sunnuntaina, joulukuuta 06, 2015

Vaikeimmat blogitekstit kautta aikojen

Blogiin on tullut suollettua tekstiä jo hyvän aikaa ja olemmehan me olleet tuotteliaita, ainakin mitä määrään tulee, laatuahan se toki ei takaa. Blogiteksteissä on kuitenkin eroja: jotkut kirjoittaa suoraan lonkalta nopeasti, joidenkin kanssa taas saa painia enemmänkin. En tiedä välittyykö ero lukijoille, ehkä ja toivottavasti. Ajattelin nyt kuitenkin tehdä vähän listaa siitä, mitkä tekstit ovat olleet mielestäni haastavimpia kirjoitettavia. Lista ei ole mitenkään vaikeusjärjestyksessä.

Walkerit ja soring
Tämä oli yksi ensimmäisiä tekstejä, joita tähän blogiin ylipäänsä kirjoitin ja oikeastaan se on kopio jostain foorumipostauksesta. Aihe itsessään oli kohtuullisen etova jo lähtökohtaisesti, materiaalia oli tarjolla melkoisen paljon, mutta varsinaista tarkkaa tietoa oli aika vähän, sitäkin enemmän oli julistusta soringin pahuudesta ja vääryydestä (toki se on paha asia ja ehdottomasti väärin, en minä sillä). Jouduin siis kahlaamaan melkoiset määrät tekstejä läpi saadakseni edes yleiskuvan aiheesta. Sen lisäksi se piti vielä tiivistää näppärän mittaiseksi tekstiksi, jossa tulevat kaikki pääkohdat käydyksi läpi, kuitenkin ilman turhia yksityiskohtia. Se on minulle aina vaikeata, koska pidän kovasti yksityiskohdista.

Tennesseenwalkerit ja kouluratsastus, osa 1
Toinen teksti tennesseenwalkereista, mutta se sivuaa jossain määrin myös muita askellajirotuja. Tämänkin tekstin kanssa taustatiedon etsiminen oli suhteellisen haasteellista, koska se ei näemmä ole yhtään itsestäänselvää, mitä askellajeja rodun X edustaja voi/pitää/ei saa hallita. Ja sitten vielä näiden kaikkien askellajien erot keskenään, onko diagonaalinen, onko lateraalinen, tasatahtinen, liitovaihetta vai ei, ja ennen kaikkea miten näitä kaikkia nimitetään. Siinä on myös sellainen Pandoran lipas, etten ole tohtinut oikein avata sitä vielä 7 vuoden jälkeenkään... Ehkä pitäisi, aihehan on mitä kiinnostavin.

Arvontakoneet: oikeasti satunnaisia vai leikisti satunnaisia?
Tämän tekstin pihvi on periaatteessa simppeli: miten tietokone generoi täysin satunnaisen luvun tai lukusarjan? Vastaus siihen on kaikkea muuta kuin simppeli, koska tietokoneet eivät noin vain voi keksiä mitään dataa. Onneksi kotoa löytyy kovaksikeitetty nörtti, jolta sain varsin perusteellisen selvityksen asiasta, sen tueksi mitä olin itse tonkinut. Siihen tosin meni yksi iltapäivä.

Väriteoria-sarja
Tämä väriteoria-sarja itsessään ei ollut ihan hirveän työläs kirjoitettava, se liikkuu aika perusasioissa eikä puutu esimerkiksi genetiikkaan juuri lainkaan. Aikaahan toki meni kymmenen tekstin kirjoittamiseen (ja ainakin tuo viimeisin dominanttivalkoista käsittelevä teksti on vanhentunut). Ylivoimaisesti eniten aikaa vei kuitenkin esimerkkikuvien etsiminen. Sitten muutaman vuoden kuluttua ei naurattanut yhtään, kun Sukuposti uusi ilmeisesti rakenteensa ja kaikki kuvalinkit menivät rikki. Siellä on myös muita rikkinäisiä linkkejä tällä hetkellä, mutta suurin osa toimii. Uskon vakaasti siihen, että yksi kuva kertoo enemmän kuin tuhat sanaa.

Lyhyt perehdytyspaketti laukkaurheiluun
Aina kun otsikossa on sana "lyhyt" tai "pikaopas" tai jokin tällainen vastaava termi, se tietää sitä, että ensin on kirjoitettu teksti, josta on sitten viilattu puolet tai kaksi kolmannesta pois kadottamatta kuitenkaan faktoja. Ja se ei ole koskaan helppoa.

Knabstrupin jalostus
Tämän tekstin kohdalla taustatietoa piti toki kaivaa jonkin verran (sekä osittain kääntää sitä tanskasta), mutta haastavin, samalla onneksi hyödyllisin, osuus oli muotoilla se, että miten me teemme knn-jalostuksen ja millä perusteilla. Ionicissa oli aloitettu muiden rotujen sekoittaminen knabstrupeihin jo aikaisemmin, mutta jossain vaiheessa kävi selväksi, että jotain linjanvetoa tarvitsee tehdä sen suhteen, mitä rotuja meillä käytetään ja mitä ei. Sitten piti lähteä tutkimaan reaalimaailman rekisterien ohjeita ja niistä sitten soveltaa meille sopiva jalostusohjesääntö.

Sisäsiitos ja linjasiitos
Tämä on yksi niitä postauksia, jossa on tarjolla tiukkaa tietoa reaalimaailmankin asioista. Harmi vain ettei minulla tuolloin ollut tapana merkitä käyttämiäni lähteitä. Joka tapauksessa taustatiedon hankkimiseen sai upotettua tunteja.

Mikä vikana allowance-starteissa
Tämä teksti ei sinällään ole mitenkään erikoinen, valitan vain yhdestä asiasta eikä teksti ole enää edes ajankohtainen missään määrin. Huomionarvoisaa on se, että tällä kertaa minulla oli esittää ihan numerofaktoja valittamastani aiheesta: olin todella laskenut tietyltä aikaväliltä tietyt kriteerit täyttävät ykkösryhmän allowance-startit, niiden matkat ja osallistujamäärät. Pystyin siis osoittamaan epäsuhdan. Arvata tosin saattaa, millainen työ oli näiden kaikkien seikkojen laskemisessa käsin.

Viivat: milloin niitä käytetään ja miten ne saadaan aikaan
Tässä on nyt sitten jo lähdeluettelokin merkitty, sieltä voi käydä tarkistamassa etten ole kirjoittanut ihan puutaheinää. Tämän artikkelin eteen todellakin tuli nähtyä vaivaa kaikkine esimerkkeineen ja tämä kuuluu niihin teksteihin, joista olen ylpeä vielä tänäkin päivänä. Ja jota pitäisi itsekin kertailla säännöllisesti.

RBSH in English
Tuollaisen rotumääritelmän kääntäminen suomesta englanniksi ei ole todellakaan mikään läpihuutojuttu. Ehei, siinä täytyy olla tarkkana termien kanssa, että englanninkielinen versio kuvaa mahdollisimman tarkasti samat asiat kuin originaali.

Noki-geeni
Gulastra Plume
Joulukalenteri 8: Tetrarch-, Birdcatcher- ja Bend Or -täplät
Kun värigenetiikka vaikeaksi meni: dominanttivalkoinen ja muut siihen liittyvät värit
Joulukalenteri 3: mosaismi, kimeeri, ja brindle
Joulukalenteri 12: sabino ja sen kaltaiset kuviot
Pearl
Tässä on listattu iso läjä erilaisia väriaiheisia postauksia. Useimpien lopussa on mittavahkot lähdeluettelot, jotka kielivät siitä, että tekstejä nyt vain ei ole suoraan käännetty jostain yksittäisestä lähteestä. Ja se taas yleensä korreloi tekstin vaatimaan aikaan ja ajatustyöhön. Noista erityisen haastava oli mosaikismi, kimeeri, ja brindle -teksti, koska lähteissä käsitellyt asiat menivät osiltaan ymmärryksestäni yli kovaa ja korkealta. Sen takia siinä onkin disclaimer alussa. Toinen maininnan arvoinen on tuo uusin pearl-teksti, jossa päänvaivaa aiheutti erityisesti se periytymistaulukko.

Arabien säkäkorkeudet
Tätä tekstiä varten listasin tunnollisesti ensin kaikkien Ionicin arabien säkäkorkeudet (ja hevosten määrä lasketaan sadoissa) sekä Sukupostista löytämäni datan arabien säkäkorkeuksista. Onneksi taulukko-ohjelmat sentään laskivat noita keskiarvoja ja muita lukuja, ettei niitä pitänyt enää alkaa käsin veivata.

Joulukalenteri 19: pää rakennearvostelussa
Tämä teksti on mainittu aikaisemminkin: ensimmäisenä iltana etsitään tietoa, toisena iltana kirjoitetaan, ja kolmantena iltana kahlataan lähdemateriaalia vielä, luetaan tekstiä läpi, editoidaan, ja editoidaan vielä vähän lisää.

Eri puoliverirotujen värit
Nämä väriasiat ovat kyllä työllistäneet minua kovasti ja tämäkin teksti on yksi sellainen, jonka takia olen surffannut edestakaisin netissä, selannut sukutietokantoja, kuvia, seurannut pieniäkin johtolankoja. Eikä teksti ole vielä valmis, se ei ole sitä ikinä vaan päivitän sitä aina kun on tarvis.

Hevosten jaottelu virtuaalitalleilla
Tässä jo pelkkä tekstin pituus kielii siitä, ettei se ole syntynyt ihan vartissa. Yleensä tämänkaltaiset tekstit syntyvät siten, että hakkaan ensin puolihurmiossa näppistä aikani, haluan sanoa kaiken kaikesta. Jätän sen sitten hautumaan ja alan seuraavana päivänä katsoa uudestaan, että mitäs sitä tulikaan kirjoitettua. Sitten alkaa rankka editointi, jonka seurauksena teksti yleensä lyhenee ja asiat järjestyvät edes jotenkin loogiseksi kokonaisuudeksi.

Hevoskaupan merkitys virtuaalimaailmassa
Jalostuksen merkitys virtuaalimaailmassa
Laatuarvostelujen vaikutus virtuaalimaailmaan
Nämä ovat kolme toisiinsa osin liittyvää tekstiä, joita märehdin viikkotolkulla, hylkäsinkin ajatuksen jo kertaalleen, ja lopulta päätin jakaa kolmeen osaan.

Metsästämässä päistärikköjä RL-cobeja
Voikkoväriset RL-cobit
Nämä kaksi – jälleen kerran – väriaiheista postausta ovat lähteneet liikkeelle satunnaisesta Sukupostin selaamisesta. Joka tapauksessa se ovat vaatinut paljon Sukupostin ja muiden tietokantojen ja lähteiden penkomista, että olen saanut tehtyä jonkinlaiset johtopäätökset värien periytymislinjoista. Se on vaatinut myös paljon arvailua, molemmissa teksteissä on selitettykin sitä, miksi värien periytymislinjat eivät ole katkeamattomat.

–S

keskiviikkona, joulukuuta 02, 2015

Esittelyssä kuukauden valinnat

Joulukuussakaan ei ole mitään erikoisempaa teemaa kuukauden valintojen suhteen:
– SGSH-ori Black Orlov Ion
– morgan-tamma Be Burlesque DV
L'amour aux Chevaux


SGSH ei kiinnostavuudestaan huolimatta ole ottaenut oikein tuulta alleen, ei meillä eikä varsinkaan muualla. Itse olen vähän epävarma, mitä rodun kanssa pitäisi ja kannattaisi tehdä, ottaa se tehokäsittelyyn ja alkaa jalostaa sitä tosissaan, vai antaa olla, antaa hiipua vähitellen.

Niin tai näin, Black Orlov on suosikki. Tuo kuva, tuo nimi, tuo suku. Ensinnäkin, onko hienompaa kuin pikimusta hevonen, jolla on suuret valkoiset merkit? No ei, jos minulta kysytään. Ja Black Orlov on niin täydellinen nimi oriille, joka on musta, jonka isä on venäjänratsuhevonen, ja jonka emäkin on nimetty tunnetun timantin mukaan. Mitä sukuun tulee, niin isä Aviarejs Ion on myös yksi suosikeistani ja myös emä sukuineen on aina miellyttänyt minua.


Itse muistan Be Burlesque DV:n kasvattajan Douglasvillen erityisesti clevelandinruunikko- ja fell-siittolana, nämähän olivat muistaakseni tallin kaksi ensimmäistä päärotua. Myöhemmin sinne otettiin vähäisessä määrin muitakin rotuja, onhan meillä Burlesquen lisäksi sieltä yksi paso fino-tammakin. Harmi kyllä Douglasville on ollut reilun pari vuotta unohduksissa.

Burlesque itse ostettiin meille jalostushevoseksi, kuinkas muutenkaan. Sen suku on isän puolelta vähän tuntemattomampaa arcadialaista ja emän puolelta Douglasvillen omia hevosia, joten noista nimistä ei yksikään taida esiintyä meidän muiden morganien suvuissa. Joten arvokas siitostamma on kyseessä. Ja meillä onkin orien puolella useampi tapaus, jotka sopivat erinomaisesti Burlesquelle. Pitäisi vain saada aikaan.


L'amour aux Chevaux, eli lyhyemmin LAC, kuuluu ikänsä puolesta samaan ikänestorien kaartiin kuin Ionic. Ensimmäinen tallin kasvatti on syntynyt listan mukaan 12.12.2005, joten kymmenvuotisia juhlittaneen paraikaa. Jos kasvattilistasta voi mitään päätellä, suurempia taukoja ei ole ollut ja nimikin lienee pysynyt samana, ainakin LAC-liitettä on käytetty vuodesta 2007 lähtien. Se on kunnioitettava suoritus, jonka haluaisin palkita virtuaalisella kukkakimpulla.

Minulle LAC on tutuin welsheistään, joita tallissa runsain määrin onkin. Se ei suinkaan ole koko totuus LAC:ista vaan tallista löytyy melkoinen valikoima kaikenlaista muutakin. Saattaisin kyllä väittää, että pääpaino on poneissa, welsheissä ja muissa, mutta sekin saattaa olla väärä olettama. Jos katsoo vaikkapa tämän vuoden kasvattilistaa, rotuvalikoima on ihan huomattava: on lämminveriravuria, russeja, shettiksiä, angloarabikin, suomenhevosia, irlannincobeja, friisiläisiä, niitä welshejä, connemaroja, puoliverisiä. Ionicin (toistaiseksi) ainoa LAC-kasvatti on shirenhevostamma!

LAC:ia läpi surffaillessa tulee mieleen vastustamaton halu uudistaa Ionicin navigointirakenne täysin. Se on niin monimutkainen verrattuna tähän! Tunne tosin ei ole uusi, se tulee vastaan monien samankaltaisten, yksinkertaisten tallien kanssa. Ja asia on listalla, pitäisi vain löytää aikaa, viitsimystä, inspiraatio, ja idea. Ei siis paljon mitään...

–S

sunnuntaina, marraskuuta 29, 2015

Englanninkielisen tallin ongelmat

En nyt muista ihan tarkalleen mikä tuossa suunnilleen vuosi sitten oli se kuningasidea, kun sain päähäni alkaa tehdä Ionicista englanninkielistä. Talli on edelleen kyllä pääosin suomenkielinen, tällä hetkellä kasvattien sivut tehdään kuitenkin englanninkielisiksi ja pikkuhiljaa inspiraation niin salliessa muitakin sivuja ja tekstejä muutetaan englanninkielisiksi. Täysin ongelmatonta englanninkielisen tallin tekeminen ei ole, tässä muutamia vastaantulleita ongelmia.

VRL-rekisteröinti
Aluksi tein hevosille ihan 100% englanninkieliset sivut, mutta yrittäessäni rekisteröidä niitä VRL:ään, tuli osa hakemuksista hylkynä takaisin. Vaaditut perustiedot kun pitää olla sivuilla suomeksi, niin lukee ihan rekisteröintiohjeissa. Osa meni silti rekisteriin ihan niine hyvineen. En silti viitsi hakata päätäni seinään noiden kanssa ja niinpä lisäsin jossain vaiheessa kaikkien uusien kasvattien sivuille kohdan, jossa vaaditut perustiedot (rotu, sukupuoli, syntymäaika, omistaja, nimi nyt lukee oletusarvoisesti sivun yläreunassa) on myös suomeksi. Ongelma oli ratkaistu tällä.

Lämminverinen, puoliverinen, warmblood
Kun suomeksi sanotaan puoliverinen tai ehkä paremminkin puoliveriratsu, osaa suurin osa virtuaaliharrastajista yhdistää nämä yleensä maa- tai aluekohtaisiin puoliverikantakirjoihin, kuten nyt vaikka FWB, ruotsinpuoliverinen, hannover, trakehner, ja niin edelleen. En ole toistaiseksi löytänyt vastaavaa termiä englanninkielestä, siellä termi warmblood kattaa kaikki ne hevosrodut, jotka eivät ole poneja tai kylmäverisiä. Tästä roturyhmästä suomessa käytetään puolestaan yleistermiä lämminveriset. Olen yrittänyt kiertää ongelman käyttämällä termiä warmblood riding horse, mutta se on pitkä ja kömpelö enkä ole varma, että tulenko oikein ymmärretyksi.

Värit ja lyhenteet
Värilyhenteet ja ylipäänsä väriterminologia tuntuu olevan suomen kielessä jotenkin loogisempaa kuin englannissa. Värilyhenteitä käytän paljon hevosten sukutauluissa ja nyt nekin on sitten pitänyt kääntää englanninkielisiksi.
Perusvärit ovat suhteellisen simppelit: b ruunikolle, bl mustalle (joskus englannissa käytetään myös blk), ch rautiaalle, gr kimolle, ja ro päistärikölle. Tummanruunikko tai -rautiaskin on vielä ok, lyhenne on dk b tai dk ch, mutta muille värisävyille (vaalean-, puna-, tummanpuna-, vaaleanpuna-) ei ole löytänyt oikein hyviä lyhenteitä, osalle en edes yksiselitteisiä termejä.

Myös mustanruunikko on vähän hankala, olen käyttänyt siitä lyhennettä bl b, joka nyt toivottavasti on suht ok.

Kimojen kanssa pohjaväri on minulle tärkeä, mutta englanninkielessä ei ole oikein vakiintunutta käytäntöä kimon pohjavärin ilmoittamiseen. Kimon hevosen sivuille kirjoitan värin yleensä muodossa "bay-based grey" tai "grey (bay-based)". Sukutaulujen lyhenteiden kanssa hikoilin aikani ja päätin, että mennään suomen mallin mukaan: b gr, bl gr, ch gr.

Ch on ongelmallinen myös siinä mielessä, että lyhennän myös samppanjan ch:ksi. Tosin samppanja-ch:ta ei koskaan käytetä yksinään, siinä on aina edessä jotain muuta, kuten cl ch, am cr ch, tai go dun ch. Silti pieni sekaannuksen riski on olemassa.

Monille muille väreille olen keksinyt lyhenteet itse, osa on toki sellaisia joita käytetään jo melko de facto-standardina virtuaalimaailmassa. Tällaisia ovat perl perlinolle, cre cremellolle, ja sc smoky creamille. Hopeaa (silver) en lyhennä lainkaan, vaan merkitsen sen sukutauluihin sinällään (esimerkiksi silver bl).

Brittienglanti vai amerikanenglanti
Niin, kumpaa käyttää? Asia ei todellakaan ole yhdentekevä! Tunnustan etten kyllä muista, kumpaa päätin käyttää ja millä perusteilla. Siltä Ionicissa varmasti näyttääkin, eiköhän noita ole käytetty suloisesti sekaisin. Sitten piti vielä muistaa kummassa oli grey ja kummassa gray...

Päivämäärät
Tämä nyt ei ole ollut oikeastaan edes ongelma, alusta lähtien oli selvää, että käytän myös englanninkielisessä Ionicissa meille normaalia DMY-notaatiota. Se on kuitenkin käytetyin ympäri maailmaa ja sekoitettavissa ainoastaan MDY-notaatioon, joka puolestaan on ensisijaisesti käytössä vain kolmessa valtiossa: Yhdysvalloissa, Belizessä ja Mikronesiassa. (Lähde Wikipedia)

Tilausvarsa
Mitä ihmeen termiä tästä voisi käyttää? En ole saanut edes Virginialta muita kuin huonoja ehdotuksia.

EVM-lyhenne
En vain voi luopua siitä! Se on kuitenkin kovin tärkeä asia sukutauluissa.

Sitten kun se kuolee
Tämä kielenvaihto on niin uusi juttu, etten ole joutunut vielä ratkaisemaan käytännössä sitä, miten ja millä termeillä hevosen sivuille merkitään se, että se on kuollut.
"Died on 29.11.15"? Liian brutaalin kuuloinen.
"Deceased on 29.11.15"? Aika virallinen.
"Humanely euthanized on 29.11.15"? "Put to sleep on 29.11.15"? Joo, voi jeesus ja mitä jos se kuolikin omia aikojaan?

–S

keskiviikkona, marraskuuta 25, 2015

Ionicin arabien vanhimmat orilinjat

Arabi on Ionicin vanhimpia kasvatusrotuja, alkuvuodesta 2004 syntyi eka Ion-arabi (oli samalla myös eka Ion-varsa ikinä). Jalostusta on siis tehty ja sukupolvia hevosilla piisaa, joten ajattelin että voisi olla paikoillaan tehdä jonkinlaista katsausta noihin vanhimpiin orilinjoihin, mitä meiltä löytyy.
Oikeastaan tämä postaus pitäisi tehdä vasta joskus myöhemmin, sen jälkeen kun on tarkemmin selvinnyt vajaa vuosi sitten alkaneen joukkotuhon varsinaisen vaikutukset. Tällä hetkellä tilannehan on se, että orilinjalistauksissa voi jonkin orilinjan tilanne näyttää kovinkin hyvältä, mutta että nyt sitten myöhemmin on kaikki tai suurin osa orivarsoista lopetettu ilman orijälkeläistä (ettei kai te kuvittele, että tuokaan lista olisi ajantasalla?).

Afzal-Nonstop
Afzal on suvuton egyptinarabi, joka ostettiin Ioniciin sen edellisen omistajan ja keksijän Mian tallilta Nonstopista. Nonstopista tallina ei ole minkäänlaista muistikuvaa, mutta se on mahdollisesti ollut jonkinlainen suurtalli tai oriasema, koska samalla kertaa meille ostettiin sieltä kolme muutakin erirotuista Nonstop-hevosta.
Afzal piti jalostuskäyttöön tulla, mutta lopulta se astui vain yhden arabitamman ja tästä syntyi ori Abriko Afif. Afifilla on neljä varsaa, kaksi oria ja kaksi tammaa, ja näistä kaikki ovat melko käytettyjä jalostuksessa, vähintään 3-4 varsaa jokaisella. Siitä huolimatta Afzalin orilinja ei ole erityisen laaja tällä hetkellä, osin se kyllä johtuu tuosta mainitusta joukkotuhosta, esimerkiksi Syanid Atifin (i. Abriko Afif) molemmat orivarsat lopetettiin siinä vaiheessa kun niillä oli vasta tammavarsoja. C'est la vie.

Dassais
Dassais oli Farr Arabiansin omistama suvuton arabiori, jonka ilmeisesti ainoa varsa Farr Dammar (e. Mojave Queen) astui meidän Zirkonium Ionin ja tuloksena syntyi orivarsa Ibenka Damir Ion. Damirin kautta siis jatkuu Dassaisin orilinja ja se on kohtuullisen vahva, vaikkakaan ei mitenkään erityisen yleinen. Siksipä sitä ei ole tarvinnut koskaan vältellä jalostuksessa (vaikka minä en uskokaan välttelyyn).

El Ziad
El Ziad kuuluu yhdessä Gerzawy, Omar Farysin, ja Malakhitin kanssa oikeastaan ensimmäiseen arabien tuontiryppääseen, jossa keksittiin 8 suvutonta hevosta, 4 oria ja 4 tammaa, ja näille jälkeläisiä ja jälkeläisenjälkeläisiä niin että saatin heti kasaan kolmipolvinen varsa, joka ei ollut sukua yhdellekään jo olemassaolevalle arabille. El Ziadista ei jäänyt meille kuin yksi sukua jatkanut ori, se keksitty El Kabuki ja toisaalta Kabukillakaan ei ole kuin kaksi orivarsaa, mutta näistä taas molemmat ovat olleen melkoisen tuotteliaita.
El Ziad merkittiin myöhemmin egyptiläiseksi, vaikkei se kyllä muistuta ulkoisesti egyptiläistä arabia pätkän vertaa. El Kabukikin on egyptiläinen, samoin kuin tammavarsa Sultana Ion, mutta siihen se sitten jääkin, niiden kaikki varsat ovat domesticeja.

Gajrat
Gajrat keksittiin Ioniciin loppuvuodesta 2004 ja vaikka tuolloin ei verilinjoista erityisesti meillä vielä piitattukaan, se oli syystä tai toisesta selkeästi venäläinen. Ori oli meidän molempien omistajien lemmikki, vaikkei tuo seikka nyt erityisesti näy mistään sen kummemmin.
Kuten tuohon aikaan oli tyypillistä Ionicissa, Gajratia käytettiin varsin laajalti risteytysjalostukseen, sen varsoista lyötyy pintabiania, angloarabia, morabia, ja ratsuponia. Arabivarsoja jäi kolme, yksi tamma ja kaksi oria.

Gerzawy
Gerzawy on komea puolanarabi, joka keksittiin samassa rytäkässä El Ziadin, Omar Farysin, ja Malakhitin kanssa keväällä 2006. Huolimatta siitä, että ainakin kuvansa perusteella Gerzawy on yksi meidän vanhoista suosikeista, se ei jättänyt kuin yhden orivarsan, Sztorm Ionin eikä silläkään ole enempää kuin yksi orivarsa. Gerzawyn orilinja on siis aika pieni.
Sen sijaan Gerzawy jätti pari suhteellisen merkittävää tammaa, keksityn Gwardenian ja meidän kasvattaman Khariyya Ionin. Molemmat ovat olleet varsin menestyksekkäitä (lue: paljon käytettyjä meidän mittapuulla) jalostuksessa.

HB Calimeirioun/Aramis
Aramiksesta minulla ei ole mitään tietoa, mitä nyt oriin Archiveen onneksi tallentuneilta sivuilta voi lukea. Sen parempaa havaintoa ei ole oikeastaan HB Calimeiriounistakaan, paitsi että se ostettiin Ioniciin vuodenvaihteessa 2004-05. Kuten sivuilta näkyy, se oli kilpaillut jonkin verran esteillä ja koulussa ennen meille tuloaan. Ionicissa se toimi vain jalostusoriina, muttei silti jättänyt kuin yhden arabivarsan, ori Salah Ad-Din Ionin. Silläkään ei ollut kuin yksi arabivarsa, ori Sajjad Ion, mutta Sajjad ja erityisesti sen molemmat pojat (kuten myös tammavarsat) sitten olivat jo hyvinkin merkityksellisiä jalostushevosia.

Malakhit
Malakhit kuuluu samaan "tuontierään" kuin El Ziad, Gerzawy, ja Omar Farys. Malakhit, kuten myös Omar Farys ovat domesticeiksi merkittyjä, toisin kuin monet muut keksityt arabit, joille on myöhemmin merkitty verilinjat.
Malakhitin orilinja jatkuu kahden orivarsan kautta, Midhat Ionin ja Aqil Ionin, näistä Midhat on vahvempi, Aqilista jäi Ioniciin vain yksi ori Piekna Aqashi, se jätti kaksi orivarsaa, mutta toinen myytiin pois, joten Aqilin kautta jatkuva orilinja on tällä hetkellä vanhan oriin Kabala Aqozisin varassa. Midhatilla sen sijaan on enemmän orivarsoja linjaa jatkamassa.
Malakhit kuuluu ennen kaikkea kuvansa takia meidän suosikkiarabeihin.

Olympos Campiglion
Olympos Campiglion ei tarvinne esittelyjä vanhempien arabiharrastajien keskuudessa, nimi on takuulla tuttu vanhojen arabisukujen tuntijoille eikä ihme: ori jätti tusinoittain varsoja ja niiden joukossa ovat sellaiset tunnetut hevoset kuin Rockie's Emerald, Enedfalas Eretildo, Jaguar's Olympos, ja Dahabu Storm. Ja kaiketi meillä Ionicissakin on ollut jo aiemmin hevosia, joiden suvussa Olympos Campiglion esiintyy.
Varsinaisen suoran orilinjan edustaja kuitenkin saatiin vasta vuonna 2012, kun ostin Ravenwoodista ori RW' Darius Phánin. Darius lopetettiin alkuvuodesta, mutta siitä jäi pari mukavaa varsaa, jotka eivät ole vielä toistaiseksi olleet juurikaan jalostuskäytössä. Orilinja on siis pieni, tällä hetkellä siitä on tasan yksi edustaja.

Omar Farys
Tämä on tätä samaa sakkia Malakhitin, Gerzawyn ja El Ziadin kanssa, kuten on jo moneen kertaan todettu. Omar Farysilla on 4 puhdasta arabivarsaa ja näistä kaikki, ei vain kaksi oria, ovat olleet paljon käytettyjä jalostuksessa ja Omar Farys on yleinen nimi meidän pitkäsukuisten arabien sukutauluissa.

Picazo
Picazo oli Farr Arabiansin omistama ori, joka astui pari suvutonta ionicilaista tammaa. Toinen varsoista oli ori Ibenka Bahir Ion ja sen kautta jatkuu Picazon orilinja meillä edelleen. Picazon orilinjaa voisi sanoa ainakin jossain määrin laajaksi, sen verran Bahirilla on orivarsoja.

Prince Of Sunday
Prince Of Sunday ei itse liene mitenkään erityisen tunnettu nimi, mutta sen pojanpoika Dahabu Salute (i. Karneval) ja sen poika Dahabu Shetan ymmärtääkseni ovat. Ja tokihan jo pelkkä Dahabu-liite saa vanhan harrastajan höristämään korviaan. Meille Prince Of Sundayn orilinja tuli siinä vaiheessa kun ostimme Dahabu Shetanin pojanpojanpojan Chaths al Nathifan vuonna 2009.
Chaths oli pitkäsukuinen ja sen suvussa oli tyystin eri nimiä kuin mitä meidän arabeilla muuten, joten se oli erittäin arvokas siitosori ja samalla myös paljon käytetty. Nykyisin en ole ihan 100% iloinen tästä seikasta, koska suuri osa Chathsin suvusta on sittemmin kadonnut ja tuntuu siltä, että joka kerta niiden osoitteita saa metsästää taas uudestaan sukutauluihin kun vanhat eivät toimi. Niin tai näin, eihän se hevosta itseään huononna. Chaths näkyy tällä hetkellä usein emänisänä, sillä on useita tammavarsoja ja niillä kaikilla taas omia varsoja jo. Orilinjakin jatkuu toki, muttei erityisen laajana.

Starline Enzo
Starline Enzo ei ole meidän oma ori, mutta se astui muutamia Ionicin arabitammoja. Ainoa Ionicin jalostuksessa orivarsa kuitenkin jäi tamma Zaby Ashqarista ja se oli ori nimeltä Equivalent Ion. Equivalent jätti kaksi orivarsaa, joista molemmat puolestaan jättivät useampiakin oreja, joten Enzon suora orilinja jatkuu aika vahvana meillä.
Enzo itse oli kuulemma jonkinasteinen muotiori elinaikanaan ja onhan se astunut parisenkymmentä tammaa. Ymmärtääkseni Enzoa saattaa näkyä vielä muidenkin kuin vain meidän arabien suvuissa.

–S

sunnuntaina, marraskuuta 22, 2015

Analyysiä viime kuun postauksista

Tuossa oikealla puolella oli tovi sitten taas kysely siitä, mistä viime kuun blogipostauksesta lukijat ovat pitäneet. Samanlaisia kyselyitähän on ollut jo monen kuukauden ajan, mutta yleensä en ole ottanut niistä tuloksia talteen.

Tällä kertaa lokakuun postauksista annettiin 16 ääntä ja äänet jakautuivat seuraavasti:
1. 4 ääntä: Puoliveristen nimeämistavat
2. 3 ääntä: Esiottelyssä kuukauden valinnat, Muistosivujen anatomia, Arvioi sukupuolileima, Väritermistö ja sen muuttuminen

Tykätyimmästä postauksesta en ollut yllättynyt, koskettaahan puoliverisiin liittyvä aihe monia harrastajia, ja hevosten nimeämiseen törmäävät lähestulkoon kaikki virtuaalihevostelijat. Molemmat siis tärkeitä asioita monelle, joten ei ihme, jos teksti sai suosiota. Tällaista listaa en ole aiemmin nähnyt suomenkielisenä tai virtuaalimaailmassa yleisestikään, enkä oikeastaan missään muuallakaan näin kattavana. Ehkä tuo postaus tuli siis tarpeeseen ja monelle hyötykäyttöön.

Sen sijaan se oli yllätys, että kuukauden valintojen esittelyt saivat kolmekin ääntä. Oman näppituntumani perusteella se postaus on harvoin erityisen suosittu, osin se varmaan johtuu siitä, että se on sellainen joka kuukausi toistuva postaus eikä yleensä tarjoa hirveästi mitään erityistä tietoa, joka olisi kiinnostavaa tai uutta. Nyt kiinnostaisikin tietää tätä äänestäneiltä, että mikä lokakuun valintojen esittelyssä oli niin mielenkiintoista, että mielestänne se oli kiinnostavin postaus (toivottavasti ei siksi, että kaikki muut olivat vielä epäkiinnostavampia... Mutta jos näin oli, niin kertokaa toki!).

Muistosivujen anatomia -postauksen osasin arvata saavan ääniä, sekin on sellainen asia, mikä koskettaa useimpia harrastajia. Asiaa on käsitelty melko vähän meidän blogissa tai muuallakaan, vaikka idean sainkin ht.netin topikista. Toki tällaisissa postauksissa on aina "vaarana" se, että esitän niissä omia mielipiteitäni ja paljolti kaikenlaisia mutu-heittoja, joista eivät muut lukijat ole välttämättä lainkaan samaa mieltä. Toisaalta eihän se ole sinänsä "vaara" eikä ongelma, ei minun kanssa samaa mieltä tarvitse olla ja keskustelua tästäkin aiheesta olisi kiva käydä.

Sukupuolileiman arviointi -postaus oli vähän pettymys, kun siihen ei tullut keneltäkään minkäänlaista kommenttia. Siihen nähden postauksen saamat 3 ääntä tuntuvat ylimitoitetulta, eihän se ole kuin läjä kuvia!

Yleiset väripostaukset ovat yleensä olleet melko suosittuja, mutta sen sijaan terminologia-asiat ovat usein sellaisia, että niitä harvoin pohditaan. Tässä en puhu pelkästään virtuaalimaailmasta tai edes hevosista vaan ihan yleisestikin näin tuntuu olevan! Perustan väitteeni muutaman vuoden työkokemukseen teknisenä kirjoittajana erilaisissa projekteissa. Tosin jos virtuaalimaailmassa puljaa harvinaisempien värien kanssa, joutuu kyllä väistämättä miettimään että miksi sitä hevosen väriä nyt nimittää.

Entäs sitten nuo kokonaan ilman ääniä jääneet postaukset, kuukauden hevosmyynti, moriesianin esittely, ja tennesseenwalkerien värilistaus? Voin väittää, ettei ollut juurikaan yllätys, että nämä jäivät kokonaan ilman ääniä. Myyntipostaus on joka tapauksessa sellaista "täytemateriaalia", tulee joka kuukausi eikä sinällään sisällä mitään varsinaista tietoa mistään.
Moriesianin tilanne noin yleisesti tuli kerrottua siinä postauksessa itsessään: rotu kiinnostaa harvaa, jos ketään, ja sitä on virtuaalimaailmassa vähän, lähinnä vain meillä. Ihmekös sitten, jos rotuesittelykään ei kiinnosta.
Tennesseenwalkerien väriesittelyn olisi ehkä voinut arvella kiinnostavan muita värifriikkejä, mutta toisaalta tuossa nyt esiteltiin varsinaista väriasiaa kovin vähän.

En nyt väitä, että äänestystulokset vaikuttaisivat suoraan siihen, millaista materiaalia kirjoitan blogiin, mutta kyllä aina se varsinkin jää mieleen, jos jokin yllättävä postaus on ollut erityisen pidetty tai toisaalta ei tunnu kiinnostavan ketään. Tosin tällä hetkellä aivot ovat kroonisesti niin tyhjät, että jos saan jonkin idean, siitä on päkistettävä teksti pihalle, riippumatta siitä arvelenko sen kiinnostavan ketään vai en. Ja joulukalenteria on muuten sitten turha odotella tänä vuonna (tai ehkä sitten jos tarjoatte 24 otsikkoa valmiiksi ja mielellään vähän taustoitustakin niihin).

– S

keskiviikkona, marraskuuta 18, 2015

Virtuaalimaailman lama – voiko sille edes tehdä mitään?

Jälleen kerran tämä aihe on pöllitty ht.netistä (topic Millä virtuaalitallit nousuun?), mutta tottahan hyvä aihe kestää useammankin tarkastelun ja minusta tämä on ihan aiheellinen asia pohdittavaksi.

Onhan sitä jo monta vuotta pohdittu, että harrastajamäärät eivät kasva, ainakaan kovin ripeästi, uutta porukkaa tulee kyllä virtuaalimaailmaan, mutta a. samalla vanhaa poistuu, ja b, eivät ne uudet välttämättä ole pitkäikäisiä harrastajia. Samoin harrastajien keski-ikä on noussut hurjasti, täysi-ikäinen virtuaalihevostelija ei ole enää poikkeus vaan enemmänkin jo sääntö. Virginia voisi kertoa omakohtaisista kokemuksista 2000-luvun alkuvuosilta, jolloin hän oli käytännössä ainoa täysi-ikäinen harrastaja tai ainakin hyvin, hyvin harvojen joukossa. Samoin ht.netin virtuaalitalli-aiheinen palsta on hiljentynyt lähes hälyttävästi eikä välttämättä sen takia, että nykyisin panostettaisiin enemmän keskustelujen laatuun. Hevoskaupan ja jalostuksen vähäisyydestä mekin kannamme huolta, emmekä ole ainoita.

Sallittakoon ensin pieni määrä vanhojen muistelua (vaikken olekaan aloittanut virtuaalihevostelua kovin aikaisin, olin toki "ollut netissä" jo silti hyvän tovin ennen kuin sain Ionicin-puolikkaan). 2000-luvun alussa internet oli uusi ja hieno juttu aika monelle, silloin se vasta oikeastaan alkoi lyödä itseään läpi muidenkin kuin vain kovaksikeitettyjen nörttien keskuudessa. Oli sähköposti, oli irc, oli nyyssit, jonkinlaisia chatteja, keskustelupalstoja, ja hienointa kaikesta oli, kun oli omat kotisivut.

Tällöin internetin sisältö ja vähäiset palvelut oli suunnattu pääosin miehille, yleinen mielikuva oli etteivät naiset, varsinkaan nuoret tytöt, käyttäneet internetiä muuta kuin ehkä johonkin sähköpostin lukemiseen. Virginia oli innoissaan siitä, että virtuaalihevosmaailma oli näiden nuorten tyttöjen itse itselleen kehittämä asia (toki mallia oli otettu ulkomailta tähän), se oma juttu netissä, jossa sai treenata omia nettitaitojaan ja kaiken lisäksi se oli vielä ilmainen. Internet ei jäisi pelkästään miesten leikkikentäksi. Virtuaalihevosmaailman tuolloisen suosion ymmärtää: se yhdisti uuden, hienon internetin omaan kiinnostuksen kohteeseen, hevosiin.

Tilanne on nyt ihan kokonaan toinen. Netti ei ole enää uutta ja hienoa vaan arkipäivää ja välttämättömyys. Sisältöjä ja palveluita ei kehitetä enää yksiviivaisesti miesten mieltymykset edellä (ainakaan useimmiten). Sosiaalinen media ja vanha kunnon Web 2.0 ovat vallanneet itselleen tilaa netissä ja ihmisten elämässä. On blogeja, vlogeja, Facebook, Twitter, Instagram, Tumblr. Keskustelupalstat eivät vedä enää väkeä, kun kavereiden kanssa jutellaan Hangouteissa, Telegramissa, WhatsAppissa ja ties minkä muiden kautta.

Näiden lisäksi internet on siirtynyt taskuun ja käytettäväksi kosketusnäytöillä. Harvalla lienee enää rehellistä pöytäkonetta käytössä, läppäreitä varmaan löytyy, mutta jos trendit pitävät paikkaansa, tabletit ja älypuhelimet ovat tulleet hyppimään läppäreiden tontille. Huomaan sen itsekin: lyhyelle viikonloppureissulle en pakkaa enää mukaan läppäriä, nykyään en edes tablettia, ellei ole jotain hyvää syytä siihen. Puhelimella pärjää pitkälle. Puhelimella voi kyllä suhteellisen kivuttomasti surffailla virtuaalitalleja ja vaikka ht.netiä, mutta en minä sillä, enkä edes tabletillakaan, pystyisi ylläpitämään talleja. Se vaatii omalla kohdallani html:n kirjoittamista ja auta armias, että tekisin sitä kosketusnäytöllä! Mieluummin vaikka nirhaan ranteeni auki lusikalla. Enkä minä oikein helposti pystyisi kirjoittamaan monimutkaista kisaosallistumis-sähköpostiakaan kosketusnäytöllä, jossa pitäisi olla luokat ja osallistumismuoto VRL- ja VH-tunnuksineen ja kaikkine html-koodeineen.

Niin, onko aika ajanut (nykymuotoisen) virtuaalihevosharrastuksen ohi? Ehkä. Tälle lajille ei taida olla enää niin kovasti tilausta kuin aiemmin oli. Vanhat fanit roikkuvat mukana vielä ja aina joku uusikin koukuttuu, mutta käytännössä täällä me pyörimme omissa liemissämme palvoen sitä vanhaa mallia, jonka perusta luotiin joskus vuosina 2000-2005.

Mitä sitten pitäisi tehdä? Älkää minua katsoko, en minä tiedä. Lupaan kyllä kertoa, jos saan jonkin hyvän idean.

– S

keskiviikkona, marraskuuta 11, 2015

Pearl

Pearl-väritys on yksi viimeisimpiä tunnistettuja värejä hevosilla, vaikka kyseessä on mitä todennäköisimmin hyvin vanha väri. Virtuaalimaailmassa pearl-värisiä hevosia ei ole näkynyt, joskus harvoin näkee kuvia, joiden hevonen saattaa olla jokin pearl-värinen, mutta näitä on käytetty jonkin muun värisillä hevosilla.

Ulkoasu
Homotsygoottina pearl-geeni (genetiikasta enemmän juttu alempana) vaalentaa peitinkarvaa, ihoa, ja silmiä, samaan tapaan kuin samppanjageeni. Usein lopputulos on melko samannäköinen samppanjavärien kanssa, joten pearl on helppo sekoittaa siihen.

Homotsygootin pearlin (käytän jatkossa termiä pearl) vaalentaman ruskean karvan sävy vaihtelee vaalean oljenkeltaisen ja syvän aprikoosin välillä, mustan sävyä puolestaan kuvaillaan hopeisen ruskeanharmaaksi tai vaalean maitosuklaan väriseksi. Yleiskuva väreistä on melko lämpimän sävyinen ja samppanjojen tapaan karva voi olla erityisen kiiltävää. Ruunikko- ja mustapohjaisilla pearleilla on yleensä tummempaa värisävyä jaloissa, erityisesti nivelten kohdalla. Jouhetkin voivat olla hivenen peitinkarvan väriä tummemmat. Raudikkopohjaisilla jouhet ovat yleensä samanväriset kuin muu peitinkarva, poikkeuksena samppanjanrautiaaseen, jolla on yleensä vaaleat jouhet voikkojen tapaan.

Pearlien iho on tummahko laventelinsävyinen ja siinä voi olla himmeää täplikkyyttä, samoin kuin samppanjaväreillä. Syntyessään pearlien silmät ovat siniset, mutta ne tummuvat iän myötä ja lopullinen väri vaihtelee vaaleasta tummaan ruskeaan. Silmien värillä saattaa olla korrelaatiota pohjaväriin: raudikkopohjaisilla silmät jäävät vaaleammiksi kuin ruunikko- ja mustapohjaisilla pearleilla.

Heterotsygoottina esiintyvä pearl ei tiettävästi muuta hevosen väriä juuri lainkaan, tai ehkä mahdollisesti se vaalentaa vähän, muttei niin paljon, että sitä voitaisiin erottaa perusvärien normaalista sävyvaihtelusta. Näinollen näistä puhutaan värin kantajina, hevosina, jotka voivat periyttää pearlia eteenpäin varsoilleen, mutteivät itse ole ulkoasultaan pearleja.

Jos heterotsygootti pearl yhdistyy yksinkertaiseen voikkogeeniin, tulos on dramaattisesti erilainen kuin heterotsygootti-pearlin tai yksinkertaisen voikkogeenin yksikseen aiheuttamat värit. Kaikilla pohjaväreillä voikko-pearl hevonen muistuttaa tuplavoikkoa vaaleanpunaisine ihoineen, lähes valkoisine peitinkarvoineen ja jouhineen. Tässäkin tapauksessa ruunikko- ja mustapohjaisilla hevosilla voi olla hieman tummempaa sävyä jaloissa ja jouhissa. Silmien väri poikkeaa kuitenkin tuplavoikoista: ne eivät ole siniset vaan vihertävän tai kullan sävyiset.

Esiintyminen eri roduilla
Pearl on harvinainen väri, vaikkakin vanha. Osin harvinaisuus voi tietenkin olla harhaa, koska yksinkertainen pearl-geeni ei näy hevosen ulkoasussa. Pearlin alkuperä on melko varmasti Iberian niemimaalla, sillä nykyisin väriä esiintyy tiettävästi andalusianhevosilla ja lusitanoilla, sekä iberialaisista tuontihevosista polveutuvilla painteilla, ja ymmärtääkseni myös quartereilla ja perunpasoilla.

Ennen kuin värin tausta selvisi, sen aiheuttajaa nimitettiin erityisesti paintien kohdalla Barlink factoriksi paint-ori Barlink Macho Manin mukaan, jonka on oletettu olleen kantaja. Värisävyn perusteella sitä nimitettiin myös apricotiksi (suom. aprikoosi), mutta koska väri periytyy Iberian niemimaalta ja ibero-rotujen keskuudessa sitä on nimitetty pearliksi, nykyisin ainakin jotkin lähteet suosittelevat käyttämään termiä pearl.

Näiden lisäksi pearlia esiintyy myös irlannincobeilla tai sen sukuisilla hevosilla (amerikkalainen termi Gypsy Cob). Mahdollisesti nämäkin ovat saaneet värinsä muinoin tapahtuneilta risteytyksiltä iberialaisperäisten hevosten kanssa. Toinen vaihtoehto Kathmanin mukaan voisivat ns. Royal Hanoverian Creamit.

Genetiikka
Poikkeuksena muihin diluutioväreihin pearl on resessiivinen geeni eli se voi hyppiä sukupolvien yli ja ilmestyä sukuun yhtäkkiä, kun kaksi kantajaa risteytetään keskenään ja geenien todennäköisyyslaskennan nopat osuvat kohdilleen.

Pearl-geeniä merkitään lyhenteellä PRL (tai Prl, mutta käytän tässä tekstissä selvyyden vuoksi muotoa PRL). Hevonen, joka ei ole pearl-värinen eikä edes kantaja, merkitään PRLPRL. Pearlin kantaja on puolestaan PRLprl, ja homotsygootti pearl prlprl.

Koska pearl vaikuttaa toisella tavalla yhdistyessään yksinkertaiseen voikkogeeniin, näillä kahdella geenillä on ilmeisesti jotain tekoa keskenään. Mahdollisesti pearl on jopa voikko-geenin variaatio, saman alleelin aiheuttama. Jos tilanne on tämä, pearlien ja voikkoväristen hevosten risteytystaulukko on esitetty alla, samoin kuin taulukossa käytetyt termit.

Termit:
– ei-pearl = PRLPRL, ei voikko
– kantaja = PRLprl
– pearl = prlprl
– voikko = CCCR, yksinkertainen voikko, ei pearl
– tuplavoikko = CCRCCR, kaksinkertainen voikko
– voikko-pearl = prlCCR

VANHEMPIEN VÄRIT ei-pearl kantaja pearl voikko tuplavoikko voikko-pearl
ei-pearl ei-pearl ei-pearl, kantaja kantaja ei-pearl, voikko voikko kantaja, voikko
kantaja ei-pearl, kantaja ei-pearl, kantaja, pearl kantaja, pearl kantaja, voikko, voikko-pearl voikko, voikko-pearl voikko-pearl, pearl, voikko
pearl kantaja kantaja, pearl pearl kantaja, voikko-pearl voikko-pearl pearl, voikko-pearl
voikko ei-pearl, voikko ei-pearl, kantaja, voikko, voikko-pearl kantaja, voikko-pearl ei-pearl, voikko, tuplavoikko voikko, tuplavoikko voikko, voikko-pearl
tuplavoikko voikko voikko, voikko-pearl voikko-pearl voikko, tuplavoikko tuplavoikko tuplavoikko, voikko-pearl
voikko-pearl kantaja, voikko kantaja, pearl, voikko, voikko-pearl pearl, voikko-pearl kantaja, voikko-pearl, tuplavoikko voikko-pearl, tuplavoikko pearl, voikko-pearl, tuplavoikko

Lähteet
Kathmann, L.: The Equine Tapestry – An Introduction to Colors and Patterns
UC Davis School of Veterinary Medicine: Pearl
Wikipedia: Pearl gene

–S

sunnuntaina, marraskuuta 08, 2015

Kadonneiden hevosten ongelma

Kukaan ei tykkää kadonneista hevosista, varsinkaan jos ne osuvat omien hevosten sukuihin. En minäkään, myönnän sen suoraan. Vaan mikä niissä niin ärsyttää ja ottaa päähän, joillain jopa niin paljon, että kieltäytyvät ostamasta hevosta, jonka suvusta osa on kadonnut? Jaa, siinäpä vasta kysymys, johon minulla ei ole vastausta, vain arveluita.

Itseäni närästää osaksi se, että kun jonkin hevosen sivu katoaa netistä, muutaman vuoden kuluttua sitä voi joku uusi harrastaja luulla EVM-hevoseksi. Näitä on tapahtunut joskus ahaltekien kohdalla, uusi harrastaja ei ole tunnistanut vanhoja nimiä eikä ole osannut tai viitsinyt etsiä sukutauluihin tietoja kunnolla (vaikka hevosille olisi olemassa jonkinlaiset tietosivut, jotka voi linkittää sukuihin). Näin sitten pääsi käymään, että joku Grannuke tai vastaava oli merkitty EVM-hevoseksi.
Meille puolestaan sattui niin, että ostimme FWB-ori Benedictus SS:n kaksipolvisena, mutta myöhemmin kun Virginia selaili sukua, hän törmäsi siellä tutunoloisiin kasvattajatunnuksiin ja pitkällisen tonkimisen jälkeen isänemältä löytyi sukua paljon pidemmälle kuin olimme kuvitelleet. Ei meitä varsinaisesti harmittanut löytää suvusta esimerkiksi Greymaskin kasvatti tai muita vanhoja, harvinaisia nimiä.
Harvoinhan tällaista tapahtuu, onneksi, virtuaaliharrastajat ovat yleisesti ottaen varsin tunnollisia merkitessään sukutauluihin EVM-tunnuksia tai tietoa siitä, että jokin hevonen on kadonnut, mutta siis ollut kuitenkin olemassa. Kuitenkin se silti luo tietyn riskin siitä, että pääsee tapahtumaan unohduksia, sekaannuksia, ja joskus suoranaisia, joskin tahattomia sukujen väärennöksiä.

Toinen seikka, joka ketuttaa on se, että jokaisella kadonneella hevosella on ollut omistaja, joka ei ole halunnut, viitsinyt, tai osannut tehdä mitään totaalisen katoamisen estämiseksi. Toki ei pidä olla epäreilu, esimerkiksi VRL on ollut nykymuodossaan pystyssä vasta joitain vuosia ja Web Archivenkin käyttö on yleistynyt viime aikoina, kuten myös tieto siitä, että sinne saa itse tallennettua sivuja. Päätäni en nyt pantiksi pane, mutta minulla on kutina, että Archiven tallennustoiminto ei ole ihan yhtä vanha kuin Archive itse.

Lisäksi silmään aina pistää sukutaulussa se kohta, jossa siisti linkkien ja perustietojen rivi katkeaa kun jollain hevosella ei olekaan linkitettävää sivua eikä mistään ole löytynyt perustietoja. Rikkoo harmonian tai sen sellaista, tosin olenhan alkanut päästä eroon myös täsmälleen tasasukuisten hevosten suosimisesta, joten ehkä silmä ajan myötä tottuu myös niihin aukkoihin suvuissa. Onneksi melko harvoin yksi kadonnut hevonen aiheuttaa sukuun täydellisen aukon, yleensä jostain netin syövereistä löytyy kyllä kadonneen hevosen vanhemmista ja kauemmasta suvusta tietoja edes jonkin verran.

Aina pitäisi kuitenkin muistaa se, että kadonnut hevonen tai kadonnut suku ei tarkoita sitä, etteikö niitä olisi. Onhan ne olemassa. Totta kyllä, virtuaalihevosen ns. olemassaolo on riippuvainen siitä, onko sillä toimivia nettisivuja, mutta jos niitä ei ole, ei se tarkoita sitä, ettei hevonen olisi koskaan ollutkaan olemassa. Ja jos hevonen on ollut olemassa ja sitä on käytetty jalostukseen, ei se ole silloin ihan tyystin arvoton hevonen.

Laatuarvostelut tosin tekevät tässä suhteessa hallaa, ainakin jos suvussa olevista hevosista voi saada pisteitä, joita ei kadonneista hevosista saa. Tällä tavoin laatuarvostelut viestittävät, että kadonnut hevonen on arvoton hevonen, samanarvoinen kuin EVM-hevonen, vaikkei se todellakaan ole. Kadonnut hevonenhan voi olla vaikka millainen kisahirmu ja laatisvoittaja eivätkä nämä seikat oikeastaan katoa mihinkään, vaikka hevonen itse katoaisikin. Tietenkin niitä on vaikeampi todentaa, jos sivua ei ole. Mutta vaikka kadonnut hevonen ei mikään kisatykki olisikaan, ei se silti ole EVM-hevonenkaan.

Toisaalta laatuarvostelut näin menettelemällä tietyllä tapaa "rankaisevat" arvosteltavan hevosen omistajaa asiasta, johon hän ei voi vaikuttaa juuri mitenkään. Laatuarvosteluitahan ovat jotkut harrastajat kiitelleet siitä, että ne ovat reiluja kaikkia kohtaan, kun tarpeeksi oikeanlaista vaivaa näkemällä saa hevoselleen palkinnon. Palkinto ei ole siis kiinni arpaonnesta ja kaikilla on mahdollisuus menestyä (toisin kuin esim. laukkamaailmassa, jossa oikeasti huippuhevosia on vähän). Hevosen suku voi kuitenkin olla sellainen asia, joka ei ole arvosteltavan hevosen omistajan hallinnassa. En tunne sääntöjä, joten en tiedä pystytäänkö tätä kiertämään kirjoittamalla sukuselvitys, mutta siinäkin tapauksessa kadonneesta hevosesta voi olla vaikea kirjoittaa mitään ilman että sorrutaan asioiden keksimisen eli käytännössä valehtelun puolelle. Ja jos vanhempien tai varsojen kisasijoituksista ja/tai laatuarvostelupalkinnoista saa pisteitä, näiden todentamiseen tuskin riittää pelkkä sukuselvitys. Tämä taas sotii sitä laatuarvostelujen reiluutta kohtaan.

Näiden seikkojen perusteella ei ehkä pitäisi olla maailman kamalin asia, jos suvun hevosista jotkin ovat kadonneet. Se on asia, jota vain pitää sietää, koska sille ei mitään oikein voi. Toki nykyisiä hevosten sivuja, omia sekä muiden, voi ahkerasti tallentaa Archiveen ja rekisteröidä omia hevosiaan VRL:oon (minulle ainakin riittää ihan hyvin VRL-rekisterisivu linkattavaksi sukutauluun, se todistaa hyvin pitkälle, että hevonen on oikeasti ollut joskus olemassa), ja näin yrittää omalta osaltaan estää hevosten täydellinen katoaminen jatkossa. Mutta koska hevosia on kadonnut tähän mennessä, osa tyystin jäljettömiin, se täytyy vain hyväksyä.

Kuulisin kuitenkin mielelläni muiden harrastajien mielipiteitä ja näkemyksiä siitä, mitä he ajattelevat kadonneista hevosista suvuissa, onko se ehdoton nou-nou vai pystyykö sen kanssa elämään.

– S

keskiviikkona, marraskuuta 04, 2015

Merkittävien hevosten sukupuutto?

Viime aikoina ht.netissä on rummutettu Virtuaaliwikiä ja muutama kirjoittaja on aktivoitunutkin Wikin tiimoilta.

Paristakin rodusta on kyselty listattavaksi rodun merkittäviä edustajia, jotta niitä tärkeimpiä hevosia voitaisiin listata ja esitellä Wikissä. Vanhat nimet löytyvät Wikistä jo, mutta nyt on kaivattu vähän tuoreempia, merkittäviä yksilöitä. Kysymys on ollut vaikea, mitään selkeästi tärkeitä hevosia ei nykyään tunnu oikein olevan. Eikö nykyään ylipäänsä edes ole enää merkittäviä hevosia?

Minä sanoisin, että ei taida olla. Eivät hevoset, tallit, tai omistajat ole huonompia kuin ennen, päinvastoin pikemminkin, mutta yksittäisen hevosen on vaikea saada itselleen minkäänlaista nimeä tai statusta. Siihen on minun mielestäni useampiakin syitä:

1. Hevosten ja tallien määrä
Hevosten ja tallien määrät ovat moninkertaistuneet siitä, mitä ne olivat 2000-luvun alkuvuosina. Suuresta massasta on aina vaikeampi yhden yksittäisen hevosen erottua, kun tallinkin erottuminen muiden seasta on haastavaa. Edes se omistajan yksittäinen lemmikki ei enää erotu joukosta, kun niitä on niin monella muullakin.

2. Jalostuskäytön vähäisyys
Osittain hevosten määrän lisääntyminen on johtanut myös siihen, että yhtä hevosta ei yleensä käytetä jalostuksessa kovinkaan paljon. Nykyään on varsin harvinaista, että edes jollain menestyneellä, hienolla oriilla olisi kymmentäkään varsaa. Puoliveripuolen viimeinen suuri muotiori Livingstone jätti yli 40 varsaa, Altéllakin on parikymmentä, Enedfala's Eretildon kohdalla puhutaan myös kymmenistä varsoista, Peminic Ressin varsamäärä on yli kahdenkymmenen sekin.

Tästä on puhuttu meidän blogissa jo aiemminkin: jalostuskäyttö ja vain jalostuskäyttö on se, jonka avulla hevonen jää elämään kuolemansa jälkeenkin. Toki jalostuskäytön määrään voi vaikuttaa kilpaileminen, laatuarvostelupalkinnot ja sen sellaiset seikat, mutta jos ei ole varsoja, ei hevosesta jää jäljelle mitään sen kuoltua. Muutamalla varsalla ei vielä nimeä juuri saa ja harvoin sillä noustaan merkittäväksi jalostushevoseksi.

Moni omistaja tieten tahtoen rajoittaa hevostensa jalostuskäyttöä, ettei siitä tulisi ns. "massanimi". Menestyksellä on taipumus kääntyä jossain vaiheessa karttamiseksi. Jos jotain hevosta käytetään jalostuksessa paljon ja sen nimi vilahtelee suvuissa usein, sitä aletaan helposti vältellä. Osin syy välttelyyn on ihan jalostuksellinen, jos jotain nimeä esiintyy liikaa, siitä tulee helposti ongelma sisäsiittoisuuden kanssa. Jossain määrin kyse on myös ihan puhtaasta turhamaisuudesta: ei haluta näyttää siltä, että juostaisiin kaikkien muoti-ilmiöiden perässä vaan yritetään olla omintakeisia ja erilaisia.

Livingstonen kohdalla ilmiö oli mielestäni erityisen selkeä. Ori oli jonkin aikaa todellinen hitti, kaikki halusivat siitä varsan. Sitten suosio hiipui ja muuttui epäsuosioksi, oriin kymmenistä varsoista tuli lähestulkoon ongelmajätettä, joita harva halusi itselleen kun isä oli "massaori". Myöhemmin se tasaantui normaaliksi suhtautumiseksi, en ole enää vuosiin huomannut, että Livingstonea karteltaisiin suvuissa, mutta toisaalta se ei taida enää olla kovin yleisesti esiintyvä nimi. Samalla tapaa kävi myös aikaisemmille muotioreille, Altélle ja kumppaneille, mutta pienemmässä mittakaavassa. Nythän ne ovat taas haluttuja nimiä ainakin tietyissä piireissä, eivätkä kovin yleisiä.

Toisaalta jalostuskäytön vähäisyys on ymmärrettävää: hevosia ja sukuja on paljon, miksi ihmeessä käyttäisi jotain yhtä tiettyä hevosta jalostuksessa ylenmäärin kun vaihtoehtojakin on? Jalostuksen kannalta tämä on tietenkin hyvä asia.

3. Hevosten yhtenäisyys
Paitsi että talleja oli vuosituhannen alussa lukumääräisesti vähemmän, niiden taso vaihteli paljon enemmän kuin nykyisin. Samalla vaihteli myös hevosten taso, joillain hevosilla ei ollut sivuillaan muuta kuin perustiedot, nekin toisinaan puutteelliset tai virheelliset. Kuva ei ollut ehdoton edellytys, mahdollisten kuvien rodunmukaisuudesta ei aina välitetty, pääkuvakin oli ihan kelvollinen. Nämä seikat eivät olleet este jalostuskäytölle tai varsojen ostamiselle.

Mutta kyllä silloinkin osattiin jo arvostaa hienoja kuvia ja realistisia tietoja. Tällaisten hevosten oli helppo nousta muotinimiksi jalostuksessa ja niinollen niistä tuli merkittäviä nimiä oman rotunsa historiassa. Nykyään on yleisesti ottaen tällaiset seikat ovat kunnossa eikä jokin ktk-palkinto tai laatuarvostelun ykköspalkinto ole meriitti eikä mikään, kun niitä on niin monilla ja ainakin teoriassa ne ovat kaikkien saavutettavissa.

4. Hevoskaupan vähäisyys
Osin tämä liittyy jalostuskäytön vähäisyyteen, mutta fakta on kuitenkin se, että jokin hevonen voi nousta esimerkiksi Ionicissa merkittävään rooliin jalostuksessa, vaan ei sitä muut harrastajat tiedä eivätkä huomaa, jos varsoja ei osteta muille talleille. Väitän edelleen, että entivanhaan hevoskauppa oli aktiivisempaa, koska vaatimukset olivat yleisesti ottaen vähäisempiä, ja niinollen jalostushevosten jälkeläisiä levisi virtuaalimaailmaan laajemmalti kuin nykyään. Toki hintana oli se, että osa niistä vääjäämättä katosi, mutta eihän se tavatonta ole nykyäänkään.

Toisaalta omistajan vaihtuminen mahdollisesti useitakin kertoja saattoi kasvattaa myös jalostuskäytön määrää: kullakin omistajalla oli mahdollisuus ja aika usein myös halua teettää ostamastaan hevosesta jälkeläisiä itselleen ja myyntiin huolimatta siitä, että hevosella ehkä saattoi olla jo varsoja aikaisemman omistajan nimissä. Tunnettavuutta omistajien vaihtuminen lisäsi ainakin, tokihan sitä omistaja oman hevosensa tietää ja tuntee, ja yleensä myös arvostaa. Kun omistajia on enemmän kuin yksi, on virtuaalimaailmassa useampi harrastaja, joka jotain tiettyä hevosta arvostaa.



No, onko se sitten huono asia, että niitä "tähtiä" syntyy nykyisin vähän tai ei ehkä lainkaan? Ei, minä sanoisin, että melkein jopa päinvastoin. Listaamistani asioista ainoastaan viimeinen kohta on huono asia, muut ovat pelkästään positiivisia harrastuksen ja eritoten jalostuksen kannalta.

– Gin

sunnuntaina, marraskuuta 01, 2015

Esittelyssä kuukauden valinnat

Marraskuun kunniaksi esittelen seuraavat hevoset ja tallin:
Noble Poison Ion xx
Hledna Ion, ukrainanratsuhevonen
Marvellous Herrings


Noble Poison kuuluu suosikkeihini Ionicin täysiverisistä: lyhytsukuinen, koulupainotteinen, isokokoinen, ja vielä kiva kuvakin. Ainoa murhe onkin se, että kun sille ei oikein löydy tammoja! Tai no, kuten astutuslistasta näkee, sillä on jo parikin kivaa varsaa, knabstrup ja anglo-trakehner, mutta kun sille pitäisi omankin rodun varsoja saada! Meidän koulupainotteiset täysiveriset tulevat kaikki samasta suvusta kuin Noblekin tai sitten sukujen epätasaisuus on jo niin suurta, ettei sellaisia yhdistelmiä vain kykene tekemään. Asialle täytyy tehdä jotakin.

Kuvasta sen verran, että se on puolisoni ottama, kun kävimme muutama vuosi sitten Irish National Studissa, Kildaressa. Kuvan ori on jokin paikan siitosoreista, mahdollisesti Amadeus Wolf tai Lord Shanakill. Varastossa on noita laidunkuvia useampiakin, sekä oreista että tammoista varsoineen. Niitä on Ionicin hevosilla käytössä joitain, tunnistaa ©-tiedoista "ST" tai "KH" tai sitten on linkkiä jommankumman Flickr-albumeihin, joista ne taitavat olla saatavilla CC-lisenssillä. Vierailukohteena Irish National Stud on lämpimästi suositeltava, hevosten lisäksi siellä on pieni hevosaiheinen museo, japanilainen puutarha ja St. Fiachran puutarha. Dublinista pääsee junalla nopeasti Kildareen ja asemalta pitäisi olla kuljetus siittolalle. Toki sinne voi kävelläkin asemalta, matkaa on ehkä pari kilometriä.


Hledna sen sijaan on tehnyt jo varsin kivan uran oman rotunsa jalostuksessa: kolme varsaa vuodelta 2014 ja tänä vuonna on syntynyt kaksi lisää, sivuttomia vielä toki, mutta suvut ovat kivoja. Hlednan oma suku on ihan huomionarvoinen sekin, emä on Ionicin oma kasvatti omista tuontihevosista, isä taasen malibulainen ori.

Meidän ukrainanratsuhevos-kanta on kovin pieni, joten jokainen hevonen on huomionarvoinen, ei vain Hledna. Viime aikoina olen keksinyt sinne vähän uutta verta ja ostokannalla olen koko ajan. Kunpa kyseessä vain ei olisi niin harvinainen rotu! Tällä hetkellä Ionic taitaa kasvattaa ukrainalaisia taas ihan yksin, kun Malibu/Trzebielino lopetti eikä muita juuri ole ollut.


Marvellous Herrings iski minun tajuntaani jo ihan tallin alkuaikoina, kun alkoi VSN-näyttelyissä tulla vastaan tallin nimi ja upeita ahaltekejä. Sittemmin rotulistalle pääsivät myös puoliveriset ja tällä hetkellä vuoden tauon jälkeen uudelleen aktiiviseksi palannut mahtisilakka jatkaa puoliveristen ja ahaltekien kanssa. Toivottavasti tällä kerralla pitkään, suorastaan ikuisesti.

Ja tarvitseeko minun erikseen sanoa noista kuvista? Sanon kuitenkin: upeita kuvia upeista eläimistä. Niin puoliverisillä kuin erityisesti ahaltekeillä. Ooh! Voisin kuolata niitä aamusta iltaan, mutta niinhän minä taidan sanoa miltei mistä tahansa kuvista.

Noin muuten MH on toistaiseksi hieman keskeneräisen oloinen eikä käytettävyydeltään ihan viimeistelty, mutta se taisi olla Virginia, joka joskus lohkaisi, että talli on tasan niin kiinnostava kuin sen hevoset ovat. Ja tässä kohtaa mennään Herringsin kanssa selkeästi plussan puolella.

– S