Rotuhaaveita

(kuten siis totesin edellisen, sinänsä pelottavasti otsikoidun tekstin lopussa, en to-del-la-kaan ole lopettamassa)

Jos vuorokaudessa olisi muutama ylimääräinen tunti lisää tai voisin lopettaa nukkumisen pääosin, hankkisin välittömästi Ioniciin paljon uusia rotuja! Se nyt ei sinänsä ole mitään uutta, että pinnan alla kuplii kaikenlaisia suunnitelmia, jotka eivät yleensä koskaan toteudu ainakaan täysimittaisina.

Frederiksborg
Vanha kasvatusrotu, jota pitäisi kyllä alkaa kasvattaa uudestaan, koska näitä ei virtuaalimaailmassa ole. Muutama ikivanha tamma on edelleen jäljellä, voisi keksiä vähän uusia hevosia ja jatkaa siitä.

Irlannintyöhevonen
Ihan sama juttu kuin frederiksborginkin kanssa, tallista löytyisi vielä pitkäsukuisia hevosia, joiden suvuista löytyy niitä alkuperäisiä whitewoodilaisia. Näillä tuli aikanaan vastaa se, että hevosilla alkaa olla kovin pitkät suvut ja kaikki ovat sukua keskenään. Uutta verta, uutta verta...

Englantilainen täysiverinen
No onhan meillä näitä vielä ja vähäistä jalostustoimintaakin, mutta rotu ansaitsisi suurempaa panostusta.

Angloarabi
Näitäkin syntyy satunnaisesti, mutta voin sanoa samaa kuin enkunkin kohdalla: ansaitsisi suurempaa panostusta. Paljon suurempaa.

Trakehner, oldenburg, selle francais ja hannover
Kaksi ensin mainittua kuuluivat Ionicin repertuaariin tallin kaukaisessa esihistoriassa, sittemmin kasvatus on loppunut. Hannover kiinnostaisi myös. Oikeastaan anglo-trakehnerkin kiinnostaisi. Juu, tunnustan että tällainen harvinaisten rotujen friikkikin tuntee ajoittain voimakasta vetoa mahtaviin puoliverisiin.

Andalusia ja lusitano
Kumpaakin löytyy muutama kappale, espanjalaisia enemmän, portugalilaisia vain emä ja sen orivarsa. Hienoja, hienoja hevosia, soveltuvat joiltain osin myös risteytysjalostukseen, joten näitä voisi mahduttaa talliin enemmänkin.

Hackney ja hackney-poni
Poneja meillä muutama kappale onkin, isompia versioita ei taas ole ollut... ööö... koskaan? Häpeällistä. Kuvista on vähän puutetta, mutta kyllä sitä nyt muutamalle elikolle kuvatkin löytäisi. Löytäisihän? Ja sitä itse piirtämistähän me olemme mainostaneet jo vaikka kuinka kauan, tässä olisi oiva kohde.

Welshit
Varsinkin vanhat tutut B, cob ja part-bred! Näitähän meillä oli, ikävä kyllä vanhat sukulinjat on hukattu aikoja sitten, mutta ei siinä niin kovin montaa vuotta ole kun joitain tuttuja nimiä vielä bongailin muiden welsh-siittoloiden hevosten sukutauluista. Nämä olisivat niin ihania.

Muut Brittein saarten ponit
Miinus ehkä shetlanninponi. Ylämaanponi, fell, dales, darmoor, exmoor, nyffi, connis, miksei myös kerry bog. Ylämaanponejahan meillä on kasvatettu, exmoorejakin on ollut pari kappaletta. Nyffi ja connis olisivat ihan uusia rotuja, varsinkin jälkimmäiset ovat parhaimmillaan kuolettavan komeita. Ja oikeastaan aika harvinaisiakin, onko nykyään olemassa näiden kasvattajia lainkaan?

Quarter, paint, appaloosa
Ensimmäistä ja viimeistä on joskus kasvatettukin, kaikkia taitaa löytyä tälläkin hetkellä ainakin joitain hajayksilöitä ja Pinkissähän olisi ikääntyneitä laukkureita tarjolla. Quarterin kanssa pääsisi kikkailemaan väreillä oikein kunnolla ja kirjavat nyt aina ovat kivoja.

Raskaat kylmäveriset
Ja luonnollisesti sieltä harvinaisimmasta päästä: percheroneja, poitounhevosia, shirejä, suffolkeja, vladimirintyöhevosia, American Cream Draft... Miksei ehkä jokunen clydesdalekin, ardenner, belgiantyöhevonen. Minä en ole koskaan profiloitunut kylmäveristen ystävänä, mutta tunnustan salassa niitäkin fanittavani vaikken tajuakaan niiden rakenteesta mitään.

Budjonny ja orlov-rostoptshin
Näitä löytyy ja jonkinlaista kasvatustoimintaakin. Itse asiassa budjonnyilla jo jossain määrin laajaa. Kaipaisivat kyllä vieläkin enemmän panostusta ja budjonny varsinkin virallisen kasvatusrodun aseman.

Marwari
Superharvinaisuus, meiltä on joskus historian hämärissä tainnut löytyä yksi tamma ja jos en ihan väärin muista, se varsoikin kerran. Juu, vuosi oli 2006. Kuvapula on akuutti, mutta muutaman sentään saisi.

Mustangi
Näitäkin meillä on ollut tallin alkuaikoina. Elelivät tammalaumassa, jossa oli joka VHKR-vuosi eri ori. Olisi mahtavaa jos näitä vielä jaksaisi ja ehtisi kasvattaa, edes vähän.

Criollo
Myös vanha tuttu, jota aika ajoin (itse asiassa aika useinkin) kaipaan kovasti. Kiinnostava, mutta harvinainen rotu.

Gelderlandinhevonen
Näitäkin on ollut sen verran että yksi varsa on syntynyt joskus aikojen saatossa (2007 jos nyt oikein tulkitsin taulukkoa). Kuvia ei ihan turhan paljon ole saatavilla, silti kiinnostaisi.

Dutch Harness Horse
Hieman tuntemattomampi rotu, mutta niin näyttävä että tätä pitäisi kokeilla. En tiedä onko tällä rodulla enää aktiivisia kasvattajia.

Islanninhevonen
Värifriikin päiväuni ja askellajihevosiahan ei koskaan voi olla liikaa (vaikkei niitä nykyisiäkään kilpailuta).

Clevelandinruunikko
Edelleen vanha tuttu rotu, nyt just en muista löytyisikö vanhasukuisia fossiileja vielä Ionicista. Ainakin noita cb-xx-risteytyksiä on, joka sekin olisi mielenkiintoinen kasvatusprojekti. Mahtavia, mahtavia hevosia!

Unkarilaiset rodut
Poislukien unkarinpuoliverinen, joka nyt on ihan normaali pv kaikkinensa. Joitainhan meillä on ja pienimuotoista kasvatustoimintaakin, mutta ansaitsisivat ehdottomasti edes yhden aktiivisen kasvattajan. Kuvien löytäminen ei ole maailman helpoin temppu, varsinkaan noniukselle tai shagyalle (kaikki shagyakuvat ovat nyt terskeillä), mutta ehkä siitä jollain konstilla selviäisi.

Malopolski ja wielkopolski
Ei varmaan tarvitse perustella?

Olisihan noita muitakin vielä, tässä nyt vain ne ekana mieleen tulleet. Voi että, vielä jonain päivänä näitä meille tulee!

Mitä jos lopettaisi?

Niin, mitä sitten?

Tässä tauon aikana on tullut laistettua ihan kunnolla noista virtuaalisista velvollisuuksista, jotka nyt eivät ole oikeastaan ihan velvollisuuksia, mutta jotka nyt kuitenkin pitäisi tehdä. Tuntuu vähän karulta raapustella kasaan sivuja kasvateille, jotka ovat syntyneet vuosi sitten. Sitä tulee väkisinkin ajatelleeksi, että mitä jos heittäisi hanskat kehään? Antaisi olla? Kuka siihen kuolisi?

Niinpä. Iso parkuhan lopetusilmoituksesta tulisi eri foorumeissa, mutta todennäköisesti vain harva muistaisi sitä enää puolen vuorokauden jälkeen. Eihän Ionic ole mikään kisajärjestäjä, meiltä ei myydä hevosia, meille ei osteta hevosia suurissa määrin. Lopettamispäätös koskisi vain harvaa ja luonnollisesti me jättäisimme sivut silleen olemaan, joten edes hevosten sivut eivät kadonneet mihinkään.

Tällä hetkellä lopettamispäätös ei tuntuisi edes pahalta, sen verran paljon noita tekemättömiä töitä on rästissä Ionicin ja erityisesti GA:n tiimoilta ja se ärsyttää tietyllä tapaa. Koko tallin pyöritys tuntuu hieman raskaalta, rotujen ja hevosten määrä on kertakaikkiaan liian suuri ja kun ei haluaisi tietysti mistään luopuakaan. Päinvastoin, mielessä pyörii tusinan verran rotuja, jotka ovat sillä "näitä pitäisi alkaa kasvattaa"-listalla. (Tusina?! Vakavaa aliarviointia. Ennemminkin neljä tusinaa rotua...)

Mikä kuitenkin on todennäköisyys, että vaikka lopettaisimmekin Ionicin, ainakin minä palaisin takaisin virtuaalimaailmaan ennen kuin pöly ehtisi kunnolla edes laskeutua? Itseni tuntien todennäköisyys olisi lähempänä 100% kuin 75%. Se on nähty niin monta kertaa aikaisemminkin. Eli lopettaminen on kertakaikkiaan pois laskuista. Jatkamme siis taukoilua ja palaamme ennemmin tai todennäköisesti myöhemmin takaisin aktiivisiksi.

Mieliteko

Että kun tekisi mieli palata takaisin laukkamaailmaa. Viitosryhmä tarvitsee kipeästi kisajärjestäjiä (mutta hei, voisimmehan me järjestää laukkoja, vaikkei olisi omia hevosia kisaamassa?), risuestelaukoillekin olisi ehkä kysyntää ja kaiken huipuksi ykkösryhmälle on tarjolla niin paljon erilaisia arvokisoja, ettei voi todeta kuin huaaa! Kaukana näyttävät olevan ne ajat kun ei ollut tarjolla juuri muuta kuin BC, TC ja niiden prepit.

Jos sitä hevosen tai pari...

Ahaltek-kysely

Kyselin ht.netissä virtuaalisten ahaltekien perään (ketju), haluan tietää hevosia, omistajia ja kasvattajia. Tämän tauon aikana ja vähän jo ennemminkin olen pudonnut tyyten kärryiltä siinä, missä virtuaalisen ahaltekin tilanne menee. Omaa napaa on kyllä ronkittu huolella ja omia hevosia kasvatettu ja paapottu, mutta vieraita hevosia en ole ostanut enkä käyttänyt Dhamar Bellamyn oston jälkeen. Sen ostopäivämäärä on lahjomattomasti viime vuoden marraskuulta...

Tähän mennessä vastauksia ei ole vielä paljon tullut, mutta onneksi Prestaan voi aina luottaa!

Wikinää

Lempilapseni virtuaaliwiki voi kohtuullisen hyvin, mutta minä kyllä otan siitä kaiken kunnian itselleni. Vilkaiskaa joutessanne tuoreiden päivitysten listaa, ajassa saadaan mennä jotakuinkin kuukausi taaksepäin ennen kuin tulee vastaan jonkun muun tekemä päivitys. Rehellisyyden nimissä on kuitenkin tunnustettava, että aikamoinen osa minunkin päivityksistä on erilaista rakenteellista editointia, kategorisointia ja vanhan parantelua, ihan liikaa en ole tuottanut uutta materiaalia.

Nyt kuitenkin pääsin kiinni siihen kultasuoneen, mitä olen pidemmän aikaa (lue: alusta asti) suunnitellut: merkittävät ahaltekinhevoset! Noiden vanhojen tietojen kaivelu nyt vain on niin hauskaa puuhaa. Jälkeläislistoja kirjoittaessa tosin tulee vastaan todella, todella paljon Gin-hevosia, joku kohta luulee että olen vain omaa napaani tuijotteleva itsekäs kakkiainen, joka käyttää jopa virtuaaliwikiä kohentaakseen omaa egoaan ja tuodakseen kasvattejaan näkyville. Näin ei kuitenkaan ole, vaan kylmä fakta on että ahaltekien historiasta ei vain voi kirjoittaa mainitsematta suurinta ja pitkäaikaisinta kasvattajaa: minua. En ole itsekäs väittäessäni näin, mutta olisi turhaa vaatimattomuutta väittää mitään muutakaan. 16.11.2011 tulee muuten kuluneeksi tasan vuosikymmen ensimmäisen Gin-ahaltekin syntymästä. Repikää siitä.

Yksi asia virtuaaliwikissä huolettaa: pysyvyys. Olen kirjoittanut sinne sivukaupalla tekstiä, entä jos wiki ajetaan alas jonain kauniina päivänä? Geocitiesin kadottua ja VRL:n foorumin häivyttyä olen tullut hysteeriseksi tämän suhteen. Geon mukana meni vanhoja Vippos-artikkeleitani, joita ei enää ole välttämättä missään tallessa eikä Waybackmachine tai Reocities & kumpp. joka kerta pysty auttamaan. VRL:n foorumin VNT-osioon kirjoitin pitkät pätkät eri roduista ja niiden rakennearvosteluista, tein tehtäviä tuomarikokelaille ja raapustelin yhtä ja toista rakennearvostelusta yleisesti. Kaikki tämä katosi foorumin myötä. Arvatkaa muuten sylettääkö? Eipä juuri...

Kohtuullisuus on oikeasti hyve

Törmäsinpä tässä päivänä muutamana virtuaalihevoseen, jonka kerrottiin olevan omistajansa lemmikki ja huoliteltu silmäterä. No sen huomasi, jos ei muusta niin ainakin luonnekuvauksen pituudesta. Se oli nimittäin täysin kohtuuton, sitä jatkui näyttökaupalla alaspäin, onneksi sentään oli väliin ripoteltu vähän kuvia pätkimään romaania. Se ei kuitenkaan poista sitä tosiseikkaa, että tekstiä oli liikaa.

Ai miten niin muka voi olla liikaa tekstiä nettisivulla? No sitenniin.
Yli kymmenen vuotta sitten johtava käytettävyysasiantuntija Jacob Nielsen kirjoitti lukunopeuden näytöltä olevan 25% hitaampi kuin lukunopeus paperilta (lähde) ja toisaalta myös, että ihmiset eivät mielellään lähde lukemaan ajatuksen kanssa pitkää tekstiä läpi netistä. Näistä seikoista päästään siihen, että nettiin pitäisi kirjoittaa noin puolet siitä, mitä kirjoittaisi samasta asiasta paperille. Tiivistäminen, tiivistäminen ja tiivistäminen.
(Nielsen kylläkin kirjoitti että huipputarkat näytöt tulevat yleistymään 10 vuoden kuluessa, mutta näin ei ole käynyt vaan todella hyviä näyttöä on tällä hetkellä lähinnä vain e-kirjalaitteissa.)

Siis harrypotterin kirjoittaminen nettiin ei kannata, koska kukaan ei viitsisi lukea sitä sieltä.

Ikävä kyllä, jos tämän hevosen omistaja päättäisi tuoda hevosensa YLAan, jonkun tuomariparan pitäisi lukea se luonneteksti läpi ajatuksen kanssa ja huolella. Harva asia ärsyttää ainakin minua niin paljon kuin pitkät luonnekuvaukset, koska se luonneosion arvostelu on tuomaroinnin aikasyöppö. Rakenteen arvostelen yleensä varsin nopeasti, arvosteluun ja pisteytykseen on kehittynyt jo rutiini ja enää harvan rodun kanssa joudun etsimään rakennetietoa netistä. Kilpailujen pisteytys on myös hyvin yksiviivaista, suvunkin jossain määrin.
Ylivoimaisesti suurin aika menee siis luonteen kanssa tuhratessa. Jos luonnekuvaus on liioitellut pitkä, sen kanssa menee entistä enemmän aikaa ja useissa YLA-luokissa osallistujia on paljon. Tällöin iskee joskus jopa epätoivo: en saa ikinä tätä luokkaa valmiiksi! Asiaa ei auta tippaakaan se, että foorumeilla huudellaan epäystävälliseen sävyyn tulosten viipymisestä, yleensä vielä jonkin viivanickin takaa, niin ettei voi edes mennä kiukkupäissään sanallisesti rökittämään vinkujaa oman hevosen luonnekuvauksen pituudesta.

Voisinkohan YLA-tuomarina kieltäytyä tuomaroimasta selkeästi ylimittaisia luonnekuvauksia yhteisen hyödyn nimissä?

Hyvä kasvatti?

Jollain foorumilla kyseltiin ihmisten mielipiteitä siitä, millainen on hyvä kasvatti. Ajattelin jo raapustaa itsekin jotakin, mutta jäin sitten miettimään, että millainen oikeasti on hyvä kasvatti. Meillä syntyy satoja varsoja vuodessa, mutta yksikään ei ole huono. Tosin kovin harva, jos yksikään, jää edes minun itseni mieleen loistamaan erityisen mainiona kasvattina. Ne kaikki ovat minun mielestä hyviä kasvatteja ja hyviä hevosia.

Mikä niistä sitten tekee niin hyviä? Eihän raukoilla ole luonnetta, kisatuloksista puhumattakaan, osalla ei edes kuvia. No, mitä jää jäljelle? Suku. Jokainen varsa, joka jatkaa omia sukulinjojaan tulevaisuuteen, on automaattisesti hyvä hevonen ja hyvä kasvatti. Siinä meidän kasvatustavoitteemme on täyttynyt. On se helppoa meillä.

Peitsareita?

Raapustelin taas wikiin juttuja peitsareista ja meidän sekä Noble Studin kasvatuksesta. Sen innoittamana lähdin tsekkailemaan VRER:stä, että mitä peitsareille nykyisin kuuluu. No, kuuluuhan niille, jos nyt ei erityisen hyvää, mutta on niitä edelleen. Lähtöjä järjestetään ainakin silloin tällöin ja pari omistajaakin löytyy. Ikävä kyllä, meidän vanhat sukulinjat ovat tainneet kadota tyystin, en ainakaan bongannut yhtään hevosta, jolla olisi suvussa Iron Devil, Deadman Bayta, Velvetiaa tai Streamline Phasoria. Tosi harmi!

Historiaa sen verran, että Ionicissahan oli todella aktiivista ravi- ja peitsaritoimintaa vuosina 2005-06, meille syntyi muutama kymmenen kasvattiakin, pääosin orloveita ja peitsareita. Sitten homma loppui, sitä yriteltiin herätellä henkiin joskus vuonna 2007 perustamalla Iostream, mutta se ei lähtenyt koskaan lentoon. Myöhemmin hankimme lainaan orlov-sukuisen Boogey Boogey Ugon, kilpailutimme sitä muutaman kuukauden ja totesimme, että ravimaailma on ihan arsesta: raveja on liian vähän, niihin on liikaa osallistujia ja tulosten saaminen on epävarmaa plus että siinä kestää.

Mutta hei, peitsaripuoli ei varmasti olisi niin paha, eihän? Sanokaa ettei ole, sillä Iostreamin raunioista löytyi vielä muutama suvullinen peitsari, jotka eivät ole virallisesti kuolleita. Osa on jonkin verran kilpailtujakin, joten niistä saisi vanhempia muutamalle peitsarivarsalle ja elvytettyä sukuihin vielä suurimman osan meidän aikanaan niin tunnetuista nimistä. En lupaa mitään, mutta arvaatte varmaan, miten tuollaiset kulta-aarteet polttelisivat.

(ps. olisi siellä tähteellä muutama suvullinen orlovikin. Löysin muutaman orlovin nykyisiltä ravitalleilta, mutta ne olivat kaikki joko suvuttomia tai sitten niistä EVM-linjoista jalostettuja. Vanhoja nimiä ei ole enää missään, vaikka meillä sentään oli varteenotettavinta orlov-jalostusta sitten Rakenlovin!)

Tauon vaikutukset

Kiitos suuren hevosmäärän ja sen, ettei tallien toiminta ole koko ajan mitenkään erityisen optimoitua, on meillä jatkuvasti ollut jalostuksellinen katastrofi päällä, jo ihan ennen tätä "taukoakin"(*). Aina oli olemassa laumoittain vanhentuvia hevosia, joilla ei ollut riittävästi jälkikasvua. Viime vuoden projektihan oli saattaa kaikki 2008 syntyneet eli VHKR:n mukaan parikymppiset hevoset sille mallille, että niillä kaikilla oli yleensä vähintään se kaksi varsaa. No, sitä projektia tässä on nyt sitten tahkottu kasaan kun niitä varsoja on syntynyt viime vuoden puolella noin miljoona.

Ikävä vain, vuosi on vaihtunut tässä välissä ja nyt pitäisi alkaa luopua vuonna 2009 syntyneistä hevosista. Ja niitähän on sadoittain ja koska viime vuosi meni noiden vanhempien kanssa puljatessa, suuri osa vuoden 2009 hevosista on ihan unholassa. Voitte vain arvata millainen soppa tässä on menossa...

Onneksi virtuaalihevosten ikääntymistä voi kuitenkin venytellä itselleen sopivasti ja olemmekin päättäneet, että jos vuonna 2012 saataisiin se vuoden 2009 hevoset kuoppaan. Ankarasti VHKR:n mukaan laskettaessahan ne olisivat jo sataprosenttisia ikäloppuja eikä ainakaan enää soveltuvia jalostukseen, mutta hei: tämähän on vain virtuaalimaailmaa.
Lisäksi olemme katsoneet, että varsinkin noiden ei-virallisten kasvatusrotujen kanssa riittää se, että oriista jää yksi orivarsa ja tammasta yksi tammavarsa, ei välttämättä edes siis sitä kahta varsaa (yleensä ori ja tamma).

Muitakin päätoksiä olemme tehneet. Pink tulee jäämään täysin syrjään, luultavasti se lopettaa kokonaan. Kaikki hevoset ovat myynnissä (paitsi 2- ja 4-ryhmät), ei niistä paljon enää laukkahevosiksi ole kun ovat niin ikääntyneitä, mutta puskahevosiksi, jalostukseen, ratsuiksi whatever. Nyt olisi siis tarjolla suvuttomia hevosia: täysiveristä, angloarabia, RBSH:ta, ISH:ta, quartereita, appaloosia, painteja, quarabeja! Halvalla lähtee!
ionicin kladrubeista olisi kiva päästä eroon tai jättää itselle ehkä vain muutama sopivan erisukuinen hevonen, mutta kellepä ne saisi myytyä? Varsinkin kun hevosia on ihan määrissä. Vuonna 2008 syntyneet varmaan joutavat tämän vuoden aikana kuoppaan ja luultavasti myös osa 2009 hevosista. Mutta on siellä vielä noita viime vuonnakin syntyneitä hevosia ja kyseessähän on pitkäikäiseksi tunnettu rotu.

(*) Tauko on kirjoitettu lainausmerkeissä siksi, että ei tämä oikeastaan mikään varsinainen tauko ole, koko ajan puuhaamme vanhojen kasvattien sivuja valmiiksi ja suunnitelmia uusien hevosten keksimiseen on vaikka kuinka paljon. Uusia kasvatusrotujakin pitäisi saada. Me vain emme päivitä juttuja nettiin asti kovin usein emmekä stressaa siitä, että kasvattien sivut tehdään vuoden päästä niiden syntymästä.

Kaksosvarsat

Reaalimaailmassa hevosten kaksosvarsat ovat kovin harvinaisia (noin 1 per 10000, lähde) eivätkä juuri koskaan toivottuja, koska yleensä vähintään toinen varsoista on hyvin pienikokoinen ja heikko, eikä sen (tai mahdollisesti molempien varsojen) hengissäselviäminen ole kovin todennäköistä. Poikkeuksia tietysti on, mutta harvoin ja yleensä ultraäänitutkimuksissa havaittu tupla-alkio tuhotaan hyvin aikaisessa vaiheessa, jolloin syntyy vain yksi varsa. (lähde).

Joskus vuosituhannen vaihteessa oli virtuaalimaailmassa menossa jonkinlainen kaksosvarsabuumi. Jostain syystä useista vanhemmista haluttiin ilman muuta yhden varsan sijaan kaksi. Nykyisin ei ole omiin silmiini osunut yhtään tietoa virtuaalisista kaksosvarsoista, joten homma lienee muuttunut tässä suhteessa realistisemmaksi. (Koiramaailmasta sellainen havainto, että siellä oli ainakin jossain vaiheessa tapana teettää nartulla vain yksi pentue. Kerralla tietysti saattoi syntyä kymmenkunta pentua, joten se riitti hyvin turvaamaan suvun jatkon.)

Minulle on syntynyt kymmenen vuoden ja noin kolmen tuhannen kasvatin aikana peräti kolmet kaksosvarsat, jotka ovat selvinneet hengissä aikuisiksi asti. Ensimmäinen pari oli ahaltektamma Gin Devora ja ori Gin Daniel (s. 6.5.04, i. Q'Zarbabad, e. Gin Dabranac). Daniel jäi itselleni ja Devora meni Kerpalle Quieroon.
Toinen kaksospari syntyi 17.1.07 ja ne olivat arabiristeytyksiä, myös tamma ja ori. Tamma oli Cynara Ion ja ori Sunspot Sensation Ion.
Kolmas kaksospari syntyi 23.2.10 ja oli oikeastaan puhdas vahinko, kun jompikumpi meistä oli onnistunut myymään yhden varsan kahteen kertaan. Toiselle ostajalle ehdotettiin nimenvaihtoa ja niin tulivat maailmaan andalusiatammat Zoraida Ion ja Zarita Ion.

Okei, yksi kaksospari tuhatta kasvattia kohti, ei kovin realistista, vai mitä? No, ehkä mennään nyt sinne kymmeneen tuhanteen kasvattiin asti ilman seuraavia kaksosia ja jos pakko on kaksoset teettää, niin teetetään sitten. Virtuaalimaailmaahan tämä enkä rehellisesti sanoen usko, että ketään suuresti heilauttaa puoleen tai toiseen, jos meille joskus kaksosvarsoja syntyy.