Kisauutisia

Pinkin kisatoiminta on päässyt jälleen vauhtiin. Toukokuun koittaessa meillä on jo hyväksyttynä kuudet laukat ja lisää kaavaillaan.
Kuitenkin CAS-vuosi on kääntymässä lopuilleen, uusi alkaa 17.5. joten kovin montaa viikkoa (eli CAS-kuukautta) ei ole enää jäljellä. Viitos- ja kolmosryhmän kisamäärät ovat tässä vaiheessa CAS-vuotta järkyttävän pienet. Risuestehevosista en halua edes puhua. Vaan minkäs teet, kun avoimia lähtöjä ei ole ja jos onkin, niistä osa perutaan, kun sinne ei ole tulossa tarpeeksi osallistujia. Ei meiltäkään riitä sitä maksimimäärää hevosia joka lähtöön. Olemme pohtineet, jos näiden ryhmien kohdalla luopuisimme kokonaan siitä rajoituksesta, että jos johonkin meidän laukkojen lähtöön olisi tulossa vain meidän omia hevosia, se perutaan. Liian moneen lähtöön nimittäin ei ole tulossa kuin meidän hevosia, joten tähän asti ne eivät sitten ole kilpailleet lainkaan. Mutta pakkohan tässä on jotain alkaa tehdä, että saataisiin niillekin edes muutama startti.

Mutta ei se niin loistavaa aina ole ykkösryhmänkään kanssa, vaikka siellä onkin startteja tarjolla. Meillä on silti useitakin hevosia, joille ei ole maaliskuun jälkeen löytynyt sopivia startteja lainkaan. Useimmat näistä ovat allowance-tasolla kilpailevia nurmiradoille erikoistuneita laukkureita. Muiltakin tasoilta tällaisia kyllä löytyy, ne puolestaan ovat aika usein pitkien matkojen hevosia.

Hiljattain mainittu xx-tamma Adagietto GA sitten voitti Santa Anita Oaksin, joka on preppilähtö BC Ladies' Cupiin, joten Ada nähdään siellä sitten. Ada on nyt voittanut putkeen kolme viimeisintä starttiaan eli kaikki grade-tasot, joten odotamme siltä kyllä paljon Breedersissä.

Ionicissa on taas pitkästä aikaa ravit 4.5.. Tarjolla on mailin ryhmälähtöjä lämminverisille ja peitsareille. Muutama osallistuminen onkin jo tullut, joten eiköhän tästä saada lähtöihin hevosia ennen viimeistä osallistumispäivää.

Virtuaalimaailman paluumuuttajat

Harva se päivä ht.netissä tulee vastaan topikkeja, joissa joku virtuaalihevostelun kertaalleen (tai ehkä useampaankin kertaan) lopettanut joko harkitsee tai ilmoittaa palaavansa takaisin tämän harrastuksen pariin. Muut harrastajat jaksavat aina arvuutella, että kukakohan vanha pieru sieltä NYT on tulossa uuden henkilöllisyyden turvin uudestaan kuvioihin. Eivätkä nämä pohdinnat aina ole kovin ystävällissävyisiä. Ihan kuin siinä olisi jotain pahaa?

Yksi ja toinen meistä on tehnyt typeryyksiä virtuaalimaailmassa. Valehtelet jos väität muuta. Minäkin olen tehnyt ja monta, onneksi en kuitenkaan mitään niin äärimmäisen vakavaa, että minun olisi pitänyt vaihtaa "virtuaalihenkilöllisyyttä" tyystin. Jokaista typeryyksien tekijää varmasti lohduttaa se, että harva möhläys on niin iso ja merkityksellinen, että sitä kukaan muistaisi enää viikon kuluttua. Minä muistan joitain muiden tekemiä toilauksia jo ihan harrastukseni alkuvuosilta, mutta on tunnustettava, että vuodet ovat syöneet toilailijoiden nimet muistista. Muistan siis tapahtumat, muttei minulla ole pienintäkään käsitystä siitä, kuka ne teki.

Silti, mitä niin pahaa siinä on, jos tulee uudella nimellä ja uuden tallin ja periaatteessa myös uuden identiteetin turvin takaisin virtuaalimaailmaan? Kun se kerran täällä on mahdollista. Kai siinä "puhtaalta pöydältä aloittamisessa" on joillekin ihan oikeata hyötyä ja sallittakoon se heille. Toisaalta pitkän linjan harrastajat ovat varmasti niin urautuneet jo tiettyihin asioihin: kirjoitusasuun, foorumikäytökseen, tallien ulkoasuihin yms, että heille kokonaan piiloutuminen uuden henkilöllisyyden taakse voi olla vaikeata, jopa mahdotonta, jos he ovat olleet kovinkin aktiivisia ja tunnettuja.

Kuitenkin herää kysymys, kannattaako palaaminen? Ei välttämättä, sillä ne seikat, joiden takia harrastuksen lopetti alunperin ovat mitä suurimmalla todennäköisyydellä olemassa edelleen. Ei virtuaalimaailma niin paljon ole muuttunut vuodessa eikä parissa, ei edes viidessä vuodessa. Paitsi ehkä aina vain piirun verran hullumpaan suuntaan. Jos siis tuskastuit liian kovaan kisatahtiin, nyt vaaditaan kahta kauheampaa kisaamista (tai ainakin sitten kun VRL palaa tauolta). Jos sait tarpeeksesi ilkeistä kommenteista foorumeilla, nyt saat luultavasti todella häijyjä kommentteja. Älä siis luule, että paluun jälkeen kaikki olisi niin paljon paremmin. Todennäköisesti valut uudestaan siihen samaan läjään, josta pois päästäksesi alunperin lopetit virtuaalihevostelun.

Ellet sitten todella keksi jotain sellaista, jota haluat ja joka ehkä keikauttaa koko virtuaalihevosharrastuksen rattaat täysin uuteen malliin. Tämä on ainoa keino tehdä palaamisesta jotenkin järkevää. Ja sanon tämän kokemuksen syvällä rintaäänellä, 2000-luvun alkupuolella minut nimittäin tunnettiin kai jatkuvana on-off-virtuaalihevostelijana. Aloitin, innostuin, haalin hevosia, totesin ettei aika ja resurssit riitä, lopetin, aloitin taas ja niin edelleen. Stressinaiheena olivat ne vanhat tutut: piti saada kisatuloksia, piti saada hevosia kantakirjaan, piti saada mahdollisimman hyvät kuvat, piti yrittää valita vain muutama rotu kasvatettavaksi, piti rajoittaa hevosten määrää, ettei niitä olisi tolkuttomasti ja sitten lopulta ei ollutkaan enää hauskaa.
Kun lopulta tajusin, mistä kenkä puristi, syntyi Ionic. Ionic sotii kaikkia noita stressinaiheuttajia vastaan ja enpä ole vuoden 2004 jälkeen edes salaa mielessäni harkinnut virtuaalihevostelun lopettamista. Jokaiselle tietysti on se oma juttunsa, joka saa jaksamaan tämän harrastuksen parissa vuodesta toiseen. Mikä sopii minulle, ei välttämättä sovi kaikille. Mutta se on varmaa, että sitä omaa juttuaan ei suurella todennäköisyydellä löydä juoksemalla valtavirran mukana.

Virtuaalimaailman kevätväsymys?

Vissiin tämä kevät on vähän huonoa aikaa virtuaalihevostelun kannalta. Tallit ovat jääneet viime viikkoina oman onnensa nojaan ja kun LJ:nkin toiminta yskii, ei siltäkään puolelta löyty nostetta siipien alle. Tänään juuri päivitettiin Pinkin viimeisimmän Ungraded Dayn tulokset nettiin. Oli muuten siinä mielessä ilahduttava päivä, että saatiin järjestetyksi myös risujen ung-lähtö. Niitä ei kovin usein tarvitse pitää, vaikka ne aika usein ovatkin meillä valikoimassa. Meillä itsellämme on kuitenkin sellaisiakin risuestehevosia, joita on parempi kilpailuttaa ungraded-lähdöissä, joten osallistujat näihin lähtöihin ovat aina tervetulleita.

Kuitenkaan meillä ei ole nyt huhtikuulle tulossa eikä vielä edes suunnitteilla yhtään laukkoja. LJ on vaihtamassa ylläpitäjää ja hakuaika päättyy muistaakseni 5.4. Sen jälkeen siis lienee toiveita saada LJ takaisin jaloilleen. Katsomme kuitenkin ensin, miten LJ:n toiminta pyörähtää käyntiin uuden ylläpitäjän voimin ja alamme sitten vasta vääntää kasaan omia laukkakutsuja.

Kun LJ:n ylläpitäjänvaihdos tuli tietoisuuteen, vietimme S:n kanssa pitkiä toveja omalla chattipalstallamme ja mietimme, josko meistä jompikumpi tai ehkä molemmat hakisimme tuohon tehtävään. Kiinnostusta olisi kyllä, kovastikin ja onhan meillä tietysti myös oma lehmä ojassa, Pink taitaa kuulua nykyisin suurimpien laukkatallien joukkoon, jos suuruus lasketaan hevosten määrällä, pidettyjen kisojen määrällä tai kilpailutettujen roturyhmien määrällä.

Päätimme kuitenkin olla hakematta kyseistä vastuutehtävää. Suurin syy siinä ovat nämä "kuivat kaudet", ajat jolloin molemmille iskee samaan aikaan jonkinlainen laiskotus virtuaalijuttujen suhteen. Meidän tallimme sen kestävät kyllä, ne eivät tällaisista tauoista kärsi juuri nimeksikään, mutta LJ:n kaltainen jaos kyllä kärsisi, samoin laukkaihmisten kärsivällisyys.

VRL:n tauko

(ja anteeksi pitkäksi venynyt blogihiljaisuus. Ideoita on, muttei aikaa niiden viimeistelyyn)

VRL on tunnetusti ollut tauolla jotakuinkin joulusta lähtien. Sivuilla keikkuu edelleen sama viesti: "Olemme tauolla. Palaathan tarkistamaan tilanteen ensivuoden puolella." Ja mistään muusta ei taideta ht.netissä taideta juuri jauhaakaan kuin VRL:stä, sen tauon kestosta ja epäreiluudesta ja muusta asiaan liittyvästä. Tai ainakin joka kerta kun minä ht.netin avaan (eikä se ole kovin usein), on etusivulla melko varmasti jokin uusi VRL:n tauosta vinkuva topikki. Uusin taitaa olla tämä, jossa oli muutamia seikkoja, jotka saivat minut ärsyyntymään, vaikkei minulla olekaan mitään tekemistä VRL:n kanssa.

Minusta tuntui aluksi, että VRL:n tauko olisi hyväksi virtuaalimaailmalle. Muistettaisiin taas tehdä jotain muutakin kuin metsästää ranking-pisteitä ja kytätä kisakalentereita, että saataisiin taas uudelle hevoselle vähintään tuhat kisaa. No, paljonpa sain toivoa. Moni virtuaalihevostelija taukoilee, loput eivät oikein osaa tehdä mitään. Virtuaalimaailma ei ilmeisesti tarjoa isolle osalle harrastajia mitään muuta inspiraatiota kuin oikeasti ne v*tun rankingpisteet ja niiden jahtaamisen.
Automaattisesti päivittyvät ranking-pisteet ja jonkun toisen päivittämä kisakalenteri ovat koko harrastuksen sielu, niinkö? Miten alas pullamössöharrastajat voivatkaan vajota? Kaikki pitäisi tarjota valmiina ja kisojakin järjestetään vain siksi, että saataisiin niihin omia hevosia mukaan. Villeistä kisoista ei saa ranking-pisteitä, ei niitä viitsitä edes järjestää, joten nyt ei sitten tehdä mitään.

Mitä tulee sitten taukoon itseensä, niin kehottaisin jokaista rivivirtuaalihevostelijaa pitämään pienempää suuta. Totta, me olemme maksaneet domainin ylläpidosta. Virtuaalihevoset.net on edelleen pystyssä, ehto on täytetty. Jos kukaan sattuu muistamaan, niin Feanaro painotti nimenomaan sitä, että rahoitus menee domainin ylläpitoon, ei siihen että VRL toimisi. Ja se joka on maksanut vitosen tai kympin, voi pitää ihan rauhassa suunsa kiinni.

Ja Feanaro ei ehkä omista VRL:n ideaa (joo, jokainen on ihan vapaa perustamaan uuden VRL:n jos siltä tuntuu), mutta hän omistanee kylläkin tuon domainin. Sehän ei tietysti estä mitään eikä ketään. Se, että VRL on kaatunut tasan yhden ihmisen niskaan, ei tietenkään ole Feanaron syy vaan kaikkien niiden, jotka eivät ole halunneet ottaa minkäänlaista vastuuta. Tosin koodausvaiheessa vastuunottaminen vaatisi ilmeisesti aika runsaita tietokantakoodauksen taitoja ja ymmärrän kyllä, ettei sellaisia ihmisiä kovin montaa virtuaalimaailmassa ole.

Voisin raapustaa tähän vielä muutaman rivin siitä, millainen homma VRL:n kaltaisen sivuston koodaaminen tietokantoineen on (ilmeisesti useimmilla valittajilla ei ole siitä minkäänlaista käsitystä?) ja että kai Feanarollakin on muutakin elämää kuin VRL ja muita yleisesti mainittuja seikkoja, mutta ne kaikki ovat kuulleet jo.

Joka tapauksessa ennustan, että kun VRL joskus palaa tauoltaan, Feanaro on hetken aikaa kaikkien jumala (elleivät kaikki ole jo unohtaneet koko virtuaalimaailmaa), mutta ei varmaan kestä kuin ehkä viikon, kun alkaa taas sataa pskaa niskaan täydeltä laidalta. Kiittämättömyys on maailman palkka.

Meillä onneksi asiat ovat hyvin niin kauan kuin LJ toimii. Jos LJ lakkaa toimimasta, suljemme Pinkin ja jatkamme taas puuhastelua muiden juttujen parissa. Suosittelisin yhtä lunkkia lähestymistapaa muillekin.

Virtuaalimaailman lyhenteet

Ht.netissä tulee joskus vastaan todellisia kuningasideoita. Viimeisin on Jipon tekemä virtuaalimaailman sanasto. Nyt se tosin koortuu lähinnä erilaisten lyhenteiden selvennyksistä, mutta toivottavasti jatkossa laajenee yhä enemmän selittämään virtuaalimaailmassa muutenkin käytettyä "slangia".

Nyt haastankin kaikki lukijat miettimään lyhenteitä, termejä tai muita ilmaisuja, jotka saattavat olla virtuaalialoittelijoille hämärän peitossa ja kertomaan ne joko täällä blogin kommenteissa tai suoraan Jipolle itselleen. Hänen sähköpostinsa on jippo@hotmail.fi, se ei tainnut löytyä tuolta sanaston sivulta.

Muistinvirkistykseksi linkitettäköön tähän vielä S:n tekemä lista virtuaalimaailmassa käytetyistä rotulyhenteistä.

Kadonneita tennesseenwalkereita

Kuten tunnettua, Geocitiesin lopettaessa monta vanhaa tallia katosi sen siliän tien ja joukossa oli myös muutama iso tennesseenwalkerien omistaja. Sivujen ja sitä kautta hevosten katoaminen teki suuria aukkoja nykyhevosten sukuihin.

Onneksi, voi onneksi Amelien omistaja on kerännyt vanhoja sivuja talteen ennen niiden lopullista katoamista ja täältä voi yrittää etsiskellä linkkejä sukutauluihin. Sinne on onnistuttu kokoamaan ainakin osa Vista Ridgen, Belfalasin ja Bayou d'Armensin hevosista sekä myös muiden omistajien hevosia. Mikään täydellinen lista se ei ole, mutta ainakin itse löysin sieltä ilahduttavan paljon linkkejä kadonneiden tilalle. Kiitos!

Ajattelemisen aihetta

Blogiin ilmestyi uusi aihepiiri tai tunniste, kuten sitä kutsutaan: ajattelemisen aihetta. Tämän tunnisteen alle olen kerännyt ja tulen jatkossakin keräämään kaikkia sellaisia tekstejä, jotka nimensä mukaisesti sisältävät ajattelemisen aihetta ainakin suurimmalle osalle virtuaalihevostelijoista. Siellä on kaikennäköisiä pohdintoja eri asioista, sellaisista yleisistä ja kaikkia tai ainakin aika monia koskevista asioista.

Muutenkin näitä blogin tunnisteita pitäisi jotenkin järkevöittää...

Sabino ja sen periytyminen virtuaalimaailmassa

Sabinokuvioiduista suomenhevosista puhutaan ht.netissä ja minä "värifriikkinä" tietysti kiinnostuin asiasta. On hieno juttu, että väritietous leviää virtuaalimaailmassakin tai ainakin minusta se on hienoa.
Enemmän perustietoa sabinosta löytyy meidän väriteoriasarjan lehmänkirjavuus-osasta enkä lähde tässä nyt sen enempää kirjoittamaan siitä, mikä on sabino.

Virtuaalimaailmassa ja värien perinnöllisyyden kanssa sabino on kuitenkin yksi pahuksen murheenkryyni. Ensinnäkään edes reaalimaailmassa ei tiedetä, miten se oikein periytyy. Sabino ei ole selkeästi dominoiva tai resessiivinen geeni, tosin asiaa vaikeuttaa paljon se, että sabino ei välttämättä näytä mitenkään erikoiselta. Pienimerkkisimmillä sabinoilla ei välttämättä oli kuin "perusmerkit", jokunen matalahko sukka, joku päämerkki. Tai sitten ei näitäkään. On siis oletettavaa, että sabino ja sen esiintyminen hevosten ulkoasussa riippuu ehkä useammasta kuin yhdestä geenistä, vaikka joissain yhteyksissä (esim. Coat color calculator) sabino käsitellään yksinkertaisuuden vuoksi tavallisena, yhdestä geenistä riippuvana dominoivana kuviona.

Mieliesimerkkini on erittäin suurimerkkinen suomenhevosori Vekselin Ihme, jolla siis oli erittäin laajat sabinomerkit niin että koko hevonen oli käytännössä ihan valkoinen ja vain jossain korvien tienoilla oli vähän perusväriä näkyvillä. Tällaiset ovat erittäin harvinaisia, mutta aina joskus niitä syntyy eri rotuihin.

Vekselin Ihmeen isä oli Vekseli, joka on Sukupostissa merkitty sabinoksi, mutta kuten näkyy, se ei ole mitenkään erityisen isomerkkinen sabino vaan näyttää ihan "tavalliselta". Sen varsoissakaan ei ole mitenkään erityisen paljon isomerkkisiä varsoja, vaikka merkkejä kyllä yleisesti ottaen on ainakin jonkin verran.
Vekselin Ihmeen emä Haaveri ei sekään ole mitenkään erikoisen isomerkkinen, kuvassa ei tosin näy jalat kunnolla, takasissa näyttää olevan korkeahkot sukat ja päässä pitkä läsi. Ei siis mitään kovin ihmeellistä.

Miten kahdesta tällaisesta hevosesta voi syntyä Vekselin Ihmeen kaltainen äärimmäinen sabinokirjava? Jaa-a, hyvä kysymys, johon en ole löytänyt vielä vastausta kuin sen, että sabinon periytyminen on toistaiseksi mysteeri. Vekselin Ihmeellä on myös kaksi varsaa, joista kumpikaan ei ole mitenkään verrattavissa isäänsä, vaikka merkkejä onkin.

S on sabinoiden hankaluudesta kirjoittanutkin jo aiemmin. Kuitenkin sabino on sellainen asia vielä toistaiseksi, jonka harva tunnistaa ja kuten reaalimaailmassakin, kaikki sabinot eivät näytä sabinoilta. Siksi voidaan olettaa, että virtuaalihevosissa on sabinoita vaikkei niitä ole merkittykään sabinoiksi. Niinpä siis sabino-suomenhevosten omistaminen ei ole mitenkään ihmeellistä, onhan niitä ollut virtuaalimaailmassa lähestulkoon aina vaikkei niitä ole erityisesti merkittykään sabinoiksi.

Siksi mekin olemme päättäneet olla varsinkin ahaltek-puolella välittämättä siitä, että joskus suvuista putkahtaa sopivien kuvien löytyessä yllättäviä sabinoita. Tamma Gin Kaitlyn ja sen poika Gin Averki ovat esimerkkejä tällaisesta. Kaitlynin suvusta ei löydy mitään kirjoitettua merkintää sabinosta, mutta toisaalta mehän emme tiedä jos vaikka Kaitlynin isänisä Istrebitel on pienimerkkinen sabino. Toisaalta taas emänisä Gepard on aika varma sabino, vaikkei sitä nyt ole huomattu kirjoittaa sivuille. Myös emänemä Koroleva saattaa olla sabino, sen kaikilla varsoilla on aika tavalla valkoisia merkkejä, vaikka tammalla itsellään ei merkkejä värin takia näykään.

Kuitenkin aika harvat rodut ovat täysin vapaita sabinokirjavuudesta, vaikka monella rodulla (kuten suomenhevonen ja arabi) ei kirjavuutta periaatteessa hyväksytäkään. Lähinnä ne rodut, joilla on rajoitettu merkkien kokoa ja laajuutta eivät kanna sabinotekijöitä perimässään. Toisaalta myös jotkin hyvin alkukantaiset, eristyksissä olleet alkuperäisrodut lienevät vapaita sabinotekijöistä, koska niillä ei isoja merkkejä esiinny, vaikkei niitä olisi virallisesti ehkä rajoitettukaan. Tällaisia rotuja ovat ainakin exmoorinponi, friisiläinen, clevelandinruunikko, dartmoorinponi, kalliovuortenponi, ariegenponi, bardianponi ja jossain määrin myös newforestinponi.

Yksilönvapaus vai yhteiset säännöt?

Ollaanko virtuaalimaailmassa kahleista vapaita yksilöitä vai yhteisiä sääntöjä noudattava yhteisö? Kas siinä kysymys, joka pulpahtaa esille usein juuri silloin kun kirjoittaa kärkevästi vaikkapa kilpailemisesta ja sen määrästä. Kun minä tai S kommentoimme kärkevästi sikakisausta, jostain kolosta säntää paikalle vapauden suurlähettiläs julistamaan, kuinka jokaisen pitäisi saada harrastaa virtuaalihevosia juuri niin kuin haluaa (lukekaa kommentit). Ja päinvastoin.

Virtuaalimaailmassa on iso määrä kirjoitettuja sääntöjä ja rajoituksia (näistä vastaa pääasiassa VRL), mutta yhtä lailla täältä löytyy joukoittain kirjoittamattomia sääntöjä ja yleisiä käytäntöjä, joita ei miksikään ehdottomiksi säännöiksi ole ehkä haluttukaan kirjata, mutta jotka eivät silti saisi olla vähäarvoisempia kuin kirjoitetut säännöt.
Itse asiassa minulla on kutina, että suurin osa noista kirjoitetuistakin säännöistä on alunperin ollut tällaisia kirjoittamattomia sääntöjä ja muita yleisiä tapoja toimia, jotka ajan myötä on otettu ihan varsinaisiksi säännöiksi. Varmasti usein on sääntöjen kirjoittamisen syynä ollut myös se, että kaikki eivät tunne tai eivät halua tuntea niitä vanhoja käytäntöjä vaan ovat toimineet vastoin yleisesti hyväksyttyä tapaa. Tämän estämiseksi on nähty tarpeelliseksi luoda selkeät säännöt.

On tietysti totta, että toisaalta virtuaalimaailmassa saa monessa asiassa toimia oman halunsa mukaan. Meillä esimerkiksi on toista tuhatta virtuaalihevosta, vaikka jotkut ovat vuosien varrella halunneetkin kovasti rajoittaa meidän hevosmäärää. Ratsumaailmassa on sallittua kilpailuttaa hevosta satoja ja tuhansia startteja useissa eri lajeissa ja kai varmaan shetlanninponia 150 sentin esteluokassa ja shirenhevosta kolmen tähden kenttäkisassa. Tätä jälkimmäistä seikkaa me tietysti paheksumme emmekä aina kovin hiljaisesti, mutta toisaalta emme tee avointa hyökkäystä sitä vastaan, koska epärealistinen kisaus on ratsupuolen yleinen, suuren massan hyväksymä ja noudattama käytäntö.
Tosin varmasti löytyy paljon ihmisiä, jotka paheksuvat sitä meidän tavoin, mutta useimmat kuitenkin antavat asian olla ja ehkä hyvä niin. Ei sille ilmiölle kuitenkaan mitään mahda. Ainoa, joka konkreettisesti voisi asiaan vaikuttaa olisi VRL, joka ottaisi käyttöön ankarat kisarajoitukset, mutta olisiko sekään sitten toisaalta ratkaisu... Siinä mielessä sikakisauksen kannattajat ovat siis oikeassa vedotessaan vapauteen harrastaa virtuaalihevosia haluamallaan tavalla, kunhan vain muistavat antaa saman vapauden muillekin.

Samalla tavoin realistinen ja reaalimaailman käytäntöihin nojaava kilpailuttaminen on kirjoittamaton sääntö laukkamaailmassa ja sitä tulisi kaikkien laukkamaailmaan hinkuavien kunnioittaa, vaikkei sitä erityisesti ole mihinkään säännöksi kirjoitettukaan. Kirjoittamattomien sääntöjen takia ravipuolellakin nousee ihan oikeutettu älämölö, jos hevoset saavat lähdöissä epärealistisia aikoja tai jos sitä mainostamaani arabianhevosta yritetään tuoda raviradoille.

Pointti tässä kieltämättä sekavansorttisessa kirjoituksessani on se, että virtuaalimaailma on yhteisö, joka tarvitsee sääntöjä, kirjoitettuja mutta myös niitä kirjoittamattomia, koska kaikkea ei voi koskaan kirjoittaa ylös ja toisaalta liika rajoittaminen on jo taas yletöntä holhousta. Täällä on vapaus, mutta vain tiettyyn rajaan asti. On silkkaa tyhmyyttä vedota joka asiassa siihen, että jokainen saa harrastaa tätä miten haluaa, koska asia ei ole ihan yksiselitteisesti niin. Käytännössä vastaan tulevat ne säännöt, kirjoitetut sekä muut, ja niiden rikkomisesta seuraava yhteisön paheksunta.
Tämän takia aloittelijat tarvitsevat opastusta, koska he eivät tunne varsinkaan näitä kirjoittamattomia sääntöjä. He oppivat niitä kyllä ajan kanssa, mutta parempi olisi, jos niitä yritettäisiin tuoda esille muutenkin. Meidän laukkaurheilu-perehdytyspakettimme kaltaisia yksinkertaistettuja tietoiskuja kaivattaisiin muiltakin alueilta ja muista asioista.

Pink täyttää vuoden!

Tai no oikeastaan Pinkin yksivuotisjuhlia olisi pitänyt juhlia ehkä 30.12.09 (päivämäärä, jolloin pääsivu on väkästelty kasaan) tai joskus tammikuun puolivälissä (jolloin on tehty vähän muitakin sivuja jo ja esitelty suurelle yleisölle), mutta tänään, 2.2.2010 on kulunut tasan vuosi ensimmäisistä Pinkin laukoista!

Mutta katsokaa millaiset määrät osallistujia on tuolloin pidetyissä nelosryhmän laukoissa. Ei enää nykyisin vain enää, tyytyväinen saa olla, jos puolikin tusinaa hevosta riittää joka lähtöön. Laukkamaailma kituu tällä hetkellä, Agaven lopettaminen oli paha isku, mutta taantumus on alkanut jo aiemmin, ehkä jo viime kesänä? Syksyllä viimeistään. Tosin paljon uusiakin nimiä on tullut toki mukaan ja toivottavasti näistä uusista kehittyy ajanmittaan pitkäaikaisia laukkaurheilun tukijalkoja.