Katselin tässä mielenkiinnolla NJ:n rotulistoja ja niihin tehtyjä uudistuksia. Myönnän etten ollut koskaan pitänyt NJ:n suorastaan muinaista harvinaisten rotujen listaa erityisen hyvänä, koska siellä oli sellaisia rotuja, jotka eivät olleet oikeasti harvinaisia (mm. puoliveriset, kuten westfalen ja selle francais, eivät periaatteessa rotuina yleisiä, mutta puoliverinen kuin puoliverinen) ja toisaalta sieltä puuttui joitain rotuja, jotka ovat harvinaisia (angloarabi). Uudet listat ovat paljon paremmin ajan tasalla ja muutenkin fiksumpia.
Tosin ihan kaikesta en ole uudenkaan listan kanssa samaa mieltä, harvinaisista hevosista on poistettu ahaltek ja minusta tekke ei nyt ole mikään erityisen yleinen rotu. Totta kyllä, minulla itselläni on useampi sata ahaltekiä, mutta muut tekkeomistajat ovat aika harvassa ja heillä ei hevosia ole yleensä kovin suuria määriä. Toisaalta sekin kyllä on totta, että ahaltek ei ole sieltä harvinaisemmasta päästä lainkaan.
Ja jonkin rodun harvinaisuuden tai yleisyyden määritteleminen on virtuaalimaailmassa vaikeata, oikeastaan mahdotontakin, koska ei ole määritelty edes sitä, mitä tarvitaan siihen että rotu ei ole harvinainen. Kuinka monta kasvattajaa, kuinka monta hevosta, kuinka monta omistajaa tarvitaan. Ainakaan minun mielestäni se ei riitä, että jollain rodulla on vain yksi tai kaksi aktiivista kasvattajaa, vaikka ne olisivatkin isoja kasvattajia ja hevosten lukumäärä suuri. Riskinä on nimittäin aina se, että jos se yksi iso kasvattaja lopettaa ja hukkaa hevosensa, koko kyseisen rodun hevoskanta voi romahtaa.
Esimerkiksi terskinhevonen, se on meillä iso rotu, hevosia on pitkälti toista sataa kappaletta. Meidän lisäksi Cendarlessa ja Kerpalla niitä on jonkin verran lisää ja hekin kasvattavat ainakin jossain määrin. Sitten on pari aloittelevaa tallia, jotka aikovat ottaa terskin jossain vaiheessa listoilleen. Hevosten lukumäärä voi siis olla yli pari sataa, mikä minusta on aika iso määrä jo, muttei terskinhevosesta silti voida puhua minään yleisenä rotuna, kun sitä on niin harvalla omistajalla.
Olen yrittänyt jotain tuosta harvinaisuudesta raapustella VirtuaaliWikiin ja tulen siellä maininneeksi "perinteen" ja "tuttuuden", joka jossain määrin vaikuttaa siihen, miten harvinaiseksi tai yleiseksi jokin rotu mielletään. Tosin artikkeli on NJ:n rotulistojen uudistuttua vähän ajastaan jäljessä. Esimerkkinä on mainittu angloarabi, joka oli todellakin kesään 2012 asti NJ:n mukaan ei-harvinainen rotu vaikka taatusti hevosia ei ollut kuin kourallinen ja kasvattajia ei oikeastaan yhtään. Mutta kun se on niin tuttu ja tunnettu rotu, toisin kuin vaikka jokin terskinhevonen tai kalliovuortenponi!
Muita tällaisia "kärsijöitä" ovat olleet newforest, connemara ja ehkä shetlanninponikin, jossain vaiheessa ainakin kahta ensinmainittua rotua ei kasvattanut juuri kukaan. Shetlanninponi oli hyvin yleinen virtuaalimaailman alkuvuosina, kasvattajia oli paljon, alkaen aina Liinusta ja Greymaskista, mutta myöhemmin tuli jonkinlainen romahdus. Ihmiset kai tajusivat, ettei shetlanninponilla tee oikein mitään kilpakentillä ja kun kilpaileminen esteillä ja koulussa oli se must-juttu, niin ravi- tai valjakkoshettis ei ollut kuulunut toiverotujen top teniin. Tällä hetkellä en tiedä mikä on shettisten tilanne, ravipuolella niitä kuitenkin tuntuu olevan, mutta jos minun pitäisi lonkalta heittää jokin toimiva shettissiittola, niin hiljaista olisi.
Ja väitän kyllä, etteivät connemara tai nyffikään ole tällä hetkellä mitään supersuosittuja rotuja. Muutamia aktiivisia kasvattajia on, osa ymmärtääkseni jossain määrin pitkäikäisiäkin, mutta elossa ja käytössä olevien ponien lukumäärä saattaa hyvinkin jäädä pienemmäksi kuin edellä mainitulla, harvinaiseksi määritellyllä terskinhevosella.
Minä olen puhunut aina silloin tällöin näistä kymmenen vuoden takaisista rotubuumeista. Oli tekkebuumi, welshbuumi, haflingerbuumi, tinkerbuumi, clevelandinruunikoillakin oli omansa, muttei niin iso. Jostain vain ilmestyi uusi siittola tai jokin vanhempi siittola sai kovasti julkisuutta uudehkon rotunsa kanssa ja sitten yhtäkkiä sitä rotua halusivat kaikki. Uusia siittoloita perustettiin, monet ihmiset hankkivat rodun yksilöitä itselleen ja rotu oli hetken aikaa todella hot ja in. Yleensä nämä eivät kestäneet kovin kauaa, vastaperustetut siittolat unohdettiin ja kasvatteja ei enää revitty käsistä.
Rotubuumit ovat sittemmin kadonneet johonkin tai minä en vain huomaa niitä. Ehkä niistä on tullut pienimuotoisempia, nyt voi olla menossa koulupuoliveribuumi, kun kesällä suosittiin estepuoliverisiä tai toisinpäin. Myös welshit saattavat elää jonkinlaista noususuhdannetta, mutta toisaalta welshit ovat porskuttaneet pinnalla jo pitkään eikä niiden statusta yhtenä suosituimmista poniroduista uhkaa mikään. Myös ratsuponeilla olen ollut haistavinani jonkinlaista yleistymistä, mutta se on ymmärtääkseni pidemmän aikavälin kuvio. Jos jollain on vastakkaisia käsityksiä asioista tai vahva tuntuma siitä, että jokin buumi on tulossa tai menossa, tuokoon esiin.
Mutta että jostain nousisi yhtäkkinen appaloosabuumi? Tai clydesdalebuumi? Tai vaikka uusi haflingerbuumi? Berberibuumi? Lusitanobuumi? Vaikea kuvitella jotenkin enää tällaista tapahtuvan. Ihmiset sanovat ht.netissä: "Voi kuinka hieno rotu ja upea siittola, pitäisi ehkä hankkia itsellekin yksi tuollainen vaikka tallinkoristeeksi, jos saisi jostain kuvat" ja sitten eivät koskaan hanki sitä tallinkoristetta, koska eivät löydä kuvia (Bob Langrish ei kelpaa kun ne ovat massakuvia) tai kasvattia ei heille myydä tallinkoristeeksi, kun sille pitäisi saada sijoituksia ja laatispalkintoja.
Väitänkin, että virtuaalimaailma on yksipuolistunut pahasti mitä tulee hevosrotuihin. Niin monet kasvattajat erikoistuvat johonkin tiettyyn rotuun tai ehkä pariin, joskus vielä jopa tiettyyn lajipainotukseenkin. Sellaisia kaikkia rotuja kattonsa alle haalivia suurtalleja on vähän: Ionic, jossain määrin Kerppa, Breawa, Herecia (epäaktiivinen?), Giwdeon (hyvin epäaktiivinen, liekö unohdettu), Christan W:n tallit jossain määrin. Tietenkin erikoistumisella on hyvät puolensa, voi keskittyä siihen omaan rotuunsa ja sen kasvattamiseen. Eivät kaikki ole samanlaisia kuin minä, jolle 50 rotua on vasta hätäinen alku.
Silti minä kaipaan niitä alkuaikojen isoja talleja, jotka eivät omistautuneet suppeasti vain rodun x kasvatukselle ja kilpailuttamiselle. Greymaskissa oli puoliverisiä, poneja, eestinhevosia, islanninhevosia, suomenhevosia, jokunen ravurikin ja muutamia eksoottisempiakin, kuten pintabianeja ja morganeita. Meepun Kalmoniemen kasvatuslistalla oli kymmenkunta harvinaista rotua. Koululaaksosta en halua edes puhua, siellä syntyi kasvatteja likimain parista kymmenestä eri rodusta ja suvuttomia hevosia oli myös laidasta laitaan. Whitewoodinkin kasvatusrotujen määrä on reilusti toisella kymmenellä. Mutta tällaiset tallit ovat tänä päivänä harvinaisuus ja se on minusta sääli.
–Gin
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti