Olen pyöritellyt tätä aihetta mielessäni kauan, mutten ole saanut sitä raapustetuksi ulos päästä, koska koko ajan tulee lisää materiaalia. Aihe on siis virtuaalihevoset omistaja ja miten se tieto merkitään missäkin yhteydessä.
Vuosia takaperin rutisimme Virginian kanssa VRL:n silloin uudesta säännöstä, että omistajan VRL-tunnus pitää olla mainittuna virtuaalihevosen sivulle, jotta sen saa rekisteriin. Meillä ei ollut ja omistajatietojen muuttaminen muutaman tuhannen hevosen sivuille ei kuulostanut houkuttelevalta projektilta. Onneksi vanhojen, jo rekisterissä olleiden hevosten sivuja ei tarvinnut käydä muuttamassa, mutta törmään tähän asiaan vieläkin yrittäessäni rekisteröidä joitain Ionicin muinaisia hevosia. Vaadittu "virtuaalihevonen" aika monen sivuilla jo lukeekin, mutta omistajien VRL-tunnuksia ei.
Kyseessä on toki ajatustason ongelma. Minä en omista yhtä ainutta virtuaalihevosta. Virginia ei omista yhtä ainutta virtuaalihevosta. Kaikki meidän hevoset ovat tallien omaisuutta ja me puolestamme omistamme tallit. Hiusten halkomista, ehkä, mutta näin se vain on meidän kahden omistajan talleilla. Onneksi sentään siitä ei ole tullut ongelmia ainakaan toistaiseksi, että jos minä rekisteröin hevosia omalle VRL-tunnukselleni vaikka sivuilla lukee myös Virginian olevan omistaja. Ja ratsastuskilpailuissa on toki ymmärrettävää että vain yksi tietty ratsastaja osallistuu tietyn hevosen kanssa kisoihin. Ratsastajallahan ei tarvitse olla hevoseen omistussuhdetta voidakseen kilpailla sillä.
Mutta ei VRL ole ainoa instanssi, joka vaatii tarkan omistajatiedon. Osallistuin taannoin VSN-näyttelyihin ja kirjoitin hevosen omistajaksi ihan yksinkertaisesti "Sirpa". Kaikki hevoset menivät hylkyyn, koska omistajatieto oli kuulemma väärä. Totta, minun moka, hevostemme sivuilla lukee omistajakohdassa näin: "Ionic / S VRL-00329 & Virginia VRL-02702". Siinä ei siis lue Sirpa, Sirpa on selkeästi joku pahainen virtuaalihevosvaras.
Vahingosta viisastuneena päätin alkaa käyttää VSN-osallistumisissa omaa VRL-tunnustani, se nyt sentään on yksiselitteinen. Vaan kun ei mukamas ole, eräs tuomari huomautti kerran siitä, että omistajan VRL-tunnuksesta puuttuu yksi nolla, kun olin kirjoittanut omistajaksi VRL-0329 ja sivuilla lukee VRL-00329. Bad me.
Myöhemmin ERJ:n alaisiin kisoihin osallistuttuani sain VRL:n työntekijältä palautetta puuttuvasta nollasta, että kisaosallistumisissa pitää omistajan VRL-tunnus olla 5-numeroinen, se VRL-0329 ei ole riittävä. Oliko peräti niin, että järjestelmät eivät tunnista sitä lainkaan tai jotain tällaista. Sukkana nuo kisaosallistumiset ovat menneet läpi kisojen järjestäjille, mutta ilmeisesti tulosten lähetysvaiheessa tulee sitten ongelmia.
Ja minä vastikään vasta olen oppinut käyttämään edes sitä yhtä nollaa sen VRL-tunnuksen edessä...
Mitä VSN-tuomarointiin tulee, olen itse hyvin leväperäinen omistajatietojen (tai ylipäänsä minkään muun paitsi sukupuolen, rodun ja kuvien) suhteen. En minä koskaan muista tsekata kaikkea. Enkä kyllä taida olla ainoa, kuitenkin yleensä hevoseni on arvosteltu vaikka olisinkin ilmoittanut ne mukaan Sirpan nimissä. Kai sitä nyt sen verran luottoa pitää ihmisiin olla, että he nyt sentään tietävät kenen hevosia ilmoittavat mukaan näyttelyihin.
Kerran olen törmännyt tapaukseen, että omistaja oli omissa nimissään ilmoittanut hevoset, joiden sivuilla luki omistajana tallin nimi. Huomautin tästä tuloksissa huomattuani asian, mutten hylännyt osallistumisia. Pääsyy tähän oli se, että kyseessä oli harvinaisten rotujen luokat, jotka olisivat jääneet tyngiksi tai peruttu kokonaan, jos olisin lähtenyt yhden ison omistajan hevosia hylkäämään. Ja jos jotakuta nyt närästää moinen lepsuilu, niin kyllä minä VRL:stä tarkistin, että kyseisen niminen omistaja omistaa tallin, jonka omistamia hevoset ovat. Pidän tätä riittävänä näyttönä siitä, että kyseinen ihminen todellakin omistaa mukaan ilmoittamansa hevoset vaikka tietojen merkinnässä olikin epätarkkuuksia.
–S
keskiviikkona, huhtikuuta 06, 2016
perjantaina, huhtikuuta 01, 2016
Esittelyssä kuukauden valinnat
Päädyin valitsemaan kuukauden teemaksi amerikkalaiset rodut ja vähän myös voikkovärit, kun oriiksi valikoitui paso fino Calero Ion, tammaksi quarter Emma Lena Ion ja talliksi Kanadan Albertaan sijoittuvan Pinerock Ranchin.
Calero on meidän tuoreimpia tuotoksia paso finojen saralla. Loppuvuodesta 2013 tehtailin suuren määrän paso fino-varsoja, periaatteella "kaikki yhdistelmät mitkä nyt vain vähänkin sopivat". No, niitä varsoja sitten tuli, mutta kun kanta on aika pieni, niin nämä ovat nyt sitten liki poikkeuksetta jotain sukua toisilleen. Tarttis tehrä jotai, kuten esimerkiksi keksiä lisää hevosia. Pasot kaipaisivat todellakin piristysruisketta. Jos jollain on myydä suvullisia pasoja, olisin kiitollinen, ainakin jos olisivat erisukuisia.
Caleron isä on vanhan, mutta – ah! – niin ihanan Amelien kasvatti Calixto AML, mutta taas sen vanhemmat ovat molemmat peräisin Branwenista. Emänemä puolestaan on kotoisin toisesta kadonneesta, harvinaisia kasvattaneesta suurtallista, Djoehemista. Viis siitä, että tallit ja hevosetkin ovat kadonneet, olen ylpeä että meiltä löytyy vielä näitä harvinaisuuksia!
Kuten sanottua, Calero on voikko ja sinänsä jonkinlainen harvinaisuus, koska meidän pasolaumassa on kovin vähän voikkovärisiä. Ja se on ihan hyvä niin, ei niitä voikkoväristen pasojen kuvia turhan paljon ole tarjolla.
Quartereiden kanssa ei tarvitse vältellä erikoisia värejä ja meiltä varsin eksoottisia eläjiä löytyykin. Emma Lena on sieltä harvinaisemmasta päästä kun on cremello (ihan totta, ei meillä Ionicissa niin kovin montaa tuplavoikkoa hevosta ole! Ahaltekit ovat sitten juttu erikseen).
Emma Lenan suku on melkoinen sillisalaatti. Sen isä on Mustangin omistama ja Belmont Farmin (ihan tuntematon nimi minulle) kasvattama ori. Todella kaunis kuva sillä, pidän siitä kovasti. Sen suku on itselleni todella vierasta, mutta sehän on vain hyvä.
Emä vanhempineen on sitten omia kasvatteja, joskin emänisä Ace Dan on myyty pois. Eie. Ace Queen GA on entinen laukkahevonen, joka kehnosti sujuneen ja siksi lyhyeksi jääneen uran jälkeen tuli Ioniciin siitostammaksi. Taisi olla quarter-puolelta ensimmäisiä "siirtohevosia". Eii. Shutter Dan GA ja eee. Tic Tac Toe GA ovat molemmat suoraan Ioniciin keksittyjä ratsupuolen quartereita. Eei. Fiftysomething on taas kerran Amelien hevosia, en tosin tiedä oliko se ostohevonen jostain muualta vai keksitty suoraan Amelieen, mutta eipä tuolla kai niin väliä.
Tässä viime aikoina on nyt ollut useampiakin näitä amerikkalaisiin rotuihin keskittyviä talleja kuukauden valintana (Hazard ja Ravenwood ainakin), mutta yrittäkää kestää. Suurin osa amerikkalaisista roduista on harvinaisia ja tietenkin ne kiinnostavat minua aina.
Ehdottomasti eniten Pinerock kiinnitti huomiotani sillä, että siellä on kanadanhevosia. Kanadanhevonen on todella hieno rotu, vähän niinkuin morganin tuhdimpi Kanadan-serkku. Harmi että kuvia on tarjolla kovin vähän eikä ole itse koskaan tullut hankittua yhtään kanadanhevosta. Tosin Virginialla oli hatara muistikuva, että Ionicissa olisi joskus ollut yksi kanadanhevonen. Koska en sitä löytänyt, voi olla että Virginia on moisen omistanut Marinean aikana, muttei sellaista nopealla haulla löytynyt Marineankaan arkistoista.
Niin tai näin, kanadanhevonen on käytännössä tuntematon rotu virtuaalimaailmassa. Joskus vuosia sitten oli yksi ihan kanadanhevosiin keskittynyt kasvattaja, Ellerie vai mikä sen nimi oli. En tiedä saiko se koskaan mitään näkyvää aikaiseksi tämän rodun kanssa. Kasvatteja kyllä syntyi muistaakseni jonkin verran, mutta ne taisivat kaikki jäädä kotiin tai sitten muuten vain katosivat. Omistajan kiinnostus taisikin lopahtaa melko nopeasti vaikka talli kyllä pysyi netissä ja ainakin nimellisesti aktiivisena hyvän aikaa. Myöhemmin on ehkä muistaakseni ollut joitain yrityksiä tuoda kanadanhevosia virtuaalimaailmaan ja kasvattaa niitä, mutta taisivat jäädä yrityksiksi.
Mutta jos en ole missannut jotain, niin siinäpä kanadanhevosen historia virtuaalimaailmassa kutakuinkin oli ja se on kyllä vähän sääli. Jos nyt Pinerock pystyy tekemään tilanteelle jotain, se on yksinomaan positiivista. Voisihan sitä toki itsekin hommata hevosen tai pari (kuuluisat viimeiset sanat).
Kanadanhevosen lisäksi Pinerockissa kasvatetaan myös quartereita ja painteja, eikä niistäkään kumpikaan ole mikään erityisen yleinen kasvatusrotu. Erittäin kiva siis nähdä niitäkin ja nimenomaan ratsulinjaisia, laukkahevosiahan meiltä löytyy itseltämmekin vaikka muille jakaa. Kaiken kaikkiaan Pinerockin hevoset ovat varsin mukavaa sakkia, joilla on kivat kuvat. Jo yksinomaan se riittää hyvin pitkälle, jos minulta kysytään, mutta erityisesti kasvatustoiminnan kanssa toivotan ja toivon pitkää ikää ja menestystä.
– S
Calero on meidän tuoreimpia tuotoksia paso finojen saralla. Loppuvuodesta 2013 tehtailin suuren määrän paso fino-varsoja, periaatteella "kaikki yhdistelmät mitkä nyt vain vähänkin sopivat". No, niitä varsoja sitten tuli, mutta kun kanta on aika pieni, niin nämä ovat nyt sitten liki poikkeuksetta jotain sukua toisilleen. Tarttis tehrä jotai, kuten esimerkiksi keksiä lisää hevosia. Pasot kaipaisivat todellakin piristysruisketta. Jos jollain on myydä suvullisia pasoja, olisin kiitollinen, ainakin jos olisivat erisukuisia.
Caleron isä on vanhan, mutta – ah! – niin ihanan Amelien kasvatti Calixto AML, mutta taas sen vanhemmat ovat molemmat peräisin Branwenista. Emänemä puolestaan on kotoisin toisesta kadonneesta, harvinaisia kasvattaneesta suurtallista, Djoehemista. Viis siitä, että tallit ja hevosetkin ovat kadonneet, olen ylpeä että meiltä löytyy vielä näitä harvinaisuuksia!
Kuten sanottua, Calero on voikko ja sinänsä jonkinlainen harvinaisuus, koska meidän pasolaumassa on kovin vähän voikkovärisiä. Ja se on ihan hyvä niin, ei niitä voikkoväristen pasojen kuvia turhan paljon ole tarjolla.
Quartereiden kanssa ei tarvitse vältellä erikoisia värejä ja meiltä varsin eksoottisia eläjiä löytyykin. Emma Lena on sieltä harvinaisemmasta päästä kun on cremello (ihan totta, ei meillä Ionicissa niin kovin montaa tuplavoikkoa hevosta ole! Ahaltekit ovat sitten juttu erikseen).
Emma Lenan suku on melkoinen sillisalaatti. Sen isä on Mustangin omistama ja Belmont Farmin (ihan tuntematon nimi minulle) kasvattama ori. Todella kaunis kuva sillä, pidän siitä kovasti. Sen suku on itselleni todella vierasta, mutta sehän on vain hyvä.
Emä vanhempineen on sitten omia kasvatteja, joskin emänisä Ace Dan on myyty pois. Eie. Ace Queen GA on entinen laukkahevonen, joka kehnosti sujuneen ja siksi lyhyeksi jääneen uran jälkeen tuli Ioniciin siitostammaksi. Taisi olla quarter-puolelta ensimmäisiä "siirtohevosia". Eii. Shutter Dan GA ja eee. Tic Tac Toe GA ovat molemmat suoraan Ioniciin keksittyjä ratsupuolen quartereita. Eei. Fiftysomething on taas kerran Amelien hevosia, en tosin tiedä oliko se ostohevonen jostain muualta vai keksitty suoraan Amelieen, mutta eipä tuolla kai niin väliä.
Tässä viime aikoina on nyt ollut useampiakin näitä amerikkalaisiin rotuihin keskittyviä talleja kuukauden valintana (Hazard ja Ravenwood ainakin), mutta yrittäkää kestää. Suurin osa amerikkalaisista roduista on harvinaisia ja tietenkin ne kiinnostavat minua aina.
Ehdottomasti eniten Pinerock kiinnitti huomiotani sillä, että siellä on kanadanhevosia. Kanadanhevonen on todella hieno rotu, vähän niinkuin morganin tuhdimpi Kanadan-serkku. Harmi että kuvia on tarjolla kovin vähän eikä ole itse koskaan tullut hankittua yhtään kanadanhevosta. Tosin Virginialla oli hatara muistikuva, että Ionicissa olisi joskus ollut yksi kanadanhevonen. Koska en sitä löytänyt, voi olla että Virginia on moisen omistanut Marinean aikana, muttei sellaista nopealla haulla löytynyt Marineankaan arkistoista.
Niin tai näin, kanadanhevonen on käytännössä tuntematon rotu virtuaalimaailmassa. Joskus vuosia sitten oli yksi ihan kanadanhevosiin keskittynyt kasvattaja, Ellerie vai mikä sen nimi oli. En tiedä saiko se koskaan mitään näkyvää aikaiseksi tämän rodun kanssa. Kasvatteja kyllä syntyi muistaakseni jonkin verran, mutta ne taisivat kaikki jäädä kotiin tai sitten muuten vain katosivat. Omistajan kiinnostus taisikin lopahtaa melko nopeasti vaikka talli kyllä pysyi netissä ja ainakin nimellisesti aktiivisena hyvän aikaa. Myöhemmin on ehkä muistaakseni ollut joitain yrityksiä tuoda kanadanhevosia virtuaalimaailmaan ja kasvattaa niitä, mutta taisivat jäädä yrityksiksi.
Mutta jos en ole missannut jotain, niin siinäpä kanadanhevosen historia virtuaalimaailmassa kutakuinkin oli ja se on kyllä vähän sääli. Jos nyt Pinerock pystyy tekemään tilanteelle jotain, se on yksinomaan positiivista. Voisihan sitä toki itsekin hommata hevosen tai pari (kuuluisat viimeiset sanat).
Kanadanhevosen lisäksi Pinerockissa kasvatetaan myös quartereita ja painteja, eikä niistäkään kumpikaan ole mikään erityisen yleinen kasvatusrotu. Erittäin kiva siis nähdä niitäkin ja nimenomaan ratsulinjaisia, laukkahevosiahan meiltä löytyy itseltämmekin vaikka muille jakaa. Kaiken kaikkiaan Pinerockin hevoset ovat varsin mukavaa sakkia, joilla on kivat kuvat. Jo yksinomaan se riittää hyvin pitkälle, jos minulta kysytään, mutta erityisesti kasvatustoiminnan kanssa toivotan ja toivon pitkää ikää ja menestystä.
– S
torstaina, maaliskuuta 03, 2016
Vanhojen orien uusiokäyttöä
Virtuaalimaailma on siitä kiva paikka, että ammoin kuollutta oria voidaan käyttää jalostuksessa vuosia myöhemminkin melko kivuttomasti. Kas, voidaanhan sitä toki olettaa, että oriista on omistajalle tai kasvattajalle pakastetta käytettäväksi silloin kun parhaaksi katsoo. Itse en ole niin kovin viehättynyt siitä, että kuolleita hevosia herätetään henkiin (parin tamman kohdalla saattaisin olla kyllä valmis tekemään poikkeuksen...), mutta pakasteen käytössä en näe mitään ongelmia.
Juutuinpa tuossa selailemaan Ionicin mittavaa kuolleiden hevosten listaa läpi ja monen oriin kohdalle laitoin mielessäni rastin: tsekkaa jos olisi käyttökelpoinen nykyjalostuksessa. Kuviahan noilla ei enää ole näkyvillä, mutta suvut ovat sitäkin hienompia. Tässä on vähän muistilistaa itselleni (ja miksei toki muillekin kiinnostuneille) siitä, mitä helmiä sieltä löytyy.
appaloosa TH Dream Prince
Epätasainen suku ja luonnollisesti kadonnutkin jo (ehkä niitä voisi löytyä vielä Archivesta tai jostain, pitää tsekkailla), mutta sieltä löytyy ikivanhoja kasvattajatunnuksia, kuten Laakson, K, FN, ja Punikin. Yhdistettynä johonkin 2-3 polviseen appaloosatammaan tämä olisi tosi kiva.
welsh cobit Ceridwyn Admiral ja Ceridwyn Emyr
Ei varmaan tarvitse perustella sen kummemmin? Näiden poikien suvuissa on paljon sellaisia nimiä, joita nykyään esiintyy cob-suvuissa siellä 5. polvessa tai kauempana. Meillä olisi yksi molemmille oreille oikein sopiva kolmipolvinen tamma.
lusitano SWS Baroque
Ha, tällä saataisiin aikaan yhdelle lusitano-tammalle varsa.
frederiksborg Sah's Destination Zero
Virginia ei koskaan pitänyt tästä oriista sen "vääränkielisen" nimen takia. Sittemmin pipa on höllääntynyt hieman, nostalgialla saattaa olla jotain tekemistä asian kanssa. Zeron linjat eivät jatku nykyisiin hevosiin vaikka sitä jalostuksessa aikanaan käytettiinkin, mutta tuo sopisi oikein hienosti meidän lyhytsukuisille freditammoille.
frederiksborg Marinean Origam
Origamia näkee vielä muutamien pitkäsukuisten frederiksborgien sukutauluissa, mutta sitä voisi käyttää nyt uudestaan nykytammoille.
tennesseenwalker Sétif Sah
Osa suvusta on ollut kadonnutta jo vuonna 2004, mutta ketä se nykyään enää haittaa? Nuo nimet! Oikeastaan myös Sétifin poika Seteh Sah olisi kiinnostava ja käyttökelpoinen, samoin samasta isästä polveutuva Jet Black Ion, jota ei jostain syystä ole merkitty kuolleeksi. Nämä kyllä pitäisi saada VRL:n rekisteriin ennen käyttöä jalostuksessa.
xx:t La Siréne Wild Wind ja Millenium Ion
Wild Windin suvussa on vanhoja laukkahevosia, jos olen oikein ymmärtänyt, mutta oria itseään käytettiin Ionicissa ratsujalostukseen. Linja on kuitenkin kadonnut Ionicista, eikä Wild Windin tyttärenpoikaakaan Millenium Ionia (i. SK Grand Duke) näy nykysuvuissa.
orlovravurit MVS Srebra, Mihail Iostream ja Iskatel
Voi, olisipa meillä vielä orloveita! Tai edes muita lv-ravureita.
hackney Sailor of Radon
Voi että, Ionicissa on joskus ollut tällainenkin herkku...
venäjänratsuhevonen Nerzes II
Kyseessä on sen verran harvinainen rotu, että kaikki keinot kannan kasvattamiseen kannattaa käyttää, myös pakasteen käyttömahdollisuus. Tämän tammavarsan RD Kemikalin ainoa puhdas vrh-varsa, tamma Katya Ion myytiin aikanaan Sargaan, joten se ei välttämättä olisi teknisesti ottaen kuollut... Kyllä niin houkuttaisi. Toki kiinnostaisi käyttää myös Katyan isää, suvutonta Origamia jalostuksessa myös.
xx:t Quiero's Masterpiece xx ja La Sirène Wicked xx
Okei, näiden isä on MVS Lord Fenton (Gold Kid – Wizzerria), jota nyt vielä vissiin näkee vanhoissa täykkärisuvuissa, mutta suvut olisivat muuten kiinnostavia.
oldenburg HRS Lirezoso
Olisi kerrankin oldenburg, jolla ei ole suvussa Honeybeeta!
budjonny Boris Zeni
Taitaa olla yksi niistä ainoista mahdollisuuksista saada enää noita vanhoja budjonnylinjoja eloon.
RBSH Grand Gray Ion
Pitkä- ja vanhasukuinen, kuuluu meidän vanhaan ja kuopattuun Wizzerria-projektiin, jossa yritettiin saada Wizzerria sukuihin useammin kuin kerran. Grand Graylla Wizzerria on peräti kolmasti. Tuo suku olisi muutenkin hieno.
westfalen Edward von Radon
Ai meillä on tällainenkin ori joskus ollut!
welsh B:t Maolán Ion ja Siorus Ion
Vanhoja ionicilaisia welsh B-linjoja ei taida olla enää tallessa, mutta tässä olisi mahdollisuus saada niitä edes vähän takaisin. (Löytyi sieltä tällainen wB-tammakin ja tällainenkin. Voi luoja!)
welsh mountain Whiten Melfyn
Olenhan valitellut sitä, että meidän mounttilauma on kaikki sukua keskenään. No tässä olisi takuulla sopiva ori meidän pitkäsukuisille tammoille.
poitou Le Rex Soleil
Tätä täytyy käyttää meidän suvuttomille tammoille.
shetlanninponi Annan Jatkosota
Eihän meillä shettiksiä ole, mutta jos tätä blogia osuu lukemaan joku shettisharrastaja, kuulisin mielelläni kommentteja tuosta suvusta. Ja olisihan tuon pakastesperma käytössä ulkopuolisille tammoille, jos jotakuta sattuu kiinnostamaan.
hackneyponi Eamon COS
Sivuilla lukee että olisi hackney, mutta kun katsoo säkäkorkeutta, niin on kyllä poni. Ja meillähän noita hackneyponitammoja olisi kyllä...
–S
Juutuinpa tuossa selailemaan Ionicin mittavaa kuolleiden hevosten listaa läpi ja monen oriin kohdalle laitoin mielessäni rastin: tsekkaa jos olisi käyttökelpoinen nykyjalostuksessa. Kuviahan noilla ei enää ole näkyvillä, mutta suvut ovat sitäkin hienompia. Tässä on vähän muistilistaa itselleni (ja miksei toki muillekin kiinnostuneille) siitä, mitä helmiä sieltä löytyy.
appaloosa TH Dream Prince
Epätasainen suku ja luonnollisesti kadonnutkin jo (ehkä niitä voisi löytyä vielä Archivesta tai jostain, pitää tsekkailla), mutta sieltä löytyy ikivanhoja kasvattajatunnuksia, kuten Laakson, K, FN, ja Punikin. Yhdistettynä johonkin 2-3 polviseen appaloosatammaan tämä olisi tosi kiva.
welsh cobit Ceridwyn Admiral ja Ceridwyn Emyr
Ei varmaan tarvitse perustella sen kummemmin? Näiden poikien suvuissa on paljon sellaisia nimiä, joita nykyään esiintyy cob-suvuissa siellä 5. polvessa tai kauempana. Meillä olisi yksi molemmille oreille oikein sopiva kolmipolvinen tamma.
lusitano SWS Baroque
Ha, tällä saataisiin aikaan yhdelle lusitano-tammalle varsa.
frederiksborg Sah's Destination Zero
Virginia ei koskaan pitänyt tästä oriista sen "vääränkielisen" nimen takia. Sittemmin pipa on höllääntynyt hieman, nostalgialla saattaa olla jotain tekemistä asian kanssa. Zeron linjat eivät jatku nykyisiin hevosiin vaikka sitä jalostuksessa aikanaan käytettiinkin, mutta tuo sopisi oikein hienosti meidän lyhytsukuisille freditammoille.
frederiksborg Marinean Origam
Origamia näkee vielä muutamien pitkäsukuisten frederiksborgien sukutauluissa, mutta sitä voisi käyttää nyt uudestaan nykytammoille.
tennesseenwalker Sétif Sah
Osa suvusta on ollut kadonnutta jo vuonna 2004, mutta ketä se nykyään enää haittaa? Nuo nimet! Oikeastaan myös Sétifin poika Seteh Sah olisi kiinnostava ja käyttökelpoinen, samoin samasta isästä polveutuva Jet Black Ion, jota ei jostain syystä ole merkitty kuolleeksi. Nämä kyllä pitäisi saada VRL:n rekisteriin ennen käyttöä jalostuksessa.
xx:t La Siréne Wild Wind ja Millenium Ion
Wild Windin suvussa on vanhoja laukkahevosia, jos olen oikein ymmärtänyt, mutta oria itseään käytettiin Ionicissa ratsujalostukseen. Linja on kuitenkin kadonnut Ionicista, eikä Wild Windin tyttärenpoikaakaan Millenium Ionia (i. SK Grand Duke) näy nykysuvuissa.
orlovravurit MVS Srebra, Mihail Iostream ja Iskatel
Voi, olisipa meillä vielä orloveita! Tai edes muita lv-ravureita.
hackney Sailor of Radon
Voi että, Ionicissa on joskus ollut tällainenkin herkku...
venäjänratsuhevonen Nerzes II
Kyseessä on sen verran harvinainen rotu, että kaikki keinot kannan kasvattamiseen kannattaa käyttää, myös pakasteen käyttömahdollisuus. Tämän tammavarsan RD Kemikalin ainoa puhdas vrh-varsa, tamma Katya Ion myytiin aikanaan Sargaan, joten se ei välttämättä olisi teknisesti ottaen kuollut... Kyllä niin houkuttaisi. Toki kiinnostaisi käyttää myös Katyan isää, suvutonta Origamia jalostuksessa myös.
xx:t Quiero's Masterpiece xx ja La Sirène Wicked xx
Okei, näiden isä on MVS Lord Fenton (Gold Kid – Wizzerria), jota nyt vielä vissiin näkee vanhoissa täykkärisuvuissa, mutta suvut olisivat muuten kiinnostavia.
oldenburg HRS Lirezoso
Olisi kerrankin oldenburg, jolla ei ole suvussa Honeybeeta!
budjonny Boris Zeni
Taitaa olla yksi niistä ainoista mahdollisuuksista saada enää noita vanhoja budjonnylinjoja eloon.
RBSH Grand Gray Ion
Pitkä- ja vanhasukuinen, kuuluu meidän vanhaan ja kuopattuun Wizzerria-projektiin, jossa yritettiin saada Wizzerria sukuihin useammin kuin kerran. Grand Graylla Wizzerria on peräti kolmasti. Tuo suku olisi muutenkin hieno.
westfalen Edward von Radon
Ai meillä on tällainenkin ori joskus ollut!
welsh B:t Maolán Ion ja Siorus Ion
Vanhoja ionicilaisia welsh B-linjoja ei taida olla enää tallessa, mutta tässä olisi mahdollisuus saada niitä edes vähän takaisin. (Löytyi sieltä tällainen wB-tammakin ja tällainenkin. Voi luoja!)
welsh mountain Whiten Melfyn
Olenhan valitellut sitä, että meidän mounttilauma on kaikki sukua keskenään. No tässä olisi takuulla sopiva ori meidän pitkäsukuisille tammoille.
poitou Le Rex Soleil
Tätä täytyy käyttää meidän suvuttomille tammoille.
shetlanninponi Annan Jatkosota
Eihän meillä shettiksiä ole, mutta jos tätä blogia osuu lukemaan joku shettisharrastaja, kuulisin mielelläni kommentteja tuosta suvusta. Ja olisihan tuon pakastesperma käytössä ulkopuolisille tammoille, jos jotakuta sattuu kiinnostamaan.
hackneyponi Eamon COS
Sivuilla lukee että olisi hackney, mutta kun katsoo säkäkorkeutta, niin on kyllä poni. Ja meillähän noita hackneyponitammoja olisi kyllä...
–S
tiistaina, maaliskuuta 01, 2016
Esittelyssä kuukauden valinnat
Niin vain tahtoo päästä unohtumaan blogi (syytän siitä tosin tällä kertaa flunssaa, joka vei aivokapasiteetin liki kahdeksi viikoksi), mutta tässä ovat nyt kuukauden valinnat esittelyineen:
– SWB-ori Extanor GA
– mft-tamma Pineberry Ion
– Kadotetut Suomenhevoset
Extanor GA:n keksin tuossa jokin aika sitten kun huomasin meillä olevan kovin vähän suvuttomia tai lyhytsukuisia koulupuoliverisiä. Pitkäsukuisia on vaikka muille jakaa ja vielä vähän enemmänkin, mutta niille harvoille lyhytsukuisille on vaikea löytää omasta tallista sopivaa kaveria suvunjatkopuuhiin. Ja niinpä Extanorkin on päässyt astumaan jo pari tammaa, yhden trakehnerin ja yhden DWB:n. Lisää on tulossa, onpa tallissa sille SWB-morsiankin.
Ja pakko mainita, että nimi on väännös Chimo Bayon kappaleesta "Asi me gusta a mí" (ainakin luulen että tuo on kappaleen nimi, mutta Google kyllä tuntee sen myös nimillä "X-Ta Sí, X-Ta No" ja "Extasy extano". Otapa näistä selvä, mutta hevosen nimeksi sopii kyllä Extanor.
Missourinfoxtrotter on rotuna yksi pahuksen murheenkryyni (muistelisin, että aiheesta on purnattu blogissa aiemminkin): meillä on muutama pitkä- ja vanhasukuinen yksilö, joiden sukujen kantahevoset menevät 2000-luvun alun Vista Ridgeen ja Marineaan ja herra ties mihin. Hieno juttu että vanhat linjat ovat säilyneet, mutta koska kyse on nykyisin aivan superharvinaisesta rodusta, ei mistään löydy näille meidän vanhalinjaisille sopivia oreja ja tammoja. Tai ylipäänsä mistään ei löydy yhtäkään foxtrotteria, jos ollaan hivenen pessimistisiä. Voitte siis vain arvata miten iloinen olin bongatessani Rautkymistä Pineberryn isän DD Freemanin. Suvullinen foxtrotter! Viis siitä että Freemanilla on sukua tasan yksi polvi ja Pineberryn emällä kolme tai useampia sukupolvia, tässä kohtaa ei kannata nirppailla tasaisten sukujen kanssa.
Onni luonnollisesti ei kestänyt kauaa, sillä nyt pitäisi löytää Pineberrylle jostain sulho. Meidän oma ori RWR Twisty King ei kelpaa, sen suvussa ovat suunnilleen samat nimet, vain vähän eri järjestyksessä. Niin että jos jostain löytyisi toinen onnenkantamoinen, suvullinen mft, niin voisi omistajansa vaikka ilmoitella tai jotain...
Joo, tiedän kyllä että Kadotetut Suomenhevoset on suomenhevostalli ja että siitä ei ole ihan kauhean kauan kun viimeksi valitsin kuukauden talliksi suokkitallin. Tästä ei kannata tehdä mitään sen ihmeellisempiä johtopäätöksiä, Ionicin talliesittelystä ei ole tulossa mikään suomenhevoskasvattajien lista. Itse kyllä hankkisin lisää suomenhevosia, jos minulla olisi tammakuvia, orikuvistahan ei ole pulaa kun niitä saa Hippoksesta. Jos jollain on niin voisin olla ostokannalla.
Ja eihän suomenhevosissa mitään vikaa ole. Ei ainakaan Kadotetun hevosissa, siellä on paljon hienoja kuvia hienoista hevosista ja sekaan on mahtunut muutama erikoisvärinenkin kaveri, erikoisplussa siitä että erikoisvärien polveutumiset näyttäisivät olevan kunnossa. Kyllä täältä itselleen suokin voisi ostaa! Värisuosikkini Kadotetun hevosista on kuitenkin rautias, mutta isomerkkinen Viisikon Tiltu, nimistä hauskin löytyy ori Huikauhialta ja ehdottomasti paras luonnekuvaus on tamma Riiviöiden Myyllä, mitä sitä tuon enempää sanomaan jos ei sanottavaa ole?
Mutta sitten päästäänkin siihen jännään osaan: nimestään huolimatta Kadotetusta löytyy muunrotuisiakin hevosia, pääasiassa kylmäverisiä mutta myös joitain muita rotuja. Vitsi on siinä, että mistä ne löytää, itselläni meni tovi aikaa löytää linkki, joka on kyllä tuossa hevossivun yläreunassa heti. Lusitano! Dartmooreja! Haflingereita, issikoita ja vuonohevosia! Mutta eihän tämä vielä mitään, kylmäveripuolelta löytyy vielä eksoottisempaa eläjää, kuten italiantyöhevosia (mahtavatko olla ensimmäisiä/ainoita rotuaan virtuaalimaailmassa?), jyllanninhevosia, percheroneja (kyllä, yksi meidänkin kasvatti), trait du nordeja ja sitten yksi suffolkinhevonen, yksi schwarzwaldinrautias ja yksi raskas neuvostoliitontyöhevonen. Ettei sinänsä tarvitse ihmetellä, miksi valitsin "suomenhevostallin" kuukauden talliksi...
–S
– SWB-ori Extanor GA
– mft-tamma Pineberry Ion
– Kadotetut Suomenhevoset
Extanor GA:n keksin tuossa jokin aika sitten kun huomasin meillä olevan kovin vähän suvuttomia tai lyhytsukuisia koulupuoliverisiä. Pitkäsukuisia on vaikka muille jakaa ja vielä vähän enemmänkin, mutta niille harvoille lyhytsukuisille on vaikea löytää omasta tallista sopivaa kaveria suvunjatkopuuhiin. Ja niinpä Extanorkin on päässyt astumaan jo pari tammaa, yhden trakehnerin ja yhden DWB:n. Lisää on tulossa, onpa tallissa sille SWB-morsiankin.
Ja pakko mainita, että nimi on väännös Chimo Bayon kappaleesta "Asi me gusta a mí" (ainakin luulen että tuo on kappaleen nimi, mutta Google kyllä tuntee sen myös nimillä "X-Ta Sí, X-Ta No" ja "Extasy extano". Otapa näistä selvä, mutta hevosen nimeksi sopii kyllä Extanor.
Missourinfoxtrotter on rotuna yksi pahuksen murheenkryyni (muistelisin, että aiheesta on purnattu blogissa aiemminkin): meillä on muutama pitkä- ja vanhasukuinen yksilö, joiden sukujen kantahevoset menevät 2000-luvun alun Vista Ridgeen ja Marineaan ja herra ties mihin. Hieno juttu että vanhat linjat ovat säilyneet, mutta koska kyse on nykyisin aivan superharvinaisesta rodusta, ei mistään löydy näille meidän vanhalinjaisille sopivia oreja ja tammoja. Tai ylipäänsä mistään ei löydy yhtäkään foxtrotteria, jos ollaan hivenen pessimistisiä. Voitte siis vain arvata miten iloinen olin bongatessani Rautkymistä Pineberryn isän DD Freemanin. Suvullinen foxtrotter! Viis siitä että Freemanilla on sukua tasan yksi polvi ja Pineberryn emällä kolme tai useampia sukupolvia, tässä kohtaa ei kannata nirppailla tasaisten sukujen kanssa.
Onni luonnollisesti ei kestänyt kauaa, sillä nyt pitäisi löytää Pineberrylle jostain sulho. Meidän oma ori RWR Twisty King ei kelpaa, sen suvussa ovat suunnilleen samat nimet, vain vähän eri järjestyksessä. Niin että jos jostain löytyisi toinen onnenkantamoinen, suvullinen mft, niin voisi omistajansa vaikka ilmoitella tai jotain...
Joo, tiedän kyllä että Kadotetut Suomenhevoset on suomenhevostalli ja että siitä ei ole ihan kauhean kauan kun viimeksi valitsin kuukauden talliksi suokkitallin. Tästä ei kannata tehdä mitään sen ihmeellisempiä johtopäätöksiä, Ionicin talliesittelystä ei ole tulossa mikään suomenhevoskasvattajien lista. Itse kyllä hankkisin lisää suomenhevosia, jos minulla olisi tammakuvia, orikuvistahan ei ole pulaa kun niitä saa Hippoksesta. Jos jollain on niin voisin olla ostokannalla.
Ja eihän suomenhevosissa mitään vikaa ole. Ei ainakaan Kadotetun hevosissa, siellä on paljon hienoja kuvia hienoista hevosista ja sekaan on mahtunut muutama erikoisvärinenkin kaveri, erikoisplussa siitä että erikoisvärien polveutumiset näyttäisivät olevan kunnossa. Kyllä täältä itselleen suokin voisi ostaa! Värisuosikkini Kadotetun hevosista on kuitenkin rautias, mutta isomerkkinen Viisikon Tiltu, nimistä hauskin löytyy ori Huikauhialta ja ehdottomasti paras luonnekuvaus on tamma Riiviöiden Myyllä, mitä sitä tuon enempää sanomaan jos ei sanottavaa ole?
Mutta sitten päästäänkin siihen jännään osaan: nimestään huolimatta Kadotetusta löytyy muunrotuisiakin hevosia, pääasiassa kylmäverisiä mutta myös joitain muita rotuja. Vitsi on siinä, että mistä ne löytää, itselläni meni tovi aikaa löytää linkki, joka on kyllä tuossa hevossivun yläreunassa heti. Lusitano! Dartmooreja! Haflingereita, issikoita ja vuonohevosia! Mutta eihän tämä vielä mitään, kylmäveripuolelta löytyy vielä eksoottisempaa eläjää, kuten italiantyöhevosia (mahtavatko olla ensimmäisiä/ainoita rotuaan virtuaalimaailmassa?), jyllanninhevosia, percheroneja (kyllä, yksi meidänkin kasvatti), trait du nordeja ja sitten yksi suffolkinhevonen, yksi schwarzwaldinrautias ja yksi raskas neuvostoliitontyöhevonen. Ettei sinänsä tarvitse ihmetellä, miksi valitsin "suomenhevostallin" kuukauden talliksi...
–S
perjantaina, helmikuuta 05, 2016
Kalliovuortenhevosten värit
Kalliovuortenhevosista on mainittu moneen kertaan vuosien varrella, mutta meillä väritilastoja ei olla näille laskettu sitten vuoden 2008. En tiedä miksi, mutta nyt tuli laskettua. Tokikaan tällä hetkellä ei läheskään kaikilla listoilla olevilla kalliovuortenhevosilla ei ole kuvaa eikä siis väriäkään määriteltynä. Yritin tässä muutamana iltana päkistää niitä kuvia, mutta kuvattomia hevosia on liikaa siihen, että kertarysäyksellä saisi kaikille kuvat. Tänä iltana on kuitenkin 85 kuvallista kalliovuortenhevosta ja tässä niiden värijakauma:
Hopeanmusta 26
Hopeanruunikko 15
Voikko 8
Rautias 6
Musta 5
Hopeanmustanvoikko 4
Ruunikko 3
Mustanpäistärikkö 2
Hopeanhallakko 2
Mustanvoikonpäistärikkö 2
Ruunivoikonhallakko 2
Hopeanhiirakko 1
Punahallakko 1
Ruunivoikko 1
Voikonpäistärikkö 1
Cremello 1
Hopea smoky cream 1
Hallakko 1
Hopeanruunivoikko 1
Mustanvoikko 1
Hopeanruunikonpäistärikkö 1
Koska tälle rodulle on merkitty värien genotyypit, tiedetään myös se ovatko rautiaspohjaiset värit hopean kantajia vai eivät. Rautiaspohjaisia hevosia on 17 kappaletta, niistä 10 kantaa hopeaa. Yhteensä hopeavärisiä tai hopeankantajia on siis 61 kappaletta eli noin 72% hevosista. En ole koskaan nähnyt reaalimaailman kalliovuortenponien väritilastoja, mutta ei hopeavärien suuri määrä mitenkään vierasta ole, sehän on toivotuin väri.
Muista erikoisväreistä sen sijaan en tiedä. Voikkovärisiä on 22 kappaletta (26%), hallakkovärisiä 7 kpl (8%) ja päistärikköjä 6 kpl (7%). Tiedän suosivani voikkovärejä ihan törkeästi, ne ovat niin kivoja. Hallakkovärejä ja päistärikköjäkin suosisin, mutta kun on vähän ongelmia kuvien kanssa.
Erikoisvärejä suurempi ongelma sen sijaan on mustien tai ylipäänsä aa-geeniyhdistelmän suuri määrä. Välillä nimittäin on jopa hankalaa löytää sopivaa hevosta vaikkapa jollekin hienolle hopeanruunikolle, kun niin monen vanhemmat ovat joko molemmat mustia/mustapohjaisia (jolloin ei ruunikko ei ole varsalle mahdollinen väri) tai toinen on rautias, mutta senkin genotyyppi on aa. Toki hopeanmusta on ylivoimaisesti yleisin väri ja lähes puolet (42 kpl, 49%) kuvallisista hevosista on mostapohjaisia värejä muutenkin. Rautiaspohjaisia on se 17 kappaletta (20%) ja ruunikkopohjaisia loput eli 26 (31%). Musta on kyllä hankala juuri tämän takia: kun mustia alkaa olla laumassa liikaa, kaikista varsoista tulee sittne mustia, vain jokunen raudikko on seassa ja ruunikoita ei yhtään.
–S
Hopeanmusta 26
Hopeanruunikko 15
Voikko 8
Rautias 6
Musta 5
Hopeanmustanvoikko 4
Ruunikko 3
Mustanpäistärikkö 2
Hopeanhallakko 2
Mustanvoikonpäistärikkö 2
Ruunivoikonhallakko 2
Hopeanhiirakko 1
Punahallakko 1
Ruunivoikko 1
Voikonpäistärikkö 1
Cremello 1
Hopea smoky cream 1
Hallakko 1
Hopeanruunivoikko 1
Mustanvoikko 1
Hopeanruunikonpäistärikkö 1
Koska tälle rodulle on merkitty värien genotyypit, tiedetään myös se ovatko rautiaspohjaiset värit hopean kantajia vai eivät. Rautiaspohjaisia hevosia on 17 kappaletta, niistä 10 kantaa hopeaa. Yhteensä hopeavärisiä tai hopeankantajia on siis 61 kappaletta eli noin 72% hevosista. En ole koskaan nähnyt reaalimaailman kalliovuortenponien väritilastoja, mutta ei hopeavärien suuri määrä mitenkään vierasta ole, sehän on toivotuin väri.
Muista erikoisväreistä sen sijaan en tiedä. Voikkovärisiä on 22 kappaletta (26%), hallakkovärisiä 7 kpl (8%) ja päistärikköjä 6 kpl (7%). Tiedän suosivani voikkovärejä ihan törkeästi, ne ovat niin kivoja. Hallakkovärejä ja päistärikköjäkin suosisin, mutta kun on vähän ongelmia kuvien kanssa.
Erikoisvärejä suurempi ongelma sen sijaan on mustien tai ylipäänsä aa-geeniyhdistelmän suuri määrä. Välillä nimittäin on jopa hankalaa löytää sopivaa hevosta vaikkapa jollekin hienolle hopeanruunikolle, kun niin monen vanhemmat ovat joko molemmat mustia/mustapohjaisia (jolloin ei ruunikko ei ole varsalle mahdollinen väri) tai toinen on rautias, mutta senkin genotyyppi on aa. Toki hopeanmusta on ylivoimaisesti yleisin väri ja lähes puolet (42 kpl, 49%) kuvallisista hevosista on mostapohjaisia värejä muutenkin. Rautiaspohjaisia on se 17 kappaletta (20%) ja ruunikkopohjaisia loput eli 26 (31%). Musta on kyllä hankala juuri tämän takia: kun mustia alkaa olla laumassa liikaa, kaikista varsoista tulee sittne mustia, vain jokunen raudikko on seassa ja ruunikoita ei yhtään.
–S
maanantaina, helmikuuta 01, 2016
Esittelyssä kuukauden valinnat
Tässä kuussa teemana ovat pilkut, ainakin hevosten osalta, kun valitsin kuukauden oriiksi knn-ori Ionin Kimmon ja tammana esittelen ara-appaloosa Rhonda Ionin. Toki tallivalintakin osui harvinaisten rotujen kanssa puuhaavaan Hazardiin.
Ionin Kimmo tuli mainittua jo aiemmassa postauksessa, se on juuri se hevonen, jonka kanssa olen lähtenyt kiertämään estekilpailuja sijoitusten kiilto silmissä. Kirjoitushetkellä sijoituksia 110-140 cm luokista onkin jo toistakymmentä. Uhosin myös vieväni Kimmon ERJ:n laatuarvosteluun, mutta se voi jäädä kyllä haaveeksi, koska realistisesti laskien jopa kolmospalkinto on täysin meidän ulottumattomissa. Vanhempien ja varsojen kisatuloksilla on liian suuri vaikutus, jotta tällainen yksittäinen suvullinen hevonen voisi mitenkään pärjätä laatuarvostelussa. Jos Kimmo olisi suvuton, voisin kirjoittaa sille kuolemattoman sukuselvityksen ja näin saada edes joitain pisteitä sukuosuudesta, mutta olemassaolevien vanhempien puuttuvia kisatuloksia ei voi mitenkään kompensoida. Kakkaa käteen, jos kehtaa omistaa hevosen kisaamattomista vanhemmista. Alan ymmärtää jotenkin sitä maniaa kisatuista vanhemmista ja jälkeläisnäytöstä (siis en ymmärrä itse maniaa mutta ymmärrän mistä se johtuu).
Noin muutenhan Kimmo on maailman hienoin hevonen, ainakin jos minulta kysytään. Nimensä se sai aikanaan useammankin tuttavani mukaan, meikäläisen ikäluokassa (±5 vuotta) Kimmo tuntuu olevan melko yleinen nimi tai ainakin omaan kaveripiiriin niitä on siunaantunut useampi. Samalla perusteella on nimetty Kimmon isäkin, Ionin Jani. Suku on noin muuten varsin mukana, tasainen kaksi polvea, kaikki meidän omia tuonteja ja kasvatteja. Isälinjasta tulee isoa kokoa, isänisä oli yksi meidän suurimmista knabstrupeista ikinä, 167-senttinen eikä isänemäkään mikään minihevonen ollut (163 cm). Noin lyhytsukuisen hevosen käyttäminen jalostuksessa on helppoa ja Kimmolle onkin jo katsottuna useampi morsian. Tosin molemmat toisen polven oriit, Skytten Birkemark ja Gedde af Hedevan, ovat melko yleisiä nimiä.
Rhondan suku sen sijaan on pitkä ja syynkin näkee: se on alusta asti itse jalostettu ara-appaloosa, jonka suvussa on yli 99% arabia. Se ainokainen appaloosa löytyy jostain 7. polvesta. Rhonda itsekin on päässyt jo jatkamaan sukuaan, se varsoi tammikuussa ensimmäisen varsansa arabioriista, tuloksena tammavarsa nimeltä Romantikk Ion. Toinen varsa on tulossa parin viikon päästä.
Rhonda itse starttaili aikoinaan laukoissa kohtuullisella menestyksellä, tuloksena G2-voitto ja lähes 400.000v€ rahaa. Prosentit eivät ole ehkä niin hyvät kuin voisivat olla, mutta kelvolliset kuitenkin.
Sivujensa mukaan Hazard on ollut toiminnassa vuodesta 2014 asti, mutta minun aivoihini se löysi tiensä vasta viikko-pari sitten. Ai miten niin hidas huomaamaan asioita...
No, kukaan vähääkään tätä blogia lukenut ei varmaan ihmettele syitä Hazardin valitaan kuukauden talliksi. Tallista löytyy melkoinen valikoima erilaisia harvinaisia rotuja. Monet Hazardin roduista ovat vieläpä sellaisia joita löytyy meiltäkin ja koska Hazardiin on näemmä keksitty paljon hevosia, sieltä löytyy ihan vieraita sukulinjoja. Ja se jos mikä kiinnostaa! Pitäisi varmaan raapustella astutuspyyntöjä Hazardin oreille, meiltä löytyisi kyllä sopivia tammoja kasakaupalla.
Ja koska kuvista mainitaan niin monen muunkin tallin esittelyissä, ei tehdä poikkeusta Hazardin kohdalla: tallin kuvat ovat pääsääntöisesti oikein hienoja, on rakennekuvia, liikekuvia ja kaikenlaita muuta. Tallista löytyy myös värikästä porukkaa, bongasin mahdollisesti virtuaalimaailman ensimmäisen hallakkovärisen tennesseenvalkerin (jolla siis oikeasti myös on hiirakon kuva), ori Hooliganin. Värien periytymisetkin näyttäisivät olevan kunnossa, sitäkin seikkaa arvostan itse kovasti, helpottaa paljon hevosten käyttämistä omassa jalostuksessa kun ei tarvitse arpoa värien kanssa.
–S
Ionin Kimmo tuli mainittua jo aiemmassa postauksessa, se on juuri se hevonen, jonka kanssa olen lähtenyt kiertämään estekilpailuja sijoitusten kiilto silmissä. Kirjoitushetkellä sijoituksia 110-140 cm luokista onkin jo toistakymmentä. Uhosin myös vieväni Kimmon ERJ:n laatuarvosteluun, mutta se voi jäädä kyllä haaveeksi, koska realistisesti laskien jopa kolmospalkinto on täysin meidän ulottumattomissa. Vanhempien ja varsojen kisatuloksilla on liian suuri vaikutus, jotta tällainen yksittäinen suvullinen hevonen voisi mitenkään pärjätä laatuarvostelussa. Jos Kimmo olisi suvuton, voisin kirjoittaa sille kuolemattoman sukuselvityksen ja näin saada edes joitain pisteitä sukuosuudesta, mutta olemassaolevien vanhempien puuttuvia kisatuloksia ei voi mitenkään kompensoida. Kakkaa käteen, jos kehtaa omistaa hevosen kisaamattomista vanhemmista. Alan ymmärtää jotenkin sitä maniaa kisatuista vanhemmista ja jälkeläisnäytöstä (siis en ymmärrä itse maniaa mutta ymmärrän mistä se johtuu).
Noin muutenhan Kimmo on maailman hienoin hevonen, ainakin jos minulta kysytään. Nimensä se sai aikanaan useammankin tuttavani mukaan, meikäläisen ikäluokassa (±5 vuotta) Kimmo tuntuu olevan melko yleinen nimi tai ainakin omaan kaveripiiriin niitä on siunaantunut useampi. Samalla perusteella on nimetty Kimmon isäkin, Ionin Jani. Suku on noin muuten varsin mukana, tasainen kaksi polvea, kaikki meidän omia tuonteja ja kasvatteja. Isälinjasta tulee isoa kokoa, isänisä oli yksi meidän suurimmista knabstrupeista ikinä, 167-senttinen eikä isänemäkään mikään minihevonen ollut (163 cm). Noin lyhytsukuisen hevosen käyttäminen jalostuksessa on helppoa ja Kimmolle onkin jo katsottuna useampi morsian. Tosin molemmat toisen polven oriit, Skytten Birkemark ja Gedde af Hedevan, ovat melko yleisiä nimiä.
Rhondan suku sen sijaan on pitkä ja syynkin näkee: se on alusta asti itse jalostettu ara-appaloosa, jonka suvussa on yli 99% arabia. Se ainokainen appaloosa löytyy jostain 7. polvesta. Rhonda itsekin on päässyt jo jatkamaan sukuaan, se varsoi tammikuussa ensimmäisen varsansa arabioriista, tuloksena tammavarsa nimeltä Romantikk Ion. Toinen varsa on tulossa parin viikon päästä.
Rhonda itse starttaili aikoinaan laukoissa kohtuullisella menestyksellä, tuloksena G2-voitto ja lähes 400.000v€ rahaa. Prosentit eivät ole ehkä niin hyvät kuin voisivat olla, mutta kelvolliset kuitenkin.
Sivujensa mukaan Hazard on ollut toiminnassa vuodesta 2014 asti, mutta minun aivoihini se löysi tiensä vasta viikko-pari sitten. Ai miten niin hidas huomaamaan asioita...
No, kukaan vähääkään tätä blogia lukenut ei varmaan ihmettele syitä Hazardin valitaan kuukauden talliksi. Tallista löytyy melkoinen valikoima erilaisia harvinaisia rotuja. Monet Hazardin roduista ovat vieläpä sellaisia joita löytyy meiltäkin ja koska Hazardiin on näemmä keksitty paljon hevosia, sieltä löytyy ihan vieraita sukulinjoja. Ja se jos mikä kiinnostaa! Pitäisi varmaan raapustella astutuspyyntöjä Hazardin oreille, meiltä löytyisi kyllä sopivia tammoja kasakaupalla.
Ja koska kuvista mainitaan niin monen muunkin tallin esittelyissä, ei tehdä poikkeusta Hazardin kohdalla: tallin kuvat ovat pääsääntöisesti oikein hienoja, on rakennekuvia, liikekuvia ja kaikenlaita muuta. Tallista löytyy myös värikästä porukkaa, bongasin mahdollisesti virtuaalimaailman ensimmäisen hallakkovärisen tennesseenvalkerin (jolla siis oikeasti myös on hiirakon kuva), ori Hooliganin. Värien periytymisetkin näyttäisivät olevan kunnossa, sitäkin seikkaa arvostan itse kovasti, helpottaa paljon hevosten käyttämistä omassa jalostuksessa kun ei tarvitse arpoa värien kanssa.
–S
keskiviikkona, tammikuuta 27, 2016
Tutustumista kisamaailmaan
Olen kyllä hanakka kritisoimaan (sika)kisaamista, laatuarvosteluja sun muuta sellaista, mutta olen aina liikkunut kokolailla pimeässä aiheen suhteen, koska itselläni ei ole kokemusta oikein minkäänlaisesta kilpailemisesta virtuaalimaailmassa (jos lasketaan ravi- ja laukkakisat pois, niitähän on tullut harrasteltua). Sikäli kuin olen osallistunut joihinkin yksittäisiin kilpailuihin tässä vuosikymmenen aikana, ne ovat olleet pääasiassa näyttelyitä tai ARJ-kisoja. Ja laatuarvosteluissa ei ole yksikään omistamani hevonen ikinä käynyt, ehkä alkuaikoina joku kävi pokkaamassa kolmospalkinnon YLAsta, mutta tällöinkin puhutaan yksittäisistä hevosista.
Vaan aina sitä pitää kokeilla kaikenlaista uutta. Kun taannoin totesin, että knabstrup-ori Ionin Kimmolla on kaikki mahdolliset avut tullakseen mamman rakastetuksi kullannupuksi, panostusponiksi ja tallin ylpeydenaiheeksi, niin sama se kai on, jos käy kokeilemassa sitä vähän kilpakentilläkin ja laatiksissa. Koska Kimmo polveutuu estesuvusta, suuntasimme ERJ-kilpailuihin.
Mitä nyt tässä parin viikon aikana olen sitten huomannut halveksimastani kilpailumaailmasta? Ainakin seuraavat asiat:
1. Kilpailujen määrän kerääminen on helppoa. Aivan erityisesti sitä helpottavat nämä tällaiset könttäkisat, joissa yhdellä maililla voi osallistua useisiin, jopa muutamiin kymmeniin, kisoihin yhdellä kertaa. Sillä saa paljon kisoja nopeasti ja paljon kisoja tietää myös enemmän sijoituksia.
2. Kilpailukalenteria ei tarvitse kytätä kuusi kertaa päivässä ehtiäkseen osallistua edes joihinkin luokkiin. Tai ainakin niissä luokissa, joissa Kimmo kilpailee (110-140 cm) on yleensä ollut tilaa. Olen kuitenkin ollut huomaavinani, että korkeimmissa luokissa olisi enemmän tunkua.
3. VRL:n rekisterisivulla näkyy kisamäärä ja sijoitusten määrä, joten niitä ei ole tarpeen edes merkitä hevosen sivuille, jos metsästää vain pelkästään tiettyä sijoitusmäärää. Minä vanhan koulukunnan edustajana kirjaan tunnollisesti kaiken, mihin Kimmo osallistuu, vaikkei todellakaan olisi pakko. En tosin tiedä, mitä laatuarvostelut vaativat, pitääkö sijoitukset olla merkittyinä hevosten sivuille vai riittääkö pelkkä VRL-rekisterisivu ja että laskevatko tuomarit sijoitusten määrän kaikkien kisojen seasta. Mutta jos joku 40-60 sijoitusta pitää olla, niin miettikää miten pitkäksi tuo kisatuloslista venyy.
4. Kilpailujärjestäjien joukossa on joukoittain talleja, joista en ole kuullut ehkä ikinä. Ovatko kisajärjestäjät ja Ionic oikeasti jo niin eri lokeroissa virtuaalimaailmassa, ettemme tiedä toisistamme enää edes nimiä? Ei kyllä hyvä.
5. Kisoja tuntuu järjestettävän melko runsaasti. Ehkä ihan joka päivä ei uusia kisoja putkahda ERJ:n kalenteriin mutta melkein kuitenkin.
6. Kisaluokat ovat olettamaani pienempiä. Odotin ihan vakavissani, että tarjolla on enimmäkseen sadan hevosen luokkia, jotta kaikki halukkaat mahtuvat mukaan edes joskus, mutta tosiasiassa olen osallistunut vain muutaman kymmenen hevosen luokkiin.
7. Osallistumisrajoitukset ovat odottamaani löysempiä. En tiedä mistä muinaishistoriasta juontaa juurensa sellainen käsitys, että kilpailuissa olisi tavattoman tiukat osallistumisrajoitukset. Yhdeltä omistajalta maksimissaan kolme hevosta per luokka, riippumatta luokan koosta, ja yksi hevonen voi osallistua vain yhteen luokkaan per päivä. No okei, tämä saattaa kyllä tulla laukka- ja ravipuolelta, joissa on realistista rajoittaa osallistumismääriä edellämainitulla tavalla.
8. Yhden hevosen kanssa on helppoa. Jos olisi useampi kilpailutettavana, saattaisi olla jo hankalampaa. Kyllähän yhden hevosen sivuille rustaa kisat ja tulokset, ja käy tarkistamassa tulosten saapumista usein. Useamman hevosen kanssa ja varsinkin jos pitäisi kilpailla usean eri lajin kilpailuissa, tämä luultavasti kävisi jo työstä. Paitsi että nehän tulevat sinne VRL-rekisterisivulle. Silti tuhannen hevosen kilpailuttaminen olisi melkoisen mahdotonta eivätkä muut varmastikaan kiittelisi, jos olisin hevosineni jatkuvasti tukkimassa kaikkia mahdollisia luokkia.
9. Minua kyllä vähän hävettää osallistua kilpailuihin, kun vuosikymmenen on tosiaan profiloitunut suoranaisena kilpailemisen vastustajana. Yksi hevonen... no, se sulautuu sinne muiden joukkoon niin ettei kukaan huomaakaan, mutta osallistuin joihinkin kisoihin täydellä määrällä hevosia ja paistaahan monien nimistä se Ion-tunnus kauas. Pystyn jo kuvittelemaan epäuskoiset älähdykset kanssaharrastajilta: "Mitä toikin luulee oikein tekevänsä?!" No, se on kyllä ihan omatekoinen luuloni. Itseäni vähän naurattaa kyllä.
– S
Vaan aina sitä pitää kokeilla kaikenlaista uutta. Kun taannoin totesin, että knabstrup-ori Ionin Kimmolla on kaikki mahdolliset avut tullakseen mamman rakastetuksi kullannupuksi, panostusponiksi ja tallin ylpeydenaiheeksi, niin sama se kai on, jos käy kokeilemassa sitä vähän kilpakentilläkin ja laatiksissa. Koska Kimmo polveutuu estesuvusta, suuntasimme ERJ-kilpailuihin.
Mitä nyt tässä parin viikon aikana olen sitten huomannut halveksimastani kilpailumaailmasta? Ainakin seuraavat asiat:
1. Kilpailujen määrän kerääminen on helppoa. Aivan erityisesti sitä helpottavat nämä tällaiset könttäkisat, joissa yhdellä maililla voi osallistua useisiin, jopa muutamiin kymmeniin, kisoihin yhdellä kertaa. Sillä saa paljon kisoja nopeasti ja paljon kisoja tietää myös enemmän sijoituksia.
2. Kilpailukalenteria ei tarvitse kytätä kuusi kertaa päivässä ehtiäkseen osallistua edes joihinkin luokkiin. Tai ainakin niissä luokissa, joissa Kimmo kilpailee (110-140 cm) on yleensä ollut tilaa. Olen kuitenkin ollut huomaavinani, että korkeimmissa luokissa olisi enemmän tunkua.
3. VRL:n rekisterisivulla näkyy kisamäärä ja sijoitusten määrä, joten niitä ei ole tarpeen edes merkitä hevosen sivuille, jos metsästää vain pelkästään tiettyä sijoitusmäärää. Minä vanhan koulukunnan edustajana kirjaan tunnollisesti kaiken, mihin Kimmo osallistuu, vaikkei todellakaan olisi pakko. En tosin tiedä, mitä laatuarvostelut vaativat, pitääkö sijoitukset olla merkittyinä hevosten sivuille vai riittääkö pelkkä VRL-rekisterisivu ja että laskevatko tuomarit sijoitusten määrän kaikkien kisojen seasta. Mutta jos joku 40-60 sijoitusta pitää olla, niin miettikää miten pitkäksi tuo kisatuloslista venyy.
4. Kilpailujärjestäjien joukossa on joukoittain talleja, joista en ole kuullut ehkä ikinä. Ovatko kisajärjestäjät ja Ionic oikeasti jo niin eri lokeroissa virtuaalimaailmassa, ettemme tiedä toisistamme enää edes nimiä? Ei kyllä hyvä.
5. Kisoja tuntuu järjestettävän melko runsaasti. Ehkä ihan joka päivä ei uusia kisoja putkahda ERJ:n kalenteriin mutta melkein kuitenkin.
6. Kisaluokat ovat olettamaani pienempiä. Odotin ihan vakavissani, että tarjolla on enimmäkseen sadan hevosen luokkia, jotta kaikki halukkaat mahtuvat mukaan edes joskus, mutta tosiasiassa olen osallistunut vain muutaman kymmenen hevosen luokkiin.
7. Osallistumisrajoitukset ovat odottamaani löysempiä. En tiedä mistä muinaishistoriasta juontaa juurensa sellainen käsitys, että kilpailuissa olisi tavattoman tiukat osallistumisrajoitukset. Yhdeltä omistajalta maksimissaan kolme hevosta per luokka, riippumatta luokan koosta, ja yksi hevonen voi osallistua vain yhteen luokkaan per päivä. No okei, tämä saattaa kyllä tulla laukka- ja ravipuolelta, joissa on realistista rajoittaa osallistumismääriä edellämainitulla tavalla.
8. Yhden hevosen kanssa on helppoa. Jos olisi useampi kilpailutettavana, saattaisi olla jo hankalampaa. Kyllähän yhden hevosen sivuille rustaa kisat ja tulokset, ja käy tarkistamassa tulosten saapumista usein. Useamman hevosen kanssa ja varsinkin jos pitäisi kilpailla usean eri lajin kilpailuissa, tämä luultavasti kävisi jo työstä. Paitsi että nehän tulevat sinne VRL-rekisterisivulle. Silti tuhannen hevosen kilpailuttaminen olisi melkoisen mahdotonta eivätkä muut varmastikaan kiittelisi, jos olisin hevosineni jatkuvasti tukkimassa kaikkia mahdollisia luokkia.
9. Minua kyllä vähän hävettää osallistua kilpailuihin, kun vuosikymmenen on tosiaan profiloitunut suoranaisena kilpailemisen vastustajana. Yksi hevonen... no, se sulautuu sinne muiden joukkoon niin ettei kukaan huomaakaan, mutta osallistuin joihinkin kisoihin täydellä määrällä hevosia ja paistaahan monien nimistä se Ion-tunnus kauas. Pystyn jo kuvittelemaan epäuskoiset älähdykset kanssaharrastajilta: "Mitä toikin luulee oikein tekevänsä?!" No, se on kyllä ihan omatekoinen luuloni. Itseäni vähän naurattaa kyllä.
– S
sunnuntaina, tammikuuta 24, 2016
Värikkäin hevosrotu?
(päivitetty 27.1.16 kommenttien perusteella)
Otsikon kysymys esitetään aina satunnaisesti ht.netissä, viimeksi juuri tänään: mikä on värikkäin hevosrotu?
Ennen kuin alan listata omaa listaani värikkäimmistä roduista, huomautan että tässä tapauksessa kannattaa pitää tarkoin mielessä se ero, onko jokin väri sallittu tietyllä rodulla ja esiintyykö sitä tällä rodulla lainkaan. Gin on kirjoittanut asiasta pari vuotta sitten blogiin otsikolla Rodut ja värit. Se kannattaa lukaista läpi, minä tyydyn tässä vain toteamaan, että maailmassa on paljonkin rotuja, joilla on sallittuja kaikki värit, toisin sanoen niitä ei rajoiteta. Nämä kaikki eivät kuitenkaan ole välttämättä mitään erityisen värikkäitä rotuja, sillä vaikka kaikki värit ovatkin sallittuja teoriassa, ei kaikkia värejä rodussa esiinny läheskään aina.
Muistilistaksi tässä vielä kaikki erikoisvärit, joita hevosilla voi esiintyä:
– Kimo
– Päistärikkö
– Lehmänkirjavat: tobiano, splashed white eli suomenkirjava, frame, sabino (Sb1)
– Tiikerinkirjava
– Voikkovärit: voikko, ruunivoikko, mustanvoikko, cremello, perlino, smoky cream
– Hallakkovärit: punahallakko, ruunihallakko, hiirakko
– Hopeavärit: hopeanruunikko, hopeanmusta
– Samppanjavärit: samppanjanrautias (gold champagne), samppanjanruunikko (amber/sable champagne), samppanjanmusta (classic champagne)
– Pearl (lisää aiheesta: Pearl)
– Mushroom (vain shetlanninponeilla)
– Dominanttivalkoinen eli W-geenin eri variantit (lisää aiheesta: W-geenin muunnoksia)
Näiden lisäksi on muutamia vielä tarkemmin tunnistamattomia värejä, kuten light black, morgan-diluutio, salpicada, manchado, ja iberohallakko (lisää aiheesta: Erikoisia värejä, merkkejä sun muita ). Niitä ja niiden mahdollista esiintymistä en ole ottanut huomioon tässä postauksessa lainkaan.
Miniatyyrihevonen
Mineillä sallitaan kaikki värit ja luulisin että kaikkia, tai ainakin lähes kaikkia värejä niillä esiintyykin. Oikeastaan ainoat värigeenit, joiden esiintymisestä en ole varma, ovat pearl, mushroom, ja W-geeni, viimeksi mainitustakin W20-varianttia saattaa esiintyä.
Miniatyyreillä erikoisvärejä esiintyy ymmärtääkseni myös melko runsaasti, joten myös näiden yhdistelmävärejä esiintyy ainakin jonkin verran.
Quarterponi
Quarterponeilla on monia rekistereitä, useimmat niistä hyväksyvät risteytykset painteihin, appaloosiin, ja amerikanponeihin. Näinollen quarterponeilla voi esiintyä ja esiintyykin lehmänkirjavuuden kaikkia muotoja ja tiikerinkirjavuutta. Kaikki rekisterit eivät kuitenkaan erityisesti suosi kirjavia poneja ja niille saattaa olla joitain rekisterirajoituksia, mutta yhtä kaikki, kirjavia quarterponeja on olemassa.
Hevoskokoisilta quartereilta quarterponit puolestaan voivat periä niiden laajan värivalikoiman, josta tarkemmin seuraavaksi.
Quarterhevonen
Quarterilla esiintyy ymmärtääkseni kaikkia diluutiovärejä (poislukien mushroom), kimoa, ja päistärikköä. Nykyisin, vanhan White Rulen kumouduttua, myös lehmänkirjavat ovat sallittuja ja quarter kuuluukin niihin rotuihin, joilla esiintyy testatusti SB1. Sen lisäksi quartereista löytyy framea ja splashed whiten versiot SW1, SW2 ja SW3, mahdollisesti muitakin. Enemmän White Rulesta löytyy tietoa Virtuaaliwikistä.
W-geenin variaatioista quartereilla esiintyy ainakin W10 ja W20.
Paint
Paintit tunnetaan lähinnä lehmänkirjavina, ja lehmänkirjavuus onkin osittain tavoiteltua, vaikka rekisteriin hyväksytään myös rekisteröityjen vanhempien yksiväriset varsat, ainakin tietyin rajoituksin. Kaikkia lehmänkirjavuuden kuvioita löytyy (tobiano, sabino, splashed whitesta useampia versioita, frame) ja myös joitain W-geenin variaatioita.
Koska se on lähisukuinen quarterille, sillä esiintyy ymmärtääkseni kaikki samat diluutiovärit, kimo, ja päistärikkö.
Tennesseenwalker, missourinfoxtrotter ja lähisukuiset rekisterit
Tennesseenwalkerilla esiintyy lähes kaikki samat värit kuin quartereillakin. Pearlista sanoisin, että sitä ei esiinny, mutta niin minä sanoin vuosia sitten myös hopeista ja hallakoista. Sittemmin internetin ihmeellisessä maailmassa on tullut vastaan muutamia yksittäisiä hopea- ja hallakkovärisiä walkereita. Ei siis suljeta pearlia varsinaisesti pois.
Kimo ja päistärikkö ovat molemmat listalla, vaikka eivät nekään kovin yleisiä ole.
Tiikerinkirjavuutta ei esiinny, lehmänkirjavista esiintyy tobianoa ja sabinoa. W-geeniä ei ole tiettävästi raportoitu, W20 on mahdollinen. Splashed whitea ei ole raportoitu tiettävästi sitäkään, mutta en pitäisi mahdottomana.
Missourinfoxtrotterin värikirjo lienee suunnilleen samanlainen kuin tennesseenwalkereillakin. Rekisteri ei periaatteessa kai rajoita värejä ja näinollen foxtrottereilla hyväksyttäisiin myös tiikerinkirjavuus ja frame, mutta esiintyykö niitä käytännössä, en usko ihan heti.
Tennesseenwalkerin ja missorinfoxtrotterin lisäksi USA:ssa on useita erilaisia rekistereitä lähisukuisille askellajihevosille, osittain rekisterit voivat mennä päällekkäinkin eli yksi hevonen on rekisterikelpoinen useampaankin rekisteriin. Näiden rekisterien värivaatimuksiin en ole perehtynyt, mutta oletettavasti melkoinen määrä erikoisvärejä on ainakin mahdollisia niissäkin.
Kalliovuortenhevonen ja lähisukuiset rekisterit
Kalliovuortenhevonen on tunnettu siitä, että sillä hopeaväri on hyvin yleinen. Sellaisena se lienee harvinaisuus hevosmaailmassa, kyllähän hopeaa esiintyy useilla roduilla pitkin maailmaa, mutta muulla rodulla se ei ole toivotuin ja yleisin väri.
Hopean lisäksi voikkoja ja hallakoita löytyy myös, samoin päistärikköä. Samppanjan esiintyminen kalliovuortenhevosilla on vähän kysymysmerkki, mutta lähisukuisilta roduilta sitä löytyy kyllä. Pearlista ei ole tietoa, mutta se on kovin harvinainen ja vaikeasti tunnistettava.
Kalliovuortenhevoset eivät saa olla kirjavia, merkkien esiintymistä on rajoitettu ja yleensä ne ovat hyvin pienimerkkisiä. Lähisukuisilla roduilla sen sijaan saattaa kirjavuutta (lähinnä tobiano ja sabinonkaltaiset kuviot) esiintyä.
Islanninhevonen
Islanninhevosella esiintyy diluutioväreistä voikko, hallakko, ja hopea, ja valkoista lisäävistä väreistä molemmat eli kimo ja päistärikkö. Kirjavista esiintyy tobianoa ja splashed whitea, sekä W-geenin varianteista W8 ja vastikään löydetty W21, mahdollisesti myös W20. Nämä ovat kuitenkin erittäin harvinaisia yksittäistapauksia, yleisesti ottaen issikoilla on varsin vähän valkoisia merkkejä.
Shetlanninponi
Shettiksellä esiintyy diluutioista varmasti voikko ja hallakko sekä mushroom, jota ei muilta roduilta ole löydettykään. Hopeavärien status on kyseenalainen, ilmeisesti sitä ei puhtailla shetlanninponeilla esiinny. Kimo ja päistärikkö löytyvät molemmat ja kirjavuuskuvioista tobiano. Silmien tulisi olla tummat. Tiikerinkirjavuus on rotumääritelmässä erikseen kielletty.
Amerikanshetlanninponeilla on sallittu kaikki värit paitsi tiikerinkirjava. Rotuyhdistys mainitsee myös sen, että silmien värin ei saa vaikuttaa arvosteluun. Amerikanshetlanninponilta löytyvätkin lähes kaikki samat värit kuin alkuperäiseltä, ainoastaan mushroomista ei ole tietoa. Niiden lisäksi siltä löytyy hopeavärit ja mahdollisesti muita kirjavuuskuvioita (frame, splashed white, ehkä sabino ja joitain W-variaatioita). Samppanjageenistä ei ole tietoa.
Mustangi
Mustangilaumoista löytyy yleisesti ottaen kaikenlaisia värejä, mutta laumasta ja alueesta riippuu, mitä värejä missäkin esiintyy ja kuinka paljon. Joillain linjoilla värit saattavat olla hyvinkin rajoittuneita, esimerkiksi Kigereillä hallakkovärit ovat hyvin yleisiä ja Nokotoilla puolestaan päistäriköt. Joillain toisilla laumoilla voi taas esiintyä pelkkiä perusvärejä.
Mustangeilta löytynee ainakin teoriassa usempia diluutiovärejä. Mushroom ei ole todennäköinen. Pearl olisi mahdollinen mutta on erittäin harvinainen, jos sitä esiintyy lainkaan. Hopea ei liene mahdoton sekään, mutta harvinainen sekin on jos esiintyy. Samppanjasta en tiedä, sen esiintyminen riippuu ainakin osittain siitä, onko mutaatio tapahtunut villi- vai kesyhevoskannoissa (samppanjamutaation epäillään olevan kotoisin nimenomaan Amerikan mantereelta ja se on tapahtunut siis 1500-luvulla tai sen jälkeen). Kimoa ja päistärikköä löytyy, samoin todennäköisesti kaikkia kirjavuustyyppejä, sekä lehmän- että tiikerinkirjavaa.
Suomenhevonen
Huolimatta siitä, että suomenhevosella perusrautias on niin yleinen väri (noin 90 % kannasta on raudikoita), löytyy meidän omasta rodusta varsin monia erikoisvärejäkin: kimo, päistärikkö, voikko, hopea, splashed white, ja W20.
Morgan
Morganit ovat yleensä varsin perusvärisiä, mustia, ruunikoita tai rautiaita. Samoin kuin suomenhevosella, niilläkin esiintyy kyllä kohtuullinen valikoima erikoisvärejä, mutta ne ovat kovin harvinaisia.
Diluutioista esiintyy voikkoa, hallakkoa, ja hopeaa. Kimoa ja päistärikköä löytyy myös, mutta reaalimaailmassa ne ovat vain linjan tai parin varassa, käytännössä vain siis muutamia hevosia löytyy.
Kirjavista löytyy joitain pienimerkkisiä splashed whiteja ja ilmeisesti W20.
*lisäys 2016*
Irlannincob ja vastaavat rekisterit
Irlannincobeilla (ja kaikilla niillä rotunimikkeillä, joita erityisesti USA:ssa käytetään näistä ja lähisukuisista hevosista) sallitaan kaikki värit ja lähes kaikkia värejä niillä esiintyykin. Diluutioväreistä esiintyy kaikkia paitsi ilmeisesti samppanjavärejä, mikä onkin loogista koska samppanja on peräisin Yhdysvalloista. Irlannincob on yksi niitä harvoja rotuja, joilla todistetusti esiintyy harvinaista pearlia.
Kirjavuuskuvioista tobiano ja sabinonkaltaiset kuviot ovat yleisimpiä, varsinaista Sb1-geeniä ei niiltä ole vielä testattu, mutta sen esiintymistä pidetään todennäköisenä. W-geenin varianteista W20 löytyy. Splashed whitea tai ainakin hyvin sen kaltaisia kuvioita löytyy myös, framen esiintymisestä en tiedä (koska tätä postausta luetaan, olisi kiva saada lisätietoa tästä, irlannincobit eivät ole varsinaisesti minun core competenceani).
Tiikerinkirjavuuttakin esiintyy, yleisimmin irlannincobit ovat kuitenkin lehmänkirjavia, tarkemmin ottaen tobianoja. Tobiano ja tiikerinkirjavuus eivät ole toisensa poissulkevia värejä ja irlannincobeilla onkin mahdollisuus myös pintaloosaan.
(päivitetty 28.7.21 keskusteluiden perusteella)
(päivitetty 15.11.21 keskusteluiden perusteella)
(päivitetty 15.11.21 keskusteluiden perusteella)
Otsikon kysymys esitetään aina satunnaisesti ht.netissä, viimeksi juuri tänään: mikä on värikkäin hevosrotu?
Ennen kuin alan listata omaa listaani värikkäimmistä roduista, huomautan että tässä tapauksessa kannattaa pitää tarkoin mielessä se ero, onko jokin väri sallittu tietyllä rodulla ja esiintyykö sitä tällä rodulla lainkaan. Gin on kirjoittanut asiasta pari vuotta sitten blogiin otsikolla Rodut ja värit. Se kannattaa lukaista läpi, minä tyydyn tässä vain toteamaan, että maailmassa on paljonkin rotuja, joilla on sallittuja kaikki värit, toisin sanoen niitä ei rajoiteta. Nämä kaikki eivät kuitenkaan ole välttämättä mitään erityisen värikkäitä rotuja, sillä vaikka kaikki värit ovatkin sallittuja teoriassa, ei kaikkia värejä rodussa esiinny läheskään aina.
Muistilistaksi tässä vielä kaikki erikoisvärit, joita hevosilla voi esiintyä:
– Kimo
– Päistärikkö
– Lehmänkirjavat: tobiano, splashed white eli suomenkirjava, frame, sabino (Sb1)
– Tiikerinkirjava
– Voikkovärit: voikko, ruunivoikko, mustanvoikko, cremello, perlino, smoky cream
– Hallakkovärit: punahallakko, ruunihallakko, hiirakko
– Hopeavärit: hopeanruunikko, hopeanmusta
– Samppanjavärit: samppanjanrautias (gold champagne), samppanjanruunikko (amber/sable champagne), samppanjanmusta (classic champagne)
– Pearl (lisää aiheesta: Pearl)
– Mushroom (vain shetlanninponeilla)
– Dominanttivalkoinen eli W-geenin eri variantit (lisää aiheesta: W-geenin muunnoksia)
Näiden lisäksi on muutamia vielä tarkemmin tunnistamattomia värejä, kuten light black, morgan-diluutio, salpicada, manchado, ja iberohallakko (lisää aiheesta: Erikoisia värejä, merkkejä sun muita ). Niitä ja niiden mahdollista esiintymistä en ole ottanut huomioon tässä postauksessa lainkaan.
Miniatyyrihevonen
Mineillä sallitaan kaikki värit ja luulisin että kaikkia, tai ainakin lähes kaikkia värejä niillä esiintyykin. Oikeastaan ainoat värigeenit, joiden esiintymisestä en ole varma, ovat pearl, mushroom, ja W-geeni, viimeksi mainitustakin W20-varianttia saattaa esiintyä.
Miniatyyreillä erikoisvärejä esiintyy ymmärtääkseni myös melko runsaasti, joten myös näiden yhdistelmävärejä esiintyy ainakin jonkin verran.
Quarterponi
Quarterponeilla on monia rekistereitä, useimmat niistä hyväksyvät risteytykset painteihin, appaloosiin, ja amerikanponeihin. Näinollen quarterponeilla voi esiintyä ja esiintyykin lehmänkirjavuuden kaikkia muotoja ja tiikerinkirjavuutta. Kaikki rekisterit eivät kuitenkaan erityisesti suosi kirjavia poneja ja niille saattaa olla joitain rekisterirajoituksia, mutta yhtä kaikki, kirjavia quarterponeja on olemassa.
Hevoskokoisilta quartereilta quarterponit puolestaan voivat periä niiden laajan värivalikoiman, josta tarkemmin seuraavaksi.
Quarterhevonen
Quarterilla esiintyy ymmärtääkseni kaikkia diluutiovärejä (poislukien mushroom), kimoa, ja päistärikköä. Nykyisin, vanhan White Rulen kumouduttua, myös lehmänkirjavat ovat sallittuja ja quarter kuuluukin niihin rotuihin, joilla esiintyy testatusti SB1. Sen lisäksi quartereista löytyy framea ja splashed whiten versiot SW1, SW2 ja SW3, mahdollisesti muitakin. Enemmän White Rulesta löytyy tietoa Virtuaaliwikistä.
W-geenin variaatioista quartereilla esiintyy ainakin W10 ja W20.
Paint
Paintit tunnetaan lähinnä lehmänkirjavina, ja lehmänkirjavuus onkin osittain tavoiteltua, vaikka rekisteriin hyväksytään myös rekisteröityjen vanhempien yksiväriset varsat, ainakin tietyin rajoituksin. Kaikkia lehmänkirjavuuden kuvioita löytyy (tobiano, sabino, splashed whitesta useampia versioita, frame) ja myös joitain W-geenin variaatioita.
Koska se on lähisukuinen quarterille, sillä esiintyy ymmärtääkseni kaikki samat diluutiovärit, kimo, ja päistärikkö.
Tennesseenwalker, missourinfoxtrotter ja lähisukuiset rekisterit
Tennesseenwalkerilla esiintyy lähes kaikki samat värit kuin quartereillakin. Pearlista sanoisin, että sitä ei esiinny, mutta niin minä sanoin vuosia sitten myös hopeista ja hallakoista. Sittemmin internetin ihmeellisessä maailmassa on tullut vastaan muutamia yksittäisiä hopea- ja hallakkovärisiä walkereita. Ei siis suljeta pearlia varsinaisesti pois.
Kimo ja päistärikkö ovat molemmat listalla, vaikka eivät nekään kovin yleisiä ole.
Tiikerinkirjavuutta ei esiinny, lehmänkirjavista esiintyy tobianoa ja sabinoa. W-geeniä ei ole tiettävästi raportoitu, W20 on mahdollinen. Splashed whitea ei ole raportoitu tiettävästi sitäkään, mutta en pitäisi mahdottomana.
Missourinfoxtrotterin värikirjo lienee suunnilleen samanlainen kuin tennesseenwalkereillakin. Rekisteri ei periaatteessa kai rajoita värejä ja näinollen foxtrottereilla hyväksyttäisiin myös tiikerinkirjavuus ja frame, mutta esiintyykö niitä käytännössä, en usko ihan heti.
Tennesseenwalkerin ja missorinfoxtrotterin lisäksi USA:ssa on useita erilaisia rekistereitä lähisukuisille askellajihevosille, osittain rekisterit voivat mennä päällekkäinkin eli yksi hevonen on rekisterikelpoinen useampaankin rekisteriin. Näiden rekisterien värivaatimuksiin en ole perehtynyt, mutta oletettavasti melkoinen määrä erikoisvärejä on ainakin mahdollisia niissäkin.
Kalliovuortenhevonen ja lähisukuiset rekisterit
Kalliovuortenhevonen on tunnettu siitä, että sillä hopeaväri on hyvin yleinen. Sellaisena se lienee harvinaisuus hevosmaailmassa, kyllähän hopeaa esiintyy useilla roduilla pitkin maailmaa, mutta muulla rodulla se ei ole toivotuin ja yleisin väri.
Hopean lisäksi voikkoja ja hallakoita löytyy myös, samoin päistärikköä. Samppanjan esiintyminen kalliovuortenhevosilla on vähän kysymysmerkki, mutta lähisukuisilta roduilta sitä löytyy kyllä. Pearlista ei ole tietoa, mutta se on kovin harvinainen ja vaikeasti tunnistettava.
Kalliovuortenhevoset eivät saa olla kirjavia, merkkien esiintymistä on rajoitettu ja yleensä ne ovat hyvin pienimerkkisiä. Lähisukuisilla roduilla sen sijaan saattaa kirjavuutta (lähinnä tobiano ja sabinonkaltaiset kuviot) esiintyä.
Islanninhevonen
Islanninhevosella esiintyy diluutioväreistä voikko, hallakko, ja hopea, ja valkoista lisäävistä väreistä molemmat eli kimo ja päistärikkö. Kirjavista esiintyy tobianoa ja splashed whitea, sekä W-geenin varianteista W8 ja vastikään löydetty W21, mahdollisesti myös W20. Nämä ovat kuitenkin erittäin harvinaisia yksittäistapauksia, yleisesti ottaen issikoilla on varsin vähän valkoisia merkkejä.
Shetlanninponi
Shettiksellä esiintyy diluutioista varmasti voikko ja hallakko sekä mushroom, jota ei muilta roduilta ole löydettykään. Hopeavärien status on kyseenalainen, ilmeisesti sitä ei puhtailla shetlanninponeilla esiinny. Kimo ja päistärikkö löytyvät molemmat ja kirjavuuskuvioista tobiano. Silmien tulisi olla tummat. Tiikerinkirjavuus on rotumääritelmässä erikseen kielletty.
Amerikanshetlanninponeilla on sallittu kaikki värit paitsi tiikerinkirjava. Rotuyhdistys mainitsee myös sen, että silmien värin ei saa vaikuttaa arvosteluun. Amerikanshetlanninponilta löytyvätkin lähes kaikki samat värit kuin alkuperäiseltä, ainoastaan mushroomista ei ole tietoa. Niiden lisäksi siltä löytyy hopeavärit ja mahdollisesti muita kirjavuuskuvioita (frame, splashed white, ehkä sabino ja joitain W-variaatioita). Samppanjageenistä ei ole tietoa.
Mustangi
Mustangilaumoista löytyy yleisesti ottaen kaikenlaisia värejä, mutta laumasta ja alueesta riippuu, mitä värejä missäkin esiintyy ja kuinka paljon. Joillain linjoilla värit saattavat olla hyvinkin rajoittuneita, esimerkiksi Kigereillä hallakkovärit ovat hyvin yleisiä ja Nokotoilla puolestaan päistäriköt. Joillain toisilla laumoilla voi taas esiintyä pelkkiä perusvärejä.
Mustangeilta löytynee ainakin teoriassa usempia diluutiovärejä. Mushroom ei ole todennäköinen. Pearl olisi mahdollinen mutta on erittäin harvinainen, jos sitä esiintyy lainkaan. Hopea ei liene mahdoton sekään, mutta harvinainen sekin on jos esiintyy. Samppanjasta en tiedä, sen esiintyminen riippuu ainakin osittain siitä, onko mutaatio tapahtunut villi- vai kesyhevoskannoissa (samppanjamutaation epäillään olevan kotoisin nimenomaan Amerikan mantereelta ja se on tapahtunut siis 1500-luvulla tai sen jälkeen). Kimoa ja päistärikköä löytyy, samoin todennäköisesti kaikkia kirjavuustyyppejä, sekä lehmän- että tiikerinkirjavaa.
Suomenhevonen
Huolimatta siitä, että suomenhevosella perusrautias on niin yleinen väri (noin 90 % kannasta on raudikoita), löytyy meidän omasta rodusta varsin monia erikoisvärejäkin: kimo, päistärikkö, voikko, hopea, splashed white, ja W20.
Morgan
Morganit ovat yleensä varsin perusvärisiä, mustia, ruunikoita tai rautiaita. Samoin kuin suomenhevosella, niilläkin esiintyy kyllä kohtuullinen valikoima erikoisvärejä, mutta ne ovat kovin harvinaisia.
Diluutioista esiintyy voikkoa, hallakkoa, ja hopeaa. Kimoa ja päistärikköä löytyy myös, mutta reaalimaailmassa ne ovat vain linjan tai parin varassa, käytännössä vain siis muutamia hevosia löytyy.
Kirjavista löytyy joitain pienimerkkisiä splashed whiteja ja ilmeisesti W20.
*lisäys 2016*
Irlannincob ja vastaavat rekisterit
Irlannincobeilla (ja kaikilla niillä rotunimikkeillä, joita erityisesti USA:ssa käytetään näistä ja lähisukuisista hevosista) sallitaan kaikki värit ja lähes kaikkia värejä niillä esiintyykin. Diluutioväreistä esiintyy kaikkia paitsi ilmeisesti samppanjavärejä, mikä onkin loogista koska samppanja on peräisin Yhdysvalloista. Irlannincob on yksi niitä harvoja rotuja, joilla todistetusti esiintyy harvinaista pearlia.
Kirjavuuskuvioista tobiano ja sabinonkaltaiset kuviot ovat yleisimpiä, varsinaista Sb1-geeniä ei niiltä ole vielä testattu, mutta sen esiintymistä pidetään todennäköisenä. W-geenin varianteista W20 löytyy. Splashed whitea tai ainakin hyvin sen kaltaisia kuvioita löytyy myös, framen esiintymisestä en tiedä (koska tätä postausta luetaan, olisi kiva saada lisätietoa tästä, irlannincobit eivät ole varsinaisesti minun core competenceani).
Tiikerinkirjavuuttakin esiintyy, yleisimmin irlannincobit ovat kuitenkin lehmänkirjavia, tarkemmin ottaen tobianoja. Tobiano ja tiikerinkirjavuus eivät ole toisensa poissulkevia värejä ja irlannincobeilla onkin mahdollisuus myös pintaloosaan.
*lisäys 2021*
Welshit
Welsheillä esiintyy useampia erikoisvärejä. Yleisimmät värit ovat perusvärit ja kimo, jälkimmäinen erityisesti A- ja B-sektioilla. Näiden lisäksi kohtuullisen yleisiä erikoisvärejä ovat päistärikkö (tämäkin erityisesti pikkusektioilla) ja voikkovärit. Näiden lisäksi welsheiltä on löydetty hopea ja hallakko. Löydöt ovat melko tuoreita ja ilmeisesti nämä värit tulevat vain aivan harvoista pikkusektioiden sukulinjoista.
Welsheillä esiintyy paljon suuria merkkejä, sabinonkaltaisia korkeita pitsireunaisia sukkia, laikkuja vatsassa ja päistärkarvaisuutta. Tämän aiheuttajaa ei tiedetä toistaiseksi. Welsheiltä on löytynyt viime vuosina sabino (SB1), mutta sen yleisyydestä ei ole vielä tarkempaa tietoa ja se ei välttämättä ole niin yleinen että se selittäisi kaikki suuret merkit. Welsheillä on myös suomenkirjavuutta (SW1) ja W20.
*lisäys 2021*
Eestinhevonen
Eestinhevosella esiintyy perusvärien lisäksi seuraavia väriä muokkaavia geenejä:
- Voikko
- Hallakko
- Hopea
- Kimo
- Päistärikkö
Kimo on melko yleinen, noin 20 % eestinhevosista on kimoja. Voikko on diluutioväreistä yleisin, hopeaakin on jonkin verran, hallakon yleisyydestä en osaa sanoa. Kuitenkin diluutiovärejä on jossain määrin ja niiden yhdistelmiäkin esiintyy. Päistärikkö on hyvin harvinainen tällä hetkellä, mahdollisesti vain yhden tai muutaman sukulinjan varassa.
*lisäys 2024*
Englantilainen täysiverinen
Täysiveristä ei ole tavattu pitää erityisen värikkäänä rotuna ja totta onkin, että varsinkin diluutiogeenejä siinä esiintyy vähän. Täysiveriseltä löytyy nykytiedon mukaan seuraavat erikoisvärit:
- Kimo
- Voikko
- (Päistärikkö, varsinaista RN-päistärikköä ei oletettavasti ole, mutta ori Catch A Birdin varsoilla esiintyy hyvin päistärikön kaltainen, periytyvä väritys)
- Frame-kirjavuus
- W-geenin varianteista useampia (W2, W5, W6, W7, W12, W14, W20, W22, W25, W26, W27 sekä ainakin yksi toistaiseksi tunnistamaton valkoinen väritys)
Näistä väreistä kaikki ovat varsin harvinaisia, perusvärit ovat ylivoimaisesti yleisimpiä kuten useimmilla muillakin roduilla. Monet erikoisväreistä ovat vain yhden linjan varassa.
– S
sunnuntaina, tammikuuta 10, 2016
Kasvattitilastot vuodelta 2015
Kasvattitilastot viime vuodelta alkavat olla kasassa, jokin yksittäinen tilausvarsa saattaa olla vielä merkitsemättä listoille, mutta se nyt ei heilauta numeroita juurikaan. Niinpä tässä on numerodataa viime vuoden kasvatustoiminnasta (suluissa vuoden2014 lukemat).
Kasvatteja syntyi yhteensä 446 kappaletta (68).
Kasvatteja syntyi 54 eri rodusta (53).
Enemmän kuin 10 varsaa syntyi 12 rodusta (13).
10 (12) rodussa syntyi vain yksi varsa vuoden aikana.
Suurimmat rodut:
Arabi 54 varsaa (26)
Kalliovuortenhevonen 38 varsaa (17)
FWB 37 varsaa (33)
Tennesseenwalker 32 varsaa (6)
Englantilainen täysiverinen 25 varsaa (20)
Terskinhevonen 23 varsaa (30)
Frederiksborg 21 varsaa (65)
Welsh cob 17 varsaa (11)
Knabstrup 14 varsaa (37)
RBSH 14 varsaa (3)
Ylämaanponi 13 varsaa (0)
Welsh B 10 varsaa (3)
Eri puoliverisiä (pl. RBSH, SGSH) syntyi yhteensä 60 kappaletta (56).
Eri poneja (ml. welsh cob) syntyi yhteensä 61 kappaletta (32).
Eri kylmäverisiä syntyi yhteensä 7 kappaletta (6).
Eri täysiverisiä syntyi yhteensä 79 kappaletta (51).
Eri askellajirotuja syntyi yhteensä 89 kappaletta (55).
Venäläisiä rotuja (ml. RBSH, pl. ukrainanratsuhevonen) syntyi yhteensä 41 kappaletta (88).
Unkarilaisia rotuja syntyi yhteensä 6 kappaletta (16).
Yhdysvaltalaisia rotuja (ml. paint-ox-risteytykset) syntyi yhteensä 112 kappaletta (44).
Aivan uusia kasvatusrotuja ovat suomenhevonen, westfalen, ja australianponi.
Vuosi 2015 tultaneen siis muistamaan siitä, että tällöin syntyi Ionicin ensimmäiset suomenhevoskasvatit, vaivaisen kymmenen vuoden tallinpidon jälkeen. Tai en minä tiedä kuinka moni tätä pitää kovinkin kummoisena tapauksena. Itselle se ei ole mikään kovin kummoinen merkkipaalu, jos rehellisesti sanotaan. Yksi monien rotujen joukossa, vaikka onkin tietysti aina hieno asia, että vielä sen kymmenenkin vuoden jälkeen keksitään jotain uutta.
Poneilla meni kovaa, vaikka esimerkiksi yhtään nyffikasvattia ei syntynyt ja vain yksi connemara. Welsheillä meni kovaa ja ylämaanponeilla samoin, exmoorejakin syntyi peräti yhdeksän kappaletta.
Venäläisten rotujen kanssa sen sijaan oli yllättävän hiljaista. Toki rotuvalikoimakin on vähentynyt, kabardit ja donit ovat pudonneet listalta kokonaan eikä noiden muidenkaan kanssa viime vuonna oltu kovin aktiivisia. Terskien kanssa pitäisi aktivoitua tosissaan.
Kahdella suurimmalla askellajirodulla, kalliovuortenhevosella ja tennesseenwalkerilla meni hyvin tämä vuosi, kasvatteja syntyi paljon. Toisaalta tämä ei ollut mikään järisyttävä yllätys.
–S
Kasvatteja syntyi yhteensä 446 kappaletta (68).
Kasvatteja syntyi 54 eri rodusta (53).
Enemmän kuin 10 varsaa syntyi 12 rodusta (13).
10 (12) rodussa syntyi vain yksi varsa vuoden aikana.
Suurimmat rodut:
Arabi 54 varsaa (26)
Kalliovuortenhevonen 38 varsaa (17)
FWB 37 varsaa (33)
Tennesseenwalker 32 varsaa (6)
Englantilainen täysiverinen 25 varsaa (20)
Terskinhevonen 23 varsaa (30)
Frederiksborg 21 varsaa (65)
Welsh cob 17 varsaa (11)
Knabstrup 14 varsaa (37)
RBSH 14 varsaa (3)
Ylämaanponi 13 varsaa (0)
Welsh B 10 varsaa (3)
Eri puoliverisiä (pl. RBSH, SGSH) syntyi yhteensä 60 kappaletta (56).
Eri poneja (ml. welsh cob) syntyi yhteensä 61 kappaletta (32).
Eri kylmäverisiä syntyi yhteensä 7 kappaletta (6).
Eri täysiverisiä syntyi yhteensä 79 kappaletta (51).
Eri askellajirotuja syntyi yhteensä 89 kappaletta (55).
Venäläisiä rotuja (ml. RBSH, pl. ukrainanratsuhevonen) syntyi yhteensä 41 kappaletta (88).
Unkarilaisia rotuja syntyi yhteensä 6 kappaletta (16).
Yhdysvaltalaisia rotuja (ml. paint-ox-risteytykset) syntyi yhteensä 112 kappaletta (44).
Aivan uusia kasvatusrotuja ovat suomenhevonen, westfalen, ja australianponi.
Vuosi 2015 tultaneen siis muistamaan siitä, että tällöin syntyi Ionicin ensimmäiset suomenhevoskasvatit, vaivaisen kymmenen vuoden tallinpidon jälkeen. Tai en minä tiedä kuinka moni tätä pitää kovinkin kummoisena tapauksena. Itselle se ei ole mikään kovin kummoinen merkkipaalu, jos rehellisesti sanotaan. Yksi monien rotujen joukossa, vaikka onkin tietysti aina hieno asia, että vielä sen kymmenenkin vuoden jälkeen keksitään jotain uutta.
Poneilla meni kovaa, vaikka esimerkiksi yhtään nyffikasvattia ei syntynyt ja vain yksi connemara. Welsheillä meni kovaa ja ylämaanponeilla samoin, exmoorejakin syntyi peräti yhdeksän kappaletta.
Venäläisten rotujen kanssa sen sijaan oli yllättävän hiljaista. Toki rotuvalikoimakin on vähentynyt, kabardit ja donit ovat pudonneet listalta kokonaan eikä noiden muidenkaan kanssa viime vuonna oltu kovin aktiivisia. Terskien kanssa pitäisi aktivoitua tosissaan.
Kahdella suurimmalla askellajirodulla, kalliovuortenhevosella ja tennesseenwalkerilla meni hyvin tämä vuosi, kasvatteja syntyi paljon. Toisaalta tämä ei ollut mikään järisyttävä yllätys.
–S
perjantaina, tammikuuta 01, 2016
Esittelyssä kuukauden valinnat
Vuoden alkajaisiksi esiteltäköön vuonohevosori Brynhild Oddleik, cleveland-tamma Danette Ion ja pääasiassa amerikkalaisiin rotuihin keskittyvä Ravenwood Ranch
Vuonohevosista on ollut satunnaisesti puhetta jo kauan, tunnustin joskus pitäväni näistä pystyharjaisista hallakko-poneista (Joo, tiedän ettei se ole poni! Tämä on hellittelytermi), vaikkei niitä ollut koskaan Ioniciin asti eksynytkään. Sitten sain muutaman oikein kivan kuvan käyttööni ja joulukuun alussa osuin apajille sopivasti kun Brynhild myi kasvattejaan, niin se oli siinä sitten. Meille tuli Oddleik.
Mitäkö minä teen yhdellä vuonohevosoriilla? En tiedä. Ihailen sitä? Voip tosin olla, että jostain saattaa ihan vahingossa tarttua matkaan tamma tai kaksi ja vaikka toinen orikin. Ensimmäiset Ionin-suomenhevoset syntyivät viime vuonna, joten tänä vuonna voisi olla aika sitten ensimmäisille Jonens-vuonohevosille.
Väri-hifistelijät varmasti huomasivatkin sen jo: ei riittänyt tavallinen ruunihallakko kun piti saada valkohallakko. No kun kerran oli kuva ja tarjolla sopivansukuinen ori... Lupaan kyllä pyhästi, että sitä uhkaamaani tuplavoikkoa ei tule vaan yritän pysytellä jonkinlaisessa ruodussa vuonohevosten kanssa. Varsinkin kun ei niitä kuvia oikeasti ole ihan hirveän monelle voikkoväriselle kaverille.
Ikivanha kasvattimme Danette palautui takaisin meille VRL:n kautta, se oli myyty meiltä silloin joskus muinoin, rekisteröity, sittemmin katosivat sekä sivut että omistaja, joten VRL:stä kysyttiin jos meitä kasvattajana kiinnostaisi korjata tamma (plus pari oria) talteen. Kyllä kiinnostaa! Olemme hakanneet jo vuosia päätämme näppikseen ynnä muihin koviin pintoihin kun menimme silloin 2007 tuhoamaan koko cleveland-kantamme ja kolmen vuoden kasvatustyön. Muistan kyllä syyt: kaikki olivat sukua keskenään eikä kuviakaan ollut tuhottomasti tarjolla. Tänä päivänä nuo syyt kuulostavat varsin heppoisilta.
Daneten emä on myös meidän kasvatti, emän suku on kotoisin Hämypurosta, tallista jonka muut saattavat muistaa suomenhevostallina, mutta jonka me Virginian kanssa muistamme sen ainoastaan sen huippu-upeista clevelandinruunikoista. Tuolloin oli kolme cleveland-kasvattajaa: me, Hämypuro, ja Kerppa, ja kasvatustoiminta kukoisti kun käytimme paljon toistemme hevosia jalostuksessa ja ostimme ja myimme kasvatteja ahkerasti. Meilläkin oli useita Twilight-hevosia: Dione Twilight, Ever Dream Twilight, Batman Twilight, Carola Twilight, ja Nuit de Gelée Twilight. Hevosista upeimpia oli Hämypuron suvuton ori Saturnuksen Vuorikuusi, joka onneksi palasi Daneten mukana meidän cleveland-sukuihin.
Ravenwood Ranch olisi ansainnut esittelynsä jo paljon aikaisemmin, mutta kun kaikkea voi aina muistaa ja hoksata. Tallihan on ollut pystyssä jo kuutisen vuotta omistajansa sanojen mukaan ja koko sen ajan keskittynyt enimmäkseen amerikkalaisiin rotuihin, western-ratsastukseen ja askellajihevosiin. Löytyy tallilta toki yhtä ja toista muutakin, vaikka hevosmäärä on kovin maltillinen, roduissa on valikoimaa. Kun tarkemmin katsoo, siellähän on melkein mitä vain!
Ei siis liene yllätys, että Ravenwoodista on meillekin päätynyt muutamia kasvatteja eri roduista, niinkuin nyt esimerkiksi arabitamma, missourinfoxtrotter, saddlebred, ja pari morgania. Onneksi voin sanoa, että puuha on kaksisuuntaista, Ravenwoodissa on muutamia Ion-hevosia ja ainakin yksi vanha pinkkiläinen. Ja kun tarkkaan miettii, voisihan sitä rustailla mailia Breakille ja kysyä muutamaa astutusta tallin oreilla ja yksi tilausvarsakin olisi haaveissa...
Voisin taas esittää sen saman litanian kuin niin monen muunkin esittelemäni tallin kohdalla: kivat kuvat, hienoja värejä, persoonallisia hevosia, värien periytymiset kunnossa, ja niin edelleen. Nämä kaikki pitävät paikkansa kyllä Ravenwoodin kohdallakin, mutta harvinaisempien rotujen lisäksi Ravenwoodissa on tunnelmaa. Harvoin viitsin lukea pitkiä kuvauksia tallien ympäristöistä tai muitakaan tekstejä hevosten luonnekuvausten lisäksi, mutta Ravenwoodissa se kannattaa ehdottomasti tehdä. Teksteihin on selkeästi uhrattu aikaa ja ajatusta, samoin myös tietoja eri asioista. Pikanttina yksityiskohtana mainittakoon Fahrenheit-asteet!
–S
Vuonohevosista on ollut satunnaisesti puhetta jo kauan, tunnustin joskus pitäväni näistä pystyharjaisista hallakko-poneista (Joo, tiedän ettei se ole poni! Tämä on hellittelytermi), vaikkei niitä ollut koskaan Ioniciin asti eksynytkään. Sitten sain muutaman oikein kivan kuvan käyttööni ja joulukuun alussa osuin apajille sopivasti kun Brynhild myi kasvattejaan, niin se oli siinä sitten. Meille tuli Oddleik.
Mitäkö minä teen yhdellä vuonohevosoriilla? En tiedä. Ihailen sitä? Voip tosin olla, että jostain saattaa ihan vahingossa tarttua matkaan tamma tai kaksi ja vaikka toinen orikin. Ensimmäiset Ionin-suomenhevoset syntyivät viime vuonna, joten tänä vuonna voisi olla aika sitten ensimmäisille Jonens-vuonohevosille.
Väri-hifistelijät varmasti huomasivatkin sen jo: ei riittänyt tavallinen ruunihallakko kun piti saada valkohallakko. No kun kerran oli kuva ja tarjolla sopivansukuinen ori... Lupaan kyllä pyhästi, että sitä uhkaamaani tuplavoikkoa ei tule vaan yritän pysytellä jonkinlaisessa ruodussa vuonohevosten kanssa. Varsinkin kun ei niitä kuvia oikeasti ole ihan hirveän monelle voikkoväriselle kaverille.
Ikivanha kasvattimme Danette palautui takaisin meille VRL:n kautta, se oli myyty meiltä silloin joskus muinoin, rekisteröity, sittemmin katosivat sekä sivut että omistaja, joten VRL:stä kysyttiin jos meitä kasvattajana kiinnostaisi korjata tamma (plus pari oria) talteen. Kyllä kiinnostaa! Olemme hakanneet jo vuosia päätämme näppikseen ynnä muihin koviin pintoihin kun menimme silloin 2007 tuhoamaan koko cleveland-kantamme ja kolmen vuoden kasvatustyön. Muistan kyllä syyt: kaikki olivat sukua keskenään eikä kuviakaan ollut tuhottomasti tarjolla. Tänä päivänä nuo syyt kuulostavat varsin heppoisilta.
Daneten emä on myös meidän kasvatti, emän suku on kotoisin Hämypurosta, tallista jonka muut saattavat muistaa suomenhevostallina, mutta jonka me Virginian kanssa muistamme sen ainoastaan sen huippu-upeista clevelandinruunikoista. Tuolloin oli kolme cleveland-kasvattajaa: me, Hämypuro, ja Kerppa, ja kasvatustoiminta kukoisti kun käytimme paljon toistemme hevosia jalostuksessa ja ostimme ja myimme kasvatteja ahkerasti. Meilläkin oli useita Twilight-hevosia: Dione Twilight, Ever Dream Twilight, Batman Twilight, Carola Twilight, ja Nuit de Gelée Twilight. Hevosista upeimpia oli Hämypuron suvuton ori Saturnuksen Vuorikuusi, joka onneksi palasi Daneten mukana meidän cleveland-sukuihin.
Ravenwood Ranch olisi ansainnut esittelynsä jo paljon aikaisemmin, mutta kun kaikkea voi aina muistaa ja hoksata. Tallihan on ollut pystyssä jo kuutisen vuotta omistajansa sanojen mukaan ja koko sen ajan keskittynyt enimmäkseen amerikkalaisiin rotuihin, western-ratsastukseen ja askellajihevosiin. Löytyy tallilta toki yhtä ja toista muutakin, vaikka hevosmäärä on kovin maltillinen, roduissa on valikoimaa. Kun tarkemmin katsoo, siellähän on melkein mitä vain!
Ei siis liene yllätys, että Ravenwoodista on meillekin päätynyt muutamia kasvatteja eri roduista, niinkuin nyt esimerkiksi arabitamma, missourinfoxtrotter, saddlebred, ja pari morgania. Onneksi voin sanoa, että puuha on kaksisuuntaista, Ravenwoodissa on muutamia Ion-hevosia ja ainakin yksi vanha pinkkiläinen. Ja kun tarkkaan miettii, voisihan sitä rustailla mailia Breakille ja kysyä muutamaa astutusta tallin oreilla ja yksi tilausvarsakin olisi haaveissa...
Voisin taas esittää sen saman litanian kuin niin monen muunkin esittelemäni tallin kohdalla: kivat kuvat, hienoja värejä, persoonallisia hevosia, värien periytymiset kunnossa, ja niin edelleen. Nämä kaikki pitävät paikkansa kyllä Ravenwoodin kohdallakin, mutta harvinaisempien rotujen lisäksi Ravenwoodissa on tunnelmaa. Harvoin viitsin lukea pitkiä kuvauksia tallien ympäristöistä tai muitakaan tekstejä hevosten luonnekuvausten lisäksi, mutta Ravenwoodissa se kannattaa ehdottomasti tehdä. Teksteihin on selkeästi uhrattu aikaa ja ajatusta, samoin myös tietoja eri asioista. Pikanttina yksityiskohtana mainittakoon Fahrenheit-asteet!
–S
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)