin nähden. Sillä on melkoinen kasa varsoja.

Isänemä on vähän uudempaa kerrostumaa. Se on ostettu vuonna 2013 ja on Douglasvillen kasvatti. Douglasville mainittiin jo aiemmin Cleveland Hunterin yhteydessä, mutta sieltä löytyi myöhempinä aikoina vähän kaikenlaista muutakin, ei vain clevelandeja ja fellejä. 

Isänisänemä on Raven ratsutilan kasvattama tamma Aralina V, joka tuli Tijuanan kautta meille ja itse asiassa samalla kertaa ostimme myös sen tammavarsan Tijuana's Elpitan. Molemmat näistäkin ovat olleet merkittäviä siitostammoja.

Roquetalla itsellään ei siis ole vielä varsoja enkä ole lainkaan varma, löytyykö sille tällä hetkellä tallista yhtäkään suvullisesti sopivaa oria. "Suvullisesti sopiva" tarkoittaa sitä, ettei samoja nimiä ole kovin lähellä tai kovin montaa kertaa, ja että suvun pituus olisi jossain määrin sama. Kun mainitsin nuo paljon käytetyt jalostushevoset, niin niistä moni esiintyy myös pitkäsukuisten orien suvuissa. Roquetankin suvussa on Remigio kaksi kertaa siellä neljännessä polvessa.

Kesäsarja: suosikkipikselit osa 47, Paint Horse

PH-o. Bourbon Barrel Ion

Bourbon on pitkäsukuinen paint-ori, jonka suku on juurikin sellainen kuin pitkäsukuisen, ionicilaisen paintin suvun voisi kuvitella olevan. Tai ainakin minusta vaikuttaa siltä.

No, ensimmäkin emän puolelta löytyy noita ihan vanhimpia painteja, joita Ionicissa on ollut. Tai no, Metallic Shine Ionin takaa löytyy ostettu ori West Ambient, joka oli kyllä ihan niitä ensimmäisiä painteja meillä. Muitakin saattoi tuolloin olla, mutta niitä ei Bourbonin suvussa ole. Muistelen jotakin suvutonta tammaa, joka on kadonnut Ionicin paint-suvuista täysin, mutten saa nyt kiinni, että mikä se oli.

Ostohevosia löytyy kyllä lähempääkin suvusta, sillä jo isänemä on Riverrockista ostettu paint-tamma. Isänisänisäkin on ulkopuolinen ori, jota käytettiin Ionicin tammalle. Tästä voimme tehdä johtopäätöksen, että Ionicin paint-kannasta on aina löytynyt ostohevosia ja muita ulkopuolisia hevosia vähintään jonkin verran ja se on ihan pätevä johtopäätös.

Emälinjasta löytyvän Dot's Alive Ionin suku on kokonaisuudessaan Ionicin ensimmäisiä sukutuonteja, vuodelta 2008. Omaa tuontiakin on siis ollut, ei mitenkään merkittävissä määrin, mutta kuitenkin jonkin verran.

Sitten suvussa on Pinkin laukka-painteja. On pari ihan Pinkin omaa kasvattia, jotka tunnistaa Pink-etuliitteestä. On myös Ionicin kasvatteja, joiden vanhemmat on siirretty laukkauran jälkeen Pinkistä Ioniciin ratsupuolen siitoshommiin. Tein tätä paljonkin monen rodun kohdalla, kun Pinkistä sai niin kätevästi tuoretta verta tänne ratsupuolelle.

Emänisä on quarter ja quarteria vilahtelee vähän muuallakin suvussa. Se ei ole mitenkään harvinaista, sillä olen aina risteyttänyt quartereita painteihini. Kätevä konsti sekin saada uutta verta. Quartereiden mukana on joskus tullut erikoisvärejäkin paint-laumaan, mutta tällä hetkellä varsinkin voikkoja ja hallakoita on painteissa ihan omastakin takaa. Pyrin yleensä pitämään kiinni siitä, ettei quarteria ole hevosten suvuissa enempää kuin puolet. En tiedä miksi, ei se mihinkään reaalimaailman käytäntöön nojaa, mutta minusta se tuntuu vain sopivalta.