Mitä hevosen sivuilla pitäisi olla: kaikki muu

Perustiedot ja suku on käsitelty, joten jäljelle jää kaikki muu, mitä ikinä voi keksiä. Periaatteessa tämä on turha asia, koska jos harrastaa virtuaalihevosia puhtaan minimaalisesti, ei muuta tarvita. Perustiedot ja suku määrittävät hevosen, ainakin jos minun mielipidettäni kysytään. Kaikki muu on sitten lisää tähän päälle, mutta ilman perustietoja ja sukua (EVM-hevoset poislukien) on vähän kyseenalaista voidaanko puhua virtuaalihevosesta.

Olen saanut inspiraation tähän ja aiempiin kirjoituksiin Keskustan topikista, jossa kyseltiin asioita, joita lukijoiden mielestä hevosen sivuilla pitäisi olla. Olen kyllä miettinyt tästä kirjoittamista jo kauan, mutta nyt sain kunnolla potkua asiaan, joten kiitos siitä.

KUVA
Kuva on monelle harrastajalle suhteellisen välttämätön ja tunnustan itsekin säännöllisesti lankeavani hienoihin tai persoonallisiin kuviin. Ja väitän että maailmassa on harvoja asioita, jotka olisivat kivempia kuin hevosten katseleminen, olivat ne sitten livenä tai kuvina. Hevonen on hieno eläin, kuten kaikki varmasti tiedämmekin. Luulen, etten ole niinkään koukussa virtuaalihevosteluun vaan hevoskuviin!

Itselleni tärkeimmät asiat kuvassa ovat rodunmukaisuus ja hevosen väri. Selkeästi väärän rodun kuva hevosella on aina vähän surullinen asia, erityisesti jos kyseessä on jokin harvinaisempi rotu. Toisaalta ei pidä olla liian niuho harvinaisten rotujen kanssa, yleensä rodun harvinaisuus korreloi ainakin jossain määrin myös kuvien vähäisyyteen. Ja miten monta kertaa mekin olemme Virginian kanssa kirjoittaneet siitä, että pitää ensisijaisesti nähdä kuvan hevonen, ei niinkään sen rotu. Niinpä meilläkin on esimerkiksi terskien kuvissa vilissyt arabeja, shagyoja, angloarabeja, puoliverisiä ja likimain mitä tahansa kevyttä ja jossain määrin arabimaista.

VH-TUNNUS
On vähän siinä ja tässä, pitäisikö tämä lukea oikeastaan perustietoihin, vaikka eihän tämä toki ole pakollinen sinänsä. Pitäisi kyllä melkein olla, VRL:n rekisteri on sen verran hyödyllinen juttu. Sen suurin hyöty on siinä, että se kiistämättömästi todistaa hevosen olleen olemassa. Ennen kuin hevonen pääsee rekisteriin, sillä on oltava sivut, siellä tarvittavat tiedot ja tämä kaikki tarkistetaan rekisteröitäessä. Hyödyllinen asia jos miettii sukupostauksessa paljon käsiteltyjä asioita sukujen, tietojen ja sivujen katoamisesta.

Jotkut harrastajat toivovat myös linkkiä VRL-profiiliin. Tämä on aivan relevantti asia, jos hevonen kilpailee porrastetuissa. Täydellisessä maailmassa linkki toki olisi kaikkien hevosten sivuilla ja VRL-profiilikin aina ajantasalla, mutta no... Pienemmällä hevosmäärällä tämä varmasti onkin tehtävissä, mutta Ionicin kanssa ei edes toivoa. Että sori.

TEKSTIT
No juu, tietänette meikäläisen suhtautumisen teksteihin: kiva jos niitä on, mutta eivät ole pakollisia. Sen sijaan voisin paasata kolmen postauksen verran yleisesti kirjoittamisesta nettiin ja siitä, mitä varsinaisesti kannattaa kirjoittaa (long story short: kirjoita vain se mikä on sanomisen arvoista). Laatuarvosteluilla on omat vaatimuksensa sanamääristä ja/tai sisällöstä, vaatimukset löytyvät niiden säännöistä. Luettavuuteen noin yleensä kannattaa panostaa.

Mitään varsinaista rajaahan tekstien tyypeillä ei ole. Voi olla luonnekuvausta, sukuselvitystä, päiväkirjaa, valmennuksia, taivas vain on rajana ja kukin kirjoittaa (tai kirjoituttaa) mitä haluaa. Edelleen: laatuarvosteluilla on omat vaatimuksensa mistä saa pisteitä, mutta omana mielipiteenäni sanon, että laatuarvostelujen ulkopuolella voi tehdä paljon muitakin juttuja. Tai jättää tekemättä, kuten meillä on tapana.

JÄLKELÄISLISTA
Ooh, tämä on kyllä sen verran lähellä sukutaulua, että oikeastaan tämä olisi pitänyt listata suku-postauksessa. Toinen kertoo menneet sukupolvet, toinen tulevat. Sukutaulut tarjoavat arvokasta tietoa vanhoista ja kenties jo kadonneista hevosista, mutta niin tarjoavat jälkeläislistatkin.

Minimissään jälkeläislista on vain tosiaan lista hevosen varsoista. Itse näkisin mielelläni vähän muutakin: linkin, emän/isän nimen (ja linkin), syntymäajan, sukupuolen, ehkä värinkin, rodun jos se ei ole sama kuin kyseisen vanhemman rotu. Ja niin edelleen, tähän pätee oikeastaan sama ohje kuin sukutauluunkin: mitä enemmän tietoa, sen parempi.

Meidän talleilla tosin vähän luistetaan tästä. Hallinnollisista syistä orien sivuille merkitään ainoastaan astutuksen ajankohta, tamman nimi (ja rotu, jos ei ole samanrotuinen) ja sitten kun varsa syntyy, sen sukupuoli ja nimi linkin kera (ja taas rotu, jos se on relevantti). Tammojen sivuilla on vähän erilainen lista, siitä löytyy varsan nimen, sukupuolen ja rodun lisäksi myös sen syntymäaika, väri ja aika usein myös tieto myynnistä tai siitä, jos kyseessä on tilausvarsa. Gin Ahaltekin tekke-tammojen jälkeläislistassa ei mainita rotua, jos se on ahaltek. Jos niille sattuu syntymään muunrotuinen varsa, se merkitään muihin tietoihin.

KASVATTAJA JA OMISTAJA
Nämä oikeastaan ovat perustietoja, VRL vaatii rekisteröinnissä omistajan nimen sivuille ja vielä VRL-tunnuksensakin. Kasvattaja yleensä odottaa myös mainintaa kasvattinsa sivuilla ja se on myös hyödyllinen tieto. EVM-hevosen kasvattajan merkitsemiseen sen sijaan suhtaudun itse vähän kriittisesti, en näe hirveästi pointtia keksiä kasvattajaa, jota ei ole olemassa. Itse merkitsen keksityille hevosille yksinkertaisesti maahantuojaksi Ionicin.

Ja ehdottomasti linkit kehiin! Ärsytyslistan top-kympissä on hevonen, jonka sivuilta ei pääse lainkaan tallin sivuille tai ylipäänsä mihinkään. Lisäongelmia tuo se, jos tallin pääsivun tai hevoslistauksen osoitetta ei pysty päättelemään mitenkään helposti (sitä kutsutaan myös huonoksi suunnitteluksi). Sähköpostiosoitettakin monet kaipaavat suoraan hevosen sivulle, ihan hyvä pointti sekin, jos se vain pidetään ajantasalla. Niin tai näin, pitäkää ekstra-tarkasti huolta siitä, että tallin sähköpostiosoite on helposti löydettävissä! Välillä on tullut vastaan viritelmiä, joista ei lopulta ole löytynyt minkäänlaista yhteystietoa omistajaan ja se muuten sieppaa.

LAJIPAINOTUS JA KOULUTUSTASO
Aika perustietoja nämäkin, lajipainotus ainakin, mutta omille hevosille en yleensä merkitse koulutustasoa. Kilpaileville ja laatuarvosteluissa hevosiaan käyttäville nämä todennäköisesti ovat paljon tärkeämpiä asioita.

KISATULOKSET JA SAAVUTUKSET
Arvaatte varmaan että suhtaudun näihin vähän varauksella, kuten kilpailemiseen yleensäkin, mutta jos hevosella on kisatuloksia, onhan ne toki viisasta merkitä sen sivuillekin. Laatuarvostelut näitä olettavatkin, että hevonen saa pisteet sijoituksista ja saavutuksista.

MITÄ MUUTA VIELÄ?
Vähän tallista riippuen hevosten sivuilla on muutakin tietoa, varustelistat, hoito-ohjeet ja viikko-ohjelmat tulevat ensimmäisenä mieleen. Haluaisinkin mielelläni nähdä mitä muuta harrastajat ovat keksineet hevostensa sivuille näiden tavanomaisten juttujen lisäksi.

–S

Sukutaulun merkinnät

Tämä teksti on pieni spin-off edellisestä postauksesta, jossa vaahtosin suvuista ja siitä, mitä kaikkea sukutauluun pitäisi merkitä ja miten. Nettisivut eli tieto on katoavaista internetissäkin ja sukutauluilla on oma tärkeä osansa siinä, että vaikka jonkin hevosen sivut katoaisivatkin, kaikki tieto ei katoa sivujen mukana. Nyt esittelen ne merkinnät, mitä käytän sukutauluissa itse. Ideoita saa vapaasti varastaa, en minä näitä ole itse keksinyt. Itse asiassa Gin on kirjoittanut jotakuinkin saman tekstin jo 13 vuotta sitten.

EVM
Varmasti kaikille tuttu EVM-merkintä tulee aina sellaisen hevosen nimen yhteyteen, joka ei ole ollut virtuaalimaailmassa vaan on sukuun keksitty nimi. Äärimmäisen käyttökelpoinen keksintö, en tiedä kuka tätä aikoinaan alkoi ensimmäisenä käyttää, mutta hän ansaitsisi virtuaalihevosmaailman Nobel-palkinnon.
Itse käytän tätä aina kirjoitettuna isoilla kirjaimilla ja suoraan hevosen nimen perässä, en esimerkiksi lisää rivinvaihtoa sukutauluun. Tapoja on monia, kaikki hyviä paitsi tämän jättäminen pois silloin kun kyseessä on EVM-hevonen.

EVM?
EVM:ää ei kannata käyttää kuitenkaan jos on vähänkään epävarma siitä, onko hevonen ollut joskus olemassa, vaikkakin kadonnut tyystin netistä. Jos haluaa, voi epäselvien tapausten yhteydessä käyttää tätä merkintää, joka kertoo muille harrastajille, että nyt ei olla ihan varmoja asiasta. Reilusti epätarkka tieto on parempi tieto kuin väärä tieto. Itse en juuri käytä tätä, ennemmin käytän alla esiteltyä kadonnut-merkintää.

Kadonnut / kad.
Kuten tiedetään, joskus jokin hevonen katoaa niin, ettei netistä löydy mitään. Ei sivuja, ei VRL-profiilia, ei Web Archiveen tallentunutta vanhaa sivua. Ikävää, mutta sitä sattuu. Se ei kuitenkaan tee hevosesta EVM-hevosta ja itse ainakin käytän sukutauluissa nimen perässä merkintää (kad.) selventämään, että tämä ei todellakaan ole EVM-hevonen vaan kadonnut. Suosittelen lämpimästi muillekin.

Kadonnut?
Tämä voi olla vähän epäselvä, koska sinänsä hevonen joko on kadonnut tai ei ole kadonnut, jolloin sille löytyy sivu eikä näiden vaihtoehtojen välissä ole mitään epävarmaa aluetta. Tätä käytetäänkin harvoin, nykyään tuskin lainkaan ja sen käyttötarkoitus on ollut lähinnä se, että hevosesta ei olla ihan varmoja, että onko se vain kadonnut vai EVM-hevonen. En tiedä, siinä mielessä tämä voi olla ihan käyttökelpoinenkin merkintä, joskin aika yhteneväinen EVM?-merkinnän kanssa.

- (viiva)
Viivalla merkitse sukutauluun ne solut, joihin ei ole mitään nimeä kirjoitettavaksi eli kun EVM-sukuisen hevosen sukua ei ole jatkettu pidemmälle. Viivalla merkitty solu tarkoittaa aina EVM-hevosta.

? (kysymysmerkki)
Kysymysmerkkiä käytän silloin kun minulla ei ole mitään aavistusta, mitä tässä sukutaulun solussa pitäisi olla, tiedot ovat kadonneet niin täysin. En siis ole varma edes, pitäisikö tässä olla EVM-hevonen vai mahdollisesti olemassa ollut hevonen. Näitä onneksi tulee vastaan suhteellisen harvoin, yleensä löytyy jollain haulla jotakin, mistä saa kiinni. Kysymysmerkki sukutaulussa onkin yleensä katastrofia lähentelevä tilanne.

–S

Mitä hevosen sivuilla pitäisi olla: suku

Viimeksi listasin asioita ja perusteluita sille, mitä perustietoja hevosen sivuilla olisi hyvä olla. Suku on virtuaalihevoselle yhtä lailla perustieto, mutta käsittelen sen tässä omassa postauksessaan, koska suvuista ja niiden merkitsemisestä minulla on hyvinkin paljon sanottavaa.

SUKUTAULU
No, se nyt vain on ihan selviö, että suku – jos hevosella on sellainen – pitäisi olla merkittynä sen sivuille. Tarkoitan tässä sekä olemassa olevaa sukua että EVM-sukua, jos suvuttomalle hevoselle sellaista on keksitty. Ei siitä sen enempää.

Jos minulta kysytään, kätevintä ja helpointa suku on esittää sukutaulu-muodossa. Niin yleensä tehdäänkin nykyään. Gin muistaa harrastuksensa alkuajoilta käytännön, jossa suku vain listattiin. Okei, parempi sekin kuin jättää suku kokonaan merkitsemättä, mutta kyllä se taulukko on kaikin tavoin parempi vaihtoehto.

Miten pitkä sukutaulun pitäisi sitten olla? Täydellisessä maailmassa sen tietenkin pitäisi olla mahdollisimman pitkä, jotta siihen mahtuu kaikki mahdollinen informaatio. Käytännössä tällaisten näpertämisessä menisi ikä ja terveys, ainakin jos hevosia on satoja, kuten eräällä... Itse käytän tässä nyrkkisääntönä sitä, että sukutaulu on vähintään niin pitkä kuin hevosen olemassaoleva suku, maksimissaan kuitenkin 5-polvinen (joissain tilanteissa 6-polvinen). Jos hevosella on siis kaksi polvea sukua, kaksipolvinen sukutaulu on riittävä, kolmipolvinen vielä parempi, ainakin jos niille 2. polven isovanhemmille on keksitty EVM-sukua.

Haluaisin mielelläni tehdä kaikille hevosille mahdollisimman täydelliset sukutaulut, mutta käytännössä rajaan suvut maksimissaan siihen 5 sukupolveen. Tähän on pari käytännön syytä. Ensinnäkin sukutaulun tekemisen vaiva on jotenkin järjellinen. Toisekseen 5-polvisen sukutaulun luettavuus on vielä hyvä, sen näkee helposti yhdellä ruudullisella. Joskus nimittäin tulee vastaan joitain 8-polvisia sukutauluja ja ne ovat jo niin pitkiä että niitä joutuu skrollaamaan ja varsinaista yleiskuvaa suvusta ei oikein synny. Kolmas syy on se, että jalostuksen kannalta minulle on jotakuinkin yhdentekevää, mitä sieltä 5. sukupolven takaa löytyy. Saman nimen kertautuminen niin kaukana ei mielestäni vaikuta sitä tai tätä.

Sukutaulujen ja yleensä sukutietojen tärkeys on siinä, että niistä löytyy tietoa hevosista, jotka ovat ehkä kadonneet. Ainakin minulle erilaiset sukutiedot ovat hyvin tärkeitä ja kokonaan kadoksiin päätynyt hevonen on aina suuri harmi, varsinkin jos siitä ei löydy yhtään mitään tietoa mistään. Niin monta kertaa on käynyt siten, että jokin hevonen on kadonnut, mutta sen tietoja löytyy muiden hevosten sukutauluista: vanhemmat, isovanhemmat, EVM-vanhemmat, parhaassa tapauksessa vaikka väri ja säkäkorkeuskin.

SUVUN TIEDOT
Edellisessä kappaleessa tulikin jo mainittua väri ja säkäkorkeus, jotka ovat ainakin minulle sellainen nice-to-know -asia. Väri tietysti ilahduttaa aina värifriikkiä ja säkäkorkeuskin on ihan tärkeä asia.

Näiden lisäksi joskus on hyvä merkitä sukutauluun myös rotu. Näin kannattaa tehdä varsinkin silloin kun kyseessä on jokin risteytysrotu: ratsuponi, RBSH, FWB, angloarabi, mitä näitä nyt on. Welshien kohdalla sektioiden merkitseminen on myös hyvä idea, kun niitä kuitenkin sekoitellaan keskenään. Ja minä ainakin haluan nähdä, jos havittelemani puoliverisen (muun kuin FWB:n) suvussa on jotakin muuta "rotua" kuin sitä minä kyseistä puoliveristä tarjotaan. Kas kun olen muiden puoliveristen kohdalla puhdasjalostaja.

Laatuarvostelut taitavat vaatia vielä lisää. YLA:ssa ainakin saa vanhempien YLA-palkinnosta pisteitä, jos ne on merkitty arvosteltavan hevosen sivuille eli käytännössä sukutauluun. Samoin lisäpisteitä saa EVM-hevosista, joille on merkitty säkäkorkeus ja väri. Olettaisin lajilaatisten ja kantakirjankin vaativan vanhempien kohdalle merkinnät mahdollisista palkinnoista, jotta niistä saa pisteitä tai kantakirjaukseen on oikeus suvun perusteella.

EVM-MERKINNÄT OIKEIN
Keksin harvoja asioita, jotka pännivät yhtä pahasti kuin se, että olemassaollut hevonen – olkoon miten muinainen ja kadonnut tahansa – on merkitty jonkun toisen hevosen sukutaulussa EVM-hevoseksi! Minä suosittelisin lämpimästi, että jos on olemassa epäilys, pienikin, että jokin suvun hevonen on ehkä voinut olla joskus olemassa, ei sen nimen perään merkitä EVM:ää. Tai ainakin kysymysmerkki perään: EVM? Ja selvyyden vuoksi suosittelen myös, että EVM-merkintää käytetään aina kun siihen on tarve, sen jättäminen kategorisesti pois on suurta idiotismia kaikkien kannalta. Joo kyllä, joskus se unohtuu itseltäkin joidenkin yksittäisten nimien perästä, ei tässä täydellisiä olla.

Suosikkiesimerkkini EVM-merkinnöissä olleista epäselvyyksistä ja sukumerkintöjen puutteista on nyt jo edesmennyt FWB-ori Benedictus SS, joka myytiin meille kaksipolvisena. Virginiaa alkoi kiusata isänemän ja sen isän tutunoloiset kasvattajatunnukset ja ankaran googlailun tuloksena oli se, että isänemän takaa löytyykin sukua monta monituista sukupolvea taaksepäin. Tässä tapauksessa löytö oli hieno asia, saimmehan yllättäen talliimme todella vanhoja sukulinjoja. Painajainen sen sijaan olisi ollut se, että suvusta olisi löytynyt joitain täydellisen vääränrotuisia hevosia, joita olisi ehkä yritetty piilotella epätarkoin sukumerkinnöin. Tällaisiakin tapauksia on joskus tullut vastaan ja ne harvoin päättyvät hyvin, koska internet ei unohda.

LINKIT
Jos sukua on, tietenkin pitää olla linkit vanhempien ja esivanhempien sivuille. Selviö tämäkin, mutta käytännössä hevoset tuppaavat vaihtamaan osoitteita tai muuten vain katoamaan, joten linkkien toimivuudessa on aina toivomisen varaa.

Pitäisikö toimimaton linkki sitten poistaa? Tästä on olemassa kahta koulukuntaa ja molemmilla on pointtinsa. Toimimaton linkki on huono linkki, joten sen poistaminen on ihan loogista. Selvyyden vuoksi ja siksi ettei hevosesta tule muutaman vuoden päästä EVM-nimeä on hyvä merkitä sukutauluun "kadonnut" kyseisen hevosen kohdalle. Yllälinkatun Benedictus SS:n suvussa näin onkin tehty.

Kannattaa kuitenkin tutkia Googlea ennen kuin toteaa jonkin hevosen tyystin kadonneeksi, koska netistä voi löytyä uusi (tai vanha) sivu, jonka voi linkittää. Myös Web Archive on ystävä, jos hevoselle löytyy toimimattomia sivuja: joku on voinut tallentua aikoinaan Archiven syövereihin. Tulevaisuuden harrastajat saattavat olla jonain päivänä ylitsevuotavaisen kiitollisia mistä tahansa linkistä. Omasta mielestäni myös VRL-profiili on täysin käyttökelpoinen sivu linkattavaksi sukutauluun. VRL:n rekisterin ylivoimainen etu on se, että jos hevonen on rekisterissä, on se väistämättä ollut olemassa, koska rekisteröijä on sen tarkistanut.

Mutta jos ei jaksa leikkiä salapoliisia aamuyötä myöden kaivamassa pientäkin vihjettä jostain hevosesta (tositarina...), kannattaa sitten reilusti kirjoittaa hevosen kohdalle sukutauluun se kadonnut-merkintä ja mahdollisesti vaikka kysymysmerkkikin vielä perään. Se auttaa taas seuraavaa sukutaulun väkertäjää, koska hän näkee tästä merkinnästä sen, että tämä hevonen on ehkä ollut joskus olemassa ja kannattaa siis googlata.

Moni ei kuitenkaan poista toimimatonta osoitetta hevosen sukutaulusta vedoten siihen, että onpa tulevilla harrastajilla sitten edes jotakin tietoa kyseisestä hevosesta ja Web Archivestakin voi etsiä jos on vanha osoite tiedossa. Minä itse en juuri koskaan poista linkkejä jo olemassaolevilta sivuilta juuri tämän takia (ja tietenkin siksi, että olen äärilaiska). Kun teen uudelle hevoselle sivua, yritän sen sukutauluun saada toimivat linkit mahdollisimman hyvin ja merkitsen kadonneeksi ne esivanhemmat, joille en kerrassaan löydä mitään. Se on sen hetken tilanteen mukaan tehty sukutaulu ja kuten tiedämme, tilanteet vaihtelevat toimivien ja toimimattomien linkkien kanssa.

–S

Mitä hevosen sivuilla pitäisi olla: perustiedot

Virtuaalihevonen on yhtä kuin sen sivu, noin pääasiassa. Mitä sivulta sitten pitäisi löytyä? No, se hevonen, niine tietoineen mitä siitä on olemassa. Omistajahan sen lopulta päättää, millainen kukin hevonen on ja mitä siitä tiedetään eli mitä sivuilla on. Mutta jospa jätetään individualismi sikseen ja aletaan kunnolla besserwisseröidä, mitä niillä sivuilla oikeasti pitäisi lukea.

NIMI
Tämä nyt on itsestäänselvyys. Virtuaalihevosella pitää olla nimi, se vaaditaan joka paikassa ja on mielestäni perusedellytys sille, että virtuaalihevonen voi olla edes olemassa.

Hevosen nimi pitäisi lukea sen sivuilla ihan tekstinä ja mielellään useampaankin kertaan. Jos katsotte oikeastaan mitä tahansa Ionicin hevosta, nimi on sivuilla näkyvissä ainakin kolmessa eri paikassa: selainpalkissa, otsikossa ja sitten vielä perustietolistassa, osalla vielä neljännen kerran englanninkielisessä infossa. Hakukoneet tykkäävät tästä ja myös muiden hevosten omistajat. Luojan kiitos virtuaalimaailmassa ollaan päästy pääosin eroon ~15 vuoden takaisesta villityksestä tehdä jokaiselle hevoselle oma nimikylttikuva, jossa hevosen nimi luki. Arvatkaapa vain miten hauskaa tällaisia hevosia on perata nykyään jostain Web Archivesta, jos kuvat ovat sattuneet jäämään jonnekin matkan varrelle?

Plussaa saa sillä, että nimi lukee sivulla ns. normaalisti kirjoitettuna, ensimmäiset kirjaimet isolla, loput pienellä. Ei siis kokonaan isoilla kirjaimilla, kuten melko usein näkee, eikä kokonaan pienillä kirjaimilla, tätä nyt ei ole vastaan tullutkaan. Siihen on kaksi syytä:
1. Nimen voi helposti kopioida ja liittää vaikkapa sukutauluun. Mahdollisten kirjoitus- ja muiden huolimattomuusvirheiden määrä vähenee tällä, samoin laiskan työnvälttelijän vaiva. Mitä monimutkaisempi nimi, sitä kivempi se on vain kopioida suoraan.
2. Nimen oikeinkirjoituksesta ei synny epäselvyyksiä. Tämä on huomionarvoinen seikka varsinkin kasvattajatunnuksina käytettyjen kirjainyhdistelmien tai muuten poikkeuksellisten kirjoitusasujen kanssa. Otan esimerkiksi Melody McCorey GA. Jos tämän nimen kirjoittaisi pelkillä isoilla kirjaimilla, jäisi epäselväksi, että C sanan välissä tulee isolla ja GA tulee myös isoilla kirjaimilla ja tuloksena voisi olla Melody Mccorey Ga. Tämä on vielä suhteellisen helppo tapaus, jossa erehdykselle on vähän sijaa.

ROTU, SUKUPUOLI
Nämä nyt ovat ehdottoman selkeitä asioita ja sinänsä oikeastaan turha sanoa. Harvoin näitä näkee unohdettavan, mutta varsinkaan sukupuolen jättäminen pois ei ole täysin tavatonta. Olen joskus törmännyt moiseen VSN-tuomarina ja hylkyhän siitä tuli. Ymmärrän pointin sinänsä: jos ajatellaan että hevosen sivuille tullaan tallin orien listasta, on ilman muuta selvää, että kyseinen hevonen on ori. Mutta aina pitäisi muistaa se, että kävijä voi tulla käytännössä mistä tahansa eikä välttämättä näe koko orilistaa. Kuten näyttelytuomari.

SYNTYMÄAIKA
Tämäkin unohtuu nykyään harvoin, VRL sen vaatii rekisteröinnin yhteydessä ja kasvattajalle päivämäärät ovat yleensä tärkeitä. Expage-aikana saattoikin vielä nähdä hevosia, joiden sivuilla luki vain "6 vuotta", mutta taas puhutaan jostain yli 15 vuoden aikuisista asioista.
Itsehän rakastan tutkailla varsinkin pitkäsukuisten hevosten esivanhempien syntymäaikoja, sillä kyllä se on hienoa, kun löytyy jokin hevonen, jonka syntymäaika on vaikkapa vuodelta 2003!

Ikä sen sijaan ei ole mielestäni mitenkään relevantti asia, yleensä. Ravureilla ja laukkahevosilla tilanne on aivan toinen ja joissain laatuarvosteluissakin iällä on merkitystä asioihin. Onneksi, voi onneksi NJ on luopunut takavuosien säännöstä, jossa hevosen kolmi- tai nelivuotispäivä piti ilmoittaa tai muuten vain tehdä selväksi eikä muuten riittänyt se, että sivulla lukee syntymäajan perässä esim. VHKR, joka nyt sentään on tunnetuimpia ja vanhimpia ikääntymismetodeita. Joka tapauksessa iän ilmoittaminen on mielestäni täysin vapaaehtoista, koska se ikä on virtuaalimaailmassa venyvä käsite joka tapauksessa.

SÄKÄKORKEUS
Äärimmäisen tärkeä asia erityisesti niillä (poni)roduilla, joilla säkäkorkeus on jollain tavoin rajattu rotumääritelmässä! Olen taannoin hylännyt erään ponin VSN-näyttelyistä sillä perusteella, että se oli ylikorkea. Samoin peruin kaupat toisesta ponista, jonka suvussa oli ylikorkeita hevosia. Yli- tai alikorkeus on kuitenkin monessa tapauksessa jopa jalostuksesta poissulkeva tekijä. Welsheillä se määrittää sektion, ylikasvaneesta A:sta tulee B ja alamittainen D on C.

VÄRI
Värifriikin yöunet vie hevonen, jonka sivuilla ei lue väriä. Totaalipainajaiseksi homma muuttuu jos hevosella ei ole kuva näkyvissä eikä väriä määritelty. Ja se herne patjan alla on kimo, jolle ei ole ilmoitettu pohjaväriä.
Väriasioista olen paahtanut mittavan tekstin alkuvuodesta, Väärän värinen hevonen – ja entä sitten?, ja siellä käsitellään myös syyt siihen, miksi se väri nyt vain pitäisi olla kirjoitettuna sinne hevosen sivulle.

–S

Mitä kuuluu uudenvuodenlupauksille?

Vuodenvaihteen tienoilla päätin, että nyt saavat loppua ne same-old-same-old-uudenvuodenlupaukset ja keksin jotain ihan muuta. Mitä niille kuuluu nyt?

© Karri Huhtanen

Kuvitusta blogiin
Tämä on mennyt hyvin! Likimain kaikissa postauksissa on kuva, joka liittyy jollain tavoin asiaan. Itse tykkään tästä, vaikka säännönmukaisesti revinkin hiuksia päästäni kuvituksen takia. Flickr ja Bob Langrish yleensä pelastavat. Suosikkikuvani on Mielenmaisemia ja maisemakuvauksia -tekstissä oleva kollaasikuva. Toinen suosikki on taukoilmoituksen omenapuukuva ja ehdottomasti työläin oli sisällissota-aiheinen kollaasi. Onko ahkerilla lukijoilla suosikkia? Tai inhokkia, sen puoleen?

Jotain uutta blogiin
No ei ole tullut. Vielähän tässä on aikaa petrata, mut mut.

Kisojen järjestäminen
Ensimmäiset SPC-kisat on järjestetty, joten tämä voidaan katsoa ainakin osittain täytetyksi lupaukseksi. Tai ehkä kokonaan täytetyksi, SPC:n vaivattomuuden jälkeen ei esimerkiksi ARJ-kisat nappaa.

Kuvalahjoitus Alegreen
Hups. Tämä roikkuu edelleen. Voisin toki ensimmäisen satsin laittaa menemään.

Ilmoita hevosia ktk-tilaisuuksiin
Pariin tilaisuuteen olenkin hevosia ilmoittanut ja tallista löytyy 6 kantakirjahevosta sen seurauksena. Eli joo ja aion jatkaa tätä hommaa ainakin satunnaisesti.

Laatuarvostelu enkä puhu YLAsta
Tästä sanoin jo heti alkuunsa että on ensimmäinen, josta tingin ja niin myös tein. Ei tule tapahtumaan, ei tänä vuonna eikä ensi vuosikaan välttämättä kovin hyvältä näytä. Mutta pidetään mielen päällä.

–S

Ionicin noniukset

Noniukset kuuluvat ehkä virtuaalimaailman eksoottisimpiin otuksiin. Ionic lienee tällä hetkellä ainoa kasvattaja ja on ollut sitä pääsääntöisesti aina.

© Klaudia

Noniukset virtuaalimaailmassa
Olisi helppo kuitata tämä otsikko sanomalla, ettei niitä ole, Ionicia lukuunottamatta. Olisin melkein oikeassa.

Djoehemissa aikoinaan oli noniuksia, niitä ihan kasvatettiinkin siellä. Tiettävästi ei kovin monia varsoja, mutta joitain kuitenkin. Ioniciin sieltä päätyi kolme hevosta, tamma Irenna v.d. Djoehem ja oriit Jacob v.d. Djoehem ja Rheingold v.d. Djoehem. Jacobin ja Rheinholdin vanhemmat ovat suvuttomia tuonteja, mutta Irennalla on kaksipolvinen suku, sen vanhemmat ovat Djoehemin kasvatteja. Ikävä kyllä, Djoehemille kävi niinkuin kävi ja tiedot mahdollisista muista kasvateista ja tuontihevosista ovat kadonneet sen mukana. Onni sentään se, että meille jäi pari hevosta ja edes nimet kadonneista vanhemmista. Lienee syytä kuitenkin mainita, että niiden hevosten lisäksi jotka Jacobin ja Irennan suvuista löytyvät, Djoehemissa oli myös ori nimeltä Hagon Wro. Sen ja meidän Ildigo GA:n orivarsa Félhold Ion päätyi Arnikalle. Félholdin myöhemmästä kohtalosta ei ole tietoa enkä tiedä sitäkään, oliko Arnikalla muita noniuksia koskaan.

Noniuksia ja jonkin verran myös kasvatusta on ollut Lymiessä ja Lymien omistajan muissa talleissa. Näillä talleilla (bongasin kolme kappaletta) on ollut ihan mittavastikin tuonti-noniuksia ja jonkin verran kasvattejakin on syntynyt. Itse pääsin onneksi käyttämään osaa näistä hyödykseni, kun Lymien oriit astuivat melkoisen määrän meidän tammoja vuonna 2015. Olisin mielelläni tilausvarsojakin kärttänyt, mutta se jäi kuitenkin tekemättä.

Siinäpä sitten kasvattajat oikeastaan olivatkin! Muutamia satunnaisia yksilöitä olen bongannut esimerkiksi Wild Horse Ranchilta ja Zenistä, mutta siihen se sitten jääkin. Käytännössä voin siis väittää, että virtuaalimaailman tällä hetkellä ainoa aktiivinen nonius-omistaja olen minä.

Ongelmana nimet ja kuvat
Olen mainostanut muistaakseni jo moneen kertaan noniuksen kahta ongelmaa (sen lisäksi että rotua on likimain turha etsiä Ionicin ulkopuolelta) ja ne ovat nimet ja kuvat. Nimiongelma toki koskee kaikkia unkarilaisia rotuja, sopivankuuloisia nimiä on niin vaikea keksiä! Ja sitten kun minä en mitenkään taivu käyttämään joitain muita nimiä, ainakaan sellaisia jotka ovat selkeästi peräisin toiselta kielialueelta. Säännönmukaisesti vannon hankkiutuvani eroon kaikista unkarilaisista hevosista, mutta eihän niin toki käy.

Kuvat ovat toinen hankaluus. Netistä löytyy nihkeästi aitojen noniusten kuvia ja osassa niistäkin on jotain vikaa. En tiedä tarkalleen, miten noniusta nykyään jalostetaan, ovatko risteytykset muihin rotuihin esimerkiksi sallittuja, mutta toisinaan tulee vastaan kuvia noniukseksi väitetyistä hevosista, jotka ovat omaan makuuni rahtusen turhan kevyitä. En toki väitä että minun näkemykseni suhteellisen tuhdista noniuksesta olisi täysin kattava.

Kun kuvatilanne on se mikä se on, olen joutunut käyttämään mielikuvitusta ja vaivaa kuvien etsimiseen. Kuten hevoslistasta näkyy, ei kovin monella ole kuvaa ja useimmissa niissäkin on tällä hetkellä rehellisesti sanoen jotain muuta kuin varsinainen nonius. Tukevat puoliveriset ja jotkin barokkirodut kelpaavat ainakin valikoiden, kunhan eivät ole liian sliipattuja.

Mitäs jatkossa?
Kuva-, nimi- ja sisäsiitosongelmat ovat siis jotakuinkin arkipäivää noniusten kanssa, joten onko rotu poistolistalla Ionicissa? No ei! Sanokaa vain masokismiksi, mutta nonius kuuluu niihin rotuihin joista luopumista en kyllä harkitse. Vähän kaikki unkarilaiset kuuluvat tähän samaan sarjaan, joten nimiongelmista jatkan toki valittamista tulevaisuudessakin.

– S

Ps. Viitisen vuotta sitten kirjoittelin tänne nonius-orin rakennearvostelun. Sekin kannattaa käydä lukaisemassa jos haluaa tietää enemmän minun käsityksistäni noniuksesta ja sen rakenteesta. Arvostelussahan oli toki maailman komein ori.

Show Pony Circuit, osa 2

Edellisessä postauksessa (Show Pony Circuit, osa 1) hehkutin suhteellisen estoitta Show Pony Circuitia (SPC), joten nyt on varmaankin sitten aika jakaa vähän jotain käytännönläheisempää ja muita mietteitä.

© Drew Saunders (CC BY-NC-SA 2.0)/alkuperäistä kuvaa on rajattu ja värejä muokattu

Miten aloittaa?
Mainitsin sen, että koko SPC on pohjia myöten erilainen systeemi kuin perinteiset VRL:n alaiset kilpailut. Miten siinä sitten pääsee alkuun? No, tietenkin kannattaa ensin tutustua SPC:n sivuihin, siellä neuvotaan kyllä kaikki, mutta tässä on lyhyt steppilista siitä, miten aloitat SPC-kisaamisen.

1. Hanki sopivanrotuinen poni.
   

   Sallitut ponirodut löytyvät SPC:n ohjesivulta. Sivustolla määritellään lisäksi että ponin tulee olla rotumääritelmänsä mukainen. Ykkösryhmä on oman näppituntumani perusteella yleisin ja sille on eniten luokkiakin. Kakkosryhmä on toiseksi yleisin ja kolmosryhmä harvinaisin. Suosittelen toki kolmosryhmän rotuja.

2. Rekisteröi poni SPC:hen.
   

   Rekisteröinti tehdään SPC:n oman lomakkeen kautta. Rekisteröinnin yhteydessä poni saa itselleen SPC-tunnuksen ja oman profiilisivun. Rekisteröinnistä ei tule erikseen mitään viestiä, poni ja omistaja vain ilmestyvät SPC:n tietokantaan. Voit etsiä omaa poniasi pistearkistosta tai etsiä oman nimesi omistajalistalta.

3. Etsi sopiva kisa.
   

   Kaikki tulossa olevat kisat löytyvät kalenterista. Kalenterista näkee suoraan mille roturyhmille kutsu on ja mitä lajeja kilpaillaan. Merkintä M&M tarkoittaa mountain&moorland-rotuja eli ryhmiä 1 ja 2.

4. Osallistu.
   

   Avaa kutsu, etsi sopiva luokka ponillesi ja kirjoita osallistumisesi lomakkeeseen ohjeiden mukaisesti. Varmistuskysymyksen vastaus on aina elen ja jos osallistuminen onnistuu, Lähetä osallistuminen -napin painamisen jälkeen saat kisakutsusivun ylälaitaan tekstin "Kiitos osallistumisesta". Kisakutsusivu päivittyy samalla ja ponisi näkyy osallistujalistassa. Töpeksiminen on tehty vaikeaksi: jos yrität osallistua väärän roturyhmän tai sukupuolen luokkaan, saat siitä virheilmoituksen. Samoin jos ponillasi on jo Elite-titteli kyseisestä lajista.

5. Seuraa ponisi tuloksia.
   

   Ponisi profiilisivulla näet kaikki sen saavuttamat SPC-tulokset, tittelit ja ruusukkeet. SPC:n sivuilla esitellään nämä palkinnot ja tittelit

Miten kannattaa kisata?
SPC:llä on omat rajoituksensa kisaamiseen. Tärkein rajoite on tietenkin rotu, mutta tässä olen listannut muita rajoituksia ja huomionarvoisia asioita:

• Yksi poni saa osallistua yhteen luokkaan.
• Yksi omistaja saa tuoda 4 ponia yhteen luokkaan.
• Yhteen luokkaan otetaan 40 osallistujaa.
• Ponin tulee lopettaa kilpaileminen tietyssä lajissa saavutettuaan siinä Elite-tittelin eli 5000 pistettä.
• Yksi poni saa kilpailla vaikka kaikissa lajeissa (tietenkin vain yhden lajin luokassa per kisa).

Miten Ionicin poneja kilpailutetaan?
No, meillä tietenkin on poneja kirjaimellisesti joka lähtöön, tavoitteena on se, että jokaiseen mahdolliseen luokkaan on meiltä aina tarjolla 4 ponia.

Ykkösryhmä on suurin, tietenkin, koska siihen kuuluvat C- ja D-welshit, connemara, nyffi, fell ja ylämaanponi, welsh C:tä ja felliä lukuunottamatta nämä kaikki ovat meillä vähintäänkin keskikokoisia rotuja. Poneja on siis paljon. Ykkösryhmän ponien tavoitteena on saavuttaa Supreme Champion jossain lajissa, sen jälkeen siirrän sen syrjään ja otan tallista uuden ponin kilpailtavaksi. En siis kilpailuta näitä Elite-tasolle asti. Näiden kanssa teen kuitenkin jonkin verran sitä, että kilpailutan eri lajeja vähän sekaisin. Jokaisella ponilla on se oma päälajinsa, mutta aina silloin tällöin ilmoitan poneja toisiin lajeihin. Kuten yllä mainitsin, ykkösryhmälle taidetaan järjestää kaikkein eniten kisoja ja luokkiin on aina tulijoita. Vielä en ole kyllä törmännyt sellaiseen tilanteeseen, että luokkaan ei mahtuisi, että osallistujia olisi niin paljon.

Kakkosryhmäläisistä meiltä löytyy pikku-welshejä ja exmoorinponeja, mikään näistä ei ole erityisen suuri rotu. Niinpä ponien vaihtuvuus on pienempää kun niitä nyt vain ei ole tarpeeksi. Näilläkin pyrin saavuttamaan Supreme Championin vähintään yhdessä lajissa, mutta monia kilpailutan paljonkin yli Supreme Championin, ehkä jopa Eliteen asti. Toisaalta saatan myös vaihtaa lajia ja hankkia yhdelle ponille kahdesta (tai ehkä jopa kolmesta) lajista vähintään Champion-tittelin. Tällä hetkellä kilpailutan eniten noita welshejäni, exmoorit ovat toistaiseksi vähän telakalla. Tilanne pakottaa kuitenkin harkitsemaan vakavasti dartmoorien hankintaa.

Kolmosryhmä on oma suosikkini, kuuluuhan siihen koko porukan harvinaisimmat otukset (ehkä kakkosryhmän kerry bogia ja eriskayta lukuunottamatta). Meiltäkään ei löydy noista roduista kuin ratsuponeja, welsh part-bredejä, australianponeja, hackneyponeja ja russeja. Varsinkin aussiponit ja hackneyponit ovatkin lempilapsiani ja saattepa nähdä, että hankin useimmille poneille peräti kolme Elite-titteliä! Tosin tällä hetkellä näitä poneja ei käytännössä ole juurikaan enempää kilpailutettavaksi, niin että samalla laumalla mennään.
Yleisesti ottaen kolmosryhmäläisiä kilpailutetaan tällä hetkellä kovin vähän. Jos Ionicista tulee 4 ponia luokkaan, saattaa mukana olla niiden lisäksi vain poni tai pari jostain muualta. Aina ei sitäkään. Minä kuitenkin lupaan aktiivisesti heiluttaa kolmosryhmäläisten lippua ja järjestää niille omia luokkia (tai ainakin kaikille avoimia luokkia), niin että harkitkaa toki näiden kilpailuttamista. Ratsuponien tai russien ei edes pitäisi olla mitenkään harvinaisia.

Ja sitten vain aktiivisesti kilpailemaan SPC:ssä! Sainkin jo palautetta ylläpidolta, että aiheutin rekisteröintiryntäyksen edellisellä tekstilläni, joten nyt sitten loputkin lukijat mukaan vain.

– S

Show Pony Circuit, osa 1

Tänään tutustumme Show Pony Circuitiin (SPC) tai ainakin minun mielipiteeseeni siitä.

En varsinaisesti edes tiedä mistä suunnasta alkaisin purkaa ajatuksiani SPC:stä. Lyhyesti voisin tiivistää sanottavani kahteen sanaan: "Ihan parasta!" Ehkä kuitenkin pitää avata vähän enemmän tätä, siltä varalta että SPC ei ole lukijoille tuttu.

SPC:ssä kilpailevat brittiläiset mountain&moorland -ponirodut ja valikoima muita ponirotuja. Rodut on jaettu kolmeen ryhmään, mountain&moorland-rodut isoihin ja pieniin (ryhmä 1 ja 2) ja muut rodut omaansa (ryhmä 3). Täydellinen lista roduista löytyy luonnollisesti SPC:n sääntösivulta.

Kilpailulajeja on niinikään kolme: riding (R), driving (D) ja in-hand (ID). Riding-luokassa ponit esitetään ratsain, driving-luokassa vaunujen edessä ja in-hand -luokissa maasta käsin. Luokille on esikuvansa Brittein saarten show-kilpailuissa. Enemmän tietoa näistä löytyy British Show Pony Societyn ja Britannian rotujärjestöjen sivuilta, joten en puutu niihin tässä sen enempää. Ei sillä että ihan hirveästi näistä tietäisinkään.

Virtuaalimaailmassa SPC on ehkä jonkinlainen outolintu, ainakin jos on tottunut kilpailemaan VRL:n alaisissa olympialajien kilpailuissa, kirjaamaan sijoitukset hevostensa sivuille, säätämään kisakutsut käsin ja arpomaan tulokset itse sopivaksi katsomallaan tavalla.
Jokainen poni tulee rekisteröidä ennen kuin se voi osallistua SPC-luokkiin. Rekisteröitymällä poni saa itselleen SPC-tunnuksen, jota tarvitaan kisaosallistumisissa. Rekisteröinti ei ole kuitenkaan samanlainen kuin VRL:ssä, rekisteröitävästä ponista tarvitaan vain omistaja, nimi, rotu ja sukupuoli. SPC:n rekisterisivulla onkin nähtävissä vain ponin perustiedot ja sen saavutukset, esimerkiksi linkkiä sen sivuille ei ole.
SPC-rekisterisivulta löytyvät tarkat tiedot ponin kilpailuista, tuloksista ja sen saavuttamista titteleistä. Niinpä harva, jos yksikään SPC-kisaaja siirtää ponin tuloksia varsinaisesti ponin omille sivuille. Itse ainakin vain linkitän ponin sivuille kisakalenterin yhteyteen SPC-profiilisivun ja huvin vuoksi olen lisäillyt tittelilitanioita, kun ponin kisaura on ohitse. Tämä on aivan loistava systeemi tällaiselle yliveltolle kilpailijalle, joka kyllä saattaa joskus ja jouluna osallistua kisoihin, mutta tulosten merkintä hevosten sivuille sakkaa pahoin.

Niin, ne tittelit. Poni saa tietyn määrän pisteitä tietyistä sijoituksista ja kun pisteitä on koossa tietty määrä yhdestä lajista, napsahtaa ponille kyseisen lajin titteli. Automaattisesti, ilman laatuarvostelutilaisuuksia, ilman minkäänlaista vaivannäköä kenenkään taholta! Titteli vain ilmestyy listalle ja ponin profiilisivulle! Ja kun poni on saavuttanut korkeimman tittelin, Eliten eli 5000 pistettä jostain lajista, sitä ei voi enää ilmoittaa tämän lajin luokkiin, koska osallistumiskaavake osaa karsia "ylimeritoituneet" ponit pois luokista. Tällaisen ponin voi siirtää joko pois kisauksesta ja todeta sen olevan valmis tai siirtää kilpailemaan toiseen lajiin, josta sillä ei ole vielä Elite-titteliä.

Kilpailujen järjestäminen vaatii tunnuksen SPC:n show groundille, mutta sen jälkeen homma onkin varsin yksinkertaista. Kilpailut luodaan järjestelmässä ja oikeastaan ainoa vaivannäkö on päivämäärän ja luokkien päättäminen sekä tietenkin päheän nimen miettiminen kilpailulleen. Sitten vain kliksutellaan kisakutsu hyväksyntään.
Kun VIP on ohitse, tulokset pitää arpoa. Se onkin niin haastava operaatio kuin että kutsu auki ja klikkaa "Arvo tulokset"-nappia. Ja sitten tulokset lähetetään – yllätys – klikkaamalla "Lähetä tulokset" -nappia. Ja se on siinä. Koko kisahässäkkä hoidettuna muutamalla hassulla klikkauksella! Ja tuloksetkin menivät automaattisesti kaikkien osallistujien sivuille. Voiko olla fiksumpaa tapaa hoitaa kilpailemista? Tai helpompaa?

Vaikkei SPC-kisoja haluaisikaan ihan vielä järjestää, kannattaa hankkia tunnus show groundille, koska silloin pääsee käyttämään myös äärikätevää ponihallintaa. Kaikki rekisteröityneet ponit näkyvät ponihallinnassa ja niiden kilpailulajin ja statuksen (kilpailee, tauolla, valmis, kuollut) pystyy siellä määrittelemään. Näiden määrityksien perusteella ponihallinnasta löytyvät myös kisalistat, jotka voi kätevästi kopioida suoraan kisakutsuun.

Kuten sanottu, olen kilpaillut viime aikoina varsin ahkerasti SPC:ssä ja voin ylpeänä kertoa, että Ionicista löytyy jo kymmenkunta eri lajien Elite-ponia (korkein tittelitaso) ja paria poikkeusta lukuunottamatta ovat ihan itse kisattuja. Nyt olen tutustunut myös kisajärjestämiseen, muutamat kisat olen pitänyt ja seuraava askel on useamman kisan bundlen järjestäminen. Eli kun siis minä, maailman ehkä vetelin virtuaaliharrastaja järjestää ihan intona kisoja, kilpailuttaa omia ponejaan ja on vieläpä perillä niiden titteleistä ja tuloksista, voitte arvata, että tämä on ihan oikeasti tosi helppo, simppeli ja kiva systeemi.

Yhteenvetona siis voisin sanoa, että jos omistat sopivanrotuisen ponin, kipin kapin kokeilemaan SPC:tä. Jos et, osta sellainen ja kipin kapin kokeilemaan SPC:tä. Se saa vanhan kisasysteemin näyttämään juuri siltä mitä se onkin: kivikautiselta.

Seuraavassa tekstissä on luvassa käytännön asioita SPC:stä.

– S

Taukoilmoitus

Kas niin! Tässä on taukoilleet tasapuolisesti niin tallit, blogi kuin VSN-tuomaroinnitkin. Eikä parempaa ole näköpiirissä nyt ihan lähitulevaisuudessa, mutta jossain kohtaa varmastikin. Ajankohtaa en osaa sanoa milloin palaan taas kunnolla aktiiviseksi, mutta jos arvata pitäisi niin puolen vuoden sisään. Eikä tauko ole täydellinen, teen silloin tällöin mitä sattuu huvittamaan ja esimerkiksi Keskustassa näyn kyllä. Oriit ovat käytössä vieraille tammoille ja tilausvarsoja saa, sähköposteihin vastaamisessa voi toki kestää, mutta sehän nyt ei ole mitään uutta. Ajattelinkin, etten viitsi edes varsinaista taukoilmoitusta laittaa tallien pääsivuille.

Tällä hetkellä eniten intoa koneen ääressä istumiseen syö se seikka että käytössäni on vain läppäri ja keittiön pöytä. Se tarkoittaa käytännössä sitä, että joka kerta täytyy erikseen kaivaa kone siihen pöydälle, jos haluaa jotakin tehdä. En nimittäin halua jättää sitä tähän kaikkien näkyville, ettei tule kellekään murtovarkaalle kiusausta. Ja sitten läppärin näyttö on varsin pieni siihen nähden mihin olen tottunut, tällä ei ihan riemukseen talleja tunaa kuosiin. Keittiön pöytäkin on oma haasteensa, koska tässä ei voi oikein puhua ergonomiasta, mukavuudessakin on sanomista vähän. Aion kyllä raahata työpöytäni ja näyttöni tänne jossain vaiheessa, mutta vielä en ole saanut niin paljon aikaiseksi.

Nämä arkaaiset olot kertovat tietysti siitä, että sivulauseessa mainittu työhaastattelu viime kuun puolella tuotti tulosta ja siirryin etelä-Suomeen töihin. Viikot menevät siis täällä maaseuturesidenssillä, viikonloput Tampereella eli auton ratissakin tulee kulutettua aikaansa. Pieniruokaisesta dieselistäni tuli juuri järkiostos. Niin ja se maaseutu, puutarha ja kaikki! Ei tässä ehdi sisällä nököttää kun on niin paljon tekemistä ulkonakin. Pitää esimerkiksi ihailla näitä omenapuita:

Hyvää kesää kaikille lukijoille!

– S

Väriristeytys-esimerkki: kimo + kirjava

Tämä postaus jatkaa samoilla linjoilla kuin aiemmin tänä vuonna julkaistu teksti Väriristeytys-esimerkki: classic cream champagne + mustankimo. Käyn siis läpi taas yhden risteytysesimerkin, tällä kertaa esimerkkinä on FWB-tamma Tabbris, jonka isä on rautiaankimo ja emä ruunikko tobiano. Tällä kertaa risteytys on kimurantimpi siinä mielessä, että vanhempien genotyyppejä ei tiedetä eikä niitä pääosin pystytä suvun perusteella selvittämäänkään. Mutta lähdetään katsomaan mitä vanhemmista ja suvusta saadaan irti.

Isän väri ja genotyyppi
Isä Dunkel's Blade on siis rautiaankimo, mutta sen vanhemmille ei ole määritelty väriksi muuta kuin kimo molemmille, ei edes kimon pohjaväri ole tiedossa. Varmaksi tiedetään siis, että Dunkel's Bladen genotyyppi on ee-GR. A-geeniä ei tiedetä, koska se ei vaikuta rautiaaseen, joten se voi olla mitä tahansa: aa, Aa tai AA. Ja koska molemmat Dunkel's Bladen vanhemmat ovat kimoja, voi ori itse olla joko heterotsygootti (Gg) tai homotsygootti (GG).

Isän kaikki mahdolliset genotyypit ovat siis seuraavat:
– ee aa Gg
– ee aa GG
– ee Aa Gg
– ee Aa GG
– ee AA Gg
– ee AA GG

Emän väri ja genotyyppi
Theliel on ruunikko tobiano ja sen suvusta pystymme päättelemään sen, että se on heterotsygootti (TOto) tobianon suhteen. Thelielin emä on yksivärinen ruunikko, joten Theliel itse voi saada tobiano-geenin vain isältään. Koska molemmat sen vanhemmista ovat ruunikkoja, emme pysty sanomaan E- ja A-geenistä sen enempää kuin että Theliel on tyyppiä E-A eli käytännössä se voi olla Ee-Aa, EE-Aa, Ee-AA tai EE-AA.

Emän mahdolliset genotyypit ovat nämä:
– Ee Aa TOto
– EE Aa TOto
– Ee AA TOto
– EE AA TOto

Mahdolliset pohjavärit
Tabbrisin vanhempien pohjavärit ovat siis rautias (ee) ja ruunikko (E-A). Seuraavissa periytymistaulukoissa isän genotyyppi on esitetty vaakarivillä, emän pystysarakkeessa.

Vanhempien alleelit	e-a	e-A
E-A	Ee-Aa	Ee-AA
E-a	Ee-aa	Ee-Aa
e-A	ee-Aa	ee-AA
e-a	ee-aa	ee-Aa

Tästä yhdistelmästä (kun ei tunneta genotyyppejä) on mahdollista syntyä siis raudikkoja ja ruunikkoja, mutta on myös pieni todennäköisyys, että syntyy musta varsa.

Kimo
Kimonkaan genotyyppiä ei tiedetä, mutta jos Dunkel's Blade on homotsygootti GG, se periyttäisi kaikille varsoilleen kimoa väriä. Varsa olisi siis joko rautiaan-, ruunikon- tai mustankimo aina.
Mutta jos Dunkel's Blade on heterotsygootti (Gg), olisi vain 50% todennäköisyys, että Tabbris olisi saanut siltä kimo-geenin. Tabbris voisi siis olla rautias, ruunikko tai mustakin.

Tobiano
Kuten yllä totesin, tobianon genotyyppi tiedetään, se on TOto eli 50% todennäköisyydellä Tabbris saa tobianokirjavuuden emältään, mutta yhtä lailla on mahdollista, että se on yksivärinen.

Niin että minkävärinen Tabbris nyt voi olla?
Kaikki perusvärit, rautias, ruunikko, ja musta, siis ovat mahdollisia pohjavärejä. Koska ei ole 100% varmaa, että Tabbris saisi joko kimon tai kirjavan vanhemmiltaan, se voi olla aivan perusvärinen ilman kimoa tai tobianoa.
Jos oletetaan, että se perii kimon isältään, mutta ei tobianoa emältään, väri voi olla rautiaan-, ruunikon- tai mustankimo.
Jos Tabbris ei peri kimoa, mutta tobianon kyllä, se on tobiano, jonka pohjaväri on ruunikko, rautias tai musta.
Jos Tabbris perisi sekä kimon että kirjavan, siitä tulisi kimonkirjava, jonka pohjaväri olisi jokin noista perusväreistä. Käytännössä iän myötä kimo peittäisi kirjavuuden alleen ja se näyttäisi vanhemmiten ihan tavalliselta kimolta, mutta se kirjavuus kyllä voisi periytyä varsoille eteenpäin.

Coat Color Calculator ja todennäköisyydet
Minä en tässä nyt laskenut todennäköisyyksiä eri väreille, koska se on vähän harhaanjohtavaa puuhaa kun noita genotyyppejä ei tiedetä tarkalleen. CCC kuitenkin laskee nekin, joten syötetään tiedot sille ja katsotaan tulos.

Ensimmäiseen lomakkeeseen annetaan vanhempien pohjavärit (red ja bay) sekä merkitään isän kohdalle rasti, että se on kimo ja emän kohdalle haetaan toisesta pudotusvalikosta solidin (yksivärinen) sijaan tobiano.

Seuraavassa lomakkeessa jätetään lähes kaikki kohdat koskematta. Isän A-geeniä ei tiedetä, siinä on oletuksena unknown. Koska kyseessä on puoliverinen, voimme rauhassa olettaa, että se ei kanna hopeageeniä eli jätämme silver dilution kohtaan oletusvastauksen eli Non Silver Carrier.
Sen sijaan kimon kohdalla pitäisi valita, että onko ori nyt heterotsygootti vai homotsygootti, vaikka emme tiedä sitä. Oletuksena siihen on merkitty heterotsygootti Gg ja se on hyvä valinta tässä kohdassa, vaikkemme tiedä sitä varmaksi. Gg-valinnalla saamme kuitenkin tulokseen kaikki vaihtoehdot.

Emän kohdalla emme tiedä sen paremmin E- kuin A-geeninkään kombinaatiota, joten unknown on paras. Ja sen tobianon tiesimmekin jo suvun perusteella olevan TOto. Jos tobianon kohdalla olisi sama tilanne kuin kimon eli emme voisi olla varmoja onko Theliel TOto vai TOTO, olisi samoin perustein turvallista valita edelleen se TOto.

CCC antaa tulokseksi tällaiset todennäköisyysprosentit:
– 16.41% ruunikko
– 16.41% ruunikonkimo
– 16.41% ruunikonkirjava
– 16.41% ruunikonkimonkirjava
– 6.25% rautias
– 6.25% rautiaankimo
– 6.25% rautiaankirjava
– 6.25% rautiaankimonkirjava
– 2.34% musta
– 2.34% mustankimo
– 2.34% mustankirjava
– 2.34% mustankimonkirjava

Lisäpohdintaa
Kun genotyyppejä ei tiedetä, saadaan risteytyksistä vastaukseksi laajin lista mahdollisia värejä. Genotyypit voivat rajoittaa radikaalistikin värien määrää, jos sattuvat osumaan sopivasti. Esimerkiksi Tabbrisin värivaihtoehdot rajoittuisivat varsin vähäisiksi, jos isä olisi homotsygootti kimo GG ja emän pohjavärin genotyyppi olisi EE-AA. Kumpikin on aivan mahdollinen vaihtoehto, mutta silloin Tabbris voisi olla joko ruunikonkimo tai ruunikonkimonkirjava, muut värit olisivat mahdottomia!

– S