Newforestinponeista on tullut Ionicissa yllättäen vähintäänkin keskikokoinen rotu, poneja on tällä hetkellä parisenkymmentä. Tosin suunnilleen puolet niistä on ihan uusia ostoksia, kun Elen myi ponejaan pois ja sorruin sitten... vähän...
Jos ihan rehellinen olen, newforest ei ole koskaan ollut rotuna sillä tavalla... kiinnostava. Nätti poni, toki, yleinen ja tunnettu, mutta lopulta virtuaalimaailmassa se ei ole ollut vuosiin mitenkään erityisen yleinen. Mielestäni se on aina vähän kärsinyt tästä "tavallisen ja yleisen rodun" leimasta, kaikki tietävät newforestinponin, kun niitä Suomessakin on paljon. Käsi ylös, joka on joskus eläissään ratsastanut nyffillä! Niin, jopa minä joudun nostamaan käteni. Ja olihan rotu ymmärtääkseni varsin yleinen näky silloin aivan 2000-luvun alussa, sitä löytyi Liinulta ja Koululaaksosta ja Greymaskistakin, oletettavasti muiltakin talleilta ja todennäköisesti ainakin silloin tällöin on ollut pelkästään tai pääasiassa nyffeihin keskittyneitä kasvattajiakin. Mutta jotenkin viime vuosina nyffejä on osunut minun tutkaani harvakseltaan, varsinaisia siittoloita ei oikeastaan lainkaan. Toki tunnustan, etten ole kovinkaan hyvin perillä ponipiireistä noin yleisesti, joten minun tietooni ei välttämättä kannata tässä asiassa luottaa. Kertokaa siis jos olen väärässä ja ihan mieluusti kuulisin nyffikasvattajista, entisistä ja nykyisistä.
Miten sitten Ioniciin tuli nyffejä? Nnoh. Ensimmäinen poni oli tuontitamma Rosett's Lucetta GA, keksitty alkuvuodesta 2012. Ihan täyttä varmuutta ei ole, että miksi sen keksin, mutta epäilen sillä olleen jotakin tekemistä tuon NF-kuvia -sivuston kanssa. Se nimittäin taidettiin perustaa joskus tuolloin, se tarjoaa virtuaaliharrastajille suurehkon määrän vapaasti kopioitavia nf-kuvia. Minä ihastuin kuviin ja sitten niitä oli tietysti pakko saada omaankin käyttöön, joten siitä vain sitten poninkeksintään.
Lucetta onkin nykyisin meidän nyffilauman varsinainen kantatamma, siitä jäi meille 4 varsaa, kaikki eri oreista. Koska yhden ponin pohjalta on mahdotonta aloittaa yhtään sen pidempää jalostustyötä, olen keksinyt ja ostanut poneja lisää. En kovin aktiivisesti, nyffi ei ole mikään suuri kasvatusrotu, mutta nyt taannoin todella tuli ostettua kymmenkunta uutta ponia, kuten aiemmin mainitsin. Tällä hetkellä lauma onkin aika kiva suvullisesti, ponit ovat hyvin lyhytsukuisia, 0-3-polvisia ja, kiitos noiden Elenin ponien, sisäsiitos ei ole uhkana ihan heti. Nyffejä on satunnaisesti käytetty myös (virtuaalisten) ratsuponien kasvatuksessa, voisi toki käyttää enemmänkin jos vain pääsisi mielensä päälle siitä, aionko jatkaa rp-kasvatusta vai en.
Kaiken kaikkiaan näyttää siltä, että nyffi on tullut Ioniciin jäädäkseen!
– S
sunnuntaina, lokakuuta 14, 2018
keskiviikkona, lokakuuta 10, 2018
RL: Lavender Foal Syndrome (LFS)
Tämä teksti jatkaa samalla linjalla WFFS:n ja HERDA:n esittelyiden kanssa. Tällä kertaa käsittelyvuorossa on arabeilla esiintyvä lavender foal syndrome (LFS).
(kuvan hevonen ei liity LFS:ään mitenkään)
Kuten HERDA ja WFFS, LFS on myös perinnöllinen, yhdestä geenivirheestä aiheutuva sairaustila. Se on näiden tavoin resessiivinen, hevonen voi kantaa yksinkertaista LFS-virhettä ja on itse täysin terve, mutta jos kaksi tällaista hevosta risteytetään, varsalla on 25% todennäköisyys saada geenivirhe molemmilta vanhemmilta, jolloin sillä on LFS. Mutatoitunut geeni on MYO5A. Joskus LFS:n sijaan käytetään termiä coat color dilution lethal (CCDL).
LFS-varsan ehkä parhain tuntomerkki on sen väri: karva on usein vaaleaa, vaaleanpunertavan tai laventelin sävyistä, toisinaan hopeansävyistä tai harmahtavaa. Jotkut varsat voivat olla melko normaalin sävyisiä tai näyttää vaaleahkolta raudikolta, joten väri ei ole sataprosenttisen varma merkki LFS:stä. Pelkkä erikoinen väri ei olisi ongelma, mutta geenivirhe aiheuttaa jonkinlaisen kehitysvaurion aivoissa ja neurologisia ongelmia. Varsalla on ongelmia jaloilleen nousemisen kanssa eikä se välttämättä pysty siihen lainkaan. Lisäksi sen jalka-, selkä- ja kaulalihakset kouristelevat, kouristusten yhteydessä voi esiintyä ilmeisen hallitsemattomia jalkojen liikkeitä. Monet lähteet mainitsevat myös vaikean synnytyksen, joka voi johtua siitä että LFS-varsat ovat syntyessään melko suurikokoisia. Parannuskeinoa ei ole ja varsat lopetetaan mahdollisimman nopeasti, koska ne eivät missään tapauksessa ole elinkelpoisia.
LFS:ää esiintyy arabeilla ja arabiristeytyksillä, yleisin se on egyptiläislinjaisilla. Ensimmäiset tiedossa olevat havainnot LFS:stä ovat ilmeisestikin 50-luvulta. 2000-luvun puolella sille on onnistuttu kehittämään geenitesti, jolla pystytään selvittämään LFS:n kantajat.
Lähteet
A. Bierman, A. J. Guthrie, C. K. Harper: Lavender foal syndrome in Arabian horses is caused by a single‐base deletion in the MYO5A gene
Animal Genetics Inc: Lavender Foal Syndrome (LFS)
Arabian Horse Association: Lavender Foal Syndrome (LFS)/Coat Color Dilution Lethal (CCDL)
Wikipedia: Lavender foal syndrome
(kuvan hevonen ei liity LFS:ään mitenkään)
Kuten HERDA ja WFFS, LFS on myös perinnöllinen, yhdestä geenivirheestä aiheutuva sairaustila. Se on näiden tavoin resessiivinen, hevonen voi kantaa yksinkertaista LFS-virhettä ja on itse täysin terve, mutta jos kaksi tällaista hevosta risteytetään, varsalla on 25% todennäköisyys saada geenivirhe molemmilta vanhemmilta, jolloin sillä on LFS. Mutatoitunut geeni on MYO5A. Joskus LFS:n sijaan käytetään termiä coat color dilution lethal (CCDL).
LFS-varsan ehkä parhain tuntomerkki on sen väri: karva on usein vaaleaa, vaaleanpunertavan tai laventelin sävyistä, toisinaan hopeansävyistä tai harmahtavaa. Jotkut varsat voivat olla melko normaalin sävyisiä tai näyttää vaaleahkolta raudikolta, joten väri ei ole sataprosenttisen varma merkki LFS:stä. Pelkkä erikoinen väri ei olisi ongelma, mutta geenivirhe aiheuttaa jonkinlaisen kehitysvaurion aivoissa ja neurologisia ongelmia. Varsalla on ongelmia jaloilleen nousemisen kanssa eikä se välttämättä pysty siihen lainkaan. Lisäksi sen jalka-, selkä- ja kaulalihakset kouristelevat, kouristusten yhteydessä voi esiintyä ilmeisen hallitsemattomia jalkojen liikkeitä. Monet lähteet mainitsevat myös vaikean synnytyksen, joka voi johtua siitä että LFS-varsat ovat syntyessään melko suurikokoisia. Parannuskeinoa ei ole ja varsat lopetetaan mahdollisimman nopeasti, koska ne eivät missään tapauksessa ole elinkelpoisia.
LFS:ää esiintyy arabeilla ja arabiristeytyksillä, yleisin se on egyptiläislinjaisilla. Ensimmäiset tiedossa olevat havainnot LFS:stä ovat ilmeisestikin 50-luvulta. 2000-luvun puolella sille on onnistuttu kehittämään geenitesti, jolla pystytään selvittämään LFS:n kantajat.
Lähteet
A. Bierman, A. J. Guthrie, C. K. Harper: Lavender foal syndrome in Arabian horses is caused by a single‐base deletion in the MYO5A gene
Animal Genetics Inc: Lavender Foal Syndrome (LFS)
Arabian Horse Association: Lavender Foal Syndrome (LFS)/Coat Color Dilution Lethal (CCDL)
Wikipedia: Lavender foal syndrome
maanantaina, lokakuuta 08, 2018
Esittelyn arvoisia uusia tulokkaita
Siitä on reilu vuosi, kun viimeksi esittelin joitain uusia hevosia. Meille syntyy vuosittain tolkuttomasti varsoja, puhumattakaan nyt tuonti- ja ostohevosista, ja nämä kaikki ovat tietenkin aina loistavia yksilöitä, mutta syystä tai toisesta sieltä loistavien yksilöiden seasta nousee aina muutamia ihan lemppareita. Tässä pieni katsaus niihin.
ara-app-t. Romantikk Ion
Romantikkin isä Thaz Exotikk mainittiinkin jo edellisessä postauksessa, kantakirjaori ja kaikkea plus tietysti muutenkin suosikki. No, ei kai tytär voi olla mitään muuta kuin suosikki jo ihan pelkästään isänsä takia? Ikävän kuvaton vielä.
budj-t. Priton Nidalee
Tosi tuore hankinta, kaksipolvinen budjonnytamma. Tässä myös osuu kaikki kohdilleen: suku on erinomainen meille, nimi on tosi kiva ja sitten vielä koulupainotteinen, taitaa olla tällä hetkellä ainoa koulu-budjonny, muut ovat este- ja kenttäpainotteisia. Ja sitten tämän isä! Arvostelin sen taannoin VSN:ssä ja rakastuin totaalisesti. Kaula, etuosa, runko ja takaosa ovat lähestulkoon täydelliset minun silmiini, ikävä vain että etuset ovat sen verran koukussa että oli pakko antaa kakkonen niistä ja sitten en yleensä anna CH:ta tai RCH:ta. Taistelin pitkään itseni kanssa, ajattelin että jos joku tulee kyseenalaistamaan palkintopäätökseni, väitän olevani kierosilmäinen ja etten sen takia huomannut vääriä jalkoja (en kyllä ole, mutta mistäs sen muut tietää?). Mutta ei kyennyt silti. Ihan hirveät paineet löytää Nidaleelle maailman täydellisin kuva jostain.
exm-o. Cefnmoor Spike
Suvullisia exmooreja ei ole tarjolla kuin mutaa marraskuussa, joten pitäähän ne korjata talteen jos sattuu tulemaan vastaan. Spiken tapauksessa lisäviehätystä lisää myös se, että oriilla on jokaisesta SPC-lajista Supreme Champion titteli ja sitten tietysti Elite Allround.
fell-t. Nerywick Lady Stardust
Voisin oikeastaan kirjoittaa felleistäkin samalla tavoin kuin exmooreista: ei ole tarjolla kovin runsaasti. Niinpä suvullinen tamma vieraasta suvusta oli hieno löytö. Nimeä hinkattiin jonkin aikaa kasvattajan ja oriinomistajan kanssa, mutta löytyi onneksi se täydellinen.
hackneyponi-o. Bristol Ion ja t. Bridony Ion
Ja sama laulu hackneyponin kanssa! Nämä ovat omia kasvatteja omista tammoista, mutta isäori on muualta. Molemmat ovat niittäneet jo kunniaa ja ruusukkeita myös SPC:ssä.
RMH-t. Night Owl Hazard
Aivan tuore hankinta tämäkin, kiva yksipolvinen rocky-tamma. Varmasti tulee olemaan äärimmäisen tärkeä siitostamma! Ja lisäksi tuo nimi tuppaa vähän naurattamaan.
kisber-t. PP's Vivianna
Mitäpä ei Ponipallerosta löytyisi! Veeran tammasta ja meidän oriista syntyneellä kisber-tammalla on kaksi polvea sukua ja ainoastaan ii. on varsinaisesti meidän oma tuonti, muut kantavanhemmat ovat muualta.
lipizza-tammat Aquamarina ja Themidora
Joo, mä tiedän. Minun piti näistä lipizzoista luopua. Siltähän tämä näyttääkin, kun keksin kaksi suvutonta tammaa lisää...
mecklenburg-o. Berater des Ions
Ensinnäkin: valjakkopainotteinen puoliverinen. Ei mikään turhan yleinen näky Ionicissa. Sääli. Valjakkokuva vieläpä, ei niitäkään kovin paljon ole. Taisi olla ensimmäinen mecklenburg-kasvattikin ikinä. Ja jostain syystä päätin tämän kanssa käyttää virtuaalikoirille (dobermanneja oli eka pentue) keksimääni des Ions -tunnusta, en kyllä yhtään tiedä että miksi.
mft-o. Mustang's Sleepy Walking, o. Roy Creek Hurricane GA ja t. Ozark's Heartbeat Jenny
Foxtrottereiden tilanteesta olen rutissut vuosikausia, mutta viime aikoina olen rutissut vähemmän ja tehnyt enemmän asioiden parantamiseksi. Kyllähän tätä on siis suunniteltu, että lisää hevosia pitää ostaa ja keksiä, mutta olen aina sanonut ettei hyväkään suunnittelu paranna sitä tekopuolta pätkääkään. Mutta nyt siis on jotakin ihan tehty ja voin taputella itseäni harteille.
morgan-t. Sault Ste Marie Ion
Tuo suku! Tuo nimi!
sh-o. Ionin Suojeluskuntalainen
Tämä on näitä tänä vuonna syntyneitä suomenhevosia, jotka kaikki saavat nimensä sisällissota-aiheen mukaan. No, tämän nimi ei ole ehkä sieltä parhaimmasta päästä, aika ns. helppo. Mikä tästä oriista tekee merkittävän on ensiksikin tuo kuva. Voiko olla ihanampaa? Ei. Ja sitten en tiedä mikä tässä nyt oikein kävi, mutta sain päähäni ilmoittaa tämän raveihin yhden toisen kolmivuotiaan kanssa. Suojis polveutuu ihan täysin ratsusuvusta, mutta ei se kai menoa haittaa, suomenhevonenhan on tunnetusti monipuolisuusihme. Saa nähdä millainen tykki tästä radoille vielä tuleekaan.
–S
ara-app-t. Romantikk Ion
Romantikkin isä Thaz Exotikk mainittiinkin jo edellisessä postauksessa, kantakirjaori ja kaikkea plus tietysti muutenkin suosikki. No, ei kai tytär voi olla mitään muuta kuin suosikki jo ihan pelkästään isänsä takia? Ikävän kuvaton vielä.
budj-t. Priton Nidalee
Tosi tuore hankinta, kaksipolvinen budjonnytamma. Tässä myös osuu kaikki kohdilleen: suku on erinomainen meille, nimi on tosi kiva ja sitten vielä koulupainotteinen, taitaa olla tällä hetkellä ainoa koulu-budjonny, muut ovat este- ja kenttäpainotteisia. Ja sitten tämän isä! Arvostelin sen taannoin VSN:ssä ja rakastuin totaalisesti. Kaula, etuosa, runko ja takaosa ovat lähestulkoon täydelliset minun silmiini, ikävä vain että etuset ovat sen verran koukussa että oli pakko antaa kakkonen niistä ja sitten en yleensä anna CH:ta tai RCH:ta. Taistelin pitkään itseni kanssa, ajattelin että jos joku tulee kyseenalaistamaan palkintopäätökseni, väitän olevani kierosilmäinen ja etten sen takia huomannut vääriä jalkoja (en kyllä ole, mutta mistäs sen muut tietää?). Mutta ei kyennyt silti. Ihan hirveät paineet löytää Nidaleelle maailman täydellisin kuva jostain.
exm-o. Cefnmoor Spike
Suvullisia exmooreja ei ole tarjolla kuin mutaa marraskuussa, joten pitäähän ne korjata talteen jos sattuu tulemaan vastaan. Spiken tapauksessa lisäviehätystä lisää myös se, että oriilla on jokaisesta SPC-lajista Supreme Champion titteli ja sitten tietysti Elite Allround.
fell-t. Nerywick Lady Stardust
Voisin oikeastaan kirjoittaa felleistäkin samalla tavoin kuin exmooreista: ei ole tarjolla kovin runsaasti. Niinpä suvullinen tamma vieraasta suvusta oli hieno löytö. Nimeä hinkattiin jonkin aikaa kasvattajan ja oriinomistajan kanssa, mutta löytyi onneksi se täydellinen.
hackneyponi-o. Bristol Ion ja t. Bridony Ion
Ja sama laulu hackneyponin kanssa! Nämä ovat omia kasvatteja omista tammoista, mutta isäori on muualta. Molemmat ovat niittäneet jo kunniaa ja ruusukkeita myös SPC:ssä.
RMH-t. Night Owl Hazard
Aivan tuore hankinta tämäkin, kiva yksipolvinen rocky-tamma. Varmasti tulee olemaan äärimmäisen tärkeä siitostamma! Ja lisäksi tuo nimi tuppaa vähän naurattamaan.
kisber-t. PP's Vivianna
Mitäpä ei Ponipallerosta löytyisi! Veeran tammasta ja meidän oriista syntyneellä kisber-tammalla on kaksi polvea sukua ja ainoastaan ii. on varsinaisesti meidän oma tuonti, muut kantavanhemmat ovat muualta.
lipizza-tammat Aquamarina ja Themidora
Joo, mä tiedän. Minun piti näistä lipizzoista luopua. Siltähän tämä näyttääkin, kun keksin kaksi suvutonta tammaa lisää...
mecklenburg-o. Berater des Ions
Ensinnäkin: valjakkopainotteinen puoliverinen. Ei mikään turhan yleinen näky Ionicissa. Sääli. Valjakkokuva vieläpä, ei niitäkään kovin paljon ole. Taisi olla ensimmäinen mecklenburg-kasvattikin ikinä. Ja jostain syystä päätin tämän kanssa käyttää virtuaalikoirille (dobermanneja oli eka pentue) keksimääni des Ions -tunnusta, en kyllä yhtään tiedä että miksi.
mft-o. Mustang's Sleepy Walking, o. Roy Creek Hurricane GA ja t. Ozark's Heartbeat Jenny
Foxtrottereiden tilanteesta olen rutissut vuosikausia, mutta viime aikoina olen rutissut vähemmän ja tehnyt enemmän asioiden parantamiseksi. Kyllähän tätä on siis suunniteltu, että lisää hevosia pitää ostaa ja keksiä, mutta olen aina sanonut ettei hyväkään suunnittelu paranna sitä tekopuolta pätkääkään. Mutta nyt siis on jotakin ihan tehty ja voin taputella itseäni harteille.
morgan-t. Sault Ste Marie Ion
Tuo suku! Tuo nimi!
sh-o. Ionin Suojeluskuntalainen
Tämä on näitä tänä vuonna syntyneitä suomenhevosia, jotka kaikki saavat nimensä sisällissota-aiheen mukaan. No, tämän nimi ei ole ehkä sieltä parhaimmasta päästä, aika ns. helppo. Mikä tästä oriista tekee merkittävän on ensiksikin tuo kuva. Voiko olla ihanampaa? Ei. Ja sitten en tiedä mikä tässä nyt oikein kävi, mutta sain päähäni ilmoittaa tämän raveihin yhden toisen kolmivuotiaan kanssa. Suojis polveutuu ihan täysin ratsusuvusta, mutta ei se kai menoa haittaa, suomenhevonenhan on tunnetusti monipuolisuusihme. Saa nähdä millainen tykki tästä radoille vielä tuleekaan.
–S
keskiviikkona, lokakuuta 03, 2018
Meritoituneita ionicilaisia
Kun muissakin blogeissa listataan laatiksissa sun muissa pärjänneitä hevosia, niin kyllä meilläkin! Tässä siis vähän katsausta siihen, mitä kaikenlaisia palkintoja meidän hevosilta löytyy.
KANTAKIRJATUT
conn-o. Breezy Belenos, 98p. KTK-I
wC-o. Meistr Rhaglaw Ion, 80p. KTK-I
kisb-o. Lorand Ion, 77p. KTK-II
ox-o. Thaz Exotikk, 76p. KTK-II
sdb-o. Hahana Loa Ion, 75p. KTK-II
austp-t. Larrakeyah Ion, 75p. KTK-II
old-t. Valeriana Ion, 75p. KTK-II
highl-o. Suaimhneach Ion, 73p. KTK-II
sha-o. Lukacs KTN, 72p. KTK-II
twh-o. Kill Game Ion, 71p. KTK-II
kisb-t. Rozsa Ion, 70p. KTK-II
non-o. Megyesz Tamas GA, 70p. KTK-II
nf-t. Forest Creek Queenie, 64p. KTK-III
Aika tasaista kakkospalkintojen riviä! No, meillä on kyllä ihan hyvärakenteisia hevosia, joilla on ktk-meriitit kerättynä, joten voi aina valita sieltä parhaasta päästä. Kiellän että valitsisin kantakirjaan vähän harvinaisempia rotuja, vaikka tuolla nyt onkin kaikenlaista noniusta, shagyaa ja australianponia.
Pari poimintaa: Breezy Belenos, 98 pisteen kantakirja-connu! Jestas, siitä on tykätty kyllä. Ja se meni tilaisuuteen vielä ns. ktk-kelvottomana, se ei ollut näyttelyistä saanut siihen mennessä kuin yhden SA:n. Olen sitä muutaman kerran näyttelyttänyt kantakirjauksen jälkeen, tuloksena SA ja RCH eli sen perusteella ei mikään "never better"-poni. Mutta siis onhan tuo komea ori, en minä sillä.
Sitten Thaz Exotikk, ikisuosikkini. Tuo kuva on ollut jo toistakymmentä vuotta se, jonka valitsen aina kunkin ajan ehdottomasti hienoimmalle arabioriille. Exotikkin suku on 100% kuolattava, ensinnäkin rakastan tuota sen isää, Kerpan omistamaan Hib Ibn Erotikkiä. Hieno ori, hieno suku, hieno nimi (joskus tosin mietin, että miksen tehnyt tästä meidän orivarsasta Thaz Erotikkiä? Olisi linja jatkunut. Toki Exotikk on hyvin lähellä, ehkä sitten Exotikkin varsa). Ja emän suvusta löytyy kaikenlaisia vanhoja suosikkeja: Piekna Kobieta, Starline Enzo, Gajrat, Farr Dammar, Ramzes GA, Thaz Mahjal GA... Ja sitten Exotikkillä itsellään on vielä kivasti sijoituksia saddleseat-luokista. Että tässä olisi nyt sitten muodollisesti pätevä siitosori, luonnekuvauksen kirjoittelen heti kun pystyn keksimään siihen jotain muutakin kuin "Täydellinen!" Vaikea tehtävä.
SPC-tittelit
En nyt listaa tähän kaikkia, joilla on vähintään Supreme Champion jostain lajista, vain valikoituja herkkuja.
austp-o. Gold Coin’s Splendor: elite (IH), elite (D), elite (allround)
austp-t. Elegy JDB: elite (R), supreme champion (D)
austp-t. Larrakeyah Ion: elite (IH), supreme champion (R), elite (allround)
hacknp-o. Hadrian REB: elite (D), supreme champion (IH)
hacknp-t. Alayna Ion: elite (D), supreme champion (IH)
wpb-t. Neniadol Ion: supreme champion (R), supreme champion (D), champion (IH, elite (allround)
No joo, tässä on vain ihan murto-osa niistä poneista, jotka ansaitsisivat tulla listatuiksi, noita suosikkejani eli ryhmän 3 poneja. Meillä on päälle 30 ponia, joilla on elite-titteli jostain lajista tai sitten allround elite.
Mutta ehkä kaikkein huomionarvoisinta on se, että olen SPC:n omistajarankingissa sijalla 3 joka lajissa paitsi in-handissa (siinä 4.) ja samoin myös allroundissa, jossa lasketaan kaikkien lajien pisteet yhteen. Minä! Top-3 kilpailija! En olisi tätä päivää kuvitellut näkeväni.
Harvinaisten M&M-ponien laatuarvostelu
Harvinaisten M&M-ponien laatuarvostelun mainitsin jo syksyn trendejä esittelevässä postauksessa taannoin ja kyllä, tähän on tultu: meillä on laatispalkittuja poneja (ja minulla ei ole hermoromahdusta).
Premier-palkitut:
highl-t. Bhana-Phrionnsa Ion
Excellent-palkitut:
highl-o. Suaimneach Ion
highl-t. Dh'èirich Ion
exm-t. Aelinor Ion
exm-o. Alaric Ion
Jos ihan rehellisiä ollaan, meillä olisi useampikin premier, jos jaksaisin yhtään panostaa. Ja on tuonne tullut ilmoitettua sellaisiakin poneja, jotka eivät ole saaneet mitään palkintoa.
Näin, siinä meidän ns. hienoimmat hevoset. Ei kannata pelätä että voisin kovin pian kirjoittaa toisen samanlaisen listauksen, mutta uusilla hevosilla. Palataan asiaan kahden vuoden kuluttua, aikaisintaan.
– S
KANTAKIRJATUT
conn-o. Breezy Belenos, 98p. KTK-I
wC-o. Meistr Rhaglaw Ion, 80p. KTK-I
kisb-o. Lorand Ion, 77p. KTK-II
ox-o. Thaz Exotikk, 76p. KTK-II
sdb-o. Hahana Loa Ion, 75p. KTK-II
austp-t. Larrakeyah Ion, 75p. KTK-II
old-t. Valeriana Ion, 75p. KTK-II
highl-o. Suaimhneach Ion, 73p. KTK-II
sha-o. Lukacs KTN, 72p. KTK-II
twh-o. Kill Game Ion, 71p. KTK-II
kisb-t. Rozsa Ion, 70p. KTK-II
non-o. Megyesz Tamas GA, 70p. KTK-II
nf-t. Forest Creek Queenie, 64p. KTK-III
Aika tasaista kakkospalkintojen riviä! No, meillä on kyllä ihan hyvärakenteisia hevosia, joilla on ktk-meriitit kerättynä, joten voi aina valita sieltä parhaasta päästä. Kiellän että valitsisin kantakirjaan vähän harvinaisempia rotuja, vaikka tuolla nyt onkin kaikenlaista noniusta, shagyaa ja australianponia.
Pari poimintaa: Breezy Belenos, 98 pisteen kantakirja-connu! Jestas, siitä on tykätty kyllä. Ja se meni tilaisuuteen vielä ns. ktk-kelvottomana, se ei ollut näyttelyistä saanut siihen mennessä kuin yhden SA:n. Olen sitä muutaman kerran näyttelyttänyt kantakirjauksen jälkeen, tuloksena SA ja RCH eli sen perusteella ei mikään "never better"-poni. Mutta siis onhan tuo komea ori, en minä sillä.
Sitten Thaz Exotikk, ikisuosikkini. Tuo kuva on ollut jo toistakymmentä vuotta se, jonka valitsen aina kunkin ajan ehdottomasti hienoimmalle arabioriille. Exotikkin suku on 100% kuolattava, ensinnäkin rakastan tuota sen isää, Kerpan omistamaan Hib Ibn Erotikkiä. Hieno ori, hieno suku, hieno nimi (joskus tosin mietin, että miksen tehnyt tästä meidän orivarsasta Thaz Erotikkiä? Olisi linja jatkunut. Toki Exotikk on hyvin lähellä, ehkä sitten Exotikkin varsa). Ja emän suvusta löytyy kaikenlaisia vanhoja suosikkeja: Piekna Kobieta, Starline Enzo, Gajrat, Farr Dammar, Ramzes GA, Thaz Mahjal GA... Ja sitten Exotikkillä itsellään on vielä kivasti sijoituksia saddleseat-luokista. Että tässä olisi nyt sitten muodollisesti pätevä siitosori, luonnekuvauksen kirjoittelen heti kun pystyn keksimään siihen jotain muutakin kuin "Täydellinen!" Vaikea tehtävä.
SPC-tittelit
En nyt listaa tähän kaikkia, joilla on vähintään Supreme Champion jostain lajista, vain valikoituja herkkuja.
austp-o. Gold Coin’s Splendor: elite (IH), elite (D), elite (allround)
austp-t. Elegy JDB: elite (R), supreme champion (D)
austp-t. Larrakeyah Ion: elite (IH), supreme champion (R), elite (allround)
hacknp-o. Hadrian REB: elite (D), supreme champion (IH)
hacknp-t. Alayna Ion: elite (D), supreme champion (IH)
wpb-t. Neniadol Ion: supreme champion (R), supreme champion (D), champion (IH, elite (allround)
No joo, tässä on vain ihan murto-osa niistä poneista, jotka ansaitsisivat tulla listatuiksi, noita suosikkejani eli ryhmän 3 poneja. Meillä on päälle 30 ponia, joilla on elite-titteli jostain lajista tai sitten allround elite.
Mutta ehkä kaikkein huomionarvoisinta on se, että olen SPC:n omistajarankingissa sijalla 3 joka lajissa paitsi in-handissa (siinä 4.) ja samoin myös allroundissa, jossa lasketaan kaikkien lajien pisteet yhteen. Minä! Top-3 kilpailija! En olisi tätä päivää kuvitellut näkeväni.
Harvinaisten M&M-ponien laatuarvostelu
Harvinaisten M&M-ponien laatuarvostelun mainitsin jo syksyn trendejä esittelevässä postauksessa taannoin ja kyllä, tähän on tultu: meillä on laatispalkittuja poneja (ja minulla ei ole hermoromahdusta).
Premier-palkitut:
highl-t. Bhana-Phrionnsa Ion
Excellent-palkitut:
highl-o. Suaimneach Ion
highl-t. Dh'èirich Ion
exm-t. Aelinor Ion
exm-o. Alaric Ion
Jos ihan rehellisiä ollaan, meillä olisi useampikin premier, jos jaksaisin yhtään panostaa. Ja on tuonne tullut ilmoitettua sellaisiakin poneja, jotka eivät ole saaneet mitään palkintoa.
Näin, siinä meidän ns. hienoimmat hevoset. Ei kannata pelätä että voisin kovin pian kirjoittaa toisen samanlaisen listauksen, mutta uusilla hevosilla. Palataan asiaan kahden vuoden kuluttua, aikaisintaan.
– S
sunnuntaina, syyskuuta 30, 2018
RL: Hereditary equine regional dermal asthenia (HERDA)
Esittelin viikko sitten WFFS:n, joka aiheuttaa iho-oireita. Tänään vuorossa on HERDA, toinen perinnöllinen sairaus, joka aiheuttaa myös iho-ongelmia.
© marty11, CC BY-NC-SA 2.0 (kuvan hevonen ei liity HERDAan mitenkään)
Kuvaa on rajattu ja värejä muokattu
WFFS:n tavoin HERDA on perinnöllinen sairaus, joka johtuu yhden geenin virheestä. Se on resessiivinen, jos hevosella on yksi virheellinen kopio, se on itse oireeton kantaja, mutta voi periyttää sitä varsoilleen. Jos molemmilla vanhemmilla on sama virheellinen geeni, varsalla on 25% todennäköisyydellä HERDA.
HERDA aiheuttaa häiriöitä kollageenin toimintaan. Yleensä ongelmat näkyvät hevosen ihossa enkä tiedä jos virheellinen geeni vaikuttaa kollageeniin kaikkialla elimistössä vai vain ihon kollageeniin. HERDA-hevosen iho on hauras ja se rikkoutuu helposti. Iho voi olla myös "irtonaista", jolloin se irtoaa alemmista kudoksista helposti. Aiheutuneet haavat ja vammat ovat vaikeasti parantuvia ja jättävät isoja arpia. HERDA vaikuttaa ennen kaikkea selän alueen ihoon ja sitä ei välttämättä huomata nuoresta varsasta vaan vasta siinä vaiheessa, kun hevosta aletaan totuttaa satulaan. Käytännössä useimmat HERDA-hevoset lopetetaan siinä vaiheessa kun HERDA varmistuu, niitä ei voi käyttää ratsuina eikä jalostukseen.
HERDAa esiintyy vain quarter-hevosilla sekä muissa rekistereissä, joissa sallitaan risteytykset quartereihin, kuten Paint Horse ja appaloosa. Geenivirheen suurin levittäjä on quarter-ori Poco Bueno (1944-69), johon lähes kaikkien nykyisten HERDA-kantajien sukilinja johtaa. Vähäpätöisempi levittäjä on ollut Poco Buenon täysiveli Old Grand Dad ja oletettavasti myös molempien orien isä King. Poco Bueno oli suosittu siitosori, sillä on nelisen sataa rekisteröityä quarter-varsaa, tilastollisesti potentiaalisia HERDA-kantajia olisi pari sataa. HERDA raportoitiin ensimmäisen kerran vuonna 1971, myöhemmin ymmärrettiin sen periytyvä luonne ja osattiin yhdistää se Poco Buenoon. Nykyään HERDAn aiheuttavaa geenivirhettä voidaan jo testata. Cutting-linjaisista quartereista lähes kolmannes kantaa HERDA-virhettä.
Lähteet
Animal Genetics Inc: Hereditary Equine Regional Dermal Asthenia (HERDA)
Movet: Herda (Hereditary Equine Regional Dermal Asthenia)
The Horse: HERDA: DNA Tests Available for Disfiguring Skin Disease
Wikipedia: Hereditary equine regional dermal asthenia
Wikipedia: Poco Bueno
© marty11, CC BY-NC-SA 2.0 (kuvan hevonen ei liity HERDAan mitenkään)
Kuvaa on rajattu ja värejä muokattu
WFFS:n tavoin HERDA on perinnöllinen sairaus, joka johtuu yhden geenin virheestä. Se on resessiivinen, jos hevosella on yksi virheellinen kopio, se on itse oireeton kantaja, mutta voi periyttää sitä varsoilleen. Jos molemmilla vanhemmilla on sama virheellinen geeni, varsalla on 25% todennäköisyydellä HERDA.
HERDA aiheuttaa häiriöitä kollageenin toimintaan. Yleensä ongelmat näkyvät hevosen ihossa enkä tiedä jos virheellinen geeni vaikuttaa kollageeniin kaikkialla elimistössä vai vain ihon kollageeniin. HERDA-hevosen iho on hauras ja se rikkoutuu helposti. Iho voi olla myös "irtonaista", jolloin se irtoaa alemmista kudoksista helposti. Aiheutuneet haavat ja vammat ovat vaikeasti parantuvia ja jättävät isoja arpia. HERDA vaikuttaa ennen kaikkea selän alueen ihoon ja sitä ei välttämättä huomata nuoresta varsasta vaan vasta siinä vaiheessa, kun hevosta aletaan totuttaa satulaan. Käytännössä useimmat HERDA-hevoset lopetetaan siinä vaiheessa kun HERDA varmistuu, niitä ei voi käyttää ratsuina eikä jalostukseen.
HERDAa esiintyy vain quarter-hevosilla sekä muissa rekistereissä, joissa sallitaan risteytykset quartereihin, kuten Paint Horse ja appaloosa. Geenivirheen suurin levittäjä on quarter-ori Poco Bueno (1944-69), johon lähes kaikkien nykyisten HERDA-kantajien sukilinja johtaa. Vähäpätöisempi levittäjä on ollut Poco Buenon täysiveli Old Grand Dad ja oletettavasti myös molempien orien isä King. Poco Bueno oli suosittu siitosori, sillä on nelisen sataa rekisteröityä quarter-varsaa, tilastollisesti potentiaalisia HERDA-kantajia olisi pari sataa. HERDA raportoitiin ensimmäisen kerran vuonna 1971, myöhemmin ymmärrettiin sen periytyvä luonne ja osattiin yhdistää se Poco Buenoon. Nykyään HERDAn aiheuttavaa geenivirhettä voidaan jo testata. Cutting-linjaisista quartereista lähes kolmannes kantaa HERDA-virhettä.
Lähteet
Animal Genetics Inc: Hereditary Equine Regional Dermal Asthenia (HERDA)
Movet: Herda (Hereditary Equine Regional Dermal Asthenia)
The Horse: HERDA: DNA Tests Available for Disfiguring Skin Disease
Wikipedia: Hereditary equine regional dermal asthenia
Wikipedia: Poco Bueno
keskiviikkona, syyskuuta 26, 2018
Rotuesittelyssä exmoorinponi
Exmoorinponi kuuluu M&M-rotuihin siinä missä aiemmin esitelty fellponikin.
Historia lyhyesti
Exmoorinponi on todennäköisesti vanhin Brittein saarten poniroduista, vaikkakaan modernin DNA-tutkimuksen perusteella se ei ole todennäköisesti sukua satojen tuhansien vuosien takaisille hevosille, joiden jäänteitä on Englannista löydetty. Oletettavasti exmoorinponit ovat kuitenkin peräisin jääkauden jälkeiseltä ajalta, jolloin Britannia oli vielä maayhteydessä manner-Eurooppaan.
Arkeologiset löydöt osoittavat, että lounais-Englannissa käytettiin kesytettyjä hevosia kuljetuksiin jo 4. vuosisadalla ennen ajanlaskun alkua. Mahdollisesti poneja oli aikaisempina vuosisatoina (ehkä vuosituhansinakin) metsästetty ruuaksi. Britannian roomalaisajalta (43-410) on olemassa jo kuvalöydöksiä, joissa esiintyy nykyisen exmoorinponin kaltainen eläin. Domesday Bookissa vuodelta 1086 on ensimmäinen säilynyt kirjallinen maininta Exmoorin alueen poneista.
Exmoorin alue oli ns. kuninkaan metsää vuoteen 1818 asti. En löytänyt tarkkaa mainintaa siitä, milloin tämä kuninkaan metsä perustettiin, se on voinut saada alkunsa useampia vuosisatoja aikaisemmin. Kuninkaan metsäalueet olivat ainoastaan kuningashuoneen käyttöön varattuja metsästysalueita, joilla eivät muut saaneet metsästää, tietynlainen suojelualue siis. Joidenkin lähteiden mukaan paikalliset maanviljelijät olisivat saaneet laiduntaa ponejaan alueella vuodesta 1700 lähtien. Joka tapauksessa Exmoorin alueella eli villiponeja, joiden määrä oli suurimmillaan tuhansissa.
Vuonna 1818 Exmoorin alue myytiin yksityiselle. Exmoorin kuninkaan metsän viimeinen vartija Sir Thomas Acland kuljetutti muutaman kymmenen ponia omille mailleen Winsfordiin, lähelle Exmooria. Nämä ponit muodostivat ns. Anchor Herdin, jonka jälkeläisiä on olemassa vieläkin. Loput villiponit myytiin, mutta jonkinlainen osa niistä päätyi paikallisille omistajille ja olettaisin, että näiden laidunnusta jatkettiin edelleen Exmoorin alueella. 1800-luvulla exmoorinponeja risteytettiin jonkin verran muihin rotuihin, jälkeläiset olivat varsin käyttökelpoisia eläimiä, mutta eivät yhtä sitkeitä kuin alkuperäisponit.
Exmoorinponien rotuyhdistys perustettiin vuonna 1921 säilyttämään puhdasrotuinen ja oikeantyyppinen exmoorinponi. Yhdistyksen pitämä kantakirja suljettiin vasta niinkin myöhään kuin 1963. Exmoorinponi kärsi pahoin varsinkin toisesta maailmansodasta ja rotu oli vaarassa kadota kokonaan. Vähimmillään puhtaita poneja oli vain viitisenkymmentä yksilöä. Yhdistys ja erityisesti paikalliset kasvattajat kuitenkin saivat nostettua rodun jaloilleen ja nykyään Exmoorin alueella vaeltaa poneja villinä.
Historia virtuaalimaailmassa
Exmoorinponi on harvinaisempi kuin fellponi enkä osaa nimetä yhtäkään vanhaa kasvattajaa. Nykyään exmooreja on Ionicin lisäksi muutamissa muissa siittoloissa, kasvatti- tai ponimäärät eivät ole suuria.
Käyttö
Pienikokoinen, mutta voimakas exmoorinponi on useimmiten lasten ratsu, mutta niitä käytetään myös valjakkoponeina. Menneinä vuosisatoina poneja käytettiin kaikkeen mahdolliseen työhön, mutta nykyään ei työkäytöstä voida tietysti enää puhua. Virtuaalimaailmassa exmoorinponi voi kilpailla SPC:ssä.
Rakenne
Tässä on rotumääritelmän vapaa ja siten epävirallinen suomennos:
– Yleisesti ottaen exmoorinponilla on selkeä ponileima.
– Pää on selväpiirteinen ja ponimainen.
– Korvat ovat lyhyet ja leveät.
– Otsa on leveä.
– Silmät ovat suuret, leveälle sijoittuneet ja ulkonevat, silmäkulmat ovat ulkonevat (ns. toad eye) ja silmänympärystän iho/karva on vaaleaa (pangare).
– Sieraimet ovat suuret, jauhokuono (pangare) on mainittu rotumääritelmässä myös.
– Päänliittymä on ohut.
– Kaula on pitkähkö ja ihanteellinen ratsulle.
– Lavat ovat loivat.
– Runko on leveä ja syvä, kylkiluut ovat hyvin kaareutuneet.
– Selkä on tasainen, leveä, myös lautaset ovat melko tasaiset. Hännänkiinnitys on suhteellisen korkealla.
– Jalat ovat kuivat, lyhyet, asettuneet leveälle. Kavioaines on tummaa.
– Takasääri muodostaa suoran linjan kintereeseen ja siitä ylös istuinkyhmyyn.
– Liikkeet ovat suorat ja pehmeät, mutta liioittelemattomat.
– Kesäkarva on ohutta ja kiiltävää.
– Talvikarva on kaksikerroksinen, alla on pehmeä eristävä karva, päällä kova, öljyinen karva joka pitää vettä.
– Jouhet ovat runsaat ja karkeat, pitkää vuohiskarvaa ei juuri ole.
– Väriltään exmoorinponit ovat ruunikoita tai tummanruunikoita, valkoisia merkkejä ei sallita rekisterissä. Pangare-merkit ovat yleensä hyvin selkeät ja se on toivottavaa. Hallakko mainitaan värinä myös, mutta itse suhtaudun tähän hieman skeptisesti.
– Ihanteellinen säkäkorkeus on oreilla 119,4-129,5 cm ja tammoilla 116,8-127 cm.
Lähteet
Equine Worl UK: Exmoor Pony Breed Profile
Everything Exmoor: Exmoor Ponies
Kym ní Dhoireann: The Horse Amongst the Celts
The Exmoor Pony Centre: History
The Exmoor Pony Society (useat sivut)
The Exmoor Pony Society: Breed standard
Wikipedia: Exmoor Pony
Wikipedia: Royal forest
– S
Historia lyhyesti
Exmoorinponi on todennäköisesti vanhin Brittein saarten poniroduista, vaikkakaan modernin DNA-tutkimuksen perusteella se ei ole todennäköisesti sukua satojen tuhansien vuosien takaisille hevosille, joiden jäänteitä on Englannista löydetty. Oletettavasti exmoorinponit ovat kuitenkin peräisin jääkauden jälkeiseltä ajalta, jolloin Britannia oli vielä maayhteydessä manner-Eurooppaan.
Arkeologiset löydöt osoittavat, että lounais-Englannissa käytettiin kesytettyjä hevosia kuljetuksiin jo 4. vuosisadalla ennen ajanlaskun alkua. Mahdollisesti poneja oli aikaisempina vuosisatoina (ehkä vuosituhansinakin) metsästetty ruuaksi. Britannian roomalaisajalta (43-410) on olemassa jo kuvalöydöksiä, joissa esiintyy nykyisen exmoorinponin kaltainen eläin. Domesday Bookissa vuodelta 1086 on ensimmäinen säilynyt kirjallinen maininta Exmoorin alueen poneista.
Exmoorin alue oli ns. kuninkaan metsää vuoteen 1818 asti. En löytänyt tarkkaa mainintaa siitä, milloin tämä kuninkaan metsä perustettiin, se on voinut saada alkunsa useampia vuosisatoja aikaisemmin. Kuninkaan metsäalueet olivat ainoastaan kuningashuoneen käyttöön varattuja metsästysalueita, joilla eivät muut saaneet metsästää, tietynlainen suojelualue siis. Joidenkin lähteiden mukaan paikalliset maanviljelijät olisivat saaneet laiduntaa ponejaan alueella vuodesta 1700 lähtien. Joka tapauksessa Exmoorin alueella eli villiponeja, joiden määrä oli suurimmillaan tuhansissa.
Vuonna 1818 Exmoorin alue myytiin yksityiselle. Exmoorin kuninkaan metsän viimeinen vartija Sir Thomas Acland kuljetutti muutaman kymmenen ponia omille mailleen Winsfordiin, lähelle Exmooria. Nämä ponit muodostivat ns. Anchor Herdin, jonka jälkeläisiä on olemassa vieläkin. Loput villiponit myytiin, mutta jonkinlainen osa niistä päätyi paikallisille omistajille ja olettaisin, että näiden laidunnusta jatkettiin edelleen Exmoorin alueella. 1800-luvulla exmoorinponeja risteytettiin jonkin verran muihin rotuihin, jälkeläiset olivat varsin käyttökelpoisia eläimiä, mutta eivät yhtä sitkeitä kuin alkuperäisponit.
Exmoorinponien rotuyhdistys perustettiin vuonna 1921 säilyttämään puhdasrotuinen ja oikeantyyppinen exmoorinponi. Yhdistyksen pitämä kantakirja suljettiin vasta niinkin myöhään kuin 1963. Exmoorinponi kärsi pahoin varsinkin toisesta maailmansodasta ja rotu oli vaarassa kadota kokonaan. Vähimmillään puhtaita poneja oli vain viitisenkymmentä yksilöä. Yhdistys ja erityisesti paikalliset kasvattajat kuitenkin saivat nostettua rodun jaloilleen ja nykyään Exmoorin alueella vaeltaa poneja villinä.
Historia virtuaalimaailmassa
Exmoorinponi on harvinaisempi kuin fellponi enkä osaa nimetä yhtäkään vanhaa kasvattajaa. Nykyään exmooreja on Ionicin lisäksi muutamissa muissa siittoloissa, kasvatti- tai ponimäärät eivät ole suuria.
Käyttö
Pienikokoinen, mutta voimakas exmoorinponi on useimmiten lasten ratsu, mutta niitä käytetään myös valjakkoponeina. Menneinä vuosisatoina poneja käytettiin kaikkeen mahdolliseen työhön, mutta nykyään ei työkäytöstä voida tietysti enää puhua. Virtuaalimaailmassa exmoorinponi voi kilpailla SPC:ssä.
Rakenne
Tässä on rotumääritelmän vapaa ja siten epävirallinen suomennos:
– Yleisesti ottaen exmoorinponilla on selkeä ponileima.
– Pää on selväpiirteinen ja ponimainen.
– Korvat ovat lyhyet ja leveät.
– Otsa on leveä.
– Silmät ovat suuret, leveälle sijoittuneet ja ulkonevat, silmäkulmat ovat ulkonevat (ns. toad eye) ja silmänympärystän iho/karva on vaaleaa (pangare).
– Sieraimet ovat suuret, jauhokuono (pangare) on mainittu rotumääritelmässä myös.
– Päänliittymä on ohut.
– Kaula on pitkähkö ja ihanteellinen ratsulle.
– Lavat ovat loivat.
– Runko on leveä ja syvä, kylkiluut ovat hyvin kaareutuneet.
– Selkä on tasainen, leveä, myös lautaset ovat melko tasaiset. Hännänkiinnitys on suhteellisen korkealla.
– Jalat ovat kuivat, lyhyet, asettuneet leveälle. Kavioaines on tummaa.
– Takasääri muodostaa suoran linjan kintereeseen ja siitä ylös istuinkyhmyyn.
– Liikkeet ovat suorat ja pehmeät, mutta liioittelemattomat.
– Kesäkarva on ohutta ja kiiltävää.
– Talvikarva on kaksikerroksinen, alla on pehmeä eristävä karva, päällä kova, öljyinen karva joka pitää vettä.
– Jouhet ovat runsaat ja karkeat, pitkää vuohiskarvaa ei juuri ole.
– Väriltään exmoorinponit ovat ruunikoita tai tummanruunikoita, valkoisia merkkejä ei sallita rekisterissä. Pangare-merkit ovat yleensä hyvin selkeät ja se on toivottavaa. Hallakko mainitaan värinä myös, mutta itse suhtaudun tähän hieman skeptisesti.
– Ihanteellinen säkäkorkeus on oreilla 119,4-129,5 cm ja tammoilla 116,8-127 cm.
Lähteet
Equine Worl UK: Exmoor Pony Breed Profile
Everything Exmoor: Exmoor Ponies
Kym ní Dhoireann: The Horse Amongst the Celts
The Exmoor Pony Centre: History
The Exmoor Pony Society (useat sivut)
The Exmoor Pony Society: Breed standard
Wikipedia: Exmoor Pony
Wikipedia: Royal forest
– S
sunnuntaina, syyskuuta 23, 2018
RL: Warmblood Fragile Foal Syndrome (WFFS)
Genetiikasta on värien yhteydessä puhuttu paljonkin, mutta eihän perinnöllisyysasiat pelkkiin väreihin rajoitu. Päinvastoin, värit ovat vain yksi mitättömän pieni asia periytymisjutuissa. Yksi ikävimpiä asioita perinnöllisyydessä ovat periytyvät sairaudet ja ajattelin kirjoittaa näistä selkeästi periytyvistä sairauksista vähäsen, vaikka aihe ei varsinaisesti virtuaalihevosia kosketakaan. Täällähän kaikki ovat terveitä aina! Ja hyvä niin, koska iso osa näistä sairauksista on todella ikäviä tyyppejä.
Ensimmäisenä on lyhyt tietoisku Warmblood Fragile Foal Syndromesta (WFFS), joka on ollut tosi paljon tapetilla tänä vuonna.
© Karri Huhtanen (kuvan hevoset eivät liity WFFS:ään mitenkään)
WFFS on perinnöllinen, resessiivinen sairaus, jonka aiheuttaa yksittäinen LHl-geenin (tai PLOD1-geeni?) mutaatio. Resessiivinen tarkoittaa sitä, että jos hevosella on vain yksi mutatoitunut geeni, se on kantaja, mutta itse oireeton. Varsinainen WFFS-varsa syntyy vain jos sen molemmat vanhemmat ovat kantajia ja silloinkin todennäköisyys WFFS:lle on 25%. Ilmeisesti ainakin osa WFFS-alkioista abortoituu jossain vaiheessa kantoaikaa ja WFFS-varsoja syntyy harvoin. Todennäköisesti juuri siksi geenivirhe onkin pysynyt piilossa näin pitkään.
Varsinainen WFFS on ikävä tauti: varsan iho on ohutta, haurasta, se rikkoutuu ja repeytyy helposti, ja haavat tulehtuvat vaikeasti. Myös jalkojen nivelet ovat löysät ja saattavat taipua "väärään" suuntaan, varsa ei välttämättä pysty seisomaan omin avuin. Parannuskeinoa ei ole ja WFFS-varsat lopetetaan heti kun sairaus on selvinnyt. Joka tapauksessa varsa kuolisi erilaisiin komplikaatioihin varsin nuorena, joten lopetus säästää sen enemmältä kärsimykseltä. Oireet ovat jossain määrin samanlaisia kuin quartereilla ja lähisukuisilla roduilla esiintyvä HERDA, mutta kyseessä ovat kuitenkin eri sairaudet. HERDAsta lisää myöhemmin.
Toistaiseksi WFFS:n geenivirhettä on löytynyt eurooppalaisilta puoliverisiltä (myös gelderlandinhevoselta) ainakin Euroopasta ja Yhdysvalloista, mutta todennäköistä on että sitä löytyy myös muista maanosista, missä eurooppalaisperäisiä puoliverisiä on. Keväästä lähtien monia jalostusoreja on testattu kantajuuden varalta, joitain kantajia on myös vedetty kokonaan pois jalostuskäytöstä. Australiassa geenivirhettä on löydetty kuitenkin myös kotimaisista roduista ja epäilläänkin, että sitä esiintyisi myös täysiverisillä. Tällä hetkellä geenivirheen yleisyydestä ei ole tietoa, mutta mikään järjettömän yleinen se ei ole. KWPN:n kantakirjaamista oreista oli kesäkuun loppuun mennessä testattu yli 300 hevosta, kantajia oli viitisen prosenttia, se ehkä antaa jotakin osviittaa yleisyydestä.
Lähteet
Animal Genetics Inc.: Warmblood Fragile Foal Syndrome (WFFS)
Eurodressage: Mary Nuttall: "Breeders Beware of Warmblood Fragile Foal Syndrome"
Eurodressage: U.S. Breeders and Stallion Owners on Alert for Warmblood Fragile Foal Syndrome
Hippos: WFFS – Warmblood fragile foal syndrome
KWPN: Warmblood Fragile Foal Syndrome (WFFS)
Practical Horse Genetics: Fragile Foal (WFFS or FFS) update
Practical Horse Genetics: Warmblood fragile foal syndrome (FFS)
SHKL: Warmblood Fragile Foal Syndrome (WFFS) puhuttaa puoliverikasvattajia
Ensimmäisenä on lyhyt tietoisku Warmblood Fragile Foal Syndromesta (WFFS), joka on ollut tosi paljon tapetilla tänä vuonna.
© Karri Huhtanen (kuvan hevoset eivät liity WFFS:ään mitenkään)
WFFS on perinnöllinen, resessiivinen sairaus, jonka aiheuttaa yksittäinen LHl-geenin (tai PLOD1-geeni?) mutaatio. Resessiivinen tarkoittaa sitä, että jos hevosella on vain yksi mutatoitunut geeni, se on kantaja, mutta itse oireeton. Varsinainen WFFS-varsa syntyy vain jos sen molemmat vanhemmat ovat kantajia ja silloinkin todennäköisyys WFFS:lle on 25%. Ilmeisesti ainakin osa WFFS-alkioista abortoituu jossain vaiheessa kantoaikaa ja WFFS-varsoja syntyy harvoin. Todennäköisesti juuri siksi geenivirhe onkin pysynyt piilossa näin pitkään.
Varsinainen WFFS on ikävä tauti: varsan iho on ohutta, haurasta, se rikkoutuu ja repeytyy helposti, ja haavat tulehtuvat vaikeasti. Myös jalkojen nivelet ovat löysät ja saattavat taipua "väärään" suuntaan, varsa ei välttämättä pysty seisomaan omin avuin. Parannuskeinoa ei ole ja WFFS-varsat lopetetaan heti kun sairaus on selvinnyt. Joka tapauksessa varsa kuolisi erilaisiin komplikaatioihin varsin nuorena, joten lopetus säästää sen enemmältä kärsimykseltä. Oireet ovat jossain määrin samanlaisia kuin quartereilla ja lähisukuisilla roduilla esiintyvä HERDA, mutta kyseessä ovat kuitenkin eri sairaudet. HERDAsta lisää myöhemmin.
Toistaiseksi WFFS:n geenivirhettä on löytynyt eurooppalaisilta puoliverisiltä (myös gelderlandinhevoselta) ainakin Euroopasta ja Yhdysvalloista, mutta todennäköistä on että sitä löytyy myös muista maanosista, missä eurooppalaisperäisiä puoliverisiä on. Keväästä lähtien monia jalostusoreja on testattu kantajuuden varalta, joitain kantajia on myös vedetty kokonaan pois jalostuskäytöstä. Australiassa geenivirhettä on löydetty kuitenkin myös kotimaisista roduista ja epäilläänkin, että sitä esiintyisi myös täysiverisillä. Tällä hetkellä geenivirheen yleisyydestä ei ole tietoa, mutta mikään järjettömän yleinen se ei ole. KWPN:n kantakirjaamista oreista oli kesäkuun loppuun mennessä testattu yli 300 hevosta, kantajia oli viitisen prosenttia, se ehkä antaa jotakin osviittaa yleisyydestä.
Lähteet
Animal Genetics Inc.: Warmblood Fragile Foal Syndrome (WFFS)
Eurodressage: Mary Nuttall: "Breeders Beware of Warmblood Fragile Foal Syndrome"
Eurodressage: U.S. Breeders and Stallion Owners on Alert for Warmblood Fragile Foal Syndrome
Hippos: WFFS – Warmblood fragile foal syndrome
KWPN: Warmblood Fragile Foal Syndrome (WFFS)
Practical Horse Genetics: Fragile Foal (WFFS or FFS) update
Practical Horse Genetics: Warmblood fragile foal syndrome (FFS)
SHKL: Warmblood Fragile Foal Syndrome (WFFS) puhuttaa puoliverikasvattajia
keskiviikkona, syyskuuta 19, 2018
Mitä tallin etusivulta pitäisi olla?
Käsittelin tuossa aiemmin sitä, mitä kaikkea hevosen sivuilta olisi hyvä löytyä (perustiedot, suku ja kaikki muu). Ajattelin jatkaa vielä samaa linjaa ja pohtia ääneen sitä, mitä tallin sivuilta, erityisesti pääsivulta pitäisi löytyä.
TALLIN NIMI
Itsestäänselvyys ja äärimmäisen harvoin nykyään tulee vastaan talleja, joiden sivuilta tämä uupuu. Yleensä tämmöinen ongelma tulee vastaan silloin kun tallin nimi lukee vain otsikkokuvassa ja jostain syystä kuva nyt ei satukaan näkymään. Asia ja ongelma on sama kuin jos hevosen sivuilla nimi on vain kuvana, tätähän jo saarnasin perustieto-postauksessa.
En missään tapauksessa kiellä käyttämästä (hienoja) otsikkokuvia, käytänhän niitä itsekin, mutta kannattaa välillä katsoa miltä sivu näyttää jos kuvat jäävät syystä tai toisesta matkan varrelle. Samalla voi tsekata myös sivun toimivuuden, se on ehkä vieläkin tärkeämpi seikka! Kuvien puuttuminen on ihan relevantti ongelma, osittain siksi että varsinkaan mobiiliyhteydet eivät haja-asutusalueella ole aina mitenkään erinomaiset. Grafiikan latautuminen on hidasta HTML-koodiin verrattuna ja se voi joskus jäädä puolitiehen kun nettiyhteys ei vain suoriudu. Eikä tarvita edes heikkoa kenttää ja haja-asutusaluetta, hyväkään kuuluvuus ei auta, jos verkossa on paljon liikennettä. Toinen seikka on se, että ainakin jotkut virtuaaliharrastajat lataavat kuvansa kuvapalveluihin, Imguriin ja mitä muita näitä nyt on ja niillä tuntuu välillä olevan katkoksia tai muuten vain toimivat hitaasti.
Chromessa (versio 68, englanninkielinen) saa kuvat pois näkyvistä seuraavasti:
1. Paina menu-ikonia oikeassa yläkulmassa.
2. Valitse Settings.
3. Skrollaa alas ja valitse alhaalta Advanced.
4. Valitse Content settings.
5. Valitse Images ja klikkaa Show all (recommended) pois päältä.
6. Mene haluamallesi sivulle ja päivitä se.
YHTEYSTIEDOT
Tämä! Tämä on sellainen asia, jonka pitäisi olla prioriteettilistan ykkösasia, itsestäänselvyys ja jotakin sellaista, mistä pitäisi huolehtia erityisen tarkkaan. Siihen nähden näen aivan liikaa talleja, joiden sivuilta saa sähköpostiosoitetta metsästää kissojen ja koirien kanssa! Ja siis tarkoitan sitä, että yksikin tällainen talli on liikaa. Tätä ei saa tapahtua, piste.
Sitten minusta olisi toki kauhean kiva, jos sähköposti näkyisi sivuilla ihan tekstinä eikä vain klikattavana linkkinä. Toki nykyselaimissa sen sähköpostiosoitteen saa kopioitua mailto-linkistä suoraan vaikkei olisi määriteltynä oletussähköpostiohjelmaa. Minä vain olen sen verran vanhan koulukunnan kasvatteja, että muistan vieläkin ajan, jolloin sähköpostiosoitteita täytyi käydä sivujen lähdekoodista asti hakemassa ja saan edelleen sähköpostilinkeistä henkisiä näppylöitä.
Enemmän oikeata haittaa aiheutuu näistä "spämminkierto-tavoista", joissa sähköpostiosoitteeseen lisätään jokin POISTA-teksti tai @-merkki korvataan (a)-sarjalla. Eivät ne nyt ihan oikeasti auta mitään, jossain vaiheessa osoite kuin osoite päätyy spämmilistoille. Sen sijaan spämmi ei ole ollut käyttäjälle varsinainen ongelma enää vuosikausiin, kiitos tehokkaiden filttereiden. Tai ainakin Gmailin sähköpostin spämmifiltteri on suorastaan ääritehokas, se karsii karkean arvion mukaan 99% kaikesta spämmistä, mutta nykyään vain aniharvoin mitään oikeata postia eksyy filtteriin. (Mistähän muuten johtuu, että Ionicin sähköpostin spämmikansiosta löytyy miltei yksinomaan puolankielistä spämmiä? Sen sijaan henkilökohtaiseen sähköpostiin tulee enimmäkseen venäjänkielistä. Ei sillä että varsinaisesti ymmärtäisin kumpaakaan kieltä.)
MERKKEJÄ AKTIIVISUUDESTA
Kauhistuttava on myös talli, jonka sivut näyttävät ihan ok:lta mutta mistään ei varsinaisesti näe, onko se vielä oikeasti toiminnassa. Paras ja helpoin tapa on merkitä etusivulle viimeisen päivityksen päivämäärä. Toki sekään ei ole mikään varsinaisesti idioottivarma asia, ensinnäkin täytyy aina muistaa päivittää se päivämäärä etusivulle, unohtuu välillä itseltäkin. Välillä varsinaiset ajot palvelimelle unohtuvat, itse juuri taannoin päivitin Ionicin ekan kerran kuukauteen, vaikka olen lähes päivittäin sen kanssa jotakin pusannut mutta kun se ei mene aina näkyville asti.
Sen sijaan Ionicin Twitter-tilin päivitykset näkyvät suoraan tallin etusivulla ja pitäisi ehkä keksiä konsti, jolla saisin blogisyötteen sinne myös. Nämä kertovat ehkä päivitys-päivämäärää paremmin Ionicin tai ainakin sen omistajan olevan aktiivinen. Suosittelen tätä muillekin, jos olette aktiivisia somettajia/bloggaajia virtuaaliasioissa, mutta jos päivitätte Twitteriä tai blogia vain aniharvoin, voi niistä saada väärän kuvan tallin aktiivisuudesta.
Toki aktiivisuutta voi selvittää erilaisilla salapoliisikonsteillakin, kuten vaikka selaamalla kasvattilistaa ja miten tuoreita varsoja siellä on tai jos talli järjestää kisoja, kisojen päivämääristä ja loppuunsaattamisesta saa vinkkiä myös. Nämäkin toki toimivat vain, jos niitä pidetään kunnolla ajantasalla.
Ja sitten yksi pieni vinkki: jos jätätte tallin tauolle ja kirjoitatte pääsivulle taukoilmoituksen, merkitkää siihen vuosi! "Talli xx jää tauolle 24.12. alkaen" tai "Tallin toiminta jatkuu taas juhannuksen jälkeen" ovat huonoja taukoilmoituksia, kun aina saa miettiä että minkähän vuoden joulusta tai juhannuksesta mahtaa olla kyse. Asioita tapahtuu ja virtuaalitallit saattavat unohtua erilaisissa elämän tarjoamissa yllätyksissä, joten vaikka miten olikin tarkoitus juhannuksena 2015 palata, tauko voi venyä vuoteen 2018 tai ikuisuuteen. Ja se on hyvä, jos se tiedetään.
Unohdinko jotakin?
–S
TALLIN NIMI
Itsestäänselvyys ja äärimmäisen harvoin nykyään tulee vastaan talleja, joiden sivuilta tämä uupuu. Yleensä tämmöinen ongelma tulee vastaan silloin kun tallin nimi lukee vain otsikkokuvassa ja jostain syystä kuva nyt ei satukaan näkymään. Asia ja ongelma on sama kuin jos hevosen sivuilla nimi on vain kuvana, tätähän jo saarnasin perustieto-postauksessa.
En missään tapauksessa kiellä käyttämästä (hienoja) otsikkokuvia, käytänhän niitä itsekin, mutta kannattaa välillä katsoa miltä sivu näyttää jos kuvat jäävät syystä tai toisesta matkan varrelle. Samalla voi tsekata myös sivun toimivuuden, se on ehkä vieläkin tärkeämpi seikka! Kuvien puuttuminen on ihan relevantti ongelma, osittain siksi että varsinkaan mobiiliyhteydet eivät haja-asutusalueella ole aina mitenkään erinomaiset. Grafiikan latautuminen on hidasta HTML-koodiin verrattuna ja se voi joskus jäädä puolitiehen kun nettiyhteys ei vain suoriudu. Eikä tarvita edes heikkoa kenttää ja haja-asutusaluetta, hyväkään kuuluvuus ei auta, jos verkossa on paljon liikennettä. Toinen seikka on se, että ainakin jotkut virtuaaliharrastajat lataavat kuvansa kuvapalveluihin, Imguriin ja mitä muita näitä nyt on ja niillä tuntuu välillä olevan katkoksia tai muuten vain toimivat hitaasti.
Chromessa (versio 68, englanninkielinen) saa kuvat pois näkyvistä seuraavasti:
1. Paina menu-ikonia oikeassa yläkulmassa.
2. Valitse Settings.
3. Skrollaa alas ja valitse alhaalta Advanced.
4. Valitse Content settings.
5. Valitse Images ja klikkaa Show all (recommended) pois päältä.
6. Mene haluamallesi sivulle ja päivitä se.
YHTEYSTIEDOT
Tämä! Tämä on sellainen asia, jonka pitäisi olla prioriteettilistan ykkösasia, itsestäänselvyys ja jotakin sellaista, mistä pitäisi huolehtia erityisen tarkkaan. Siihen nähden näen aivan liikaa talleja, joiden sivuilta saa sähköpostiosoitetta metsästää kissojen ja koirien kanssa! Ja siis tarkoitan sitä, että yksikin tällainen talli on liikaa. Tätä ei saa tapahtua, piste.
Sitten minusta olisi toki kauhean kiva, jos sähköposti näkyisi sivuilla ihan tekstinä eikä vain klikattavana linkkinä. Toki nykyselaimissa sen sähköpostiosoitteen saa kopioitua mailto-linkistä suoraan vaikkei olisi määriteltynä oletussähköpostiohjelmaa. Minä vain olen sen verran vanhan koulukunnan kasvatteja, että muistan vieläkin ajan, jolloin sähköpostiosoitteita täytyi käydä sivujen lähdekoodista asti hakemassa ja saan edelleen sähköpostilinkeistä henkisiä näppylöitä.
Enemmän oikeata haittaa aiheutuu näistä "spämminkierto-tavoista", joissa sähköpostiosoitteeseen lisätään jokin POISTA-teksti tai @-merkki korvataan (a)-sarjalla. Eivät ne nyt ihan oikeasti auta mitään, jossain vaiheessa osoite kuin osoite päätyy spämmilistoille. Sen sijaan spämmi ei ole ollut käyttäjälle varsinainen ongelma enää vuosikausiin, kiitos tehokkaiden filttereiden. Tai ainakin Gmailin sähköpostin spämmifiltteri on suorastaan ääritehokas, se karsii karkean arvion mukaan 99% kaikesta spämmistä, mutta nykyään vain aniharvoin mitään oikeata postia eksyy filtteriin. (Mistähän muuten johtuu, että Ionicin sähköpostin spämmikansiosta löytyy miltei yksinomaan puolankielistä spämmiä? Sen sijaan henkilökohtaiseen sähköpostiin tulee enimmäkseen venäjänkielistä. Ei sillä että varsinaisesti ymmärtäisin kumpaakaan kieltä.)
MERKKEJÄ AKTIIVISUUDESTA
Kauhistuttava on myös talli, jonka sivut näyttävät ihan ok:lta mutta mistään ei varsinaisesti näe, onko se vielä oikeasti toiminnassa. Paras ja helpoin tapa on merkitä etusivulle viimeisen päivityksen päivämäärä. Toki sekään ei ole mikään varsinaisesti idioottivarma asia, ensinnäkin täytyy aina muistaa päivittää se päivämäärä etusivulle, unohtuu välillä itseltäkin. Välillä varsinaiset ajot palvelimelle unohtuvat, itse juuri taannoin päivitin Ionicin ekan kerran kuukauteen, vaikka olen lähes päivittäin sen kanssa jotakin pusannut mutta kun se ei mene aina näkyville asti.
Sen sijaan Ionicin Twitter-tilin päivitykset näkyvät suoraan tallin etusivulla ja pitäisi ehkä keksiä konsti, jolla saisin blogisyötteen sinne myös. Nämä kertovat ehkä päivitys-päivämäärää paremmin Ionicin tai ainakin sen omistajan olevan aktiivinen. Suosittelen tätä muillekin, jos olette aktiivisia somettajia/bloggaajia virtuaaliasioissa, mutta jos päivitätte Twitteriä tai blogia vain aniharvoin, voi niistä saada väärän kuvan tallin aktiivisuudesta.
Toki aktiivisuutta voi selvittää erilaisilla salapoliisikonsteillakin, kuten vaikka selaamalla kasvattilistaa ja miten tuoreita varsoja siellä on tai jos talli järjestää kisoja, kisojen päivämääristä ja loppuunsaattamisesta saa vinkkiä myös. Nämäkin toki toimivat vain, jos niitä pidetään kunnolla ajantasalla.
Ja sitten yksi pieni vinkki: jos jätätte tallin tauolle ja kirjoitatte pääsivulle taukoilmoituksen, merkitkää siihen vuosi! "Talli xx jää tauolle 24.12. alkaen" tai "Tallin toiminta jatkuu taas juhannuksen jälkeen" ovat huonoja taukoilmoituksia, kun aina saa miettiä että minkähän vuoden joulusta tai juhannuksesta mahtaa olla kyse. Asioita tapahtuu ja virtuaalitallit saattavat unohtua erilaisissa elämän tarjoamissa yllätyksissä, joten vaikka miten olikin tarkoitus juhannuksena 2015 palata, tauko voi venyä vuoteen 2018 tai ikuisuuteen. Ja se on hyvä, jos se tiedetään.
Unohdinko jotakin?
–S
sunnuntaina, syyskuuta 16, 2018
Kun varsa ei voi olla kummankaan vanhempansa värinen
Jos ei ymmärrä mitään hevosten värigenetiikasta, mutta haluaisi silti välttää pahimmat epärealistisuudet, helpoin neuvo on se, että valitsee varsan värin jommankumman vanhemman mukaan. Tämä on varsin rajoittava neuvo, mutta useimmissa tapauksissa erinomaisen pätevä muistisääntö, jolla on vaikea mennä vikaan. Mutta milloin tämä sääntö ei päde?
Perusvärisen ja tuplavoikon risteytys on yleisin ja oikeastaan likimain ainoakin tapaus, jota virtuaalimaailmassa tulee vastaan edes silloin tällöin. Jos risteyttää perusvärisen hevosen (rautias, ruunikko, musta) tuplavoikolla (cremello, perlino, smoky cream), tuloksena on aina yksinkertainen voikkoväri (voikko, ruunivoikko, mustanvoikko).
Tämä johtuu siitä, että voikko-geeni aiheuttaa erilaisen värityksen riippuen siitä onko se eri- vai samanperintäinen. Olen tätä genetiikkaa selittänyt paremmin taulukoiden kanssa väriteoriasarjan voikkovärit-osassa, joten en puutu siihen tässä.
Voikkogeeniin liittyy todennäköisesti myös pearl. Sekin aiheuttaa erilaisen värin eri- ja samanperintäisenä sekä voikon kanssa yhdistyessään, ja joistain yhdistelmistä on tuloksena varsa, joka ei voi olla kummankaan vanhemman värinen. Pearl on kuitenkin erittäin harvinainen väri virtuaalimaailmassa, voikkoon yhdistyessään vieläkin harvinaisempi, joten tämän kanssa ei tarvitse päätään vaivata.
Sabino (siis aito SB1) on voikon tavoin epätäydellisesti dominoiva ja sen aiheuttama kuvio on erilainen riippuen siitä, onko hevosella yksi vai kaksi sabinogeeniä. Eriperintäisenä sabinogeeni aiheuttaa suuret, rikkoreunaiset merkit ja ehkä valkoisen laikun vatsan alle, mahdollisesti valkoista on muuallakin. Samanperintäinen sabino puolestaan on kokovalkoinen, lähinnä päässä saattaa olla muutama pieni tumma pilkku. Näistä on kuvia ja enemmän selitystä sabinoa käsittelevässä väriteoria-postauksessa. Jos yhdistää ei-sabinon hevosen ja tällaisen kokovalkoisen sabinon, varsasta ei tule kokonaan tummaa eikä kokovalkoista vaan sillä on suuret merkit.
Jos genetiikkaan ja genotyyppeihin mennään, on mahdollista keksiä muitakin yhdistelmiä, joissa varsan mahdollinen väri ei ole kummankaan vanhemman väri. Ensimmäisenä tulee mieleen ee-AA-tyyppinen rautias yhdistettynä ns. homotsygoottiin mustaan, EE-aa. Tällaisista vanhemmista syntyvä varsa voi olla vain ruunikko (Ee-Aa). Mutta jos harrastaja osaa miettiä genotyyppejä ja niiden risteytyksiä, hän ei enää tätä muistisääntöä tarvitse!
–S
Perusvärisen ja tuplavoikon risteytys on yleisin ja oikeastaan likimain ainoakin tapaus, jota virtuaalimaailmassa tulee vastaan edes silloin tällöin. Jos risteyttää perusvärisen hevosen (rautias, ruunikko, musta) tuplavoikolla (cremello, perlino, smoky cream), tuloksena on aina yksinkertainen voikkoväri (voikko, ruunivoikko, mustanvoikko).
Tämä johtuu siitä, että voikko-geeni aiheuttaa erilaisen värityksen riippuen siitä onko se eri- vai samanperintäinen. Olen tätä genetiikkaa selittänyt paremmin taulukoiden kanssa väriteoriasarjan voikkovärit-osassa, joten en puutu siihen tässä.
Voikkogeeniin liittyy todennäköisesti myös pearl. Sekin aiheuttaa erilaisen värin eri- ja samanperintäisenä sekä voikon kanssa yhdistyessään, ja joistain yhdistelmistä on tuloksena varsa, joka ei voi olla kummankaan vanhemman värinen. Pearl on kuitenkin erittäin harvinainen väri virtuaalimaailmassa, voikkoon yhdistyessään vieläkin harvinaisempi, joten tämän kanssa ei tarvitse päätään vaivata.
Sabino (siis aito SB1) on voikon tavoin epätäydellisesti dominoiva ja sen aiheuttama kuvio on erilainen riippuen siitä, onko hevosella yksi vai kaksi sabinogeeniä. Eriperintäisenä sabinogeeni aiheuttaa suuret, rikkoreunaiset merkit ja ehkä valkoisen laikun vatsan alle, mahdollisesti valkoista on muuallakin. Samanperintäinen sabino puolestaan on kokovalkoinen, lähinnä päässä saattaa olla muutama pieni tumma pilkku. Näistä on kuvia ja enemmän selitystä sabinoa käsittelevässä väriteoria-postauksessa. Jos yhdistää ei-sabinon hevosen ja tällaisen kokovalkoisen sabinon, varsasta ei tule kokonaan tummaa eikä kokovalkoista vaan sillä on suuret merkit.
Jos genetiikkaan ja genotyyppeihin mennään, on mahdollista keksiä muitakin yhdistelmiä, joissa varsan mahdollinen väri ei ole kummankaan vanhemman väri. Ensimmäisenä tulee mieleen ee-AA-tyyppinen rautias yhdistettynä ns. homotsygoottiin mustaan, EE-aa. Tällaisista vanhemmista syntyvä varsa voi olla vain ruunikko (Ee-Aa). Mutta jos harrastaja osaa miettiä genotyyppejä ja niiden risteytyksiä, hän ei enää tätä muistisääntöä tarvitse!
–S
keskiviikkona, syyskuuta 12, 2018
Syksyn trendit
Syksy merkitsee vähän joka paikassa uutta alkua, ainakin jonkinlaista. Koulut alkavat, työt jatkuvat, kesän rilluttelut on takana, aletaan valmistautua taas talveen ja ennen kaikkea tehdään muutoksia ja keksitään uutta. Virtuaalimaailman yleisistä trendeistä en osaa sanoa, mutta Ionicissa voin haistaa ainakin seuraavat asiat.
Kilpailut
SPC:stä olenkin jo meuhannut suu vaahdossa ja homma eikun jatkuu. Järjestän ahkerasti kisoja ja kilpailutan ponejani. Tällä hetkellä näyttää vähän siltä, että muut kisajärjestäjät eivät ole niin aktiivisia, mutta kisoissa kyllä riittää osallistujia.
SPC-kisojen lisäksi olen ihan järjettömän rakastunut Harvinaisten M&M-ponien laatuarvosteluun. Laatuarvosteluun! Minä! Mutta kyllä näin on. Ensinnäkin, tuo on mielestäni niin objektiivinen arvostelu kuin sellainen on mahdollista tehdä. Toinen syy on tietenkin se, että jopa meidän poneilla on mahdollisuus pärjätä, vaikka omistaja onkin patalaiska. Palkittujen listalta löytyy muutama ionicilainen ylämaanponi ja kaksi exmooriakin. Wuhuu! Kaikilla roduilla pitäisi olla tuollainen laatuarvostelu.
Ja sitten on toki näyttelyt ja kantakirjat. Uusimpaan hevos-ktk-tilaisuuteen meni taas muutama hevonen ja omia VSN-näyttelyitä suunnittelen juuri parhaillaan.
Ponit
Tämä liittyy läheisesti edelliseen kohtaan, koska erityisesti SPC:n ansiosta olen miettinyt oikein vakavissani jo ainakin dartmoorinponeja ja kaspianponeja, ehkä myös daleseja, ariegenponeja ja landesinponeja. Lisäksi pitäisi hankkia lisää australianponeja ja hackneyponeja.
Muut tallit
Polkaisin Keskustassa pystyyn tallikyselyn, jossa pyysin harrastajia esittelemään tallinsa. Siellä onkin jo kivasti vastauksia, vanhoja tuttuja ja uusia tulokkaita ja niitä, jotka olen periaatteessa tiennyt, mutten ole koskaan vaivautunut tutustumaan sen paremmin. Olen bongaillut sieltä jo paljon kiinnostavia talleja ja hevosia, ja aionkin lähteä kyselemään astutuksia ja tilausvarsoja.
Myyminen
Aion tässä nyt miettiä että miten saisin hevosia kaupaksi Ionicista. Kyse ei ole siitä etteikö Ioniciin hevosia mahtuisi, vaan poden taas tuskaa siitä, että kun tämä harrastaminen on vähän sellaista oman navan ympärillä pyörivää. Minun vain pitäisi keksiä jokin helppo ja tehokas tapa markkinoida noita hevosiani, harva harrastaja kuitenkin osaa ja viitsii tulla itse kyselemään meiltä myytäviä otuksia. Ideoita?
Mitäs teillä lukijoilla pyörii mielessä näin syksyn tullen?
–S
Kilpailut
SPC:stä olenkin jo meuhannut suu vaahdossa ja homma eikun jatkuu. Järjestän ahkerasti kisoja ja kilpailutan ponejani. Tällä hetkellä näyttää vähän siltä, että muut kisajärjestäjät eivät ole niin aktiivisia, mutta kisoissa kyllä riittää osallistujia.
SPC-kisojen lisäksi olen ihan järjettömän rakastunut Harvinaisten M&M-ponien laatuarvosteluun. Laatuarvosteluun! Minä! Mutta kyllä näin on. Ensinnäkin, tuo on mielestäni niin objektiivinen arvostelu kuin sellainen on mahdollista tehdä. Toinen syy on tietenkin se, että jopa meidän poneilla on mahdollisuus pärjätä, vaikka omistaja onkin patalaiska. Palkittujen listalta löytyy muutama ionicilainen ylämaanponi ja kaksi exmooriakin. Wuhuu! Kaikilla roduilla pitäisi olla tuollainen laatuarvostelu.
Ja sitten on toki näyttelyt ja kantakirjat. Uusimpaan hevos-ktk-tilaisuuteen meni taas muutama hevonen ja omia VSN-näyttelyitä suunnittelen juuri parhaillaan.
Ponit
Tämä liittyy läheisesti edelliseen kohtaan, koska erityisesti SPC:n ansiosta olen miettinyt oikein vakavissani jo ainakin dartmoorinponeja ja kaspianponeja, ehkä myös daleseja, ariegenponeja ja landesinponeja. Lisäksi pitäisi hankkia lisää australianponeja ja hackneyponeja.
Muut tallit
Polkaisin Keskustassa pystyyn tallikyselyn, jossa pyysin harrastajia esittelemään tallinsa. Siellä onkin jo kivasti vastauksia, vanhoja tuttuja ja uusia tulokkaita ja niitä, jotka olen periaatteessa tiennyt, mutten ole koskaan vaivautunut tutustumaan sen paremmin. Olen bongaillut sieltä jo paljon kiinnostavia talleja ja hevosia, ja aionkin lähteä kyselemään astutuksia ja tilausvarsoja.
Myyminen
Aion tässä nyt miettiä että miten saisin hevosia kaupaksi Ionicista. Kyse ei ole siitä etteikö Ioniciin hevosia mahtuisi, vaan poden taas tuskaa siitä, että kun tämä harrastaminen on vähän sellaista oman navan ympärillä pyörivää. Minun vain pitäisi keksiä jokin helppo ja tehokas tapa markkinoida noita hevosiani, harva harrastaja kuitenkin osaa ja viitsii tulla itse kyselemään meiltä myytäviä otuksia. Ideoita?
Mitäs teillä lukijoilla pyörii mielessä näin syksyn tullen?
–S
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)