Pinkissä juostiin eilen ykkösryhmän Juvenile Day eli kaikki lähdöt olivat avoimet vain kaksivuotiaille. Koska CAS-vuosi on vasta huhtikuussa menossa, ei voi olettaa kaksivuotiaiden olevan ehtinyt vielä kovin korkealle tasolle ja niinpä lähdöt olivat enimmäkseen maiden-lähtöjä. Jokunen allowance-lähtökin juostiin, mutta ainoaan G3-lähtöön ei ollut tulossa kuin yksi kaksivuotias.
Meillä olikin tekemistä, että saimme omalta tallilta täyden edustuksen maiden-startteihin. Niitä oli nimittäin kahdeksan ja jokaiseen sai yksi omistaja ilmoittaa kolme hevosta eikä meillä ollut yhtään parivuotiasta Pinkissä vielä äskettäin... Jokainen voi laskea, miten monta uutta laukkahevosta meille keksittiin ja siinäpä onkin nyt vähäksi aikaa kaksivuotiaita kilpailutettavaksi.
Vähän samanlainen juttu oli edessä tänään, sillä huomenna juostaan vitosryhmän laukat ja niissä on kaksi kolmivuotiaille avointa maiden-starttia. Vanhempia hevosia meillä vitosryhmässäkin on, mutta kolmivuotiaita ei ole tälle kaudelle vielä saatu keksittyä. Nyt oli kuitenkin "pakko".
Ihan kiva saada taas vähän uutta verta radoille, niin raaskii siirtää pois niitä vanhempia, kehnosti menestyneitä juoksijoita. Meillä pyritään noita laukkauransa lopettaneita vitosryhmäläisiä siirtämään Ioniciin jalostuskäyttöön, vaikkeivät ne olisi radoilla pärjänneetkään. Voihan varsoista tulla sitten ihan ratsuhevosia.
Gin selittikin tuossa vähän aikaa sitten meidän projektia ahaltek-puolella, että tarkoitus olisi tämän vuoden aikana saada jokainen 2008 syntynyt ahaltek jalostuskäyttöön niin että viimeistään vuoden lopussa voisi kaikki vanhukset lopettaa. Nyt kaikille 08-tammoille on suunniteltu varsat niin että niistä ei ole enää huolta.
Koska emme nyt enää "tarvitse" välttämättä oreja noille kiireimmin astutettaville tammoille, niin kävin läpi kaikki 08-oriit ja lopetin joka ainoan, jolla on vähintään 2 varsaa ja vähintään toinen niistä on ori. Tällaisia oreja oli viitisenkymmentä kappaletta, joten voidaan puhua jo joukkomurhasta! Armon sai ainoastaan huippuluokan laukkaoriimme Gin Oscar, joka on vielä siitoskäytössä myös ulkopuolisille. Oscarista ja pärjänneestä xx-tammasta saisi varmasti kovan luokan RBSH-varsan aikaiseksi. Tosin tammaksi kävisi myös angloarabi ja olisihan meillä ainakin Adanya Ion.
torstaina, syyskuuta 02, 2010
maanantaina, elokuuta 30, 2010
Kolmipolvinen puolanarabi
Gin on jo aiemmin pohtinut tässä blogissa Ionicin arabien verilinjoja. Edelleenkään emme ole mitenkään suuntautumassa mihinkään tiettyyn verilinjaan emmekä varsojakaan miettiessä juuri katso hevosten verilinjoja. Suurin osa suvullisista hevosistamme onkin domesticeja ja monen pidempisukuisen takaa löytyykin lähes kaikkia verilinjoja, vaikka edelleen puolalainen ja egyptiläinen ovatkin yleisimpiä. Tosin viime aikoina myös venäläinen on alkanut nostaa päätään. Eivät espanjalaiset tai englantilaisetkaan mitään tavattomia ole meillä, mutta harvinaisempia kyllä muihin verrattuna vaikka viime syksynä niitäkin tuli vähän lisää.
Koska emme tosiaan juuri katsele noita verilinjoja, meiltä harvoin löytyy puhdaslinjaisia hevosia mistään linjasta. Yksipolvinen puhdaslinjainen ei ole kovin yleinen näky, kaksipolvinen puhdaslinjainen on jo varsinainen harvinaisuus ja jos tällaiselle kaksipolviselle puhdaslinjaiselle löytyy jostain toinen kaksipolvinen, toista sukupuolta, samaa linjaa mutta eri nimet suvussa, se on jo melkein lottovoitto. Näitä kuitenkin sattuu joskus ja nyt myimme yhden ylihuomenna syntyvän varsan al Qismatiin, sen omistaja meiltä näet kyseli egyptiläisiä ja puolalaisia arabeja.
Tutustukaa siis tamma Doryn Raniyaan, joka on kolmipolvinen puolalaisvarsa. Ehkä teitä ei suuremmin vaikuta kolmipolvinen arabi, joka nyt sattuu olemaan puhdas puolalainen ja onhan noita arabitalleja, jotka ovat jo pitkiä aikoja jalostaneet jotain tiettyä linjaa ja saaneet aikaiseksi pidempisukuisia, puhdaslinjaisia kasvatteja. Mutta meille tämä on aika mieletön juttu, en olisi uskonut että meiltä tällaisia hevosia löytyy.
Koska emme tosiaan juuri katsele noita verilinjoja, meiltä harvoin löytyy puhdaslinjaisia hevosia mistään linjasta. Yksipolvinen puhdaslinjainen ei ole kovin yleinen näky, kaksipolvinen puhdaslinjainen on jo varsinainen harvinaisuus ja jos tällaiselle kaksipolviselle puhdaslinjaiselle löytyy jostain toinen kaksipolvinen, toista sukupuolta, samaa linjaa mutta eri nimet suvussa, se on jo melkein lottovoitto. Näitä kuitenkin sattuu joskus ja nyt myimme yhden ylihuomenna syntyvän varsan al Qismatiin, sen omistaja meiltä näet kyseli egyptiläisiä ja puolalaisia arabeja.
Tutustukaa siis tamma Doryn Raniyaan, joka on kolmipolvinen puolalaisvarsa. Ehkä teitä ei suuremmin vaikuta kolmipolvinen arabi, joka nyt sattuu olemaan puhdas puolalainen ja onhan noita arabitalleja, jotka ovat jo pitkiä aikoja jalostaneet jotain tiettyä linjaa ja saaneet aikaiseksi pidempisukuisia, puhdaslinjaisia kasvatteja. Mutta meille tämä on aika mieletön juttu, en olisi uskonut että meiltä tällaisia hevosia löytyy.
torstaina, elokuuta 26, 2010
Nimiä ja niiden alkukirjaimia
Päivitin taas Ionicin kasvattilistaa (en nettiin asti) ja tällä haavaa listalta löytyy yli 2000 nimeä jo. Siinä ei siis ole mukana Gin-tekkejä, joista osa syntyi Ionicissa. Gin-kasvateille on oma listansa, mutta se käsittää kaikki Gin-tunnuksen alla syntyneet hevoset aina vuodesta 2001 Marinean ja Ionicin kautta nykyiseen Gin Ahaltekiin.
Koska tuo Ionicin kasvattilista on numeroitu ja aakkostettu, siitä näkee helposti, mitä alkukirjaimia meillä suositaan ja mitä ei.
Kaksi erottui joukosta ylitse muiden, A ja S. Kummallakin kirjaimella alkavia kasvatteja on reilusti yli 200 kappaletta. Tosin on huomattava se asia, että meillä on muutamassa rodussa poikkeava nimeämiskäytäntö ja hevosten nimen eteen tulee aina jokin tietty tunnus. Näin vaikkapa arabeissa, joka on meidän suurin kasvatusrotumme. A-kirjaimella alkaakin kolme isoa arabien emälinjan tunnusta: Abriko, Amab ja Aziza. S:llä puolestaan alkaa Saint, Solanka ja Syanid. Lisäksi S:llä alkaa kladruborien Sabroso-isälinja, mutta se on aika pieni tekijä vielä. Tällaiset nimet omalla tapaa "vääristävät" noita nimilistoja.
Yli sataan varsannimeen pääsivät C, D, G, M, T ja melkein myös B, jolla on tässä vaiheessa 99 nimeä. Pienimmät nimimäärät, alle 10 kappaletta on Q:lla ja Y:llä. Loput kirjaimet sijoittuvat sitten suunnilleen tuohon 20-90 nimeen. Ja tämä tilastohan tulee jatkossa vain kasvamaan...
Koska tuo Ionicin kasvattilista on numeroitu ja aakkostettu, siitä näkee helposti, mitä alkukirjaimia meillä suositaan ja mitä ei.
Kaksi erottui joukosta ylitse muiden, A ja S. Kummallakin kirjaimella alkavia kasvatteja on reilusti yli 200 kappaletta. Tosin on huomattava se asia, että meillä on muutamassa rodussa poikkeava nimeämiskäytäntö ja hevosten nimen eteen tulee aina jokin tietty tunnus. Näin vaikkapa arabeissa, joka on meidän suurin kasvatusrotumme. A-kirjaimella alkaakin kolme isoa arabien emälinjan tunnusta: Abriko, Amab ja Aziza. S:llä puolestaan alkaa Saint, Solanka ja Syanid. Lisäksi S:llä alkaa kladruborien Sabroso-isälinja, mutta se on aika pieni tekijä vielä. Tällaiset nimet omalla tapaa "vääristävät" noita nimilistoja.
Yli sataan varsannimeen pääsivät C, D, G, M, T ja melkein myös B, jolla on tässä vaiheessa 99 nimeä. Pienimmät nimimäärät, alle 10 kappaletta on Q:lla ja Y:llä. Loput kirjaimet sijoittuvat sitten suunnilleen tuohon 20-90 nimeen. Ja tämä tilastohan tulee jatkossa vain kasvamaan...
maanantaina, elokuuta 16, 2010
Gin Ahaltekia kuosiin
Gin Ahaltek on aina ollut se kakkostalli meille tai nyt Pinkin perustamisen jälkeen kolmostalli. Se roikkuu oman onnensa nojassa kun me puuhaamme laukkoja ja Ionicin kasvatteja. En tiedä miten siinä on niin käynyt, tosin jo silloin kun GA:n perustamista mietittiin, oli aika selvää että se tulee olemaan kakkostalli Ionicille. Ahaltekit tulevat aina olemaan, joten ne jaksavat vähän odottaakin huomiota.
Alkuvuodesta minulla oli varsinainen aktiivisuuspuuska, kunnianhimoisena suunnitelmana oli suunnitella varsat kaikille 2008 syntyneille hevosille. VHKR:n mukaanhan ne alkavat tämän vuoden aikana olla jo vanhoja ja samanlaisia varsaprojekteja olemme pitäneet Ionicin arabeille, terskeille ja muillekin roduille. Niinpä GA:n varsakalenteri täyttyi huhtikuulle asti varsoista.
Sitten tuli taas taukoa ja vasta nyt olemme taas palailleet takaisin GA:n kimppuun. Vastoin normaaleja tapojamme suunnittelemme nyt varsoja jälkikäteen, monille tammoille on merkitty kesän aikana syntyneitä varsoja, jotka päätimme vasta nyt elokuussa. Projekti alkaa tuottaa tulosta, kovin montaa 2008 vuoden tammaa ei ole enää ilman varsoja. Oreja emme ole vielä katsoneet järjestelmällisesti, mutta siellä on monta, joilla on jo varsoja sen verran ettei niistä tarvitse murehtia.
Nimeämisessä siirryimme ainakin väliaikaisesti toiseen metodiin. Aiemminhan orivarsojen nimet ovat alkaneet samalla kirjaimella kuin niiden isän ja tammojen samalla kuin emän, mutta tällä hetkellä alkaa tiettyjen kirjaimien kanssa olla todellakin tekemistä, että saisi jonkinlaisia nimiä kursittua kasaan. Niinpä kaikki huhtikuussa syntyvät varsat saavat A:lla alkavan nimen, toukokuussa B:llä ja niin edelleen. Tosin emme ole päättäneet vielä seuraammeko latinalaista vai kyrillistä aakkostoa. A ja B ovat molempien alkukirjaimet, mutta sen jälkeen katsotaan alkavatko kesäkuun varsat C:llä vai V:llä.
Vielä kun joku viitsisi tehdä sivut noille sadoille varsoille...
Alkuvuodesta minulla oli varsinainen aktiivisuuspuuska, kunnianhimoisena suunnitelmana oli suunnitella varsat kaikille 2008 syntyneille hevosille. VHKR:n mukaanhan ne alkavat tämän vuoden aikana olla jo vanhoja ja samanlaisia varsaprojekteja olemme pitäneet Ionicin arabeille, terskeille ja muillekin roduille. Niinpä GA:n varsakalenteri täyttyi huhtikuulle asti varsoista.
Sitten tuli taas taukoa ja vasta nyt olemme taas palailleet takaisin GA:n kimppuun. Vastoin normaaleja tapojamme suunnittelemme nyt varsoja jälkikäteen, monille tammoille on merkitty kesän aikana syntyneitä varsoja, jotka päätimme vasta nyt elokuussa. Projekti alkaa tuottaa tulosta, kovin montaa 2008 vuoden tammaa ei ole enää ilman varsoja. Oreja emme ole vielä katsoneet järjestelmällisesti, mutta siellä on monta, joilla on jo varsoja sen verran ettei niistä tarvitse murehtia.
Nimeämisessä siirryimme ainakin väliaikaisesti toiseen metodiin. Aiemminhan orivarsojen nimet ovat alkaneet samalla kirjaimella kuin niiden isän ja tammojen samalla kuin emän, mutta tällä hetkellä alkaa tiettyjen kirjaimien kanssa olla todellakin tekemistä, että saisi jonkinlaisia nimiä kursittua kasaan. Niinpä kaikki huhtikuussa syntyvät varsat saavat A:lla alkavan nimen, toukokuussa B:llä ja niin edelleen. Tosin emme ole päättäneet vielä seuraammeko latinalaista vai kyrillistä aakkostoa. A ja B ovat molempien alkukirjaimet, mutta sen jälkeen katsotaan alkavatko kesäkuun varsat C:llä vai V:llä.
Vielä kun joku viitsisi tehdä sivut noille sadoille varsoille...
maanantaina, elokuuta 09, 2010
Arkistojen kätköistä: terskinhevonen virtuaalimaailmassa
Tämä artikkeli on julkaistu jossain vuoden 2007 Vippoksessa, mutta se on sittemmin kadonnut ja jäänyt huomiotta muutenkin. Joutessani postaan sen nyt tänne, on se edelleen kohtuullisen ajankohtainen.
TERSKINHEVONEN
Historia virtuaalimaailmassa
Tiettävästi ensimmäiset terskinhevoset tuotiin virtuaalimaailmaan syksyllä 2001 ja keväällä 2002. Tätä aiemminkin on saattanut joitain yksilöitä olla olemassa, mutta niistä ei tiettävästi ole jäänyt jälkeläisiä niin, että ne vaikuttaisivat mitenkään nykyisien terskien sukutauluissa.
Ensimmäiset 5 tärkeintä terskiä olivat oriit Dopiza ja Slathan sekä tammat Alexandra, Issabeau ja Stella. Nämä kaikki Stellaa lukuunottamatta olivat alunperin tarkoitettuja enemmänkin RBSH-jalostukseen, mutta kaikki ovat jättäneet myös puhtaita tersk-varsoja. Näistä nykyisin kuitenkin Dopiza taitaa olla ainoa, jolla on sivut edelleen tallessa netissä.
Myöhemmin kasvattajat ovat tuoneet paljonkin suvuttomia terskejä, mikä tietysti on erittäin tarpeellista, viiden hevosen pohjalta ei juuri mitään saada aikaan. Mainitsemisen arvoisia hevosia ovat ainakin oriit Francisak ja Tsernyj sekä tammat Teplitzva ja Profetija.
Jalostus
Terskinhevonen, jota joskus hieman harhaanjohtavasti myös terskinarabiksi kutsutaan on aivan eri rotu kuin arabianhevonen, se tehtäköön heti alkuunsa selväksi. Terski kyllä polveutuu arabista ja arabin vaikutus näkyy hyvin voimakkaana terskin ulkonäössä, mutta arabien lisäksi terskien jalostuksessa on käytetty joitain venäläisiä rotuja sekä niin kutsuttua streletsinarabia, joka puolestaan polveutui arabeista ja täysiverisistä.
Terskikannan pienuuden vuoksi niitä on joskus risteytetty arabien kanssa ja sen takia vielä nykyisinkin terskien sukutauluissa vilahtelee arabeja. En tiedä onko tällainen sallittua reaalimaailman terskijalostuksessa, mutta epäilen sen olevan ainakin jossain määrin. Joten olkoon siis sallittua virtuaalimaailmassakin, tosin itse suosittelen erittäin lämpimästi puhdasjalostusta, virtuaalimaailmaan kun voi aina keksiä uusia terskejä varsojen vanhemmiksi. Kannan pienuuden takia ei siis tarvitse "vierasta verta" käyttää.
Tärkeimmät ja pitkäaikaisimmat terskien kasvattajat ovat Katja, joka kasvattaa tunnuksella KTN ja omistaa nykyisin Cendarle-nimisen tallin sekä Kerpan siittola Zeni. Stella on ollut nimenomaan Katjan hevonen ja loput noista kantahevosista Dopizaa lukuun ottamatta ovat olleet Zenissä. Nykyisin olen itsekin sotkeutunut terskikasvatukseen ja Ionicissa on niitä kasvatettu aina sen alkuajoista eli vuodesta -04 lähtien. Näiden lisäksi on virtuaalimaailmassa liikkunut ajoittain muitakin terskinomistajia, kuten Riimi ja hänen tuontioriinsa Innokentiy.
Rakenne
Terskinhevosen rakenne vaihtelee jonkin verran, rodun sisällä on kolme erilaista tyyppiä: kevyt "normaaliterski", itämainen tyyppi ja raskas tyyppi. Itämainen tyyppi on hyvinkin arabityyppinen, usein melko pienikokoinen ja vain hieman arabia raskaampi. Raskas tyyppi sen sijaan on korkeampi ja vankempi, sen jalostuksessa on käytetty puoliveristä ja sen vaikutus näkyy. Kevyt tyyppi on lähinnä näiden kahden välimuoto, mutta oli terskin tyyppi mikä tahansa, arabivaikutuksen tulee näkyä ainakin jossain määrin.
Nämä eri tyypit eivät virtuaalimaailmassa juurikaan näy, saati periydy, mutta itse pyrin omassa terskijalostuksessa painottamaan sinne raskaampaan ja urheilullisempaan suuntaan. Kuten voi päätellä, isokokoisemmat ja voimakkaammat hevoset ovat kilpahevosina parempia.
Tällainen rakenteen vaihtelu antaa virtuaalimaailmassa tärkeätä liikkumavaraa kuvien suhteen. Puhtaiden terskien kuvat ovat varsin harvinaisia, itsekin käytän paljon samantyyppisen shagyan kuvia, mutta myös raskaiden arabien kuvat ovat yleensä kelvollisia koristamaan terskien sivuja. Erilaiset arabiristeytykset, angloarabit ja kevyehköt puoliveriset ovat usein myös sopivia. Ja lopultahan kyse ei ole siitä minkä rotuinen hevonen jossain kuvassa on vaan siitä, miltä se näyttää. Parilla omalla terskilläni on ollut doninhevosen kuvat, yksi on kantakirjattu lipizzaristeytyksen kuvalla ja eräällä on jopa orlov-ravurin kuva!
Käyttömahdollisuudet
Urheiluhevosena terski on virtuaalimaailmassa tuntematon suuruus. Rotu kelpaa kilparatsuksi lajiin kuin lajiin lukuun ottamatta tietysti raveja ja askellajikisoja. Reaalimaailmassa terskeillä kilpaillaan myös laukkaradoilla, joten se sopinee siihen touhuun virtuaalimaailmassakin vaikka LJ ei ole (vielä) rotua listoilleen ottanutkaan. Laukkahevosena terski lienee suunnilleen samassa luokassa kantarotunsa arabin kanssa. Voi olla että terski on nopeampi, mutta kestävyydessä arabi on turvanmitan verran edellä. (Edit: nykyisinhän tersk on hyväksytty laukkarotu ryhmässä 4)
Tavallisissa lajeissa eli esteillä, koulussa ja kenttäratsastuksessa terski pärjää siinä missä mikä tahansa muukin urheilullinen rotu. Varsinkin hyppykapasiteettia rajoittaa joskus pienehkö koko, mutta itse olen jalostuksessa pyrkinyt kasvattamaan rodun kokoa ja 160-senttinen tersk ei ole reaalimaailmassakaan mikään mahdottomuus. Rotu on hyväliikkeinen kouluradoilla ja arabilta peritty kestävyys tekee siitä mainion kenttäratsun.
Terski on hyväksytty myös RBSH:n jalostukseen, mutta sillä puolella se on tuntunut hieman jääneen erityisesti budjonnyjen ja doninhevosten jalkoihin. Täysiverisen ja arabityyppisen terskin risteytys tuottaa angloarabia lähellä olevan hevostyypin ja angloarabithan ovat kuuluisia suoritushevosina. Aiemmin mainittujen isokokoisten ja melko puoliverityyppisten terskien ja täysiveristen risteytykset puolestaan tuottanevat melko puoliverimäisen RBSH:n.
Kaiken kaikkiaan terskinhevonen on kuitenkin erittäin harvinainen näky virtuaalimaailmassa huolimatta siitä, että se on kilparatsuna vähintäänkin kelvollinen eikä hankinnan tarvitse kuvien puutteeseen kaatua.
TERSKINHEVONEN
Historia virtuaalimaailmassa
Tiettävästi ensimmäiset terskinhevoset tuotiin virtuaalimaailmaan syksyllä 2001 ja keväällä 2002. Tätä aiemminkin on saattanut joitain yksilöitä olla olemassa, mutta niistä ei tiettävästi ole jäänyt jälkeläisiä niin, että ne vaikuttaisivat mitenkään nykyisien terskien sukutauluissa.
Ensimmäiset 5 tärkeintä terskiä olivat oriit Dopiza ja Slathan sekä tammat Alexandra, Issabeau ja Stella. Nämä kaikki Stellaa lukuunottamatta olivat alunperin tarkoitettuja enemmänkin RBSH-jalostukseen, mutta kaikki ovat jättäneet myös puhtaita tersk-varsoja. Näistä nykyisin kuitenkin Dopiza taitaa olla ainoa, jolla on sivut edelleen tallessa netissä.
Myöhemmin kasvattajat ovat tuoneet paljonkin suvuttomia terskejä, mikä tietysti on erittäin tarpeellista, viiden hevosen pohjalta ei juuri mitään saada aikaan. Mainitsemisen arvoisia hevosia ovat ainakin oriit Francisak ja Tsernyj sekä tammat Teplitzva ja Profetija.
Jalostus
Terskinhevonen, jota joskus hieman harhaanjohtavasti myös terskinarabiksi kutsutaan on aivan eri rotu kuin arabianhevonen, se tehtäköön heti alkuunsa selväksi. Terski kyllä polveutuu arabista ja arabin vaikutus näkyy hyvin voimakkaana terskin ulkonäössä, mutta arabien lisäksi terskien jalostuksessa on käytetty joitain venäläisiä rotuja sekä niin kutsuttua streletsinarabia, joka puolestaan polveutui arabeista ja täysiverisistä.
Terskikannan pienuuden vuoksi niitä on joskus risteytetty arabien kanssa ja sen takia vielä nykyisinkin terskien sukutauluissa vilahtelee arabeja. En tiedä onko tällainen sallittua reaalimaailman terskijalostuksessa, mutta epäilen sen olevan ainakin jossain määrin. Joten olkoon siis sallittua virtuaalimaailmassakin, tosin itse suosittelen erittäin lämpimästi puhdasjalostusta, virtuaalimaailmaan kun voi aina keksiä uusia terskejä varsojen vanhemmiksi. Kannan pienuuden takia ei siis tarvitse "vierasta verta" käyttää.
Tärkeimmät ja pitkäaikaisimmat terskien kasvattajat ovat Katja, joka kasvattaa tunnuksella KTN ja omistaa nykyisin Cendarle-nimisen tallin sekä Kerpan siittola Zeni. Stella on ollut nimenomaan Katjan hevonen ja loput noista kantahevosista Dopizaa lukuun ottamatta ovat olleet Zenissä. Nykyisin olen itsekin sotkeutunut terskikasvatukseen ja Ionicissa on niitä kasvatettu aina sen alkuajoista eli vuodesta -04 lähtien. Näiden lisäksi on virtuaalimaailmassa liikkunut ajoittain muitakin terskinomistajia, kuten Riimi ja hänen tuontioriinsa Innokentiy.
Rakenne
Terskinhevosen rakenne vaihtelee jonkin verran, rodun sisällä on kolme erilaista tyyppiä: kevyt "normaaliterski", itämainen tyyppi ja raskas tyyppi. Itämainen tyyppi on hyvinkin arabityyppinen, usein melko pienikokoinen ja vain hieman arabia raskaampi. Raskas tyyppi sen sijaan on korkeampi ja vankempi, sen jalostuksessa on käytetty puoliveristä ja sen vaikutus näkyy. Kevyt tyyppi on lähinnä näiden kahden välimuoto, mutta oli terskin tyyppi mikä tahansa, arabivaikutuksen tulee näkyä ainakin jossain määrin.
Nämä eri tyypit eivät virtuaalimaailmassa juurikaan näy, saati periydy, mutta itse pyrin omassa terskijalostuksessa painottamaan sinne raskaampaan ja urheilullisempaan suuntaan. Kuten voi päätellä, isokokoisemmat ja voimakkaammat hevoset ovat kilpahevosina parempia.
Tällainen rakenteen vaihtelu antaa virtuaalimaailmassa tärkeätä liikkumavaraa kuvien suhteen. Puhtaiden terskien kuvat ovat varsin harvinaisia, itsekin käytän paljon samantyyppisen shagyan kuvia, mutta myös raskaiden arabien kuvat ovat yleensä kelvollisia koristamaan terskien sivuja. Erilaiset arabiristeytykset, angloarabit ja kevyehköt puoliveriset ovat usein myös sopivia. Ja lopultahan kyse ei ole siitä minkä rotuinen hevonen jossain kuvassa on vaan siitä, miltä se näyttää. Parilla omalla terskilläni on ollut doninhevosen kuvat, yksi on kantakirjattu lipizzaristeytyksen kuvalla ja eräällä on jopa orlov-ravurin kuva!
Käyttömahdollisuudet
Urheiluhevosena terski on virtuaalimaailmassa tuntematon suuruus. Rotu kelpaa kilparatsuksi lajiin kuin lajiin lukuun ottamatta tietysti raveja ja askellajikisoja. Reaalimaailmassa terskeillä kilpaillaan myös laukkaradoilla, joten se sopinee siihen touhuun virtuaalimaailmassakin vaikka LJ ei ole (vielä) rotua listoilleen ottanutkaan. Laukkahevosena terski lienee suunnilleen samassa luokassa kantarotunsa arabin kanssa. Voi olla että terski on nopeampi, mutta kestävyydessä arabi on turvanmitan verran edellä. (Edit: nykyisinhän tersk on hyväksytty laukkarotu ryhmässä 4)
Tavallisissa lajeissa eli esteillä, koulussa ja kenttäratsastuksessa terski pärjää siinä missä mikä tahansa muukin urheilullinen rotu. Varsinkin hyppykapasiteettia rajoittaa joskus pienehkö koko, mutta itse olen jalostuksessa pyrkinyt kasvattamaan rodun kokoa ja 160-senttinen tersk ei ole reaalimaailmassakaan mikään mahdottomuus. Rotu on hyväliikkeinen kouluradoilla ja arabilta peritty kestävyys tekee siitä mainion kenttäratsun.
Terski on hyväksytty myös RBSH:n jalostukseen, mutta sillä puolella se on tuntunut hieman jääneen erityisesti budjonnyjen ja doninhevosten jalkoihin. Täysiverisen ja arabityyppisen terskin risteytys tuottaa angloarabia lähellä olevan hevostyypin ja angloarabithan ovat kuuluisia suoritushevosina. Aiemmin mainittujen isokokoisten ja melko puoliverityyppisten terskien ja täysiveristen risteytykset puolestaan tuottanevat melko puoliverimäisen RBSH:n.
Kaiken kaikkiaan terskinhevonen on kuitenkin erittäin harvinainen näky virtuaalimaailmassa huolimatta siitä, että se on kilparatsuna vähintäänkin kelvollinen eikä hankinnan tarvitse kuvien puutteeseen kaatua.
lauantaina, elokuuta 07, 2010
Virtuaalinen puoliverinen
Perinteisesti virtuaalinen puoliverijalostus on mennyt suhteellisen simppeliä rataa. Jos vanhemmat ovat tanskanpuoliverisiä, myös varsa on tanskanpuoliverinen. Jos isä on tanskalainen ja emä hannover, varsa on merkitty FWB:ksi. Kahden FWB:n varsa on luonnollisesti FWB ja aikojen saatossa FWB-jalostuksessa onkin väännetty kättä siitä, kumpi on "parempi", puhtaista FWB:istä jalostettu hevonen vai eri puoliverisiä sekoittelemalla luotu FWB. Ihan kuin asialla olisi yhtään mitään väliä...
Reaalimaailmassa juttu on huomattavasti kimurantimpi, tästä on kirjoitettu jo aikaisemminkin. Kahden holsteinin Suomessa syntynyt varsa on periaatteessa FWB, mutta sen voi rekisteröidä myös holsteiniksi. Yksi hevonen voidaan kantakirjata useampaan eri kantakirjaan, jolloin sitä voidaan käyttää useiden eri rotujen jalostuksessa.
Mieleeni onkin juolahtanut jo aikoja sitten ajatus siitä, olisiko meidän syytä luoda VWB/VPV, virtuaalinen puoliverinen? Monet tallithan sijaitsevat virtuaalimaailmassa eli niiden sijaintia ei ole erikseen määritelty mihinkään tiettyyn maahan. Tuskin kukaan voi kieltää sitäkään, että esimerkiksi selle francaisien jalostaminen ruotsinpuoliveristen pohjalta on omiaan vain sotkemaan sukutauluja ja jalostusta. Tämä on ollut FWB:n kiusa myös, koska se on ollut se "risteytyspuoliverinen" ja ymmärrän toisaalta hyvin niiden jalostajien harmia, jotka ovat lähteneet ihan FWB-rotuisista kantahevosista jalostamaan rotua ja joutuneet kilpailemaan risteytyskasvattajien kanssa.
Jospa FWB-jalostusta (ja myös kaikkien muiden puoliveristen) jatkettaisiin siis puhtaana tästä eteenpäin ja eri pv-rotujen risteytyksistä luotaisiin tuo virtuaalinen puoliverinen? Käytännössä VPV ei eroaisi nykyisistä puoliverisistä mitenkään, sen suvusta vain löytyisi eri puoliverisiä ja ns. "puhtaiden" puoliveristen suvuista löytyisi vain niitä puoliverisiä. VPV:tä ei voisi alkaa jalostaa VPV-kantahevosista, VPV olisi aina suvullinen hevonen, jossa on vähintään kahta eri puoliverirotua (tai pv-xx, pv-x, pv-ox). Näin FWB pääsisi ajan mittaan siitä sekasikiömaineestaan, mutta eri puoliverisiä voisi vapaasti sekoitella edelleen VPV-nimikkeen alla.
Reaalimaailmassa juttu on huomattavasti kimurantimpi, tästä on kirjoitettu jo aikaisemminkin. Kahden holsteinin Suomessa syntynyt varsa on periaatteessa FWB, mutta sen voi rekisteröidä myös holsteiniksi. Yksi hevonen voidaan kantakirjata useampaan eri kantakirjaan, jolloin sitä voidaan käyttää useiden eri rotujen jalostuksessa.
Mieleeni onkin juolahtanut jo aikoja sitten ajatus siitä, olisiko meidän syytä luoda VWB/VPV, virtuaalinen puoliverinen? Monet tallithan sijaitsevat virtuaalimaailmassa eli niiden sijaintia ei ole erikseen määritelty mihinkään tiettyyn maahan. Tuskin kukaan voi kieltää sitäkään, että esimerkiksi selle francaisien jalostaminen ruotsinpuoliveristen pohjalta on omiaan vain sotkemaan sukutauluja ja jalostusta. Tämä on ollut FWB:n kiusa myös, koska se on ollut se "risteytyspuoliverinen" ja ymmärrän toisaalta hyvin niiden jalostajien harmia, jotka ovat lähteneet ihan FWB-rotuisista kantahevosista jalostamaan rotua ja joutuneet kilpailemaan risteytyskasvattajien kanssa.
Jospa FWB-jalostusta (ja myös kaikkien muiden puoliveristen) jatkettaisiin siis puhtaana tästä eteenpäin ja eri pv-rotujen risteytyksistä luotaisiin tuo virtuaalinen puoliverinen? Käytännössä VPV ei eroaisi nykyisistä puoliverisistä mitenkään, sen suvusta vain löytyisi eri puoliverisiä ja ns. "puhtaiden" puoliveristen suvuista löytyisi vain niitä puoliverisiä. VPV:tä ei voisi alkaa jalostaa VPV-kantahevosista, VPV olisi aina suvullinen hevonen, jossa on vähintään kahta eri puoliverirotua (tai pv-xx, pv-x, pv-ox). Näin FWB pääsisi ajan mittaan siitä sekasikiömaineestaan, mutta eri puoliverisiä voisi vapaasti sekoitella edelleen VPV-nimikkeen alla.
keskiviikkona, elokuuta 04, 2010
Uusia knabstrupeja
Olemme valittaneet knabstrupien jalostusongelmista jo niin paljon, että alkaa lukijoilta tulla varmaan jo korvista ulos kitinä. Ja sehän tiedetään ettei parkuminen mitään auta, joten oli aika siis ryhtyä hommiin.
Hommat tässä tapauksessa tarkoittavat uusien hevosten keksimistä enemmissäkin määrin. Niinpä meille tässä parin päivän sisällä tuli kolmisenkymmentä ihan uutta knabstrupia, kaksi kokonaista sukua siis. Toinen koulupainotteinen, toinen estepainotteinen. Vilkaiskaapa siis läpi tamma Krystal af Dalgard ja sen täysiveli Prik af Dalgard sukuineen, sekä noinen sisaruspari Ilda af Sejrborg & Vilko ad Sejrborg sukuineen. Siitä saatiin kertaheitolla jo jokunen kolmipolvinen hevonen, jotka eivät taatusti ole sukua kellekään vanhemmista hevosista.
Meidän vanha suvuton kouluoriimme Granada GA on saanut lauman suvuttomia tammoja astuttavakseen ja voin paljastaa, että tästä lähtee uusi nimilinja. Sen on jo aloittanut Granadan ensimmäinen orivarsa Mondeo Ion ja se jatkuu erilaisilla Fordin automalleilla. Granadahan oli 80-luvulla Fordin lippulaivamalli, joten samanniminen ori sopii aloittamaan moisen nimiteeman. Tulossa on Mondeon lisäksi ainakin Focus, Fusion, Fiesta, Escort, Sierra, Galaxie (kyllä, Galaxie, ei Galaxy), Anglia, Mustang, Thunderbird, Torino ja niin edelleen.
Olemme myös valitelleet sitä, että knabstrupeille nimien keksiminen on niin turkasen hankalaa, kun haluaisi kuitenkin niille jossain määrin uskottavia nimiä eikä siis mitään englanninkielisiä beautifulblackeja. No, toden sanoakseni sopivilla apukeinoilla näille keksityille hevosille nimien keksiminen ei ole yhtä vaikeata kuin omille kasvateille. Kuten näiden uusienkin hevosten nimistä näkee, emme käytä knabstrupeilla yleensä meidän tuontitunnusta GA vaan niistä useimmat on nimetty vähän samaan tapaan kuin reaalimaailman knabstrupit. Joillain on nimen perässä af (kasvattaja) (Ritta af Karlsager), toisilla pelkkä keksitty kasvattajatunnus (Agnethe Bronholt) ja joillain on nimen edessä keksitty kasvattajatunnus (Rytterfelds Diamant).
Sukuposti, rotuyhdistysten yms. sukutaulut, Behind The Namen tanskalaisten/skandinaavisten nimien lista ja tanskan sanakirja tarjoavat paljon inspiraatiota ja sopivia ideoita nimiin. Ja ainahan voi käyttää kasvattajanimenä jotain jo keksittyä, kuten Lucius Lammelund, meillä on aiemmin ollut Duke Lammelund ja sen jälkeen muutama muukin Lammelund-hevonen. Näillä keinoin nimiin saadaan helposti vaihtelua ja toisaalta oikeankuuloisia ja luullakseni ihan fiksuja nimiä, joita ei ole suoraan kopioitu reaalimaailman hevosilta.
Hommat tässä tapauksessa tarkoittavat uusien hevosten keksimistä enemmissäkin määrin. Niinpä meille tässä parin päivän sisällä tuli kolmisenkymmentä ihan uutta knabstrupia, kaksi kokonaista sukua siis. Toinen koulupainotteinen, toinen estepainotteinen. Vilkaiskaapa siis läpi tamma Krystal af Dalgard ja sen täysiveli Prik af Dalgard sukuineen, sekä noinen sisaruspari Ilda af Sejrborg & Vilko ad Sejrborg sukuineen. Siitä saatiin kertaheitolla jo jokunen kolmipolvinen hevonen, jotka eivät taatusti ole sukua kellekään vanhemmista hevosista.
Meidän vanha suvuton kouluoriimme Granada GA on saanut lauman suvuttomia tammoja astuttavakseen ja voin paljastaa, että tästä lähtee uusi nimilinja. Sen on jo aloittanut Granadan ensimmäinen orivarsa Mondeo Ion ja se jatkuu erilaisilla Fordin automalleilla. Granadahan oli 80-luvulla Fordin lippulaivamalli, joten samanniminen ori sopii aloittamaan moisen nimiteeman. Tulossa on Mondeon lisäksi ainakin Focus, Fusion, Fiesta, Escort, Sierra, Galaxie (kyllä, Galaxie, ei Galaxy), Anglia, Mustang, Thunderbird, Torino ja niin edelleen.
Olemme myös valitelleet sitä, että knabstrupeille nimien keksiminen on niin turkasen hankalaa, kun haluaisi kuitenkin niille jossain määrin uskottavia nimiä eikä siis mitään englanninkielisiä beautifulblackeja. No, toden sanoakseni sopivilla apukeinoilla näille keksityille hevosille nimien keksiminen ei ole yhtä vaikeata kuin omille kasvateille. Kuten näiden uusienkin hevosten nimistä näkee, emme käytä knabstrupeilla yleensä meidän tuontitunnusta GA vaan niistä useimmat on nimetty vähän samaan tapaan kuin reaalimaailman knabstrupit. Joillain on nimen perässä af (kasvattaja) (Ritta af Karlsager), toisilla pelkkä keksitty kasvattajatunnus (Agnethe Bronholt) ja joillain on nimen edessä keksitty kasvattajatunnus (Rytterfelds Diamant).
Sukuposti, rotuyhdistysten yms. sukutaulut, Behind The Namen tanskalaisten/skandinaavisten nimien lista ja tanskan sanakirja tarjoavat paljon inspiraatiota ja sopivia ideoita nimiin. Ja ainahan voi käyttää kasvattajanimenä jotain jo keksittyä, kuten Lucius Lammelund, meillä on aiemmin ollut Duke Lammelund ja sen jälkeen muutama muukin Lammelund-hevonen. Näillä keinoin nimiin saadaan helposti vaihtelua ja toisaalta oikeankuuloisia ja luullakseni ihan fiksuja nimiä, joita ei ole suoraan kopioitu reaalimaailman hevosilta.
perjantaina, heinäkuuta 16, 2010
Laukkakisojen palkintorahat
Jo pitkään on hoettu laukkamaailmassa sitä, että hevosen voittosumma ei vielä kerro hevosen hyvyydestä mitään, vaan vain voitto- ja sijoitusprosentit. Ilmeisesti suurin osa ihmisistä todellakin on sisäistänyt tämän ja onhan se toki tottakin omalla tavallaan.
Kuitenkin virtuaalimaailmasta puuttuu se taloudellinen aspekti, mikä reaalimaailmassa ohjaa hevosia rahakkaampiin lähtöihin. Eihän sielläkään hevosen hyvyyttä välttämättä niin rahassa mitata kuin prosenteilla ja muilla meriiteillä, mutta omistajalle itselleen (ja kaikille muille, jotka rahoista osansa saavat) on huomattavasti mukavampaa saada isompi summa rahaa kuin pienempi.
Virtuaalimaailmassa se tarkoittaa sitä, että täällä ei voida "ohjata" hevosia voittosumman avulla tiettyihin lähtöihin. Me olemme esimerkiksi yrittäneet sitä tarjoamalla pitkien matkojen lähtöihin isompia summia kuin lyhyempiin startteihin. Ja nelosryhmälle on yleensä aina enemmän rahaa tarjolla kuin muille. Se on ollut turhaa, koska rahalla ei ole sinänsä väliä, vaikka meitä kyllä ainakin ilahduttaa aina kisakalenterissa iso summa rahaa enemmän kuin pieni. Emme mekään silti ilmoita hevosiamme startteihin sen mukaan miten niissä on rahaa jaossa vaan sen mukaan, mikä lähtö kullekin hevoselle sopii. Niin varmasti muutkin tekevät ja siksi tästä meidän "ohjailusta" ei ole ollut mitään hyötyä.
Moni laukkajärjestäjä tarjoaa kaikissa starteissa ne maksimimäärät rahaa, mitä LJ:n ohjeiden mukaan kullakin tasolla voi tarjota. Mielestäni tämä ei välttämättä ole hyvä asia, koska se vähentää rahan merkitystä entisestään. Ja koska maiden ja allowance-tasolla rahasummat menevät osin päällekkäin, tuntuu vähän pöljältä saada jostain maiden-startin voitosta 25000v€ ja sitten allowance-startin voitosta "vain" 20000v€.
Meillä on yleensä yritetty järjestää vähän hajontaa voittosummien kanssa. Esimerkiksi 2-vuotiaat täysiveriset saavat useimmiten pienempiä summia kuin vanhemmat. Matkat tulikin mainittua jo, lyhyemmiltä matkoilta saa meillä yleensä vähemmän rahaa kuin pitkiltä. Erityisen hyvin tämä näkynee 16.7. juostuissa Star Stayer-lähdöissä, joista joka tason korkeimmat sallitut rahat annettiin 3000 metrin lähdöstä. Se ei sinänsä auttanut, koska esimerkiksi G2-tasolla jäi 3000 metrin lähtö kokonaan pitämättä osallistujien puutteessa.
En tiedä mitä minä yritän tällä oikein sanoa. Ei sekään olisi hyvä vaihtoehto, että alettaisiin tuijottaa sitä hevosen voittosummaa, koska voittosumman parantamiseen on yksi takuuvarma keino: mahdollisimman kova kilpailutus mahdollisimman pitkään ja se taas sotii pahasti laukkamaailman yleisiä periaatteita vastaan.
Kuitenkin virtuaalimaailmasta puuttuu se taloudellinen aspekti, mikä reaalimaailmassa ohjaa hevosia rahakkaampiin lähtöihin. Eihän sielläkään hevosen hyvyyttä välttämättä niin rahassa mitata kuin prosenteilla ja muilla meriiteillä, mutta omistajalle itselleen (ja kaikille muille, jotka rahoista osansa saavat) on huomattavasti mukavampaa saada isompi summa rahaa kuin pienempi.
Virtuaalimaailmassa se tarkoittaa sitä, että täällä ei voida "ohjata" hevosia voittosumman avulla tiettyihin lähtöihin. Me olemme esimerkiksi yrittäneet sitä tarjoamalla pitkien matkojen lähtöihin isompia summia kuin lyhyempiin startteihin. Ja nelosryhmälle on yleensä aina enemmän rahaa tarjolla kuin muille. Se on ollut turhaa, koska rahalla ei ole sinänsä väliä, vaikka meitä kyllä ainakin ilahduttaa aina kisakalenterissa iso summa rahaa enemmän kuin pieni. Emme mekään silti ilmoita hevosiamme startteihin sen mukaan miten niissä on rahaa jaossa vaan sen mukaan, mikä lähtö kullekin hevoselle sopii. Niin varmasti muutkin tekevät ja siksi tästä meidän "ohjailusta" ei ole ollut mitään hyötyä.
Moni laukkajärjestäjä tarjoaa kaikissa starteissa ne maksimimäärät rahaa, mitä LJ:n ohjeiden mukaan kullakin tasolla voi tarjota. Mielestäni tämä ei välttämättä ole hyvä asia, koska se vähentää rahan merkitystä entisestään. Ja koska maiden ja allowance-tasolla rahasummat menevät osin päällekkäin, tuntuu vähän pöljältä saada jostain maiden-startin voitosta 25000v€ ja sitten allowance-startin voitosta "vain" 20000v€.
Meillä on yleensä yritetty järjestää vähän hajontaa voittosummien kanssa. Esimerkiksi 2-vuotiaat täysiveriset saavat useimmiten pienempiä summia kuin vanhemmat. Matkat tulikin mainittua jo, lyhyemmiltä matkoilta saa meillä yleensä vähemmän rahaa kuin pitkiltä. Erityisen hyvin tämä näkynee 16.7. juostuissa Star Stayer-lähdöissä, joista joka tason korkeimmat sallitut rahat annettiin 3000 metrin lähdöstä. Se ei sinänsä auttanut, koska esimerkiksi G2-tasolla jäi 3000 metrin lähtö kokonaan pitämättä osallistujien puutteessa.
En tiedä mitä minä yritän tällä oikein sanoa. Ei sekään olisi hyvä vaihtoehto, että alettaisiin tuijottaa sitä hevosen voittosummaa, koska voittosumman parantamiseen on yksi takuuvarma keino: mahdollisimman kova kilpailutus mahdollisimman pitkään ja se taas sotii pahasti laukkamaailman yleisiä periaatteita vastaan.
perjantaina, heinäkuuta 09, 2010
Miten paljastetaan vilpinteko laukoissa/raveissa?
Tuntuuko joskus siltä, että tiettyjen omistajien hevoset aina voittavat tai ainakin sijoittuvat vähän turhan hyvin? Tai että oma hevoset kansoittavat laukka/ravilähtöjen häntäsijoja pikkuisen useammin kuin oikeastaan toivoisi? Ei hätää, me olemme keksineet tavan, jolla tulosten käpälöijät saadaan kiikkiin!
No, todellisuudessa ei saada, koska tämä metodi ei todista varsinaisesti mitään. Sen antamat tulokset vain voivat joko herättää (vahvoja) epäilyjä vilpistä tai hälventää niitä. Ja jotta tulokset olisivat missään määrin luotettavia, on ne laskettava useammista kuin vain muutamista kilpailuista. Jotta ketään siis voitaisiin teilata petkuttajaksi, tämän pitäisi näpelöidä tuloksia omaksi tai jonkin toisen eduksi pitkällä aikavälillä ja likimain jokaisissa kilpailuissa. Yhden kilpailun perusteella lasketut prosentit eivät kerro mitään, koska aina on olemassa sattuman mahdollisuus.
Tässä metodissa lasketaan yksinkertaisesti tietyn omistajan hevosten kokonaissijoitus- ja voittoprosentit. En tarkoita tällä nyt yhden hevosen prosentteja vaan sitä, miten suuri osa kyseisen omistajan kaikista kisoihin ilmoitetuista hevosista on sijoittunut ja voittanut. Samat prosentit lasketaan koko laukkojen tuloksista ja hevosista. Näitä sitten vertaillaan keskenään.
Jos yhden omistajan hevosten prosentit ovat selkeästi suuremmat kuin yleiset prosentit, voidaan kysyä, miten tähän on päädytty. Jos tulokset taas ovat suunnilleen samaa luokkaa, mitään kovin kummoista huijausta tuskin on tapahtunut. Jos yksittäisen omistajan hevosten prosentit taas ovat huomattavasti pienemmän kuin kisojen keskitaso, voidaan kysyä onko tuloksia tämän kohdalla käpälöity alaspäin. Korostan kuitenkin edelleen, että yksien kisatulosten perusteella ei vielä voida alkaa ketään syytellä. Sattumalla on sormensa aina pelissä.
Joka tapauksessa metodi menee näin.
1. Laske pidettyjen lähtöjen lukumäärä (tästä selviää se, miten monta voittajaa kys. kisoissa on)
2. Laske kaikkien mukaan ilmoitettujen hevosten määrä
3. Laske kaikkien sijoitusten määrä. Yleensä laukoissa ainakin 4 ensimmäistä sijoittuu, 4 hevosen, 6 hevosen ja 12 hevosen lähdöissä on siis aina 4 sijoittunutta. Sen sijaan jos lähtö on pienempi kuin 4 hevosta, on sijoittuneita vain niin monta kuin lähdössä on hevosia. Sijoittuneisiin lasketaan myös voittajat.
4. Näistä luvuista saadaan kisojen keskitaso. Voittajien määrä jaettuna kaikkien osallistujien määrällä antaa keskivoittoprosentin. Sijoittuneiden määrä jaettuva kaikkien osallistujien määrällä antaa keskisijoitusprosentin.
Esimerkki:
Lähtöjä on 10 kappaletta, joten voittajia on myös 10. Lähtöjen osallistujamäärät ovat seuraavat: 2-5-5-6-8-3-4-10-3-3. Hevosia on mukana yhteensä 49 kappaletta. Sijoituksia on seuraavasti: 2-4-4-4-4-3-4-4-3-3 eli 35 kappaletta.
Keskivoittoprosentti on siis 10/49 = 20,41%
Keskisijoitusprosentti on puolestaan 35/49 = 71,43%
Periaatteessa samalla tavalla lasketaan myös tietyn omistajan hevosten sijoitus- ja voittoprosentit. Ensin lasketaan miten monta hevosta omistajalla on kisoissa mukana yhteensä, sitten lasketaan miten moni on sijoittunut neljän parhaan joukkoon ja miten moni on voittanut.
Esimerkki:
Edellisen esimerkin lähtöihin on osallistunut omistaja X yhteensä 16 hevosella. Hevosista 8 on voittanut lähtönsä ja sijoittuneita (voittajat mukaanlukien) on yhteendä 14.
Sijoitusprosentti on 14/16 = 87,5%
Voittoprosentti on 8/16 = 50%
Kun verrataan näitä keskenään, siis koko lähdön prosentteja ja yhden omistajan hevosten prosentteja, huomataan omistajan hevosten sijoittuneen keskimääräisesti paremmin kuin muut: 20,41% < 50% & 71,43% < 87,5%. Sijoitusprosenttien ero alkaa olla jo vähän epäilyttävä, mutta voittoprosenttien ero jo suorastaan hälyttävä. Kolmannen kerran kuitenkin sanon, että älkää tuomitko yhden kilpailun perusteella. Sen sijaan jos kymmenessä tai kahdessa kymmenessä kilpailussa saman omistajan hevoset ovat jatkuvasti "voiton" puolella suhteessa yleiseen tasoon, joskus vain vähän, joskus enemmän, mutta aina voitolla, voi olla syytä epäillä että tuloksissa on todella jotain häikkää. Yhden omistajan prosentit voivat nimittäin olla myös huonommat kuin yleinen taso, jos on ollut huono päivä. Noin karkea arvio on, että jos laskee prosentit kahdesta kymmenestä lähdöstä, niin nyt ainakin joissain pitäisi olla keskitasoa huonommat prosentit. Luotettavimpia tuloksia saa tietysti aina isoista kisoista, sellaisista joissa useimmissa lähdöissä on kymmenkunta hevosta. Raveissa tämä ei liene ongelma eikä mikään, laukoissa sen sijaan turhan usein joutuu pitämään lähtöjä suht pienillä hevosmäärillä. Tuo esimerkissä annettu osallistujien lukumäärä nimittäin on ihan realistinen. Annan tähän kuitenkin esimerkin ihan "oikeasta" elämästä, nimittäin meidä laukoista 26.5., jolloin oli paljon osallistujia. Lasketaan meidän omien hevosten (Pink, Ionic, Gin Ahaltek) prosentit suhteessa yleiseen tasoon.
Jokainen voi tietysti laskea lähdöt, osallistujat ja sijoittuneet, mutta annan ne tässä. Lähtöjä on 17 (16 lähtölistalla, lähtö 3 jaettu kahtia), hevosia yhteensä 171 kappaletta ja sijoituksia 4*17 = 68 (yksikään lähtö ei ollut alle neljän hevosen lähtö).
Meiltä mukana oli yhteensä 33 hevosta. Voittoja tuli 3 ja sijoituksia 11.
Koko kisojen keskivoittoprosentti on 17/171 = 9,94% ja keskisijoitusprosentti 68/171 = 39,77%. Meidän hevosten vastaavat puolestaan ovat 3/33 = 9,09% ja 11/33 = 33,33%. Kuten näette, prosentit ovat hyvin samaa tasoa, voittoprosentissa alle prosenttiyksikön ero, sijoitusprosentissakin selvästi alle 10 prosenttiyksikön ero. Ja sattumalta näissä kisoissa meidän omien hevosten prosentit ovat huonommat kuin yleinen taso, ei mennyt siis yleisesti ottaen kovin hyvin, mutta melko keskiverrosti kuitenkin muihin nähden.
Pidemmällä aikavälillä tällaisia kisoja pitäisi olla. Yhdenkään omistajan hevoset eivät rehellisesti arvotuissa kilpailuissa voi joka kerta pärjätä paremmin kuin muut. Tai on se tietysti mahdollista, kaikki on mahdollista, kun tulokset arvotaan, mutta jos esimerkiksi kahdesta kymmenestä kilpailusta laskee prosentit ja tietyn omistajan hevoset ovat joka kerta paremmilla sijoilla kuin keskiarvoisesti pitäisi eikä kertaakaan prosentit ole yleistä tasoa heikommat, on syytä alkaa epäillä jo. Aivan erityisesti, jos tämä omistaja on samalla myös kilpailuiden pitäjä.
No, todellisuudessa ei saada, koska tämä metodi ei todista varsinaisesti mitään. Sen antamat tulokset vain voivat joko herättää (vahvoja) epäilyjä vilpistä tai hälventää niitä. Ja jotta tulokset olisivat missään määrin luotettavia, on ne laskettava useammista kuin vain muutamista kilpailuista. Jotta ketään siis voitaisiin teilata petkuttajaksi, tämän pitäisi näpelöidä tuloksia omaksi tai jonkin toisen eduksi pitkällä aikavälillä ja likimain jokaisissa kilpailuissa. Yhden kilpailun perusteella lasketut prosentit eivät kerro mitään, koska aina on olemassa sattuman mahdollisuus.
Tässä metodissa lasketaan yksinkertaisesti tietyn omistajan hevosten kokonaissijoitus- ja voittoprosentit. En tarkoita tällä nyt yhden hevosen prosentteja vaan sitä, miten suuri osa kyseisen omistajan kaikista kisoihin ilmoitetuista hevosista on sijoittunut ja voittanut. Samat prosentit lasketaan koko laukkojen tuloksista ja hevosista. Näitä sitten vertaillaan keskenään.
Jos yhden omistajan hevosten prosentit ovat selkeästi suuremmat kuin yleiset prosentit, voidaan kysyä, miten tähän on päädytty. Jos tulokset taas ovat suunnilleen samaa luokkaa, mitään kovin kummoista huijausta tuskin on tapahtunut. Jos yksittäisen omistajan hevosten prosentit taas ovat huomattavasti pienemmän kuin kisojen keskitaso, voidaan kysyä onko tuloksia tämän kohdalla käpälöity alaspäin. Korostan kuitenkin edelleen, että yksien kisatulosten perusteella ei vielä voida alkaa ketään syytellä. Sattumalla on sormensa aina pelissä.
Joka tapauksessa metodi menee näin.
1. Laske pidettyjen lähtöjen lukumäärä (tästä selviää se, miten monta voittajaa kys. kisoissa on)
2. Laske kaikkien mukaan ilmoitettujen hevosten määrä
3. Laske kaikkien sijoitusten määrä. Yleensä laukoissa ainakin 4 ensimmäistä sijoittuu, 4 hevosen, 6 hevosen ja 12 hevosen lähdöissä on siis aina 4 sijoittunutta. Sen sijaan jos lähtö on pienempi kuin 4 hevosta, on sijoittuneita vain niin monta kuin lähdössä on hevosia. Sijoittuneisiin lasketaan myös voittajat.
4. Näistä luvuista saadaan kisojen keskitaso. Voittajien määrä jaettuna kaikkien osallistujien määrällä antaa keskivoittoprosentin. Sijoittuneiden määrä jaettuva kaikkien osallistujien määrällä antaa keskisijoitusprosentin.
Esimerkki:
Lähtöjä on 10 kappaletta, joten voittajia on myös 10. Lähtöjen osallistujamäärät ovat seuraavat: 2-5-5-6-8-3-4-10-3-3. Hevosia on mukana yhteensä 49 kappaletta. Sijoituksia on seuraavasti: 2-4-4-4-4-3-4-4-3-3 eli 35 kappaletta.
Keskivoittoprosentti on siis 10/49 = 20,41%
Keskisijoitusprosentti on puolestaan 35/49 = 71,43%
Periaatteessa samalla tavalla lasketaan myös tietyn omistajan hevosten sijoitus- ja voittoprosentit. Ensin lasketaan miten monta hevosta omistajalla on kisoissa mukana yhteensä, sitten lasketaan miten moni on sijoittunut neljän parhaan joukkoon ja miten moni on voittanut.
Esimerkki:
Edellisen esimerkin lähtöihin on osallistunut omistaja X yhteensä 16 hevosella. Hevosista 8 on voittanut lähtönsä ja sijoittuneita (voittajat mukaanlukien) on yhteendä 14.
Sijoitusprosentti on 14/16 = 87,5%
Voittoprosentti on 8/16 = 50%
Kun verrataan näitä keskenään, siis koko lähdön prosentteja ja yhden omistajan hevosten prosentteja, huomataan omistajan hevosten sijoittuneen keskimääräisesti paremmin kuin muut: 20,41% < 50% & 71,43% < 87,5%. Sijoitusprosenttien ero alkaa olla jo vähän epäilyttävä, mutta voittoprosenttien ero jo suorastaan hälyttävä. Kolmannen kerran kuitenkin sanon, että älkää tuomitko yhden kilpailun perusteella. Sen sijaan jos kymmenessä tai kahdessa kymmenessä kilpailussa saman omistajan hevoset ovat jatkuvasti "voiton" puolella suhteessa yleiseen tasoon, joskus vain vähän, joskus enemmän, mutta aina voitolla, voi olla syytä epäillä että tuloksissa on todella jotain häikkää. Yhden omistajan prosentit voivat nimittäin olla myös huonommat kuin yleinen taso, jos on ollut huono päivä. Noin karkea arvio on, että jos laskee prosentit kahdesta kymmenestä lähdöstä, niin nyt ainakin joissain pitäisi olla keskitasoa huonommat prosentit. Luotettavimpia tuloksia saa tietysti aina isoista kisoista, sellaisista joissa useimmissa lähdöissä on kymmenkunta hevosta. Raveissa tämä ei liene ongelma eikä mikään, laukoissa sen sijaan turhan usein joutuu pitämään lähtöjä suht pienillä hevosmäärillä. Tuo esimerkissä annettu osallistujien lukumäärä nimittäin on ihan realistinen. Annan tähän kuitenkin esimerkin ihan "oikeasta" elämästä, nimittäin meidä laukoista 26.5., jolloin oli paljon osallistujia. Lasketaan meidän omien hevosten (Pink, Ionic, Gin Ahaltek) prosentit suhteessa yleiseen tasoon.
Jokainen voi tietysti laskea lähdöt, osallistujat ja sijoittuneet, mutta annan ne tässä. Lähtöjä on 17 (16 lähtölistalla, lähtö 3 jaettu kahtia), hevosia yhteensä 171 kappaletta ja sijoituksia 4*17 = 68 (yksikään lähtö ei ollut alle neljän hevosen lähtö).
Meiltä mukana oli yhteensä 33 hevosta. Voittoja tuli 3 ja sijoituksia 11.
Koko kisojen keskivoittoprosentti on 17/171 = 9,94% ja keskisijoitusprosentti 68/171 = 39,77%. Meidän hevosten vastaavat puolestaan ovat 3/33 = 9,09% ja 11/33 = 33,33%. Kuten näette, prosentit ovat hyvin samaa tasoa, voittoprosentissa alle prosenttiyksikön ero, sijoitusprosentissakin selvästi alle 10 prosenttiyksikön ero. Ja sattumalta näissä kisoissa meidän omien hevosten prosentit ovat huonommat kuin yleinen taso, ei mennyt siis yleisesti ottaen kovin hyvin, mutta melko keskiverrosti kuitenkin muihin nähden.
Pidemmällä aikavälillä tällaisia kisoja pitäisi olla. Yhdenkään omistajan hevoset eivät rehellisesti arvotuissa kilpailuissa voi joka kerta pärjätä paremmin kuin muut. Tai on se tietysti mahdollista, kaikki on mahdollista, kun tulokset arvotaan, mutta jos esimerkiksi kahdesta kymmenestä kilpailusta laskee prosentit ja tietyn omistajan hevoset ovat joka kerta paremmilla sijoilla kuin keskiarvoisesti pitäisi eikä kertaakaan prosentit ole yleistä tasoa heikommat, on syytä alkaa epäillä jo. Aivan erityisesti, jos tämä omistaja on samalla myös kilpailuiden pitäjä.
tiistaina, heinäkuuta 06, 2010
Ensimmäinen tuplavoikko kalliovuortenponi!
Kalliovuortenponeista ja niiden väreistä on tullut kirjoiteltua juttu jos toinenkin tänne blogiin. Rotu nimittäin kuuluu "värikkäimpiin", mitä meiltä löytyy. Se on ensinnäkin ainoa rotu meillä, josta löytyy hopeavärejä, tumma hopeanmusta vaalein jouhin onkin kalliovuortenponin tavoitelluin väri. Siis reaalimaailmassa, ei niinkään meillä Ionicissa vaikka meillä paljon hopeavärisiä hevosia onkin. Hopean lisäksi meidän poneista löytyy myös hallakkovärejä ja yksinkertaisia voikkoja sekä päistärikköjä.
Ja nyt on syntynyt ensimmäinen tuplavoikko kasvatti, tamma Double Rose Ion, jonka molemmat vanhemmat ovat ruunivoikkoja ja tamma itse on perlino. Suvusta löytyvät meidän kaksi voikkoväristä kantahevosta, tammat Shaylee Rose GA ja Rosa Lee II, jotka molemmat olivat voikkoja ja ovat periyttäneet väriään eteenpäin. Aivan sattumalta molempien nimissä on tuo Rose ja niinpä olikin varsin selvää nimetä näiden tuplavoikko jälkeläinen Double Roseksi, "tuplaruusuksi".
Ja nyt on syntynyt ensimmäinen tuplavoikko kasvatti, tamma Double Rose Ion, jonka molemmat vanhemmat ovat ruunivoikkoja ja tamma itse on perlino. Suvusta löytyvät meidän kaksi voikkoväristä kantahevosta, tammat Shaylee Rose GA ja Rosa Lee II, jotka molemmat olivat voikkoja ja ovat periyttäneet väriään eteenpäin. Aivan sattumalta molempien nimissä on tuo Rose ja niinpä olikin varsin selvää nimetä näiden tuplavoikko jälkeläinen Double Roseksi, "tuplaruusuksi".
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)