Ionicin frederiksborgit

© ST

Frederiksborgeilla on pitkä historia Ionicissa, rotu kuului alkuperäisiin kasvatusrotuihin ja pari ensimmäistä hevosta siirtyikin Marineasta Ioniciin. Ensimmäiset kasvatitkin syntyivät samana vuonna, 2004. Kasvatus jatkui aktiivisena muutaman vuoden (2004: 6 varsaa, 2005: 12 varsaa, 2006: 23 varsaa) kunnes sitten tuli tauko. Mitä todennäköisimmin syyt olivat ne vanhat ja tutut: hevosten sukujen pituuden alkoivat kasvaa ja kaikki alkoivat olla sukua keskenään. Ja sitten inspiraatio alkoi osoittaa hiipumisen merkkejä.

Vuoden 2008 lopulla yritimme puhaltaa vähän henkeä kituvaan laumaan ja keksimme tuontiori Max Engsbyn sukuineen käytettäväksi muutamalle jäljelle jääneelle tammalle. Muistikuvat ovat hatarat, mutta ei siitä kai meitä voi syyttää kun tapahtumista on toistakymmentä vuotta. No, tuosta elvytyksestä ei tainnut sen kummempaa tulla, koska lopetin ne vanhat tammat, Maxin ja sen suvun. Millaista idiotismia näin jälkikäteen ajateltuna! Onneksi on takautuva pakastesperma-mahdollisuus.

Sitten mentiin taas muutama vuosi niin että tallissa oli muutama pitkä- ja vanhasukuinen frederiksborg-tamma. Ne olisi pitänyt lopettaa, mutta milloinkas sitä terve järki virtuaalihevosten kanssa toimisi. Lopettamisen sijaan päätin varsottaa ne vielä ja sitä varten keksin jälleen tuontioriin sukuineen. Se oli tällä kertaa Geffle af Saddholme. Toinen, vähän myöhempi tuontihevonen oli Claes Vollager täysisiskonsa Babethe Vollagerin kanssa. Ja siitä se sitten taas lähti, frederiksborgien kasvatus.

Näiden lisäksi olen vuosien mittaan onnistunut spottaamaan niitä harvoja frederiksborgien omistajia joita virtuaalimaailmassa meidän lisäksi on ja käyttämään hyväkseni heidän hevosiaan. Bromfieldin suvuttomista oreista on muutama varsa, samoin löytyy Bromfieldin kasvattikin. Baroque Alvianosta on muutama hevonen ja mistä kaikkialta nyt olenkaan löytänyt sopivia hevosia. Samoin noita mainittuja tuontihevosia on käytetty varsin voimallisesti jalostukseen erityisesti vuonna 2014, jolloin syntyi huikeat 65 frederiksborg-varsaa! Frederiksborg ei ole mikään pikkurotu meillä.

Tuo 65 frederiksborg-varsaa eli käytännössä varsa kaikista mahdollisista yhdistelmistä tarkoittaa sitä, että nyt on paljon hevosia ja sukuvalikoima ei lopu ihan heti kesken. Frederiksborgeja on noin 90 ja suurin osa niistä on yksipolvisia. Kaksipolvisiakin on jonkin verran, sen sijaan pitkäsukuiset ovat vähissä. Kyllä niitäkin on, niitä joiden suvuissa ovat säilyneet ne vanhat nimet vuodelta 2004 ja sitäkin aikaisemmilta ajoilta. Uusien kasvattien suunnittelu oli siis harvinaisen helppoa ja hauskaakin. Tänä vuonna kasvattilistasta löytyykin lähes 70 frederiksborg-varsaa!

Ylläolevassa kuvassa on esitelty lappuset, joiden avulla tein jalostussuunnitelmia. Päätin että jokainen tamma varsoo vain 2 varsaa, ellei ole jotain hyvää syytä suurempaan varsamäärään, kuten esimerkiksi täysin vieras suku. Samoin orien varsamäärän yritän pitää siinä kahdessa, edelleen samoin poikkeuksin. Sen lisäksi olisi kiva pitää suvut mahdollisimman monipuolisina, että jatkossakaan mikään tietty nimi ei muodostuisi ongelmaksi yleisyyden tai harvinaisuuden takia. Varsasuunnitelmia ei siis kannattanut tehdä ihan sokkona. Niinpä kirjasin erillisille paperilapuille kaikkien yksipolvisten orien tiedot: nimen lisäksi vanhemmat ja lajipainotuksen. Merkitsin jokaisen lapulle myös suunnitellut varsat ja varsojen emien suvut. Näin pystyin välttämään saman oriin käytön monta kertaa samansukuisille tammoille.

Lajipainotuksesta tingin aina kun siihen näin tarvetta, mutta se ei ollut mitenkään kovin usein. Sen verran hevosvalikoimaa kuitenkin on ja joukossa on useita yleishevosiksi merkittyjä oreja ja tammoja, joita voi sitten käyttää vapaammin. Kouluratsastus ja valjakkoajo ovat ne yleisimmät lajipainotukset frederiksborgeilla, mutta löytyy tallista muutamia este- ja kenttälinjojakin. Estelinja tulee ori Brag Ionin kautta Bromfieldin Impossível Funcão-oriilta ja tamma Tara af Evengaardilta. Kenttäratsastukseen erikoistunut sukulinja puolestaan tulee tuontiori Regus af Evengaardilta.

Lopuksi väreistä sananen, tosin niistä on kirjoitettu jo muutama vuosi sitten (Frederiksborgien "erikoisvärit") pääasiassa reaalimaailman vinkkelistä. Virtuaalimaailman tai ainakin Ionicin tilanne on mainittu lyhyesti lopussa. Tilanne on vähän muuttunut, voikkoväreille ja ruunikoille/mustille on mahdollisesti saatu uusi kantavanhempi, tamma Varanna II, joka on ostohevonen aiemmin mainitusta Baroque Alvianosta. Sen isä ja isänisä ovat voikkoja ja emä ruunikko, joten eiköhän tästä ruunivoikko tule. Lisäksi osto-ori Dartoo Alvino voisi olla kimo ja kyllä siitä kimo tuleekin, kunhan vain kaivan jostain edes etäisesti uskottavan kuvan sille. Siitä kuitenkaan ei pääse mihinkään että ylivoimaisesti suurin osa hevosista on ja tulee olemaan raudikoita ja hyvä niin.

–S

Marinean arkisto netissä

Koska historia on kivaa myös virtuaalimaailmassa, tein nyt vihdoin sen mitä on pitänyt tehdä jo kauan: latasin vanhan Marinean melkein kokonaan nettiin! Sain nimittäin aikoinaan Virginialta Marinean arkiston kokonaisuudessaan ja olen sitä ajoittain penkonut vanhojen sivujen ja nimien toivossa. Nyt se on muidenkin saatavilla.

No totta puhuakseni, tuo on vain kansio, jossa on sivuja, itse pitää tietää mitä etsii ja sitten toivoa parasta, että löytyy. Ihan kaikki sivut tuolla eivät vielä ole, mutta suurin osa kuitenkin. Ja muutamia "pikkuongelmia" tuolla on myös, linkitykset eivät välttämättä toimi, tuolla ei ole Marinean kansiorakennetta. Lisäksi siellä on paljon sivuja, joilta on vain linkki hevosen uusille sivuille, jotka eivät todennäköisesti toimi enää. Joillain sivuilla on vielä olemassa hevosen tiedot, mutta ne on kommentoitu pois näkyvistä. Sieltä saisi siis vielä kaivettua tiedot näkyviin, mutten ole saanut tehtyä tätä vielä. Osan tiedot on taas tuhottu kokonaan, mikä on tietenkin ikävää, mutta ei sille mitään mahda.

© Pixabay

Niille, jotka eivät tiedä historiaa tämän osalta, Marinea oli vähän niinkuin Ionicin edeltäjä. Sen perusti minun ja Virginian ystävän pikkusisko, joka liikkui virtuaalimaailmassa nimellä Marinka. Virginia varsinkin oli vahva takapiru (ja minäkin vähän) vuonna 2002. Myöhemmin Virginia tuli Marineaan kakkosomistajaksi, mutta sitä ennen Virginialla oli tallissa muutama yksityishevonen, joista syntyi joitain Gin-varsoja. Gin-kasvattajatunnus oli siis käytössä jo siinä vaiheessa, ensimmäinen Gin-tekke oli syntynyt syksyllä 2001.

Marinean aikana kuitenkin syntyi Virginian hevosista muutamia Gin-hevosia, jotka eivät kaikki olleet ahaltekejä. Virginian tultua kakkosomistajaksi Virginian aiempien yksityishevosten varsat syntyivät Marinean tunnusten alle, mutta ahaltekien kanssa jatkettiin Gin-tunnuksen käyttöä. Tämä siitäkin huolimatta, että ne olivat periaatteessa Marinean kasvatteja ja Marinealla oli omat kasvattajatunnuksensa kun taas Gin oli aina ollut Virginian oma tunnus. Mutta jo tuossa vaiheessa Gin-tunnuksella alkoi olla jonkinlaista historiaa ja "brändiarvoa".

Alunperin Marineasta piti tulla budjonny- ja azteca-siittola, mutta ennen kuin ensimmäistäkään budjonnyvarsaa ehdittiin saada tallista ulos rotu muuttui juuri kehitettyyn RBSH:een. Myöhemmin azteca-kasvatus lyötiin jäihin, oli kuulemma pahoja kuvaongelmia. Ymmärrän! RBSH:iden kanssa jatkettiin likimain tallin loppuun asti. Jossain vaiheessa Marineasta piti tulla oriasema ja tallille hankittiin useista eri roduista oreja. Tämä kuitenkin johti siihen, että piti saada tammojakin ja tallilla kasvatettiin sen reilun vuoden aikana useita eri rotuja. RBSH ja ahaltek olivat suurimmat rodut lukumääräisesti, näiden lisäksi syntyi mm. quartereita, walkereita, andalusianhevosia, knabstrupeja, pari ylämaanponiakin ja erilaisia risteytyksiä, risteytysponeja ja puoliverisiä.

Marinealla oli käytössä useampia kasvattajatunnuksia. Alkuperäiset olivat AZT ja BDJ, ensimmäinen aztecoille, jälkimmäinen budjonnyille, mutta sitä käytettiin enimmäkseen RBSH:iden tunnuksena. Sitten oli pari yleistunnusta, Marinean ja MVS (lyhenne sanoista Marinean virtuaalisiittola). Ja sitten toki se Gin ahaltekeillä, minkä mainitsinkin jo.

Tuo Marinean arkisto on melkoinen nostalgiatrippi, että teitä on nyt sitten varoitettu! Sieltä löytyy kaikenlaista sellaista, minkä nyky-harrastaja saattaa hyvinkin vielä tunnistaa, ainakin kasvattajanimet. Marineassa oli aikoinaan mm. seuraavia hevosia:
– vrh-t. AG Gadalka (tämmöinen herkku sitten myyty! Nykyään olisi käyttöä)
– wD-o. Ceridwyn Grufydd (tämän pakastetta voisi ihan hyvin löytyä vielä jostain...)
– gr-o. Coctails Ädelmetall (tämän oriin pakastetta käytettiin russitammoille muutama vuosi sitten)
– x-t. Greymask's Arkansas
– shagya-t. Dahabu Amora
– at-o. Dollarin Out
– xx-o. DS Wehi
– qh-o. FN’s True Snake
– xx-cb-t. KWB Alhambra
– FWB-o. M.N. Final Conquista (tämä on merkitty lopetetuksi Marineassa mutta on jatkanut elämäänsä vielä jossain sen jälkeen. Tiedä sitten. Mutta tämä ehkä näkyy vielä FWB-suvuissa?)
– RBSH-t. Millhill's Kasum
– morgan-o. MMM First Glow On Ice
– lv-t. Nin's Neversleep
– qh-t. Punikin Melian (emänisänä Laakson-hevonen)
– at-t. Quiero's Bellatrix
– orlov-o. Rakenlov Celeb
– twh-t. Roxygen's Sakura
– knn-t. Summer K
– hann-o. WW Freeman


Eikä tässä vielä ole edes kaikki Marinean joskus omistamat hevoset näiltäkään kasvattajilta, ainakin Greymaskin, Whitewoodin ja Kalmoniemen kasvatteja on useampiakin.

Vaikka Marinean lopettamisesta onkin kulunut jo 16 vuotta, sen hevosia näkyy vielä harvakseltaan pitkäsukuisten hevosten suvuissa. Ahaltekeissä erityisesti, mutta satunnaisesti muillakin roduilla.
Pitkäsukuisilla frederiksborgeilla näkyy ainakin ori Marinean Origam, se tuli aikanaan Ioniciin mahdollisesti jonkun toisen omistajan kautta.
Ori MVS Billy The Kid oli Ionicin ensimmäisiä arabioreja ja linja on jatkunut nykypäivään asti, ei tosin suorana orilinjana.
Quarter-ori Marinean Doctor No ei päätynyt Ioniciin vaan Stiinulle ja näkyy edelleen joidenkin pitkäsukuisten quarterien suvuissa.
Virginian itse kasvattama, mutta Marinean-aikainen knn-tamma Gin Thora kummittelee vielä joissain vanhoissa knabstrup-suvuissa. Eikä olisi niin sanottua etteikö joitain muitakin tuonaikaisia hevosia knabstrup-suvuissa olisi, White Speedsterhän on Marinean-aikainen.
Xx-ori MVS Lord Fenton oli aikanaan paljon käytetty ori, Ionicissa erityisesti poikansa SK Grand Duken kautta, mutten ole varma onko nimi säästynyt täysiverisuvuissa nykypäivään asti. RBSH:issa ja mahdollisesti puoliverisissä kylläkin, mutta jos saan joskus toteutettua kaikki pakastesperma-suunnitelmani ja käyttää Ionicin ammoin kuolleita oreja takautuvasti, Duke ja Fenton palaavat xx-sukuihin.

Näitä olisi varmasti paljon muitakin, varsinkin RBSH-puolella. Olisi kiva tietää jos lukijoilta löytyy nykyhevosia, joiden suvussa olisi joitain vanhoja marinealaisia, vaikka sitten siellä kymmenennessä polvessa tai sen takana!

– S

Scuderia Sierra

Ajattelin vähän verestää vanhoja muistoja (sekä irroittautua tästä oman navan tutkimisesta) ja esitellä blogissa silloin tällöin kiinnostavia virtuaalitalleja. Jos oikein saan aikaiseksi, saattaa joku tallinomistaja joskus saada yhteydenottoa jonkinlaisen haastattelun muodossa, jolloin pääsee kertomaan omia ajatuksia tallistaan ja hevosistaan. Otan mielihyvin toki vastaan ehdotuksia ja vinkkejä kivoista talleista, omaansa saa (ja pitää) ehdottaa.

Mutta nyt esitteillä on aivan tuore löytö, Scuderia Sierra.

Scuderia Sierra on viime vuonna perustettu talli, siittola oikeastaan, joka omien sanojensa mukaan keskittyy kaikenrotuisten hevosten kasvattamiseen, harvinaisten varsinkin. No, voitte kuvitella että tässä kohtaa alkoi minulla jo pyöriä sukat jalassa innostuksesta. Kaikkia rotuja! Kasvatus! Harvinaiset rodut! Voi kyllä!

Ja voin sanoa, että rotuvalikoimaahan sitten riittää. Tallista löytyy myös ensimmäinen hensoninhevonen, johon olen koskaan törmännyt virtuaalimaailmassa. Rotunimike on tuttu, mutta omat tietoni päättyvätkin sitten siihen. Yhden henson-oriin lisäksi tallista löytyy ainakin deliboz, freiberg, kisber, kanadanhevosia, walkaloosia, mangalargoja, florida crackereita ja kirsikkana kakun päällä yksi zebroid (zorse). Sitten on kaikenlaista muuta, harvinaisempaa ja yleisempää, alkaen puoliverisistä ja shirenhevosista ja päättyen arabeihin ja welsheihin.

Tiedättekö, Ionic oli suunnilleen tämännäköinen vuonna 2005, kun se oli toiminut vuoden. Ehkä hevosia oli vähän enemmän, rotuja ehkä vähän vähemmän, mutta idea oli sama. Toteutus oli aika paljon karummannäköinen kuin tyylikäs, simppeli Sierra. Niinpä minä toivotankin Sierralle pitkää ikää ja suurta hevosmäärää, kyllä virtuaalimaailmaan toinenkin megatalli mahtuu ja tässä on jo hyvä alku. Ja vaikka talli ei koskaan paisuisi Ionicin mittasuhteisiin, niin tällainen talli on kyllä iloinen tuttavuus kaikin puolin.

–S

Jos Ionic ei olisi Ionic

Hevosten nimistä on täällä puhuttu paljon, tallien nimistä vähemmän. Se on tietysti ymmärrettävää: talleja on kolme, Ionic, Gin Ahaltek ja Pink, kun taas hevosia on kolme tuhatta ja määrä kasvamaan päin. Tallinnimien takia ei ole siis juurikaan tarvinnut vaivata päätään ja nämä nykyisetkin ovat syntyneet ennemmin vahingossa kuin tarkan pohdinnan tuloksena. Ei sillä, ihan kivoja vahinkoja minusta tai ainakin itse pidän.

Jos lyhyesti kuvaan näiden tallien nimien syntyprosessia, niin se menee näin:
1. Ionic: ei tiedetä mistä tuli. Kumpikaan meistä ei tiedä tai tunnusta tätä keksineensä. Saattoi olla jokin nonsense-otsikko jossain muinaisessa leiskassa, jonka väkersin, tai sitten Virginia keksi sen.
2. Gin Ahaltek: ensin oli kasvattajatunnus Gin, Virginian keksimä oman lempinimensä mukaan. Sitten tuli talli Gin Ahaltek, erittäin sopiva joskaan ei välttämättä mikään mielikuvituksen riemuvoitto.
3. Pink: ensin suunniteltiin tallin väritys ja siitä tuli vaaleanpunainen. Nimi tuli sitä myöten (syntysanat on blogissa).

alkuperäisen kuvan © Pixabay, lisätty tekstit

Mutta mitä jos nyt olisin perustamassa aivan uutta tallia, vaikkapa uutta Ionicia, minkä valitsisin nimeksi? Luoja nähköön, en tietäisi! En tietäisi edes sitä tulisiko siitä suomenkielinen, englanninkielinen vai jotain muuta. Jos tallilla olisi jokin tietty sijainti maailmassa tai se olisi keskittynyt yhteen tai muutamaan rotuun, olisi kieliasia vähän helpompi päättää. En tekisi virtuaali-Suomessa sijaitsevasta suomenhevostallista Bluebelliä vaan Sinikellon. Tai no, tietysti tallin nimi voisi olla mitä vain, kasvattajanimet sitten pitäisi vain miettiä kielialueen mukaan. Niinhän ne nytkin vähän ovat vaikka suhteellisen neutraali Ion onkin se yleisin, jota käytetään useimmilla roduilla riippumatta niiden kotimaasta.

Horse Realityssä käytän nimeä Stendal sekä tallin nimenä että jonkinlaisena "omistajanimenä", useiden omistamieni hevosten nimessä on Stendal. Stendalilla on historiallinen tausta, se on lapsuudenkotini vanha ruotsinkielinen nimi. Mutta Stendal on myös kaupunki Saksassa ja sen lisäksi ainakin bändi ja yritys, tiedä mitä kaikkea muuta vielä näiden lisäksi. Ehkä sitä voisi silti käyttää virtuaalitallinkin nimenä, mutta vähän pitäisi miettiä kyllä. Kotitilan virallinen, suomenkielinen nimi sen sijaan on niin yleinen, tylsä ja tunnettu muista yhteyksistä, että sitä ei voi käyttää missään tapauksessa. En nyt tiedä haluaisinkokaan.

Luontoaiheiset nimet olisivat kivoja, varsinkin suomenkielisinä. Luontonimien ongelmana on vain niiden suunnaton määrä ja se, että niitä on paljon käytössä jo virtuaalitalleilla (Virginia on käsitellyt aihetta vuosia sitten). Jotenkin vain on fiilis, että suomenkielinen nimi ei kuitenkaan ehkä olisi se paras vaihtoehto tallille, jossa on pääasiassa kaikkea muuta kuin suomenhevosia. Mikäänhän toki ei estäisi keksimästä vaikka englanninkielistä luontonimeä, mutta ei sekään mitenkään helppoa olisi. Plussaa olisi jo nimeen saisi ympättyä sanan Blue, mutta toisaalta kaikki helpot Blue Bellit ja Blueberryt ovat joko käytössä tai jotenkin tylsiä omaan käyttöön, tai molempia.

Joskus muinoin ideoimme jonkinlaista kilpatallia, jo kauan ennen Pinkkiä. Sille kaavailtiin englanninkielistä nimeä, jossa olisi sana Arena, mahdollisesti jokin *xyz* Dressage Arena. No, siitä koskaan ei tullut mitään, olkaamme siitä kiitollisia. Siittolallehan tuollainen ei sopisikaan.

Toisaalta jos tallin rotuvalikoima olisi edes lähellekään yhtä laaja kuin Ionicin, ei se englanninkielinenkään nimi mikään itsestäänselvyys olisi. Parasta olisi keksiä jokin sellainen nimi, joka ei olisi selkeästi mitään kieltä tai sitten ainakin käyttää latinapohjaista nimeä. Latinahan oli aikoinaan Euroopan yleiskieli ja siiden pohjautuvat romaaniset kielet. Juu, on meillä paljon muitakin kuin eurooppalaisia rotuja, muttei mennä nyt siihen. Ongelmana tämän kanssa vain on se, että minkäänlaisia ideoita ei olisi edes alkuun.

Oikeastaan olen kuitenkin erittäin tyytyväinen siihen, ettei tarvitse tallinnimeä miettiä, koska yhtään oikeasti hyvää ideaa ei olisi. Nostan myös hattua kaikille niille, jotka ovat onnistuneet aivoistaan päkistämään kivan, kauniin ja persoonallisen tallin nimen, johon ovat itse tyytyväisiä.

– S

Tuomarikommentit 19.1. yhdysvaltalaisten rotujen VSN-näyttelystä

Koska uudenvuodenlupaukset täytyy yrittää pitää, järjestin heti nyt tammikuussa ensimmäiset VSN-näyttelyt likimain vuoteen. Tällä kertaa luokkia oli pohjois-amerikkalaisille ratsuroduille alkaen quarterista ja muista karjaroduista ja päätyen askellajirotujen kautta mustangeihin ja miniatyyreihin. Osanotto ei ollut mitenkään suunnatonta vaikka varsinaisesti vain amerikanponien luokka jäi tyhjäksi. Tässä tuomarikommentit luokista.

© Bob Langrish

1. Quarterhevoset
Todella korkeatasoinen luokka, harvoin pistemäärällä 38,5 jäädään sijalle 5. eli RCH-sijojen ulkopuolelle, mutta nyt kävi näin. Voittaja oli kuitenkin melko ylivoimainen, mikä oli kyllä itselleni vähän ylläri, koska en nyt varsinaisesti pitänyt tuosta tammasta mitenkään erityisen paljon. Jotenkin tuo ylälinja ei ole ihan niin hyvä kuin se voisi olla, osan siitä tekee matala säkä. Ja tietenkin takakorkeus särkee aina puoliverisiin kallellaan olevan tuomarin silmää, mutta siitä nyt ei quartereiden kohdalla pääse mihinkään. Mutta kyllä se on voittonsa ja jokaisen pisteensä ansainnut, en minä sillä. Erittäin laadukas, kaunis ja hyvärakenteinen tamma, varsinkin päätä ja kaulaa pidän likimain täydellisinä.

2. Paint Horset
Kahden hevosen miniluokka, jossa pisteet jäivät niin alhaisiksi, etten jakanut CH:ta voittajalle. Voittaja on periaatteessa näyttävä ori, mutta melkoisen epäsuhtainen ja se rokottaa pisteitä. Ensinnäkin se on korkeajalkainen ja lyhytrunkoinen ja toiseksi kaula ja pää näyttävät olevan vähän kuin eri paria rungon kanssa. Toiseksi tulleen kuva on hieman viistosta otettu ja varsinkin takaosan ja jalkojen arvostelu jää vähän puolitiehen. Siksi niistä vain kolmosta tai 3,5:tä. Noin muuten se ei ole erityisen tyypikäs, mutta sopusuhtaisempi kuin voittaja.

3. Appaloosat
Appaloosien luokka oli pieni myös, kolme osallistujaa ja jäi myös ilman CH-/RCH-titteleitä. Voittaja sai niukin naukin 35 pistettä, jota pidän alarajana CH:n tai RCH:n saamiseen. Huolimatta tästä pistemäärästä päätin jättää CH:n jakamatta, koska voittaja on kovin hento ja varsamainen. Se on kohtuullisen korrektin näköinen pikkuheppa, mutta kovin hento siis. Toiseksi sijoittui tamma, joka muuten oli ihan appaloosan näköinen, mutta tuo runko on noin kolme metriä liian pitkä. Lievää liioittelua, mutta ykkösen annoin rungosta, olkoon kuinka vain tamma. Se vaikutti alentavasti myös yleisvaikutelmaan ja rotuleimaan. Viimeiseksi jääneellä oli liian pieni ja huonosta kulmasta otettu kuva rakennearvosteluun ja se sai kaulasta nollan, koska sitä vain ei käytännössä näe.

4. Saddlebredit
Tämä luokka meni näin tuomarin kannalta vähän pipariksi, kun hevosilla on huonot kuvat rakennearvostelua varten. Ja pipariksi se toki meni osallistujienkin kannalta, kun ei tullut titteleitä eikä kaikille edes tuloksia. Kuvat sinänsä ovat hienoja ja hevoset myös, mutta kun rakenteesta jää vähän liian paljon arvailun varaan. Harmi.

5. National Show Horset
Pieni luokka tämäkin, mutta tasainen ja laadukas. Itse asiassa niin tasainen että kumpikin osallistuja sai saman pistemäärän. Harvinaista! Molemmat varsin hienoja hevosia, mutta molemmilta jäi ehkä se nk. viimeinen silaus puuttumaan että pisteissä oltaisiin päästy yli 40:n. Mutta 38,5 pistettä on kyllä varsin hyvä pistemäärä.

6. Tennesseenwalkerit
Tennesseenwalker on yleensä haastava rotu arvostella. Sen rotumääritelmä on (ainakin ollut, pitää tarkistaa) jokseenkin ympäripyöreä, pääpaino on askellajeissa. Iso osa walkereista on varsin tavanomaisen näköisiä hevosia, rotuleiman arviointi on haastavaa. Ja sitten monissa kuvissa takajalat on venytetty taakse, mikä tekee niiden ja takaosan arvostelusta hankalaa. Tässä luokassa nähtiin näitä ongelmia nyt, pisteet eivät nousseet kovin korkeiksi, mutta kuitenkin sinne 35:n pintaan ja mitään vakavia vikoja kummassakaan osallistujassa ei ole.

7. Missourinfoxtrotterit
Näistä voisi sanoa samaa kuin walkereistakin, ainakin tuon rotumääritelmän ylimalkaisuuden suhteen ja kyllä nuo muutkin ongelmakohdat ovat aika yhtenevät. Ei siis maailman helpoin rotu arvostella! Yksi hevonen kuitenkin vain luokassa, joten ylenmäärin ei tarvinnut aivojaan rasittaa tässä. Kivannäköinen ori kaikkinensa, muutamia heikompia piirteitä, jotka laskivat kokonaispistemäärää hieman, mutta ehdottoman laatuisa hevonen silti.

8. Kalliovuortenhevoset
Ja oikeastaan kalliovuortenhevosten kanssa on aika samat ongelmat kuin noilla kahdella edelliselläkin. Yhden hevosen luokka on toki helppo arvostella ja se ilahduttaa toki rockyjen ystävää, että se ainokainenkin on hieno ja kiva 38 pisteen hevonen.

9. Morganinhevoset
Tässä luokassa oli ilahduttavasti sentään muutama hevonen (3), joista voittaja erottui pistemäärältää kohtuullisen selvästi muista, mutta kaikki ehdottoman hyviä hevosia kyllä ja RCH:nsa ansainneet. Voittaja ei ole ehkä se näyttävin hevonen näistä, mutta rakenne on hyvä.

11. Miniatyyrihevoset
Yllättäen sitten miniatyyrien luokassa oli eniten osallistujia! Minun täytyy tunnustaa, etten ole oikein hyvää pataa minien kanssa. Minulla on se tietty mielikuva täydellisestä miniatyyrihevosesta: hyvin siro, jalo, arabimainen tai saddlebredin kaltainen, mutta pienoiskoossa. Tässä luokassa erityisesti voittaja edustaa juuri sitä ihannetta. Mutta sitten kohtuullinen prosentti miniatyyreistä on vähän tuhdimpia, ei paljon mutta jonkin verran. Tässä luokassa kakkonen ja kolmonen ovat ehdottomasti sitä tyyppiä. Tosi moitteettomia rakenteeltaan kumpikin kyllä. Ja sitten on niitä, jotka muistuttavat tietyiltä piirteiltään jopa brittiläistä shetlanninponia, tuhdimpia, selkeän ponimaisia, tuuheajouhisia. Näilläkin voi olla ihan korrekti rakenne, usein onkin, mutta leimapisteiden kanssa joudun painiskelemaan että miten niitä pitäisi arvostella. Tällä kertaa mentiin nyt näin.

12. Mustangit
Jännä luokka, en ole aiemmin mustangeja tainnut arvostella ja tälläkin kertaa menin siitä mistä aita on matalin ja ilmoitin arvostelevani ne karjatyyppisinä. Mustangi ei silti ole mikään helppo rotu sinänsä arvostella, koska määrätietoisen jalostuksen puute näkyy rakenteessa ja tyypissä ja sen takia nyt vain pitää antaa asioita anteeksi. Kiva että kaksi hevosta saatiin mukaan, olin varma että tämä luokka nyt ainakin peruttaisiin, onneksi olin väärässä.

– S

Suomenhevosten nimet vuonna 2019

Vuosi takaperin julistin sisällissodan satavuotisjuhlan muistoksi nimeäväni kaikki vuonna 2018 syntyvät suomenhevosvarsat sisällisota-teeman mukaisesti (Ionin Punaorpo ja Köydestä Karannut). Ihan hirveän montaa suomenhevosvarsaa ei viime vuonna syntynyt, mutta kaikki kyllä saivat jollain tavoin sisällissotaan liittyvän nimen. Nämä varsat ovat:
– o. Ionin Murhattu Pehtoori
– o. Ionin Kapinakenraali
– o. Ionin Lentävä Komppania
– t. Ionin Naiskaartilainen
– t. Ionin Punaleski
– t. Ionin Panssarijuna
– t. Ionin Köydestä Karannut
– o. Ionin Suojeluskuntalainen

Ajattelin jatkaa nimiteeman käyttöä tänäkin vuonna, toki aihetta vaihtaen. Teemana tulee olemaan Aku Ankka -sarjakuvat! Olen intohimoinen taskukirja-fani, varsinkin niitä vanhempia tuli luettua lapsena paljon. Sittemmin Sanoma Media, Aku Ankan julkaisija, on tehnyt varsinaisen kulttuuriteon ja kaikki taskarit ja lehdet löytyvät digitoituina Aku Ankan sivuilta. Maksullisena kylläkin, mutta tämä oli kertakaikkiaan sellainen "Here, take my money" -tilanne... Suosittelen lämpimästi Aku-faneille.

Kuten tunnettua, Aku Ankan käännökset ja tekstit ovat aina olleet tunnettuja laadustaan ja kekseliäisyydestään. Lisäksi sarjakuvat ovat vaikuttaneet kieleen sekä säilyttämällä vanhoja sanoja ja luomalla uusia. Kaikki tuntevat edelleen termit kitupiikki ja saituri, naapurin hannuhanhi voitti taas arpajaisissa ja toinen naapuri on varsinainen oman elämänsä Pelle Peloton. Niin että kyllä Aku Ankka on teemavuotensa ansainnut!

Ankkamaailman nimiä (lähinnä englanninkielisiä) olen käyttänyt eri hevosilla jo melko kauan, suomenhevosten kanssa en ajatellut ihan niin helpolla mennä vaan aion keksiä nimiä termeistä, joita sarjoissa tulee vastaan. Idealistalla on nyt jo se Kitupiikki, mutta sen lisäksi ainakin myös Tuhoisa Räyhääjä, Käkkäräkääk, Rynkkä-Jynks, Vanha Visukinttu ja mahdollisesti myös Snadikles. Täytyy katsoa mitä kaikkea sitä keksii, materiaaliahan riittää, mutta niiden huippuhelmien löytäminen tulee olemaan melkoinen operaatio. Ei sinänsä kuitenkaan harmita lukea läpi taskareita!

– S

(ps. Tähän postaukseen en kuvaa saanut kun Disney ei tarjonne minkäänlaista media-kittiä, josta voisi käyttää kuvia ilman ilmeisen monipolvista lupaprosessia. Tai en ainakaan löytänyt sellaista!)

Horse Reality

Horse Reality oli syksyllä pari kuukautta kokonaan pois linjoilta, jotta se saataisiin betaversiosta varsinaiseen versioon. Lokakuun alussa uusi versio aukesi ensin premium-tilin hankkineille ja sitten kaikille. Itsehän kirjoitin HR:stä ja varsinkin sen (aivan ihanasta) värijalostuksesta marraskuussa 2017. Nyt ajattelin jakaa vähän lisää omia mietteitäni HR:stä.

Itse en tullut hankkineeksi premium-tiliä ja niinpä aloitin pelin uudestaan samassa rytäkässä muiden ei-premium-pelaajien kanssa. Olin betassa kasvattanut lopulta vain värikkäitä quartereita ja vaikka peli nollautui uudistuksessa täysin kaikilta osin, suunnittelin jatkavani quartereiden kanssa myös uudessa versiossa. No, quartereitakin tuli hankittua, mutta päädyin loppuviimeksi hankkimaan useampia eri rotuja. Jossain vaiheessa suunnittelin että pitäisin joka rodusta vähintään yhden hyvän tamman ja kasvattaisin siitä toivottavasti vielä parempia varsoja. Tätä haavetta tuki se, että uudessa versiossa oriit voi ilmoittaa haluamallaan hinnalla käytettäväksi jalostukseen ja niitä voi etsiä, joten orien omistaminen ei ole enää välttämätöntä ja vieraiden orien käyttäminen jalostuksessa ei ole hankalaa säätämistä. Pelin hidas ikääntyminen ja rajoitettu tallitila kuitenkin johtivat siihen, että luovuin haaveesta kasvattaa kaikkia rotuja, mutta jäi talliin quartereiden lisäksi aika monta muutakin vähän isompaa rotua: arabi, brabantinhevonen, vuonohevonen, shire, islanninhevonen ja clevelandinruunikko. Myös muutamia friisiläisiä aion pitää. Ja kaikista näistä toki löytyy erityisesti erikoisvärejä!

Uuteen versioon on tehty enemmän erikoisvärejä vanhoillekin roduille kuin mitä betassa oli. Arabeilta löytyy esimerkiksi kahta W-varianttia, W3 ja W19. Clevelandinruunikoilla on harvinaisena sekä e- että a-alleelia ja minulle on syntynyt jo ensimmäinen rautias cleveland! Haaveissa on saada joskus aikaiseksi myös musta cleveland. Vuonohevosilta löytyy voikkogeenin lisäksi myös d ja senkin kanssa olen jo onnistunut, loppuvuodesta syntyi ruunikko vuonohevosvarsa. Brabantinhevosilla päistärikkö on kohtuullisen yleinen, mutta toistaiseksi olen onnistunut löytämään ainoastaan yhden kantahevosen, joka on kimo. No, tietenkin kimo brabant pitää saada omaankin talliin ja sitten kun onni ei suosi foundation-ostoksilla, niin sain tuhlattua suuret määrät rahaa ja foundation ticketejä. Onneksi on todellakin se jalostusmahdollisuus muiden oreille ja nyt itselläni on yksi jalostukseen tarjolla oleva kimo brabant-ori (tai olisi, jos stud feen päivittäminen ei olisi niin buginen).

Kuten sanoin, peli nollautui aivan täysin versiovaihdoksen yhteydessä ja esimerkiksi hevosia on pitänyt ostaa foundationista, ellei ole halunnut niitä rotuja, joita saa pyydystettyä wildlife parkeista. Ensimmäinen kuukausi tai pari oli välillä suorastaan raivostuttavaa, koska erikoisvärisiä kantahevosia on toki vähän (koska realismi), erikoisvärisiä varsoja löytyy foundationista harvoin (koska edellinen kohta ja arpaonni) ja kaikki haluavat erikoisvärejä (koska värit). Sitten jos jollain sattui olemaan myynnissä erikoisvärinen hevonen, hintapyyntö oli usein todella kova, vaikka hevonen muuten olisi ollut ns. heikko, huono GP eikä rakennekaan mitenkään kummoinen. Toki sitä itsekin teki varsin muhevan tilin myymällä niitä erikoisvärisiä varsoja eikä se myyjää koskaan harmita...

Betassa en juurikaan kiinnittänyt huomiota genetic potential -pisteisiin, rakenteeseen vähän enemmän mutta värit olivat se juttu. Nyt olen opiskellut vähän noita GP-asioitakin ja kilpailutan myös ahkerammin hevosiani, joten niillä on merkitystä. Oria tai ostohevosta valitessani pyrin etsimään sellaisen hevosen, jolla olisi korkea GP, erikoisväri ja rakennekaan ei saisi olla ihan toivoton. Rakenteen kanssa en kuitenkaan ole mikään ääritarkka, pelin Wikin perusteella kunkin lajin GP-arvolla on enemmän merkitystä kisatuloksiin kuin rakenteella (75% GP, 25% rakenne) ja sen lisäksi myös valmennuksella, kunnolla ja tietenkin myös onnella.

Niin ja täti neuvoo: ei kannata tässä vaiheessa tuhlata rahojaan yliopisto-opintoihin, saati oman yrityksen perustamiseen. Ne toiminnot eivät ole vielä toiminnassa lainkaan, mutta rahat kyllä menevät. Perkele.

–S

Kasvatit vuonna 2018

Oletan, että tässä vaiheessa Ionicin viime vuoden kasvattilistaan ei tule enää muutoksia, joten lienee aika esitellä kasvattitilastot. Suluissa on merkittynä vuoden 2017 numerot.

lähde: Pixabay

Kasvatteja syntyi yhteensä 416 kappaletta (424).
Kasvatteja syntyi 45 eri rodusta (65).
Kymmenen varsaa tai enemmän syntyi 21 rodusta (10).
7 (12) rodussa syntyi vain yksi varsa vuoden aikana.

Suurimmat rodut:
Paso fino 27 varsaa
Perchenhevonen 26 varsaa
Saddlebred 23 varsaa
Welsh mountain ja quarterhevonen 21 varsaa
Tennesseenwalker ja (anglo-)trakehner 20 varsaa
Knabstrup 19 varsaa
Suomalainen puoliverinen 16 varsaa
Venäjänratsuhevonen 15 varsaa

Eri puoliverisiä (pl. RBSH, SGSH) syntyi yhteensä 41 kappaletta (77).
Eri poneja (ml. welsh cob, pl. isl, nvh) syntyi yhteensä 64 kappaletta (101).
Eri kylmäverisiä syntyi yhteensä 41 kappaletta (13).
Eri täysiverisiä syntyi yhteensä 4 kappaletta (16).
Eri askellajirotuja syntyi yhteensä 110 kappaletta (45).
Venäläisiä rotuja (ml. RBSH, pl. ukrainanratsuhevonen) syntyi yhteensä 26 kappaletta (38).
Unkarilaisia rotuja syntyi yhteensä 27 kappaletta (17).
Yhdysvaltalaisia rotuja (ml. paint-ox-risteytykset) syntyi yhteensä 117 kappaletta (60).
Aivan uusia kasvatusrotuja ei nähdäkseni tänä vuonna ollut lainkaan.

Tässä sitten kasvattimäärät roturyhmittäin:

Puoliveriset
– Oldenburginhevonen 2 varsaa
– Ranskanpuoliverinen 2 varsaa
– RBSH 9 varsaa
– Ruotsinpuoliverinen 1 varsa
– Suomalainen puoliverinen 16 varsaa
– Trakehner ja anglo-trakehner 20 varsaa

Ponit
– Connemaranponi 1 varsa
– Hackneyponi 2 varsaa
– Newforestinponi 12 varsaa
– Ratsuponi ja VRP 2 varsaa
– Welsh B 10 varsaa
– Welsh C 14 varsaa
– Welsh cob 2 varsaa
– Welsh mountain 21 varsaa

Kylmäveriset
– Perchenhevonen 26 varsaa
– Poitounhevonen 6 varsaa
– Shirenhevonen 1 varsa
– Suomenhevonen 8 varsaa

Täysiveriset
– Arabianhevonen 4 varsaa

Askellajihevoset
– Georgian Grande 1 varsa
– Islanninhevonen 11 varsaa
– Kalliovuortenhevonen 1 varsa
– Missourinfoxtrotter 14 varsaa
– National Show Horse 13 varsaa
– Paso fino 27 varsaa
– Saddlebred 23 varsaa
– Tennesseenwalker 20 varsaa

Muut rodut
– Appaloosa 1 varsa
– Australianhevonen 1 varsa
– Budjonnynhevonen 2 varsaa
– Kisber 13 varsaa
– Kladrubinhevonen 8 varsaa
– Knabstrupinhevonen 19 varsaa
– Lipizzanhevonen 2 varsaa
– Lusitano 3 varsaa
– Morganinhevonen 4 varsaa
– Nonius 14 varsaa
– Paint Horse 13 varsaa
– Paint-ox-risteytys 4 varsaa
– Pintabian 2 varsaa
– Quarterhevonen 21 varsaa
– Shagya 2 varsaa
– Ukrainanratsuhevonen 10 varsaa
– Venäjänratsuhevonen 15 varsaa
– Wielkopolski 13 varsaa

–S

Menneet ja tulevat uudenvuodenlupaukset

Vuosi sitten päätin ruoskia itseäni niistä itseääntoistavista uudenvuodenlupauksista, joita männävuosina on tullut annettua ja sitten tuli luvattua jotain ihan muuta kuin niitä perinteisiä. Tässä vaiheessa voinee jo katsoa lupausten kokonaistilanteen ja miettiä ensi vuodeksi uusia. Tai vanhoja, mistä noista tietää.

© Karri Huhtanen

Ensimmäisen vuosipuolikkaan väliaikatsekkaus pidettiin elokuussa, jolloin saatoin todeta, että aika hyvältä näyttää useimpien kohdalla. Nyt tilanne näyttää melko lailla samalta:
– Kuvitusta blogiin: Tämä voidaan katsoa pääosin toteutuneeksi ja hyvin pidetyksi lupaukseksi.
– Jotain uutta blogiin: Mitään hirveän radikaalia ei nyt tullut, ainoa selkeästi uusi oli tuo perinnöllisten sairauksien esittely (WFFS, HERDA, LFS, HWSD).
– Kisojen järjestäminen: SPC:n puolella olenkin ollut tässä lajissa varsin aktiivinen, joten voidaan katsoa täytetyksi lupaukseksi.
– Kuvalahjoitus Alegreen: Sain vihdoin ja viimein myös Alegreen kuvia, joten toteutunut on myös tämä.
– Ilmoita hevosia ktk-tilaisuuksiin: Näitä listasin lokakuussa ja onhan noita ktk-hevosia jokunen jo kertynyt.
– Laatuarvostelu: Tästä sanoin jo heti ensimmäiseksi että aion luistaa, jos siltä näyttää ja niin myös tein. Tämä vuosi ei ole ollut virtuaalihevostelun kannalta se kaikkein paras, kun on ollut kovasti kaikkea muuta, joten en edes edistänyt projektia millään tavoin. Ja koska SPC on niin paljon fiksumpi systeemi kuin VRL:n alaiset kisat, en aio tätä luvata enää toistamiseen.

Mitäs sitten voisi ensi vuodeksi luvata?

Lisää aikaa virtuaalihevostelulle
Tämä on nyt ensi vuoden lupauksista se, josta aion luistaa tarpeen mukaan! Ei sitä aikaa ole tänäkään vuonna liiaksi asti ollut, mutta jos ensi vuonna meno nyt vähän rauhoittuisi. Mutta sen näkee sitten, tämä on kuitenkin harrastus, jonka takia ei kannata hankkia itselleen stressiperäistä mahahaavaa.

Ostan ja myyn
Tämä liittyy joiltain osin tuohon ylempään lupaukseen, mutta aion omalta osaltani yrittää vähän virkistää kaupankäyntiä molempiin suuntiin. Yritän itse olla mahdollisimman aktiivinen tässä asiassa, mutta toki toivon muiltakin harrastajilta sitä samaa. Tänä vuonna kannattaakin tulla suoraan tarjoamaan mahdollisesti kiinnostavia hevosia Ioniciin ja kysellä ostohevosia, sekä valmiita että tilausvarsoja!

Jatkan hyviksi osoittautuneita käytäntöjä
Tämä on vähän vanha lupaus, mutta silti lupaamisen arvoinen. Näitä aion ainakin jatkaa:
– Bloggaaminen
– Blogin kuvitus
– SPC-kisojen järjestäminen ja aktiivinen osallistuminen
– Hevosten kantakirjaaminen
– Muu yleinen aktiivisuus Ionicin kanssa

GIN AHALTEK!
Ihan siltä varalta, että joku (esimerkiksi minä itse) on unohtanut meillä olevan toinenkin talli, sille voisi tehdä jotakin ja nostella vähän enemmän aktiiviseksi. Mitäpäs jos uhraisin koko tammikuun tai ainakin kaksi ensimmäistä viikkoa yksinomaan noille hurmaaville rimppakintuille? Ja kesällä voisi ottaa toisen samanlaisen setin. Kuulostaa ihan hyvältä.

Uusi rotu
Tiedän, tämäkin on vanha lupaus ja toisaalta olen kirjoittanut tänne blogiin säännöllisesti noita hevosrotujen wishlistejä, joten jospa sitä nyt taas vaiheeksi tekisi jotakin asian eteen. Oikeastaan voisi ottaa tavoitteeksi hankkia kahta uutta rotua. Niin että huomio nyt, muut harrastajat: oivallinen tilaisuus tunkea meille esimerkiksi dalesponeja, dartmoorinponeja, kaspianponeja ja kaikenlaista muuta.

VSN-näyttelyt
Nämä ovat jääneet vähän vähille tänä vuonna, joten jospa ottaisin ensi vuonna tavoitteeksi järjestää vähintään kolmet VSN-näyttelyt! Mahdollisesti useammatkin, mutta aloitetaan nyt kolmella.

Entäs sitten te lukijat, mitä tuumitte näistä lupauksista? Tuleeko luvattua itse jotakin? Tässä on vielä vajaa viikko aikaa miettiä, joten hyvin ehtii.

– S

Kirje joulupukille

Näitä joulukirjeitähän on blogiin kirjoitettu muutamana vuonna, ensimmäinen vuonna 2013. Kun se ei mennyt ihan putkeen, sitä seurasi joulupukin kehityskeskustelu. Viimeisimpänä eräs meidän hevosista esitteli lahjalistaansa julkisesti. Nyt vuorossa on taas tallinpitäjä ihan itse.

Rakas Joulupukki,
Olen ollut tänä vuonna aivan ekstrakiltti. Tietänet varmaan että asiantila johtuu siitä että olen ollut koko vuoden niin kiireinen ettei mihinkään pahantekoon ole ollut aikaa. Se ei varmaankaan vaikuta lahjojen määrään? Eivät ne muidenkaan vaikuttimet aina niin jaloja ole. Niinpä yksi tai useampi seuraavista lahjoista olisi mielestäni ihan paikallaan.

Sisustussuunnitelma tykötarpeineen
Sinne kakkosasunnon makuuhuoneeseen pitäisi saada mahdutettua jonkinlainen työpöytä ja jotta se mahtuisi, pitäisi vähän rymsteerata. Ikävä vain minulla ei ole pienintäkään aavistusta siitä, miten sen huoneen saisi jotenkin toimivaksi, vaikka tilaahan on siis. Eli tarvitsisin hyvän suunnitelman ja sen lisäksi sen työpöydän, ison monitorin ja vaikka työtuolinkin vielä. Tämä keittiönpöytä alkaa vähän nyppiä.

Harvinaisia hevosia lisää
Parastahan olisi toki, jos ensi vuonna aloittaisi useita uusia, aktiivisia ja pitkäaikaisia kasvattajia monen eri rodun parissa. Voisin mainita ainakin australianponit, clevelandinruunikot, frederiksborgit, unkarilaiset rodut, knabstrupit, kalliovuortenhevoset, RBSH:t, morganit, missourinfoxtrotterit, saddlebredin ja NSH:n, tennesseenwalkerin, venäjänratsuhevosen... You get the point.

Paljon hyviä ideoita muille harrastajille
Kyllä, nimenomaan näitä tarvittaisiin muille harrastajille. Minulla itsellänihän ideoita riittää, mutta toteutuspuoli on aina sitten se heikko kohta. Perusluonteeltani laiskana ei tähän asiaan ole tulossa kyllä muutosta. SPC on esimerkki erinomaisesta ideasta ja sen toteutuksesta.

Arpaonnea SPC:ssä
Se SPC tuli mainittua, niin semmoinen pieni ylimääräinen arpaonni ei olisi pahitteeksi!

Arpaonnea Horse Realityssa
Koska HR palasi linjoille pari kuukautta sitten ja olen taas innoissani pelannut, voisi pieni arpaonnen lisäys sielläkin tulla kyseeseen. Muistan edelleen ne kymmenet Foundation Ticketit, jotka käytin metsästäessäni sitä kimoa brabantinhevosta, jota en koskaan saanut... Varsojen värien suhteen enemmän on enemmän, joten mahdollisimman paljon vain kaikkia erikoisvärejä ja niiden yhdistelmiä tänne, kiitos!

Perinneosasto
Nämä vanhat tutut: paljon aikaa virtuaalihevosteluun, paljon hyviä nimi-ideoita, paljon hyviä blogiteksti-ideoita ja muuta sen sellaista. Suklaata ja juustoakin voi tuoda, muttei mitään tavaraa sitten muuta, yst. terv. nimim. "Kesän muuttokuorma ei heti unohdu".

–S