Esittelin viimeksi toukokuussa lauman uusia tulokkaita, mutta tässä kesän mittaan on tullut niin paljon uusia kivoja hevosia, että pakko esitellä niitä taas.
Ahaltek-ostot Tasnia 'B, Yazli 'B, Yulesha 'B ja Isakar 'B
Branwen myi tässä kesällä kasvattejaan ja ostin peräti kolme lyhytsukuista tekketammaa sekä yhden pitkäsukuisen oriin. Juu, tuon Isakarin suvussa on ori Arashk Vanya peräti 2+2, mutta aikani mietittyä päätin ettei se haittaa. Suvultaan ori on todella hyvä meidän tammoille, kuten mikä tahansa pitkä- ja vierassukuinen ori nyt on.
Andalusia-tuonnit
oriit Burguidor GA, Jubilero GA ja Quantizado GA
tammat Graciana GA, Xanteina GA ja Yacára GA
Kirjoitin kesällä, että andalusianhevosia täytyy hommata lisää ja niin sitten tuli tehtyä. Peräti kuusi suvutonta hevosta! Oreilla on jo kuvat, olen valmiiksi lääpälläni jokaiseen. Tammat ovat harmittavasti vielä kuvattomia, tammojen (hyviä) kuvia on niukemmin tarjolla, mutta kyllä niillekin jossain vaiheessa tulee.
Arabivarsat Doryn Zenya, Zitron Mishaala ja Galaks Bajkonur
Tässä ei ole suinkaan kaikki arabivarsat, joita tässä kesän aikana on syntynyt vieraista oreista, vaan niitä on paljon enemmän, osa vielä sivuttomiakin. En vain jaksanut listata kaikkia. Joka tapauksessa totesin arabeja läpi käydessäni että lyhytsukuisia hevosia on vähän epätasaisesti. Suurin epäsuhta oli kaksipolvisten kanssa: oreja on vain kourallinen, tammoja hirmuisesti. Onneksi arabeja löytyy kuitenkin runsaasti muualta ja laitoin innoissani pystyyn topikkia, jossa etsin lyhytsukuisia arabioreja. Niitähän löytyi ja tässä nyt muutama varsa, joilla isänä on vieras ori.
Australianponi-tuonnit Kanangara Lynda, Kanangara Sea Pearl ja Waimarie of Blythe Hill
Enpäs tiedä miksen listannut näitä kolmea tammaa jo edellisessä postauksessa, kuitenkin keväällä tulleet jo. Joka tapauksessa nämä ovat siitoskäyttöä varten keksittyjä tammoja, kuten arvata saattaa. Ja pakko sanoa että nämä Australian suuntaan viittaavat nimet ovat kivoja keksiä (vaikkakaan eivät liian helppoja vaan mikäpä olisi).
Budjonny-ostot Priton Master Yi ja Priton Yuumi
Olin tietenkin taas tikkana paikalla kun Priton myi kasvattejaan. Ihanaa että budjonnyilla on edes yksi näin innokas kasvattaja!
Hannover-osto Carrot in Cappuccino DFC
Defective on lopettelemassa ilmeisesti toimintaansa ja sieltä palautui yksi oma kasvatti meille. Samalla tarrasin kiinni myös tällaiseen oriin. Ei varmaan tarvitse erikseen sanoa että tuo suku tulee sopimaan suunnilleen kai kaikille meidän pitkäsukuisille puoliveritammoille... Eli erinomainen siitosori tulee olemaan! Ja tykkään vielä tuosta nimestäkin.
FWB-osto Break This Fake
Toinen upeasukuinen puoliveriori. Suvusta löytyy kaikenmoista vanhaa, mutta harva, jos yksikään noista nimistä on sellainen, jota löytyy Ionicista jo entuudestaan.
Westfalen-osto Blazerush Mixed
Tämä puolestaan on Mixedin kasvattimyynnistä mukaan tarttunut kaksipolvinen estetamma.
Westfalen-tuonnit Zikkurat GA ja Heidekorn GA
Tällä menolla westfalenista tulee kohta vähintään keskikokoinen kasvatusrotu! Mutta mikäs siinä. Uutta verta taas tarvittiin kesällä vaikka nämä eivät nyt vielä olekaan päässeet jalostuskäyttöön.
Ja miksi tyytyä vain hevosiin: Ponipalleron Norma Jeane, Saragis Eighteen Yellow Roses ja Saragis Feodor
Koiralauma sen kuin kasvaa vain, tuli dalmatialainen, afgaani ja toinen venäjänvinttikoira. Miten on sellainen kutina, että tämä leviää kohta käsistä...
– S
keskiviikkona, syyskuuta 18, 2019
keskiviikkona, syyskuuta 11, 2019
Tuomarikommentit 3.8.19 harvinaisten rotujen VSN-luokista
Olin tuomaroimassa Adinan harvinaisten rotujen VSN-näyttelyä, vastuullani olivat clevelandinruunikot, kanadanhevoset, Irish Sport Horset, marwarit ja budjonnyt eli melkoisen sekalainen seurakunta harvoin nähtyjä rotuja. Tässä tuomarikommentit luokista, jotka valitettavasti, vaikkakaan eivät yllättävästi, olivat hyvin pieniä.
2. Clevelandinruunikot
Tässä ainoa osallistuja oli taas vanha tuttu ori Basingstoke, joka niistää minulta aina sellaisen vähän vajaa 40 pistettä. Hieno ori, muttei siitä sen enempää, olen siitä jo muutaman saman kirjoittanut aiemmin.
4. Kanadanhevoset
Mukana oli vain yksi osallistuja ja ikävästi sen kuva ei ole kanadanhevosta nähnytkään. Yleisvaikutelmasta ja rotuleimasta tuli ykköset ja nekin on yläkanttiin. Eikä rakenne muutenkaan vastaa kanadanhevosen ihannetta edes sinne päin. Päästä ja etuosasta annoin kolmoset, kun ne nyt eivät ole noin erikseen arvioituina ihan mahdottoman toivottomia, muista sitten kakkoset mutta olisi voinut antaa ykkösetkin.
5. Irish Sport Horset
Yksi osallistuja tässäkin ja sekin on tuttu ori. Noin yleisesti ottaen ihan ok, pikkuisen kaipailisin enemmän ori-ilmettä ja massaa runkoon ja takaosaan, nyt näyttää varsin hennolta. Varsinainen ongelma löytyy etujaloista, vuohiset ovat pitkät ja vennot. Arvioin ne kakkosen arvoisiksi ja paitsi pudottaa pisteitä, se pudottaa myös enimmät palkinnot pois. Ei siis CH:ta vaikka luokkavoittaja onkin.
6. Marwarinhevoset
Marwareitakaan ei tule tuomarille vastaan kovinkaan usein, en muista että olisin aikaisemmin arvioinut tätä rotua! Ensimmäiseksi pitikin siis lähteä katsomaan, että miltä marwarin tulisi näyttää. Varsinaista rotumääritelmää ei oikein löydy ainakaan englanniksi, joten paras arvaukseni on sirohko, kevyt ratsutyyppi tai oikeastaan ehkä autiomaatyyppi, vähän samaan tapaan kuin vaikka ahaltek tai arabi, muttei niin hienostunut kuin jälkimmäinen. Rotutyypissä merkittävää ovat myös korvat. No, ainoa osallistuja oli tyypeiltään oikein hieno, mutta koska kuva on kovin vinosta otettu ja jouduin jättämään sekä kaulan että takaosan nollille, koska niitä ei vain näe, ei voi odottaa minkäänlaisia pisteitä. Muistakin rakennekohdista tuli kolmosta ja nekin vähän niinkuin säälistä.
10. Budjonnyt
Budjonny-luokassa muhi päivän jättiylläri. Olen budjonnyjen rakennearvostelun haastavuudesta kirjoittanut jo aiemmin (Tuomarikommentit 19.3. venäläisten rotujen VSN-näyttelyistä), joten ei siitä sen enempää. Usein budjonnyluokissa pisteet eivät nouse kovin kummoisiksi, koska osallistuvat hevosetkaan eivät ole kovin kummoisia. Toisin oli nyt!
Voittanut ori Priton Viktor on jotakuinkin tajunnanräjäyttävä tapaus. En ole ehkä koskaan nähnyt näin hienoa ja selkeää budjonnya. Okei, on sen rakenteessa omat ongelmansa (ehkä ei nyt voi puhua varsinaisista ongelmista, mutta sanotaan vaikka että eivät ole ihan täydelliset), runko on vähän kevyt eikä oikein suhteessa varsinkaan massiiviseen kaulaan, takaosa on lihakseton ja takajalkojen asennossa ja erityisesti lihaksikkuudessa olisi hieman toivomisen varaa. Mutta katsokaa nyt tuota rotuleimaa. Jos tämä ei huuda budjonnya, en tiedä mikä huutaisi. Pää on hieno myös, oli pakko rokottaa kuitenkin vähän jalouden puutteen takia, vaikka budjonnylta ei nyt odotetakaan erityisen jaloa ja kaunista päätä. Kaula on massiivinen, kuten sanoin, mutta muodoltaan erinomainen. Etuosa on lähellä täydellistä sekin.
Sitten samaan luokkaan osuu toinen erinomaista lähentelevä, hyvätyyppinen budjonnyori, Mironov. Ei ihan niin tyypikäs kuin voittaja, mutta selkeä budjonny joka tapauksessa ja tällä on erityisen hieno pää; runko, takaosat ja jalat ovat myös nelosen arvoisia. En yleensä anna 4 pistettä jaloista, jos kaviot jäävät piiloon, kuten tässä, mutta tällä kertaa kuitenkin sorruin. Etujalat ovat oikein hyvät, takajalkoja mietin kauan, pikkuisen antaisivat vaikutelmaa käyristä kintereistä, mutta on lihaksikkaat ja hyvät, vahvat sääret.
Luokan ainoa tamma jäi valitettavasti sitten melko vähille pisteille, se on hivenen takakorkea ja varsamaisen oloinen. Näiden häikäisevien orien tällä ei ollut paljon jakoa pisteiden suhteen.
– S
2. Clevelandinruunikot
Tässä ainoa osallistuja oli taas vanha tuttu ori Basingstoke, joka niistää minulta aina sellaisen vähän vajaa 40 pistettä. Hieno ori, muttei siitä sen enempää, olen siitä jo muutaman saman kirjoittanut aiemmin.
4. Kanadanhevoset
Mukana oli vain yksi osallistuja ja ikävästi sen kuva ei ole kanadanhevosta nähnytkään. Yleisvaikutelmasta ja rotuleimasta tuli ykköset ja nekin on yläkanttiin. Eikä rakenne muutenkaan vastaa kanadanhevosen ihannetta edes sinne päin. Päästä ja etuosasta annoin kolmoset, kun ne nyt eivät ole noin erikseen arvioituina ihan mahdottoman toivottomia, muista sitten kakkoset mutta olisi voinut antaa ykkösetkin.
5. Irish Sport Horset
Yksi osallistuja tässäkin ja sekin on tuttu ori. Noin yleisesti ottaen ihan ok, pikkuisen kaipailisin enemmän ori-ilmettä ja massaa runkoon ja takaosaan, nyt näyttää varsin hennolta. Varsinainen ongelma löytyy etujaloista, vuohiset ovat pitkät ja vennot. Arvioin ne kakkosen arvoisiksi ja paitsi pudottaa pisteitä, se pudottaa myös enimmät palkinnot pois. Ei siis CH:ta vaikka luokkavoittaja onkin.
6. Marwarinhevoset
Marwareitakaan ei tule tuomarille vastaan kovinkaan usein, en muista että olisin aikaisemmin arvioinut tätä rotua! Ensimmäiseksi pitikin siis lähteä katsomaan, että miltä marwarin tulisi näyttää. Varsinaista rotumääritelmää ei oikein löydy ainakaan englanniksi, joten paras arvaukseni on sirohko, kevyt ratsutyyppi tai oikeastaan ehkä autiomaatyyppi, vähän samaan tapaan kuin vaikka ahaltek tai arabi, muttei niin hienostunut kuin jälkimmäinen. Rotutyypissä merkittävää ovat myös korvat. No, ainoa osallistuja oli tyypeiltään oikein hieno, mutta koska kuva on kovin vinosta otettu ja jouduin jättämään sekä kaulan että takaosan nollille, koska niitä ei vain näe, ei voi odottaa minkäänlaisia pisteitä. Muistakin rakennekohdista tuli kolmosta ja nekin vähän niinkuin säälistä.
10. Budjonnyt
Budjonny-luokassa muhi päivän jättiylläri. Olen budjonnyjen rakennearvostelun haastavuudesta kirjoittanut jo aiemmin (Tuomarikommentit 19.3. venäläisten rotujen VSN-näyttelyistä), joten ei siitä sen enempää. Usein budjonnyluokissa pisteet eivät nouse kovin kummoisiksi, koska osallistuvat hevosetkaan eivät ole kovin kummoisia. Toisin oli nyt!
Voittanut ori Priton Viktor on jotakuinkin tajunnanräjäyttävä tapaus. En ole ehkä koskaan nähnyt näin hienoa ja selkeää budjonnya. Okei, on sen rakenteessa omat ongelmansa (ehkä ei nyt voi puhua varsinaisista ongelmista, mutta sanotaan vaikka että eivät ole ihan täydelliset), runko on vähän kevyt eikä oikein suhteessa varsinkaan massiiviseen kaulaan, takaosa on lihakseton ja takajalkojen asennossa ja erityisesti lihaksikkuudessa olisi hieman toivomisen varaa. Mutta katsokaa nyt tuota rotuleimaa. Jos tämä ei huuda budjonnya, en tiedä mikä huutaisi. Pää on hieno myös, oli pakko rokottaa kuitenkin vähän jalouden puutteen takia, vaikka budjonnylta ei nyt odotetakaan erityisen jaloa ja kaunista päätä. Kaula on massiivinen, kuten sanoin, mutta muodoltaan erinomainen. Etuosa on lähellä täydellistä sekin.
Sitten samaan luokkaan osuu toinen erinomaista lähentelevä, hyvätyyppinen budjonnyori, Mironov. Ei ihan niin tyypikäs kuin voittaja, mutta selkeä budjonny joka tapauksessa ja tällä on erityisen hieno pää; runko, takaosat ja jalat ovat myös nelosen arvoisia. En yleensä anna 4 pistettä jaloista, jos kaviot jäävät piiloon, kuten tässä, mutta tällä kertaa kuitenkin sorruin. Etujalat ovat oikein hyvät, takajalkoja mietin kauan, pikkuisen antaisivat vaikutelmaa käyristä kintereistä, mutta on lihaksikkaat ja hyvät, vahvat sääret.
Luokan ainoa tamma jäi valitettavasti sitten melko vähille pisteille, se on hivenen takakorkea ja varsamaisen oloinen. Näiden häikäisevien orien tällä ei ollut paljon jakoa pisteiden suhteen.
– S
keskiviikkona, syyskuuta 04, 2019
Tervetuloa syksy!
Se olisi sitten kesä ja blogiloma taputeltu, tervetuloa siis takaisin!
© ST
Bloggaaminen alkoikin jo, vähän liian pitkäksi aikaa hautumaan jääneet tuomarikommentit laitoin ensimmäisenä tulemaan. Syksyn suurin muutos koskee nimenomaan bloggaamista: jatkossa harvennan postaustahtia puoleen eli kerran viikossa tulee postaus ulos. Tämä kaksi kertaa viikossa -tahti alkoi hivenen hyydyttää jo keväällä. Ei sillä etteikö kirjoitettavaa löytyisi, mutta kun siihen menee aikaa ja sitä ei aina jaksaisi käyttää nimenomaan bloggaamiseen. Ei tämän bloginkaan takia kannata itselleen stressiperäistä mahahaavaa hankkia.
Harvenneesta postaustahdista huolimatta blogin sisältö pysynee kutakuinkin samankaltaisena kuin aiemminkin. Toivon (mutten lupaa) että laatu ehkä parantuu vähäsen, kun ne pikkupaniikissa lonkalta huitaistut täytepostaukset jäävät vähemmälle. Lisäksi sain ennen blogilomaa vihdoin ja viimein tehtyä sen, jota olen vuosikaudet jo suunnitellut: eräs tallinomistaja sai sähköpostiinsa kysymyspatteriston, johon hän suosiollisesti vastasi. Tarkoituksenani on kirjoittaa tavallista perinpohjaisempi talliesittely, jossa siis kuuluu myös omistajan ääni. Nyt kun sanoin tämän ääneen täällä, en voi jättää sitä enää tekemättäkään. Olen nimittäin hautonut sitä tekstiaihiota tässä erinnäisiäviikkoja kuukausia saamatta siihen oikein punaista lankaa, mutta pakko siitä on nyt jotakin saada ulos, mieluummin tietysti ennen joulua.
Muutenhan kesä meni hyvin, sekä virtuaalimaailmassa että sen ulkopuolella. Koska aina pitää vähän brassailla, tässä kesälistaani:
– Rammsteinin konsertti (hillittömät pyrot, mahtava keikka)
– Retki kaverin kanssa Kelventeen saareen, Päijänteen kansallispuistoon (kuva on juurikin sieltä)
– Päiväreissu Fiskarsin ruukinkylään (tälle vahva suositus)
– Mustion linnan puutarha (tälle myös)
– Helsingin kuumimmat päivät ja Ingress-anomalia + Mission Day juuri sinä viikonloppuna (hyvä varautuminen pelasti nestehukalta ja auringossa palamiselta)
– Öljysäiliöstä rakenneltu DIY-palju (tästä en kehdannut laittaa kuvaa)
– Suomen inhimillisen kokoiset museot joita ehtii ja jaksaa kiertää useamman päivässä (käykääpä joskus British Museumissa niin tiedätte mitä tarkoitan)
– Kesäteatteri (paikallista lähihistoriaa ja sen hahmoja Jämsässä)
Mitä teidän kesäänne on kuulunut?
– S
© ST
Bloggaaminen alkoikin jo, vähän liian pitkäksi aikaa hautumaan jääneet tuomarikommentit laitoin ensimmäisenä tulemaan. Syksyn suurin muutos koskee nimenomaan bloggaamista: jatkossa harvennan postaustahtia puoleen eli kerran viikossa tulee postaus ulos. Tämä kaksi kertaa viikossa -tahti alkoi hivenen hyydyttää jo keväällä. Ei sillä etteikö kirjoitettavaa löytyisi, mutta kun siihen menee aikaa ja sitä ei aina jaksaisi käyttää nimenomaan bloggaamiseen. Ei tämän bloginkaan takia kannata itselleen stressiperäistä mahahaavaa hankkia.
Harvenneesta postaustahdista huolimatta blogin sisältö pysynee kutakuinkin samankaltaisena kuin aiemminkin. Toivon (mutten lupaa) että laatu ehkä parantuu vähäsen, kun ne pikkupaniikissa lonkalta huitaistut täytepostaukset jäävät vähemmälle. Lisäksi sain ennen blogilomaa vihdoin ja viimein tehtyä sen, jota olen vuosikaudet jo suunnitellut: eräs tallinomistaja sai sähköpostiinsa kysymyspatteriston, johon hän suosiollisesti vastasi. Tarkoituksenani on kirjoittaa tavallista perinpohjaisempi talliesittely, jossa siis kuuluu myös omistajan ääni. Nyt kun sanoin tämän ääneen täällä, en voi jättää sitä enää tekemättäkään. Olen nimittäin hautonut sitä tekstiaihiota tässä erinnäisiä
Muutenhan kesä meni hyvin, sekä virtuaalimaailmassa että sen ulkopuolella. Koska aina pitää vähän brassailla, tässä kesälistaani:
– Rammsteinin konsertti (hillittömät pyrot, mahtava keikka)
– Retki kaverin kanssa Kelventeen saareen, Päijänteen kansallispuistoon (kuva on juurikin sieltä)
– Päiväreissu Fiskarsin ruukinkylään (tälle vahva suositus)
– Mustion linnan puutarha (tälle myös)
– Helsingin kuumimmat päivät ja Ingress-anomalia + Mission Day juuri sinä viikonloppuna (hyvä varautuminen pelasti nestehukalta ja auringossa palamiselta)
– Öljysäiliöstä rakenneltu DIY-palju (tästä en kehdannut laittaa kuvaa)
– Suomen inhimillisen kokoiset museot joita ehtii ja jaksaa kiertää useamman päivässä (käykääpä joskus British Museumissa niin tiedätte mitä tarkoitan)
– Kesäteatteri (paikallista lähihistoriaa ja sen hahmoja Jämsässä)
Mitä teidän kesäänne on kuulunut?
– S
sunnuntaina, syyskuuta 01, 2019
Tuomari- ja järjestäjäkommentit 28.6.19 ranskalaisten rotujen VSN-näyttelyistä
Kesäkuussa tulin järjestäneeksi VSN-näyttelyt ranskalaisille roduille ja tuomaroin niissä kaikki ne luokat, joihin ei ollut tulossa vaikeita rotuja. Reibilille ja Spookinessille menivät sitten ravuri- ja kylmäveriluokat (kiitos muuten heille tuomaroinneista). Koska suurin osa ranskalaisista roduista on harvinaisia, mukaan pääsivät myös vähän muita rotuja, sellaisia yksilöitä, joilla on ranskalaisia sukujuuria:
– lämminveriravurit, joiden suvussa on vähintään puolet ranskanravuria
– puoliveriset, joiden suvussa on vähintään 25% ranskanpuoliveristä
– muut rodut, joissa on vähintään 25% angloarabia
Viimeksi mainittu luokka jäi valitettavasti tyhjäksi, kuten jäi myös angloarabien luokka. Harmillista, onko angloarabeja todellakin näin olemattoman vähän? Olin odottanut että tuohon "vartti-anglojen" luokkaan olisi eksynyt edes joku anglo-trakehner ja FWB tai muu puoliverinen, 25% ei ole järin suuri prosentti, se tarkoittaa käytännössä sitä että toisessa polvessa on yksi angloarabi. Toivoin salaa myös joitain ratsuponeja ja ehkä jopa RBSH:ia, mutta turhaan niitäkin.
Peruttuihin luokkiin kuului myös muiden ranskalaisten ponien (tai poninkaltaisten) luokka, johon olisivat olleet tervetulleita arieget, pottokit, landesit ja camarguet. Tämän peruuntumista osallistujien puutteessa en ihmettele ja toisaalta olen ehkä jossain määrin kiitollinen siitä, koska noiden rotujen rakennearvostelu ei todellakaan kuulu vahvuuksiini, ikinä nähnytkään niitä näyttelykehissä. Vähän kuitenkin elättelin toiveita siitä, että jokin yksittäinen camargue olisi löytynyt, muttei näemmä sitten.
Luokka 2. Ranskanpuoliveriset
Luokkavoitto meni todella komealle oriille, joka sai 4,5 pistettä sekä rungosta että takaosasta, niin ja myös yleisvaikutelmasta. Se on muutenkin erinomainen ori, mutta kuva ei ole niitä ihan parhaita rakennearvosteluun, kaula ja pää jäävät vähän arvailun varaan, 3,5 kummastakin tuli silti.
Myös kakkoseksi tullut sai erinomaiset pisteet rungosta ja takaosasta ja muutenkin sillä on ihan samanlainen pisterivi kuin voittajalla, vain yleisvaikutelma jäi 4 pisteeseen ja niinpä se hävisi puolella pisteellä. Jos vertailee näitä kahta ja niiden yleisvaikutelmaa keskenään, niin jako on ihan selvä kyllä, voittaja näyttää mielestäni aavistuksen verran kivemmalta noin kokonaisuutena, vaikkei kakkonenkaan huono ole mitenkään.
Kolmonen oli 36,5 pisteen ori, rakenteeltaan tosi korrekti kyllä, mutta vähän tavanomaisen näköinen. Se vaikutti erityisesti sukupuolileimaan. Etuosa, runko ja takaosa kaikki sen sijaan arvioin nelosiksi, ne ovat eittämättä hyvät.
Neljänneksi sijoittunut sai vielä ihan hyvät pisteet, mutta jätin sen ilman RCH:ta, koska annoin sille kaulasta vain 2 pistettä. Etuosakin jäi vain kolmoseen, sillä lapa on varsin pysty, vaikka erinomaisen pitkä ja säkäkin on hyvä. Sen sijaan se sai neloset tai paremmat päästä, takaosasta ja jaloista. Jalat varsinkin ovat hienot, hyväasentoiset ja kaikin puolin korrektit (etujaloissa lievästi vennot vuohiset, muuten se olisikin saanut etusistaan täydet 5 pistettä) ja tuomarin mieltä lämmittää toki myös se, että jalat näkyvät oikein hyvin, ei tarvitse arvailla kavioita tai vuohisia tai asentoja. Harmittaa sinänsä että jäi ilman palkintoa, mutta tuo kaula nyt vain on mitä on.
Luokka 4. Ranskalaiset ratsuponit
Vastoin pieniä epäilyksiäni, tähän todella tuli yksi osallistuja. Nätti, hieman welshimäinen ori, mutta hivenen korkeajalkaisen ja kevytrunkoisen näköinen. Sitten en osaa oikein sanoa mistä johtuu vaikutelma siitä että se olisi myös aavistuksen notkoselkäinen ja/tai takakorkea, vaikkei se nyt varsinaisesti kumpaakaan ole, mutta jokin tuossa ylälinjassa kiusaa silmää. Siksi yleisvaikutelma jäi 3,5 pisteeseen, muut leimapisteet sitten olivat hyviä. Pääkin on hyvä, kaula sen sijaan sai vain kolmosen, se on hieman... paksu. Vaikka kyseessä on ori, kaulan yläpuoli näyttää jotenkin turhan massiiviselta ja se ei oikein ole hyvä. Ei huonokaan, en minä siitä pysty oikein muuta vikaa osoittamaan. Loput pistekohdat suunnilleen ovatkin 3,5 pisteeseen arvioituja, ihan ok, ei vikoja, muttei suuria ansioitakaan. 36,5 pisteellä kuitenkin saa ihan selkeästi CH:n minulta kun ei rivistä kolmosta pienempää löydy.
Luokka 9. Puoliveriset, joissa vähintään 25% ranskanpuoliveristä
Valitettavasti vetkuttelin näiden tuomarikommenttien kanssa sen verran että kakkoseksi sijoittuneen hevosen sivut eivät toimi ja muistikuvat hevosesta ovat hieman hatarat.
Voittaja on joka tapauksessa hyvin asiallisen näköinen tamma, asento antaa tietyn kuvan ryhdittömyydestä ja se pudottaa yleisvaikutelmaa. Se on kuitenkin hyvin sopusuhtainen rakenteeltaan, pitkälinjainen ja kaunis. Sukupuolileimasta se sai täydet 5 pistettä. Tässä tammassa on paljon piirteitä, joista pidän vaikkeivät ne varsinaisesti olekaan täysien pisteiden arvoisia rakennekohtina: kaula, runko, takaosa nyt ainakin, etuosakin.
Toiselle sijalle tullut jää siis kommentoimatta, kolmanneksi tuli ori, jonka pisteet jäivät sen verran alhaisiksi, että se jäi ilman RCH:ta. Sen rakenteen ongelmat eivät ole mitenkään järjettömän suuria, siitä todistaa se, että yhtään kakkosella alkavaa pistemäärää ei rivistä löydy, mutta koska suurin osa pisteistä jää 3:een tai 3,5:een, niin kokonaispistemäärä ei korkeaksi nouse. Voisin listata rakenteen ongelmia: suht epäjalo pää jossa pieni silmä, alakaulaisuutta eikä päänliittymäkään ole välttämättä paras mahdollinen ratsulle, matalahko säkä ja lapakin saisi olla viistompi, kevyt pitkänlainen runko ja niin edelleen. Mikä on plussaa on ehdottomasti lavan pituus ja etuosa noin muuten sekä rungon malli, se näyttää varsin kivalta noin muodoltaan. Takaosasta voisin sanoa samaa.
– S
– lämminveriravurit, joiden suvussa on vähintään puolet ranskanravuria
– puoliveriset, joiden suvussa on vähintään 25% ranskanpuoliveristä
– muut rodut, joissa on vähintään 25% angloarabia
Viimeksi mainittu luokka jäi valitettavasti tyhjäksi, kuten jäi myös angloarabien luokka. Harmillista, onko angloarabeja todellakin näin olemattoman vähän? Olin odottanut että tuohon "vartti-anglojen" luokkaan olisi eksynyt edes joku anglo-trakehner ja FWB tai muu puoliverinen, 25% ei ole järin suuri prosentti, se tarkoittaa käytännössä sitä että toisessa polvessa on yksi angloarabi. Toivoin salaa myös joitain ratsuponeja ja ehkä jopa RBSH:ia, mutta turhaan niitäkin.
Peruttuihin luokkiin kuului myös muiden ranskalaisten ponien (tai poninkaltaisten) luokka, johon olisivat olleet tervetulleita arieget, pottokit, landesit ja camarguet. Tämän peruuntumista osallistujien puutteessa en ihmettele ja toisaalta olen ehkä jossain määrin kiitollinen siitä, koska noiden rotujen rakennearvostelu ei todellakaan kuulu vahvuuksiini, ikinä nähnytkään niitä näyttelykehissä. Vähän kuitenkin elättelin toiveita siitä, että jokin yksittäinen camargue olisi löytynyt, muttei näemmä sitten.
Luokka 2. Ranskanpuoliveriset
Luokkavoitto meni todella komealle oriille, joka sai 4,5 pistettä sekä rungosta että takaosasta, niin ja myös yleisvaikutelmasta. Se on muutenkin erinomainen ori, mutta kuva ei ole niitä ihan parhaita rakennearvosteluun, kaula ja pää jäävät vähän arvailun varaan, 3,5 kummastakin tuli silti.
Myös kakkoseksi tullut sai erinomaiset pisteet rungosta ja takaosasta ja muutenkin sillä on ihan samanlainen pisterivi kuin voittajalla, vain yleisvaikutelma jäi 4 pisteeseen ja niinpä se hävisi puolella pisteellä. Jos vertailee näitä kahta ja niiden yleisvaikutelmaa keskenään, niin jako on ihan selvä kyllä, voittaja näyttää mielestäni aavistuksen verran kivemmalta noin kokonaisuutena, vaikkei kakkonenkaan huono ole mitenkään.
Kolmonen oli 36,5 pisteen ori, rakenteeltaan tosi korrekti kyllä, mutta vähän tavanomaisen näköinen. Se vaikutti erityisesti sukupuolileimaan. Etuosa, runko ja takaosa kaikki sen sijaan arvioin nelosiksi, ne ovat eittämättä hyvät.
Neljänneksi sijoittunut sai vielä ihan hyvät pisteet, mutta jätin sen ilman RCH:ta, koska annoin sille kaulasta vain 2 pistettä. Etuosakin jäi vain kolmoseen, sillä lapa on varsin pysty, vaikka erinomaisen pitkä ja säkäkin on hyvä. Sen sijaan se sai neloset tai paremmat päästä, takaosasta ja jaloista. Jalat varsinkin ovat hienot, hyväasentoiset ja kaikin puolin korrektit (etujaloissa lievästi vennot vuohiset, muuten se olisikin saanut etusistaan täydet 5 pistettä) ja tuomarin mieltä lämmittää toki myös se, että jalat näkyvät oikein hyvin, ei tarvitse arvailla kavioita tai vuohisia tai asentoja. Harmittaa sinänsä että jäi ilman palkintoa, mutta tuo kaula nyt vain on mitä on.
Luokka 4. Ranskalaiset ratsuponit
Vastoin pieniä epäilyksiäni, tähän todella tuli yksi osallistuja. Nätti, hieman welshimäinen ori, mutta hivenen korkeajalkaisen ja kevytrunkoisen näköinen. Sitten en osaa oikein sanoa mistä johtuu vaikutelma siitä että se olisi myös aavistuksen notkoselkäinen ja/tai takakorkea, vaikkei se nyt varsinaisesti kumpaakaan ole, mutta jokin tuossa ylälinjassa kiusaa silmää. Siksi yleisvaikutelma jäi 3,5 pisteeseen, muut leimapisteet sitten olivat hyviä. Pääkin on hyvä, kaula sen sijaan sai vain kolmosen, se on hieman... paksu. Vaikka kyseessä on ori, kaulan yläpuoli näyttää jotenkin turhan massiiviselta ja se ei oikein ole hyvä. Ei huonokaan, en minä siitä pysty oikein muuta vikaa osoittamaan. Loput pistekohdat suunnilleen ovatkin 3,5 pisteeseen arvioituja, ihan ok, ei vikoja, muttei suuria ansioitakaan. 36,5 pisteellä kuitenkin saa ihan selkeästi CH:n minulta kun ei rivistä kolmosta pienempää löydy.
Luokka 9. Puoliveriset, joissa vähintään 25% ranskanpuoliveristä
Valitettavasti vetkuttelin näiden tuomarikommenttien kanssa sen verran että kakkoseksi sijoittuneen hevosen sivut eivät toimi ja muistikuvat hevosesta ovat hieman hatarat.
Voittaja on joka tapauksessa hyvin asiallisen näköinen tamma, asento antaa tietyn kuvan ryhdittömyydestä ja se pudottaa yleisvaikutelmaa. Se on kuitenkin hyvin sopusuhtainen rakenteeltaan, pitkälinjainen ja kaunis. Sukupuolileimasta se sai täydet 5 pistettä. Tässä tammassa on paljon piirteitä, joista pidän vaikkeivät ne varsinaisesti olekaan täysien pisteiden arvoisia rakennekohtina: kaula, runko, takaosa nyt ainakin, etuosakin.
Toiselle sijalle tullut jää siis kommentoimatta, kolmanneksi tuli ori, jonka pisteet jäivät sen verran alhaisiksi, että se jäi ilman RCH:ta. Sen rakenteen ongelmat eivät ole mitenkään järjettömän suuria, siitä todistaa se, että yhtään kakkosella alkavaa pistemäärää ei rivistä löydy, mutta koska suurin osa pisteistä jää 3:een tai 3,5:een, niin kokonaispistemäärä ei korkeaksi nouse. Voisin listata rakenteen ongelmia: suht epäjalo pää jossa pieni silmä, alakaulaisuutta eikä päänliittymäkään ole välttämättä paras mahdollinen ratsulle, matalahko säkä ja lapakin saisi olla viistompi, kevyt pitkänlainen runko ja niin edelleen. Mikä on plussaa on ehdottomasti lavan pituus ja etuosa noin muuten sekä rungon malli, se näyttää varsin kivalta noin muodoltaan. Takaosasta voisin sanoa samaa.
– S
tiistaina, heinäkuuta 09, 2019
Avautuminen
Kesätauosta huolimatta on pakko avautua tänne, koska on pakko.
Minähän kirjoitin keväällä Hopiavuoresta ja siitä miten niin kiinnostaisi lähteä mukaan. Huolimatta siitä että torppasin idean julkisesti (siellä on 5 syytä miksi se ei olisi hyvä idea), olen hautonut sitä tässä nyt kuitenkin. Mitään valmista toki ei ole (no, kävin minä katsomassa vähän W3Schoolsin sivuja jos kokeilisi hevosen EHKÄ MAHDOLLISESTI tulevilla sivuilla jotakin uutta ja pari käsinkirjoitettua tekstinraakilettakin on, niin ja tietenkin hahmojen nimiä tässä miettinyt, siis kertakaikkiaan ei yhtään mitään), mutta ajatus todellakin jäi kaikertamaan mielen päälle. Että jos kuitenkin lähtisi mukaan sillai... vähän?
No!
Nyt Hopiavuoreen on ilmestynyt uusi hahmo. Kiva, ajattelin ensin (siis enhän toki lue foorumin tekstejä vähintään kerran päivässä. Enpä.), mutta kun olin päässyt hevoseen asti, suustani putoili liuta ärräpäitä. Hevonen on juuri sellainen, minkä itse olisin tallille tuonut. Järkevä, kiltti puoliverinen, paitsi että tämä uusi hevonen on aivan päräyttävän värinen, voikko ja todennäköisesti vielä splashed white. Miten minä muka kehtaisin tuoda sinne perus-mustan puokkiruunan, joka muuten on ihan samanlainen?
Tästä takaiskusta voisi vielä selvitäkin, mutta kävin samaan kasaan lukemassa hevosen päiväkirjan. Ensimmäinen teksti kertoo siitä, miten hahmo oli hevosensa hankkinut. Arvatkaa ihan huviksenne mitä yksi noista mainituista kirjoittamistani tekstinpätkistä käsittelee? Jep. Juuri samaa aihetta: miten minun hahmostani tuli hevosenomistaja. Joten jos nyt lähtisin kirjoittamaan samaa tuonne, niin copycatiksihän minua luultaisiin, että olisin varastanut idean (pidetyn idean vieläpä) ja yrittäisin kalastella positiivisia kommentteja matkimalla sitä. No, ehkä nyt liioittelen vähän, lisäksi hahmoni olisi kyllä suorastaan korostetun erilainen, mutta kyllä tässä silti sielua korpeaa.
Pahin ongelmahan tuollaisen aivan puhtaan fiktion kirjoittamisessa on se kirjoittaminen itse. Aivoissa kyllä on syntynyt jo kokonainen elämä: historia, perhe, suku, työ, kaverit, naapurit, asunnot, auto, tunteet ja kaikki. Tietenkin tämän lisäksi aivoissa on aimo läjä kohtauksia tästä keksitystä elämästä, jotka voisi kirjoittaa tarinoiksi. Näiden kaikkien siirtäminen paperille vain on hirvittävän vaikeata! Joskus, valitettavan harvoin tosin, näppäimistö suoltaa erinomaista tekstiä, suoraan sieltä aivoista juuri niinkuin olin sen kuvitellutkin ja sellaisena ettei tarvitse juuri edes editoida. Valitettavan usein sen sijaan käy niin, että teksti kyllä kertoo ne asiat, joita mielessäni kuvittelin, mutta se vain ei näytä hyvältä paperilla. Siitä puuttuu tunnelma, se on vain mekaanista kuvailua. Ja sitten on niitä hetkiä, jolloin kirjoitan ja kirjoitan, takerrun matkan varrella kaikkiin pikkuseikkoihin ja en pääse asiaan ikinä, saati että saisin asiaa loppuun asti. Joskus se loppukin on auki (vaikuttaa tietenkin kirjoittamiseen kun ei tiedä mihin tarinan pitäisi päästä). Tämä blogikirjoittaminenhan on suorastaan helppoa tuohon verrattuna!
–S
Minähän kirjoitin keväällä Hopiavuoresta ja siitä miten niin kiinnostaisi lähteä mukaan. Huolimatta siitä että torppasin idean julkisesti (siellä on 5 syytä miksi se ei olisi hyvä idea), olen hautonut sitä tässä nyt kuitenkin. Mitään valmista toki ei ole (no, kävin minä katsomassa vähän W3Schoolsin sivuja jos kokeilisi hevosen EHKÄ MAHDOLLISESTI tulevilla sivuilla jotakin uutta ja pari käsinkirjoitettua tekstinraakilettakin on, niin ja tietenkin hahmojen nimiä tässä miettinyt, siis kertakaikkiaan ei yhtään mitään), mutta ajatus todellakin jäi kaikertamaan mielen päälle. Että jos kuitenkin lähtisi mukaan sillai... vähän?
No!
Nyt Hopiavuoreen on ilmestynyt uusi hahmo. Kiva, ajattelin ensin (siis enhän toki lue foorumin tekstejä vähintään kerran päivässä. Enpä.), mutta kun olin päässyt hevoseen asti, suustani putoili liuta ärräpäitä. Hevonen on juuri sellainen, minkä itse olisin tallille tuonut. Järkevä, kiltti puoliverinen, paitsi että tämä uusi hevonen on aivan päräyttävän värinen, voikko ja todennäköisesti vielä splashed white. Miten minä muka kehtaisin tuoda sinne perus-mustan puokkiruunan, joka muuten on ihan samanlainen?
Tästä takaiskusta voisi vielä selvitäkin, mutta kävin samaan kasaan lukemassa hevosen päiväkirjan. Ensimmäinen teksti kertoo siitä, miten hahmo oli hevosensa hankkinut. Arvatkaa ihan huviksenne mitä yksi noista mainituista kirjoittamistani tekstinpätkistä käsittelee? Jep. Juuri samaa aihetta: miten minun hahmostani tuli hevosenomistaja. Joten jos nyt lähtisin kirjoittamaan samaa tuonne, niin copycatiksihän minua luultaisiin, että olisin varastanut idean (pidetyn idean vieläpä) ja yrittäisin kalastella positiivisia kommentteja matkimalla sitä. No, ehkä nyt liioittelen vähän, lisäksi hahmoni olisi kyllä suorastaan korostetun erilainen, mutta kyllä tässä silti sielua korpeaa.
Pahin ongelmahan tuollaisen aivan puhtaan fiktion kirjoittamisessa on se kirjoittaminen itse. Aivoissa kyllä on syntynyt jo kokonainen elämä: historia, perhe, suku, työ, kaverit, naapurit, asunnot, auto, tunteet ja kaikki. Tietenkin tämän lisäksi aivoissa on aimo läjä kohtauksia tästä keksitystä elämästä, jotka voisi kirjoittaa tarinoiksi. Näiden kaikkien siirtäminen paperille vain on hirvittävän vaikeata! Joskus, valitettavan harvoin tosin, näppäimistö suoltaa erinomaista tekstiä, suoraan sieltä aivoista juuri niinkuin olin sen kuvitellutkin ja sellaisena ettei tarvitse juuri edes editoida. Valitettavan usein sen sijaan käy niin, että teksti kyllä kertoo ne asiat, joita mielessäni kuvittelin, mutta se vain ei näytä hyvältä paperilla. Siitä puuttuu tunnelma, se on vain mekaanista kuvailua. Ja sitten on niitä hetkiä, jolloin kirjoitan ja kirjoitan, takerrun matkan varrella kaikkiin pikkuseikkoihin ja en pääse asiaan ikinä, saati että saisin asiaa loppuun asti. Joskus se loppukin on auki (vaikuttaa tietenkin kirjoittamiseen kun ei tiedä mihin tarinan pitäisi päästä). Tämä blogikirjoittaminenhan on suorastaan helppoa tuohon verrattuna!
–S
perjantaina, heinäkuuta 05, 2019
Kesätaukoa!
Se olisi taas perinteisen kesätauon paikka täällä blogissa. Varsinaisesti loma ei ole alkanut eikä juuri tällä hetkellä ole mitään järjetöntä muuta hulinaakaan (jos ei lasketa Harry Potter Wizards Unitedia), mutta blogiloma on paikallaan kyllä kesäisin silti. Palataan viimeistään syyskuun alussa!
–S
Ps. Muuten olen kyllä tavoitettavissa, sähköpostista ja Keskustassa.
keskiviikkona, heinäkuuta 03, 2019
Ionic: kierros ympäri ja alusta uudelleen
Siitä on miltei kaksi vuotta kun keksin uuden tavan toimia Ionicin kanssa (esittely, lyhyesti: käsittelen yhden rodun viikossa, teen kasvateille sivuja, mietin uusia kasvatteja, lopetan vanhoja hevosia, yleisesti kartoitan tilannetta, saatan ostaa jne). Olen sittemmin raportoinut kuulumisia täällä blogissa (12/2017, 02/2019) ja maininnut asiaa monen postauksen sivulauseessa. Itse asiassa nuo rotujen statusesittelytkin ovat sieltä peräisin, olen yrittänyt aina kirjoittaa sellaisen kun olen saanut jonkin rodun "käsiteltyä" ja tiedän sen tilanteen hyvin. Ne toimivat samalla vähän muistilappuna itsellenikin.
Nyt ollaan siinä pisteessä että rotulista on käyty läpi! Tai ainakin sinne päin, myönnän että joidenkin rotujen kohdalla on tullut vähän velttoiltua ja muutenkaan homma ei ole ollut kovin säntillistä, on ollut luppoviikkoja. Ei mitään uutta auringon alla siis, kun minusta ja minun virtuaaliharrastuksesta on kyse. Arvioidun vuoden sijaan siihen meni kaksi, tosin viime vuonna varsinkin kesä ja loppuvuosi olivat ns. heikkoa aikaa virtuaalihevosten kannalta. Eikä niitä statusesittelyitäkään ole joka rodusta kirjoitettu. Niin tai näin: tällä viikolla olisivat vuorossa taas ylämaanponit (minähän aloitin "loogisesti" sieltä aakkoslistan häntäpäästä). Tai oikeastaan voisin kyllä aloittaa Gin Ahaltekistä ja sen hevosista.
Mitä tästä ajattelen nyt sitten? No, erinomainen idea, vaikka itse sanonkin. Tämä on tuonut jonkinlaista järkeä tähän virtuaalielämään, kun se aikaisemmin oli lähinnä toivotonta räpiköimistä reilun tuhannen hevosen ja 70 inspiroivan rodun kanssa. En ymmärrä miten tämän keksimiseen meni reilu kymmenen vuotta tai että Virginiakaan sitä ikinä tullut ajatelleeksi, mutta parempi myöhään kuin ei milloinkaan, sanovat. Idean saa vapaasti varastaa jaa soveltaa, vaikka virtuaalimaailmassa ei taida olla toista tallia, jonka hevos- ja rotumäärät olisivat lähelläkään Ionicin tasoa.
Tällä toisella kierroksella aion pääpiirteissään noudatella samoja suuntaviivoja, aion kyllä lisätä rotujen to-do-listalle sen, että rekisteröi hevosia VRL:oon. Myös aikataulun kanssa aion olla joustavampi enkä tuijota ihan niin tarkkaan sitä viikkoa, vaikka se onkin hyvä lähtökohta. Aina ei yksi rotu vain jaksa kiinnostaa viikkoa, toisaalta on rotuja, joiden kanssa voisi touhuta puoli vuotta ennen kuin asiat olisivat mitenkuten kunnossa ja luonnollisesti aina on erilaisia viikkoja virtuaalimaailman ulkopuolella. Viimeisin kohta on toki todettu jo aikaisemminkin. Ja yritän aina muistaa tämän yhden rodun lisäksi keskittyä muihinkin asioihin, kuten Keskustan seuraamiseen, sopivien ostohevosten bongailuun (rodusta riippumatta), myyntiinkin, nimien keksimiseen ja muuhun sekalaiseen.
–S
Nyt ollaan siinä pisteessä että rotulista on käyty läpi! Tai ainakin sinne päin, myönnän että joidenkin rotujen kohdalla on tullut vähän velttoiltua ja muutenkaan homma ei ole ollut kovin säntillistä, on ollut luppoviikkoja. Ei mitään uutta auringon alla siis, kun minusta ja minun virtuaaliharrastuksesta on kyse. Arvioidun vuoden sijaan siihen meni kaksi, tosin viime vuonna varsinkin kesä ja loppuvuosi olivat ns. heikkoa aikaa virtuaalihevosten kannalta. Eikä niitä statusesittelyitäkään ole joka rodusta kirjoitettu. Niin tai näin: tällä viikolla olisivat vuorossa taas ylämaanponit (minähän aloitin "loogisesti" sieltä aakkoslistan häntäpäästä). Tai oikeastaan voisin kyllä aloittaa Gin Ahaltekistä ja sen hevosista.
Mitä tästä ajattelen nyt sitten? No, erinomainen idea, vaikka itse sanonkin. Tämä on tuonut jonkinlaista järkeä tähän virtuaalielämään, kun se aikaisemmin oli lähinnä toivotonta räpiköimistä reilun tuhannen hevosen ja 70 inspiroivan rodun kanssa. En ymmärrä miten tämän keksimiseen meni reilu kymmenen vuotta tai että Virginiakaan sitä ikinä tullut ajatelleeksi, mutta parempi myöhään kuin ei milloinkaan, sanovat. Idean saa vapaasti varastaa jaa soveltaa, vaikka virtuaalimaailmassa ei taida olla toista tallia, jonka hevos- ja rotumäärät olisivat lähelläkään Ionicin tasoa.
Tällä toisella kierroksella aion pääpiirteissään noudatella samoja suuntaviivoja, aion kyllä lisätä rotujen to-do-listalle sen, että rekisteröi hevosia VRL:oon. Myös aikataulun kanssa aion olla joustavampi enkä tuijota ihan niin tarkkaan sitä viikkoa, vaikka se onkin hyvä lähtökohta. Aina ei yksi rotu vain jaksa kiinnostaa viikkoa, toisaalta on rotuja, joiden kanssa voisi touhuta puoli vuotta ennen kuin asiat olisivat mitenkuten kunnossa ja luonnollisesti aina on erilaisia viikkoja virtuaalimaailman ulkopuolella. Viimeisin kohta on toki todettu jo aikaisemminkin. Ja yritän aina muistaa tämän yhden rodun lisäksi keskittyä muihinkin asioihin, kuten Keskustan seuraamiseen, sopivien ostohevosten bongailuun (rodusta riippumatta), myyntiinkin, nimien keksimiseen ja muuhun sekalaiseen.
–S
sunnuntaina, kesäkuuta 30, 2019
VRL:n palvelimen lasku on taas tullut
Päivitys
Viestiketjun perusteella näyttäisi siltä että summa on saatu kasaan! Todella hieno juttu, että harrastajat näkevät VRL:n niin tarpeellisena että ovat valmiita tukemaan sitä rahallisesti. Itsehän tietenkin myöhästyin tästä keräyksestä kun en heti saanut aikaiseksi...
Infona kaikille lukijoille: VRL:n vuotuinen palvelinmaksu on taas tullut ja siihen tarvittaisiin rahaa. Keskustassa on asiasta viestiketju, mistä löytyy tarkempia tietoja. Itsekin aion osallistua. Pienikin summa auttaa, mutta aikaa ei ole tuhlattavaksi asti, 9.7. on eräpäivä!
lähde: Pixabay
Viestiketjun perusteella näyttäisi siltä että summa on saatu kasaan! Todella hieno juttu, että harrastajat näkevät VRL:n niin tarpeellisena että ovat valmiita tukemaan sitä rahallisesti. Itsehän tietenkin myöhästyin tästä keräyksestä kun en heti saanut aikaiseksi...
Infona kaikille lukijoille: VRL:n vuotuinen palvelinmaksu on taas tullut ja siihen tarvittaisiin rahaa. Keskustassa on asiasta viestiketju, mistä löytyy tarkempia tietoja. Itsekin aion osallistua. Pienikin summa auttaa, mutta aikaa ei ole tuhlattavaksi asti, 9.7. on eräpäivä!
lähde: Pixabay
keskiviikkona, kesäkuuta 26, 2019
Ionicin pikkurotuja, osa 3
Ja jatkoa seuraa pienten rotujen tilanteen esittelyyn.
Hollanninpuoliveriset, hannoverinhevoset ja brandenburginhevoset
Ionicin hollanninpuoliveriset
Ionicin hannoverinhevoset
Ionicin brandenburginhevoset
Nämä kolme hevosmäärältään suorastaan minimaalista puoliverirotua ovat tarkoitettu ainoastaan FWB:n jalostukseen. Joitain satunnaisia yksilöitä näistäkin roduista vuosien mittaan on syntynyt, mutta en edes pyri mitenkään erikoisesti näitä kasvattamaan, edes sitä vähää kuin esimerkiksi westfaleneita, SWB:itä tai ranskanpuoliverisiä. Hannoverin ja KWPN:n kohdalla syy ehkä on se, että nämä ovat (ainakin olleet, en ole ihan varma nykytilanteesta) suhteellisen yleisiä muilla talleilla, toisin kuin nuo edellä listatut. Mutta FWB-jalostuksessa nämä ovat hyvin arvokkaita ja olenkin ostokannalla aina kun näköpiiriin sattuu sopivia yksilöitä osumaan eteen. Sama toki pätee kyllä muihinkin puoliverisiin, ei sillä.
Hackneyponit
Ionicin hackneyponit
Hackneyponi on ollut vuosikausia yksi kiusankappale: pieni ja harvinainen rotu sekä meillä että muualla. Siksi siitä ei raaskisi mitenkään luopua, mutta jalostaminenkin on vaikeata.
Historiasta sen verran, että ensimmäiset nykyjalostukseen vaikuttaneet ponit taisivat olla ostotammat Cuddly Fortiana ja Cuddly Serenity, jälkimmäinen tosin ei jättänyt meille Ioniciin jälkeläisiä, sen ainoa varsa myytiin muualle.
Nämä kuitenkaan eivät ole ensimmäiset hackneyponit ikinä, näitä aikaisempi hankinta oli Bellicosen kasvattama ori Eamon COS, joka ei vaikuttanut jalostuksessa lainkaan. Onneksi sentäs ori, sen asian voi korjata vielä jälkikäteen ja aionkin sen tehdä!
Noiden tammojen lisäksi alkuaikojen poneihin lukeutui tuontiori Ainsley of Roebuck, mutta itse asiassa nykyjalostuksen varsinainen kantaponi on tamma Aileen Ion (Ainsley of Roebuck – Cuddly Fortiana). Se on varsonut kolme varsaa vieraista oreista ja jos katsotte millaisia sukuja tämän varsoilla on, niin näette kyllä ettei ole juuri tuijotettu sukujen tasaisuutta. Ei vain voi, mutta ihan hyvin voi käyttää suvutonta oria tammalle, jonka suku menee toiseen polveen.
Hackneyponienkin suhteen yritän olla hereillä ja keräillä itselleni kaikki myyntiin tulevat ponit. Lisäksi tietenkin kyttään jos jollain on poneja, jotka eivät ehkä ole myynnissä, mutta joiden varsoja voisi ostaa tai käyttää oreja meidän tammoille. Viimeisin könttäostos on TK:lta puoli tusinaa ponia, muutama suvuton ja näiden varsoja. Tällä hetkellä sanoisinkin että ponilauma on aikas kiva ja jalostuksen kannalta tilanne ei ole pahin mahdollinen.
Gotlanninrussit
Ionicin gotlanninrussit
Russi on vähän hankala rotu, kun on vain muutama pitkäsukuinen poni eikä turhan paljon kuvia. Periaatteessa kauhean kiva rotu kyllä, historia on pitkä virtuaalimaailmassa ja ainakin aikaisemmin russeja on löytynyt muilta harrastajilta paljon. On ollut isoja, pitkäaikaisia kasvattajia, jotka eivät pelkää pitkiä sukuja. En tiedä mikä tilanne on nyt!
Meidän russihistoria alkoi käytännössä ostotamma Niamh Casesta, joka varsoi kaksi varsaa Marinean muinoin omistamasta Coctailsin kasvatista ja yhden sitten Aaron B:stä. Sittemmin on tullut kasvatettua muutama varsa vieraista oreista ja joitain vuosia sitten ostinkin pari pitkäsukuista tammaa. Minä en nyt sitten kuitenkaan tiedä, että mitä noille russeille pitäisi tehdä oikein... Kuvia voisin kyllä ostaa, niin se hätä tulisi hoidettua sillä.
Georgian Grandet
Ionicin Georgian Grandet
GG on risteytysrotu, jossa on pääsääntöisesti saddlebrediä ja jotain raskaampaa, meillä friisiläistä, mutta on mahdollista käyttää myös muita kylmäverisiä. Muistaakseni. Meillä on pitäydytty friisiläissukuisissa hevosissa, yhden vieraan isäoriin suvusta löytyy kyllä irlannintyöhevonen, sekin kyllä on rotuna enemmän lämmin- kuin kylmäverityyppinen ja ehdottomasti ratsu.
Meidän GG-kasvatus alkaa oikeastaan vuonna 2010 syntyneestä oriista Irolas Ion, joka oli ensimmäisen polven fri-sdb-risteytys. Siitä jäi kolme varsaa, joko saddlebred- tai friisitammoista kun ei meillä ollut silloin muita Georgian Grandeja. Näistä varsoista pari on jo jättänyt omaa jälkikasvua ja sitten menin ostamaan yhden vieraan hevosen, pitkäsukuisen kuten nämä meidänkin kasvattamat elukat ovat.
GG on vähän vaikea rotu, kun meillä itsellämme on friisiläisiä niin kovin vähän eikä tilanne näytä siltä että niiden määrä huimasti kasvaisi tulevaisuudessa. Suvut ovat pitkiä ja kuvista on todellinen pula. Melkein tekisi mieli luopua näistä kokonaan, mutta kun se on olevinaan niin vaikeata.
Friisiläiset
Ionicin friisiläiset
Sopivasti sitten päästäänkin niihin friisiläisiin, joita on tällä hetkellä kokonaiset kolme, tosin Heleentjellä on puskurissa pari varsaa, pitäisi sivuja tehdä.
Friisiläiset tulivat Ioniciin alunperin juurikin risteytyskäyttöä varten. Georgian Grandet, moriesianit ja warlanderit kiinnostelivat tuolloin, jossain määrin myös arabo-friisit ja Friesian Sport Horset, mutta näistä kahdesta ei syntynyt kasvatteja koskaan ellei jotain tilareita ole tehty, en ole nyt ihan varma. Meillä oli aluksi muutama oma tuontihevonen, Marjolein fan Ljippe, Tjeerd fan Ljippe ja mahdollisesti muitakin, mutta niistä ei ole nykyisten hevosten suvuissa enää jälkiä. Käytin myös vieraita hevosia jalostuksessa ja jossain vaiheessa ostin useammankin suvullisen durenilaisen.
Friisiläisten kanssa on onneksi se tilanne, että niitä löytyy muualtakin, vaikka isot kasvattajat taitavat olla vähän vähissä. Muutama astutus ja tilausvarsa tuli tässä keväällä nyt sovittua kun en raaskinut noista luopuakaan, mutta katsotaan nyt sitten taas jatkossa. Friisiläinenkin olisi hieno rotu, mutta jotenkin se silti ei jaksa iskeä ihan niin paljon kuin pitäisi, joten se on luopumislistalla pidemmällä aikavälillä. Ehkä, kyllä nämä "luopumiset" on nähty Ionicissa...
Dutch Harness Horset
Ionicin Dutch Harness Horset
DHH:sta ei ole vielä kerrottavaa, koska Ionicin ihan ensimmäinen rodun edustaja tuli talliin viime viikolla! Ihkauuden, valjakkohevosiin keskittyvän Seven Daysin myyntitopikki upposi hedelmälliseen maaperään, sieltä tuli DHH-tamman lisäksi yksi suvullinen cleveland ja frederiksborg myös, lisäksi myin sinne muutamia frederiksborgeja ja yhden cleveland-varsan. Muutama vuosi sitten olen kirjoittanut DHH:sta rotuesittelyn blogiin ja rotu on kyllä ollut kauan sillä luvattoman pitkällä "tarttis hankkia" -listalla.
Dongolat
Ionicin dongolat
Dongola on virtuaalimaailman outolintu, niitä kai on ollut lähinnä vain Zenissä ja sieltä nuo meidänkin otukset ovat peräisin, toinen suvullinen kasvatti, toinen suvuton tuonti. Tänä keväänä näistä kahdesta onkin syntynyt ensimmäinen Ion-dongola ikinä. Poikkeuksellisesti näillä on piirroskuvat, muilta harrastajilta saadut, kiitos siitä heille. Blogissa on esitelty myös dongola silloin kun se tuli ns. ajankohtaiseksi. Se, että mitä hittoa minä teen kahdella dongolalla, ei ole vielä varsinaisesti kirkastunut itsellenikään.
Dartmoorinponit
Ionicin dartmoorinponit
Dartmoorinponi on myös aivan uusi tulokas meillä, joten tarinaa ei ole vielä kirjoitettavaksi asti. Meidän ainokainen tamma on mainittu viimeisimmässä uusia tulokkaita listaavassa postauksessa. Toteanpahan vain, että jo oli korkea aika saada dartmoorikin talliin, sekin kuuluu näihin rotuihin, joita olen pitkään haikaillut.
Cleveland Hunterit
Ionicin Cleveland Hunterit
Näillehän vastikään kirjoittelin "rotumääritelmän". Muutama vanha, pitkäsukuinen hevonen löytyy ja kasvattilistalla on jokunen varsa odottelemassa sivujaan. Ajattelin jatkaa vähän tällä mallilla, kasvattaa pienesti ja silloin kun sattuu huvittamaan. Molempia kantarotujahan löytyy, joten jos ei tallista löydy jollekin hevoselle sopivaa oman rodun edustajaa yhdistettäväksi, käytän jotakin sopivaa kantarodun hevosta. Kuvien kanssa voisin olla vähän vähemmän nirso kyllä.
Campolinot
Ionicin campolinot
En ole vieläkään ihan varma, että mikä aivopieru aikoinaan oli se, että piti näitäkin saada! Taitavat edelleen olla virtuaalimaailman ainoat rotuaan, en ole tainnut muualla niitä juuri nähdä, paitsi tietenkin aikoinaan meiltä Ramya Ranchille lähteneen orivarsan. Se on mielenkiintoisen näköinen rotu kyllä ja kuvia on kohtalainen varasto, joten ihan heti en ole tästä kyllä luopumassa. Pitäisi keksiä muutama hevonen lisää taas.
Australianponit
Ionicin australianponit
Ensimmäinen australianponi ikinä taisi olla tuo Elegy JDB, Jindabynen kasvatti mutta sen jälkeen on tullut muutama ostoponikin ja totta kai myös suvuttomia tuonteja. Itse asiassa olen jopa yllättynyt siitä, että noinkin monta suvullista ponia minulle on myyty! Ihmisillä siis on australianponeja! En kyllä tiedä nykytilanteesta, ehkä niitä jostain nurkasta löytyy edelleen. Itse ajattelin jatkaa näiden jalostusta, yritän pitää sen aika pienimuotoisena, katsotaan miten kauan se päätös pitää.
Australianhevoset
Ionicin australianhevoset
Crampton aloitti vuonna 2015 australianhevosten kasvatuksen, Jindabyne oli tainnut kasvattaa niitä jo aiemmin australianponien lisäksi. Cramptonin puuhista innostuneena hankin itsekin ensin tamman sieltä, sitten oriin ja 2017 syntyi ensimmäinen Ionicin kasvattama australianhevonen. Kauhean kiva rotu (sanon näin kaikista, mutta kun ne on), mutta tulevaisuus vähän huolettaa, sillä Crampton on ollut viime vuonna vain hädin tuskin aktiivinen, ainakin kasvattilistansa perusteella.
Arabian Warmbloodit
Ionicin Arabian Warmbloodit
AWB on virtuaalimaailmaan keksitty puoliverityyppi, jonka rotumääritelmä on valitettavasti tainnut kadota netistä, Web Archivesta voi löytyä vielä mutta nyt juuri en pääse tarkistamaan, ilmoittaa huoltokatkosta. Yksinkertaisesti kyseessä kuitenkin on puoliverinen, jossa on jonkinlainen prosentti arabiverta, vissiin kai minimissään 25% tai 12,5%. Periaatteessa AWB menee ihan tavallisesta puoliverisestä, arabi on sallittu aika monessa kantakirjassa siinä missä englantilaiset täysiveriset ja angloarabitkin, mutta käytännössä arabeja käytetään nykyään puoliverijalostuksessa harvoin. Virtuaalimaailma ei ole tästä varsinainen poikkeus, vaikka täällä sitä toki näkee enemmän. AWB kuitenkin keskittyy juuri siihen, että arabia tulee suvussa olla.
Olen pitänyt kovasti AWB:stä rotuna, se on superhelppo kun puoliverisiä ja arabeja on Ionic väärällään ja jos uhkaa loppua, mistä tahansa muualta löytyy lisää. Kuvien kanssa olen vähän nirso, haluan että hevosten ulkonäössä näkyy edes jollain tavoin se arabimaisuus vaikka puoliverinenhän tuo muuten on. Niin tai näin, tulen jatkamaan AWB:n kanssa kyllä, mutta välttämättä siitä ei kauhean isoa rotua koskaan tule.
Ara-appaloosat
Ionicin ara-appaloosat
Ara-appaloosaa jalostetaan meillä samalla tavoin kuin pintabiania: vähintään 99% arabia ja tiikerinkirjava väritys. Reaalimaailmassa ara-appaloosalla ei ole oikein jalostusmääritelmää eikä rotumääritelmääkään, ara-appaloosiksi (tai AraAppaloosa tai Araloosa) nimitetään vähän kaikenlaisia arabien ja appaloosien risteytyksiä. Ara-appaloosa tällaisena on varsin kiva ja mielenkiintoinen jalostusprojekti, kunpa vain kuvien kanssa ei olisi niin vaikeata. Arabityyppisistä mutta tiikerinkirjavista hevosista on kovin vähän kuvia saatavilla! Minulla kuitenkin on näiden suhteen jonkinlainen ässä hihassa, katsotaan milloin saan sen pelattua. Mutta ara-appaloosat ovat tulleet jäädäkseen!
Historiasta sanottakoon sen verran, että ara-appaloosa-jalostuksen alkulähde on vuonna 2005 syntynyt tamma Caliber Ion, ensimmäisen polven arabi-appaloosa-risteytys, kuten luonnollista on. Siitä lähtee linja nykypäivään asti ja tällä hetkellä elävissä linjan jälkeläisissä on se 99% arabia. Sitten on pakko mainita, että ostin taannoin Liljelunds Vinter Pärla-nimisen tamman, joka on 74% arabi ja ihan vieraasta suvusta.
Appaloosat
Ionicin appaloosat
Appaloosa on harvinaisin näistä kolmesta "western-rodusta" (quarter, paint, appaloosa). Se kuului Ionicin aivan alkuperäisiin kasvatusrotuihin, mutta siitä luovuttiin aika nopeasti. Nyt se on tullut takaisin joitain vuosia sitten, kun Pinkistä siirtelin entisiä laukka-appaloosia Ioniciin ratsupuolen jalostukseen. Pinkissä noita vielä on ihan määrissä, joten jalostuspohjaa löytyy kyllä. Yritän pitää silmäni auki appaloosienkin varalta, jos niitä sattuu tulemaan vastaan.
Angloarabit
Ionicin angloarabit
Tuntuu jotenkin väärältä ajatella että angloarabi olisi pieni rotu, mutta kyllä se sitä on, tällä hetkellä ainakin. Kymmenkunta hevosta ja suunnilleen kai saman verran sivuttomia varsoja kasvattilistalla.
Angloarabikin kuului niihin alkuperäisiin kasvatusrotuihin, jossain vaiheessa siitäkin yritettiin päästä eroon ja taisimmekin päästä, koska vanhimpia angloarabisukuja ei enää meidän hevosista löydy. Sitten tapahtui... jotain, niinkuin aina ja anglot valuivat takaisin valikoimaan, noin vain, ilman lupaa. Ja mikäs on kasvattaessa niitä kun molempia kantarotuja löytyy sekä meiltä että muualta! Kuvaongelma on jonkinlainen, jo kuutisen vuotta sitten purkauduin tästä aiheesta eikä tilanne ole juuri muuttunut. Sama sen väliä, vaikka sopivia kuvia olisi niukasti, ei angloista olla luopumassa. Niitä käytetään myös anglo-trakehnerien, puoliveristen ja RBSH:iden jalostukseen, mahdollista olisi myös käyttää niitä ratsuponi-jalostuksessa. Ja kyllä: meillä on sotkettu angloarabeihinkin shagyaa arabin sijaan!
Andalusianhevoset
Ionicin andalusianhevoset
Andalusianhevonen, tuo hevosmaailman kuninkaallinen! Ai että ne ovat parhaimmillaan niin upeita, ettei mitään rajaa. Ja kuvia riittää ihan kohtalaisesti, onneksi. Tällä hetkellä myös meidän pieni lauma on sukujen suhteen kohtuullisen kivoissa kantimissa, pääasiassa siitä saan kiittää omaa tuontia, mutta muutamia ostohevosiakin on osunut haaviin. Näyttäisi kuitenkin siltä, että jatkossa pitää keksiä näitä jonkin verran lisää.
–S
Hollanninpuoliveriset, hannoverinhevoset ja brandenburginhevoset
Ionicin hollanninpuoliveriset
Ionicin hannoverinhevoset
Ionicin brandenburginhevoset
Nämä kolme hevosmäärältään suorastaan minimaalista puoliverirotua ovat tarkoitettu ainoastaan FWB:n jalostukseen. Joitain satunnaisia yksilöitä näistäkin roduista vuosien mittaan on syntynyt, mutta en edes pyri mitenkään erikoisesti näitä kasvattamaan, edes sitä vähää kuin esimerkiksi westfaleneita, SWB:itä tai ranskanpuoliverisiä. Hannoverin ja KWPN:n kohdalla syy ehkä on se, että nämä ovat (ainakin olleet, en ole ihan varma nykytilanteesta) suhteellisen yleisiä muilla talleilla, toisin kuin nuo edellä listatut. Mutta FWB-jalostuksessa nämä ovat hyvin arvokkaita ja olenkin ostokannalla aina kun näköpiiriin sattuu sopivia yksilöitä osumaan eteen. Sama toki pätee kyllä muihinkin puoliverisiin, ei sillä.
Hackneyponit
Ionicin hackneyponit
Hackneyponi on ollut vuosikausia yksi kiusankappale: pieni ja harvinainen rotu sekä meillä että muualla. Siksi siitä ei raaskisi mitenkään luopua, mutta jalostaminenkin on vaikeata.
Historiasta sen verran, että ensimmäiset nykyjalostukseen vaikuttaneet ponit taisivat olla ostotammat Cuddly Fortiana ja Cuddly Serenity, jälkimmäinen tosin ei jättänyt meille Ioniciin jälkeläisiä, sen ainoa varsa myytiin muualle.
Nämä kuitenkaan eivät ole ensimmäiset hackneyponit ikinä, näitä aikaisempi hankinta oli Bellicosen kasvattama ori Eamon COS, joka ei vaikuttanut jalostuksessa lainkaan. Onneksi sentäs ori, sen asian voi korjata vielä jälkikäteen ja aionkin sen tehdä!
Noiden tammojen lisäksi alkuaikojen poneihin lukeutui tuontiori Ainsley of Roebuck, mutta itse asiassa nykyjalostuksen varsinainen kantaponi on tamma Aileen Ion (Ainsley of Roebuck – Cuddly Fortiana). Se on varsonut kolme varsaa vieraista oreista ja jos katsotte millaisia sukuja tämän varsoilla on, niin näette kyllä ettei ole juuri tuijotettu sukujen tasaisuutta. Ei vain voi, mutta ihan hyvin voi käyttää suvutonta oria tammalle, jonka suku menee toiseen polveen.
Hackneyponienkin suhteen yritän olla hereillä ja keräillä itselleni kaikki myyntiin tulevat ponit. Lisäksi tietenkin kyttään jos jollain on poneja, jotka eivät ehkä ole myynnissä, mutta joiden varsoja voisi ostaa tai käyttää oreja meidän tammoille. Viimeisin könttäostos on TK:lta puoli tusinaa ponia, muutama suvuton ja näiden varsoja. Tällä hetkellä sanoisinkin että ponilauma on aikas kiva ja jalostuksen kannalta tilanne ei ole pahin mahdollinen.
Gotlanninrussit
Ionicin gotlanninrussit
Russi on vähän hankala rotu, kun on vain muutama pitkäsukuinen poni eikä turhan paljon kuvia. Periaatteessa kauhean kiva rotu kyllä, historia on pitkä virtuaalimaailmassa ja ainakin aikaisemmin russeja on löytynyt muilta harrastajilta paljon. On ollut isoja, pitkäaikaisia kasvattajia, jotka eivät pelkää pitkiä sukuja. En tiedä mikä tilanne on nyt!
Meidän russihistoria alkoi käytännössä ostotamma Niamh Casesta, joka varsoi kaksi varsaa Marinean muinoin omistamasta Coctailsin kasvatista ja yhden sitten Aaron B:stä. Sittemmin on tullut kasvatettua muutama varsa vieraista oreista ja joitain vuosia sitten ostinkin pari pitkäsukuista tammaa. Minä en nyt sitten kuitenkaan tiedä, että mitä noille russeille pitäisi tehdä oikein... Kuvia voisin kyllä ostaa, niin se hätä tulisi hoidettua sillä.
Georgian Grandet
Ionicin Georgian Grandet
GG on risteytysrotu, jossa on pääsääntöisesti saddlebrediä ja jotain raskaampaa, meillä friisiläistä, mutta on mahdollista käyttää myös muita kylmäverisiä. Muistaakseni. Meillä on pitäydytty friisiläissukuisissa hevosissa, yhden vieraan isäoriin suvusta löytyy kyllä irlannintyöhevonen, sekin kyllä on rotuna enemmän lämmin- kuin kylmäverityyppinen ja ehdottomasti ratsu.
Meidän GG-kasvatus alkaa oikeastaan vuonna 2010 syntyneestä oriista Irolas Ion, joka oli ensimmäisen polven fri-sdb-risteytys. Siitä jäi kolme varsaa, joko saddlebred- tai friisitammoista kun ei meillä ollut silloin muita Georgian Grandeja. Näistä varsoista pari on jo jättänyt omaa jälkikasvua ja sitten menin ostamaan yhden vieraan hevosen, pitkäsukuisen kuten nämä meidänkin kasvattamat elukat ovat.
GG on vähän vaikea rotu, kun meillä itsellämme on friisiläisiä niin kovin vähän eikä tilanne näytä siltä että niiden määrä huimasti kasvaisi tulevaisuudessa. Suvut ovat pitkiä ja kuvista on todellinen pula. Melkein tekisi mieli luopua näistä kokonaan, mutta kun se on olevinaan niin vaikeata.
Friisiläiset
Ionicin friisiläiset
Sopivasti sitten päästäänkin niihin friisiläisiin, joita on tällä hetkellä kokonaiset kolme, tosin Heleentjellä on puskurissa pari varsaa, pitäisi sivuja tehdä.
Friisiläiset tulivat Ioniciin alunperin juurikin risteytyskäyttöä varten. Georgian Grandet, moriesianit ja warlanderit kiinnostelivat tuolloin, jossain määrin myös arabo-friisit ja Friesian Sport Horset, mutta näistä kahdesta ei syntynyt kasvatteja koskaan ellei jotain tilareita ole tehty, en ole nyt ihan varma. Meillä oli aluksi muutama oma tuontihevonen, Marjolein fan Ljippe, Tjeerd fan Ljippe ja mahdollisesti muitakin, mutta niistä ei ole nykyisten hevosten suvuissa enää jälkiä. Käytin myös vieraita hevosia jalostuksessa ja jossain vaiheessa ostin useammankin suvullisen durenilaisen.
Friisiläisten kanssa on onneksi se tilanne, että niitä löytyy muualtakin, vaikka isot kasvattajat taitavat olla vähän vähissä. Muutama astutus ja tilausvarsa tuli tässä keväällä nyt sovittua kun en raaskinut noista luopuakaan, mutta katsotaan nyt sitten taas jatkossa. Friisiläinenkin olisi hieno rotu, mutta jotenkin se silti ei jaksa iskeä ihan niin paljon kuin pitäisi, joten se on luopumislistalla pidemmällä aikavälillä. Ehkä, kyllä nämä "luopumiset" on nähty Ionicissa...
Dutch Harness Horset
Ionicin Dutch Harness Horset
DHH:sta ei ole vielä kerrottavaa, koska Ionicin ihan ensimmäinen rodun edustaja tuli talliin viime viikolla! Ihkauuden, valjakkohevosiin keskittyvän Seven Daysin myyntitopikki upposi hedelmälliseen maaperään, sieltä tuli DHH-tamman lisäksi yksi suvullinen cleveland ja frederiksborg myös, lisäksi myin sinne muutamia frederiksborgeja ja yhden cleveland-varsan. Muutama vuosi sitten olen kirjoittanut DHH:sta rotuesittelyn blogiin ja rotu on kyllä ollut kauan sillä luvattoman pitkällä "tarttis hankkia" -listalla.
Dongolat
Ionicin dongolat
Dongola on virtuaalimaailman outolintu, niitä kai on ollut lähinnä vain Zenissä ja sieltä nuo meidänkin otukset ovat peräisin, toinen suvullinen kasvatti, toinen suvuton tuonti. Tänä keväänä näistä kahdesta onkin syntynyt ensimmäinen Ion-dongola ikinä. Poikkeuksellisesti näillä on piirroskuvat, muilta harrastajilta saadut, kiitos siitä heille. Blogissa on esitelty myös dongola silloin kun se tuli ns. ajankohtaiseksi. Se, että mitä hittoa minä teen kahdella dongolalla, ei ole vielä varsinaisesti kirkastunut itsellenikään.
Dartmoorinponit
Ionicin dartmoorinponit
Dartmoorinponi on myös aivan uusi tulokas meillä, joten tarinaa ei ole vielä kirjoitettavaksi asti. Meidän ainokainen tamma on mainittu viimeisimmässä uusia tulokkaita listaavassa postauksessa. Toteanpahan vain, että jo oli korkea aika saada dartmoorikin talliin, sekin kuuluu näihin rotuihin, joita olen pitkään haikaillut.
Cleveland Hunterit
Ionicin Cleveland Hunterit
Näillehän vastikään kirjoittelin "rotumääritelmän". Muutama vanha, pitkäsukuinen hevonen löytyy ja kasvattilistalla on jokunen varsa odottelemassa sivujaan. Ajattelin jatkaa vähän tällä mallilla, kasvattaa pienesti ja silloin kun sattuu huvittamaan. Molempia kantarotujahan löytyy, joten jos ei tallista löydy jollekin hevoselle sopivaa oman rodun edustajaa yhdistettäväksi, käytän jotakin sopivaa kantarodun hevosta. Kuvien kanssa voisin olla vähän vähemmän nirso kyllä.
Campolinot
Ionicin campolinot
En ole vieläkään ihan varma, että mikä aivopieru aikoinaan oli se, että piti näitäkin saada! Taitavat edelleen olla virtuaalimaailman ainoat rotuaan, en ole tainnut muualla niitä juuri nähdä, paitsi tietenkin aikoinaan meiltä Ramya Ranchille lähteneen orivarsan. Se on mielenkiintoisen näköinen rotu kyllä ja kuvia on kohtalainen varasto, joten ihan heti en ole tästä kyllä luopumassa. Pitäisi keksiä muutama hevonen lisää taas.
Australianponit
Ionicin australianponit
Ensimmäinen australianponi ikinä taisi olla tuo Elegy JDB, Jindabynen kasvatti mutta sen jälkeen on tullut muutama ostoponikin ja totta kai myös suvuttomia tuonteja. Itse asiassa olen jopa yllättynyt siitä, että noinkin monta suvullista ponia minulle on myyty! Ihmisillä siis on australianponeja! En kyllä tiedä nykytilanteesta, ehkä niitä jostain nurkasta löytyy edelleen. Itse ajattelin jatkaa näiden jalostusta, yritän pitää sen aika pienimuotoisena, katsotaan miten kauan se päätös pitää.
Australianhevoset
Ionicin australianhevoset
Crampton aloitti vuonna 2015 australianhevosten kasvatuksen, Jindabyne oli tainnut kasvattaa niitä jo aiemmin australianponien lisäksi. Cramptonin puuhista innostuneena hankin itsekin ensin tamman sieltä, sitten oriin ja 2017 syntyi ensimmäinen Ionicin kasvattama australianhevonen. Kauhean kiva rotu (sanon näin kaikista, mutta kun ne on), mutta tulevaisuus vähän huolettaa, sillä Crampton on ollut viime vuonna vain hädin tuskin aktiivinen, ainakin kasvattilistansa perusteella.
Arabian Warmbloodit
Ionicin Arabian Warmbloodit
AWB on virtuaalimaailmaan keksitty puoliverityyppi, jonka rotumääritelmä on valitettavasti tainnut kadota netistä, Web Archivesta voi löytyä vielä mutta nyt juuri en pääse tarkistamaan, ilmoittaa huoltokatkosta. Yksinkertaisesti kyseessä kuitenkin on puoliverinen, jossa on jonkinlainen prosentti arabiverta, vissiin kai minimissään 25% tai 12,5%. Periaatteessa AWB menee ihan tavallisesta puoliverisestä, arabi on sallittu aika monessa kantakirjassa siinä missä englantilaiset täysiveriset ja angloarabitkin, mutta käytännössä arabeja käytetään nykyään puoliverijalostuksessa harvoin. Virtuaalimaailma ei ole tästä varsinainen poikkeus, vaikka täällä sitä toki näkee enemmän. AWB kuitenkin keskittyy juuri siihen, että arabia tulee suvussa olla.
Olen pitänyt kovasti AWB:stä rotuna, se on superhelppo kun puoliverisiä ja arabeja on Ionic väärällään ja jos uhkaa loppua, mistä tahansa muualta löytyy lisää. Kuvien kanssa olen vähän nirso, haluan että hevosten ulkonäössä näkyy edes jollain tavoin se arabimaisuus vaikka puoliverinenhän tuo muuten on. Niin tai näin, tulen jatkamaan AWB:n kanssa kyllä, mutta välttämättä siitä ei kauhean isoa rotua koskaan tule.
Ara-appaloosat
Ionicin ara-appaloosat
Ara-appaloosaa jalostetaan meillä samalla tavoin kuin pintabiania: vähintään 99% arabia ja tiikerinkirjava väritys. Reaalimaailmassa ara-appaloosalla ei ole oikein jalostusmääritelmää eikä rotumääritelmääkään, ara-appaloosiksi (tai AraAppaloosa tai Araloosa) nimitetään vähän kaikenlaisia arabien ja appaloosien risteytyksiä. Ara-appaloosa tällaisena on varsin kiva ja mielenkiintoinen jalostusprojekti, kunpa vain kuvien kanssa ei olisi niin vaikeata. Arabityyppisistä mutta tiikerinkirjavista hevosista on kovin vähän kuvia saatavilla! Minulla kuitenkin on näiden suhteen jonkinlainen ässä hihassa, katsotaan milloin saan sen pelattua. Mutta ara-appaloosat ovat tulleet jäädäkseen!
Historiasta sanottakoon sen verran, että ara-appaloosa-jalostuksen alkulähde on vuonna 2005 syntynyt tamma Caliber Ion, ensimmäisen polven arabi-appaloosa-risteytys, kuten luonnollista on. Siitä lähtee linja nykypäivään asti ja tällä hetkellä elävissä linjan jälkeläisissä on se 99% arabia. Sitten on pakko mainita, että ostin taannoin Liljelunds Vinter Pärla-nimisen tamman, joka on 74% arabi ja ihan vieraasta suvusta.
Appaloosat
Ionicin appaloosat
Appaloosa on harvinaisin näistä kolmesta "western-rodusta" (quarter, paint, appaloosa). Se kuului Ionicin aivan alkuperäisiin kasvatusrotuihin, mutta siitä luovuttiin aika nopeasti. Nyt se on tullut takaisin joitain vuosia sitten, kun Pinkistä siirtelin entisiä laukka-appaloosia Ioniciin ratsupuolen jalostukseen. Pinkissä noita vielä on ihan määrissä, joten jalostuspohjaa löytyy kyllä. Yritän pitää silmäni auki appaloosienkin varalta, jos niitä sattuu tulemaan vastaan.
Angloarabit
Ionicin angloarabit
Tuntuu jotenkin väärältä ajatella että angloarabi olisi pieni rotu, mutta kyllä se sitä on, tällä hetkellä ainakin. Kymmenkunta hevosta ja suunnilleen kai saman verran sivuttomia varsoja kasvattilistalla.
Angloarabikin kuului niihin alkuperäisiin kasvatusrotuihin, jossain vaiheessa siitäkin yritettiin päästä eroon ja taisimmekin päästä, koska vanhimpia angloarabisukuja ei enää meidän hevosista löydy. Sitten tapahtui... jotain, niinkuin aina ja anglot valuivat takaisin valikoimaan, noin vain, ilman lupaa. Ja mikäs on kasvattaessa niitä kun molempia kantarotuja löytyy sekä meiltä että muualta! Kuvaongelma on jonkinlainen, jo kuutisen vuotta sitten purkauduin tästä aiheesta eikä tilanne ole juuri muuttunut. Sama sen väliä, vaikka sopivia kuvia olisi niukasti, ei angloista olla luopumassa. Niitä käytetään myös anglo-trakehnerien, puoliveristen ja RBSH:iden jalostukseen, mahdollista olisi myös käyttää niitä ratsuponi-jalostuksessa. Ja kyllä: meillä on sotkettu angloarabeihinkin shagyaa arabin sijaan!
Andalusianhevoset
Ionicin andalusianhevoset
Andalusianhevonen, tuo hevosmaailman kuninkaallinen! Ai että ne ovat parhaimmillaan niin upeita, ettei mitään rajaa. Ja kuvia riittää ihan kohtalaisesti, onneksi. Tällä hetkellä myös meidän pieni lauma on sukujen suhteen kohtuullisen kivoissa kantimissa, pääasiassa siitä saan kiittää omaa tuontia, mutta muutamia ostohevosiakin on osunut haaviin. Näyttäisi kuitenkin siltä, että jatkossa pitää keksiä näitä jonkin verran lisää.
–S
sunnuntaina, kesäkuuta 23, 2019
Ionicin pikkurotuja, osa 2
Siitä on reilu puolitoista vuotta kun kirjoittelin siihen mennessä käsittelemieni pikkurotujen tilannetta, joten lienee aika katsoa, mitä muille pikkuroduille kuuluu. Noita isompiahan on esitelty täällä blogissa pitkin matkaa, mutta kustakin pienemmästä rodusta ei yhden postauksen vertaa aina irtoa tarinaa.
Ratsu- ja risteytysponit
Ionicin ratsu- ja risteytysponit
Nimensä mukaisesti täällä on tosiaan kaikki ratsu- ja risteytysponit, myös welsh part-bred. Enin osa poneista on virtuaalisia ratsuponeja (VRP), joka on meidän ihan ikioma keksintö miltei 15 vuoden takaa (katso lisää: Virtuaalinen ratsuponi VRP), lyhyesti sanottuna ratsuponi laajemmalla jalostuspohjalla. Ei siis varsinaisesti mitään hirmuisen eksoottista, tavalliset ratsuponit menevät yleensä VRP:ksi ihan suorilta. Ainoa mitä vähän erikoisempaa tällä hetkellä on, on muutama shagya-sukuinen VRP eikä sekään oikeastaan ole niin kovin erikoista. Shagya on muutamissa rotujärjestöissä (trakehner, jotkin angloarabi-rekisterit) hyväksytty arabien ohessa jalostukseen.
Ionicissa kasvatettiin tuolloin 2005 alkaen VRP:itä jonkin verran mutta se homma jäi kuitenkin. Pienessä mittakaavassa niitä vielä syntyy, lähinnä silloin kun tulee risteyttämisvimma. Minä saan aina vähän tämmöisiä kohtauksia... No, tällaisena tuo rotu tuleekin pysymään, satunnaisesti kasvatettuna ja pienenä. Jos jonkun tekee mieli ostaa näitä, niin siitä vain.
Ranskanpuoliveriset
Ionicin ranskanpuoliveriset
Ranskanpuoliverinen eli ehkä tutummin selle francais on monen muun puoliverirodun tavoin lähinnä tarkoitettu FWB-jalostukseen, mutta pienimuotoista jalostusta on kyllä tästäkin rodusta. Kantahevosia ovat olleet ori Dauphin de Valoy, yksi meidän näyttelytähdistä, pitäisi muistaa kantakirjata se joskus, sekä tammat Utopie du Lanore ja Athénaïs du Lanore, ensinmainittu on jo kuollut, jätti pari sf-varsaa. Sitten on toki ostotamma Haleine DLHS.
Kaikkineen voisi sanoa että kivoja suoritushevosia ja yleisesti ottaen melko vähän nähty rotu virtuaalimaailmassa yleisesti ja FWB-jalostuksessakin jyräävät enemmän saksalaiset kantakirjat. Aion pitää tilanteen tällaisena, pientä puhdasjalostusta ja sitten sekoittelua muihin kantakirjoihin FWB:iden tuottamiseksi.
Quarabit
Ionicin quarabit
Quarab on myös sellainen sekoitelmarotu, joita syntyy silloin kun iskee se mainittu risteyttämiskohtaus tai muu mielenhäiriö. Kuten nyt viimeksi, minulla oli yksi quarab-ori, josta piti päästä eroon, niin astutin sillä sitten peräti kolme tammaa. Juuri kuten suunnittelinkin! Nykyiset kolme quarabia ovat siis kaikki samasta isäoriista, eminä näillä on arabitammat.
Quarab olisi sinänsä ihan kiva rotu, ellei sille olisi niin saakutin vaikea löytää kuvia. Lisäksi menin vielä sotkemaan quarterin ohella niihin paintia eli tarjolla olisi sitten kirjavuuttakin. Se ei paranna kuvatilannetta tipan vertaa. Epäilen että quarabeilla ei tule olemaan kovin kummoista tulevaisuutta Ionicissa, mutta sen nyt taas näkee sitten. Saa ostaa.
Missourinfoxtrotterit
Ionicin missourinfoxtrotterit
Foxtrotter ei ole enää oikeastaan mikään minirotu meillä, 15 hevosta tällä hetkellä. Niiden historia meillä on pitkä ja täynnä valitusta. Vanhat lukijat muistanevat vielä syyn valitukseen, mutta lyhyesti: muutama suvullinen hevonen, pitkät vanhat suvut ja kaikki hevoset tietenkin sukua keskenään. Ei raaski lopettaa, kun siellä on oikeasti vanhoja sukulinjoja, muinoin lopettaneesta Vista Ridgestä ja Kerpalta ja ties mistä, mutta jalostaakaan ei voi eteenpäin kun kaikki ovat tosiaan siitä samasta sukulinjasta.
Nykyään tilanne ei ole enää näin lohduton. Olen tuonut useampia hevosia, ostanut muutamia aina kun on silmiin osunut joku sopiva ja niin edelleen. Mustangille ja Ravenwoodille suuret kiitokset, että heiltä on löytynyt suvullisiakin hevosia! Ja näiden kanssa ei tuijoteta sukujen tasaisuutta, ei vain voi. Näillä mennään eteenpäin jatkossakin, niin että kannattaa tulla tarjoilemaan meille ostohevosia ja muutenkin tiedottaa virtuaalisista foxtrottereista.
Mecklenburginhevoset
Ionicin mecklenburginhevoset
Ionicin ensimmäinen ja toistaiseksi ainoa mecklenburg-tamma Where the Truth Lies taisi tulla meille jostain ostotopikista. En varmaankaan erityisesti kysellyt mecklenburgien perään, luultavasti olin etsimässä puoliverisiä. Ehkä suvuttomia tai ylipäänsä mitä tahansa. Valjakkopuoliverinen tuskin oli erityisesti ostoslistalla, mutta sellainenkin nyt sitten tuli ja Lisa on synnyttänyt peräti kolme varsaa valjakkopainotteisista oreista, 2 FWB:tä ja yhden mecklenburgin.
Mitä näille sitten jatkossa tapahtuu? No, yhden tamman pohjalta on vaikea aloittaa edes pienimuotoista jalostusta eikä mecklenburg ole sellainen rotunimike, jonka ehdoin tahdoin haluaisin tallissa pitää. Nämä tuovat hyvää uutta verta FWB-linjoihin ja näemmä aloittivat meidän valjakkopainotteisten puoliveristen kasvatuksen. Niitä valjakkohevosia vain pitäisi saada lisää, kantakirjalla ei ole niin väliä.
Lusitanot
Ionicin lusitanot
Lusitanot ovat pääasiassa lähtöisin yhdestä tuontitammasta, Tequilla do Monteirasista. Miksi sen alkujaan keksin, luoja yksin tietää... No, eihän se siihen jäänyt, tietenkään, se varsoi pari varsaa ja muutamia muitakin ostohevosia tarttui matkaan vuosien varrella. Lusitano on kiva rotu, mutta perin harvinainen virtuaalimaailmassa ja kun kuvatkin menevät yksi yhteen andalusianhevosten kanssa, niin tässä on vähän ongelmia sen päättämisessä, että mikä lusitanojen kohtalo tulee olemaan lopulta. Näitäkin siis saa ostaa.
Lipizzanhevoset
Ionicin lipizzanhevoset
Tässä rodussa "pahan alku ja juuri" on tuontitamma 147 Elodia LXXI, joka varmaan keksittiin ihan vain siksi että sattui olemaan kuva tarjolla. No, Elodia varsoi yhden oriin, Maestoso Elodia I:n, jota varten sitten piti keksiä pari suvutonta tammaa, kun ei sitä raaskinnut varsoitta lopettaa. Ja sitten se sama laulu taas: keksin pari lisää, ostin jokusen ja tässä sitä ollaan taas, alle kymmenen hevosta selkeästi, mutta ei se nyt näytä siltä että näistä ihan heti raaskisi hankkiutua eroon. Tilannetta pahensi parin vuoden takainen Wienin-matka, jolloin näin lipizzoja ihan livenä ja ne vähän kolahti. Upeita!
Islanninhevoset
Ionicin islanninhevoset
Kuten en foxtrotteriakaan, en miellä issikkaa enää varsinaisesti pieneksi roduksi, vaikka hevosmäärä ei tusinaa enempää olekaan. Issikka on kuitenkin tullut jäädäkseen ja määrä tulee kasvamaan kyllä, ehkä hitaasti mutta joka tapauksessa varmasti.
Issikalla on pitkä historia, ensimmäinen issikka ikinä Ionicissa oli Snotra frá Syndur, syntynyt ja ostettu vuonna 2007. Sillä kisattiin jonkin verran ARJ:ssa mutta ennen kaikkea se varsoi puolen tusinaa varsaa, virtuaalimaailman ensimmäiset frá Jón-issikat. Ne kuitenkin myytiin kaikki, silloin ei into riittänyt oikein jalostaa näitä pidemmälle ja yhden tamman varsojen pohjalta jalostaminen on tuhoon tuomittu idea jo heti lähtöönsä.
Sitten pitää siirtyä vuoteen 2012, jolloin meille tuli kaksi suvullista teigaholtilaista ja siitä se sitten taas lähti. Brellir ja Krafla ovat nykyisen issikkajalostuksen kantahevoset, jos tosin sain ostettua Kerpalta takaisin vanhan kasvattimme Vakri-Skjónin. Sittemmin olen ollut ostokannalla muutenkin, joten hevosten määrä on kasvanut ja suvuissa on sekä pituutta että vaihtelua. Ajattelin jatkaa tällä linjalla eli ostan aina kun osuu sopiva yksilö haaviin, issikka on sen verran yleinen rotu (onhan? ONHAN?!) että niitä löytyy kyllä muiltakin.
Ratsu- ja risteytysponit
Ionicin ratsu- ja risteytysponit
Nimensä mukaisesti täällä on tosiaan kaikki ratsu- ja risteytysponit, myös welsh part-bred. Enin osa poneista on virtuaalisia ratsuponeja (VRP), joka on meidän ihan ikioma keksintö miltei 15 vuoden takaa (katso lisää: Virtuaalinen ratsuponi VRP), lyhyesti sanottuna ratsuponi laajemmalla jalostuspohjalla. Ei siis varsinaisesti mitään hirmuisen eksoottista, tavalliset ratsuponit menevät yleensä VRP:ksi ihan suorilta. Ainoa mitä vähän erikoisempaa tällä hetkellä on, on muutama shagya-sukuinen VRP eikä sekään oikeastaan ole niin kovin erikoista. Shagya on muutamissa rotujärjestöissä (trakehner, jotkin angloarabi-rekisterit) hyväksytty arabien ohessa jalostukseen.
Ionicissa kasvatettiin tuolloin 2005 alkaen VRP:itä jonkin verran mutta se homma jäi kuitenkin. Pienessä mittakaavassa niitä vielä syntyy, lähinnä silloin kun tulee risteyttämisvimma. Minä saan aina vähän tämmöisiä kohtauksia... No, tällaisena tuo rotu tuleekin pysymään, satunnaisesti kasvatettuna ja pienenä. Jos jonkun tekee mieli ostaa näitä, niin siitä vain.
Ranskanpuoliveriset
Ionicin ranskanpuoliveriset
Ranskanpuoliverinen eli ehkä tutummin selle francais on monen muun puoliverirodun tavoin lähinnä tarkoitettu FWB-jalostukseen, mutta pienimuotoista jalostusta on kyllä tästäkin rodusta. Kantahevosia ovat olleet ori Dauphin de Valoy, yksi meidän näyttelytähdistä, pitäisi muistaa kantakirjata se joskus, sekä tammat Utopie du Lanore ja Athénaïs du Lanore, ensinmainittu on jo kuollut, jätti pari sf-varsaa. Sitten on toki ostotamma Haleine DLHS.
Kaikkineen voisi sanoa että kivoja suoritushevosia ja yleisesti ottaen melko vähän nähty rotu virtuaalimaailmassa yleisesti ja FWB-jalostuksessakin jyräävät enemmän saksalaiset kantakirjat. Aion pitää tilanteen tällaisena, pientä puhdasjalostusta ja sitten sekoittelua muihin kantakirjoihin FWB:iden tuottamiseksi.
Quarabit
Ionicin quarabit
Quarab on myös sellainen sekoitelmarotu, joita syntyy silloin kun iskee se mainittu risteyttämiskohtaus tai muu mielenhäiriö. Kuten nyt viimeksi, minulla oli yksi quarab-ori, josta piti päästä eroon, niin astutin sillä sitten peräti kolme tammaa. Juuri kuten suunnittelinkin! Nykyiset kolme quarabia ovat siis kaikki samasta isäoriista, eminä näillä on arabitammat.
Quarab olisi sinänsä ihan kiva rotu, ellei sille olisi niin saakutin vaikea löytää kuvia. Lisäksi menin vielä sotkemaan quarterin ohella niihin paintia eli tarjolla olisi sitten kirjavuuttakin. Se ei paranna kuvatilannetta tipan vertaa. Epäilen että quarabeilla ei tule olemaan kovin kummoista tulevaisuutta Ionicissa, mutta sen nyt taas näkee sitten. Saa ostaa.
Missourinfoxtrotterit
Ionicin missourinfoxtrotterit
Foxtrotter ei ole enää oikeastaan mikään minirotu meillä, 15 hevosta tällä hetkellä. Niiden historia meillä on pitkä ja täynnä valitusta. Vanhat lukijat muistanevat vielä syyn valitukseen, mutta lyhyesti: muutama suvullinen hevonen, pitkät vanhat suvut ja kaikki hevoset tietenkin sukua keskenään. Ei raaski lopettaa, kun siellä on oikeasti vanhoja sukulinjoja, muinoin lopettaneesta Vista Ridgestä ja Kerpalta ja ties mistä, mutta jalostaakaan ei voi eteenpäin kun kaikki ovat tosiaan siitä samasta sukulinjasta.
Nykyään tilanne ei ole enää näin lohduton. Olen tuonut useampia hevosia, ostanut muutamia aina kun on silmiin osunut joku sopiva ja niin edelleen. Mustangille ja Ravenwoodille suuret kiitokset, että heiltä on löytynyt suvullisiakin hevosia! Ja näiden kanssa ei tuijoteta sukujen tasaisuutta, ei vain voi. Näillä mennään eteenpäin jatkossakin, niin että kannattaa tulla tarjoilemaan meille ostohevosia ja muutenkin tiedottaa virtuaalisista foxtrottereista.
Mecklenburginhevoset
Ionicin mecklenburginhevoset
Ionicin ensimmäinen ja toistaiseksi ainoa mecklenburg-tamma Where the Truth Lies taisi tulla meille jostain ostotopikista. En varmaankaan erityisesti kysellyt mecklenburgien perään, luultavasti olin etsimässä puoliverisiä. Ehkä suvuttomia tai ylipäänsä mitä tahansa. Valjakkopuoliverinen tuskin oli erityisesti ostoslistalla, mutta sellainenkin nyt sitten tuli ja Lisa on synnyttänyt peräti kolme varsaa valjakkopainotteisista oreista, 2 FWB:tä ja yhden mecklenburgin.
Mitä näille sitten jatkossa tapahtuu? No, yhden tamman pohjalta on vaikea aloittaa edes pienimuotoista jalostusta eikä mecklenburg ole sellainen rotunimike, jonka ehdoin tahdoin haluaisin tallissa pitää. Nämä tuovat hyvää uutta verta FWB-linjoihin ja näemmä aloittivat meidän valjakkopainotteisten puoliveristen kasvatuksen. Niitä valjakkohevosia vain pitäisi saada lisää, kantakirjalla ei ole niin väliä.
Lusitanot
Ionicin lusitanot
Lusitanot ovat pääasiassa lähtöisin yhdestä tuontitammasta, Tequilla do Monteirasista. Miksi sen alkujaan keksin, luoja yksin tietää... No, eihän se siihen jäänyt, tietenkään, se varsoi pari varsaa ja muutamia muitakin ostohevosia tarttui matkaan vuosien varrella. Lusitano on kiva rotu, mutta perin harvinainen virtuaalimaailmassa ja kun kuvatkin menevät yksi yhteen andalusianhevosten kanssa, niin tässä on vähän ongelmia sen päättämisessä, että mikä lusitanojen kohtalo tulee olemaan lopulta. Näitäkin siis saa ostaa.
Lipizzanhevoset
Ionicin lipizzanhevoset
Tässä rodussa "pahan alku ja juuri" on tuontitamma 147 Elodia LXXI, joka varmaan keksittiin ihan vain siksi että sattui olemaan kuva tarjolla. No, Elodia varsoi yhden oriin, Maestoso Elodia I:n, jota varten sitten piti keksiä pari suvutonta tammaa, kun ei sitä raaskinnut varsoitta lopettaa. Ja sitten se sama laulu taas: keksin pari lisää, ostin jokusen ja tässä sitä ollaan taas, alle kymmenen hevosta selkeästi, mutta ei se nyt näytä siltä että näistä ihan heti raaskisi hankkiutua eroon. Tilannetta pahensi parin vuoden takainen Wienin-matka, jolloin näin lipizzoja ihan livenä ja ne vähän kolahti. Upeita!
Islanninhevoset
Ionicin islanninhevoset
Kuten en foxtrotteriakaan, en miellä issikkaa enää varsinaisesti pieneksi roduksi, vaikka hevosmäärä ei tusinaa enempää olekaan. Issikka on kuitenkin tullut jäädäkseen ja määrä tulee kasvamaan kyllä, ehkä hitaasti mutta joka tapauksessa varmasti.
Issikalla on pitkä historia, ensimmäinen issikka ikinä Ionicissa oli Snotra frá Syndur, syntynyt ja ostettu vuonna 2007. Sillä kisattiin jonkin verran ARJ:ssa mutta ennen kaikkea se varsoi puolen tusinaa varsaa, virtuaalimaailman ensimmäiset frá Jón-issikat. Ne kuitenkin myytiin kaikki, silloin ei into riittänyt oikein jalostaa näitä pidemmälle ja yhden tamman varsojen pohjalta jalostaminen on tuhoon tuomittu idea jo heti lähtöönsä.
Sitten pitää siirtyä vuoteen 2012, jolloin meille tuli kaksi suvullista teigaholtilaista ja siitä se sitten taas lähti. Brellir ja Krafla ovat nykyisen issikkajalostuksen kantahevoset, jos tosin sain ostettua Kerpalta takaisin vanhan kasvattimme Vakri-Skjónin. Sittemmin olen ollut ostokannalla muutenkin, joten hevosten määrä on kasvanut ja suvuissa on sekä pituutta että vaihtelua. Ajattelin jatkaa tällä linjalla eli ostan aina kun osuu sopiva yksilö haaviin, issikka on sen verran yleinen rotu (onhan? ONHAN?!) että niitä löytyy kyllä muiltakin.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)