torstaina, maaliskuuta 14, 2013

Viivat: milloin niitä käytetään ja miten ne saadaan aikaan


Tämä teksti liittyy vain hyvin epäsuorasti virtuaalihevosiin, enemmän se liittyy kielioppiin ja osin tietotekniikkaan. Mutta virtuaalihevosethan ovat pääasiassa kirjoittamisen tuotteita, vai mitä? Aiheena siis erilaiset viivamerkit tekstissä.

Erilaiset? Eihän niitä ole näppäimistössäkään kuin yksi, se viivamerkki siinä pisteen vieressä? Itse asiassa viivoja on ainakin neljä erilaista ja ne eroavat toisistaan – kuinkas muuten? – pituuden perusteella.

Yhdysmerkki -
Lyhyin (-) on yhdysmerkki (tai yhdysviiva), se jonka saa painamalla sitä mainittua viivanäppäintä. Tätä käytetään yhdyssanoissa, silloin kun se on tarpeen:
kuorma-auto
Finlandia-talo
lama-Suomi
Ruotsin-matka
suomalais-amerikkalainen
mm-kisat
syntymäaika ja -paikka
parturi-kampaaja
Ulla-täti

Tätä voi käyttää myös selventämään yhdyssanoja. Meillä käytetään sitä usein seuraavasti:
ahaltek-ori (vrt. ahaltekori)
trakehner-tamma (vrt. trakehnertamma)

Tällaisessa käytössä yhdysmerkkiä ei eroteta kirjaimista välilyönnillä, vaan sana kirjoitetaan yhteen yhdysmerkin kanssa. Jos yhdyssanan alkuosa on sanaliitto, yhdysmerkki erotetaan välilyönnillä alkuosasta:
pro gradu -tutkielma
Tuulen Viemää -romaani
New Yorkin -lento (vrt. yllä Ruotsin-matka)


Miinusmerkki −
Miinusmerkki on se, jota tulee käyttää matemaattisissa lausekkeissa. Se on hieman pidempi kuin yhdysmerkki ja sen pitäisi olla myös aavistuksen paksumpi. Valitettavasti kaikki fontit eivät näytä miinusmerkkiä näin, esimerkiksi tässä blogissa miinusmerkki näkyy kaiketi samanlaisena kuin alla esitetty n-ajatusviiva.
HTML:ssä miinusmerkin saa yhdistelmällä "−", Microsoft Wordissä puolestaan valitsemalla Insert > Symbol.

N-ajatusviiva – (lyhyt ajatusviiva)
Ajatusviivaa käytetään aika sekalaisissa yhteyksissä.
Alla esimerkkejä sen käytöstä välimerkkinä ja ilmaisemassa rajakohtia:
10–20 metriä, mutta: 10 000 – 20 000 metriä
1.4.–15.4.
Suomi–Ruotsi-maaottelu
Helsinki–Tampere-moottoritie
s. 230– (sivulta 230 eteenpäin)
Paasikiven–Kekkosen linja

Sitä käytetään myös merkitsemään lainauksesta poistettua tekstiä ja ilmaisemaan irrallista lisäystä. Jälkimmäisestä nimi ajatusviiva ilmeisesti on saanut alkunsa. Esimerkkejä:
Tämä teksti liittyy – – kielioppiin ja osin tietotekniikkaan. (kts. tekstin avausvirke)
Ne eroavat toisistaan – kuinkas muuten? – pituuden perusteella ("kuinkas muuten?" on tässä tapauksessa se mainittu irrallinen lisäys. Tässä tapauksessa ajatusviivat voisi korvata pilkuilla: "ne eroavat toisistaan, kuinkas muuten, pituuden perusteella". Joskus ne voi korvata myös sulkeilla.)

Ajatusviivaa käytetään listoissa:
Ionicissa kasvatetaan seuraavia hevosrotuja:
– arabianhevonen
– englantilainen täysiverinen
– frederiksborginhevonen

Ajatusviivaa käytetään myös repliikeissä:
– Vaikeaa, minä sanoin. – Mikseivät kaikki viivat voi olla samanmittaisia?
– Siksi, työkaveri vastasi, – että ne tarkoittavat eri asioita.
– Joo, mutta en minä siinä silti näe mitään järkeä.

Nämä voi yleensä korvata lainausmerkeillä:
"Vaikeaa", minä sanoin. "Mikseivät kaikki viivat voi olla samanmittaisia?"
"Siksi", työkaveri vastasi, "että ne tarkoittavat eri asioita."
"Joo, mutta en minä siinä silti näe mitään järkeä."

Kaunokirjallisessa tekstissä ajatusviivalla voidaan myös korostaa jotain yllättävää ja poikkeavaa:
Virginia lähetti minulle mailia, kertoi uudesta työstään – ja ilmoitti lopettavansa virtuaalihevostelun.

Ajatusviiva sopii myös otsikoihin korvaamaan verbiä tai muuten vain tehostamaan ja lyhentämään sitä:
Terskinhevonen – tuntematon suuruus
Harvinaiset rodut – miten niiden kanssa selviää hengissä?

On käyttökelpoinen myös rumien sanojen lyhentämisessä:
–kele!

HTML:ssä n-ajatusviivan saa yhdistelmällä "–" tai "–", Microsoft Wordissä se pitäisi tulla näppäinyhdistelmällä ctrl + -, mutta tämä ei toimi ainakaan versiossa 2010. Insert > Symbol - valikosta senkin pitäisi löytyä.

M-ajatusviiva — (pitkä ajatusviiva)
M-ajatusviivaa käytetään periaatteessa samoin kuin n-ajatusviivaa. Nykyinen suositus ilmeisesti suosittaa lyhyemmän n-ajatusviivan käyttöä. Sitä käytetään amerikanenglannissa lyhyen ajatusviivan tilalla, mutta tällöin sitä ei eroteta sanoista välilyönnillä:
Ionic is a Finnish SIM stable which specializes in rare breeds—including Gidrans and Noniuses—and breeds them.

HTML:ssä m-ajatusviivan saa yhdistelmällä "—" tai "—", Microsoft Wordissä sen pitäisi löytyä ainakin Insert > Symbol - valikosta.


Lähteet ja lisää luettavaa
–S

tiistaina, maaliskuuta 12, 2013

Laukkakilpailemisen viehätys

Olen miettinyt useampaankin otteeseen, että mikä tuossa laukkamaailmassa on sellaista, että siellä jaksaa kilpailla ja järjestää kilpailuja hyvinkin aktiivisesti, mutta muiden lajien kisoihin osallistuminen on niin vastenmielistä, ettei sitä juuri välitä tehdä. Eikä ravipuolikaan jaksa hirveästi houkutella.
Keksin seuraavia syitä:
- realistisuus kisamäärissä ja kilpailuttamisessa
- kilpauran nousujohteisuus
- ei massakisaamista
- hevosten yksilöllinen kohtelu
- lähtöihin mahtuu yleensä
- hevonen on joskus valmis, kisauraa ei kannata jatkaa loputtomiin
- todelliset huippuhevoset ovat harvassa
- huippuhevosta ei määritellä sijoitusmäärän perusteella
- suurkilpailut, prepit ja suhteutetut arvonnat
- voittosummat

Tuosta laukkakilpailuttamisen realistisuudesta ja järkevistä kisamääristä on ollut aikaisemmin blogissa paljonkin puhetta. Laukkahevosia nyt vain ei kilpailuteta sadoissa starteissa ja kaikissa mahdollisissa lähdöissä, mihin se vain mahtuu mukaan. Mitä olen katsellut noita reaalimaailman laukkahevosia, niin varsinkin monen huippuhevosen ura on saattanut loppua esimerkiksi kymmenen startin jälkeen. Parikymmentä starttia on ihan normaalia, joillain oli päälle 40 starttia, mutta sileän laukkaajissa ei toistaiseksi tullut vastaan sellaisia, joilla olisi kovin paljon tätä enemmän lähtöjä. Joitain harvoja poikkeuksia tietenkin voi olla, mutta niinhän joka asiassa. Risuilla tilanne on vähän toinen, siellä kilpailutetaan enemmän ja jollain estelaukkaajalla oli peräti 100 starttia. Mutta kuitenkin lähtömäärät ovat suht vähäisiä hevosta kohti ja samaa linjaa noudatellaan virtuaalisessa laukkamaailmassakin.

Tämä, kuten aika moni noista muistakin listatuista kohdista johtaa alkujaan siihen, että laukkapuolella hyvä hevonen määritellään perin toisella tavalla kuin muissa lajeissa. Hyvän laukkahevosen määrittää taso, jonka se on voittanut, voitto- ja sijoitusprosentit, sekä jossain määrin palkintosumma ja arvokisavoitot ja -sijoitukset. Voitto- ja sijoitusprosentti ovat siitä vekkuleita asioita, että niitä ei voi parantaa kilpailemalla enemmän. Yleensä ne päinvastoin heikkenevät, ellei nyt satu kohdalle tosi hyvä arpaonni. Tämä puolestaan johtaa siihen, että hevosen kilpailuttaminen kannattaa lopettaa joskus, silloin kun sen prosentit ja statistiikka näyttävät hyviltä. Jos laskettaisiin pelkkä voittojen tai sijoitusten lukumäärä, hevosia kannattaisi kilpailuttaa ikuisesti.

Ei laukkamaailmassakaan aina osu tuuri kohdalle, mutta sitten jos osuu, voi käsissä olla todellinen helmi, jotain todella harvinaista ja oikeasti hyvä ja hehkuttamisen arvoinen hevonen. Ja koska suhteutetuissa kilpailuissa ne edelliset startit ja statistiikka merkitsevät, ei menestys ole aina satunnaista. Erinomaisesti menestynyt laukkahevonen on jotain sellaista, mitä ei kaikilla todellakaan ole.

Jos sitä verrataan vaikka johonkin KRJ I-laatuarvostelupalkintoon, niin sellaisenhan saa käsittääkseni kuka tahansa, joka vain viitsii nähdä tarvittavan verran vaivaa. Hankkii loistavan kuvan (ei vaadi paljon mitään, esimerkiksi Bob Langrishilta löytyy hyviä kuvia rakenteellisesti korrekteista hevosista), kilpailee maksimipisteisiin vaadittavan määrän sekä hevosella, sen vanhemmilla että varsoilla. Tästäkin on puhuttu, ihan kuka tahansa saa vaikka 1000 sijoitusta hevoselleen, kun jaksaa kilpailla tarpeeksi. Se on pelkkää todennäköisyyslaskentaa, ne sijoitukset tulevat jossain vaiheessa. Huonolla tuurilla 60 sijoitukseen vaaditaan (satoja)tuhansia kilpailuja, mutta hei, mitä ei laatispisteiden eteen tekisi? Luonnekuvauksen kirjoittaminen, päiväkirjan kirjoittaminen, valmennukset, tarinakisat, näihin vaaditaan vain kirjoittamista. Ja tadaa, KRJ-I hevonen on valmis! Tietysti tämä on etu siinä mielessä, että menestykseen voi itse vaikuttaa, se ei ole sattumanvaraista kuten laukkamenestys. Kovasta työstä siis saa palkinnon, se on tietysti oikeutettua, mutta jos minulta kysytään, myös vähän tylsää, koska se on niin ennalta-arvattavaa. Mutta kukin tyylillään.

Myös laukkahevosen uran nousujohteisuudesta on Gin kirjoittanut. Kaikki aloittavat pohjalta ja lähtevät siitä etenemään ylöspäin, osa oman menestyksen voimin, osa suvun siivittämänä. Koska voitto on se, jonka avulla päästään tasoilla ylöspäin, jokainen startti merkitsee. En tiedä millainen muilla laukkaharrastajilla on systeemi, mutta meidän hevoset kilpailevat yleensä vain yhden startin kerrallaan. Edellisestä kisasta odotetaan tulokset ennen kuin hevonen ilmoitetaan seuraavaan.

Tästä päästään seuraaviin kohtiin eli massakisaamisen puuttumiseen ja hevosten yksilölliseen kilpailuttamiseen. Luin joskus jostain ht.netin topicista, että perinteisissä ratsastuslajeissa kilpailevilla on jonkinlainen osallistujalista, jonka he vain kopioivat kisakutsuun. Ilmeisesti he siis eivät katso lainkaan kisailmoja tehdessään sitä hevosta. Se joka kisaa 140 sentin esteitä, ilmoitetaan kaikkiin 140 sentin luokkiin riippumatta siitä, milloin se on kilpaillut viimeksi tai miten pärjännyt. Toisaalta, eipä moiseen riitä aikakaan, jos kilpailee sadoissa luokissa.

Meillä ainakin laukkakilpailuihin ilmoittautuminen on hyvin toisenlaista. Hevoslistauksista näkee hevosen perustiedot eli rodun, sukupuolen, iän, tason, erikoistumismatkan ja -ratapohjan (nämä kaksi viimeistä ovat tärkeitä vain täysiverisellä). Kun saan eteeni uuden kisakutsun, johon pitää ilmoittaa hevosia, katson sen läpi lähtö kerrallaan ja etsin jokaiseen lähtöön mahdollisesti sopivat hevoset. Hevoslistauksesta näen heti, mitä hevosta kannattaa edes harkita ja mitä ei. Jos nuo perusasiat täsmäävät, vilkaisen hevosen sivun. Saatan huomata, että hevonen on juuri kilpaillut tai siltä puuttuu viimeisin tulos, joten en ilmoita sitä seuraavaan lähtöön. Tai ehkä hevonen on muutamassa viime startissa juossut huonosti juuri tällä matkalla tai muuten vain pärjännyt kehnosti viime aikoina, jolloin saatan jättää sen vähäksi aikaa kilpailutauolle tai harkita jotain muuta matkaa. Tai ehkä odotan sen kanssa jotain tiettyä arvokilpailua enkä ilmoita sitä nyt mukaan muihin startteihin. Tai ehkä se on juuri sopiva siihen tiettyyn lähtöön, mutta silloin juuri se yksi tietty hevonen on sopiva siihen tiettyyn lähtöön. Ja sitten jotkut kehtaavat väittää, ettei suurtalleilla hevosia nähtäisi ja kohdeltaisi yksilöllisesti?

Lisäjännitystä laukkakilpailemiseen tuovat vielä arvokisat, jotka ehkä on rajattu vain niille, jotka ovat pärjänneet prep-lähdöissä, suhteutettu arvonta ja kivat voittosummat. Erityisen jännittäviä ovat suhteutetut arvonnat, joissa hevosen pärjäämiseen vaikuttaa sen statistiikka, menestys viimeisimmissä starteissa ja myös vanhemmat sekä niiden menestys. Mutta lopulta nämäkin tulokset arvotaan ja vaikka joku miten olisi vahva voittajasuosikki, kukaan ei ole varma voittaja ennen kuin tulokset tulevat.
Mitä tulee palkintosummiin, niin vaikka niillä ei ole merkitystä virtuaalimaailmassa, on silti kiva katsella, kun omien hevosten palkintosumma kasvaa. Ravipuolella esimerkiksi jaetaan rahaa paljon kitsaammin, siellähän muistaakseni voittaja saa maksimissaan 2500v€. Laukkapuolella maidenistakin saa voittaja vähintään 8000v€ ja sitten kun puhutaan arvokisoista, lasketaan voittosummat sadoissa tuhansissa, ellei perätä mene yli miljoonan virtuaalieuron. Sen jälkeen ei ihan kauheasti jaksa hehkuttaa siitä, jos oman ravurin voittosumma on 15000...

Tällaisia ajatuksia tuli minulle laukkakilpailemisesta mieleen.

–S

maanantaina, maaliskuuta 11, 2013

Hyvä kasvattaja

Ht.netissä kyseltiin tänään millainen on kunkin mielestä hyvä kasvattaja, tarjoaako sellainen kuvan kasvatin mukana, kyseleekö kuulumisia, järjestääkö toimintaa kasvateilleen ja kaikenlaista muuta (topic). Vastailin siihen jo itseni/meidän puolesta jotain sekavaa, mutta ajattelin jatkaa tajunnanvirtaa tänne aiheesta, mutta kuitenkin vähän vierestä.

No, me haluaisimme olla mieluusti hyviä kasvattajia, ellemme suorastaan maailman parhaita. Valitettavasti se ei ihan aina onnistu, vaikka tahto on hyvä ja yritystäkin joskus ja jouluna.

Me myymme kasvattejamme miltei mihin tahansa. Jos nyt on jollain tavoin järkevänoloinen virtuaalitalli tai omistaja, niin kyllä lähtee. Emme karsasta Suntuubi-tallejakaan, jos niillä on hevosten perustiedot ja tekijänoikeudet edes pintapuolisesti hallinnassa.
Tämän lisäksi ostajalta ei edellytetä mitään, paitsi joissain harvoissa poikkeustilanteissa, kun myymme esimerkiksi jotain menestynyttä laukkahevosta. Yleisesti omistaja saa kuitenkin menetellä hevosen kanssa kuten tahtoo: kisata tai unohtaa, ruunata tai tappaa, myydä eteenpäin ilman lupaa tai teettää sata varsaa. Mikä ei ole meidän, ei meillä ole oikeutta puuttua sen tekemisiin. Tällainen leväperäisyys on johtanut tietenkin siihen, että jonkinlainen osa meiltä myydyistä kasvateista on kadonnut tyystin. Kun me emme kyttää omistajien tekemisiä ja ota kasvattia takaisin, jos se on kadonnut, niin ei sitä kukaan muukaan tee. Miksi pitäisi? Meillä syntyy niin paljon varsoja, ettei se ole katastrofi, jos muutama katoaa ja me emme koskaan myy mitään sellaista, mikä olisi korvaamatonta (sillä hetkellä).

Tämä ei ole pelkästään hyvä asia omistajan kannalta. Jos aikoo lopettaa virtuaalihevostelun jotenkin kunniallisesti eikä vain kadota vähin äänin, on omistajan nähtävä se vaiva, että myy meidän kasvatin eteenpäin. Me otamme toisinaan takaisin vanhoja kasvatteja, jos niitä meille tarjotaan, mutta ei ole mitenkään itsestäänselvää, että sen voi noin vain tuupata meille takaisin kun itseä ei enää kiinnostakaan.

Tätä ei kuitenkaan pidä ymmärtää siten, etteikö meitä kiinnostaisi kasvattiemme ja ylipäänsä meidän joskus omistamien hevosten tai niiden jälkeläisten kuulumiset ja uutiset. Olihan täällä blogissakin vuosia sitten kirjoitus, että jos omistat Ion-, Iostream-, GA-, tai Gin-hevosen tai jonkin sellaisen, jolla on näitä suvussa, tai sellaisen hevosen, jonka tiedät tai epäilet jotenkin muuten olleen joskus sidoksissa meidän talleihin, niin saa tulla kertomaan kuulumisia ja uutisia. Se on ajankohtainen edelleen ja meistä on tosi hauska nähdä meidän kasvattien sivuja ja niiden jälkeläisiä ja yleisesti tietää mitä niille kuuluu. Ei muuta kuin mailia meille tai saa tänne blogiinkin jättää terveiset minkä tahansa tekstin kommentteihin.

Tähän väliin haluan kertoa siitä, kun eilisiltana selailin laukkakisoja läpi ja silmään osui yksi statistiikkojensa mukaan loistavasti pärjännyt hevonen. Lähdin sitten katselemaan, että mitä kyseisestä hevosesta löytyy tietoja. No, sen isäkin oli hienosti pärjännyt, loistavat statistiikat ja G1-voittaja. Sitten löytyi isälle kunnollinen sivu sukutauluineen kaikkineen: sen molemmat vanhemmat ovat GA-hevosia, meillä Pinkissä kisattuja laukkureita, jotka myytiin myöhemmin siitoshevosiksi. Ja niistä, meidän hevosista, polveutuu yksi tämän hetken ehkä kovimmista kolmivuotiaista täysiverisistä! Tällaisista kuulumisista pidämme aivan erityisen paljon!

Muttei sen hevosen tarvitse olla mikään huippuperiyttäjä tai ratsastuskilpailuiden suurin tähti, että sitä voisi meille hehkuttaa. Jos kyse on kasvatista, meille riittää uutiseksi jo ihan se, että sillä on olemassa omat sivut. Sekin nimittäin on enemmän kuin mitä monella meidän poismyydyllä kasvatilla on... Ja vaikka hevonen olisi millainen pullaponi, tallinkoriste ja puskaratsu, mutta suvusta jostain 5. polvesta löytyy joku ehkä-joskus-muinoin-Ionicin-omistuksessa-ollut hevonen, niin kyllä meitä silti kiinnostaa semmoinenkin nähdä.

Voidaan sanoa, että kasvateillamme ja muilla meiltä poismyydyillä hevosilla on ikuinen kasvattajan tuki. Jos et tiedä sopiiko jokin kuva rodulle tai minkä värinen sen pitäisi olla tai missä sen kadonneet esivanhemmat ovat tai minkätasoisia luokkia sillä olisi realistista kilpailla tai sen vanhemmilta puuttuu luonne ja sukuselvitys ja haluaisit kasvatille ne kirjoittaa tai et ole varma esimerkiksi RBSH-tammalle sopivasta isäoriista tai mitä tahansa muuta tällaista tuleekaan mieleen, niin älkää epäröikö laittaa mailia ja kysyä. Tyhmiä kysymyksiä ei ole olemassa ja yritämme auttaa jos se vain on mahdollista. Se palvelee yleensä meidänkin etua, osa meiltä myytävistä hevosista on suoraan sanottuna suht eksoottisia kopukoita eivätkä siis välttämättä erityisen tuttuja ostajille. Jos kasvattaja ei osaisi näihin liittyvien ongelmien kanssa neuvoa, niin kukas sitten?

Meidän ongelma on se, että me emme juuri markkinoi. Jotta saa ostettua meiltä hevosen, sitä pitää yleensä itse osata tulla kysymään. Lisähaasteen ostamiseen tekee se, että varsinkin vanhempia hevosia suostumme myymään varsin harvoin muualle. Yleensä kannattaa joko kysyä suoraan tilausvarsaa tai katsoa kasvattilistalta jokin sopiva kasvatti, jolla ei vielä ole sivua olemassa. Tämä riippuu vähän rodusta ja paljon hevosen vanhemmista. Mutta jos sinulla on kiikarissa jokin hevonen, jonka aivan ehdottomasti meiltä haluaisit, niin kerro se. Me ymmärrämme perusteluna mm. sen, että jollain hevosella on niin äärettömän kiva nimi, että haluat sen siksi eikä tällöin luonnollisesti mikään korvaava tilausvarsa ole oikein sopiva ratkaisu. Useimmiten tämä on ihan vain sovittelukysymys, ehkä teetämme hevosesta varsan tai pari itsellemme tai jotain.

Toimintaakin olisi tietysti kiva järjestää omille kasvateille, mutta kun ei meillä sitä toimintaa nyt muutenkaan juuri ole, laukkoja lukuunottamatta. Periaatteessa tietysti voisi järjestää vaikka jotain valmennuksia, jotka on rajattu vain meidän hevosille. Ehkä Ion-/Gin-kasvateille avoimet VSN-näyttelytkään eivät olisi mahdoton idea. Pidetään mielessä.

–S

perjantaina, maaliskuuta 08, 2013

Laukkapuolen arvokisoja

Kuluvana CAS-vuonna näemmä muidenkin kuin vain ykkösryhmän suurimpiin arvokisoihin joutuu preppaamaan. Viime vuonnahan mukaan pääsivät kaikki, joilla oli oikeus G1-tasolla kilpailla. Tämä on minusta hieno juttu, koska sillä saadaan lisää noita muidenkin ryhmien arvolähtöjä eli hyvin pitkälti niitä kaivattuja G1-lähtöjä. Tätä olemme kaipailleet jo jonkin aikaa, valitimmehan joskus siitäkin, että kun arvokisoja muille ryhmille on niin vähän tai ei välttämättä lainkaan, kilpailutus päättyy käytännössä G2-tasolle.
Ja hei, kaikkein parasta on ehkä se, että jos minä noista preppilähdöistä mitään ymmärsin, niin tulossa myös pelkästään kolmosryhmälle avoin risuestearvokilpailu Pratap Cup Steelpechase!

Koska näille prep-lähdöille ei ole olemassa suoria esikuvia reaalimaailmassa, on niille keksitty ihan omat nimet. En tiedä kenen laukkaharrastajan loistava idea oli käyttää lähtöjen nimissä hyvin pärjänneiden hevosten nimiä. Näiden tietoja on keräilty Galloperissa. Mekin sinne olemme listanneet omia uransa jo päättäneitä laukkureita, joilla on jotain meriittiä. Ykkös- ja kakkosryhmissä meillä ei ole oikein ketään loistohevosta ollut ja risuillakin vain muutama, mutta muissa ryhmissä on itse asiassa aika paljonkin meidän hevosia siellä parhaiden listalla. Niinpä osa meidän nelosryhmäläisistä on saanut oman nimikkölähtönsä. Preppilistalta löytyy Ganymede BHE Stakes, Zephaniah KTN Stakes, Gin Akim Handicap, ja Gin Jacek Stakes.

Mitä laukkapuolelle muuta kuuluu, niin tällä hetkellä tuntuu olevan kaikkea menossa ihan hirveästi, hyvä jos hevosia riittää kaikkiin vähänkin kiinnostaviin lähtöihin.
Triple Crownin preppejä on pidetty ja ylpeänä voin kertoa, että blogissa aiemminkin hehkutettu tamma Pink Alize voitti kauden ekan kisansa, G2 Rebel Stakesin ja preppasi sillä Triple Crowniin. Tosin osa TC:n lähdöistä ei ole kovin optimaalisia Alizelle ja mietin tässä sitäkin, että jos ilmoittaisi sen yhteen TC-starttiin ja sitten kahteen Triple Tiara-starttiin. Periaatteessa yksi hevonen ei voi kilpailla sekä TC:stä että TT:stä, mutta tätä pohdiskeltiin muiden laukkaharrastajien kanssa ja kukaan ei oikein esittänyt vastalauseita tällaiselle suunnitelmalle. Alize ei kilpaile kummankaan sarjan voitosta tällä tavalla. Ei tämä nyt vielä ole sanottua, että teemme näin. Kiinnostaisi ihan hirveästi kyllä kilpailla Alizella joko TC tai TT, TC:ssä on isommat rahat ja se on siinä mielessä arvostetumpi ja kun se nyt on prepannutkin sinne jo. TT:ssä puolestaan olisi sopivampia lähtöjä ja ehkä myös vähemmän osallistujia, kun se on avoin vain tammoille. Vaikea valita.

Myös ensimmäiset BC prepit ovat just'siltään tulossa, itse asiassa huomenna juostaan G1 Sim Futurity, joka on paitsi Sim Mile Challengen eka osakilpailu, myös preppilähtö BC Turf Mileen. Samalla juostaan myös Sim Stayer Challengen eka osakilpailu G1 Distance Cup. Meiltä on ilmoitettu Sim Futurityyn kaksi hevosta ja yksi Distance Cupiin. Sim Futurityyn osallistuvilla on kohtuullisen hyvät sijoitukset viidestä viimeisestä lähdöstä, mutta katselinpa tässä muita osallistujia ja niiden statistiikkoja ja muita tietoja. Ei voi sanoa muuta kuin vikat sijat, tervetuloa. Esimerkiksi Farleighin Hypernova Feigille ei kukaan voi mitään. Sillä on käsittämättömän hyvin pärjänneet vanhemmat ja tamma itse on kulkenut voitosta voittoon. Huoh. Ehkä vielä joskus meilläkin. Ei kannattaisi aina myydä niitä huippuhevosiaan pois...

Meidän järjestämässä Steeplechase Seriesissä on edessä vielä sarjan viimeinen lähtö ensi viikolla. Tilanne on jännittävä, Stormskyn Drift's Crowqueen on sarjan kärjessä, mutta heti sen tuntumassa on meidän superlahjakkuus, vasta nelivuotias tamma Golden Garden GA, joka vasta viimeisimmässä lähdössä otti ensimmäisen kerran sen verran turpiinsa, ettei sijoittunut neljän parhaan joukkoon, oli viides. Harmi että juuri ennen SS:n viimeistä osakilpailua juostava Grand National on avoin vain 5-vuotiaille tai vanhemmille, joten GG ei pääse siellä siellä näyttämään muille kaapin paikkaa. Siellä on onneksi tarjolla myös nelivuotiaille avoin G2 King George VI Chase.

Sitten kun SS saadaan pakettiin, alkaa Pretty In Pink - arvokilpailusarja täysiveritammoille. Meiltä on tulossa siihen omia hevosia, kun noita G1-tason tammoja kerran tallista löytyy. Sen lisäksi pureskelen tässä kynsiäni sen takia että jossain vaiheessa saisimme edes jonkun nyt kaksivuotiaista tammoista G3-tasolle, että saataisiin PIP Juvenileenkin edes yksi oma hevonen. Kauden ensimmäiset startit kaksivuotiaille olivat vasta vähän aikaa sitten Cullamoressa ja meidän hevosilla oli hyvä tuuri, koska yli kymmenen kaksivuotiasta varsaa on saatu jo allowanceen. Muutama tammakin on joukossa ja niitä kilpailutetaan nyt aika rivakassa tahdissa, jos sieltä löytyisi se allowancenkin voitto.

–S

maanantaina, maaliskuuta 04, 2013

Angloarabien kuvat

Ioniciin syntyi loppukesällä useampiakin angloarabeja. Aika suuri osa niistä on ihan ensimmäisen polven risteytyksiä, emä englantilainen täysiverinen, isä arabi. Kuten otsikko viittaa, niille pitäisi kuviakin keksiä jossain vaiheessa. Ja minä en löydä mistään uskottavia kuvia tai ainakaan sellaisia kuvia, joita haluaisin.

Olemme Ginin kanssa keskustelleet usein angloarabeista ja niiden rotuleimasta ja rakenteesta. Meidän tarkoitus on kasvattaa sellaisia angloja, joiden suvussa on enimmät puolet täysiveristä ja arabia taas vähemmän. Näinhän se on usein reaalimaailmassakin, ainakin jos puhutaan suoritushevosista. Ja toisaalta osassa angloarabeja se arabi on korvattu rotevammalla ja urheilullisemmalla shagyalla. Meillehän tuli yksi shagyaori, mitähän mahtaisivat kanssavirtuaaliharrastajat sanoa, jos käyttäisimme sitä arabin tilalla ja ohella angloarabijalostuksessa? Tosin angloarabi kiinnostaa niin kovin harvaa, että varmaan saisimme tehdä sen kanssa ihan mitä lystäämme ilman että siitä kukaan jaksaa äläkkää nostaa...

Siis angloarabi-kuvien hevoset eivät saisi mielellään olla kovin arabimaisia. Olisi kuitenkin toivottavaa, että arabisuku näkyisi edes vähän, erityisesti päässä ja kaulassa, mieluusti myös takaosassa. Rivipuoliveristen kuvat eivät yleensä kelpaa, ne ovat yleensä liian tukevia ja toisaalta niistä puuttuu vaadittava jalous ja täysiverisiltä tuleva rohkea ilme. Vaikka on kyllä myönnettävä, että aika moni reaalimaailman angloarabi on kovin puoliverityyppinen. Eikä kaikilla ole erityisen tasaista lautastakaan, saati sitten kovin jaloa päätä, ei vaikka olisi ensimmäisen polven risteytys.

Ja sitten kun näkee muiden omistamilla angloarabeilla kuvia, joiden hevosista paistaa läpi molemmat kantarodut, mutta jotka eivät ole liioitellusti kumpaakaan, rakenne moitteeton ja tavoite saavutettu: hevosessa yhdistyvät molempien rotujen parhaat rakennepiirteet. Missä puussa noita kuvia oikein kasvaa, kun minä en niitä löydä?

–S

perjantaina, maaliskuuta 01, 2013

Kuukauden valintojen esittelyt

Maaliskuussa tapetille nostetaan vanha nonius-ori Jacob v.d. Djoehem, issikkatamma Krafla frá Teigaholti ja talleista Oldsfellin kartano.


Jacob v.d. Djoehem on lopettaneen ja kadonneen Djoehemin kasvatteja ja sen vanhemmat ovat kadonneet sitä myötä kokonaan virtuaalimaailmasta. Se on harmi, koska Ionicin ohella juuri Djoehem taitaa olla ainoa talli ikinä, jonka suojista on löytynyt noniuksia enemmän kuin pari satunnaista yksilöä. Onneksi meille sentään löysi tiensä edes muutama Djoehemin unkarilaiskasvateista vuonna 2009 ja Djoehemin perintö elää meillä edelleen.
Jacob itse on ihan tavallinen Ionicin hevonen: ei pitkää sijoituslistaa, ei luonnekuvausta, ei ylipäänsä mitään tekstejä sivulla, muutama varsa. Jacob on kuitenkin osallistunut muutamiin VSN-näyttelyihin ja saalistanut ainakin pari RCH:ta harvinaisten luokissa. Ja onhan se toki komea kaveri. Kuvassa muuten on ihan ehta nonius ja vieläpä varsin hyvärakenteinen (ei esimerkiksi sellainen nonius kuin vaikka Ildikon kuvassa...).


Meillähän oli issikoita vuosina 2008-09 ja tuolloin syntyi viisi kasvattiakin. Tosin kaikkien emä oli silloinen tamma Snotra frá Syndur, joka oikeastaan oli tuolloinkin ainoa issikka meillä. Sille käytettiin vieraita oreja ja kaikki varsat menivät myyntiin. Ai niin, täytyy muuten muistaa, että Kerpalta tuli vähän aikaa sitten takaisin ori Vakri-Skjóni frá Jón.
No, nykyisin issikkakasvattajat tuntuvat olevan aika harvassa ja siksi oli kiva, että löysin tuossa vuosi takaperin pari myynnissä olevaa Teigaholtin kasvattia, Kraflan ja ori Brellirin. Krafla on saanut jo pari varsaa, yhden juuri Brelliristä, toisen Pijnboompitin oriista. Lisää olisi tarkoitus teettää, ainakin jos löytyy suvullisia oreja. Toisin kuin Snotraa, ei Kraflaa sen paremmin kuin Brelliriäkään ole kilpailutettu askellajikisoissa, vaikka se alunperin haaveena olikin. Nyt Krafla on ainakin jäämässä ihan puhtaasti siitostammaksi.
Ja totta kai tarvitsee mainita väri, Krafla kun on hopeanmusta. Teigaholti on siitä kiitollinen siittola, että siellä ei pelätä erikoisvärejä ja toisaalta niiden periytyminen on realistista, kuten Kraflankin sukutaulusta näkyy.


Oldsfell on omien sanojensa mukaan perustettu jo niinkin varhain kuin 2004, mutta minun täytyy tunnustaa, että itse opin tuntemaan sen vasta vuosi, pari sitten. Nykyisin kasvatusroduiksi on valikoituneet oldenburg ja wielkopolski ja nähtävisti siellä on ratsuponejakin. Wielkopolskikasvatus jo pelkästään riittäisi siihen, että talli on meidän silmissä kiinnostava ja suosittelemisen arvoinen, mutta kyllä meitä kiinnostaa tuo oldenburg-kasvatuskin.
Meiltä on Oldsfelliin päätynyt yksi wielkopolskitamma, sieltä puolestaan meille yksi oldenburg-ori ja muutamat Oldsfellin oriit ovat astuneet meidän wielkopolskitammoja. Tarkoitus olisi jatkossakin tehdä yhteistyötä näiden kahden rodun tiimoilta, varsinkin kun Oldsfell on meidän lisäksi kaiketi ainoa talli, joka wielkopolskeja kasvattaa virtuaalimaailmassa.
Noin muuten Oldsfell on varsin kodikas talli. Pääosin sen tekevät kai hevosten kuvat, sillä suurimmalla osalla hevosista ei todellakaan ole mitään maailmankaikkeuden parasta rakennekuvaa maailmankaikkeuden parhaasta hevosesta. Päinvastoin, siellä on ratsastuskuvia, kuvia suhteellisen vaatimattoman näköisistä hevosista, sekaisin piirrettyjä ja valokuvallisia hevosia eikä omistaja näemmä karsasta Bob Langrishiakaan (koska Langrishin kuvissa ei ole mitään karsastamista!). Oldenburgien puolella löytyy muutama erikoisvärinenkin hevonen, ainakin yhden kirjavan bongasin ja yhden voikonnäköisen.
Lisäksi oldenburg-puolella omistaja on kerännyt Kerpan vanhasukuisia hevosia itselleen, osa niistä on pitkäsukuisia ja ainakin yhden suvusta löytyy meidän iankaiken vanha tuontiori Götterdämmerung. Minä olen vanhojen sukujen ja pitkäsukuisten hevosten hyljeksimisestä kirjoittanut jo kertaalleen Douglasvillen kohdalla ja Oldsfellistäkin voi näemmä sanoa, ettei siellä näitä ei katsota vinoon (kuten ei pidäkään!).

–Gin

tiistaina, helmikuuta 19, 2013

Kisauutisia


Laukkauutisia
Steeplechase Seriesin ensimmäinen osakilpailu järjestettiin tänään ja toki mukana oli paljon muitakin risulähtöjä alemmilla tasoilla. Osallistujia oli tosi kiitettävästi mukana, ainoatakaan kääpiölähtöä ei ollut, kaikissa oli vähintään 5 osallistujaa ja päälähdössäkin 7 hevosta. Toivottavasti tämä ei ole mikään ohimenevä trendi, vaan risuilijoita riittää jatkossakin.

Tässä vielä päälähdön juoksuselostus:
Tervetuloa seuraamaan muutaman vuoden tauon jälkeen Pinkin Steeplechase Seriesiä ja sen ensimmäistä osalähtöä. Hevosia on ilmoittautunut mukaan 7, niistä suurin osa täysiverisiä, joukossa on vain yksi angloarabi ja yksi RBSH. Sää on poutainen, mutta hyytävän kylmä tuuli pitää huolen siitä, että katsojat ovat siirtyneet sisätiloihin katsomaan juoksua. Rata on kuiva ja hyvässä kunnossa, Pinkin uusittu laukkarata tarjoaa hyvän pohjan vaikka sää olisi haasteellisempikin.

SS January on sarjan kilpailuista lyhyin, 2000 metrin pikamatka ja esteitä on vain 6. Uusitut esteet tarjoavat kuitenkin haasteita matkalle.

Hevoset asettuvat lähtöviivan tuntumaan. Lähtö sujuu rutiininomaisesti, vain joukon nuorin, kotitallin nelivuotias tamma Golden Garden GA sählää omiaan ja jääkin lähdössä joukon hännille. Lähtö on muuten tasainen ja hevoset laukkaavat tiiviissä ryhmässä kohti ensimmäistä estettä, joka on vain 200 metrin päässä lähtölinjasta. Ensimmäinen pensasaita sujuu moitteettomasti kaikilta, mitään kompurointia tai tönimistä ei tule.

Toinen pensasaita tulee melko pian ensimmäisen jälkeen. Tänne aidalle niukasti ensimmäisenä tulee Ownmyopium, joka hyppää sen rohkeasti vinoon tulevan kaarteen suuntaan ja voittaa tässä muihin nähden jopa hevosenmitan. Kaarteessa ensimmäisenä siis Ownmyopium, sen perässä tiiviinä ryhmänä Jaya Zalina, Drift's Crowqueen ja Oh Dear Ion. Muut tulevat heti näiden takana, Golden Garden GA pitää edelleen perää.

Kaarrejuoksua on muutama sata metriä, mutta melko pian kaarteen jälkeen tulee kolmas este, korkea risuaita ja sen takana vesihauta. Vesihaudassa kompuroi Oh Dear Ion ja sen perässä tullut Death Glow SKY on törmätä siihen. Hevoset kuitenkin pääsevät jatkamaan matkaa eivätkä jää pääjoukosta juuri lainkaan. Ownmyopiumin hyppykään ei ole täydellinen ja se menettää saamansa johtoaseman.

Neljännelle esteelle Drift's Crowqueen tulee kärjessä, sen perässä heti Jaya Zalina ja Ownmyopium. Golden Garden GA on myös parannellut asemiaan, se on tiiviisti joukossa myös. Death Glow SKY kompastelee neljännelläkin esteellä ja näyttää siltä, että se alkaisi menettää peliä, se on pudonnut pääjoukosta pari hevosen mittaa. Stormsky Power ja Oh Dear Ion roikkuvat pääjoukon hännillä.

Viidennen esteen lähestyminen on haastava, se tapahtuu loivaan ylämäkeen. Este muuten ei ole erityisen vaativa. Drift's Crowqueenin jockey varmistelee tammalle hyvää asemaa estettä seuraavaan kaarteeseen sisäkaarteen puolelle. Drift's Crowqueen selvittää esteen moitteettomasti, monella muulla sen sijaan ylämäki painaa jaloissa ja Stormsky Power sekä Death Glow SKY kompuroivat siinä suht pahannäköisesti.

Viidennen esteen jälkeen on kaarre vasempaan ja pidempi matka ilman esteitä, sillä viimeinen este on vain 100 metriä ennen maalilinjaa. Sen on onnistuttava täydellisesti, sillä kompurointeja ei ole paljon aikaa enää paikkailla. Viimeiselle esteelle tulee ensimmäisenä Drift's Crowqueen, toisena rinta rinnan Ownmyopium, Golden Garden GA ja Oh Dear Ion. Jaya Zalina seuraa näitä. Stormsky Power ja Death Glow SKY pitävät perää, niillä ei ole enää mahdollisuuksia voittokamppailuun, niiden ainoa toivo on se, että joku edellä menevistä kompuroi pahasti viimeisellä esteellä. Oh Dear Ion melkein tekeekin tämän eikä Ownmyopiuminkaan hyppy ole täydellinen.

Loppusuoralla Drift's Crowqueen on lyömätön, se on hypännyt loistavasti koko ajan ja se voittaa lopulta kahdella hevosenmitalla. Kakkossijasta kamppailevat tasaväkisesti Golden Garden GA ja Ownmyopium, jälkimmäinen joutuu taipumaan kuitenkin kolmanneksi ja saa kimppunsa vielä Jaya Zalinan, mutta onnistuu pitämään tämän takanaan. Jaya Zalinan perässä tulee Oh Dear Ion, jonka jockey kuitenkin saa huomautuksen raipankäytöstä loppusuoralla. Kuudennen sijan saa Stormsky Power ja viimeisenä maaliin tulee Death Glow SKY.

Työhevosuutisia
Kuten on jo kerrottu, Ionicin kylmäveripuoli on saanut täytettä pitkän hiljaiselon jälkeen ja nyt kun työhevosyhdistyskin kisoineen on saatu pyörimään, niin miksipä sitä ei kilpailuttaisi vähän noita jyhkyjään? Muutamista kisoista on tulokset tulleet ja joitain sijoituksiakin meidän hevoset ovat saaneet.

Ja ei, ette näe omianne. Siellä on joukossa todellakin myös yksi suomenhevonen, ori Raalan Patruuna. Olihan se pakko, kun noista työhevoskisojen luokista niin moni sopii erityisesti suomenhevoselle ja sitten vielä Jenny K:n kopioitavista löytyi mahdollisesti-ehkä-uskottavat kuvat (on niissä kuvissa suomenhevonen, muttei välttämättä se työmallinen). Ja tietenkin erikoisvärillä, Patu on hopeanruunikko!
Ajattelimme ottaa tästä itsellemme projektin, kirjoittelemme sille luonteen ja sukuselvityksen ja kilpailutamme (suunnitelmissa oli työhevoskisojen lisäksi myös valjakkoajo helpolla tasolla, mahdollisesti myös ratsastuskisat) ja ehkä jopa yritämme tarjoilla sitä jalostukseen vieraille tammoille. En tiedä onko suvuttomalle työsuokille hirveästi tarvetta, mutta sittenhän sen näkee.

Minä sekä Gin olemme useasti miettineet noita suomenhevosia, kun niille olisi kiva keksiä nimiä. Nyt kun päätimme sitten yhden uuden virtuaalisen suomenhevosen äpästää virtuaalimaailmaan, tärkein pointti oli tietysti nimi. Luonnollisesti siinä vaiheessa iski täydellinen aivokuolio: yhtä ainoata kelvollista ehdotusta ei päästä ulos tullut. Bonsaikissa hylättiin räävittömänä, oriille sopimattomana ja kaikin puolin kelvottomana, Tasavirtamies ei ehkä olisi mennyt läpi VRL:n rekisteriin, ainakaan jos olisi ollut hyväksyjä sieltä tarkimmasta päästä. Puuttuva Parametri ei kuulostanut niin hyvältä kuin ehkä joskus muinoin eikä Säätövastuskaan ollut oikein mieleen. Mistään vanhoista nimisuunnitelmalistoista ei irronnut yhtään kelvollista ideaa. Sitten siitä tuli Raalan Patruuna. Tässä tapauksessa patruunalla tarkoitetaan isäntää eikä suinkaan ammusta.

–S

maanantaina, helmikuuta 11, 2013

Breeders' Cupin kuulumiset ja muita laukkauutisia

Kuluvan CAS-vuoden Breeders' Cupista ovat tulokset tulleet, varsin rivakasti miltei heti kisapäivänä, kiitos siitä LJ:lle. Lienee siis aika summailla vähän yhteen, että miten meidän kopukoiden kävi. Meiltä ilmoitettiin mukaan 11 hevosta, mutta varsinaisia menestyspaineita kasattiin vain kahden selkään. Kiitos suhteutetun arvontatavan, nämä toivatkin kotiin mainetta ja kunniaa. Muuten jo kuvailin meidän menestystä ht.netissä sanoilla: "Jollekin ne häntäpään sijatkin on pakko antaa".

Minä tunnustan suoraan, että meidän ongelma tässä asiassa on se, että emme tajua mitään tuosta suhteutetusta arvontatavasta. Tai tajuamme perusteet, olemme kyllä käyneet lukemassa ne ohjeet, jotka tuonne kisakutsuunkin on linkitetty. Se ei kuitenkaan ole ihan selvä, että miten ne pisteet nyt sitten oikeasti määräytyvät tuonne kisakutsuun, kun jos itse yritän noita pisteitä laskeskella omille hevosille, päädyn ihan toisenlaisiin tuloksiin. Ja koko arvontaprosessikin on vähän pimeän peitossa, kun ohjeissa puhutaan arvontakierroksista. No, ei se sinällään ole ongelma, koska emmehän me niitä arvontoja suorita. Tajuamme kyllä, että mitä parempi statistiikka hevosella on, mitä paremmin se on 5 viime startissa sijoittunut (ja mielellään samalla matkalla kuin mitä suhteutettu lähtökin on), jos sen vanhemmat ovat voittaneet G1-tasolla ja mitä paremmat niiden statistiikat ovat ja sitten lisää pisteitä eli nimiä saa, jos on voittanut prepin tai voittanut saman lähdön viime vuonna. Että periaatteessa pystyisimme taktikoimaan ainakin noiden statistiikkojen ja kisasijoituksien kanssa, jos haluaisimme.

Me kuitenkaan emme yleensä halua taktikoida. Tänä vuonna taktikoimme ainoastaan meidän suurimman menestystoivon Pink Never Againin kanssa. Siitähän oli aiemmin jo puhekin, oriin statistiikat olivat jo ennen BC:tä komeat ja viiden viimeisen startin sijat 1-1-1-2-2. Niinpä sen jälkeen kun se voitti noita lähtöjä putkeen ja preppasi Sprintiin (sekä Turf Sprintiin), emme kilpailleet sillä ennen BC:tä, etteivät statistiikat vain mene pilalle. Meillä ei kuitenkaan ole ihan järjetöntä määrää noita G2-G1-tasojen hevosia ja koska haluamme kilpailuttaa niitäkin, emme mielellämme pidä tuollaisia kilpailutaukoja monilla hevosilla. Lisäksi meidän kilpailemisemme ei ole niin suunnitelmallista, että ynnäilisimme statistiikkoja, preppilähtöjä, osallistujamääriä sun muita yrittääksemme maksimoida menestyksen suhteutetuissa arvonnoissa. En tosin tiedä, tekevätkö muutkaan laukkaharrastajat tällaista, mutta ehkä jotkut meitä kokeneemmat harrastajat näkevät helpommin, mitä kullekin hevoselle kannattaa tehdä.

No, mutta sitten niihin BC-startteihin. Ladies' Dayn ensimmäinen startti oli G2-tasoinen BC Marathon, johon meiltä oli prepannut useampiakin hevosia. Mukaan valikoitui 5-vuotias tamma Pink Quite A Queen ja nelivuotias oli Pink Silverstone. Menestystä ei tullut, Queen oli sijalla 6/10 ja Silverstone koko lähdön viimeinen.
Juvenile Turfiin (G2) oli meiltä prepannut kaksi hevosta. Toinen niistä, Pink Alize oli periaatteessa prepannut myös Juvenileen, mutta kun Alize on tamma ja Juvenile on avoin vain oreille ja ruunille. Emme muistaneet tätä ja olimme hyvin tyytyväisiä Juvenile-prepin voitosta ja vasta pari viikkoa ennen BC:tä hoksasimme, että vaikka tamma kuinka olisi prepannut Juvenileen, ei se siihen voi osallistua. Onneksi jäljellä oli vielä muutamia Juvenile-lähtöjen preppejä, mutta ihan kalkkiviivoille se meni, että saimme Alizen sitten mukaan Juvenile Turfiin ja sittenkin se oli tiukilla, sija 4/8 on viimeinen, jolta mukaan pääsee. Alizen statistiikat olisivat olleet paljon paremmat, jos se olisi päässyt Juvenileen eikä sitä olisi tarvinnut juoksuttaa muissa preppilähdöissä, joista tuli vähän takkiin. Silti sen statistiikat ja onni olivat sillä mallilla, että tuli kakkossija Juvenile Turfista. Toinen osallistuja, ori Pink Arctic oli sijalla 5/5.
G1-tasoiseen BC Filly & Mare Turfiin meiltä osallistui yksi tamma, nelivuotias Pink What Is Love. Sija 3/6 oli varsin kiva.
Päivän päälähtö BC Ladies' Classiciin meiltä oli kaksi tammaa, Pink Mill Abbey ja Pink Carinella. Mill sijoittui sijalle 5/7 ja sai viimeiset rahat, Carinella oli lähdön viimeinen.

Toisen päivän odotetuin lähtö meille oli se BC Sprint, jossa kilpaili meidän suurin toivo, se Never Again. Ja toiveet eivät menneet hukkaan, voitto tuli! Hienon lähdön viimeisteli 3-vuotias tamma Pink Dorinda, joka sijoittui sijalle 5/8.
BC Turfissa kilpaili Pink New Kids On The Block, mutta sen sija oli 6/7. Se ei ollut kuitenkaan yllätys, koska oriin viimeisimmät lähdöt ovat menneet päin mäntyä ja statistiikat eivät ole kaunista katseltavaa.
Päivän viimeinen epäonnistuminen tuli päälähtö BC Classicissa, jossa tamma Pink Not My Love otti turpiinsa sijalla 6/8. Senkin statistiikat ovat varsinaista sillisalaattia, joten ilmeisesti se olisi voinut paikkailla tätä vain hirvittävällä tuurilla.

CAS-vuosi ei ole ihan vielä lopussa, vitosryhmälle avoin arvokilpailu Fience Cup on tulossa vielä. Toivottavasti sinne nyt tulee hevosia muualtakin kuin vain meiltä! Toivottavasti vitosryhmäläisten omistajat eivät ajattele, että eivät he viitsi ilmoittaa hevosia mukaan kun niiden statistiikat eivät ole hyvät ja voittoa ei ehkä ole odotettavissa... Kuitenkin viikon päästä maanantaina starttaa käyntiin uusi CAS-vuosi ja meidän järjestämä arvokisasarja risuesteille, Steeplechase Series starttaa jälleen käyntiin muutaman vuoden tauon jälkeen. Se on avoinna kaikille risuroduille ja sarjaan kuuluu 4 starttia CAS-kuukauden välein. Kaikkiin neljään lähtöön osallistuneet hevoset osallistuvat myös sarjan voittokamppailuun, voittaja on se, jolla on paras kisaindeksi (alle 0,45). Kaikki lähdöt löytyvät jo LJ:n kalenterista. Toivon kovasti, että näihin risuestelähtöihin saataisiin porukkaa mukaan!
Samoin kalenterista löytyy toisen arvokilpailusarjan kaksi ensimmäistä kilpailupäivää. Nimittäin xx-tammoille avoin Pretty In Pink pidetään jälleen. Jos PIP saa paljonkin suosiota, ajattelimme laajentaa tätä arvokisamallia myös xx-oreille ja myös muille ryhmille.

–Gin

maanantaina, helmikuuta 04, 2013

Mikä vikana allowance-starteissa

Mutisimme jo marraskuussa siitä, miten ykkösryhmän laukkahevosten urakehitys kerta kaikkiaan stoppaa allowance-tasolle. Syynä on allowance-starttien vähäisyys, yhtenä kisapäivänä saattaa olla tarjolla hyvinkin 4-5 maiden-starttia ja hieno valikoima grade-lähtöjä, mutta vain 1-2 allowance-starttia. Tai sitten ei ainoatakaan. Maiden-lähdöt sopivat jostain syystä myös arvokisapäiville, mutta allowance-startteja näkee harvemmin arvokisojen yhteydessä juostavan.

Lisäongelma on se, että allowance-starttien matkat jakautuvat todella epätasaisesti, ainakin jos kyseessä on 3-vuotiaille tai vanhemmille avoinna olevat allowance-startit. Pitkien matkojen lähtöjä on tarjolla ihan julmetusti, lyhyttä tai keskimatkaa huomattavasti vähemmän. Kaksivuotiaille matkatarjontaa on tasaisesti ja hyvin, mutta meidän vanhemmista allowance-hevosista ovat enemmän päässeet starttaamaan vain stayerit ja muut seisovat tyhjänpanttina.

Tämä ei ole mikään hihasta ravistettu väite, vaan tein asiasta hieman laskelmia. Niinpä tarkistin kaikki tänä vuonna (aikavälillä 1.1.-3.2) pidetyt laukkakisat, joissa oli tarjolla sileän radan lähtöjä ryhmälle 1.
Tällaisia kisapäiviä oli yhteensä 32 kappaletta. Niistä 13 päivänä ei ollut tarjolla lainkaan allowancelähtöjä 3-vuotiaille tai vanhemmille, 10 päivänä ei ollut tarjolla lainkaan allowance-lähtöjä ja 3 päivänä ne olivat avoimet vain 2-vuotiaille.
Yhteensä 3-vuotiaille tai vanhemmille avoimia allowance-startteja oli 43 kappaletta. Tähän on laskettu mukaan ne lähdöt, jotka ovat avoimia esim. ikäryhmälle 2-3-vuotiaat tai 2-4-vuotiaat ja myös ne lähdöt, jotka ovat avoimia 4-vuotiaille tai vanhemmille. Siis kaikki, joihin voi osallistua muunkin ikäiset kuin vain kaksivuotiaat.

Näiden 43 lähdön matkat jakautuivat seuraavasti (furlongin oletetaan olevan tasan 200m):
1000-1199m: 2 lähtöä
1200-1399m: 3 lähtöä
1400-1599m: 8 lähtöä
1600-1799m: 5 lähtöä
1800-1999m: 3 lähtöä
2000-2199m: 7 lähtöä
2200m ja yli: 15 lähtöä

Kolmannes lähdöistä on yli 11 furlongin matkoja. Mistä lähtien virtuaalimaailmassa on ollut näin hemmetin paljon stayereita, että kannattaa järjestää itsepäisesti allowance-lähtöjä niille jatkuvalla syötöllä viikosta toiseen? Ei mistään lähtien, sillä tältä näyttää osallistujamäärät näissä lähdöissä:
peruttu osallistujien puutteessa: 5 lähtöä
2 osallistujaa: 1 lähtö (osa järjestäjistä peruu 2 hevosen startit)
3 osallistujaa: 5 lähtöä
4 osallistujaa: 3 lähtöä
8 osallistujaa: 1 lähtö (ja tämä oli LJ:n arvokisan yhteydessä juostu pitkän matkan allowance-startti)

Osallistujamäärä pidetyissä starteissa oli keskimääräisesti 3,7. Jos laskuista poistetaan tuo huomattava poikkeus eli yksi 8 hevosen lähtö, on keskimääräinen osallistujamäärä 3,2 hevosta lähtöä kohti. Ketä tällaiset minilähdöt palvelevat?
Vertailun vuoksi 2000 metrin tai lyhempiä allowance-lähtöjä ei peruttu tarkastelujaksolla kertaakaan ja näissä lähdöissä oli keskimäärin 5,3 osallistujaa. Tähän lukuun on kuitenkin laskettu mukaan kaikki osallistujat, myös 2-vuotiaat, jotka eivät saa osallistua yli 2000 metrin lähtöihin ja niinollen keskiarvolukemat eivät ole täysin vertailukelpoiset keskenään. Suuntaa ne kuitenkin antavat.

Rakkaat ystävät laukkamaailmassa.
Näiden lukemien valossa (voitte itse käydä laskemassa ja tarkistamassa, jos olen laskenut jotain pahastikin metsään) pyydän ja toivon, että järjestäkää nyt hyvänen aika niitä allowance-lähtöjä lyhyille ja keskimatkoille muillekin kuin vain kaksivuotiaille! Ketään ei palvele tällainen epäsuhta allowance-lähdöissä ja niiden matkajakaumassa.

–S

perjantaina, helmikuuta 01, 2013

Kuukauden valintojen esittelyt

Tämän kuun esittelyyn valittiin connemara-ori Turlough Ion, poitou-tamma Marmot de Libere ja talliksi Criallt Welsh Cobs.


Turlough Ion on meidän ensimmäinen connemara-kasvatti ikinä ja toistaiseksi ainoakin, muttei kyllä jää ainoaksi. Kuten olemme kertoneet, aiomme nyt alkaa panostaa enemmän poneihinkin, jotka ovat meillä jo pidemmän aikaa olleet vähän taka-alalla. Connemara ei ole ehkä siellä listan kärkipäässä, mutta kyllä meille niitäkin tulee.
No, koska meillä ei ole mitään käsitystä connemarojen nykytilanteesta, en osaa sanoa esimerkiksi Turloughin suvusta mitään, esimerkiksi siitä miten yleisiä tai harvinaisia nuo nimet ovat connemarojen parissa. Ainoastaan isänisä Halwin's Balinilla näyttäisi olevan yhtään enemmän jälkeläisiä, se kuitenkin on vanha ori, varsat ovat syntyneet vuosina 2005-06.


Marmot de Libere on ihan uusi tuontihevonen, tämän vuoden puolella keksitty. Paitsi poneja, aiomme myös herätellä meidän kylmäveripuolta ja Marmot kavereineen ovat niitä ensimmäisiä, mitä olemme keksineet. Tällä hetkellä Ionicissa on myös toinen suvuton poitou-tamma ja ori olisi tarkoitus keksiä myös.
Poitou on rotuna ehdottomasti sieltä harvinaisimmasta päästä virtuaalimaailmassa eikä niin kovin yleinen reaalimaailmassakaan. Persoonalliseksi sen tekee värit (hallakkovärejä, päistärikköä, joitain voikkoja, kimoja) sekä se, että niiden rakenne ei aina ole sieltä parhaasta päästä. Ne ovat usein melko isopäisiä ja epäsopusuhtaisia, runko ei ole niin vankka kuin kylmäverisillä yleensä ja lautanen on yleensä silmiinpistävän luisu.


Crialltin omistajat Elen ja Pdm ovat todella ottaneet sydämenasiakseen welsh cobien kannan lisäämisen. Crialltissa on ihan tuhottomasti poneja ja jalostustoiminta on varsin määrätietoista. Ei mitään pientä piperrystä! Suvuttomia poneja on keksitty aikanaan paljon, esimerkiksi tammoja näyttäisi olevan lähes 70 kappaletta. Oreja on vähemmän, mutta luulen etten erehdy ainakaan paljon arvellessani, että Crialltin tammoille on käytetty myös vieraita oreja. Näillä on sitten teetetty näemmä pnljon varsoja ja Crialltista löytyy näemmä jo pari kappaletta poneja, joilla on sukua 5 polvea ja suku täynnä Criallt-poneja.

Crialltin poneilla ei juuri kilpailla eikä sitä odoteta kasvattien omistajiltakaan. Erityisesti minun mieltä lämmittää kasvatussivulta löytyvä lause:
Olisi erittäin toivottavaa, että kasvattiamme käytettäisiin mahdollisimman paljon siitokseen ja näin sukulinjat saisivat jatkoa!
Tämä poikkeaa paljon useimmista muista kasvattajista, joiden suurin pelko on se, että jostain heidän kasvatista tulee ns. "massanimi" ja jotka haluavat hevosilleen jälkeläisiä vain vähän, mutta niiden on oltava kuoliaaksi kisattuja laadukkaita. Crialltissa on oikeasti ymmärretty se, mikä on hyväksi rodun kannalle ja tilanteelle pidemmälläkin tähtäimellä ja olen aivan varma, että vaikka Criallt ehkä joskus lopettaisikin toimintansa, sen hevosia tulee varmasti näkymään cobien suvuissa vielä pitkään.

Lisäplussia Criallt saa minulta siitä, että värien periytyminen (pääasiassa voikkovärit) on yleensä hyvin oikeansuuntaista tai ainakin siksi kuviteltavaa, poneilla on persoonalliset kuvat ja nimet ovat oikein sopivat welsheille.

–Gin