Monet ovat tottuneet näkemään Ionicissa mitä ihmeellisempiä karvakasoja ja onhan toki totta että meiltä löytyy paljon harvinaisiksi luettuja rotuja. Terskit, knabstrupit, kladrubit, frederiksborgit, irlannintyöhevoset, kalliovuortenponit ja monet muut ovat kuuluneet ihan virallisiin kasvatusrotuihin, niitä on siis vakavissaan meillä kasvatettu ja yritetty kehittää linjoja eteenpäin. Joidenkin kohdalla on onnistuttu, joidenkin kohdalla innostus on lopahtanut. Näiden lisäksi sekalaisten rotujen osiosta löytyy yhtä ja toista eksoottisempaa: sleesianhevosia, orlov-rostoptshineja, kisbereitä, iomudeja, mangalargoja, aztecoja, warlandereita, murgenhevosia, hackneyponeja ja vaikka mitä muuta.
Meille siis kelpaa kaikki, mitä harvinaisempi rotu, sen varmemmin sitä meiltä löytyy.
Väärin.
Uskokaa huviksenne, mutta meillä on lopulta aika tiukat rajat sille, mitä otamme Ioniciin ja mitä emme. Tärkein kriteeri on se, että rodun täytyy olla meille jollain tavoin tuttu. Monet rodut tietysti ovat, kiitos S:n pitkällisen rotuharrastuksen, joka ei vieläkään ota talttuakseen vaikka Hevosmaailma.net onkin vähän telakalla (ollut jo kauan). Mutta maailmasta löytyy paljon rotuja, joista vain ei ole tarpeeksi informaatiota tarjolla.
Yksi hyvä esimerkki on ban-ei, jota jotkut yksittäisen harrastajat ovat olleet tuomassa virtuaalimaailmaan kauan, vaikkei se ole koskaan ottanut oikein tuulta siipiensä alle. Luulisi helposti siis, että me ottaisimme näitä riemusta kiljuen vastaan. Mutta ei, meidän tiedot ban-eista ovat varsin heppoiset eikä mistään tahdo oikein löytyä enempääkään. Kuvatkin olisivat aina plussaa, että näkisi ihan oikeasti millaisia otuksia ne ovat. Mitä tähän mennessä olen nähnyt, virtuaalimaailman ban-eillä on aika usein piirretyt kuvat. Onhan se toki kylmäverinen, joten niille on laitettu sellaiset standardikylmäveristen kuvat. Meille se ei riitä.
Samankaltaisia rotuja riittää: muut japanilaiset ponirodut, indonesialaiset rodut, kiinalaiset rodut, intialaisistakin roduista useimmat, afrikkalaisista melkein kaikki ja aika moni venäläinenkin rotu.
Sitten on tietysti niitä rotuja, jotka tunnemme hyvinkin, mutta emme vain pidä niistä. Suomenhevonen ja lv-ravuri ovat perinteisesti olleet meidän molempien ei-kiinnosta-listalla, tosin ravureitahan meillä oli vähän aikaa, mutta ne olivat pääsääntöisesti orlovilaisia, seassa muutama ranskalainen ja kaikki amerikkalaiset olivat peitsareita. Friisiläinen ja haflinger olivat myös aikaisemmin jonkinlaisessa pannassa, mutta nythän meiltä löytyy muutama kappale molempia emmekä ole siitä suuremmin kärsineet (ja tunnustan, että on Ionicista sen historian aikana löytynyt muutamakin suomenhevonen...). Monet muut kylmäveriset ovat myös sellaisia, ettei niitä ole koskaan tullut lopulta hankittua, vaikka periaatteessa ehekä kiinnostavatkin. Ja nekin vähän raskaat kv:t mitä meillä on, ovat säännönmukaisesti unohduksissa. Onneksi virtuaalihevoset eivät kärsi. Esimerkiksi poitou olisi ihan kauhean kiva, vuosia sitten sain niistä ison määrän kuviakin, seasta löytyisi perusvärien lisäksi myös hallakkovärejä ja päistärikköjä, joten edes värien tylsyys ei olisi kiusana. Jostain syystä vain ei ole tullut koskaan hankittua kuin muutama yksilö.
Ei ole hauskaa olla näin rajoittunut, varsinkin kun on vuosien mittaan kai onnistunut profiloitumaan virtuaalimaailman harvinaisten rotujen jonkinlaisena toteemipaaluna, mutta ei voi mitään. Jää meille silti satoja rotuja, joita voisimme mielihyvin ottaa talliimme. S noita joskus jo vähän listasikin.
torstaina, syyskuuta 16, 2010
sunnuntaina, syyskuuta 12, 2010
Uusi ARJ
Aktiivisesta oman navan rapsuttelusta huolimatta olemme sentään tulleet tietoisiksi ARJ:n sääntömuutoksesta. Nyt on mukaan saatu myös tämä saddleseat-puoli, luokkia on siis myös sellaisille hevosille, jotka eivät mitään erikoisaskellajeja osaa, kuten arabi, hackney, friisiläinen, andalusia ja niin edelleen. Tämä on ehdottoman positiivinen asia, se laajenta näiden rotujen kilpailumahdollisuuksia ja toivon mukaan tuo myös lisää huomiota ARJ:lle ja ehkäpä myös "oikeille" askellajiroduille. Islanninhevosten luokat ja kilpailut pysyvät samoina, onhan niillä vankka esikuva issikkakilpailuista, joita järjestetään myös Suomessa ja ovat sitä kautta tutumpia kuin nämä muut askellajihevosten kilpailut.
Tietenkin uusi ARJ on vielä vähän lähtökuopissa ja sääntömuutoksestakin on kulunut vasta muutama päivä, joten jos homma on keskeneräinen, ei siitä parane vielä valittaa. Itse kuitenkin kaipailisin tarkempaa kuvausta näistä saddleseat-kilpailuista ja luokkien kulusta. Mennäänkö kentälle yksin, ryhmässä, mitä siellä tehdään, mitä tuomari arvostelee ja haluaa nähdä (näitä onkin jo sivuttu) ja muuta sellaista yleistä. Toisaalta missään vaiheessa ei mikään instanssi ole kyllä kuvaillut sitäkään, mitä tapahtuu näissä virtuaalimaailman slow gait- tai juoksukäyntiluokissa, niitä vain pidetään eikä kukaan ole keksinyt selittää, että millainen kilpailusuoritus siellä tehdään. Sen nyt tietysti voi päätellä että kyseistä askellajia tulee esittää, mutta miten.
Tai no, joskus vuonna 2004 Gin järjesti Ionicissa ARJ:n alaisia kisoja ja niissä oli mukana myös kuvaus kilpailun kulusta: käykää katsomassa vaikka 18.9.04 pidettyjen ARJ-kisojen kutsu. Nuo luokkakuvaukset on revitty ihan omasta päästä, en tiedä järjestetäänkö tuonkaltaisia kilpailuja missään millekään rodulle, mutta virtuaalimaailmassa sillä ei ole väliä, täällä tuollaisia voi järjestää. Nykyisin voisi ainakin pasoille ja kalliovuortenponeille lisätä luokkiin myös "alustan" päällä esiintymisen, reaalimaailmassa nämä rodut nimittäin joskus esitetään jonkin kopisevan alustan päällä (puuta, vanerilevyä tms), jolloin askellajin tahti kuuluu selkeästi.
Uuden ARJ:n rotulistakin vaikuttaa vähän keskeneräiseltä, mutta en osaa kyllä sanoa mitä sieltä puuttuukaan... No, Gaited Baroquen pitäisi ilman muuta kuulua ryhmään yksi, koska sanoohan jo rodun nimi (gaited!) että sillä tulee olla erikoisaskellaji tai useampia. Rotulistalta puuttuu kyllä useampikin harvinainen ja vähän tunnettu rotu, joita ei vielä virtuaalimaailmassa ole, mutta ehkäpä joskus joku näitäkin keksii aloittaa tuoda ja kasvattaa: Kentucky Mountain Saddle Horse, McCurdy Plantation Horse, Montana Travler, marwarinhevonen, Mountain Pleasure Horse, North American Single-Footing Horse, Racking Horse, Campolino ja Virginia Single-Footer nyt nopealla tsekkauksella. No hyvä, iso osa virtuaalihevostelijoista ei varmaan ole kuullutkaan näistä roduista, saati niistä monista muista, joilla saattaa olla erikoisaskellajeja. Kyllähän tuo ARJ:n lista kattaa nykyiset askellajihevosrodut varsin hyvin.
Tietenkin uusi ARJ on vielä vähän lähtökuopissa ja sääntömuutoksestakin on kulunut vasta muutama päivä, joten jos homma on keskeneräinen, ei siitä parane vielä valittaa. Itse kuitenkin kaipailisin tarkempaa kuvausta näistä saddleseat-kilpailuista ja luokkien kulusta. Mennäänkö kentälle yksin, ryhmässä, mitä siellä tehdään, mitä tuomari arvostelee ja haluaa nähdä (näitä onkin jo sivuttu) ja muuta sellaista yleistä. Toisaalta missään vaiheessa ei mikään instanssi ole kyllä kuvaillut sitäkään, mitä tapahtuu näissä virtuaalimaailman slow gait- tai juoksukäyntiluokissa, niitä vain pidetään eikä kukaan ole keksinyt selittää, että millainen kilpailusuoritus siellä tehdään. Sen nyt tietysti voi päätellä että kyseistä askellajia tulee esittää, mutta miten.
Tai no, joskus vuonna 2004 Gin järjesti Ionicissa ARJ:n alaisia kisoja ja niissä oli mukana myös kuvaus kilpailun kulusta: käykää katsomassa vaikka 18.9.04 pidettyjen ARJ-kisojen kutsu. Nuo luokkakuvaukset on revitty ihan omasta päästä, en tiedä järjestetäänkö tuonkaltaisia kilpailuja missään millekään rodulle, mutta virtuaalimaailmassa sillä ei ole väliä, täällä tuollaisia voi järjestää. Nykyisin voisi ainakin pasoille ja kalliovuortenponeille lisätä luokkiin myös "alustan" päällä esiintymisen, reaalimaailmassa nämä rodut nimittäin joskus esitetään jonkin kopisevan alustan päällä (puuta, vanerilevyä tms), jolloin askellajin tahti kuuluu selkeästi.
Uuden ARJ:n rotulistakin vaikuttaa vähän keskeneräiseltä, mutta en osaa kyllä sanoa mitä sieltä puuttuukaan... No, Gaited Baroquen pitäisi ilman muuta kuulua ryhmään yksi, koska sanoohan jo rodun nimi (gaited!) että sillä tulee olla erikoisaskellaji tai useampia. Rotulistalta puuttuu kyllä useampikin harvinainen ja vähän tunnettu rotu, joita ei vielä virtuaalimaailmassa ole, mutta ehkäpä joskus joku näitäkin keksii aloittaa tuoda ja kasvattaa: Kentucky Mountain Saddle Horse, McCurdy Plantation Horse, Montana Travler, marwarinhevonen, Mountain Pleasure Horse, North American Single-Footing Horse, Racking Horse, Campolino ja Virginia Single-Footer nyt nopealla tsekkauksella. No hyvä, iso osa virtuaalihevostelijoista ei varmaan ole kuullutkaan näistä roduista, saati niistä monista muista, joilla saattaa olla erikoisaskellajeja. Kyllähän tuo ARJ:n lista kattaa nykyiset askellajihevosrodut varsin hyvin.
torstaina, syyskuuta 09, 2010
Mitä haluaisit lukea seuraavaksi blogistamme?
Tuossa oikealla puolella roikkui parisen viikkon kysely, jossa udeltiin mistä aihepiireistä vastaajat haluaisivat lukea juttuja. 43 vastaajaa löytyi ja voin sanoa, että olette vaativa yleisö. Oikeasti vähän kaikkea haluttiin lukea.
Vähiten kannatusta oli saanut laukkauutiset (7 ääntä) ja tekniset helpit (8 ääntä). Laukkauutisia valitettavasti joudutte lukemaan jatkossakin ja toisaalta laukkapohdintoja halusi vähän isompi määrä, 11 ihmistä. Niitä tuleekin aina kun mieleen juolahtaa jotain tarkemman pohtimisen arvoista.
Teknisiin helppeihin ei meillä oikein riitä innostus kirjoittaa. Ne ohjelmointikielet ja muut tietotekniset jutut joita me teemme ammatin/opintojen puolesta ovat aika kaukana siitä, mitä virtuaalitalleilla voisi simppelisti hyödyntää. Tosin pinnan alla kuplii kyllä html 5 ja Django, mutta kuten niin usein ennenkin, ne saattavat jäädä pelkiksi kupliksi.
Käytettävyysohjeistusta sen sijaan toivoi 12 henkilöä ja tämä pannaan korvan taakse. Tänne voisi todellakin kirjoittaa jonkinlaisen lyhyen käytettävyystutoriaalin. Ihme ettei sitä ole jo tehty, onhan Gin tunnettu (?) käytettävyysnärisijä.
Meidän tallien uutisia (Pinkin uutiset ovat kyllä niitä laukkauutisia) halusi 13 ihmistä ja yllättävää oli se, että nimipohdintoja äänesti peräti 15 ihmistä. Jos minulta olisi kysytty etukäteen, olisin ollut ihan varma etteivät meidän sekalaiset nimipohdinnat juuri kiinnosta ketään.
Rotutietoutta arvosti 18 ihmistä ja se onkin hyvä tietää, koska Ginhän on perehtynyt noihin virtuaalimaailman rotuasioihin ainakin jossain määrin ja minä puolestani reaalimaailman rotuihin, niin eiköhän niistä saada jotakin aikaiseksi jatkossakin.
Ylivoimainen kolme kärki olivat jalostuspohdinnat (28), yleiset virtuaaliuutiset (27) ja yleinen pohdinta virtuaalimaailmasta (36). Huh huh, ettepä vähää pyydäkään! No, jalostuspohdinnat ovat toki mielenkiintoisia ja niistä meillä riittääkin juttua, pitäisi vain vääntää sitä juttua blogiinkin soveltuvaksi joskus. Ja vähän muitakin aiheita kuin vain värigenetiikkaa.
Mutta että yleisiä virtuaaliuutisia ja pohdintaa virtuaalimaailmasta? Meistä tuntuu siltä, että tässä olemme niin huonoja. Emmehän me herran jestas tiedä mitä virtuaalimaailmassa on meneillään ellei sitä tulla meille erikseen huutamaan. Ja mitä tulee yleiseen pohdintaan, niin yleensä se on jonkinasteista valittamista...
Kiva kuitenkin tietää, että kaikkia noita mainittuja juttuja halutaan, että ainakaan ihan kaikki eivät ole (vielä) leipääntyneet laukkauutisiin ja nimipohdintoihin. Emme lupaa että yrittäisimme tehdä jotain radikaalia blogin sisällölle, mutta yritämme ainakin pitää mielessä näitä asioita kun iskee taas inspiraatiokato.
Vähiten kannatusta oli saanut laukkauutiset (7 ääntä) ja tekniset helpit (8 ääntä). Laukkauutisia valitettavasti joudutte lukemaan jatkossakin ja toisaalta laukkapohdintoja halusi vähän isompi määrä, 11 ihmistä. Niitä tuleekin aina kun mieleen juolahtaa jotain tarkemman pohtimisen arvoista.
Teknisiin helppeihin ei meillä oikein riitä innostus kirjoittaa. Ne ohjelmointikielet ja muut tietotekniset jutut joita me teemme ammatin/opintojen puolesta ovat aika kaukana siitä, mitä virtuaalitalleilla voisi simppelisti hyödyntää. Tosin pinnan alla kuplii kyllä html 5 ja Django, mutta kuten niin usein ennenkin, ne saattavat jäädä pelkiksi kupliksi.
Käytettävyysohjeistusta sen sijaan toivoi 12 henkilöä ja tämä pannaan korvan taakse. Tänne voisi todellakin kirjoittaa jonkinlaisen lyhyen käytettävyystutoriaalin. Ihme ettei sitä ole jo tehty, onhan Gin tunnettu (?) käytettävyysnärisijä.
Meidän tallien uutisia (Pinkin uutiset ovat kyllä niitä laukkauutisia) halusi 13 ihmistä ja yllättävää oli se, että nimipohdintoja äänesti peräti 15 ihmistä. Jos minulta olisi kysytty etukäteen, olisin ollut ihan varma etteivät meidän sekalaiset nimipohdinnat juuri kiinnosta ketään.
Rotutietoutta arvosti 18 ihmistä ja se onkin hyvä tietää, koska Ginhän on perehtynyt noihin virtuaalimaailman rotuasioihin ainakin jossain määrin ja minä puolestani reaalimaailman rotuihin, niin eiköhän niistä saada jotakin aikaiseksi jatkossakin.
Ylivoimainen kolme kärki olivat jalostuspohdinnat (28), yleiset virtuaaliuutiset (27) ja yleinen pohdinta virtuaalimaailmasta (36). Huh huh, ettepä vähää pyydäkään! No, jalostuspohdinnat ovat toki mielenkiintoisia ja niistä meillä riittääkin juttua, pitäisi vain vääntää sitä juttua blogiinkin soveltuvaksi joskus. Ja vähän muitakin aiheita kuin vain värigenetiikkaa.
Mutta että yleisiä virtuaaliuutisia ja pohdintaa virtuaalimaailmasta? Meistä tuntuu siltä, että tässä olemme niin huonoja. Emmehän me herran jestas tiedä mitä virtuaalimaailmassa on meneillään ellei sitä tulla meille erikseen huutamaan. Ja mitä tulee yleiseen pohdintaan, niin yleensä se on jonkinasteista valittamista...
Kiva kuitenkin tietää, että kaikkia noita mainittuja juttuja halutaan, että ainakaan ihan kaikki eivät ole (vielä) leipääntyneet laukkauutisiin ja nimipohdintoihin. Emme lupaa että yrittäisimme tehdä jotain radikaalia blogin sisällölle, mutta yritämme ainakin pitää mielessä näitä asioita kun iskee taas inspiraatiokato.
tiistaina, syyskuuta 07, 2010
Pretty In Pink toukokuu
Eilen juostiin ensimmäinen osakilpailu Pretty In Pink-arvokilpailusarjasta. PIP:stä on tarkemmin puhuttu jo aikaisemmin, joten en lähde käymään sitä läpi sen enempää.
Idea on kuitenkin se, että jos haluaa osallistua PIP-sarjan voittokamppailuun, on osallistuttava jokaiseen neljään osakilpailuun. Niinpä ne jotka nyt eilen eivät olleet mukana, ovat automaattisesti poissuljettuja PIP-sarjasta. Mikään ei toki estä ilmoittamasta tammoja jäljellä oleviin osakilpailuihin tai vain yhteen tai kahteen niistä. Onhan niissä tarjolla melko rutkasti rahaa ja arvokilpailusijoituksia.
PIP Juvenilessa oli eilen vain kaksi 2-vuotiasta tammaa juoksemassa. Farleighin Celeritas oli näistä kahdesta kovempi, vaikka kisa oli tiukka eikä Miss Universum hävinnyt lopulta kuin puoli mittaa maalilinjalla. Jos samat tammat ovat vastassa myös jatkossa, on mahdotonta sanoa kumpi seuraavalla kerralla vie voiton.
PIP Sprinterissä oli 8 matkaanlähtijää ja tämäkin kilpailu oli hyvin jännittävä. Driftawayn Appleton Faire RVC sai erittäin huonon lähdön ja jäi heti alkurytinässä hieman jälkeen pääjoukosta, joka juoksi ensimmäisen puoli kilometriä varsin tasaisena massana. Joukossa sattui koko ajan kaikenlaista tönimistä ja kiilailua, sisäradan hevoset olivat pääosan matkasta pussissa. Quiero's Pixie ja Little Miss Rainbow pitivät alkumatkasta kärkisijoja, mutta kilometrin kohdalla Little Miss Rainbow alkoi jäädä jälkeen ja tipahti selkeästi keskivaiheille. Se aiheutti joukossa melkoista häslinkiä.
Tämän häslingin aikana Appleton Faire RVC oli kivunnut joukon ulkoreunoille ja tuli sieltä tappavan kovaa vauhtia kärkeä kohti. Loppusuoralla keskijoukoista kiriin lähtenyt Light Blue, Appleton Faire RVC ja Quiero's Pixie erottuivat muusta joukosta ja lopulta Light Blue oli vahvin. Appleton Faire RVC antoi sille kyllä tiukan vastuksen, mutta se oli joutunut tulemaan niin kovaa koko matkan, että taipui lopulta ja vain vaivoin sai pidettyä Quiero's Pixien takanaan. Toinen alkuvaiheessa häntäpäähän jäänyt tamma Sabinda Blanco SNAK kiri sekin hienosti neljänneksi ja vielä Shanghaikin ehti maaliin ennen Little Miss Rainbow'ta. Heimische's Madelinella oli ollut koko matkan erimielisyyksiä jockeynsä kanssa ja Cat Catcher RVC kompuroi juuri ennen loppukirin alkua jääden siksi viimeiseksi.
PIP Milerissa oli vain neljä hevosta ja niistä Crusade oli melkein ylivoimainen. Se voitti kolmella hevosenmitalla ja vaivattoman näköisesti Farleigh Ciennan ja Wind N' Firen. Joukon nuorin, kolmivuotias Blacknbreezy ei tahtonut kestää muiden matkassa puolen matkan jälkeen ja se jäi selkeästi muista.
Dirt Miler-lähdössä oli myös neljä hevosta. Kaikki juoksivat suurimman osan matkasta melko tiiviissä ryhmässä, kukaan ei erityisesti lähtenyt kirimään tai jäänyt jälkeen muista. Lähtö oli hyvin tasainen, mutta loppusuoralla Queen Dowager '91 sai kurottua muihin hevosenmitan verran eroa. Loput tulivat maaliin miltei yhtä aikaa.
Semistayer-ryhmä oli vain kahden hevosen minilähtö ja alkuasetelma oli varsin jännittävä, vastassa nuori, mutta hienosti pärjännyt Giacinta RVC ja vanhempi ja kypsempi Esperanza. Vedonlyöjät luottivat kumpaankin likimain yhtä paljon. Ensimmäisen puolen kilometrin jälkeen oli kuitenkin selvää, ettei Giacintalla olisi ainakaan tänään paukkuja vastata Esperanzalle, joka sai melk ohelpon juoksun ja maalisuoralla irrottautui kilpakumppanistaan selkeästi.
PIP Stayerissa kokenut RTW Slewsive oli selvä ennakkosuosikki. Vähältä kuitenkin piti ettei nuori ja radoilla vielä kokematon Barboes Hegemony tehnyt jymy-yllätystä, koska se haastoi loppusuoralla sekä Cinereousin että RTW Slewsiven ja lopulta kiri ohitse Cinereousista.
Idea on kuitenkin se, että jos haluaa osallistua PIP-sarjan voittokamppailuun, on osallistuttava jokaiseen neljään osakilpailuun. Niinpä ne jotka nyt eilen eivät olleet mukana, ovat automaattisesti poissuljettuja PIP-sarjasta. Mikään ei toki estä ilmoittamasta tammoja jäljellä oleviin osakilpailuihin tai vain yhteen tai kahteen niistä. Onhan niissä tarjolla melko rutkasti rahaa ja arvokilpailusijoituksia.
PIP Juvenilessa oli eilen vain kaksi 2-vuotiasta tammaa juoksemassa. Farleighin Celeritas oli näistä kahdesta kovempi, vaikka kisa oli tiukka eikä Miss Universum hävinnyt lopulta kuin puoli mittaa maalilinjalla. Jos samat tammat ovat vastassa myös jatkossa, on mahdotonta sanoa kumpi seuraavalla kerralla vie voiton.
PIP Sprinterissä oli 8 matkaanlähtijää ja tämäkin kilpailu oli hyvin jännittävä. Driftawayn Appleton Faire RVC sai erittäin huonon lähdön ja jäi heti alkurytinässä hieman jälkeen pääjoukosta, joka juoksi ensimmäisen puoli kilometriä varsin tasaisena massana. Joukossa sattui koko ajan kaikenlaista tönimistä ja kiilailua, sisäradan hevoset olivat pääosan matkasta pussissa. Quiero's Pixie ja Little Miss Rainbow pitivät alkumatkasta kärkisijoja, mutta kilometrin kohdalla Little Miss Rainbow alkoi jäädä jälkeen ja tipahti selkeästi keskivaiheille. Se aiheutti joukossa melkoista häslinkiä.
Tämän häslingin aikana Appleton Faire RVC oli kivunnut joukon ulkoreunoille ja tuli sieltä tappavan kovaa vauhtia kärkeä kohti. Loppusuoralla keskijoukoista kiriin lähtenyt Light Blue, Appleton Faire RVC ja Quiero's Pixie erottuivat muusta joukosta ja lopulta Light Blue oli vahvin. Appleton Faire RVC antoi sille kyllä tiukan vastuksen, mutta se oli joutunut tulemaan niin kovaa koko matkan, että taipui lopulta ja vain vaivoin sai pidettyä Quiero's Pixien takanaan. Toinen alkuvaiheessa häntäpäähän jäänyt tamma Sabinda Blanco SNAK kiri sekin hienosti neljänneksi ja vielä Shanghaikin ehti maaliin ennen Little Miss Rainbow'ta. Heimische's Madelinella oli ollut koko matkan erimielisyyksiä jockeynsä kanssa ja Cat Catcher RVC kompuroi juuri ennen loppukirin alkua jääden siksi viimeiseksi.
PIP Milerissa oli vain neljä hevosta ja niistä Crusade oli melkein ylivoimainen. Se voitti kolmella hevosenmitalla ja vaivattoman näköisesti Farleigh Ciennan ja Wind N' Firen. Joukon nuorin, kolmivuotias Blacknbreezy ei tahtonut kestää muiden matkassa puolen matkan jälkeen ja se jäi selkeästi muista.
Dirt Miler-lähdössä oli myös neljä hevosta. Kaikki juoksivat suurimman osan matkasta melko tiiviissä ryhmässä, kukaan ei erityisesti lähtenyt kirimään tai jäänyt jälkeen muista. Lähtö oli hyvin tasainen, mutta loppusuoralla Queen Dowager '91 sai kurottua muihin hevosenmitan verran eroa. Loput tulivat maaliin miltei yhtä aikaa.
Semistayer-ryhmä oli vain kahden hevosen minilähtö ja alkuasetelma oli varsin jännittävä, vastassa nuori, mutta hienosti pärjännyt Giacinta RVC ja vanhempi ja kypsempi Esperanza. Vedonlyöjät luottivat kumpaankin likimain yhtä paljon. Ensimmäisen puolen kilometrin jälkeen oli kuitenkin selvää, ettei Giacintalla olisi ainakaan tänään paukkuja vastata Esperanzalle, joka sai melk ohelpon juoksun ja maalisuoralla irrottautui kilpakumppanistaan selkeästi.
PIP Stayerissa kokenut RTW Slewsive oli selvä ennakkosuosikki. Vähältä kuitenkin piti ettei nuori ja radoilla vielä kokematon Barboes Hegemony tehnyt jymy-yllätystä, koska se haastoi loppusuoralla sekä Cinereousin että RTW Slewsiven ja lopulta kiri ohitse Cinereousista.
torstaina, syyskuuta 02, 2010
Menneitä ja tulleita
Pinkissä juostiin eilen ykkösryhmän Juvenile Day eli kaikki lähdöt olivat avoimet vain kaksivuotiaille. Koska CAS-vuosi on vasta huhtikuussa menossa, ei voi olettaa kaksivuotiaiden olevan ehtinyt vielä kovin korkealle tasolle ja niinpä lähdöt olivat enimmäkseen maiden-lähtöjä. Jokunen allowance-lähtökin juostiin, mutta ainoaan G3-lähtöön ei ollut tulossa kuin yksi kaksivuotias.
Meillä olikin tekemistä, että saimme omalta tallilta täyden edustuksen maiden-startteihin. Niitä oli nimittäin kahdeksan ja jokaiseen sai yksi omistaja ilmoittaa kolme hevosta eikä meillä ollut yhtään parivuotiasta Pinkissä vielä äskettäin... Jokainen voi laskea, miten monta uutta laukkahevosta meille keksittiin ja siinäpä onkin nyt vähäksi aikaa kaksivuotiaita kilpailutettavaksi.
Vähän samanlainen juttu oli edessä tänään, sillä huomenna juostaan vitosryhmän laukat ja niissä on kaksi kolmivuotiaille avointa maiden-starttia. Vanhempia hevosia meillä vitosryhmässäkin on, mutta kolmivuotiaita ei ole tälle kaudelle vielä saatu keksittyä. Nyt oli kuitenkin "pakko".
Ihan kiva saada taas vähän uutta verta radoille, niin raaskii siirtää pois niitä vanhempia, kehnosti menestyneitä juoksijoita. Meillä pyritään noita laukkauransa lopettaneita vitosryhmäläisiä siirtämään Ioniciin jalostuskäyttöön, vaikkeivät ne olisi radoilla pärjänneetkään. Voihan varsoista tulla sitten ihan ratsuhevosia.
Gin selittikin tuossa vähän aikaa sitten meidän projektia ahaltek-puolella, että tarkoitus olisi tämän vuoden aikana saada jokainen 2008 syntynyt ahaltek jalostuskäyttöön niin että viimeistään vuoden lopussa voisi kaikki vanhukset lopettaa. Nyt kaikille 08-tammoille on suunniteltu varsat niin että niistä ei ole enää huolta.
Koska emme nyt enää "tarvitse" välttämättä oreja noille kiireimmin astutettaville tammoille, niin kävin läpi kaikki 08-oriit ja lopetin joka ainoan, jolla on vähintään 2 varsaa ja vähintään toinen niistä on ori. Tällaisia oreja oli viitisenkymmentä kappaletta, joten voidaan puhua jo joukkomurhasta! Armon sai ainoastaan huippuluokan laukkaoriimme Gin Oscar, joka on vielä siitoskäytössä myös ulkopuolisille. Oscarista ja pärjänneestä xx-tammasta saisi varmasti kovan luokan RBSH-varsan aikaiseksi. Tosin tammaksi kävisi myös angloarabi ja olisihan meillä ainakin Adanya Ion.
Meillä olikin tekemistä, että saimme omalta tallilta täyden edustuksen maiden-startteihin. Niitä oli nimittäin kahdeksan ja jokaiseen sai yksi omistaja ilmoittaa kolme hevosta eikä meillä ollut yhtään parivuotiasta Pinkissä vielä äskettäin... Jokainen voi laskea, miten monta uutta laukkahevosta meille keksittiin ja siinäpä onkin nyt vähäksi aikaa kaksivuotiaita kilpailutettavaksi.
Vähän samanlainen juttu oli edessä tänään, sillä huomenna juostaan vitosryhmän laukat ja niissä on kaksi kolmivuotiaille avointa maiden-starttia. Vanhempia hevosia meillä vitosryhmässäkin on, mutta kolmivuotiaita ei ole tälle kaudelle vielä saatu keksittyä. Nyt oli kuitenkin "pakko".
Ihan kiva saada taas vähän uutta verta radoille, niin raaskii siirtää pois niitä vanhempia, kehnosti menestyneitä juoksijoita. Meillä pyritään noita laukkauransa lopettaneita vitosryhmäläisiä siirtämään Ioniciin jalostuskäyttöön, vaikkeivät ne olisi radoilla pärjänneetkään. Voihan varsoista tulla sitten ihan ratsuhevosia.
Gin selittikin tuossa vähän aikaa sitten meidän projektia ahaltek-puolella, että tarkoitus olisi tämän vuoden aikana saada jokainen 2008 syntynyt ahaltek jalostuskäyttöön niin että viimeistään vuoden lopussa voisi kaikki vanhukset lopettaa. Nyt kaikille 08-tammoille on suunniteltu varsat niin että niistä ei ole enää huolta.
Koska emme nyt enää "tarvitse" välttämättä oreja noille kiireimmin astutettaville tammoille, niin kävin läpi kaikki 08-oriit ja lopetin joka ainoan, jolla on vähintään 2 varsaa ja vähintään toinen niistä on ori. Tällaisia oreja oli viitisenkymmentä kappaletta, joten voidaan puhua jo joukkomurhasta! Armon sai ainoastaan huippuluokan laukkaoriimme Gin Oscar, joka on vielä siitoskäytössä myös ulkopuolisille. Oscarista ja pärjänneestä xx-tammasta saisi varmasti kovan luokan RBSH-varsan aikaiseksi. Tosin tammaksi kävisi myös angloarabi ja olisihan meillä ainakin Adanya Ion.
maanantaina, elokuuta 30, 2010
Kolmipolvinen puolanarabi
Gin on jo aiemmin pohtinut tässä blogissa Ionicin arabien verilinjoja. Edelleenkään emme ole mitenkään suuntautumassa mihinkään tiettyyn verilinjaan emmekä varsojakaan miettiessä juuri katso hevosten verilinjoja. Suurin osa suvullisista hevosistamme onkin domesticeja ja monen pidempisukuisen takaa löytyykin lähes kaikkia verilinjoja, vaikka edelleen puolalainen ja egyptiläinen ovatkin yleisimpiä. Tosin viime aikoina myös venäläinen on alkanut nostaa päätään. Eivät espanjalaiset tai englantilaisetkaan mitään tavattomia ole meillä, mutta harvinaisempia kyllä muihin verrattuna vaikka viime syksynä niitäkin tuli vähän lisää.
Koska emme tosiaan juuri katsele noita verilinjoja, meiltä harvoin löytyy puhdaslinjaisia hevosia mistään linjasta. Yksipolvinen puhdaslinjainen ei ole kovin yleinen näky, kaksipolvinen puhdaslinjainen on jo varsinainen harvinaisuus ja jos tällaiselle kaksipolviselle puhdaslinjaiselle löytyy jostain toinen kaksipolvinen, toista sukupuolta, samaa linjaa mutta eri nimet suvussa, se on jo melkein lottovoitto. Näitä kuitenkin sattuu joskus ja nyt myimme yhden ylihuomenna syntyvän varsan al Qismatiin, sen omistaja meiltä näet kyseli egyptiläisiä ja puolalaisia arabeja.
Tutustukaa siis tamma Doryn Raniyaan, joka on kolmipolvinen puolalaisvarsa. Ehkä teitä ei suuremmin vaikuta kolmipolvinen arabi, joka nyt sattuu olemaan puhdas puolalainen ja onhan noita arabitalleja, jotka ovat jo pitkiä aikoja jalostaneet jotain tiettyä linjaa ja saaneet aikaiseksi pidempisukuisia, puhdaslinjaisia kasvatteja. Mutta meille tämä on aika mieletön juttu, en olisi uskonut että meiltä tällaisia hevosia löytyy.
Koska emme tosiaan juuri katsele noita verilinjoja, meiltä harvoin löytyy puhdaslinjaisia hevosia mistään linjasta. Yksipolvinen puhdaslinjainen ei ole kovin yleinen näky, kaksipolvinen puhdaslinjainen on jo varsinainen harvinaisuus ja jos tällaiselle kaksipolviselle puhdaslinjaiselle löytyy jostain toinen kaksipolvinen, toista sukupuolta, samaa linjaa mutta eri nimet suvussa, se on jo melkein lottovoitto. Näitä kuitenkin sattuu joskus ja nyt myimme yhden ylihuomenna syntyvän varsan al Qismatiin, sen omistaja meiltä näet kyseli egyptiläisiä ja puolalaisia arabeja.
Tutustukaa siis tamma Doryn Raniyaan, joka on kolmipolvinen puolalaisvarsa. Ehkä teitä ei suuremmin vaikuta kolmipolvinen arabi, joka nyt sattuu olemaan puhdas puolalainen ja onhan noita arabitalleja, jotka ovat jo pitkiä aikoja jalostaneet jotain tiettyä linjaa ja saaneet aikaiseksi pidempisukuisia, puhdaslinjaisia kasvatteja. Mutta meille tämä on aika mieletön juttu, en olisi uskonut että meiltä tällaisia hevosia löytyy.
torstaina, elokuuta 26, 2010
Nimiä ja niiden alkukirjaimia
Päivitin taas Ionicin kasvattilistaa (en nettiin asti) ja tällä haavaa listalta löytyy yli 2000 nimeä jo. Siinä ei siis ole mukana Gin-tekkejä, joista osa syntyi Ionicissa. Gin-kasvateille on oma listansa, mutta se käsittää kaikki Gin-tunnuksen alla syntyneet hevoset aina vuodesta 2001 Marinean ja Ionicin kautta nykyiseen Gin Ahaltekiin.
Koska tuo Ionicin kasvattilista on numeroitu ja aakkostettu, siitä näkee helposti, mitä alkukirjaimia meillä suositaan ja mitä ei.
Kaksi erottui joukosta ylitse muiden, A ja S. Kummallakin kirjaimella alkavia kasvatteja on reilusti yli 200 kappaletta. Tosin on huomattava se asia, että meillä on muutamassa rodussa poikkeava nimeämiskäytäntö ja hevosten nimen eteen tulee aina jokin tietty tunnus. Näin vaikkapa arabeissa, joka on meidän suurin kasvatusrotumme. A-kirjaimella alkaakin kolme isoa arabien emälinjan tunnusta: Abriko, Amab ja Aziza. S:llä puolestaan alkaa Saint, Solanka ja Syanid. Lisäksi S:llä alkaa kladruborien Sabroso-isälinja, mutta se on aika pieni tekijä vielä. Tällaiset nimet omalla tapaa "vääristävät" noita nimilistoja.
Yli sataan varsannimeen pääsivät C, D, G, M, T ja melkein myös B, jolla on tässä vaiheessa 99 nimeä. Pienimmät nimimäärät, alle 10 kappaletta on Q:lla ja Y:llä. Loput kirjaimet sijoittuvat sitten suunnilleen tuohon 20-90 nimeen. Ja tämä tilastohan tulee jatkossa vain kasvamaan...
Koska tuo Ionicin kasvattilista on numeroitu ja aakkostettu, siitä näkee helposti, mitä alkukirjaimia meillä suositaan ja mitä ei.
Kaksi erottui joukosta ylitse muiden, A ja S. Kummallakin kirjaimella alkavia kasvatteja on reilusti yli 200 kappaletta. Tosin on huomattava se asia, että meillä on muutamassa rodussa poikkeava nimeämiskäytäntö ja hevosten nimen eteen tulee aina jokin tietty tunnus. Näin vaikkapa arabeissa, joka on meidän suurin kasvatusrotumme. A-kirjaimella alkaakin kolme isoa arabien emälinjan tunnusta: Abriko, Amab ja Aziza. S:llä puolestaan alkaa Saint, Solanka ja Syanid. Lisäksi S:llä alkaa kladruborien Sabroso-isälinja, mutta se on aika pieni tekijä vielä. Tällaiset nimet omalla tapaa "vääristävät" noita nimilistoja.
Yli sataan varsannimeen pääsivät C, D, G, M, T ja melkein myös B, jolla on tässä vaiheessa 99 nimeä. Pienimmät nimimäärät, alle 10 kappaletta on Q:lla ja Y:llä. Loput kirjaimet sijoittuvat sitten suunnilleen tuohon 20-90 nimeen. Ja tämä tilastohan tulee jatkossa vain kasvamaan...
maanantaina, elokuuta 16, 2010
Gin Ahaltekia kuosiin
Gin Ahaltek on aina ollut se kakkostalli meille tai nyt Pinkin perustamisen jälkeen kolmostalli. Se roikkuu oman onnensa nojassa kun me puuhaamme laukkoja ja Ionicin kasvatteja. En tiedä miten siinä on niin käynyt, tosin jo silloin kun GA:n perustamista mietittiin, oli aika selvää että se tulee olemaan kakkostalli Ionicille. Ahaltekit tulevat aina olemaan, joten ne jaksavat vähän odottaakin huomiota.
Alkuvuodesta minulla oli varsinainen aktiivisuuspuuska, kunnianhimoisena suunnitelmana oli suunnitella varsat kaikille 2008 syntyneille hevosille. VHKR:n mukaanhan ne alkavat tämän vuoden aikana olla jo vanhoja ja samanlaisia varsaprojekteja olemme pitäneet Ionicin arabeille, terskeille ja muillekin roduille. Niinpä GA:n varsakalenteri täyttyi huhtikuulle asti varsoista.
Sitten tuli taas taukoa ja vasta nyt olemme taas palailleet takaisin GA:n kimppuun. Vastoin normaaleja tapojamme suunnittelemme nyt varsoja jälkikäteen, monille tammoille on merkitty kesän aikana syntyneitä varsoja, jotka päätimme vasta nyt elokuussa. Projekti alkaa tuottaa tulosta, kovin montaa 2008 vuoden tammaa ei ole enää ilman varsoja. Oreja emme ole vielä katsoneet järjestelmällisesti, mutta siellä on monta, joilla on jo varsoja sen verran ettei niistä tarvitse murehtia.
Nimeämisessä siirryimme ainakin väliaikaisesti toiseen metodiin. Aiemminhan orivarsojen nimet ovat alkaneet samalla kirjaimella kuin niiden isän ja tammojen samalla kuin emän, mutta tällä hetkellä alkaa tiettyjen kirjaimien kanssa olla todellakin tekemistä, että saisi jonkinlaisia nimiä kursittua kasaan. Niinpä kaikki huhtikuussa syntyvät varsat saavat A:lla alkavan nimen, toukokuussa B:llä ja niin edelleen. Tosin emme ole päättäneet vielä seuraammeko latinalaista vai kyrillistä aakkostoa. A ja B ovat molempien alkukirjaimet, mutta sen jälkeen katsotaan alkavatko kesäkuun varsat C:llä vai V:llä.
Vielä kun joku viitsisi tehdä sivut noille sadoille varsoille...
Alkuvuodesta minulla oli varsinainen aktiivisuuspuuska, kunnianhimoisena suunnitelmana oli suunnitella varsat kaikille 2008 syntyneille hevosille. VHKR:n mukaanhan ne alkavat tämän vuoden aikana olla jo vanhoja ja samanlaisia varsaprojekteja olemme pitäneet Ionicin arabeille, terskeille ja muillekin roduille. Niinpä GA:n varsakalenteri täyttyi huhtikuulle asti varsoista.
Sitten tuli taas taukoa ja vasta nyt olemme taas palailleet takaisin GA:n kimppuun. Vastoin normaaleja tapojamme suunnittelemme nyt varsoja jälkikäteen, monille tammoille on merkitty kesän aikana syntyneitä varsoja, jotka päätimme vasta nyt elokuussa. Projekti alkaa tuottaa tulosta, kovin montaa 2008 vuoden tammaa ei ole enää ilman varsoja. Oreja emme ole vielä katsoneet järjestelmällisesti, mutta siellä on monta, joilla on jo varsoja sen verran ettei niistä tarvitse murehtia.
Nimeämisessä siirryimme ainakin väliaikaisesti toiseen metodiin. Aiemminhan orivarsojen nimet ovat alkaneet samalla kirjaimella kuin niiden isän ja tammojen samalla kuin emän, mutta tällä hetkellä alkaa tiettyjen kirjaimien kanssa olla todellakin tekemistä, että saisi jonkinlaisia nimiä kursittua kasaan. Niinpä kaikki huhtikuussa syntyvät varsat saavat A:lla alkavan nimen, toukokuussa B:llä ja niin edelleen. Tosin emme ole päättäneet vielä seuraammeko latinalaista vai kyrillistä aakkostoa. A ja B ovat molempien alkukirjaimet, mutta sen jälkeen katsotaan alkavatko kesäkuun varsat C:llä vai V:llä.
Vielä kun joku viitsisi tehdä sivut noille sadoille varsoille...
maanantaina, elokuuta 09, 2010
Arkistojen kätköistä: terskinhevonen virtuaalimaailmassa
Tämä artikkeli on julkaistu jossain vuoden 2007 Vippoksessa, mutta se on sittemmin kadonnut ja jäänyt huomiotta muutenkin. Joutessani postaan sen nyt tänne, on se edelleen kohtuullisen ajankohtainen.
TERSKINHEVONEN
Historia virtuaalimaailmassa
Tiettävästi ensimmäiset terskinhevoset tuotiin virtuaalimaailmaan syksyllä 2001 ja keväällä 2002. Tätä aiemminkin on saattanut joitain yksilöitä olla olemassa, mutta niistä ei tiettävästi ole jäänyt jälkeläisiä niin, että ne vaikuttaisivat mitenkään nykyisien terskien sukutauluissa.
Ensimmäiset 5 tärkeintä terskiä olivat oriit Dopiza ja Slathan sekä tammat Alexandra, Issabeau ja Stella. Nämä kaikki Stellaa lukuunottamatta olivat alunperin tarkoitettuja enemmänkin RBSH-jalostukseen, mutta kaikki ovat jättäneet myös puhtaita tersk-varsoja. Näistä nykyisin kuitenkin Dopiza taitaa olla ainoa, jolla on sivut edelleen tallessa netissä.
Myöhemmin kasvattajat ovat tuoneet paljonkin suvuttomia terskejä, mikä tietysti on erittäin tarpeellista, viiden hevosen pohjalta ei juuri mitään saada aikaan. Mainitsemisen arvoisia hevosia ovat ainakin oriit Francisak ja Tsernyj sekä tammat Teplitzva ja Profetija.
Jalostus
Terskinhevonen, jota joskus hieman harhaanjohtavasti myös terskinarabiksi kutsutaan on aivan eri rotu kuin arabianhevonen, se tehtäköön heti alkuunsa selväksi. Terski kyllä polveutuu arabista ja arabin vaikutus näkyy hyvin voimakkaana terskin ulkonäössä, mutta arabien lisäksi terskien jalostuksessa on käytetty joitain venäläisiä rotuja sekä niin kutsuttua streletsinarabia, joka puolestaan polveutui arabeista ja täysiverisistä.
Terskikannan pienuuden vuoksi niitä on joskus risteytetty arabien kanssa ja sen takia vielä nykyisinkin terskien sukutauluissa vilahtelee arabeja. En tiedä onko tällainen sallittua reaalimaailman terskijalostuksessa, mutta epäilen sen olevan ainakin jossain määrin. Joten olkoon siis sallittua virtuaalimaailmassakin, tosin itse suosittelen erittäin lämpimästi puhdasjalostusta, virtuaalimaailmaan kun voi aina keksiä uusia terskejä varsojen vanhemmiksi. Kannan pienuuden takia ei siis tarvitse "vierasta verta" käyttää.
Tärkeimmät ja pitkäaikaisimmat terskien kasvattajat ovat Katja, joka kasvattaa tunnuksella KTN ja omistaa nykyisin Cendarle-nimisen tallin sekä Kerpan siittola Zeni. Stella on ollut nimenomaan Katjan hevonen ja loput noista kantahevosista Dopizaa lukuun ottamatta ovat olleet Zenissä. Nykyisin olen itsekin sotkeutunut terskikasvatukseen ja Ionicissa on niitä kasvatettu aina sen alkuajoista eli vuodesta -04 lähtien. Näiden lisäksi on virtuaalimaailmassa liikkunut ajoittain muitakin terskinomistajia, kuten Riimi ja hänen tuontioriinsa Innokentiy.
Rakenne
Terskinhevosen rakenne vaihtelee jonkin verran, rodun sisällä on kolme erilaista tyyppiä: kevyt "normaaliterski", itämainen tyyppi ja raskas tyyppi. Itämainen tyyppi on hyvinkin arabityyppinen, usein melko pienikokoinen ja vain hieman arabia raskaampi. Raskas tyyppi sen sijaan on korkeampi ja vankempi, sen jalostuksessa on käytetty puoliveristä ja sen vaikutus näkyy. Kevyt tyyppi on lähinnä näiden kahden välimuoto, mutta oli terskin tyyppi mikä tahansa, arabivaikutuksen tulee näkyä ainakin jossain määrin.
Nämä eri tyypit eivät virtuaalimaailmassa juurikaan näy, saati periydy, mutta itse pyrin omassa terskijalostuksessa painottamaan sinne raskaampaan ja urheilullisempaan suuntaan. Kuten voi päätellä, isokokoisemmat ja voimakkaammat hevoset ovat kilpahevosina parempia.
Tällainen rakenteen vaihtelu antaa virtuaalimaailmassa tärkeätä liikkumavaraa kuvien suhteen. Puhtaiden terskien kuvat ovat varsin harvinaisia, itsekin käytän paljon samantyyppisen shagyan kuvia, mutta myös raskaiden arabien kuvat ovat yleensä kelvollisia koristamaan terskien sivuja. Erilaiset arabiristeytykset, angloarabit ja kevyehköt puoliveriset ovat usein myös sopivia. Ja lopultahan kyse ei ole siitä minkä rotuinen hevonen jossain kuvassa on vaan siitä, miltä se näyttää. Parilla omalla terskilläni on ollut doninhevosen kuvat, yksi on kantakirjattu lipizzaristeytyksen kuvalla ja eräällä on jopa orlov-ravurin kuva!
Käyttömahdollisuudet
Urheiluhevosena terski on virtuaalimaailmassa tuntematon suuruus. Rotu kelpaa kilparatsuksi lajiin kuin lajiin lukuun ottamatta tietysti raveja ja askellajikisoja. Reaalimaailmassa terskeillä kilpaillaan myös laukkaradoilla, joten se sopinee siihen touhuun virtuaalimaailmassakin vaikka LJ ei ole (vielä) rotua listoilleen ottanutkaan. Laukkahevosena terski lienee suunnilleen samassa luokassa kantarotunsa arabin kanssa. Voi olla että terski on nopeampi, mutta kestävyydessä arabi on turvanmitan verran edellä. (Edit: nykyisinhän tersk on hyväksytty laukkarotu ryhmässä 4)
Tavallisissa lajeissa eli esteillä, koulussa ja kenttäratsastuksessa terski pärjää siinä missä mikä tahansa muukin urheilullinen rotu. Varsinkin hyppykapasiteettia rajoittaa joskus pienehkö koko, mutta itse olen jalostuksessa pyrkinyt kasvattamaan rodun kokoa ja 160-senttinen tersk ei ole reaalimaailmassakaan mikään mahdottomuus. Rotu on hyväliikkeinen kouluradoilla ja arabilta peritty kestävyys tekee siitä mainion kenttäratsun.
Terski on hyväksytty myös RBSH:n jalostukseen, mutta sillä puolella se on tuntunut hieman jääneen erityisesti budjonnyjen ja doninhevosten jalkoihin. Täysiverisen ja arabityyppisen terskin risteytys tuottaa angloarabia lähellä olevan hevostyypin ja angloarabithan ovat kuuluisia suoritushevosina. Aiemmin mainittujen isokokoisten ja melko puoliverityyppisten terskien ja täysiveristen risteytykset puolestaan tuottanevat melko puoliverimäisen RBSH:n.
Kaiken kaikkiaan terskinhevonen on kuitenkin erittäin harvinainen näky virtuaalimaailmassa huolimatta siitä, että se on kilparatsuna vähintäänkin kelvollinen eikä hankinnan tarvitse kuvien puutteeseen kaatua.
TERSKINHEVONEN
Historia virtuaalimaailmassa
Tiettävästi ensimmäiset terskinhevoset tuotiin virtuaalimaailmaan syksyllä 2001 ja keväällä 2002. Tätä aiemminkin on saattanut joitain yksilöitä olla olemassa, mutta niistä ei tiettävästi ole jäänyt jälkeläisiä niin, että ne vaikuttaisivat mitenkään nykyisien terskien sukutauluissa.
Ensimmäiset 5 tärkeintä terskiä olivat oriit Dopiza ja Slathan sekä tammat Alexandra, Issabeau ja Stella. Nämä kaikki Stellaa lukuunottamatta olivat alunperin tarkoitettuja enemmänkin RBSH-jalostukseen, mutta kaikki ovat jättäneet myös puhtaita tersk-varsoja. Näistä nykyisin kuitenkin Dopiza taitaa olla ainoa, jolla on sivut edelleen tallessa netissä.
Myöhemmin kasvattajat ovat tuoneet paljonkin suvuttomia terskejä, mikä tietysti on erittäin tarpeellista, viiden hevosen pohjalta ei juuri mitään saada aikaan. Mainitsemisen arvoisia hevosia ovat ainakin oriit Francisak ja Tsernyj sekä tammat Teplitzva ja Profetija.
Jalostus
Terskinhevonen, jota joskus hieman harhaanjohtavasti myös terskinarabiksi kutsutaan on aivan eri rotu kuin arabianhevonen, se tehtäköön heti alkuunsa selväksi. Terski kyllä polveutuu arabista ja arabin vaikutus näkyy hyvin voimakkaana terskin ulkonäössä, mutta arabien lisäksi terskien jalostuksessa on käytetty joitain venäläisiä rotuja sekä niin kutsuttua streletsinarabia, joka puolestaan polveutui arabeista ja täysiverisistä.
Terskikannan pienuuden vuoksi niitä on joskus risteytetty arabien kanssa ja sen takia vielä nykyisinkin terskien sukutauluissa vilahtelee arabeja. En tiedä onko tällainen sallittua reaalimaailman terskijalostuksessa, mutta epäilen sen olevan ainakin jossain määrin. Joten olkoon siis sallittua virtuaalimaailmassakin, tosin itse suosittelen erittäin lämpimästi puhdasjalostusta, virtuaalimaailmaan kun voi aina keksiä uusia terskejä varsojen vanhemmiksi. Kannan pienuuden takia ei siis tarvitse "vierasta verta" käyttää.
Tärkeimmät ja pitkäaikaisimmat terskien kasvattajat ovat Katja, joka kasvattaa tunnuksella KTN ja omistaa nykyisin Cendarle-nimisen tallin sekä Kerpan siittola Zeni. Stella on ollut nimenomaan Katjan hevonen ja loput noista kantahevosista Dopizaa lukuun ottamatta ovat olleet Zenissä. Nykyisin olen itsekin sotkeutunut terskikasvatukseen ja Ionicissa on niitä kasvatettu aina sen alkuajoista eli vuodesta -04 lähtien. Näiden lisäksi on virtuaalimaailmassa liikkunut ajoittain muitakin terskinomistajia, kuten Riimi ja hänen tuontioriinsa Innokentiy.
Rakenne
Terskinhevosen rakenne vaihtelee jonkin verran, rodun sisällä on kolme erilaista tyyppiä: kevyt "normaaliterski", itämainen tyyppi ja raskas tyyppi. Itämainen tyyppi on hyvinkin arabityyppinen, usein melko pienikokoinen ja vain hieman arabia raskaampi. Raskas tyyppi sen sijaan on korkeampi ja vankempi, sen jalostuksessa on käytetty puoliveristä ja sen vaikutus näkyy. Kevyt tyyppi on lähinnä näiden kahden välimuoto, mutta oli terskin tyyppi mikä tahansa, arabivaikutuksen tulee näkyä ainakin jossain määrin.
Nämä eri tyypit eivät virtuaalimaailmassa juurikaan näy, saati periydy, mutta itse pyrin omassa terskijalostuksessa painottamaan sinne raskaampaan ja urheilullisempaan suuntaan. Kuten voi päätellä, isokokoisemmat ja voimakkaammat hevoset ovat kilpahevosina parempia.
Tällainen rakenteen vaihtelu antaa virtuaalimaailmassa tärkeätä liikkumavaraa kuvien suhteen. Puhtaiden terskien kuvat ovat varsin harvinaisia, itsekin käytän paljon samantyyppisen shagyan kuvia, mutta myös raskaiden arabien kuvat ovat yleensä kelvollisia koristamaan terskien sivuja. Erilaiset arabiristeytykset, angloarabit ja kevyehköt puoliveriset ovat usein myös sopivia. Ja lopultahan kyse ei ole siitä minkä rotuinen hevonen jossain kuvassa on vaan siitä, miltä se näyttää. Parilla omalla terskilläni on ollut doninhevosen kuvat, yksi on kantakirjattu lipizzaristeytyksen kuvalla ja eräällä on jopa orlov-ravurin kuva!
Käyttömahdollisuudet
Urheiluhevosena terski on virtuaalimaailmassa tuntematon suuruus. Rotu kelpaa kilparatsuksi lajiin kuin lajiin lukuun ottamatta tietysti raveja ja askellajikisoja. Reaalimaailmassa terskeillä kilpaillaan myös laukkaradoilla, joten se sopinee siihen touhuun virtuaalimaailmassakin vaikka LJ ei ole (vielä) rotua listoilleen ottanutkaan. Laukkahevosena terski lienee suunnilleen samassa luokassa kantarotunsa arabin kanssa. Voi olla että terski on nopeampi, mutta kestävyydessä arabi on turvanmitan verran edellä. (Edit: nykyisinhän tersk on hyväksytty laukkarotu ryhmässä 4)
Tavallisissa lajeissa eli esteillä, koulussa ja kenttäratsastuksessa terski pärjää siinä missä mikä tahansa muukin urheilullinen rotu. Varsinkin hyppykapasiteettia rajoittaa joskus pienehkö koko, mutta itse olen jalostuksessa pyrkinyt kasvattamaan rodun kokoa ja 160-senttinen tersk ei ole reaalimaailmassakaan mikään mahdottomuus. Rotu on hyväliikkeinen kouluradoilla ja arabilta peritty kestävyys tekee siitä mainion kenttäratsun.
Terski on hyväksytty myös RBSH:n jalostukseen, mutta sillä puolella se on tuntunut hieman jääneen erityisesti budjonnyjen ja doninhevosten jalkoihin. Täysiverisen ja arabityyppisen terskin risteytys tuottaa angloarabia lähellä olevan hevostyypin ja angloarabithan ovat kuuluisia suoritushevosina. Aiemmin mainittujen isokokoisten ja melko puoliverityyppisten terskien ja täysiveristen risteytykset puolestaan tuottanevat melko puoliverimäisen RBSH:n.
Kaiken kaikkiaan terskinhevonen on kuitenkin erittäin harvinainen näky virtuaalimaailmassa huolimatta siitä, että se on kilparatsuna vähintäänkin kelvollinen eikä hankinnan tarvitse kuvien puutteeseen kaatua.
lauantaina, elokuuta 07, 2010
Virtuaalinen puoliverinen
Perinteisesti virtuaalinen puoliverijalostus on mennyt suhteellisen simppeliä rataa. Jos vanhemmat ovat tanskanpuoliverisiä, myös varsa on tanskanpuoliverinen. Jos isä on tanskalainen ja emä hannover, varsa on merkitty FWB:ksi. Kahden FWB:n varsa on luonnollisesti FWB ja aikojen saatossa FWB-jalostuksessa onkin väännetty kättä siitä, kumpi on "parempi", puhtaista FWB:istä jalostettu hevonen vai eri puoliverisiä sekoittelemalla luotu FWB. Ihan kuin asialla olisi yhtään mitään väliä...
Reaalimaailmassa juttu on huomattavasti kimurantimpi, tästä on kirjoitettu jo aikaisemminkin. Kahden holsteinin Suomessa syntynyt varsa on periaatteessa FWB, mutta sen voi rekisteröidä myös holsteiniksi. Yksi hevonen voidaan kantakirjata useampaan eri kantakirjaan, jolloin sitä voidaan käyttää useiden eri rotujen jalostuksessa.
Mieleeni onkin juolahtanut jo aikoja sitten ajatus siitä, olisiko meidän syytä luoda VWB/VPV, virtuaalinen puoliverinen? Monet tallithan sijaitsevat virtuaalimaailmassa eli niiden sijaintia ei ole erikseen määritelty mihinkään tiettyyn maahan. Tuskin kukaan voi kieltää sitäkään, että esimerkiksi selle francaisien jalostaminen ruotsinpuoliveristen pohjalta on omiaan vain sotkemaan sukutauluja ja jalostusta. Tämä on ollut FWB:n kiusa myös, koska se on ollut se "risteytyspuoliverinen" ja ymmärrän toisaalta hyvin niiden jalostajien harmia, jotka ovat lähteneet ihan FWB-rotuisista kantahevosista jalostamaan rotua ja joutuneet kilpailemaan risteytyskasvattajien kanssa.
Jospa FWB-jalostusta (ja myös kaikkien muiden puoliveristen) jatkettaisiin siis puhtaana tästä eteenpäin ja eri pv-rotujen risteytyksistä luotaisiin tuo virtuaalinen puoliverinen? Käytännössä VPV ei eroaisi nykyisistä puoliverisistä mitenkään, sen suvusta vain löytyisi eri puoliverisiä ja ns. "puhtaiden" puoliveristen suvuista löytyisi vain niitä puoliverisiä. VPV:tä ei voisi alkaa jalostaa VPV-kantahevosista, VPV olisi aina suvullinen hevonen, jossa on vähintään kahta eri puoliverirotua (tai pv-xx, pv-x, pv-ox). Näin FWB pääsisi ajan mittaan siitä sekasikiömaineestaan, mutta eri puoliverisiä voisi vapaasti sekoitella edelleen VPV-nimikkeen alla.
Reaalimaailmassa juttu on huomattavasti kimurantimpi, tästä on kirjoitettu jo aikaisemminkin. Kahden holsteinin Suomessa syntynyt varsa on periaatteessa FWB, mutta sen voi rekisteröidä myös holsteiniksi. Yksi hevonen voidaan kantakirjata useampaan eri kantakirjaan, jolloin sitä voidaan käyttää useiden eri rotujen jalostuksessa.
Mieleeni onkin juolahtanut jo aikoja sitten ajatus siitä, olisiko meidän syytä luoda VWB/VPV, virtuaalinen puoliverinen? Monet tallithan sijaitsevat virtuaalimaailmassa eli niiden sijaintia ei ole erikseen määritelty mihinkään tiettyyn maahan. Tuskin kukaan voi kieltää sitäkään, että esimerkiksi selle francaisien jalostaminen ruotsinpuoliveristen pohjalta on omiaan vain sotkemaan sukutauluja ja jalostusta. Tämä on ollut FWB:n kiusa myös, koska se on ollut se "risteytyspuoliverinen" ja ymmärrän toisaalta hyvin niiden jalostajien harmia, jotka ovat lähteneet ihan FWB-rotuisista kantahevosista jalostamaan rotua ja joutuneet kilpailemaan risteytyskasvattajien kanssa.
Jospa FWB-jalostusta (ja myös kaikkien muiden puoliveristen) jatkettaisiin siis puhtaana tästä eteenpäin ja eri pv-rotujen risteytyksistä luotaisiin tuo virtuaalinen puoliverinen? Käytännössä VPV ei eroaisi nykyisistä puoliverisistä mitenkään, sen suvusta vain löytyisi eri puoliverisiä ja ns. "puhtaiden" puoliveristen suvuista löytyisi vain niitä puoliverisiä. VPV:tä ei voisi alkaa jalostaa VPV-kantahevosista, VPV olisi aina suvullinen hevonen, jossa on vähintään kahta eri puoliverirotua (tai pv-xx, pv-x, pv-ox). Näin FWB pääsisi ajan mittaan siitä sekasikiömaineestaan, mutta eri puoliverisiä voisi vapaasti sekoitella edelleen VPV-nimikkeen alla.
Tilaa:
Kommentit (Atom)