Meidän hevosrekisteröinti on vähän samanlaista kuin harrastaminen muutenkin: tehdään kun sattuu kiinnostamaan. Se ei siis ole juuri missään määrin järjestelmällistä. Tallista saattaa hyvinkin löytyä vielä vuosina 2010-2012 syntyneitä hevosia, jotka eivät ole rekisterissä, toisaalta juuri meni rekisteriin uusimpia kasvatteja ja ostoksia. Yleensä valikoin jonkin rodun ja sen hevoslistasta heitän rekisteriin ne hevoset, jotka eivät vielä ole rekisteröityjä. Tässä käykin helposti niin, että isojen rotujen kohdalla heitän hanskat tiskiin ja totean, etten viitsi alkaa käydä läpi – saati rekisteröidä – montaa sataa arabianhevosta, joten olkoon tältä erää. Rekisteröin ne sitten joskus...
Yhdessä asiassa olen kuitenkin järjestelmällinen: kasvatin vanhemmat pitää olla rekisterissä ennen kuin rekisteröin kasvatin (ainakin jos vanhemmat ovat minun omistuksissani). Koska hevosia on niin paljon, en päivitä hevosten tietoja rekisteriin ja niinollen en voi toimia niin, että rekisteröin varsan ja vasta myöhemmin sen vanhemmat, jolloin varsan sivuille pitäisi käydä päivittämässä tieto vanhemmista. Sitä ei tapahdu koskaan. Nimittäin rekisterin mukaan minulla on edelleen olevinaan useita vuonna 2005 syntyneitä hevosia elossa, vaikka yritänkin noita vanhoja hevosia merkitä kuolleeksi milloin ikinä ehdin. Yleensä tällöin päivitän myös hevosen tietoja, ainakin jos säkäkorkeus tai väri puuttuu. Mutta kun niitä hevosia on rekisterissä tällä hetkellä 1381 kappaletta (poislukien kuolleeksi merkityt), niin eipä sellaista määrää käydä läpi ja päivitetä kovinkaan nopeasti.
Välillä käy vähän sääliksi VRL:n hevosrekisterin työntekijöitä, sillä kun minä saan inspiraation rekisteröidä hevosia, sieltä tulee sitten yhdellä töräyksellä melkoinen määrä. Tänään meni viitisenkymmentä kalliovuortenhevosta rekisteriin ja läjä muita rotuja. En tiedä millainen ruuhka rekistereissä on, mutta voisin kuvitella, että kun yksi omistaja jonoon lyö satakunta hevosta, ovat hommat hetken ruuhkassa. Mutta toisaalta ruuhka ei näy minulle päin, rekisteröinnit menivät tänäänkin läpi todella nopeasti, suurin osa pääsi rekisteriin vartin sisään rekisteröinnistä.
Niin ja pakko keulia, että myös virtuaalimaailman ensimmäiset campolinat ovat nyt kirjoissa ja kansissa.
- S
sunnuntaina, syyskuuta 28, 2014
perjantaina, syyskuuta 19, 2014
Off topic: sukututkimusta reaalimaailmassa
Tämä teksti ei liity yhtään millään tavalla virtuaalihevosiin eikä edes oikeisiin hevosiin. Toki virtuaalimaailmassakin tutkitaan innokkaasti hevosten sukuja, kaivellaan vanhoja sukulaisia ties mistä kivenkolosta ja etsitään niistä tietoja, mutta se on silti kovin eri maailma kuin oman suvun tutkiminen.
Olen nimittäin tässä viime aikoina tehnyt isäni suvusta sukututkimusta ja päässyt jo ihan mukavaan alkuun, kiitos Sukuhistoriallisen Seuran tarjoamien skannattujen kirkonkirja-arkistojen ja Sukututkimusseuran Hiski-hakuohjelman. Googlesta ei nimittäin ole juuri apua kun syntymäajat menevät 1800-luvun puolelle tai sitä aikaisemmille vuosisadoille. Vaikka aina toki kannattaa yrittää, voihan joskus tärpätä.
Nuo vanhat kirkonkirja-skannaukset ovat melkoista ryteikköä, ei riitä että osaa vanhaa ruotsia (latinastakaan ei olisi paikoin haittaa), ymmärtää ruotsalaisia lyhenteitä, vaan pitää osata myös tulkita vanhoja käsialoja. Ja kuten nykyisinkin, kirjoittajien käsialat vaihtelivat tuolloin, joistain saa oikein hyvin selvää, joistain ei sitten millään. Tietenkin osa kirjoista on kärsinyt ajan saatossa ja osassa skannausjälki näyttää kehnolta. Usein teksteistä pitääkin arvata ainakin osa.
Siinä mielessä tämä kyllä muistuttaa vähän vanhasukuisen virtuaalihevosen sukutaulun selvittelyä, että pienestäkin tiedonmurusesta on oltava kiitollinen ja niitä on osattava yhdistellä keskenään. Kirkonkirjoissa nimien kirjoitusasut vaihtelevat, sukunimi saattaa putkahtaa jostain ihan yhtäkkiä ja kun tietoja on käsin kirjoitettu, virheet ovat mahdollisia, jopa todennäköisiä. Isänisänisälläni esimerkiksi on kolme eri syntymäpäivää. Oletettavasti näistä se oikea on kirkonkirjaan merkitty syntymäaika 18/2/1857, mutta myöhemmin rippikirjaan on eksynyt päivämäärä 18.12.1857 (lienee tuo kautta-viiva tulkittu ykköseksi) ja hautakivessä lukee 12.10.1857 (en kyllä ymmärrä mistä tuo on kiveen tullut). Mummu muisteli äitinsä nimen olleen Aliina Tanelintytär, Hopiavuoren torpan tyttäriä. Kirkonkirjoissa lukee Alina Danielsdotter ja Hopiavuoren torpan rippikirjoista löytyi torppari nimeltä Daniel Davidsson vaimoineen ja näin päästiin taas pätkän matkaa eteenpäin.
Virtuaalihevosten kanssa joutuu joskus siihen tilanteeseen, että on pakko tunnustaa tappionsa ja todeta, että jostain hevosesta ei löydy mitään, ei sivua, ei sukua, ei tietoja. Toisaalta sukuselvitys loppuu johonkin, niihin ensimmäisiin tuontihevosiin. Omassa sukututkimuksessa ei ole loppua, aina on edellinen sukupolvi olemassa riippumatta siitä löydätkö siitä mitään tietoa vai et. Tietojen puutteeseen törmää väistämättä. Kirkonkirjoja ei ole ymmärtääkseni edes olemassa ennen 1600-luvun loppupuolta tai 1700-luvun alkua. Sitä varhaisempien sukupolvien selvittäminen on siis jotakuinkin mahdotonta, ellei jokin sukuhaara satu hyppäämään muualle Eurooppaan ja menemään siellä kuningassukuihin. Niistä löytyy tietoa esimerkiksi Directory of Royal Genealogical Data -sivustolta ja paikoin mennään 900-luvulle asti, ehkä jopa kauemmaskin. Vaan eipä tällaisia ole omasta suvusta löytynyt, joten saan tyytyä siihen 1700-lukuun. Eivätkä ne olemassaolevat kirkonkirjatkaan aukottomia ole.
Vanha nurmijärveläinen sanonta kuuluu näin: "Hanki muija likiilt' ja hevonen kaukaalt'". Sitä on kyllä meidän suvussa noudatettu uskollisesti. Hevosista en tosin tiedä, mutta ei-nurmijärveläinen henkilö on harvinainen poikkeus 1700- ja 1800-luvuilla. Ja jos joku sitten onkin syntynyt jossain muualla, niin lähikunnat Tuusula, Vihti ja Hausjärvi ovat enimmäkseen edustettuina. Tuntui juhlalliselta, kun löysin erään noin 6. polven esi-isän olevan kotoisin Bromarvista, nykyisen Tammisaaren-Hangon alueelta! Toisaalta se nurkkakuntaisuus puolison hankinnassa on helpottanut juuri niiden kirkonkirjojen tutkimista, on helpompi tulkita/arvata käsinkirjoitettuja kylien ja talojen nimiä, kun on jo valmiiksi tietää mitä siinä voisi mahdollisesti lukea. Ja toisaalta on tietyllä tapaa suloista huomata, että isänäidinisänisä on syntynyt naapuritorpassa, parin kilometrin säteellä siitä talosta, jossa itse on elänyt lapsuutensa...
- S
Olen nimittäin tässä viime aikoina tehnyt isäni suvusta sukututkimusta ja päässyt jo ihan mukavaan alkuun, kiitos Sukuhistoriallisen Seuran tarjoamien skannattujen kirkonkirja-arkistojen ja Sukututkimusseuran Hiski-hakuohjelman. Googlesta ei nimittäin ole juuri apua kun syntymäajat menevät 1800-luvun puolelle tai sitä aikaisemmille vuosisadoille. Vaikka aina toki kannattaa yrittää, voihan joskus tärpätä.
Nuo vanhat kirkonkirja-skannaukset ovat melkoista ryteikköä, ei riitä että osaa vanhaa ruotsia (latinastakaan ei olisi paikoin haittaa), ymmärtää ruotsalaisia lyhenteitä, vaan pitää osata myös tulkita vanhoja käsialoja. Ja kuten nykyisinkin, kirjoittajien käsialat vaihtelivat tuolloin, joistain saa oikein hyvin selvää, joistain ei sitten millään. Tietenkin osa kirjoista on kärsinyt ajan saatossa ja osassa skannausjälki näyttää kehnolta. Usein teksteistä pitääkin arvata ainakin osa.
Siinä mielessä tämä kyllä muistuttaa vähän vanhasukuisen virtuaalihevosen sukutaulun selvittelyä, että pienestäkin tiedonmurusesta on oltava kiitollinen ja niitä on osattava yhdistellä keskenään. Kirkonkirjoissa nimien kirjoitusasut vaihtelevat, sukunimi saattaa putkahtaa jostain ihan yhtäkkiä ja kun tietoja on käsin kirjoitettu, virheet ovat mahdollisia, jopa todennäköisiä. Isänisänisälläni esimerkiksi on kolme eri syntymäpäivää. Oletettavasti näistä se oikea on kirkonkirjaan merkitty syntymäaika 18/2/1857, mutta myöhemmin rippikirjaan on eksynyt päivämäärä 18.12.1857 (lienee tuo kautta-viiva tulkittu ykköseksi) ja hautakivessä lukee 12.10.1857 (en kyllä ymmärrä mistä tuo on kiveen tullut). Mummu muisteli äitinsä nimen olleen Aliina Tanelintytär, Hopiavuoren torpan tyttäriä. Kirkonkirjoissa lukee Alina Danielsdotter ja Hopiavuoren torpan rippikirjoista löytyi torppari nimeltä Daniel Davidsson vaimoineen ja näin päästiin taas pätkän matkaa eteenpäin.
Virtuaalihevosten kanssa joutuu joskus siihen tilanteeseen, että on pakko tunnustaa tappionsa ja todeta, että jostain hevosesta ei löydy mitään, ei sivua, ei sukua, ei tietoja. Toisaalta sukuselvitys loppuu johonkin, niihin ensimmäisiin tuontihevosiin. Omassa sukututkimuksessa ei ole loppua, aina on edellinen sukupolvi olemassa riippumatta siitä löydätkö siitä mitään tietoa vai et. Tietojen puutteeseen törmää väistämättä. Kirkonkirjoja ei ole ymmärtääkseni edes olemassa ennen 1600-luvun loppupuolta tai 1700-luvun alkua. Sitä varhaisempien sukupolvien selvittäminen on siis jotakuinkin mahdotonta, ellei jokin sukuhaara satu hyppäämään muualle Eurooppaan ja menemään siellä kuningassukuihin. Niistä löytyy tietoa esimerkiksi Directory of Royal Genealogical Data -sivustolta ja paikoin mennään 900-luvulle asti, ehkä jopa kauemmaskin. Vaan eipä tällaisia ole omasta suvusta löytynyt, joten saan tyytyä siihen 1700-lukuun. Eivätkä ne olemassaolevat kirkonkirjatkaan aukottomia ole.
Vanha nurmijärveläinen sanonta kuuluu näin: "Hanki muija likiilt' ja hevonen kaukaalt'". Sitä on kyllä meidän suvussa noudatettu uskollisesti. Hevosista en tosin tiedä, mutta ei-nurmijärveläinen henkilö on harvinainen poikkeus 1700- ja 1800-luvuilla. Ja jos joku sitten onkin syntynyt jossain muualla, niin lähikunnat Tuusula, Vihti ja Hausjärvi ovat enimmäkseen edustettuina. Tuntui juhlalliselta, kun löysin erään noin 6. polven esi-isän olevan kotoisin Bromarvista, nykyisen Tammisaaren-Hangon alueelta! Toisaalta se nurkkakuntaisuus puolison hankinnassa on helpottanut juuri niiden kirkonkirjojen tutkimista, on helpompi tulkita/arvata käsinkirjoitettuja kylien ja talojen nimiä, kun on jo valmiiksi tietää mitä siinä voisi mahdollisesti lukea. Ja toisaalta on tietyllä tapaa suloista huomata, että isänäidinisänisä on syntynyt naapuritorpassa, parin kilometrin säteellä siitä talosta, jossa itse on elänyt lapsuutensa...
- S
torstaina, syyskuuta 18, 2014
Ai miten niin helppo?
Kopsahtipa tässä taannoin Ionicin sähköpostiin maili, jossa suoraan ja häpeilemättä myytiin meille hevosta. Kyseessä oli kivasukuinen otus, paljon vanhempia ionicilaisia suvussa, mutta rotu oli sellainen, josta en nyt oikein tiedä onko se meillä menossa vai tulossa. Lisäksi myyjä oli tarjonnut mukaan kaiken sivuilta löytyvän, myös ottamansa kuvat, joissa keimaili nätti tamma.
Rimpuilin irti koukusta kolme päivää. "En osta. En tee tuolla mitään. Voin kasvattaa tuommoisen itsekin. Ihan kuin meillä ei olisi hevosia jo tarpeeksi. Ja tuo rotukin on niin plääh. No okei, ei ole plääh. Nyt nainen ryhtiä, ei jokaiseen tarjoukseen pidä sortua!"
Ei siitä mitään tullut, kolmen päivän kuluttua oli pakko antaa periksi. Vastasin myyjälle, että totta kai hevonen voi meille tulla ja varsinkin jos tuon ihanan kuvankin saa vielä mukaan. Kyllä se meillä tallessa pysyy ja varmasti saa varsojakin jossain vaiheessa.
Tarinan opetus on se, että jos haluat hevosestasi eroon, tule tarjoamaan sitä suoraan ja henkilökohtaisesti minulle, ainakin jos et havittele muuta kuin loppuelämän kotia ja jalostuskäyttöä parhaassa tapauksessa. Foorumien myynti-ilmoituksia en usein lue enkä varsinkaan viitsi vastata niihin, mutta sähköposti on ihan eri asia. Kun joku näkee sen vaivan, että kirjoittaa mailia minulle, en voi sivuuttaa sitä pelkällä olankohtautuksella.
Jos pelkäät, että rotu tai suku ei ehkä kiinnosta minua, hienolla kuvalla voi auttaa asiaa varsin paljon. Eikä se tarkoita sitä, että kuvan pitäisi olla sinun ottamasi/piirtämäsi tai että minun pitäisi saada se itselleni käyttöön. Jos olen nähnyt hevosella hienon kuvan, mielikuvani koko elukasta tulee aina olemaan kuvan kaltainen. Ja kun mielikuviin jää upea hevoskuva, olen varma ettei elämäni jatku ilman sitä hevosta.
Jos ei oikein kuvaakaan löydy, viimeinen keino on kirjoittaa hevoselle napakka, mutta hauska ja/tai persoonallinen luonnekuvaus. Unohda kokonaan se kisahevosen luonteen peruskaava ja keksi jotain aivan muuta. Nelijalkainen tappaja, elämäänsä pelästynyt ressukka tai makealle perso pieni sikailija, kaikki käy. Eikä luonnekuvaustakaan tarvitse luvata antaa mukaan, kunhan saan luvan kertoa saman asian itse eri sanoin.
Tietenkin asiaa auttaa aina se, jos hevosessa on jotain erikoista, vaikkapa lajipainotus tai väri, jälkimmäisen kanssa tosin kannattaa periytymisasioiden olla kunnossa. Jos haluat olla kiero, tulet tietenkin ensin kyselemään hevosen väristä ja suvusta: "Voiko olla tämän värinen ja miten noiden vanhempien värit pitäisi olla". Sitten kun olen tarpeeksi jauhanut väreistä ja ehkä tullut maininneeksi, että teoriassa ainakin voisi olla mahdollista tämä ja tuo erikoisempi väri, tiputa seuraavassa mailissa epäsuora vihjaus siitä, että hevonen saattaisi olla myynnissä, kiinnostaisiko ehkä.
Ehkä minun kannattaisi yrittää kasvattaa itselleni selkäranka, etten olisi näin helppo nakki.
- S
Rimpuilin irti koukusta kolme päivää. "En osta. En tee tuolla mitään. Voin kasvattaa tuommoisen itsekin. Ihan kuin meillä ei olisi hevosia jo tarpeeksi. Ja tuo rotukin on niin plääh. No okei, ei ole plääh. Nyt nainen ryhtiä, ei jokaiseen tarjoukseen pidä sortua!"
Ei siitä mitään tullut, kolmen päivän kuluttua oli pakko antaa periksi. Vastasin myyjälle, että totta kai hevonen voi meille tulla ja varsinkin jos tuon ihanan kuvankin saa vielä mukaan. Kyllä se meillä tallessa pysyy ja varmasti saa varsojakin jossain vaiheessa.
Tarinan opetus on se, että jos haluat hevosestasi eroon, tule tarjoamaan sitä suoraan ja henkilökohtaisesti minulle, ainakin jos et havittele muuta kuin loppuelämän kotia ja jalostuskäyttöä parhaassa tapauksessa. Foorumien myynti-ilmoituksia en usein lue enkä varsinkaan viitsi vastata niihin, mutta sähköposti on ihan eri asia. Kun joku näkee sen vaivan, että kirjoittaa mailia minulle, en voi sivuuttaa sitä pelkällä olankohtautuksella.
Jos pelkäät, että rotu tai suku ei ehkä kiinnosta minua, hienolla kuvalla voi auttaa asiaa varsin paljon. Eikä se tarkoita sitä, että kuvan pitäisi olla sinun ottamasi/piirtämäsi tai että minun pitäisi saada se itselleni käyttöön. Jos olen nähnyt hevosella hienon kuvan, mielikuvani koko elukasta tulee aina olemaan kuvan kaltainen. Ja kun mielikuviin jää upea hevoskuva, olen varma ettei elämäni jatku ilman sitä hevosta.
Jos ei oikein kuvaakaan löydy, viimeinen keino on kirjoittaa hevoselle napakka, mutta hauska ja/tai persoonallinen luonnekuvaus. Unohda kokonaan se kisahevosen luonteen peruskaava ja keksi jotain aivan muuta. Nelijalkainen tappaja, elämäänsä pelästynyt ressukka tai makealle perso pieni sikailija, kaikki käy. Eikä luonnekuvaustakaan tarvitse luvata antaa mukaan, kunhan saan luvan kertoa saman asian itse eri sanoin.
Tietenkin asiaa auttaa aina se, jos hevosessa on jotain erikoista, vaikkapa lajipainotus tai väri, jälkimmäisen kanssa tosin kannattaa periytymisasioiden olla kunnossa. Jos haluat olla kiero, tulet tietenkin ensin kyselemään hevosen väristä ja suvusta: "Voiko olla tämän värinen ja miten noiden vanhempien värit pitäisi olla". Sitten kun olen tarpeeksi jauhanut väreistä ja ehkä tullut maininneeksi, että teoriassa ainakin voisi olla mahdollista tämä ja tuo erikoisempi väri, tiputa seuraavassa mailissa epäsuora vihjaus siitä, että hevonen saattaisi olla myynnissä, kiinnostaisiko ehkä.
Ehkä minun kannattaisi yrittää kasvattaa itselleni selkäranka, etten olisi näin helppo nakki.
- S
torstaina, syyskuuta 04, 2014
Esittelyssä kuukauden valinnat
Melkein pääsi unohtumaan tämä kuunvaihde, mutta tässä tulevat kuukauden valinnat, teemalla keltainen: saddlebred-ori Supergiant Ion, kalliovuortenhevos-tamma Merengue Ion ja lewitzer- ja vuonis-siittola Derian.
Alkuvuodesta esiteltiin Hawa kuukauden tallina ja silloin mainittiin, että meillä on useampiakin saddlebred- ja NSH-kasvatteja, joiden isä on hawalainen ori. Supergiant on yksi niistä, sen isä on törkeän komea voikko ori HWA Champagne Supernova, 100% hawalaisesta suvusta. Emänisä puolestaan on branwenilainen, emänemänisä Tijuanan ori ja emälinja tulee meidän omasta suvuttomasta tammasta.
Lisäksi Supergiant on törkeän komea eikä asiaa yhtään haittaa erikoisväri!
Merengue on voikko myös ja kuten meillä on tapana, dominoivan värin periytymislinja on katkeamaton: se tulee iiie. Misty Springs GA:lta. Merenguella on sukua 4 polvea, lähes täysin Ionicin hevosia, ainoastaan viidennestä polvesta löytyy yksi ei-ionicilainen, Comedienne Ionin isä PDM Comedy. Isän puoli on uudempaa tuontia, mutta emän puolelta löytyy noita ihan ensimmäisiä kalliovuortenhevosia, mitä Ionicissa oli aikoinaan.
Suku on pieni ongelma, koska Merenguelle on vaikeahko löytää sopivaa oria. Monella oriilla on samoja nimiä suvussa ja sukujen tsekkaus on suht työlästä niiden pituuden eli laajuuden takia. Merengue on yhden varsan jo tehnyt kyllä, mutta lisää pitäisi, ainakin yksi tamma, että emälinja jatkuu.
Derian on itselleni uusi tuttavuus, vaikka talli on ollut pystyssä viime vuoden loppupuolelta lähtien. Minun pitäisi todella seurailla enemmän virtuaalimaailman menoa. Okei, kumpikaan Derianin kasvatusroduista ei ole sellainen, joita meiltä löytyy, mutta haloo, vuonohevosia! Minun on tunnustettava, että minulla on sydämessä yksi pieni sopukka varattuna ihan vain vuonohevosia varten, vaikkei niitä koskaan Ionicissa ole ollutkaan. Vielä, sillä Derianissa taisi olla myynnissä jotakin... Ne ovat niin suloisia, pieniä, pyöreitä ja hallakoita.
Eikä lewitzerkään ole lainkaan hassumpi rotu ja kiva, että niitäkin edelleen on. Seurailin vajaa vuosikymmen sitten Schecken toimia lewitzereiden kanssa. Vaikka siellä niitä kauan ja paljon kasvatettiinkin, olisin voinut vannoa, että lewitzerit eivät siitä lentoon lähde. Vaan ovatpa lähteneet. Eihän niitä paljon ole ja kasvattajiakin taitaa olla vain kourallinen, mutta ei rotu ole katoamaankaan päässyt. Se on hienoa.
Joka tapauksessa Derianissa on kaksi hienoa rotua ja paljon hienoja poneja. Hevosilla on kivat kuvat ja talli on rakenteeltaan hyvin yksinkertainen.
- S
Alkuvuodesta esiteltiin Hawa kuukauden tallina ja silloin mainittiin, että meillä on useampiakin saddlebred- ja NSH-kasvatteja, joiden isä on hawalainen ori. Supergiant on yksi niistä, sen isä on törkeän komea voikko ori HWA Champagne Supernova, 100% hawalaisesta suvusta. Emänisä puolestaan on branwenilainen, emänemänisä Tijuanan ori ja emälinja tulee meidän omasta suvuttomasta tammasta.
Lisäksi Supergiant on törkeän komea eikä asiaa yhtään haittaa erikoisväri!
Merengue on voikko myös ja kuten meillä on tapana, dominoivan värin periytymislinja on katkeamaton: se tulee iiie. Misty Springs GA:lta. Merenguella on sukua 4 polvea, lähes täysin Ionicin hevosia, ainoastaan viidennestä polvesta löytyy yksi ei-ionicilainen, Comedienne Ionin isä PDM Comedy. Isän puoli on uudempaa tuontia, mutta emän puolelta löytyy noita ihan ensimmäisiä kalliovuortenhevosia, mitä Ionicissa oli aikoinaan.
Suku on pieni ongelma, koska Merenguelle on vaikeahko löytää sopivaa oria. Monella oriilla on samoja nimiä suvussa ja sukujen tsekkaus on suht työlästä niiden pituuden eli laajuuden takia. Merengue on yhden varsan jo tehnyt kyllä, mutta lisää pitäisi, ainakin yksi tamma, että emälinja jatkuu.
Derian on itselleni uusi tuttavuus, vaikka talli on ollut pystyssä viime vuoden loppupuolelta lähtien. Minun pitäisi todella seurailla enemmän virtuaalimaailman menoa. Okei, kumpikaan Derianin kasvatusroduista ei ole sellainen, joita meiltä löytyy, mutta haloo, vuonohevosia! Minun on tunnustettava, että minulla on sydämessä yksi pieni sopukka varattuna ihan vain vuonohevosia varten, vaikkei niitä koskaan Ionicissa ole ollutkaan. Vielä, sillä Derianissa taisi olla myynnissä jotakin... Ne ovat niin suloisia, pieniä, pyöreitä ja hallakoita.
Eikä lewitzerkään ole lainkaan hassumpi rotu ja kiva, että niitäkin edelleen on. Seurailin vajaa vuosikymmen sitten Schecken toimia lewitzereiden kanssa. Vaikka siellä niitä kauan ja paljon kasvatettiinkin, olisin voinut vannoa, että lewitzerit eivät siitä lentoon lähde. Vaan ovatpa lähteneet. Eihän niitä paljon ole ja kasvattajiakin taitaa olla vain kourallinen, mutta ei rotu ole katoamaankaan päässyt. Se on hienoa.
Joka tapauksessa Derianissa on kaksi hienoa rotua ja paljon hienoja poneja. Hevosilla on kivat kuvat ja talli on rakenteeltaan hyvin yksinkertainen.
- S
perjantaina, elokuuta 01, 2014
Esittelyssä kuukauden valinnat
Elokuussa teemaksi nousi vahingossa, mutta poninäyttelyiden takia erittäin sopivasti ponit. Oriiksi valitsin exmoorinponi Donnchad Ionin, tammaksi aussiponi Elegy JDB:n, ja talliksi Cherrymist Connemarasin.
Donnchad on ainoa jälkeläinen, joka meille jäi ostoponi Diamond Riosta. Se jätti neljä varsaa, mutta niistä kolme myytiin. Kun kyseessä on sellainen rotu kuin exmoor, minusta on hämmästyttävää että ylipäänsä yksikään meni kaupaksi, mutta ihmeitä tapahtuu.
Donnchad on yksi suosikkiponeistani, vaikkei se tietysti sivuilta mitenkään välity. Pidän tuosta kuvasta ja pidän myös oriin molemmista vanhemmista. Osin rakennekuvan ja osin harvinaisen rodun takia Donnchad on kiertänyt näyttelyissä tavallista ahkerammin, kaikki osallistumiset eivät ole kalenteriin merkitty. Ei se mikään rusettihai ole, jaloissa on sanomista ja se on mahdottoman kaulakas. Mutta nätti on, orimaiseen tapaan.
Elegy JDB se vasta nätti onkin! Tamma ja sen kasvattaja Jindabyne tuli mainittua jo maaliskuussa, kun Jindabyne esiteltiin kuukauden tallina. Periaatteessa Elegyn hankkiminen oli taas yksi järjetön temppu, tarkoitus ei ole alkaa rotua kasvattaa suuremmassa määrin, jos nyt lainkaan, ja yhden ponin hankkiminen ei siis palvele mitään järkevää tarkoitusta. Mutta kun nuo ovat niin nättejä ja myynnissäkin oli juuri sopivasti... Siinä on ihan tarpeeksi perustetta ostaa vaikka minkälainen karvaturri.
Seuraava homma onkin teettää Elegyllä varsa. Elegyn ostamisen aikoihin kaavailin alunperin keksiväni australianponioriin itselleni enkä ole haavetta haudannut. Siitä olisi sitten Christalle ja muille halukkaille iloa jalostukseen, mutta kelpaisi se Elegyllekin sulhaseksi. Jindabynestä löytyy varmasti lisää sulhasia ja kelpaahan se VRP-jalostukseenkin, jos alkavat puhtaat aussiponit kyllästyttää.
Cherrymist Connemaras on aivan uusi talli, ymmärtääkseni. Kasvatteja ei ole vielä ehtinyt syntyä kuin yksi, taitaa olla jalostusponeilla menossa vielä kisatulosten kerääminen. Sivujen mukaan poneilla kilpaillaan yksinomaan porrastetuissa, mikä on minun mielipiteeni mukaan ainoa edes jossain määrin järkevä tapa kilpailuttaa muita kuin laukka- ja ravihevosia.
Järkevästi on myös toteutettu kisatulosten listaaminen tai siis käytännössä sen jättäminen pois: jokaisen ponin sivulla on linkki sen VRL-profiiliin, jossa näkyvät porrastetuissa kerätyt ominaisuuspisteet ja voittojen ja sijoitusten määrä lajikohtaisesti. Virginia sanoi aikoinaan, ettei mikään ole sen tylsempää ja turhempaa kuin listata kaikki sijoitukset hevosten sivuille: pahimmillaan sivutolkulla täysin merkityksetöntä listatietoa, jota kukaan ei lue ja josta kukaan ei ole kiinnostunut, vain määrä ratkaisee. Ja oikeassa oli! Nyt kun VRL tarjoaa kisatuloksista sen olennaisen, eli sijoitusten ja voittojen määrän, kunkin hevosen rekisterisivulla, ei kellään ole enää mitään tekosyytä rasittaa tallinsa kävijoitä tylsillä sijoituslistoilla. Tarjoa linkki hevosen profiilisivulle, sieltä voi kisatulokset tarkistaa ne, joita asia kiinnostaa. En ole aikaisemmin törmännyt tällaiseen menettelyyn (tai en ole ainakaan huomannut), mutta Cherrymistin sivut osoittavat miten fiksu ja toimiva se tapa on.
Muutenkin Cherrymist on juuri sellainen talli, josta pidän. Yksinkertainen, nätti kuin karkki, kiva kuvat hevosilla, persoonalliset kuvat, ratsastus- ja liikekuvia, lyhyet ja ytimekkäät luonnekuvaukset, suhteellisen hyvä määrä poneja ja niin edelleen. Sirpa-testi on läpäisty eikä siinä haittaa yhtään se, että rotuna on suhteellisen yleinen ja tunnettu connemara. Cherrymistin omistajalle siis onnittelut hienosta tallista ja toivotukset siitä, että jaksaisi tallinsa kanssa pitkään.
- Sirpa
Donnchad on ainoa jälkeläinen, joka meille jäi ostoponi Diamond Riosta. Se jätti neljä varsaa, mutta niistä kolme myytiin. Kun kyseessä on sellainen rotu kuin exmoor, minusta on hämmästyttävää että ylipäänsä yksikään meni kaupaksi, mutta ihmeitä tapahtuu.
Donnchad on yksi suosikkiponeistani, vaikkei se tietysti sivuilta mitenkään välity. Pidän tuosta kuvasta ja pidän myös oriin molemmista vanhemmista. Osin rakennekuvan ja osin harvinaisen rodun takia Donnchad on kiertänyt näyttelyissä tavallista ahkerammin, kaikki osallistumiset eivät ole kalenteriin merkitty. Ei se mikään rusettihai ole, jaloissa on sanomista ja se on mahdottoman kaulakas. Mutta nätti on, orimaiseen tapaan.
Elegy JDB se vasta nätti onkin! Tamma ja sen kasvattaja Jindabyne tuli mainittua jo maaliskuussa, kun Jindabyne esiteltiin kuukauden tallina. Periaatteessa Elegyn hankkiminen oli taas yksi järjetön temppu, tarkoitus ei ole alkaa rotua kasvattaa suuremmassa määrin, jos nyt lainkaan, ja yhden ponin hankkiminen ei siis palvele mitään järkevää tarkoitusta. Mutta kun nuo ovat niin nättejä ja myynnissäkin oli juuri sopivasti... Siinä on ihan tarpeeksi perustetta ostaa vaikka minkälainen karvaturri.
Seuraava homma onkin teettää Elegyllä varsa. Elegyn ostamisen aikoihin kaavailin alunperin keksiväni australianponioriin itselleni enkä ole haavetta haudannut. Siitä olisi sitten Christalle ja muille halukkaille iloa jalostukseen, mutta kelpaisi se Elegyllekin sulhaseksi. Jindabynestä löytyy varmasti lisää sulhasia ja kelpaahan se VRP-jalostukseenkin, jos alkavat puhtaat aussiponit kyllästyttää.
Cherrymist Connemaras on aivan uusi talli, ymmärtääkseni. Kasvatteja ei ole vielä ehtinyt syntyä kuin yksi, taitaa olla jalostusponeilla menossa vielä kisatulosten kerääminen. Sivujen mukaan poneilla kilpaillaan yksinomaan porrastetuissa, mikä on minun mielipiteeni mukaan ainoa edes jossain määrin järkevä tapa kilpailuttaa muita kuin laukka- ja ravihevosia.
Järkevästi on myös toteutettu kisatulosten listaaminen tai siis käytännössä sen jättäminen pois: jokaisen ponin sivulla on linkki sen VRL-profiiliin, jossa näkyvät porrastetuissa kerätyt ominaisuuspisteet ja voittojen ja sijoitusten määrä lajikohtaisesti. Virginia sanoi aikoinaan, ettei mikään ole sen tylsempää ja turhempaa kuin listata kaikki sijoitukset hevosten sivuille: pahimmillaan sivutolkulla täysin merkityksetöntä listatietoa, jota kukaan ei lue ja josta kukaan ei ole kiinnostunut, vain määrä ratkaisee. Ja oikeassa oli! Nyt kun VRL tarjoaa kisatuloksista sen olennaisen, eli sijoitusten ja voittojen määrän, kunkin hevosen rekisterisivulla, ei kellään ole enää mitään tekosyytä rasittaa tallinsa kävijoitä tylsillä sijoituslistoilla. Tarjoa linkki hevosen profiilisivulle, sieltä voi kisatulokset tarkistaa ne, joita asia kiinnostaa. En ole aikaisemmin törmännyt tällaiseen menettelyyn (tai en ole ainakaan huomannut), mutta Cherrymistin sivut osoittavat miten fiksu ja toimiva se tapa on.
Muutenkin Cherrymist on juuri sellainen talli, josta pidän. Yksinkertainen, nätti kuin karkki, kiva kuvat hevosilla, persoonalliset kuvat, ratsastus- ja liikekuvia, lyhyet ja ytimekkäät luonnekuvaukset, suhteellisen hyvä määrä poneja ja niin edelleen. Sirpa-testi on läpäisty eikä siinä haittaa yhtään se, että rotuna on suhteellisen yleinen ja tunnettu connemara. Cherrymistin omistajalle siis onnittelut hienosta tallista ja toivotukset siitä, että jaksaisi tallinsa kanssa pitkään.
- Sirpa
torstaina, heinäkuuta 17, 2014
Harvinaisten rotujen dilemma
Pohdinpas tässä joutessani vähän tätä Ionicin touhua.
Sydän verta valuen tapoin tuossa jokin aika sitten kaikki meidän bardianponit, aztecat ja ariegenponit, taisi mennä meidän ainokainen criollo-ori ja suurin osa doneistakin samalla kertaa. Tappolistalla on monta muutakin rotua: Gaited Baroquet, Georgian Grandet, kabardiinit, kladrubit, maremmat, mangalargat, lipizzat... Ei vain riitä aika ja innostus jatkaa noiden rotujen kanssa ja jalostuskin on yleensä umpikujassa kun kaikki ovat sukua toisilleen. Pitäisi keksiä uusia hevosia suht paljon, kun noita rotuja ei muillakaan harrastajilla juuri ole (tai jos on, ovat suvuiltaan sopimattomia).
Mutta vaikka olisin nyt keksinyt ison lauman uusia hevosia näihin rotuihin, olisin vain lykännyt tätä ongelmaa eteenpäin. Olisin pystynyt teettämään uusia varsoja sukupolven tai pari, mutta muutaman vuoden kuluttua olisin ollut taas samassa tilanteessa. Tai ehkä vähän vielä pahemmassa, kun ne sulhasia ja morsiamia odottavat hevoset olisivat olleet pitkäsukuisempia kuin nyt. On hyvin, hyvin epätodennäköistä, että tässä muutaman vuoden kuluessa jostain puskasta putkahtaisi toinen noiden rotujen kasvattaja, joka olisi tuonut ja jalostanut uusia sukulinjoja, joita olisin voinut risteyttää omiini.
Ollakseni rehellinen, tämä sama tarina on edessä kaikilla muilla pikkuroduilla. Ionicissa on reilu 80 eri rodun hevosia, näistä roduista tältä kohtalolta ovat "turvassa" vain isoimmat ja/tai yleisimmät: arabi, knabstrup, kalliovuortenponi, tersk, puoliveriset, welshit ja toivottavasti myös tennesseenwalker ja saddlebred. Luultavasti myös nyffi, connemara, morgan, ratsutäysiverinen, sekä risteytysrodut RBSH ja angloarabi. Osalla näistä meidän oma kanta alkaa olla niin vahva ja laaja (ja kantahevosten vähyys hukkuu armeliaasti sinne 6+ sukupolveen), että jalostus rullaa eteenpäin kyllä, kunhan vain jaksan tehtailla tarpeeksi varsoja erilaisista yhdistelmistä. Useille roduille pystyn hakemaan piristysruisketta myös muilta omistajilta, kyllähän virtuaalimaailmasta arabeja, puoliverisiä, ja yleensä myös welshejä löytyy.
Tulevaisuuden Ionic on kuitenkin todella näivettynyt, jos siellä kasvatetaan vain ehkä tusinaa eri rotua, joista suurin osa on peräti yleisiä. Mikä Ionic se semmoinen on?! Mutta sitten toisaalta: mitä hyötyä on pitää tallissaan muutamaa harvaa takavinkuintianponia, kun ne eivät koskaan vaikuta mihinkään eivätkä pidemmällä tähtäimellä jätä minkäänlaista jälkeä virtuaalimaailmaan? Eikä minulla yksinkertaisesti ole mitään resursseja alkaa pyörittää kaikkien rotujen kohdalla sitä muutaman sadan hevosen laumaa.
Vaan eipä tällaisia rotufriikkejä kuin minä ja Gin pysty yksinkertaisesti pitämään erossa kaikenmoisista eksoottisista otuksista. Näkihän sen siitäkin, että meidän oli pakko hankkia niitä campolinoja vaikka tämän tekstin pohjalta ajatellen se oli aivopieru pahimmasta päästä. Ionic, ja siinä samalla meidän koko virtuaaliharrastus, muuttuisi todella tylsäksi, jos kasvattaisimme vain niitä rotuja, joiden kasvatus on edelläkerrotun perusteella jotenkin järkevää. Siitä ei ole siis pelkoa, vaikka noin periaatteessa meitä närästääkin se, että monien harvinaisten rotujen kohdalla meidän kasvatustyö on turhaa ja valuu aikanaan hukkaan. Meistä olisi niin mukavaa jättää pysyvä jälki itsestämme virtuaalimaailmaan, mutta ehkä voimme lohduttautua sillä, että eiköhän Ionic ole aika tunnettu talli jo nyt ja monen rodun historiasta ja jalostuksesta ei voi puhua mainitsematta meitä. Jos me emme pysty jalostamaan ja säilyttämään jonkin pienen, harvinaisen rodun sukulinjoja hamaan tulevaisuuteen, sen kanssa pystyy elämään. Vaikka se toki ottaa päähän...
Sitten voisinkin mennä ostamaan hackneyn ja vjatkanponin.
- S
Sydän verta valuen tapoin tuossa jokin aika sitten kaikki meidän bardianponit, aztecat ja ariegenponit, taisi mennä meidän ainokainen criollo-ori ja suurin osa doneistakin samalla kertaa. Tappolistalla on monta muutakin rotua: Gaited Baroquet, Georgian Grandet, kabardiinit, kladrubit, maremmat, mangalargat, lipizzat... Ei vain riitä aika ja innostus jatkaa noiden rotujen kanssa ja jalostuskin on yleensä umpikujassa kun kaikki ovat sukua toisilleen. Pitäisi keksiä uusia hevosia suht paljon, kun noita rotuja ei muillakaan harrastajilla juuri ole (tai jos on, ovat suvuiltaan sopimattomia).
Mutta vaikka olisin nyt keksinyt ison lauman uusia hevosia näihin rotuihin, olisin vain lykännyt tätä ongelmaa eteenpäin. Olisin pystynyt teettämään uusia varsoja sukupolven tai pari, mutta muutaman vuoden kuluttua olisin ollut taas samassa tilanteessa. Tai ehkä vähän vielä pahemmassa, kun ne sulhasia ja morsiamia odottavat hevoset olisivat olleet pitkäsukuisempia kuin nyt. On hyvin, hyvin epätodennäköistä, että tässä muutaman vuoden kuluessa jostain puskasta putkahtaisi toinen noiden rotujen kasvattaja, joka olisi tuonut ja jalostanut uusia sukulinjoja, joita olisin voinut risteyttää omiini.
Ollakseni rehellinen, tämä sama tarina on edessä kaikilla muilla pikkuroduilla. Ionicissa on reilu 80 eri rodun hevosia, näistä roduista tältä kohtalolta ovat "turvassa" vain isoimmat ja/tai yleisimmät: arabi, knabstrup, kalliovuortenponi, tersk, puoliveriset, welshit ja toivottavasti myös tennesseenwalker ja saddlebred. Luultavasti myös nyffi, connemara, morgan, ratsutäysiverinen, sekä risteytysrodut RBSH ja angloarabi. Osalla näistä meidän oma kanta alkaa olla niin vahva ja laaja (ja kantahevosten vähyys hukkuu armeliaasti sinne 6+ sukupolveen), että jalostus rullaa eteenpäin kyllä, kunhan vain jaksan tehtailla tarpeeksi varsoja erilaisista yhdistelmistä. Useille roduille pystyn hakemaan piristysruisketta myös muilta omistajilta, kyllähän virtuaalimaailmasta arabeja, puoliverisiä, ja yleensä myös welshejä löytyy.
Tulevaisuuden Ionic on kuitenkin todella näivettynyt, jos siellä kasvatetaan vain ehkä tusinaa eri rotua, joista suurin osa on peräti yleisiä. Mikä Ionic se semmoinen on?! Mutta sitten toisaalta: mitä hyötyä on pitää tallissaan muutamaa harvaa takavinkuintianponia, kun ne eivät koskaan vaikuta mihinkään eivätkä pidemmällä tähtäimellä jätä minkäänlaista jälkeä virtuaalimaailmaan? Eikä minulla yksinkertaisesti ole mitään resursseja alkaa pyörittää kaikkien rotujen kohdalla sitä muutaman sadan hevosen laumaa.
Vaan eipä tällaisia rotufriikkejä kuin minä ja Gin pysty yksinkertaisesti pitämään erossa kaikenmoisista eksoottisista otuksista. Näkihän sen siitäkin, että meidän oli pakko hankkia niitä campolinoja vaikka tämän tekstin pohjalta ajatellen se oli aivopieru pahimmasta päästä. Ionic, ja siinä samalla meidän koko virtuaaliharrastus, muuttuisi todella tylsäksi, jos kasvattaisimme vain niitä rotuja, joiden kasvatus on edelläkerrotun perusteella jotenkin järkevää. Siitä ei ole siis pelkoa, vaikka noin periaatteessa meitä närästääkin se, että monien harvinaisten rotujen kohdalla meidän kasvatustyö on turhaa ja valuu aikanaan hukkaan. Meistä olisi niin mukavaa jättää pysyvä jälki itsestämme virtuaalimaailmaan, mutta ehkä voimme lohduttautua sillä, että eiköhän Ionic ole aika tunnettu talli jo nyt ja monen rodun historiasta ja jalostuksesta ei voi puhua mainitsematta meitä. Jos me emme pysty jalostamaan ja säilyttämään jonkin pienen, harvinaisen rodun sukulinjoja hamaan tulevaisuuteen, sen kanssa pystyy elämään. Vaikka se toki ottaa päähän...
Sitten voisinkin mennä ostamaan hackneyn ja vjatkanponin.
- S
maanantaina, heinäkuuta 14, 2014
Virtuaalimaailma ilmapiiri (feat. Troya)
Minun on suorastaan pakko tarttua Troyan kirjoitukseen Virtuaalimaailman ilmapiiri ja sen haitat, joka on postattu sekä Virtuaalifoorumille (tervetuloa sinne vain kaikki jotka eivät vielä ole siellä käyneet!) että ht.netiin, jälkimmäisessä topikki on tosin jatkuvan härötysuhan alla (miksi ihmeessä? Kuka siellä oikein perseilee?).
Ei minulla varsinaisesti ole tuohon tekstiin lisättävää. Yleisesti ottaen asiallisesti käyttäytymällä tulee itsekin kohdelluksi asiallisesti. Asiat tappelevat, ei ihmiset. Ja niin edelleen. Voi kun se olisikin aina niin simppeliä! Viittaan tällä huudahduksella ainakin ChristaW:n bloggaukseen NJ:stä ja erityisesti siihen, että NJ:een liittyvissä topikeissa nähtävästi mentiin jo ronkkimaan ylläpitäjän henkilökohtaista elämää. Uskomattoman törkeää eikä sitä voi millään perustella.
Olen ehkä väärä ihminen sanomaan näistä asioista yhtään mitään, koska itse olen säästynyt pahemmilta paskamyrskyiltä. Blogissa joku anonyymi yrittää silloin tällöin, mutta tämä on blogi, ei keskustelupalsta, joten näistä ei sen pahempaa kehity kun asiattomat kommentit poistetaan blogidiktaattorin toimesta. Enimmät keskustelutkin hoidan yleensä Virtuaalifoorumilla. Virginia on saanut vuosien mittaan joitain satunnaisia haukkumaviestejä, mutta häntäkään kohtaan ei ole mitään isompia törkykamppanjoita koskaan järjestetty. Tosin hän olikin ht.netissä aktiivisimmillaan noin vuosikymmen sitten ja oli, omien sanojensa mukaan, toisinaan hyvinkin teräväsanainen kommenteissaan. Ehkä tämä on osoitus ht.netin ilmapiirin heikkenemisestä, nykyisin tuntuu, että vähemmästäkin saa anonyymien "fanikerhon" huutelemaan peräänsä.
Mutta mutta... Jos vilkaisette ht.netissä niitä viestejä, millaisia viestejä olen sinne kirjoittanut, on lista aika yksitoikkoinen: laukkajuttuja, laukkajuttuja, rotutunnistusta, väritunnistusta, laukkajuttuja, laukkajuttuja. Laukkatopikit ovat pysyneet erinomaisen hyvin kaikenlaisen loanheittelyn ulkopuolella ja niissä kehtaa välillä vähän jopa näristä tai hehkuttaa omia hevosiaan. Muuten pysyttelen hyvin neutraaleissa aiheissa, mutta niinpä ei paskaa ole niskaan tullutkaan. Joillain anonyymeillä sentään on sen verran järkeä päässä, etteivät vedä blogijuttuja ht.nettiin, sillä vaikka täällä on joku haukkunut minua/meitä, ei se ole levinnyt muualle. Ht.netissä kommentoinnin niukkuus ei tosin johdu ääliöiden ja haukkumisen pelosta vaan ihan puhtaasta laiskuudesta ja siitä, että pidän Virtuaalifoorumista enemmän kaikin tavoin.
Vaan miltä näyttäisi ht.net, jos kaikki käyttäytyisivät niin kuin minä? Anonyymeiltä loppuisi kettuilunaiheet melko nopeasti, kun ei aina jaksa kaivella vanhoja syntejäkään, mutta kuolettavan tylsäksi se kävisi aivan yhtä nopeasti. Liekö tällaista kehitystä jo tapahtunut, kun virtuaalipuolen viestimäärät ovat laskeneet vuosien takaisesta tasosta melko radikaalisti. Ennen muinoin ht.netin virtuaalifoorumi kilpaili tasavertaisesti aktiivisimman alueen tittelistä seniorien kanssa. Eilen sennulaan on kirjoitettu yli 3000 viestiä, virtuaalipuolelle reilu 500, pudotus on ollut selkeä (tietenkin tuo on vain eilisen päivän data, mutta samansuuntaiset lukemat ovat yleisiä muulloinkin). Osan tietenkin selittää harrastajamäärän lasku, mutta miten paljon siihen vaikuttaa virtuaalimaailman pääfoorumin huono ilmapiiri ja ilkeilevät anonyymit?
Pahinta asiassa on se, että itse olen hyvin varma siitä, että ainakin osa anonyymeistä puskanikeistä on oikeasti vakituisia harrastajia, niitä samoja kavereita jotka omilla nikeillään esiintyessään ovat ihan tuttuja, asiallisia tyyppejä. Satunnainen huutelija ei tietäisi niin tarkasti sitä, kenellä on mikäkin talli tai jaos tai kuka on menneisyydessä mokannut mitäkin. Vaikealta tuntuu myös uskoa se usein kuultu selitys, ettei harrasta virtuaalihevosia (enää), pyörii foorumilla siitä huolimatta muttei ole omaa nickiä ja siksi pitää kommentoida jonkin viivan takaa. Kovin harvoin nämä "vakiviivat" osallistuvat mihinkään keskusteluun millään järkevillä kommenteilla. Viivojen takaa kirjoitetut kommentit ovat useimmiten lyhyitä ja toteavia, sellaisia jotka eivät tuo mitään uutta keskusteluun, tai sitten niitä törkeyksien huuteluita. Millainen on ihminen, jolla ei ole mitään annettavaa keskusteluun paitsi satunnaiset vittuilut? Ja miten vaikea oikeasti on alkaa käyttää jotain selkeästi tunnistettavissa olevaa nickiä? Ht.net ei tunnetusti vaadi rekisteröitymistä eikä se vaadi sähköpostiosoitetta, siellä voi ihan hyvin olla ns. anonyymi kommentoija, mutta yksilöllisellä, pysyvällä nikillä. Silloin ei tule vedetyksi näihin keskusteluihin mukaan, joissa väitetään kaikkien viivanikkien olevan selkärangattomia aktiiviharrastajia, jotka ääliöivät puskanikkien suojista.
Joka tapauksessa ei liene liioiteltua, että virtuaalihevostelu tuntuu olevan vähän niinkuin katoavaa kansanperinnettä. Harrastajien keski-ikä on hurjasti korkeampi kuin silloin joskus, kun Gin tätä aloitteli. Periaatteessa tämä on ihan hyväkin asia; uudet, nuoret harrastajat eivät tiedä välttämättä alkeellisimpiakaan netiketin ohjeita. Virtuaalimaailma on kärsinyt ihan tarpeeksi paljon siitä maineesta, että kaikki harrastajat ovat kuvia varastelevia pikkutyttöjä. Mutta kuten todettua, ei se ikä aina korreloi fiksun käytöksen kanssa. Kuitenkin uusia harrastajia tarvittaisiin, mielellään tietysti pitkäaikaisia sellaisia. Ja uusilla harrastajilla on vaikeat ajat edessään, jos he ensimmäisenä eksyvät ht.nettiin kyselemään ja esittelemään ensimmäisiä aikaansaannoksiaan, jotka eivät täytä nykyisen virtuaalimaailman kriteereitä.
Tietenkin vaihtoehto ht.netille on olemassa ja se on tuo yllä mainittu Virtuaalifoorumi. Virtuaalifoorumille pystyy kirjoittamaan kirjautumatta ja anonyyminä, mutta siitä huolimatta sieltä ei toistaiseksi peeloja ole bongattu. Toki IP-osoite tulee ylläpidon tietoon ja se pystyttäneen tarvittaessa bannaamaan. Ja kun kyseessä on virtuaaliharrastajien itse ylläpitämä foorumi, lienee bannaus- ja viestienpoistopolitiikkakin toimivampaa kuin ht.netissä. Hiljainenhan VF toistaiseksi on ja keskittynyt enimmäkseen hyvin asiapitoiseen keskusteluun. Mutta ihan suositeltava paikka, jos ht.netin puskanikit alkavat kyllästyttää. Ei se tosin ht.netin ongelmia poista.
- S
Ps. Se täytyy kuitenkin sanoa vielä, että verrattuna muihin netin keskustelupalstoihin ht.netin virtuaalipuoli ei ole pahin mahdollinen foorumi. Itse lopetin kaikkien yleisten nettikeskustelujen seuraamisen jo vuonna 2000, noin 3kk sen jälkeen kun sain internetin omaan kämppään. Tajusin silloin, ettei niihin kannata kirjoittaa mitään eikä niitä oman mielenterveyden takia kannata edes lukea. Kirjoittamisesta ei ole mitään hyötyä ja lukeminenkin on tuskallista: aina kun luulet, että tyhmempää ei voi enää olla, yllätyt uudestaan. Seuraan aktiivisesti ainoastaan virtuaalifoorumeita ja muutaman muun aiheen harrastusfoorumeita, tosin niissäkin keskustelu on siirtynyt paljolti FB:hen. Että siinä mielessä virtuaalimaailma ei ole se toivottomin paikka toistaiseksi.
Ei minulla varsinaisesti ole tuohon tekstiin lisättävää. Yleisesti ottaen asiallisesti käyttäytymällä tulee itsekin kohdelluksi asiallisesti. Asiat tappelevat, ei ihmiset. Ja niin edelleen. Voi kun se olisikin aina niin simppeliä! Viittaan tällä huudahduksella ainakin ChristaW:n bloggaukseen NJ:stä ja erityisesti siihen, että NJ:een liittyvissä topikeissa nähtävästi mentiin jo ronkkimaan ylläpitäjän henkilökohtaista elämää. Uskomattoman törkeää eikä sitä voi millään perustella.
Olen ehkä väärä ihminen sanomaan näistä asioista yhtään mitään, koska itse olen säästynyt pahemmilta paskamyrskyiltä. Blogissa joku anonyymi yrittää silloin tällöin, mutta tämä on blogi, ei keskustelupalsta, joten näistä ei sen pahempaa kehity kun asiattomat kommentit poistetaan blogidiktaattorin toimesta. Enimmät keskustelutkin hoidan yleensä Virtuaalifoorumilla. Virginia on saanut vuosien mittaan joitain satunnaisia haukkumaviestejä, mutta häntäkään kohtaan ei ole mitään isompia törkykamppanjoita koskaan järjestetty. Tosin hän olikin ht.netissä aktiivisimmillaan noin vuosikymmen sitten ja oli, omien sanojensa mukaan, toisinaan hyvinkin teräväsanainen kommenteissaan. Ehkä tämä on osoitus ht.netin ilmapiirin heikkenemisestä, nykyisin tuntuu, että vähemmästäkin saa anonyymien "fanikerhon" huutelemaan peräänsä.
Mutta mutta... Jos vilkaisette ht.netissä niitä viestejä, millaisia viestejä olen sinne kirjoittanut, on lista aika yksitoikkoinen: laukkajuttuja, laukkajuttuja, rotutunnistusta, väritunnistusta, laukkajuttuja, laukkajuttuja. Laukkatopikit ovat pysyneet erinomaisen hyvin kaikenlaisen loanheittelyn ulkopuolella ja niissä kehtaa välillä vähän jopa näristä tai hehkuttaa omia hevosiaan. Muuten pysyttelen hyvin neutraaleissa aiheissa, mutta niinpä ei paskaa ole niskaan tullutkaan. Joillain anonyymeillä sentään on sen verran järkeä päässä, etteivät vedä blogijuttuja ht.nettiin, sillä vaikka täällä on joku haukkunut minua/meitä, ei se ole levinnyt muualle. Ht.netissä kommentoinnin niukkuus ei tosin johdu ääliöiden ja haukkumisen pelosta vaan ihan puhtaasta laiskuudesta ja siitä, että pidän Virtuaalifoorumista enemmän kaikin tavoin.
Vaan miltä näyttäisi ht.net, jos kaikki käyttäytyisivät niin kuin minä? Anonyymeiltä loppuisi kettuilunaiheet melko nopeasti, kun ei aina jaksa kaivella vanhoja syntejäkään, mutta kuolettavan tylsäksi se kävisi aivan yhtä nopeasti. Liekö tällaista kehitystä jo tapahtunut, kun virtuaalipuolen viestimäärät ovat laskeneet vuosien takaisesta tasosta melko radikaalisti. Ennen muinoin ht.netin virtuaalifoorumi kilpaili tasavertaisesti aktiivisimman alueen tittelistä seniorien kanssa. Eilen sennulaan on kirjoitettu yli 3000 viestiä, virtuaalipuolelle reilu 500, pudotus on ollut selkeä (tietenkin tuo on vain eilisen päivän data, mutta samansuuntaiset lukemat ovat yleisiä muulloinkin). Osan tietenkin selittää harrastajamäärän lasku, mutta miten paljon siihen vaikuttaa virtuaalimaailman pääfoorumin huono ilmapiiri ja ilkeilevät anonyymit?
Pahinta asiassa on se, että itse olen hyvin varma siitä, että ainakin osa anonyymeistä puskanikeistä on oikeasti vakituisia harrastajia, niitä samoja kavereita jotka omilla nikeillään esiintyessään ovat ihan tuttuja, asiallisia tyyppejä. Satunnainen huutelija ei tietäisi niin tarkasti sitä, kenellä on mikäkin talli tai jaos tai kuka on menneisyydessä mokannut mitäkin. Vaikealta tuntuu myös uskoa se usein kuultu selitys, ettei harrasta virtuaalihevosia (enää), pyörii foorumilla siitä huolimatta muttei ole omaa nickiä ja siksi pitää kommentoida jonkin viivan takaa. Kovin harvoin nämä "vakiviivat" osallistuvat mihinkään keskusteluun millään järkevillä kommenteilla. Viivojen takaa kirjoitetut kommentit ovat useimmiten lyhyitä ja toteavia, sellaisia jotka eivät tuo mitään uutta keskusteluun, tai sitten niitä törkeyksien huuteluita. Millainen on ihminen, jolla ei ole mitään annettavaa keskusteluun paitsi satunnaiset vittuilut? Ja miten vaikea oikeasti on alkaa käyttää jotain selkeästi tunnistettavissa olevaa nickiä? Ht.net ei tunnetusti vaadi rekisteröitymistä eikä se vaadi sähköpostiosoitetta, siellä voi ihan hyvin olla ns. anonyymi kommentoija, mutta yksilöllisellä, pysyvällä nikillä. Silloin ei tule vedetyksi näihin keskusteluihin mukaan, joissa väitetään kaikkien viivanikkien olevan selkärangattomia aktiiviharrastajia, jotka ääliöivät puskanikkien suojista.
Joka tapauksessa ei liene liioiteltua, että virtuaalihevostelu tuntuu olevan vähän niinkuin katoavaa kansanperinnettä. Harrastajien keski-ikä on hurjasti korkeampi kuin silloin joskus, kun Gin tätä aloitteli. Periaatteessa tämä on ihan hyväkin asia; uudet, nuoret harrastajat eivät tiedä välttämättä alkeellisimpiakaan netiketin ohjeita. Virtuaalimaailma on kärsinyt ihan tarpeeksi paljon siitä maineesta, että kaikki harrastajat ovat kuvia varastelevia pikkutyttöjä. Mutta kuten todettua, ei se ikä aina korreloi fiksun käytöksen kanssa. Kuitenkin uusia harrastajia tarvittaisiin, mielellään tietysti pitkäaikaisia sellaisia. Ja uusilla harrastajilla on vaikeat ajat edessään, jos he ensimmäisenä eksyvät ht.nettiin kyselemään ja esittelemään ensimmäisiä aikaansaannoksiaan, jotka eivät täytä nykyisen virtuaalimaailman kriteereitä.
Tietenkin vaihtoehto ht.netille on olemassa ja se on tuo yllä mainittu Virtuaalifoorumi. Virtuaalifoorumille pystyy kirjoittamaan kirjautumatta ja anonyyminä, mutta siitä huolimatta sieltä ei toistaiseksi peeloja ole bongattu. Toki IP-osoite tulee ylläpidon tietoon ja se pystyttäneen tarvittaessa bannaamaan. Ja kun kyseessä on virtuaaliharrastajien itse ylläpitämä foorumi, lienee bannaus- ja viestienpoistopolitiikkakin toimivampaa kuin ht.netissä. Hiljainenhan VF toistaiseksi on ja keskittynyt enimmäkseen hyvin asiapitoiseen keskusteluun. Mutta ihan suositeltava paikka, jos ht.netin puskanikit alkavat kyllästyttää. Ei se tosin ht.netin ongelmia poista.
- S
Ps. Se täytyy kuitenkin sanoa vielä, että verrattuna muihin netin keskustelupalstoihin ht.netin virtuaalipuoli ei ole pahin mahdollinen foorumi. Itse lopetin kaikkien yleisten nettikeskustelujen seuraamisen jo vuonna 2000, noin 3kk sen jälkeen kun sain internetin omaan kämppään. Tajusin silloin, ettei niihin kannata kirjoittaa mitään eikä niitä oman mielenterveyden takia kannata edes lukea. Kirjoittamisesta ei ole mitään hyötyä ja lukeminenkin on tuskallista: aina kun luulet, että tyhmempää ei voi enää olla, yllätyt uudestaan. Seuraan aktiivisesti ainoastaan virtuaalifoorumeita ja muutaman muun aiheen harrastusfoorumeita, tosin niissäkin keskustelu on siirtynyt paljolti FB:hen. Että siinä mielessä virtuaalimaailma ei ole se toivottomin paikka toistaiseksi.
tiistaina, heinäkuuta 08, 2014
Ionic in English
Ionic may be the biggest SIM game stable in Finnish SIM horse world. It has been around since 2004 so it is also one of the oldest active stables, too. That means Ionic is a fairly well-known stable. Unfortunately for any foreign visitors, Finnish language is used in Ionic. There is an English version and originally in 2004 there were plans of creating bi-lingual stable. However, nowadays the English version is badly outdated and English language has pretty much disappeared. Every now and then we have a desire to change the language from Finnish to English but with more than 1000 horses, it's not a small project. For example, Google Translate provides somewhat accurate translations from Finnish to English.
Apart from its size and age, Ionic has always been very famous for owning and breeding rare breeds. Currently there are about 80 different breeds in Ionic. Some breeds are small (1 or 2 horses), some breeds are big (several hundreds of horses). Ionic is purely a stud farm, we breed horses and do nothing else. This means that our horses are not shown. This is quite different compared to other Finnish SIM game stables. The other difference is the horse's page, Ionic's horses usually don't have long stories about their temperament, behavior, and pedigree, no diary entries and such. Our SIM game horse "philosophy" is minimalism, the horses have only a name, basic information, a pedigree, list of progeny if there's any, and, in best cases, a picture. This reveals that we only breed horses, everything else is unnecessary. And when there are more than 1000 horses, there's no time for unnecessary things.
The biggest breed bred in Ionic is Arabian, even though it is not especially rare one. We have more than 500 Arabians, mostly they are from Ionic's own bloodlines. Breeding Arabians started at the beginning in 2004 so we have a long history with them. Arabians are also used for crossbreeding (Anglo-Arabs, National Show Horses, riding ponies, Quarabs, warmbloods, and so on).
We also breed regularly the following breeds:
– Anglo-Arabs
– Budjonnys
– Connemara Ponies
– European Warmbloods (mostly Finnish Warmbloods and Trakehners)
– Frederiksborgers
– Gidrans
– Highland Ponies
– Icelandics
– Kisber Felvers
– Knabstruppers
– Morgans
– National Show Horses
– New Forest Ponies
– Noniuses
– Paint Horses
– Paso Finos
– Poitevins
– Quarter Horses
– RBSH's
– Rocky Mountain Horses
– Russian Riding Horses
– Saddlebreds
– Tennessee Walking Horses
– Tersk Horses
– Thoroughbreds (for riding, race horses are in another SIM game stable)
– Ukrainian Riding Horses
– Welsh Ponies and Cobs (all sections)
– Wielkopolskis
And then there is a long, long list of small breeds which are not specifically bred or have been bred earlier but now we are just trying to get rid of them: Murgeses, Kladrubers, Lipizzans, Exmoors, Dales Ponies, Hackney Ponies, Furiosos, Pura Raza Espanolas...
It's possible to buy horses from Ionic even though we don't have any special list of horses for sale. Usually the best option is to contact us via email (vtionic@gmail.com) and tell us that you would like to have this or that kind of a horse, do we have any and can we sell one for you. Usually we are not willing to sell the current horses, more often we propose a foal bred specifically to you. In this case, you can select the sire and dam, whether the foal is a colt or filly, and usually also have some impact to foal's name.
Our SIM game horses don't age a year by year but basically a year by month. Please take this into consideration if you want to buy a horse from Ionic or sell one for us. Usually the foal is born in near future, sometimes it is possible that the foal has been born a little bit earlier but never several years earlier. It is your choice how the foal ages when you buy it but the date of birth is what it is. And the same goes with horses bought to Ionic, it will age perhaps more quickly than its sire and dam and will be marked as dead in 2-4 years.
- Sirpa
Apart from its size and age, Ionic has always been very famous for owning and breeding rare breeds. Currently there are about 80 different breeds in Ionic. Some breeds are small (1 or 2 horses), some breeds are big (several hundreds of horses). Ionic is purely a stud farm, we breed horses and do nothing else. This means that our horses are not shown. This is quite different compared to other Finnish SIM game stables. The other difference is the horse's page, Ionic's horses usually don't have long stories about their temperament, behavior, and pedigree, no diary entries and such. Our SIM game horse "philosophy" is minimalism, the horses have only a name, basic information, a pedigree, list of progeny if there's any, and, in best cases, a picture. This reveals that we only breed horses, everything else is unnecessary. And when there are more than 1000 horses, there's no time for unnecessary things.
The biggest breed bred in Ionic is Arabian, even though it is not especially rare one. We have more than 500 Arabians, mostly they are from Ionic's own bloodlines. Breeding Arabians started at the beginning in 2004 so we have a long history with them. Arabians are also used for crossbreeding (Anglo-Arabs, National Show Horses, riding ponies, Quarabs, warmbloods, and so on).
We also breed regularly the following breeds:
– Anglo-Arabs
– Budjonnys
– Connemara Ponies
– European Warmbloods (mostly Finnish Warmbloods and Trakehners)
– Frederiksborgers
– Gidrans
– Highland Ponies
– Icelandics
– Kisber Felvers
– Knabstruppers
– Morgans
– National Show Horses
– New Forest Ponies
– Noniuses
– Paint Horses
– Paso Finos
– Poitevins
– Quarter Horses
– RBSH's
– Rocky Mountain Horses
– Russian Riding Horses
– Saddlebreds
– Tennessee Walking Horses
– Tersk Horses
– Thoroughbreds (for riding, race horses are in another SIM game stable)
– Ukrainian Riding Horses
– Welsh Ponies and Cobs (all sections)
– Wielkopolskis
And then there is a long, long list of small breeds which are not specifically bred or have been bred earlier but now we are just trying to get rid of them: Murgeses, Kladrubers, Lipizzans, Exmoors, Dales Ponies, Hackney Ponies, Furiosos, Pura Raza Espanolas...
It's possible to buy horses from Ionic even though we don't have any special list of horses for sale. Usually the best option is to contact us via email (vtionic@gmail.com) and tell us that you would like to have this or that kind of a horse, do we have any and can we sell one for you. Usually we are not willing to sell the current horses, more often we propose a foal bred specifically to you. In this case, you can select the sire and dam, whether the foal is a colt or filly, and usually also have some impact to foal's name.
Our SIM game horses don't age a year by year but basically a year by month. Please take this into consideration if you want to buy a horse from Ionic or sell one for us. Usually the foal is born in near future, sometimes it is possible that the foal has been born a little bit earlier but never several years earlier. It is your choice how the foal ages when you buy it but the date of birth is what it is. And the same goes with horses bought to Ionic, it will age perhaps more quickly than its sire and dam and will be marked as dead in 2-4 years.
- Sirpa
perjantaina, heinäkuuta 04, 2014
Esittelyssä Ionicin erikoisväriset jalostusoriit
Aina välillä joku kyselee jonkinrotuiselle tammalleen oria, jolla olisi jokin hieman eksoottisempi väritys. Meiltä löytyy suht usein tällaisia, jos se väri on ainoa vaatimus, mutta ajattelin tähän kirjoitella listaa noista eri rotujen värikkäämmistä edustajista. Tässä erikoisväri on rodusta riippuvainen ja erikoisvärinä pidetään kyseisellä rodulla harvinaista väritystä. Esimerkiksi kalliovuortenponeilla ei hopeavärejä lasketa erikoisväreiksi.
Tennesseenwalkereita en listaa erikseen, koska seassa ei kovin montaa perusväristä edes ole.
ANDALUSIAT
Sangre Azul Ion, ruunivoikko, koulupainotteinen, sukua 1,5 polvea
CONNEMARAT
Poniniemen Jarlath, ruunivoikko, yleisponi, sukua 1 polvi
ISLANNINHEVOSET
On vähän kyseenalaista, voidaanko näitä värejä laskea muutenkin "värikkäällä" islanninhevosella mitenkään erityisen eksoottisiksi.
Brellir frá Teigaholti, ruunihallakko, sukua 2 polvea
Brestir frá Jón, hopeanruunikko, sukua 3 polvea
Ginfaxi frá Jón, mustanvoikko, sukua 3 polvea
Vakri-Skjóni frá Jón, rautias tobiano, sukua 3 polvea (vanhaa?)
KALLIOVUORTENHEVOSET
Clive Ion, mustanvoikko, sukua 2 polvea
ColdFusion Ion, hopeanruunikonpäistärikkö, sukua n. 5 polvea
Commodore Ion, hopeanmustanvoikko, sukua 3+ polvea
Deejay Ion, mustanpäistärikkö, sukua 3-4p polvea
East Coast Swing, voikonpäistärikkö, sukua 3 polvea
Jack Dawson Ion, cremello, sukua 3 polvea
Rich Bay Ion, ruunivoikonhallakko, sukua 2 polvea
Shank Ion, hopeanhallakko, sukua 2 polvea
Smart Black Ion, hopeanmustanvoikko, sukua 2 polvea
Southern Star Ion, hopeanruunivoikonhallakko, sukua 3 polvea
MISSOURINFOXTROTTERIT
Twisty Thing Ion, voikko, sukua n. 3 polvea
MORGANIT
Arcadia Amarillo Martini, voikko, sukua 1 polvi
Arcadia Atlanta Soldier, smoky cream, sukua 2 polvea
The Impedance Ion, ruunivoikko, sukua 2 polvea
NATIONAL SHOW HORSET
Too Hot Chipotle Ion, ruunikko tobiano, sukua 2 polvea, 50% arabia
PAINTIT
Painteilla lehmänkirjavuutta ei lasketa erikoisväriksi, kun se on oletus.
Zack Dun Ion, ruunivoikko sabino, sukua 1 polvi
PUOLIVERISET
Näistä meiltä ei toistaiseksi löydy kuin voikkovärejä.
AWB Arikaree Ion, voikko, koulupainotteinen, sukua n. 3 polvea
AWB Excelsior Ion, voikko, koulupainotteinen, sukua n. 4 polvea
AWB Golden Globe Ion, voikko, koulupainotteinen, sukua 3 polvea
pv Crossroads Ion, ruunivoikko, koulupainotteinen, sukua 2 polvea
pv Innsbruck Ion, voikko, koulupainotteinen, sukua 1,5 polvea
pv Key West Ion, voikko, kenttäpainotteinen, sukua 2 polvea
pv Noble Gold Ion, voikko, koulupainotteinen, sukua 2 polvea
FWB Star Of Sierra Leone, ruunivoikko, koulupainotteinen, sukua n. 2 polvea
FWB Suprant Dust, voikko, koulupainotteinen, sukua 3 polvea
QUARTERIT
B Elegant Ion, mustanpäistärikkö, sukua 1 polvi
B Radical Ion, ruunikonpäistärikkö, sukua n. 2 polvea
Doc Dun Ion, voikonhiirakko, sukua n. 2 polvea
RBSH:T
Javanskij Ion, voikko, kenttäpainotteinen, sukua 4+ polvea, 56,25% venäläistä
RUSSIT
Aaron B, ruunivoikko, raviponi, sukua 4+ polvea (vanhaa)
SADDLEBREDIT
Higgs Boson Ion, ruunivoikko, sukua n. 3 polvea
Supergiant Ion, voikko, sukua 3 polvea
Too Strange Ion, voikko, sukua 2 polvea
SUOMENHEVOSET
Raalan Patruuna, hopeanruunikko, työhevonen, suvuton
TERSKINHEVOSET
Fejerverk Ion, voikonkimo, laukkapainotteinen (G3, 20: 4-3-3-1), sukua n. 4 polvea
Miervaldis Ion, voikko, kenttä-/koulupainotteinen, sukua 3 polvea
Saljut Ion, ruunivoikko, estepainotteinen, sukua 4+ polvea
Svjatomir Ion, ruunivoikko, kenttäpainotteinen, sukua n. 4 polvea
Zastoj Ion, ruunivoikko, kenttä-/koulupainotteinen, sukua 3 polvea
WELSHIT
D Aelwen Rasmus, voikko, sukua 4+ polvea
D Criallt Brinley, ruunivoikko, sukua n. 5 polvea
D Euraidd Saeth Ion, ruunivoikko, sukua 4 polvea
B Cedion Twm Serennig, ruunivoikko, sukua 2 polvea
- S
Tennesseenwalkereita en listaa erikseen, koska seassa ei kovin montaa perusväristä edes ole.
ANDALUSIAT
Sangre Azul Ion, ruunivoikko, koulupainotteinen, sukua 1,5 polvea
CONNEMARAT
Poniniemen Jarlath, ruunivoikko, yleisponi, sukua 1 polvi
ISLANNINHEVOSET
On vähän kyseenalaista, voidaanko näitä värejä laskea muutenkin "värikkäällä" islanninhevosella mitenkään erityisen eksoottisiksi.
Brellir frá Teigaholti, ruunihallakko, sukua 2 polvea
Brestir frá Jón, hopeanruunikko, sukua 3 polvea
Ginfaxi frá Jón, mustanvoikko, sukua 3 polvea
Vakri-Skjóni frá Jón, rautias tobiano, sukua 3 polvea (vanhaa?)
KALLIOVUORTENHEVOSET
Clive Ion, mustanvoikko, sukua 2 polvea
ColdFusion Ion, hopeanruunikonpäistärikkö, sukua n. 5 polvea
Commodore Ion, hopeanmustanvoikko, sukua 3+ polvea
Deejay Ion, mustanpäistärikkö, sukua 3-4p polvea
East Coast Swing, voikonpäistärikkö, sukua 3 polvea
Jack Dawson Ion, cremello, sukua 3 polvea
Rich Bay Ion, ruunivoikonhallakko, sukua 2 polvea
Shank Ion, hopeanhallakko, sukua 2 polvea
Smart Black Ion, hopeanmustanvoikko, sukua 2 polvea
Southern Star Ion, hopeanruunivoikonhallakko, sukua 3 polvea
MISSOURINFOXTROTTERIT
Twisty Thing Ion, voikko, sukua n. 3 polvea
MORGANIT
Arcadia Amarillo Martini, voikko, sukua 1 polvi
Arcadia Atlanta Soldier, smoky cream, sukua 2 polvea
The Impedance Ion, ruunivoikko, sukua 2 polvea
NATIONAL SHOW HORSET
Too Hot Chipotle Ion, ruunikko tobiano, sukua 2 polvea, 50% arabia
PAINTIT
Painteilla lehmänkirjavuutta ei lasketa erikoisväriksi, kun se on oletus.
Zack Dun Ion, ruunivoikko sabino, sukua 1 polvi
PUOLIVERISET
Näistä meiltä ei toistaiseksi löydy kuin voikkovärejä.
AWB Arikaree Ion, voikko, koulupainotteinen, sukua n. 3 polvea
AWB Excelsior Ion, voikko, koulupainotteinen, sukua n. 4 polvea
AWB Golden Globe Ion, voikko, koulupainotteinen, sukua 3 polvea
pv Crossroads Ion, ruunivoikko, koulupainotteinen, sukua 2 polvea
pv Innsbruck Ion, voikko, koulupainotteinen, sukua 1,5 polvea
pv Key West Ion, voikko, kenttäpainotteinen, sukua 2 polvea
pv Noble Gold Ion, voikko, koulupainotteinen, sukua 2 polvea
FWB Star Of Sierra Leone, ruunivoikko, koulupainotteinen, sukua n. 2 polvea
FWB Suprant Dust, voikko, koulupainotteinen, sukua 3 polvea
QUARTERIT
B Elegant Ion, mustanpäistärikkö, sukua 1 polvi
B Radical Ion, ruunikonpäistärikkö, sukua n. 2 polvea
Doc Dun Ion, voikonhiirakko, sukua n. 2 polvea
RBSH:T
Javanskij Ion, voikko, kenttäpainotteinen, sukua 4+ polvea, 56,25% venäläistä
RUSSIT
Aaron B, ruunivoikko, raviponi, sukua 4+ polvea (vanhaa)
SADDLEBREDIT
Higgs Boson Ion, ruunivoikko, sukua n. 3 polvea
Supergiant Ion, voikko, sukua 3 polvea
Too Strange Ion, voikko, sukua 2 polvea
SUOMENHEVOSET
Raalan Patruuna, hopeanruunikko, työhevonen, suvuton
TERSKINHEVOSET
Fejerverk Ion, voikonkimo, laukkapainotteinen (G3, 20: 4-3-3-1), sukua n. 4 polvea
Miervaldis Ion, voikko, kenttä-/koulupainotteinen, sukua 3 polvea
Saljut Ion, ruunivoikko, estepainotteinen, sukua 4+ polvea
Svjatomir Ion, ruunivoikko, kenttäpainotteinen, sukua n. 4 polvea
Zastoj Ion, ruunivoikko, kenttä-/koulupainotteinen, sukua 3 polvea
WELSHIT
D Aelwen Rasmus, voikko, sukua 4+ polvea
D Criallt Brinley, ruunivoikko, sukua n. 5 polvea
D Euraidd Saeth Ion, ruunivoikko, sukua 4 polvea
B Cedion Twm Serennig, ruunivoikko, sukua 2 polvea
- S
tiistaina, heinäkuuta 01, 2014
Esittelyssä kuukauden valinnat
Heinäkuun olemattomissa helteissä valitsin esittelyyn angloarabi-ori Jurist Ionin, kisber-tamma Vissza a Feketen ja talleista salernonhevosia kasvattavan Projekti Feian.
Meillä on tässä viime vuosina innostuttu varovasti taas angloarabeista. Rotuhan kuului aikanaan Ionicin alkuperäisiin kasvatusrotuihin. Niitä syntyi kolmena ensimmäisenä vuonna yhteensä 12 varsaa, mikä ei nyt ole paljon, mutta jonkin verran kuitenkin, varsinkin kun tuolloin syntyneet kasvattimäärät olivat kaikkinensa pienemmät. Sittemmin rotu putosi pois virallisista kasvatusroduista, mutta satunnainen kasvatus kyllä jatkui. Ionicin historiassa ei montaa vuotta ole, etteikö olisi edes muutama anglo-varsa syntynyt.
Ei niistä angloista siis eroonkaan pääse. Tunnustin tosiasiat ja anglot ovat nyt taas kasvatuslistalla. Se on jalostuksessa monikäyttöinen rotu, kelpaa pv-jalostukseen, RBSH-jalostukseen, ratsuponijalostukseenkin, ja sitten kun meillä vielä on molempia kantarotuja, niin konstikos se on angloja kasvattaa? On pitkäsukuista, on lyhytsukuista ja kaikkea siltä väliltä.
Jurist on tätä tuoreempaa erää angloissa, sukua on vain yksi polvi. Sen isä on rotevansorttinen venäjänarabiori, emä puolestaan pinkkiläinen laukkahevonen, joka epäonnistui urallaan ja siirrettiin sittemmin Ioniciin ratsujalostukseen. Molemmat vanhemmat ovat jättäneet useita varsoja, isä pääasiassa arabeja, emä puolestaan miltei mitä vain, missä täysiveristä voi olla mukana, mutta Jurist on kummankin ainoa angloarabi-varsa.
Jurist itse ei ole vielä päässyt tammoja astumaan, mutta harva hevonen meiltä kuoppaan joutuu ilman varsoja. Juristille taatusti löytyy tarvetta monen eri rodun jalostuksessa.
Vissza a Fekete on yksi niitä harvoja hevosia, mitä meille on Alegresta hankittu. Sinänsähän Alegren idea on loistava ja toteutuskin melko toimiva, mutta jostain syystä olen kuitenkin vältellyt sitä... En ole ihan varma, että miksi. Välillä hevosilla on "nimiongelma" eli minusta nimet ovat epäsopivia roduille tai muuten vain sellaisia etten tykkää, mutta voisihan niitä itse vältellä. Luulisi Alegren kuitenkin olevan tällaisen rotufriikin päiväuni.
Kisber on meiltä löytyvistä unkarilaisista roduista suurin, viimeisessä laskennassa niitä oli 25 kappaletta, mutta silti aika moni on sukua keskenään. Siksi ei ollutkaan ihme, että Visszan hankin meille reilu vuosi sitten (vai Virginiako sen osti, en muista. Enivei.) Vissza on yhden orivarsan jo tekaissut Wild Horse Ranchin suvuttomasta oriista ja jatkoa pitäisi seurata meidän omien orien kanssa.
Ei liene vaikea arvata, miksi Feia valittiin kuukauden talliksi? Salernonhevoset! En ole varmaan ikinä nähnyt niitä virtuaalimaailmassa aikaisemmin. Nyt on sitten parikin tallia, jossa niitä ihan kasvatetaan, Feia ja Cremlin. Okei, eihän salerno ulkoisesti juuri peruspuokista eroa, mutta en ainakaan itse sitä laskisi noin rotuna peruspuokiksi. Ja siksi tekisi mieli hankkia muutama Italian-ihme itsellekin (no onhan meillä murgeja ja bardianponeja, joista yritän lähinnä päästä eroon).
Noin tallina Feia on siisti ja simppeli, sellainen, josta moni voisi ottaa kyllä mallia. Ulkoasu ja rakenne ovat mahdollisimman yksinkertaiset. Hevosetkin ovat meikäläisen mieleen, kaikilla taitaa olla ratsastuskuvat, luonnekuvaukset ovat todella lyhyet ja ytimekkäät, ja sivut ovat kaikin puolin muutenkin siistit.
Ainoa pahasti silmäänpistävä asia on sivujen tausta, joka leveällä näytöllä kirjaimellisesti vilistää silmissä. Kapeammalla näytöllä se ei näytä yhtään niin pahalta, ja jos se kovin häiritsee, Firefoxissa sen saa blokattua, jos selaimeen on asennettu AdBlocker: klikkaa hiiren oikeata taustakuvan päällä ja valitse "AdBlock Plus: Block image". Se avaa lomakkeen, jossa voit säätää filtteriasetuksia. Valitse "Blocking filter" ja "i59.tinypic.com/2s940vk.jpg" ja klikkaa "Add filter". Talli toimii oikein nätisti myös ilman tätä taustakuvaa.
- S
Meillä on tässä viime vuosina innostuttu varovasti taas angloarabeista. Rotuhan kuului aikanaan Ionicin alkuperäisiin kasvatusrotuihin. Niitä syntyi kolmena ensimmäisenä vuonna yhteensä 12 varsaa, mikä ei nyt ole paljon, mutta jonkin verran kuitenkin, varsinkin kun tuolloin syntyneet kasvattimäärät olivat kaikkinensa pienemmät. Sittemmin rotu putosi pois virallisista kasvatusroduista, mutta satunnainen kasvatus kyllä jatkui. Ionicin historiassa ei montaa vuotta ole, etteikö olisi edes muutama anglo-varsa syntynyt.
Ei niistä angloista siis eroonkaan pääse. Tunnustin tosiasiat ja anglot ovat nyt taas kasvatuslistalla. Se on jalostuksessa monikäyttöinen rotu, kelpaa pv-jalostukseen, RBSH-jalostukseen, ratsuponijalostukseenkin, ja sitten kun meillä vielä on molempia kantarotuja, niin konstikos se on angloja kasvattaa? On pitkäsukuista, on lyhytsukuista ja kaikkea siltä väliltä.
Jurist on tätä tuoreempaa erää angloissa, sukua on vain yksi polvi. Sen isä on rotevansorttinen venäjänarabiori, emä puolestaan pinkkiläinen laukkahevonen, joka epäonnistui urallaan ja siirrettiin sittemmin Ioniciin ratsujalostukseen. Molemmat vanhemmat ovat jättäneet useita varsoja, isä pääasiassa arabeja, emä puolestaan miltei mitä vain, missä täysiveristä voi olla mukana, mutta Jurist on kummankin ainoa angloarabi-varsa.
Jurist itse ei ole vielä päässyt tammoja astumaan, mutta harva hevonen meiltä kuoppaan joutuu ilman varsoja. Juristille taatusti löytyy tarvetta monen eri rodun jalostuksessa.
Vissza a Fekete on yksi niitä harvoja hevosia, mitä meille on Alegresta hankittu. Sinänsähän Alegren idea on loistava ja toteutuskin melko toimiva, mutta jostain syystä olen kuitenkin vältellyt sitä... En ole ihan varma, että miksi. Välillä hevosilla on "nimiongelma" eli minusta nimet ovat epäsopivia roduille tai muuten vain sellaisia etten tykkää, mutta voisihan niitä itse vältellä. Luulisi Alegren kuitenkin olevan tällaisen rotufriikin päiväuni.
Kisber on meiltä löytyvistä unkarilaisista roduista suurin, viimeisessä laskennassa niitä oli 25 kappaletta, mutta silti aika moni on sukua keskenään. Siksi ei ollutkaan ihme, että Visszan hankin meille reilu vuosi sitten (vai Virginiako sen osti, en muista. Enivei.) Vissza on yhden orivarsan jo tekaissut Wild Horse Ranchin suvuttomasta oriista ja jatkoa pitäisi seurata meidän omien orien kanssa.
Ei liene vaikea arvata, miksi Feia valittiin kuukauden talliksi? Salernonhevoset! En ole varmaan ikinä nähnyt niitä virtuaalimaailmassa aikaisemmin. Nyt on sitten parikin tallia, jossa niitä ihan kasvatetaan, Feia ja Cremlin. Okei, eihän salerno ulkoisesti juuri peruspuokista eroa, mutta en ainakaan itse sitä laskisi noin rotuna peruspuokiksi. Ja siksi tekisi mieli hankkia muutama Italian-ihme itsellekin (no onhan meillä murgeja ja bardianponeja, joista yritän lähinnä päästä eroon).
Noin tallina Feia on siisti ja simppeli, sellainen, josta moni voisi ottaa kyllä mallia. Ulkoasu ja rakenne ovat mahdollisimman yksinkertaiset. Hevosetkin ovat meikäläisen mieleen, kaikilla taitaa olla ratsastuskuvat, luonnekuvaukset ovat todella lyhyet ja ytimekkäät, ja sivut ovat kaikin puolin muutenkin siistit.
Ainoa pahasti silmäänpistävä asia on sivujen tausta, joka leveällä näytöllä kirjaimellisesti vilistää silmissä. Kapeammalla näytöllä se ei näytä yhtään niin pahalta, ja jos se kovin häiritsee, Firefoxissa sen saa blokattua, jos selaimeen on asennettu AdBlocker: klikkaa hiiren oikeata taustakuvan päällä ja valitse "AdBlock Plus: Block image". Se avaa lomakkeen, jossa voit säätää filtteriasetuksia. Valitse "Blocking filter" ja "i59.tinypic.com/2s940vk.jpg" ja klikkaa "Add filter". Talli toimii oikein nätisti myös ilman tätä taustakuvaa.
- S
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)